Surullinen mieli tulee lukiessa tämän ketjun viittä ensimmäistä sivua.
"Suomen Pogba"
"Huuhkajien tulevien vuosien runkopelaaja"
"Ehkä paras suomalaispelaaja tulevaisuudessa"
"Tulee varmasti pelaamaan A-maajoukkueessa"
Neljä vuotta myöhemmin hautaamassa koko jalkapallouraa ja kaikissa pääsarjoissa pelatut minuutit uralla yhteenlaskettuna 44
Vittu, että taas vituttaa. Tulee aivan Karvos-Jusu mieleen, josta jos nykyhetkestä menneisyyteen matkaillut olisi visaillut 10 vuotta sitten, että "Ilouutinen, Suomi pelaa ensi kertaa arvokisoissa 2021. Toinen väittämistä on totta: 1) Jusu Karvonen on mukana joukkueessa tai 2) Jusu Karvonen on lopettanut uransa jo vuonna 2015 ilman loukkaantumista", yli 90 % olisi veikannut vaihtoehtoa 1
Abun ja Jusun tapaukset alleviivaa sitä faktaa, että ilman poikkeuksellista kykyä harjoitella ja intohimoa panostaa kaikkensa jalkapalloon on mahdotonta tehdä hyvää uraa maailmalla. Moni pelaaja Suomessa saattaa pelata jopa U-21 joukkueessa ilman, että on vielä joutunut lyödä ihan täysillä kaikkea peliin. Ulkomailla tilanne konkretisoituu ja pelaajat puntaroivat jalkapallouran hyötyjä ja haittoja.
Meidän jalkapalloihmisten harmiksi jotkut päättävät valita ehkä sen helpomman reitin normaalissa päiväduunissa ja leppoisasti elellessä kun vaihtoehtona on tapella paikasta joukkueessa kovan paineen alla jokainen päivä. Ymmärrän täysin myös pelaajia, jotka valitsevat helpomman reitin.
