Hyvä että pelaa, pelkkä edustuksen mukana harjoittelu ja penkillä oleminen ei olisi ollut hedelmällistä pitkän päälle. Isoja minuutteja primaverassa kevään ajan ja syksyllä sitten lainalle jos ja kun ei pysty vielä ottamaan kunnon roolia edustuksessa.
Sunnuntain ratoksi pieni wikipeida-kartoitus siitä miten Lazion nuorisojoukkueista on edetty Lazion edustukseen.
Suoraan junnuisa edustukseen, ilman lainoja:
Keita Balde Diao -95, hyökkääjä, Senegal. Kausi 12-13 Lazion primaverassa ja muutamia kertoja edustuksen penkillä, debyytti edustuksessa syyskuussa 2013 ja sen jälkeen 100 ottelua ja 17 maalia Serie A:ssa
Alessandro Rossi -97, hyökkääjä, Italia. Kaudella 15-16 muutaman kerran edustuksen penkillä. Debytoi edustuksessa tammikuussa 2017. 2 peliä ja 22 minuuttia serie A:ssa.
Alessandro Murgia -96, keskikenttä, Italia. Ollut ekan kerran penkillä jo kaudella 14-15, mutta debyytti vasta syyskuussa 2016. 10 peliä ja 225 minuuttia Serie A:ssa.
Lainojen kautta:
Mamadou Tounkara -96, hyökkääjä, Espanja. Siirtyi Lazion junnuihin 2012. Debyyti edustuksessa toukokuussa 2014. 14-15 ei minuuttiakaan aikuisfutista. 15-16 lainalla serie B:n Crotonessa (7 peliä ja 294 minuuttia) sekä Salernitanassa (3 peliä ja 84 minuuttia). Täksi kaudeksi palannut Lazioon jossa pelannut yhden pelin. Uralla 2 peliä ja 13 minuuttia Serie A:ssa.
Cristiano Lombardi -95, hyökkääjä, Italia. 13-14 pari kertaa Lazion penkillä. 14-15 lainalla Serie B:n Trapanissa (12 peliä, 324 minuuttia, 0 maalia) ja 15-16 sarjatasoa alempana Lega pron Anconassa (25 peliä, 1332 minuuttia, 4 maalia). Täksi kaudeksi palasi Lazioon, 12 peliä, 299 minuuttia ja 1 maali jotka ovat myös koko uran ainoat Serie A merkinnät.
Thomas Strakosha -95, maalivahti, Albania. Kausilla 12-15 yhteensä 85 kertaa Lazion penkillä debytoimatta Serie A:ssa. 15-16 lainalla Serie B:n Salernitanassa (11 peliä 990 minuutia). Täksi kaudeksi palasi Lazioon jossa 11 peliä ja 944 minuuttia.
Luca Crecco -95, keskikenttä, Italia. Vuodet 12-14 edustuksen ja primaveran välimaastoa, Serie A:ssa tuona aikana 2 peliä ja 23 minuuttia. 14-15 lainalla Serie B:n Ternanassa (34 peliä, 1734 minuuttia) ja 15-16 saman sarjatason Virtus Lancianossa (10 peliä ja 392 minuuttia) ja Modenassa (15 peliä ja 865 minuuttia). Kauden 16-17 ilmeisesti aloitti lainalla Serie B:n Avellinossa (12 peliä, 684 minuuttia) mutta sittemmin palannut Lazion edustukseen jossa ollut penkillä 5 kertaa. Uralla siis 2 peliä ja 23 minuuttia Serie A:ssa mutta Serie B:tä vastaavasti 71 peliä ja noin 3700 minuuttia.
-------------
Näiden lisäksi voisi vielä tehdä samanlaiset tiivistelmät tällä hetkellä lainalla olevista, jossain vaiheessa Lazion nuorissa pelanneista pelaajista (Josip Elez, Antonio Rozzi, Franjo Prce, Chris Ikonomidis ja Danilo Cataldi) mutta luulen että noista edellä olevista saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä kuinka paljon Abukarilla vielä onkaan matkaa varsinaiseksi ja uskottavaksi Serie A - pelaajaksi.
Keitan esimerkki on kannustava ja uskon että Abukarilla on kaikki mahdollisuudet tuolla aikataululla etenemiseen. Luca Creccon kaltainen lainakierre olisi tavallaan antikliimaksi mutta silloinkin olisi vielä kaikki mahdollisuudet esimerkiksi Tim Sparv - tyyliseen uraan. Tässäkin vertailussa pitää muistaa että Crecco on onnistunut aika tasaisesti saamaan peliaikaa lainapesteillään, toisin kuin esimerkiksi Tounkara. Abukarilla menee hyvin.
Ihan hyvin googlailtu, joskin muutama nimi viime vuosilta unohtui välistä. Eli siis puhutaan nyt noin viimeisistä 7-8 vuodesta, jolloin Lazio alkoi panostaa Primaveraan ja sieltä alkoi nousta parhaimmat pelaajat edustusjoukkueeseen.
Tärkeimpänä varmastikin keskikenttämies Eddy Onazi, joka tuli maanmiehensä Emmanuel Sanin kanssa Nigerian u20 joukkueesta suoraan Primavera tiimiin vuonna 2011. Nimenomaan Sanin piti olla se kova nimi, mutta osoittautui flopiksi. Onazi erottautui teknisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan täysin Primaverassa ja dominoi keskikenttää aikana, jolloin Lazio alkoi tosissaan panostamaan Primaveraan ja josta lähtien Lazion Primavera on ollut Italian parhaimmistoa. Onazi nousi suoraan edustusjoukkueeseen yhden vuoden jälkeen, mutta peliaika oli kortilla. Kaikkien kummastukseksi Nigerian maajoukkueen silloinen valmentaja Stephen Keshi kutsui Onazin mukaan miesten joukkueeseen, vaikka Onazilla ei käytännössä ollut lainkaan pelituntumaa penkillä istumisen takia. Onazi kuitenkin käytti tilaisuutensa hyvin ja pääsi mukaan Afrikan mestaruuskilpailuihin, joissa nousikin avauspelaajaksi joukkueessa, joka lopulta voitti mestaruudenkin. Tämä sitten herätti Lazionkin johdon ja Onazi alkoi saamaan enemmän vastuuta sekä alkoi kehittyä todella hyväksi keskikenttäpelaajaksi. Muistaakseni silloinen valmentaja Edy Reja sanoi, ettei suostu antamaan Onazia lainalle Serie B:hen, vaikka kiinnostusta oli.
Onazin lisäksi Kozak ja Cavanda olivat ensimmäisiä, jotka nousivat Primaverasta edustusjoukkueeseen (ja siis ennen Onazia, mutta näiden urat jäivät Onazin varjoon). Kozak kävi lainalla Serie B:ssä ja sitten sai sitten pikkuhiljaa peliaikaa Klosen takana. Kozakin valtti oli pituus ja hyvä pääpelaaminen, jonka ansiosta ratkaisi pelin tai kaksi Lazion hyväksi viimeisillä minuuteilla. Hyvät otteet poikivat sitten aloituspaikan Cup-peleissä ja kävi herra voittamassa Eurooppa Liigan maalipörssinkin, jonka jälkeen siirtyi Englantiin. Cavanda puolestaan kävi lainoilla, mutta ei koskaan oikein onnistunut ja palasi aina takaisin Lazioon. Melko nopea ja tekninen pelaaja, mutta virhealtis ja pääsi kentälle lähes vain pakon edessä pahimpien loukkaantumissumien aikana. Cavandan onni oli ehkä se, että hänen edelleen oli vain lasinilkkainen Konko, joten peliaikaa tuli liikaakin tasoon nähden.
Keitaa ei oikein voi verrata kehenkään muuhun Primavera-pelaajaan, koska tuli todella suuren hypen saattelemana Lazioon ja hänen odotettiin pääsevän jopa suoraan avauskokoonpanoon. Keita oli ja on niin taitava pelaaja, että erottuu sen puolesta lähes missä tahansa joukkueessa. Paras esimerkki Abukarille on ehdottomasti Onazi. Nöyrää työntekoa ilman valittamista, niin kyllä tilaisuus tulee, jos taitoa vaan on tarpeeksi. Ja toki pientä sattumaakin saa olla mukana, kuten oli Onazin ja Nigerian maajoukkueen kanssa.
Entiset Lazion valmentajat ovat olleet hieman jääriä nuorien suhteen, mutta Inzaghi on täysin toista maata. Joskin itse hieman veikkaan, että Inzaghi peluuttaa omia saunakaveriaan (koska valmensi juuri kyseisiä pelaajia ja voitti mestaruuksia heidän kanssaan). Itse myös uskon, että Inzaghille on todella tärkeää, että pelaajat ymmärtävät häntä (kielen osaaminen), ovat selvillä taktisista kuvioista ja tämän takia nämä entiset Primavera-pelaajat ovatkin saaneet peliaikaa ohi huomattavasti kokeneempien ja taitavampien ulkomaisten pelaajien. Inzaghi jatkanee Lazion peräsimessä ensi kaudellakin, ellei loppukausi mene täysin pipariksi.
Itse en siis tiedä millainen pelaaja Abukar Mohamed on, mutta ilmeisesti suhteellisen taitava ja ikäisekseen fyysisesti hyvin kehittynyt keskikenttäpelaaja? Omin paikka lienee b2b-pelaaja tai hieman puolustavampi rooli keskellä? Jos näin on, niin sitten Lazion edustusjoukkueessa olisi paikka sellaiselle pelaajalle, koska Onazi oli käytännössä juuri tällainen pelaaja ja vielä pelaaja, jota Inzaghi olisi halunnut käyttää, mutta Inzaghin harmiksi herra itse halusi lähteä ja Lazio ei koskaan hankkinut korvaajaa. Tällä hetkellä Laziossa Biglia pelaa tuota puolustavampaa keskustan paikkaa ja toimii samalla registana. Biglian tilalla on yritetty Cataldia ja Murgiaa, mutta Parolo taitaa olla, se joka Biglian on pystynyt parhaiten korvaamaan. Tällöin jonkun pitäisi ottaa Parolon rooli hieman puolustavampana b2b-pelaajana ja silloin se on melko varmasti Lulic, ellei häntä tarvita laidalla. Hyökkäävämpään rooliin keskikentälle on liikaakin tunkua ja siksi Cataldikin lainattiin eteenpäin. Käytännössä Lazion keskikentän puolustavammat pelaajat ovat kaikki yli kolmekymppisiä, joten tulevaisuutta silmällä pitäen Abukarilla on hyvät saumat löytää peliaikaa tulevina kausina, jos vaan taitoa on riittävästi. Suurin kilpailija Mohamedille tällä hetkellä on ehdottomasti Murgia.
Jos taso ei suoraan riitä Serie A:han, niin Laziolla on siinä suhteessa pullat hyvin uunissa, kun Lotito omistaa Serie B:ssä pelaavan Salernitanan, jonne Lazio on lainannut useita Primavera-pelaajia, jos pelaajan taso on siis ollut tarpeeksi hyvä Serie B:n tasoon nähden. Italiassa muuten lainoissa onnistuminen on todella vaikeaa, koska Serie B:n seuroilla ei ole tarpeeksi motivaatiota peluuttaa nuoria lainalla olevia pelaajia ellei kyseessä ole selkeä talentti. Salernitanan myötä Lazio ja Lotito pystyvät hieman edes varmistamaan, että pelaajat saavat peliaikaa ja pystyvät kehittymään helpommassa ympäristössä.
Pitää kyllä jatkossa alkaa seuraamaan enemmän Abukarin otteita ja etenkin Primaveran tilannetta. Toivottavasti onnistuu.
