Mikä Heidel&Weinzierlissä noin pahasti hiertää?
Weinzierlissä lähinnä kaverin värväyksen hinta, kaikkinensa noin €5M, sekä miehen täydellinen kyvyttömyys koutsata muuta kuin Augsburgista tuttua liigajyrillä toteutettua bodaripalloa. Yksi ainoista syistä sille, miksi Schalke on tähän mennessä välttänyt kymmenen vuoden takaisten kilpakumppaniensa - HIV ja Werda - kohtalon, on
Knappenschmieden kautta maailmalle puskettu laatumateriaalia ja sen avulla kääräistyt massit. Weinzierl ei uskalla, ei osaa, ei halua, antaa nuorille mahdollisuutta. Ja se ei yksinkertaisesti sovi tämän päivän kuninkaansinisiin. Välillä taivaanrannassa näkyy aina valonpilkahduksia, mutta straubingilainen on mielettömällä varmuudella käynyt aina tukahduttamassa ne lyhyen ajan sisällä.
... ei sovi Gelsenkircheniin ja toistaitoinen valkku.
That's it. Älä kuitenkaan kysy, mistä ja kuka tulisi hankkia tilalle. Minäenvittuosaaenääsanoa. Sanon vain sen, että ottaisin mielelläni takaisin valtaosan kommenteistani Jens Kelleristä. Ei, taktisesti stuttgartilainen ei vakuuttanut ja siinä kannassa pysyn. Mutta muuten. Ei helvetti, muuten Keller oli aivan eri planeetalta kuin koko surullinen miestä seurannut trio. Varsinkin nuorten talenttien kasvattajana. Plus se persoona.
Heidelissä taas henkilöityy minun silmissäni Schalken tuho. Mainzilainen saattaa ehkä ajan kuluessa rakentaa menestyvän kaaderin, kyllä se kaikesta huolimatta futiksen päälle ymmärtää, mutta sen hinta tulee olemaan kallis. Liian kallis. Tämän tiimoilta on oikeastaan tullut kesästä asti mietittyä, että pystyisikö sen viivan - en tarkoita Papadopoulosin tai Eremenkon viivoja - vetämään omalla kohdallaan jo nyt ja heiluttaa hyvästit viralliselle Schalkelle. Muutama kaveri lähetti jäsenkorttinsa seuralle jo kesällä, itse en kyennyt. Kourallinen muita taas haluaa ottaa tämän vuoden mukaan, sillä saavat sen myötä täyteen 25 vuotta seuran jäsenenä sekä tästä seuraavan pienen kiitoslahjan seuraavassa vuosikokouksessa. Muista osa odottaa vain sitä lopullista niskalaukasta seuralle yhtiöittämisen muodossa, osa taas uskoo taistelun yhä kannattavan.
Minä en usko, ja se on isoksi osaksi seurausta Heidelista. Se menneen kesän näytelmä oli liikaa. Kulissien takana käyty uskomattoman likainen ja härski vääntö ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävissä minusta. Se oli ihan absurdia touhua. Mutta valtaosa vuosikokouksessa läsnä olleista antoi sille hyväksyntänsä, pääasiassa mainzilaisen ex-autokauppiaan nimen mukanaan tuoman lupauksen myötä. Jos, kuten kesän farssin loppumetreillä monissa puheenvuoroissa kuultiin, yksi mahdollinen saatanan salaattilautanen on sen arvoista, että painetaan villaisella [epäsuorasti] seuran virallisten rakenteiden sisäpuolelta lähetyt muiden
Schalkereiden henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkaukset, niin missä vitussa kukaan haluaa enää nähdä mitään toivoa? Valtaosa halusi vain langeta sen joukkopsyykosin valtaan, missä Heidel karauttaa Mainzista valkoisella kaakillaan Tönniesin kutsusta ja valloittaa takaisin Sleesian sekä Itä-Preus... eikun tuo sen mestaruuden Gelsenkircheniin. Ja se tapa, millä
kaikkia yhdenkin poikkipuolisen sanan esittäneitä kohdeltiin - ei kuulu demokratiaan, ei kuulu urheilu
seuraan. Tönnies ja Heidel olisivat voineet ripustaa Heferin, Wiesen ja Hornin roikkumaan Arenan valotaulusta, yleisö olisi yhä hurrannut hurmiossa. Seuran
Leitbildin olisi voinut repiä siltä istumalta kappaleiksi.
Heidel ei luonnollisestikaan kanna vastuuta tästä, mutta itsensä instrumentalisoimisen sallimisesta kylläkin. Toisaalta senkin voi ymmärtää halutessaan. Mainzilainen saa paitsi mielettömän kasan hilloa omiin taskuihinsa, myös ihan silmittömiä summia siirtomarkkinoilla haaskattavaksi. Fantastisesti palkattua tosielämän FMää. Unelmaduuni monille. Tähän pisteeseen asti olisin ehkä pystynyt suhtautumaan neutraalisti Heideliin, mutta sitten mies alkoi kritisoimaan Horst Heldtiä ja muita itseänsä seurassa edeltäneitä. Kukaan, tai no ehkä Rudi vuosituhannen taitteessa, ei ole ikinä saanut Schalkessa samanlaisia [taloudellisia] mahdollisuuksia toteuttaa itseään kuin Heidel. Heldtin täytyi lapioida kottikärryittäin tuohta seuran velkojen maksuun ja Geisin €12Mn hankintaa pidettiin hullun[rohkean]a vetona. Heidel, sikäli kun viikon huhuihin on uskominen, on paukuttanut puolessa vuodessa Embolon ja Bentalebin hahmossa kaksi yli €20Mn hankintaa läpi. Teoriassa Babassa ja Konoplyankassa, toivottavasti molemmat painuvat kesällä helvettiin nykyhinnoillaan, käsissä on kaksi mahdollista saman hintakategorian kaveria lisää. Vittu Heldt ei saanut ostettua aluksi edes Sascha Rietheriä Fulhamista, kun Tönniesin mukaan kaverista olisi pitänyt maksaa satatonttua liikaa. Jälkikäteen se on maksanut Schalkelle varmasti kymmenisen miljoonaa, kun Atsuto Uchida peluutettiin rikki ja tontille on tuotua kaikenlaista kallista hessua kokeilemaan. (Cokessa on ehkä toivoa kuntoutuessaan.) Ja sitten huhuissa pyörii nykyään Nicolai Müllerin kaltaisia ihmisperseitä - Mainzin miehiä kun on - ja maalikuninkuutensa jälkeen
yhden hyvän
puolivuotisen pelanneelle Huntelaarille havitellaan kuulemma jatkopahvia
Knappenschmieden talenttien karatessa toinen toisen perään maailmalle.
Oma lukunsa on myös Schalken infrastruktuurin haukkuminen. Kyllä,
Vereinsgelände tarvitsee ehostusta sekä uusia fasiliteetteja. Mutta ei Heidel, toisin kun on käytännössä antanut ymmärtää, kyseistä ongelmaa itse havainnut. Se havaittiin vuosikausia sitten. Suunnitelmat luotiin vuosikausia sitten. Mutta toteutukseen ei päästy, kun yksi saatanan egomaanikko kyljyskeisari halusi ostella suunnitelmia varten tarvituilla rahoilla kevinprinceboatengeja ja potkia valmentajia vuosittain ulos. Rasauttaa niin helvetisti edes ajatellakin tätä asiaa.
Vaan ei enemmistö halua tätä nähdä. He haluavat nähdä messiaanisen sädekehän ympäröimän Heidelin. He haluavat nähdä kymmenien miljoonien eurojen hankintoja. He haluavat nähdä itsensä heilumassa mahdollisissa mestaruusjuhlissa hamaassa tulevaisuudessa. Se on
all in nyt Gelsenkirchenissä. Ja se ei tule toimimaan, koska Schalkella ei tule ikinä olemaan tarpeeksi muskelia ohittamaan bayerneita ja keltamustia sekä tulevaisuudessa tölkkipaskoja sun muita. Mutta ennen tämän realiteetin iskostumista viimeisiinkin mieliin Ruhrin alueen sydämessä ollaan valmiita uhraamaan se viimeinenkin oma asia menestyksen eteen.
Oma seura. Schalke tullaan yhtiöittämään viiden vuoden sisällä. Se tehdään pikavoittojen ja keinohengityksen nimissä, aivan kuten Hampurissakin. Ja aivan kuten Hampurissa, se ei auta tuumaakaan eteenpäin. Allekirjoittanutta se ei kuitenkaan tulle enää liikuttamaan, sillä siinä vaiheessa lienee löytynyt jo uusi harrastus.
