Tärkeintä on varmaan tehdä sille junnulle ja sen vanhemmille selväksi mikä on seuran/joukkueen tavoite. Jos harrastellaan niin sanotaan se suoraan ja jos on tarkoitus mennä parhaat pelaa periaatteella niin sanotaan sekin.
Tämä. Sekä Kilpa että harrastepalloilu on tärkeää suomalaisen jalkapallon kehittämisessä. Näiden välille olisi hyvä saada ehkä jopa selkeämpi ero ja selvyys mikä porukka harrastelee ja mikä kilpailee tosissaan pelaajien kehittämisestä ja sarjapisteistä. Tähän soppaan kun lisää hyvintoimiva haastetaso niin löytyisi kaikille sopivampi paikka pelata tätä upeaa lajia. Nyt on ollut trendinä kilpailulla loppuunpoltettujen nuorien ajautuminen kokonaan pois jalkapallosta. Jos edes puolet noista noin 16 vuotiaana lopettaneista olisi saatu miesten divareihin, olisi jokainen divari takuulla pykälän kovempitaisoisempi.
Oman käsitykseni mukaan haastejoukkueet järjestäen toimivat kehnosti ja määrätiedottomasti. Osa harrastelee, osa haluaisi kovasti kilparyhmiin. Molemmat osapuolet turhautuvat eikä punaista lankaa löydy. Onko kyseinen ilmiö ihan omaa hataraa mutuilua vai ihan yleinen ongelma haastejoukkueiden kanssa?
