Jos nyt ei keskitytä liikaa nimiin, niin kyllähän Helmareissa on ollut sitä ongelmaa, ettei uusia pelaajia ajeta sisään...
Tästä osin samaa mieltä, osin tilanne taas on oikeinkin hyvä. Keskitytään kuitenkin heti perään nimiin, aitoon "naming and shaming" tyyliin.
Helmareissa on toppareiden kanssa jossain määrin samanlainen tilanne kuin Huuhkajissa keskikentällä. Anna Westerlund on 31. Ikä alkaa näkyä, eivätkä nopeus ja ketteryys ole alunperinkään kuuluneet naisen suurimpiin vahvuuksiin. Avauksen paikkaa puolustavat erinomaisen maalineduspelaamisen ja hyvien avauksien lisäksi pitkä kokemus ja sen kautta kasaantunut johtajuus. Tilanne on näiltä osin samantyylinen kuin Sparvilla.
Muutaman viime ottelun perusteella vaikuttaa kuitenkin, että Westerlund tarvitsee viereensä Kuikan, joka on ollut karsintapeleissä todellinen Yli-Kylän tyttö ja paikannut kaikki ne aukot, jotka Westerlundilta on jäänyt. Toppariparina he ovat olleet mainio erityisesti Kuikan ansiosta.
Tilanteessa on kaksi ongelmaa. Westerlundilla ei ole kovin montaa hyvää pelivuotta edessään. Jo nyt tilalle kaipaisi vaihtoehtoja ja jossain vaiheessa pelaajan hidastuminen alkaa olla haitaksi enemmän kuin johtajuus hyödyksi. Lisäksi aina on vaara loukkaantua. Weserlundille pitäisi olla korvaaja, jonka voi huoletta pudottaa peliin, jos nuha tai muu vakava loukkaantuminen sattuu kohdalle tai viimeistään kun ikä alkaa liiaksi näkyä.
Toinen ongelma on se, että Kuikan parhaat ominaisuudet menevät hukkaan topparina. Kuikan taidoilla ja nopeudella oikea pelipaikka on minusta nouseva laitapuolustaja tai wingback. Erilaisella pelaajahistorialla hän voisi olla jopa laitahyökkääjä tai kärkipelaaja. Tai no, sen mitä olen nähnyt, hän voisi pelata mitä tahansa pelipaikkaa ja olla silti maajoukkueen eliittiä. Westerlundin pelatessa topparina ja vaihtoehtojen puuttuessa hänet kuitenkin tarvitaan keskuspuolustukseen nolaamaan vastustajien tähtipelaajat.
Näiden kahden takana alkaakin sitten olla maajoukkuerintamalla hiljaista ja se varmasti on syy, miksi pelaajia ei ole keskuspuolustuksen enempää ajettu sisään.
Hongan Katariina Naumasella on kaksikymmentä maaottelua, mutta hän vasta palaili viime kaudella kentille loppuunpalamisen jäljiltä ja pelasi vain kymmenen ottelua. Voi olla, että palaa vielä iskuun, mutta viime kausi Kansallisessa liigassa ei ollut niin vakuuttava, että olisin heti nostamassa takaisin maajoukkueeseen. Menee aikaa, kahvia ja tupakkaa ennen kuin tilanne lopullisesti korjaantuu. Toivottavasti korjaantuu.
Åland Unitedin Tiia Peltosella maaotteluita on seitsemän, mutta ihan rehellisesti, minulla ei ole mitään käsitystä ketä vastaan tai miten hän on maajoukkueessa pelannut. Lisäksi Maarianhaminan joukkuepuolustus oli liigan paras ilman isoa kilpailua. Peltonen pelaaminen ei siitä ryhmästä eronnut suuntaan tai toiseen ja kun koko joukkueen pelaaminen oli ammattimaista tekemistä ilman pakkoa tähtisuorituksiin, ei Peltosen ollut tarpeenkaan erottua. Vaikea siis senkään perusteella sanoa, kuinka pätevä toppari lopulta on kyseessä. Kertokaa, kun olette enemmän nähneet.
Ensimmäinen todella kiinnostava nimi on Elli Pikkujämsä, joka pelasi erinomaisen kauden Ruotsissa ja valittiin tällekin sivustolle linkitetyllä "Damallsvenskan Nyheter" -sivuston listalla sarjan 29. parhaaksi pelaajaksi. Maaotteluita Ellillä on kuitenkin nuoresta iästä (1999) johtuen vain neljä ja esimerkiksi Skotlantia vastaan hän sai ns. hv-minuutit, kun vaihdettiin kentälle ajassa 90+4. Pikkujämsä on kuitenkin pelaaja, joka pitäisi ajaa mahdollisimman nopeasti sisään maajoukkueeseen. Pidän häntä tällä hetkellä erittäin todennäköisenä tulevien vuosien Westerlundin korvaajana.
Toinen nosto keskuspuolustuksen nousevista nimistä on maajoukkueen mukana ensimmäistä kertaa hengaillut Eva Nyström, jonka peliesityksistä minulla ei ole tarkempia käsityksiä, mutta ihan turhakkeesta ei voi olla kyse, koska hän pelasi 19/22 peliä Damallsvenskania ja oli sivussa vain pelikieltojen vuoksi. Myös mittojen perusteella hän vaikuttaisi täyttävän topparin tontin varsin mallikkaasti. Kyseessä on mahdollinen Pikkujämsän topparipari, kun Kuikalle keksitään parempaa tekemistä.
Huolestuttavaa keskuspuolustuksen kannalta on, että lista on lyhyt todennäköisimmät tulevaisuuden topparit ja parhaat vaihtoehdot loukkaantuneiden tilalle ovat toistaiseki pelanneet 4 ja 0 ottelua maajoukkueessa. Tämä koko huomio siis tukemaan tuota Hemmon alkuperäistä onelineria pelaajien ajamisesta sisään.
Kansallisesta liigasta en osaa suorilta käsin nostaa kokeneita vaihtoehtoja esiin ja nuorten namedroppailu on tässä vaiheessa vähän turhaa, kun enemmänkin liigassa otteluita pelanneet 2000-luvun lapset tarvitsevat vielä muutaman vuoden kokemusta ennen kuin pystyvät edes teoriassa maajoukkuesaappaita täyttämään.
