Tyhjäkäynnillä toimivat junnuseurat - Sivu 2

Snoopy

Poissa

Vastaus #25 : 09.02.2017 klo 10:18:20

Tämä on yksi hyvä esimerkki ajattelutavasta missä meillä on paljon oppimista.

Lähtökohtaisesti mikään, ei siis mikään, ole meille helpompaa tai vaikeampaa kuin vaikka Espanjalle, oli kyseessä nyt yritysmaailman haasteet tai suomalaisen jalkapallon kehittäminen. Yksinkertainen asia on vain se, että me olemme jollain tasoarvolla ja Espanja on toisella, tällä hetkellä niiden välissä on ihan helvetisti välimatkaa. Molemmat kehittyvät (välillä taantuvat, koska myös aaltoilu kuuluu tähän) tietyssä suhteessa kilpailijoihinsa nähden. Todellisuudessahan Espanjan kehittyminen on hitaampaa kuin esimerkiksi vaikka nyt Islannilla, koska lähtöarvo on eri. Joukkueilla on siis enemmän kehittymistä. Tällä tavalla mitataan hyvin yksinkertaisesti kehittymistä ja vain kolmella eri mittausjaksolla voidaan sanoa miten on kehitytty, eli lyhyen-, keskipitkä- ja pitkänaikavälin ajanjaksoilla.

Nyt se miten se liittyy tähän aiheeseen on se, että samoilla mittareilla me joudumme mittaamaan yksittäistä seuraa ja jopa joukkuetta, tietenkin omilla spekseillään, mutta kaikki lähtee ruohonjuuritasosta ja nämä arvot kumuloituvat isompaan mittakaavaan josta nyt syntyy tuo maajoukkuerinki ja sitä kautta suomalainen menestyminen.
Mutta koska olosuhteet ja ajanjakson pituus ovat rajoittava tekijä ruohonjuuritasolla, niin joudumme etsimään muita mittareita. Nämä muut mittarit ovat esimerkiksi lisenssipelaajien määrä. Se on yksi tekijä millä voidaan sanoa olevan aivan suora merkitys pelaajakehitykseen. Mikäli seuran ja yksittäisen joukkueen pelaajamäärä on tarpeeksi suuri, tulee keskinäistä kilpailua joka taas vie kehittymistä eteenpäin. Siksi yhden tukijärjestelmän tuen saamisen edellytys tulisi olla lisenssipelaajien määrä. Keskittäminen on lähtökohtaisesti aina oikea ratkaisu, koska se myös auttaa muiden mittareiden +tulosten saavuttamisessa, josta pääsemme ammattivalmentajien mittariin. Eli kuinka monta E-, D-, C- ja UEFA B, UEFA A ja UEFA PRO valmentajiin. Kun tätä pilkotaan pienemmäksi tulisi tutkia mikä on valmentajien keskitaso missäkin ikäryhmässä, kuinka monta pelaajaa on per valmentaja ja miten paljon valmentaja käyttää viikosta valmentamiseen sekä pelinohjaamiseen. Näiden kautta päästään jälleen yhteen tulokseen jolla voidaan mitata mahdollisia tuen määriä. Kolmas ja hyvin tärkeä kriteeri on olosuhteet, koska nämä ovat yksi tärkeimmistä asioista miksi pelaaja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tulee joukkueeseen ja tämä on yksi asia mistä aivan ensimmäiseksi tiedustellaan kun ollaan yhteydessä joukkueeseen.
Nämä ovat siis ruohonjuuritason kysymyksiä ja asioita joita voidaan arvioida.

Tästä päästään seuraavaan asiaan mikä on menestyminen ja tätä ei voi mitata koskaan lyhyellä aikajänteellä. Yksi suurimmista ongelmista tulee siinä, että seuralla voi olla hyvää kilpailutoimintaa juniori ikäisissä pelaajissa, mutta virallisen kilpailutoiminnan mittarit tulevat vasta myöhemmällä iällä, jolloin joukkue on jo menettänyt mitattavat pelaajat. Siksi olen itse esimerkiksi aikoinaan ehdottanut, että liitonpelaajatarkkailu aloitettaisi jo samaan aikaan kun liiton sarjoissa alkaa virallinen kilpailutoiminta. Sehän nyt olisi kai aivan loogista? Samalla saataisi selkeästi esille seurat jotka ovat mukana virallisessa kilpailutoiminnassa ja näitä seuroja tulisi tukea, valmennuksellisesti, koulutuksella sekä suoraan rahalla. Mikäli seura ei kykene virallisesti profiloitumaan kilpaseuraksi on hyvin vaikea saada päteviä valmentajia ja sitä kautta pelaajia. Tämä taas näkyy sitten siellä ruohonjuuritasolla ja sitä kautta jälleen isossa kuvassa, eli oravanpyörä on valmis.

Tuleeko esimerkiksi Hongalla, Käpalla ja HJK:lla olla harrastetoimintaa? Mielestäni ei, vaan heidän tulisi pitää joukkueita joiden tavoite on vain liiton kilpasarjoissa ja toiminnan tulisi alkaa vasta tuolta D12 ikäsarjasta. Miksi? Koska tällöin muille joukkueille tulisi entistä suurempi vastuu pelaajien kehittämisestä ennen tuota ikäluokkaa, samalla he saisivat suuremmat resurssit, paremmat olosuhteet sekä omaa toimintaansa kehittymään seuraavalle tasolle. Nyt nämä muut pääjoukkueet voisivat keskittää resurssinsa juuri kilpatoimintaan, jolloin ns. paras pelaajamateriaali saisi harjoitella aina parhaissa olosuhteissa, erinomaisilla valmentajilla ja koko seura veisi ajatuksensa eteenpäin kohti oikeaa akatemiatoimintaa, suuntana siis parhaiden pelaajien kehittäminen.
Tällä tavalla koko kilpailutoiminnan taso nousisi ja sarjojen tasosta tulisi entistä parempi, pitkällä aikavälillä.

Nyt mikäli tätä ei tapahtuisi vaan jatkettaisiin samalla tavalla eteenpäin ja kaikki tekisivät kaikkea, niin kuin tähän asti ja jokainen syö kakusta vain sen pienen palan, niin hommat vaan jatkaisivat junnaamista. Päästään siihen alkuperäiseen tekstiin, tuolla ylhäällä, eli miten meidän suomifutis kehittyy ja ottaa sitä olemassa olevaan välimatkaa kiinni.

Lyhyesti, tässä tilanteessa nämä edellä mainitut seurat tekevät hyvää työtä junioripuolella. Kaikki mikä vaikeuttaa tätä työtä vaikeuttaa kokonaiskuvan kehittymistä. Voidaanko resursseja ohjata vain muutaman periaatteen perusteella, esimerkiksi maju-pelaajien määrällä? No ei tietenkään, koska sille annettava mahdollisuus muilla joukkueilla on ihan eri kuin pääseuroilla, vaikka nämä tekevätkin (nytkin parhaillaan) suurimman työn junioripelaajien kehittämisessä. Näiden vuosien aikana joina olen seurannut ELL, Aluesarja ja ykkösen pelaajia sekä joukkueita, niin aina, joka vuosi, näistä edellä mainituista seuroista on pelaajia pääkaupunkiseudulla siirtynyt pääseuroihin juuri D12-C14 ikäluokissa, mutta he ovat aloittaneet pelaajien valmentamisen jo paljon aikaisemmin. Miksi siis unohtaa nämä vuodet?

Yksi helvetin iso ongelma suomalaisessa futiksessa on se, että me ei nähdä ajassa taaksepäin, emme osaa hahmottaa kokonaisuutta ja kikkaillaan yksittäisillä tapahtumilla. Kukaan edes liitossa ei pidä tarpeeksi tarkkoja tilastoja eikä osaa sanoa mikä on todellisuudessa suunta ollut milläkin sektorilla viimeisten kolmen, viiden tai kymmenen vuoden aikana vaikka juuri tämä olisi tärkeää tietää, että voisimme kehittää kokonaisuutta kunnolla. Nyt ollaan ylpeitä kun meillä on lisenssipelaajia näin paljon, mutta kyllähän Suomessa käytännössä kaikki osaa lukea ja kirjoittaa, mutta tuskin meille silti ole sen enempää ammattikirjailijoita kuin kehitysmaissa, kärjistetysti sanottuna. Samaa yksinkertaistamista on tässäkin ketjussa ihan tarpeeksi.

-Snoopy-

RTS

Poissa

	Kirjoittaja	Aihe: Tyhjäkäynnillä toimivat junnuseurat (Luettu 40496 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.