24.5 FC Kufstein - St. Johann
Viime keskiviikkoilta tuli vietettyä Itävallan puolella Kufsteinissa. Bongasin, että siellä pelataan läntisen Regionalligan kauden päätösmatsi, joten pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Junamatka Kufsteiniin kestää sen puoli tuntia, joten ajallisesti ei todellakaan mikään suuri uhraus. Illan matsissa Kufstein sai vastaansa St. Johannin. Kummastakaan joukkueesta ei minulla ollut oikein mitään tietoa, mutta livefutis on aina livefutista. Saavuin Kufsteiniin puoli tuntia ennen peliä ja kävin Sparista ostamassa kävelymatkalle oluen. Kävelyä oli asemalta stadionille noin 300 metriä, joten aika nopeaan tahtiin sai juoman hörppiä. Sen jälkeen menin luukulta ostamaan lipun peliin, joka maksoi kahdeksan euroa. Piti siihen kaveriksi ottaa vielä toinen olut sekä bratwursti, koska syömiset olivat päivällä jääneet aika vähiin. Olut oli muistaakseni kolme euroa, eli ihan kohtuuhintainen. Stadionilla oli yksi katettu istumakatsomo, jossa suurin osa yleisöstä oli. Itse otin tällä kertaa poikkeuksellisesti paikkani ihan keskiviivan kohdalta, kerta sen sai ihan vapaasti valita. Peli oli perushöntsää, koska panoksia ei enää ollut. Ensimmäinen puoliaika nyhjättiin maalittomana ja menin tiskille hakemaan lisää olutta. Toisella puolikkaalla molemmat joukkueet tekivät maalit, joten pisteet tasattiin 1-1-tasatuloksella. Kufsteinin noin 10 henkinen kannattajaporukka yritti pitää pientä meteliä läpi pelin ja myös soihduttivat ennen ja jälkeen pelin. AM ehkä parisataa. Ihan mukava kokemus tämäkin ja stadion on sijainniltaan erittäin hyvä, ympärillä näkyvät komeat alpit ja tosiaan ihan lähellä kaupungin keskustasta. Itse kaupunki nyt on vartissa kierretty, vähän tuollainen Salzburg pienoiskoossa-vaikutelma siitä tuli itselle.
Kufsteinin linna ja kaupunkinäkymää.
Näillä eväillä matsiin.
Sepp Blatterin paikoilla, eli ihan keskiviivalla.
Ja ne soihdut.
25.5 Wacker Burghausen - Schweinfurt
Seuraava päivä oli helatorstai sekä myös isänpäivä täällä Saksassa, joten sain vapauden lähteä silloinkin reissuun. Sopivasti 60 kilometrin päässä Burghausenissa pelattiin Baijerin Landespokalin finaali, jonka voittaja pääsisi ensi kaudeksi osallistumaan DFB-Pokaliin. Panokset olivat tässä siis hieman eri luokkaa kuin edellisillan pelissä. Wackerin stadion oli ihan jees ja sekin sijainniltaan kävelymatkan päässä kaupungin melko pienestä keskustasta. Burghausenhan on tunnettu siitä, että siellä sijaitsee nimensä mukaisesti Euroopan suurin linnoitus. En tarkastanut tätä wikipediasta, mutta niin ainakin kotijoukkueen kannattajat laulelivat. Kävin pelin jälkeen vielä kävelemässä turistikierroksen tuolla linnalla ja kannatti kyllä käydä.
Lippu matsiin oli muistaakseni kympin seisomapaikoille. Heti portista sisään päästyäni joku kalalakkipäinen ultraporukka pysäyttää minut ja kyselee että mistäs sitä tullaan. Varmaan luulivat frankkilaiseksi, kun oli uusi naama casualvaatteet päällä heidän nurkillaan. Kun selvisi, että olen Suomesta, niin muuttuivat kyllä todella ystävällisiksi ja toivottivat hauskaa peliä. Hetken päästä siinä oli iso porukka ympärilläni juttelemassa ja katselemassa vaatteitani. Lyle&Scottin logon nähdessään totesivat, että "Fesch", eli ilmeisesti hieno. Samalla tosin viskoivat portilla minulle jaetun vihreän läpsytinkäden (
) maahan sanoen että tätä et tarvitse, se on paskaa. Niinhän asia toki olikin, mutta pakko se oli napata mukaan kun sitä minulle tyrkytettiin. Ostin myös Wackerin T-paidan vitosella, kun joku sellaista minulle halusi niin kovasti myydä.
Portti kohti Wackerin stadikkaa.
Wackerin West-seisomakatsomossa meno oli yllättävän hyvä. Kaunis seurahymni, päädyssä hyvin porukkaa ja chantit raikuivat mallikkaasti. Puoliajalle mentiin nollissa vailla vaarallisia maalintekopaikkoja. Kävin hakemassa lisää kaljaa ja meno vain parani. Tosin tunnin kohdalla tuli synkkiä pilviä kotijoukkueen kannattajien ylle Schweinfurtin siirtyessä läpiajosta johtoon. Schweinfurtin noin 300-henkisessä päädyssä meno sen sijaan näytti positiivisemmalta. Kotijoukkue ei lopussa saanut enää paria kulmaa ja rajaheittoa parempaa paikkaa, vaan peli päättyi valitettavasti vieraiden voittoon sekä pokaalin nostoon. Pelin päätyttyä joku kotijoukkueen nuori "ultra" kiipesi päädyn aidan yli kentälle ja hänet vietiinkin sitten poliisisaattueessa vähemmän ystävällisin ottein pois. Hetken näytti jo siltä, että sieltä ryntäisi puolet päädystä mukaan myllyttämään poliiseja vastaan, mutta kyynelkaasulla tai mitä vitun pippurisumutetta nyt ikinä olikaan, estettiin tämä. Hyvä tunnelma, mukavat fanit, paska lopputulos. Siitä sitten pizzan ja linnakierroksen jälkeen takaisin Burghausenin yksiraiteiselle juna-asemalle odottelemaan paluujunaa.
Kotipäädyssä hetki ennen pelin alkua.
Futisseuran lisäksi kaupungin toinen nähtävyys, eli se linna.
28.5 Unterhaching - Elversberg
Sunnuntai käynnistyi sitten astetta kovemmalla kanuunalla. Olin edellisiltana ollut Innsbruckista vierailulle tulleen kaverini kanssa kylän kevätfestivaaleilla ja meno oli loppuillasta sen mukaista, ettei siitä kyllä mitään muistikuvia jäänyt. Neljän aikaan olin ilmeisesti kontannut kämpille, onneksi kukaan isäntäperheestä ei ollut tätä kuullut tai huomannut. Toki perheen äiti länkytti aamupalalla vittuilevaan sävyynsä, että tuliko eilen juotua liikaa kun ei ruoka maistu. Mitäs se vittu sille kuuluu jos vapaa-ajallani otan joskus vähän kuppia, ei täällä nyt saatana tarvitse kuin nunna elää. Toki edellisiltana laskujeni mukaan join litran tuoppeja kuudenkymmenen euron edestä, eli tekee sen seitsemän litraa olutta. Ja tuohon en laskenut edes aloitteluita ennen kaljatelttaa...
Sain kuitenkin kasattua itseni juna-asemalle, vaikka laatta meinasi kävelymatkalla pariinkin otteeseen lentää. München Ostilta vaihdoin S-Bahniin Fasangarteniin, joka sijaitsi Unterhachingin stadionin vieressä. Päivän peli oli kolmosliigan nousukarsinnan ensimmäinen osaottelu Hachingin ja Elversbergin välillä. Olin melko myöhään paikalla ja siinä vaiheessa seisomapääty oli jo aivan täynnä. Kerkesin juuri alkusavutuksiin ja ensimmäisen puoliajan yritin peliä kurkkia muutaman jannun välistä, mutta suurin osa pelistä meni kyllä ohi huonon näkyvyyden takia. Eipä toki ekalla nelivitosella maaleja nähty, joten mitään suurempaa ei jäänyt missaamatta. Toisen puoliajan alussa vaihdoin paikkani sellaiseen, josta näkikin jotain. Se kannatti, kun tunnin kohdalla Hachingin Müller vei isännät johtoon ja kiinni nousuun sarjaporrasta ylemmäs. Eikä maalit siihen loppuneet, vaan hetkeä myöhemmin hyökkääjä Sascha Bigalke siirsi Hachingin jo tukevaan kahden maalin johtoon. Vartti ennen loppua kentälle tullut Thomas Steinherr viimeisteli loppulukemiksi 3-0 ja Haching otti näin tukevan otteen kohti ensi kauden 3.Ligaa. Kotipäädyn meno oli ihan ok, toki paremminkin olisi ääntä voinut lähteä. Yleisöä tuolla oli kuitenkin 8000 kuuluttajan mukaan. Stadionkin oli kyllä omaan mieleeni ja omassa rankingissa tuo on melkeinpä Münchenin viihtyisin futisstadikka. Pelin jälkeen otin suunnaksi Isarin rannan, jonne menin nukkumaan krapulaa pois 30 asteen helteeseen. Olut ei enää edellispäivän pienen kaljoittelun johdosta maistunut ollenkaan, joten sunnuntai mentiin ihan vesilinjalla.
Hachingin sinipunaisen savun värittämässä päädyssä.
3-0-maalin jälkeen jopa katkarapukatsomokin nousi seisaalteen osoittamaan suosiotaan.
Eiköhän nämä raportit ala olemaan nyt tässä. Omalta osaltani kiitän kaikkia lukijoita ja kiva jos nämä höpöttelyt ovat joitakin miellyttäneet. Näin loppuun voisi sanoa, että kohokohdat ovat ehdottomasti olleet Dynamon vieraspelit, ehkä se Karlsruhen armeijameininki parhaimpana kokemuksena. Lisäksi jokaisesta alasarjapelistä on jäänyt erittäin positiiviset fiilikset. Siellä se futis on aidoimmillaan, ja shown sijaan peli on pääosassa, kun kaiken maailman Erfolgsfanit eivät niihin kovin herkästi eksy. Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt jättää Bayernin pelit vähemmälle ja käydä enemmän vaikkapa Regionalligaa katsomassa. Erityisesti harmittaa, etten Austria Salzburgin peliin päässyt, mutta se antaa ainakin hyvän tekosyyn tulla tekemään vaikka ensi kaudella reissu sinne.
Kesän mittaan tulee varmaan vielä käytyä jotain harkkamatseja tsiigailemassa ja niistä pistelen vielä raporttteja. Heinäkuussa olisi ainakin Telekom-cup, johon löytyy liput ja sinne nyt tulee melko suurella todennäköisyydellä lähdettyä. Huomenna lentelen Suomeen torstain pääsykokeita varten ja takaisin tulen kun tulen, paluulippua ei ole vielä hommattu. Jotain korviketta pitää varmaan keksiä nyt futissarjojen ollessa tauolla, mutta mitä? Kai se täytyy vaan lenkkeillä, brenkutella ja nauttia näistä keleistä. Vähän tyhjältä tämä elämä nyt vaan tuntuu ilman livefutista.
