Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #251 : 13.06.2019 klo 23:39:38 |
|
Helmarit 4-4-2 vs. Islanti, Veritas Stadion 13.6.2019
9 Kemppi - 18 Sällström
4 Öling - 20 Summanen - 10 Alanen - 7 Engman
5 Koivisto - 15 Kuikka - 16 Westerlund - 3 Hyyrynen
12 Tamminen
Puolustus:
- 4-4-2 kuten paperilla
- Islanti avasi pääosin 2-4-4 muodolla. Laitapuolustajat nousivat pohjapelaajien #7 Björk Gunnarsdottir ja #10 Brynjarsdottir tasolle. Toinen variaatio oli 2-3-5, jos #11 Gisladottir vasempana puolustajana nousi ylös ja tällöin #7 Björk pudotti topparien seuraksi. Alussa Islanti käytti myös 2-1-4-3 mallia, mutta luopui siitä, kun Kemppi/Sällström vuorollaan naisvartioi palloa toppareiden yläpuolelta hakenutta #7 Björkiä. Jos Islanti käytti tuota 2-4-4 mallia, Summanen ja Alanen nousivat kiinni pohjapelaajiin ja laiturit Öling ja Engman laitapuolustajiin, jolloin kärkipari prässäsi toppareita. Suomen puolustuslinjassa oli tällöin tietysti 4v4 asetelma. Toinen tapa oli se, että kärkipelaajista toinen merkkasi toisen pohjapelaajan, jolloin Alanen tai Summanen vuorollaan pystyi olemaan vähän alempana lähempänä omaa puolustuslinjaa luomassa sinne enemmän 5v4 asetelmaa kuin 4v4.
- Alussa Suomi prässäsi useammalla pelaajalla ylhäältä, mutta avausjakson edetessä menetysten jälkeen se vetäytyi suosiolla 4-4-2:een keskiympyrän yläkaarelle ja antoi Islannin pyörittää alhaalla. Sama jatkui toisella jaksolla
- Toisinaan toki, jos tilanne tunnistettaisiin sellaiseksi (peli ajautui esim. laitaan), Engman ja Alanen tukivat kärkiparia prässissä. Summanen ja Öling olivat alempana tällöin painottomalla puolella. Peilikuvana Engman ja Alanen varmistivat, jos vasemmalla puolella Öling ja Summanen auttoivat lähellä kärkiparia prässäämään, mutta tosiaan nuo hetket toteutettiin nelikkoina eikä kuusikkoina
- Boksipuolustaminen oli hyvää pääosin, mutta 75. minuutilla yksi veto Islannin numerolta #10 meni yli maalin pilkun tuntumasta takaviistokeskityksestä. Muutoin Suomen puolustuslinja siivosi hyvin keskitykset pois omasta boksista, vaikka muutama purkupallo jäikin matalana noin 25 metriin
Hyökkäys:
- 2-4-4 oli Suomen pääasiallinen rakentelumalli. Hyyrynen ja Koivisto laitapuolustajina nousivat tällöin keskustan kaksikon eli Summasen ja Alasen tasolle.
- Suomi hyökkäsi avausjaksolla paljon oikean kautta, kun Hyyrynen tuki hyökkäyksiä. Oikealta laidalta Suomi loi kaksi hyvää keskitystä rangaistuspilkun tienoille, mutta maalilla ainakin Kemppi suti ohi pallosta kokonaan Hyyrysen keskityksestä puolustajan pihdeissä ja toinenkin identtinen tilanne tosiaan nähtiin ja silloin muistaakseni Alanen keskitti. Engman-Hyyrynen akselin yhteispeli toimi ihan hyvin tuolla laidalla Alasen kera
- Suomi pelasi paljon palloja alhaalta suoraan Islannin keskikentän yli puolustuslinjan taakse juoksuun Engmanille ja kärkiparille, koska Summanen-Alanen kaksikko oli naisvartioinnissa peilattuna aivan kuten he tekivät Islannin pohjapelaajille. Islanti teki toki tosiaan samoin ja kummankin joukkueen puolustuslinjan jalkanopeus riitti sitten voittamaan juoksukilvat, joten maalipaikat olivat ajoittain kortilla
- Koivisto nousi vähemmän avausjaksolla, mutta kun nousi, juoksi usein jopa boksiin asti painottomalta puolelta, kun puolestaan Hyyrynen pysyi koko ajan laidallaan pl. kaksi 1v1-ohitusta, jolloin hän nousi boksin rajalle ja laukoi/keskitti. Toisella jaksolla Koivistokin nousi rohkeammin ja hänen kauttaan Suomi pääsi muutaman kerran luomaan aihioita boksin rajalta. Hyyrynen oli toisella jaksolla puolestaan hieman vähemmän pallossa
- Toisella jaksolla Suomi käytti enemmän myös 2-3-5 mallia, jolloin Summanen nousi 10-alueelle ylänelikon tueksi ja Alanen tuli hakemaan vielä alempaa. Tällä pyrittiin irtautumaan tuosta Islannin vastaavasta vartioinnista keskikentällä
Erikoistilanteet:
- Vastustajan sivuvapareissa Öling oli yksin aluksi muurissa ja loput yhdeksän oman boksin rajalla, mutta silti Islanti sai heti alussa pallon ylärimaan, kun Tamminen empi ulostulossaan ja syntyi pieni flipperitilanne. Myöhemmissä vapareissa Suomi asetti muuriin kaksi pelaajaa ja loput kahdeksan olivat linjassa oman boksin reunalla
- Hyyrynen antoi kulmat molemmilta puolilta ja boksissa oli 1+6 pelaajaa. Sällström oli aina maalivahdin edessä ja loput kuusi olivat pilkun tuntumassa, josta he säntäsivät eri suuntiin. Summanen ja Koivisto jäivät aina kaksistaan varmistamaan alemmas. Islanti puolusti naisvartioinnilla Suomen seitsemää pelaajaa boksissa.
- Islannin kulmissa kaikki suomalaiset olivat omassa boksissa, joista neljä oli vitosen viivalla, viisi naisvartioi islantilaisia pilkun ympäristössä ja yksi oli taka-alueella. Vartiointi toimi ilman ongelmia
Yleisöä oli paikalla 1112 katsojaa ja kannustus oli yllättävän äänekästä ajoittain, josta hatunnosto kannustajille. Lopputulos oli melko oikeutettu, sillä joukkueet olivat käytännössä toistensa peilikuvat kaikessa ja se näkyi siinä, että peli oli melkoista tasapaksua puurtamista puolin ja toisin. Harhasyöttöjä tuli yllättävän paljon ja pidempiä syöttöketjuja syntyi vain alakerrassa kierrättäessä, koska hyökkäyskolmanneksella kumpikin joukkue pelasi melko suoraviivaisesti ja lisäksi niitä palloja pelattiin myös paljon keskikentän yli alhaalta vastustajan puolustuslinjan taakse, mutta ajoitukset eivät toimineet kummallakaan joukkueella kovin hyvin, vaan puolustajat noutivat pallot juoksukilvoista omille melko vaivatta pääosin ja sitten lähdettiin rakentamaan omaa hidasta hyökkäystä maalivahdin kautta. Helmareilla oli toki varsinkin toisella jaksolla puolittaisia maalipaikkoja paljon boksin reunamilla, mutta laukausten laatu oli heikko ja ne suuntautuvat päin Islannin todella ulottuvaa maalivahtia. Öling tietysti myös laukoi kertaalleen boksin sisästä yli maalin parkkipaikalle Franssin keskityksestä avopaikasta. En kuitenkaan harmitellut noita virheitä, sillä betsivalintani Suomi +1 vajaan kahden kertoimella osui tasapelilläkin eikä Islannilla montaa paikkaa ollut sen alun yläriman jälkeen.
Yksilöistä voisi todeta vielä lyhyesti muutaman sanan. Maalivahti Tamminen paikkasi Korpelaa oikein mainiosti pl. se alun heikko vastaantulo, josta Islanti pommitti ylärimaan. Keskityspalloihin Tamminen tuli muutoin todella varmasti ja joko liimasi tai nyrkkeili pallot kauas. Jalalla pelaaminen oli melko varmaa. Hyyrynen oli oikealla puolella avausjaksolla oikein mainio ja ohitti oman pelaajansa pari kertaa näyttävästi päästen keskittämään yhden pallon Kempille sekä laukomaan toisen jakson alussa matalan laukauksen. Syöttöjen laatu oli kombinaatioissa hyvää, mutta sitten muutama pidempi syöttö maitse oli turhan optimistinen poikittain, joihin islantilaiset pääsivät väliin. Puolustussuuntaan Hyyrysen jalkanopeus riitti oikein hyvin ja pidin erityisesti siitä, kuinka kevyesti hän liikkui nurmella, joka mahdollisti pallon tökkäämisen välillä hyökkääjän jalasta, vaikka hän oli selkäpuolella, mutta matala painopiste ja koko vartalon elastisuus sekä joustavuus tekivät vaikutuksen. Toinen laitapuolustaja Koivisto oli hyvä myös ja otti enemmän roolia hyökkäyssuuntaan tosiaan toisella puoliajalla. Hän tuntui olevan Hyyrystä enemmän suuntautunut pallon kuljettamiseen kuin puhtaaseen kombinaatiopelaamiseen. Puolustussuuntaan Koivisto hoiti pääpallot ilman ongelmia. Spurteissa oli myös hyvää räjähtävyyttä.
Toppareista Kuikka oli ehdottomasti liikkuvampi ja hänen pallotatsinsa näytti pehmeämmältä, mutta peliäly vaatii vielä hiomista, sillä hän jätti muutamia selviä syöttöpaikkoja käyttämättä. Westerlund oli puolestaan tanakka ja hänen sisäsyrjäsyöttönsä olivat vähänkin pidemmissä syötöissä melko epätarkkoja. Lyhyet syötöt hän sai kyllä napakasti jalkaan. Yllätyin myös siitä, kuinka hyvin Westerlund kuitenkin liikkui kokoonsa nähden, mutta reisissä oli toisaalta voimaa, jolla juosta. Hänellä ei ollut ongelmia kaventaa keskeltä kohti laitaa paikkaamaan Hyyrysen selustaansa jättämää tyhjää tilaa, johon pelattiin pystypallo, vaan Westerlund ehti ennen hyökkääjää noihin juoksupalloihin koko ajan oikea-aikaisesti, joten sikäli hän saa puhtaat paperit Kuikan tavoin.
Keskikentän nelikosta Öling oli avauspuoliajalla melko näkymättömissä vasemmalla laidallaan, jollei lasketa paria kertaa, jolloin hän laukoi boksin rajalta maalivahdin syliin tultuaan esiin painottomalta puolelta, mutta hänen kauttaan hyökkäykset alkoivat rakentua enemmän toisella jaksolla, jolta jäi mieleen yksi vastahyökkäys, jossa Öling tempokuljetti noin 50 metriä Suomen puoliskolta vastustajan boksin rajalle ohittaen matkalla kaksi pelaajaa, mutta sitten hän päätti syöttää vaihtopelaaja Kollaselle viereen oman ratkaisun sijaan ja tilanne kuihtui kasaan. Ölingilla itsellään oli kuitenkin se yksi huippupaikka Franssin keskityksestä, mutta sijoitus karkasi ihmeellisesti yli maalin lähietäisyydeltä. Avauspaikka oli kuitenkin ansaittu, sillä tilalle tulleista vaihtopelaajista kukaan ei vaikuttanut yhtä hyvältä lyhyellä otannalla kuin Öling omassa roolissaan. Ölingin olemus oli kuitenkin melko keveä ja hänellä riitti energiaa juosta läpi pelin. Toisella laidalla Engmanin pelaaminen Chelseassa näkyi siinä, että hänellä oli rutiini kunnossa sekä syötöissä että maakaksinkamppailuissa, joissa hän oli joukkueen parhaimmistoa. Juoksukunto oli myös hyvä. Avausjaksolla hän kavensi melko paljon sisemmälle laitakaistalle, kun Hyyrynen nousi laidallaan. Heidän yhteispelinsä toimi hyvin kombinaatioissa ja tuo kaksikko oli kuitenkin Suomen parhaimmistoa.
Keskustan kaksikko Summanen-Alanen oli ainakin parempi kuin kukaan vaihtopelaajista. Summanen antoi näyttäviä puolenvaihtoja toisella jaksolla ja hän melkeinpä ainoana osasi laittaa pallon liikkeelle jopa yhdellä kosketuksella noissa pidemmissä syötöissä, koska ennakointi ja havainnointi etukäteen oli niin hyvää. Liikkuminen oli todella elastista ja teki vaikutuksen Hyyrysen tavoin, mutta Summanen nyt on vielä paljon pidempi pelaaja, joten siksi hänen kimmoisuutensa ihastutti entistä enemmän. Avauskokoonpanon paikka lienee sementoitu EM-karsintoihin, vaikka en ole olekaan niin perillä kilpailutilanteesta. Pallokosketus oli myös futarimaisen pehmeä. Alanen ei ollut myöskään pöllömpi ja hän oli ehkä pykälän aktiivisempi hyökkäyssuuntaan ja uskalsi tehdä itse enemmän ratkaisuja kuin Summanen, joka sitten toisaalta siirteli vastuuta enemmän, vaikka tekikin sen laadukkaasti, mutta Alanen yritti enemmän peliä edistäviä tekoja, joista kaikki eivät tietenkään onnistuneet, mutta ainakin yritystä oli ja energiaa riitti kamppailla loppuun asti. Tavallaan pidin hänestäkin loppujen lopuksi ja positiivisia asioita oli enemmän kuin negatiivisia.
Kärkiparista Kemppi hankki yhden varoituksen vastustajalle pitämällä tämän selässään pitkässä pystysyötössä, mutta muutoin hän ei ollut hirveän hyvä, kun vertailuna oli Sällström, sillä Kemppi suti ohi pallosta avausjaksolla siinä alun huippupaikassa ja muutoin sitten kombinaatioissa ei ollut oikein samalla sivulla muun joukkueen kanssa. Ylävartalon fysiikka vaatii myös vielä hiomista, jotta pallon suojaaminen olisi parempaa. Sällström puolestaan osoitti sen, miksi hän teki 20 maalia Ranskassa. Hän ei hukannut palloja ja liikkui viisaasti väleihin pelattavaksi. Ensiaskeleissa oli sellaista räjähtävyyttä, että hieman hitaammallakin reagoinnilla hän ehti palloihin ennen puolustajia tullessaan palloja vastaan. Harmillista, että hänelle ei oikein saatu tarpeeksi laadukkaita palloja juoksuun. Kertaalleen toisella jaksolla Sällström pääsi haastamaan 1v1-tilanteessa leikaten vasemmalta laidalta sisään vastaiskun päätteeksi, mutta laukaus meni päin maalivahtia kuudentoista rajalta, mutta oli hienoa nähdä kuitenkin tuon tason jalkapalloilija paikan päällä ensi kerran.
Vaihtopelaajista Kollanen korvasi Kempin kärjessä oikein hyvin ja pysyi paremmin pallossa sekä antoi muutaman hyvän murtavan syötön eteenpäin. Hän jäi parhaiten mieleen noista vaihtopelaajista positiivisessa mielessä, vaikka pienuus rajoittaneekin käyttöä kansainvälisissä peleissä. Franssi korvasi puolestaan Engmanin laidalla ja Ahtinen Summasen keskustassa vartti ennen loppua. Franssista jäi mieleen tosiaan se yksi keskitys Ölingille maalivahdin käsien kautta. Muutoin hän vaikutti ihan pätevältä korvaajalta, jolla oli peruasiat kunnossa eli tekniikka, juoksunopeus ja fysiikka, mutta ei mitään valtavaa erityisominaisuutta, joten ehkä hän on jatkossakin vain vaihtopelaaja, mene ja tiedä. Ahtinen oli melko pienikokoinen, mutta sähäkkä keskikentän terrieri. Ei hän siltikään lyhyessä ajassa vaikuttanut niin hyvältä kuin Alanen-Summanen kaksikko, koska kyseessä oli kuitenkin fysiikaltaan sen verran heiveröisempi yksilö edellä mainittuun kaksikkoon nähden, mutta vaihtopelaajana hän on varmasti ihan OK.
Lisäajalla kentälle pääsivät Heroum, Collin ja Tunturi. Heroum korvasi Hyyrysen eikä todella lyhyellä otannalla taso ainakaan pahemmin tuolla pelipaikalla tule heikkenemään, koska tuosta vaihtopelaajakolmikosta Heroum vaikutti ainoalta kansainvälisen tason pelaajalta ja syystä hän pelaakin Italiassa Hyyrysen tavoin. Kaipa tuollaiselle 63 maaottelun tekniselle ja ketterästi liikkuvalle yksilölle voisi olla käyttöä ylempänäkin kuten hän ymmärtääkseni on joskus pelannut eikä vain Hyyrysen vaihtopelaajana. Tunturista ei jäänyt mitään mieleen Ölingin korvaajana ja Collin vaikutti kärjessä Sällströmiin verrattuna todella hitaalta jalkanopeudeltaan.
Yhteenvetona voisi todeta, että positiivisimpina mieleeni jäivät Hyyrynen, Koivisto, Engman, Summanen ja Sällström. Neutraaliin kategoriaan asetan toppariparin Kuikka-Westerlund, Alasen, Ölingin ja Tammisen. Näin ollen Kemppi oli pelaaja, jolta jäin kaipaamaan selvästi enemmän. Vaihtopelaajista Heroum, Ahtinen, Franssi ja Kollanen ovat mielestäni ihan hyviä korvaajia tarvittaessa avauskokoonpanoon. Hienoa, että Signeul käytti lopulta kaikki vaihtonsa, jotta sain nähdä mahdollisimman monta uutta naamaa viheriöllä ensi kerran. Islannin puolelta oli puolestaan kunnia nähdä kapteeni Sara Björk Gunnarsdottir keskikentän maestrona, joka käsittääkseni on yksi maailman parhaista pelipaikallaan Wolfsburgissa ja se kyllä näkyi kaikessa tekemisessä, sillä niin laajalla säteellä hän liikkui kentällä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kokemus naisten maajoukkuejalkapallosta oli oikein positiivinen ja menen varmasti uudestaan katsomoon, kun Helmarit saapuu jälleen Turun seudulle. Pelitekojen määrä per joukkue oli vielä sellainen asia, joka yllätti positiivisesti eli pallo liikkui hyvällä temmolla syötellessä ja sisäsyrjäsyöttöjen laatu vaikkapa kombinaatioissa oli sellainen, että sen katsominen ei tosiaankaan tehnyt pahaa, vaan pelaajat näyttivät ammattilaisilta kuten myös juoksu- ja kaksinkamppailutilanteissa. Keskitysten laadussa kaiketi suurimmat erot ovat miesten peleihin verrattuna, mutta noin muutoin viihdyin kyllä erinomaisesti, kun istumapaikankin sai valita itse pääkatsomosta, jolloin menin tietysti toiseksi ylimmälle riville melko keskelle, jossa oli vieläpä pöytä, jolla naputtaa muistiinpanoja puhelimen muistioon!
|
