Seurojen Palloliitto

[Markku Lehtola]

https://www.palloliitto.fi/palloliitto/yhteystiedot/toimintastrategia/seurojen-palloliitto-kehitysohjelma

Palloliitto on uudistamassa toiminta- ja hallintomalliaan. Tämä on vahvistettu Liiton strategiassa ja työ on hyvässä vauhdissa. Tarkoitus on saada Liiton toiminta modernisoiduksi ja toimimaan siten, että pystymme parhaiten keskittymään ja keskittämään voimavaroja strategian kannalta tärkeisiin kohtiin. Erityisesti Pelaajan laadukas arki ja Elinvoimainen seura ovat tällöin keskiössä.
Hallintomalli on myös tarkan pohdinnan alla.
Oheisena linkki Palloliiton sivuille, jossa asiasta informaatiota. Olisi erittäin toivottavaa, että myös tätä kautta saisimme palautetta teiltä, joille jalkapallo merkitsee paljon. Antakaa siis avoimesti ja rehellisesti kommentteja ja toivomuksia. Muistakaa kuitenkin se, että asialliset ja perustellut kommentit vievät asiaa parhaiten eteenpäin.

[Stürmer]

Nyt täytyy kyllä ehdottomasti peukuttaa tätä.  Jos Palloliiton toimintaa aiotaan oleellisesti muuttaa, niin juuri tehdyn kaltainen perinpohjainen nykytilan kartoitus täytyy olla pohjana.  Erittäin hyvää matskua on jo saatu kasaan ja hyvä, että pilottiseurat ovat antaneet monipuolista palautetta ja näkemystä palvelutarpeistaan.

Jos nyt jokin yksittäinen asia tuossa ennakkomateriaalissa pisti silmään, niin en sieltä löytänyt yhtään kertaa sanaa "futsal", en tosin tiedä kuuluuko tämän uudistuksen scopeenkaan.  Lähtökohtaisesti moni futikseen liittyvä kommentti pätee kuitenkin myös futsaliin. Lisäksi itselleni tökki kilpaseurojen ehdotus suljetuista sarjoista, missä nyt ei oikeasti ole järjen hiventä.  Todellista kilpailua keinotekoisesti rajoittamalla kun ei taso ole ennenkään noussut, eikä nouse jatkossakaan.

Kuten sanottu, oivallista settiä kerrankin ja nyt on ehkä lupa odottaa ihan kunnollista ryhtiliikettä, kun fokus ja asioiden arvojärjestys saadaan kohdalleen.

[Lenko]

-

[Lalli]

del

[Markku Lehtola]

Kiitoksia näistä kommenteista, otetaan käsittelyyn. Valitettavan vähän forumistit ovat aihetta kommentoineet, vaikka aiheen pitäisi olla kiinnostava ja tärkeä. Toivottavasti kyse ei ole periaatteesta, että Palloliiton kanssa ei keskustella. Sellainen asenne olisi väärä.
Olemme kaikki samalla asialla ja tavoitteemme on sama : nostaa suomalainen futis hyvälle kansainväliselle tasolle. Keinoista ollaan varmaan jossain määrin aina eri mieltä, mutta avoin keskustelu auttaa ja kehittää toimintaa varmasti. Siihen pitäisi kaikkien olla valmiita.

Uskon ja luotan siihen, että uudistus saadaan positiivisessa hengessä ja riittävän uudistuksellisena maaliin asti.

[drone]

Kiitoksia näistä kommenteista, otetaan käsittelyyn. Valitettavan vähän forumistit ovat aihetta kommentoineet, vaikka aiheen pitäisi olla kiinnostava ja tärkeä.

Ovatkohan seura-aktiivit löytäneet tiensä tänne keskustelemaan? Asia on tavattoman tärkeä, mutta siitä on vähän vaikea keskustella konkreettisella tasolla ilman kunnollista kontaktipintaa seurojen toimintaan.

Sen perusteella, mitä olen itse tätä keskustelua seurannut, niin ensinnäkin hyvä, että asioiden eteen ollaan valmiita tekemään uudistuksia. Organisaatio kaipaa varmasti keventämistä ja ennen kaikkea tehostamista, optimointia. Annan ääneni Palloliiton kehittämiselle huippu-urheiluorganisaationa ja sitä taustaa vasten odottaisin radikaalimpaa, röyhkeämpää ja ryhdikkäämpää tahtotilaa ja tavoitteellisuutta nimenomaan huippujalkapalloilun kehittämisen suuntaan. Harrastajamääräthän meillä ovat jo nykyisellään huikeat. Harrastajamäärän kasvuun panostaminen tuntuu vähän ontolta, kun Islannin kaltainen kääpiömaa porskuttaa arvokisoihin pelaajamassalla, joka vastaa suunnilleen Helsingin lisenssipelaajien joukkoa. Huolestuttavaa on se, ettemme tahdo millään pysyä kansainvälisen kehityksen kelkassa. Vaatimustaso ja tulosvastuu ei meillä ole sitä, mitä jalkapallomaaksi kehittyminen vaatisi. Suomesta ainoa järkevä tie ammattilaisuuteen tuntuu olevan siirtyminen ulkomaille jo varhaisessa vaiheessa. Tässä odotan selkeää asennemuutosta ja ryhdistäytymistä. Palloliitto on kuitenkin suomalaisen jalkapalloilun johtotähti ja kyllä sen linjaukset ihan takuuvarmasti vaikuttavat myös mielipiteisiin seuroissa.

[Stürmer]

Kiitoksia näistä kommenteista, otetaan käsittelyyn. Valitettavan vähän forumistit ovat aihetta kommentoineet, vaikka aiheen pitäisi olla kiinnostava ja tärkeä. Toivottavasti kyse ei ole periaatteesta, että Palloliiton kanssa ei keskustella.

Veikkaan, että suurin osa forumisteista on loppujen lopuksi melko etäällä seuratyöstä ja suhde futikseen tulee lähinnä katsomon puolelta.  Toisaalta tässä näkyy varmasti myös se yleisinhimillinen piirre, että muutostarpeista on helppo huudella tasan niin kauan, kun ei itse tarvitse tehdä rakentavia ehdotuksia tai yleensäkään osallistua ongelman ratkaisuun...  Joskus syyllistyn itsekin samaan, kuten luultavasti meistä jokainen.

[Stürmer]

Suomesta ainoa järkevä tie ammattilaisuuteen tuntuu olevan siirtyminen ulkomaille jo varhaisessa vaiheessa. Tässä odotan selkeää asennemuutosta ja ryhdistäytymistä. Palloliitto on kuitenkin suomalaisen jalkapalloilun johtotähti ja kyllä sen linjaukset ihan takuuvarmasti vaikuttavat myös mielipiteisiin seuroissa.

Kestävän kehityksen pohjaksi tarvitaankin elinvoimaiset seurat ja etenkin ammattimaisesti toimivat pääsarjajoukkueet, jotka pystyvät tarjoamaan kotimaassa täysammattilaisuuden.  Tämä kotimainen täysammattilaisuus täytyisi olla - kuten jääkiekossa - aito ja uskottava ammatinvalintavaihtoehto sellaisella palkkatasolla, että se myös houkuttelee.

Jotta pääsarjajoukkueilla olisi tähän mahdollisuus, täytyy liiton panostaa entistä enemmän mielenkiintoisiin kilpailuihin - eli ottaa katsojan näkökulma nykyistä paremmin huomioon niin

a) medianäkyvyyden
b) sarjojen yleisen imagon
c) otteluohjelmien
d) aikataulujen
e) ottelutapahtumien laadun
kuin
f) (katsomo-)-olosuhteidenkin

osalta.

Rahaa kotimaiseen jalkapalloon tulee vain ja ainoastaan nöyrästi parantamalla ketjua olosuhteet- katsojat - medianäkyvyys - sponsorit, eikä tähän vaan löydy mitään hokkuspokkustemppuja.   Jalkapallo kilpailee niin monen muun ajanvietteen kanssa katsojien sieluista, eikä 2010 -luvulla vaan enää toimi se, että pelejä joutuu seuraamaan taivasalla puolivillaisesti järjestettyjen ottelutapahtumien keskellä tikkuisella puupenkillä satunnaisina pelipäivinä, joita kukaan ei viitsi mainostaa.

[Lalli]

del

[Riksföreståndare]

En toimi suomifutiksen parissa joten ruohonjuuritason toiminta ei ole tuttua enkä pysty siten luomaan mielipidettä seurojen jaotteluista yms.

Se mikä tuosta paketista pistää räikeästi esiin on hallinnon kompleksisuus ja hierarkisuus. Sivulla 53 olevaa kaaviota kannattaa pitää seinällä uudistuksia tehtäessä, sillä tuohan on kuin suoraan jostain viime vuosisadan alun byrokratiateorioiden oppikirjasta. Vuosista palkitaan korkeammalla viralla. Lähempänä paketin loppua mainittiin, että seuratasolla ei olla edes tietoisia johtamisjärjestelmästä sen sekavuuden takia. Voivatko ihmiset joiden kosketus lajin pariin on tapahtunut yli 20 vuotta sitten ja jotka ovat nousseet hierarkisten tikapuiden kautta korkeimpiin virkoihin olla aktiivisia toimijoita joiden pitäisi olla parhaiten perillä globaalin jalkapallomaailman kehityskulusta ja johtaa Palloliittoa niiden mukaan? Tämä koko nykyinen hallintojärjestelmä pitäisi kerralla pistää alas ja rakentaa uusiksi palvelemaan tämän vuosisadan vaatimuksia.

Yleensäkin häiritsee, että tekstissä puhutaan lähtökohtaisesti "rakenteista" ja millaisiksi "rakenteiden" pitäisi muuttua. Mielestäni nyt pitäisi nähdä toimijat ja toimijoiden väliset suhteet unohtaen paperille piirrettävät "rakenteet" jotka vain uudelleenjakavat vallan. Piirtäkää ne rakenteet lopuksi, jos koette sen enää siinä vaiheessa tarpeelliseksi.

[Lenko]

-

[President Kekkonen]

Olen samaa mieltä nimimerkki Stürmerin kanssa. Olosuhteet- katsojat - medianäkyvyys - sponsorit -ketjusta saadaan raha, jolla seurojen kasvu voi toteutua - ja jalkapallo itsessään ei voi nousta ennen kuin seuratoiminta on tason nousun mahdollistavassa kunnossa. Otan referoidun esimerkin vuoden 2015 Ylen julkaisemasta "Jääkiekon vaikea nousu Suomen ykköslajiksi". Jääkiekon menestystarinasta kannattaa ottaa rehdisti mallia kun jalkapalloa nostetaan tasolleen:



Jääkiekon saapuessa Suomeen 1900 -luvun alussa lajia vierastettiin ja jääpallo vei siltä pääosin huomion ja elintilan maan suosituimpana lajina. Muihin jääkiekkomaihin verrattuna Suomessa olosuhteet olivat heikot - mutta ne parantuivat vuoden 1965 jääkiekon mm-kisoja varten rakennetun Tampereen jäähallin myötä. Tällöin myös olosuhteiltaan uudelle tasolle siirtynyt jääkiekko ohitti jääpallon suosiossa.

Pelillinen kehitys jatkui kunnes Suomi kykeni haastamaan lajin suurmaita. Vuonna 1971 koettiin "Moskovan ihme" kun Suomi kykeni kukistamaan lajin ehdottoman huipun Neuvostoliiton turnauksessa, joka vastaa nykyistä Euro Hockey Touria. Vuonna 1988 Suomi saavutti lajissa ensimmäisen mitalin, olympiahopean. (Se on ainoa mitali, jota Suomi ei ole voittanut Kalervo kummolan johtajakaudella - tämän jääkiekkoliiton henkilöitymän vaikutusta pidettiin lajin kannalta positiivisena). Suomi voitti Neuvostoliiton maalein 2-1, siis nyt toisen kerran, Neuvostoliiton kannalta pelillisesti merkityksettömässä viimeisessä olympiaottelussa. Maalissa pelannut Jukka Tammi muotoili odotusarvon ennen ottelua olevan osapuilleen se, että "Suomi häviää, mutta vielä ei tiedetä kuinka paljon".

Vuoteen 1989 mennessä, siis ennen Kummolan aikaa, Suomeen oli rakennettu yhteensä 55 jäähallia. Ensimmäinen maailmanmestaruus 1995 kiihdytti jäähallien rakentamista niin, että kahden vuoden sisällä maahan nousi useita kymmeniä jäähalleja. Suomessa oli vuonna 2015 yhteensä 223 jäähallia (huomautus: kuntia Suomessa on tällä hetkellä 311 - eli osapuilleen 72% Suomen kunnista on "jääkiekkostadion". Mielestäni niiden olosuhteet ovat kriittisiä vertailussa jalkapalloilun vastaaviin olosuhteisiin). Juhani Tammisen mukaan tärkein yksittäinen asia jääkiekon kehittymisessä on ollut olosuhteiden kehitys.

Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Hannu Salmen mukaan 1970- ja 1980 -luvulla ajateltiin, että ottelujen televisiointi vähentää yleisömäärää ja lipputuloja. Ajattelu on kuitenkin kääntynyt päinvastaiseksi ja medianäkyvyyden todettiin tuovan pitkällä aikavälillä jääkiekolle yleisöhuomiota ja toiminnallista nostetta. Salmen mukaan Kummolan aikana on vahvistettu jääkiekkoa nimenomaan mediaurheilulajina. Myös jääkiekon ympärille noussut sosiaalinen hype vaikutti 1980 -luvun yksilölajien Suomessa lajin nousuun medialajiksi.

Televisiolähetysten kehittymistä pelkkää pelin näyttämistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi korostettiin. (Tätä tulisi mielestäni jatkossa korostaa esim. Veikkausliigan ja Liigan välillä mediatuotannon laatua vertailtaessa - jalkapallolähetyksen ei tulisi ainoastaan nousta saman tasoiseksi, vaan paremmaksi, jotta asetelmat muuttuisivat mediakilpailussa). Kommentaattorien persoonia korostettiin tv-tuotannon laadukkaassa erottumisessa.

1980 -luvun pelejä luonnehditaan jutussa tunnelmaltaan hillityiksi ja nykyisellään karnevaalitunnelmallisiksi tapahtumiksi.

Lähde:http://yle.fi/urheilu/3-8480763

Ps. En henkilökohtaisesti haluaisi nähdä Palloliiton ja Veikkausliigan kehittävän jalkapalloa jonkin jääkiekkovinouman suutaan, vaan toivon, että jalkapallokulttuurin vahvuuksilla ja olemassa olevien markkinointi- ja toimintakeinojen tehokkaalla käytöllä päästäisiin pysyviin tuloksiin. Asenteella - jalkapallo on kuningaslaji.

[Riksföreståndare]

Edeltävästä olen eri mieltä. Organisaation rakenne sekä siihen liittyvät tehtävät ja vastuut ovat keskeisessä asemassa siinä, miten jalkapalloa pystytään kehittämään. Siksi on olennaista, että samalla, kun mietitään, mitä halutaan tehdä, mietitään, kuka tekee.

Nyt ymmärtääkseni organisaatiouudistuksen keskeinen tavoite on purkaa päällekkäistä ja raskasta keskushallinto-piirivetoista mallia ja nostaa kevyemmällä keskushallinnolla seurat keskeisempään rooliin. Lopputuloksena  toivottavasti resurssit saadaan paremmin käyttöön nimenomaan kenttätyöhön, työstä saadaan tuloksellusempaa ja työn tulokset jakautumaan tehokkaammin.

Kaikessa tässä nimenomaan organisaatio ja rakenteet ovat keskeisessä asemassa.

Minä taas en mitenkään jaksa uskoa, että pahimpia ongelmia saadaan korjattua jos lähtökohtana on rakenne ja sen päällekkäisyyksien hiominen. Jokainen joka on vuosien työllä saavuttanut paikkansa hierarkiassa pitää siitä varmasti kiinni. Tämän "uudistuksen" hyödyt olisivat lähinnä kosmeettisia, ja oikea muutos siirtyy taas vuosilla eteenpäin.

Alla olevat taas voivat olla minkä tahansa uudistuksen perusteluina ja sopivat puhuvien päiden suuhun:
"resurssit saadaan paremmin käyttöön nimenomaan kenttätyöhön, työstä saadaan tuloksellusempaa ja työn tulokset jakautumaan tehokkaammin"

[Maccarone]

Mikäli uudistukset johtaa oikeasti palloliiton rakenneuudistuksiin ja kenties rahan vapautumiseen enemmän seuratasolle, on johtaminen ja arviointi saatava kuntoon. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi seuratasolla palkattavien päätoimisten henkilöiden osaaminen arvioidaan ihan oikeasti, eikä rekrytoida kavereita.

Harrastepuolen sarjoihin ja piirin toimintaan kommentoisin sen verran, että maksut ovat nousseet, vaikka eletään tätä järjestelmien aikakautta. Eli aika paljon seuroissa tehdään itsepalveluna toimenpiteitä, jotka aikaisemmin on vaatinut paperinpyörittäjön virkaa, vaan ei enää. Seuroille siis kevennyksiä maksuihin, kun jokaisen jojon taakka kasvanut taso ohjelmien jne myötä.

Lähti sivuraiteille harrastepuolen merkeissä, mutta tärkeä asia sekin. Avainsana kaikkeen kuitenkin se, että rekrytointi kuntoon, hyvä johtaminen ja työn arviointi. Arviointia joka sektorilla ja tulokset myös näkyviin, seuratasolle rahaa ja valvontaan tekemisen laatuun. Muutakin valvontaa ja arviointia kuin se, että onko seuran valmentajat käynyt ö, ä vai c tason kurssit.

Toivottavasti rakenteiden keventäminen johtaa myös mahdollisuuten rekrytoida kansainvälistä huippuosaamista valmennuspuolelle.

Sen verran voisi kyllä kritisoida tehtyä tutkimusta, että näin jälkikäteen katsottuna aika erikoista, että Risto Niva on edustanut Pohjoista seuran tarpeita kartoitettaessa. Mies jonka johdolla RoPS on tehnyt joka vuosi härskiä tappiota, vaikka päässyt europeleihin. Risto on tietysti ollut sanomassa, että rahaa tarvittais. No ohuesti vitsiä, mutta otinpa asian esiin, koska tämä kuvastaa sitä mitä Palloliitto antaa juuri ulospäin itsestään irti. Onko Nivan pyytäminen tähän perustunut kompetenssiin, kun se ulospäin näyttää impotenssilta, niinkuin liitossa moni muukin asia.

Kyllähän rakenteet niin raskaat on, että Jyrki Heliskosken sanoin: "jos jalkapallo loppuisi Suomesta, kestäisi palloliitolta kolme vuotta huomata se".

[Thalian]

Minä taas en mitenkään jaksa uskoa, että pahimpia ongelmia saadaan korjattua jos lähtökohtana on rakenne ja sen päällekkäisyyksien hiominen. Jokainen joka on vuosien työllä saavuttanut paikkansa hierarkiassa pitää siitä varmasti kiinni. Tämän "uudistuksen" hyödyt olisivat lähinnä kosmeettisia, ja oikea muutos siirtyy taas vuosilla eteenpäin.

Tätä muutostahan vastustetaan mm. siksi, että osa porukasta on huomannut, että muutoksen yhteydestä heiltä lähtee se luottamustoimi alta. Kyllä tässä siis ihan oikeita muutoksiakin on tulossa.

[Kaihlamo]

Tätä muutostahan vastustetaan mm. siksi, että osa porukasta on huomannut, että muutoksen yhteydestä heiltä lähtee se luottamustoimi alta. Kyllä tässä siis ihan oikeita muutoksiakin on tulossa.

Länsi-Suomessa ainakaan piirien yhdistyminen ei vähentänyt yhtään palkattua henkilöstöä. Sen sijaan yhdistymisen jälkeen piiri on lykännyt sen aiemmin hoitamia tehtäviä seuroille. Eli samat ihmiset tekee nykyään vähemmän.

[Thalian]

Länsi-Suomessa ainakaan piirien yhdistyminen ei vähentänyt yhtään palkattua henkilöstöä. Sen sijaan yhdistymisen jälkeen piiri on lykännyt sen aiemmin hoitamia tehtäviä seuroille. Eli samat ihmiset tekee nykyään vähemmän.

Lainaamassasi viestissä puhuin luottamushenkilöistä, en palkatuista henkilöistä. Ja tällä hetkellä tosiaan kaikki palkkaukset ja irtisanomiset ovat aikalailla jäissä kun odotetaan, että minkälainen organisaatio tulee olemaan tulevaisuudessa. Tämä jahkailu asian tiimoilta siis tekee paljon sen suhteen, että piirit ja liitto eivät voi tehdä sitä tavallistakaan kehittämistä kun luottamusorganisaatio ei saa tehtyä mitään päätöksiä ja hommat seisovat jo tie kuinka monetta vuotta.

[Raian]

Länsi-Suomessa ainakaan piirien yhdistyminen ei vähentänyt yhtään palkattua henkilöstöä. Sen sijaan yhdistymisen jälkeen piiri on lykännyt sen aiemmin hoitamia tehtäviä seuroille. Eli samat ihmiset tekee nykyään vähemmän.

Tämä seikkahan on kummitellut uudistuksen takana. Tullaanko organisaation keventäminen toteuttamaan piirien jäsenien avulla? Saadaanko säästöjä sillä, että piirien töitä sysätään seurojen harteille?

Seurat nostetaan kaikessa etusijalle, eli toisin sanoen seurat myös tekevät itse entistä enemmän?

Tällöinhän toki seurat pääsevät kovasti vaikuttamaan, mutta tällöin myös vapaaehtoiset, ilmaiset toimijat joutuvat talkoilemaan entistä enemmän.

[Hiiritin]

Rahaa kotimaiseen jalkapalloon tulee vain ja ainoastaan nöyrästi parantamalla ketjua olosuhteet- katsojat - medianäkyvyys - sponsorit, eikä tähän vaan löydy mitään hokkuspokkustemppuja.   Jalkapallo kilpailee niin monen muun ajanvietteen kanssa katsojien sieluista, eikä 2010 -luvulla vaan enää toimi se, että pelejä joutuu seuraamaan taivasalla puolivillaisesti järjestettyjen ottelutapahtumien keskellä tikkuisella puupenkillä satunnaisina pelipäivinä, joita kukaan ei viitsi mainostaa.

Tähän on helppo yhtyä. Palloliitto voisi ottaa huomattavasti aktiivisemman roolin olosuhteiden parantamisen ajamisessa. Eli lobbausta kaivattaisiin. Onko Palloliitto esimerkiksi ottanut näkyvästi kantaa Jyväskylän stadionkuvioihin tai pyrkinyt kulisseissa vaikuttamaan sen puolesta, että jalkapalloa ei jouduttaisi yleisurheilukentällä pelaamaan? En tiedä, mutta ei kai ainakaan kovin äänekkäästi. Toinen esimerkki lienee Helsingistä, missä Helsinki Gardenia kaavaillaan/kaavailtiin saharan kentän päälle. Tietääkseni HJK joutui yksin puolustamaan jalkapallon olosuhteita Töölössä. Palloliiton julkista tukea olisi mielestäni kaivattu. Suomen suurimpana lajiliittona Palloliiton on oltava aktiivinen ja näkyvä mielipidevaikuttaja tällaisissa asioissa.

[Thalian]

Onko Palloliitto esimerkiksi ottanut näkyvästi kantaa Jyväskylän stadionkuvioihin tai pyrkinyt kulisseissa vaikuttamaan sen puolesta, että jalkapalloa ei jouduttaisi yleisurheilukentällä pelaamaan? En tiedä, mutta ei kai ainakaan kovin äänekkäästi.

Liiton puolesta JKLssä ovat käyneet PJ ja pääsihteeri ainakin pari kertaa puhelemassa olosuhteista. Yleensähän nämä vaikuttamiset tehdään niin, että niistä ei paljon lehtien palstoilla huudella.

[Markku Lehtola]

Missään nimessä ei tietenkään ole tarkoitus työntää piirien tehtäviä seuroille vaan päinvastoin yrittää löytää keinoja seurojen toiminnan helpottamiseen.
Olisi hienoa, jos seura-aktiivit ympäri Suomen olisivat aktiivisia ja viestisivät edustajilleen piirien ja Liiton elimissä, että uudistus on välttämätön. Ettei sitä vaan jälleen kerran tyrmättäisi. Nyt meillä pitää olla rohkeutta ja voimaa uudistaa vanhentunut systeemimme. Tavoitteena on mm helpottaa nousua järjestötehtäviin, nuorentaa päättäjien ikärakennetta, lisätä sukupuolten tasa-arvoa ja säätää systeemi, joka estää kaikenlaisen "pelin politiikan". Eettiset arvot kunniaan. Monen muun tavoitteen lisäksi.

[koera]

Seuratyön arkea haittaa nähdäkseni syvälle juurtuneet käsitykset ja käytännöt, joissa kilpa- ja haaste- ja harrastustoiminta nähdään samoista resursseista kilpailevina, eriarvoisina kokonaisuuksina.

Tämä näkyy mm. siten, että monille vanhemille lapsen putoaminen kilparyhmästä haasteryhmään on maailmanloppu. Tai siten, että jossain seuroissa harrastustoimintaa vedellään vasemmalla kädellä, koska se "on vain harrastustoimintaa". Pelaajapolut ovat kuitenkin harvoin lineaarista etenemistä, vaan matkalle mahtuu notkahduksia, osa pelaajista kypsyy myöhemmin, joillain kasvupyrähdys saattaa hidastaa kehitystä, jne. Tämän takia haaste- ja harrastustoiminnan tekemisen taso on todella tärkeää kilpafutiksen ja huippujen tuottamisen kannalta: suurin osa huipulle päätyvistä kulkee jossain vaiheessa harraste- tai haasteryhmän kautta. Jos tuossa vaiheessa tiellä onkin kuoppa, potentiaalisen huipun polku saattaa tyssätä siihen.  

Todella moni suomalainen on harrastanut futista jossain seurassa, mutta hyvin pieni osa tästä porukasta kannattaa tai tukee seuraa harrastamisen loputtua. Miksi suomalaisilla seuroilla on vaikeuksia jättää pysyvä jälki, eli seuraidentiteetti harrastajiin? Väitän että suomalaisesta seuratoiminnasta puuttuu yhteisöllisyyttä sanan syvemmässä merkityksessä. Väitän myös, että suuressa kuvassa kokemukset eivät ole riittävän hyviä, jotta ne sitouttaisivat massoja pysyvästi seuraan. Massojen sitouttamisessa tärkeintä on harrastejalkapallo. Sinne päin vedetty, vähempiarvoisena koettu ja resurssien puutteesta kärsivä harrastefutis ei palvele ketään eikä mitään. Hyvin toteutettu harrastefutis palvelee kilpafutista monella tavalla, tukemalla eri tahtiin eteneviä pelaajapolkuja ja luomalla suurempia ja monella tavalla rikkaampia seurayhteisöjä. Kestävällä pohjalla toimiva kilpafutis vaatii laajan ja sitoutuneen yhteisön ympärilleen.

Mutta ihan ensin pitäisi päästä eroon siitä kilpa- ja harrastetoiminnan välisestä keinotekoisesta jaottelusta. Nythän tilanne on se, että molemmilla puolilla ollaan hiukan epäluuloisia toista kohtaan.

[Do_It]

Jalkapallotietoutta on jaettava vielä tehokkaammin ja laajemmalle varsinkin junioritoiminnassa. Junioritoiminnassa on vieläkin mukana ihmisiä joiden jalkapallokoulutus ei vastaa tämän päivän vaatimutasoa. Pitää myös muistaa, että jalkapallo kehittyy hurjaa vauhtia, joten myöskään tietojen päivittäminen/kertaaminen muutaman vuoden välein ei olisi pahitteeksi. Koulutuksen pitäisi ulottua myös seuraorganisaation tasolle, jotta sieltä osattaisiin seurata seuran kehittymistä oikeilla mittareilla. Kyllä meiltä löytyy tästä maasta jalkapallotietoutta mielestäni riittävästi.Toimivat käytännöt pitäisi saada vaan leviämään laajemmalle ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että seurat myös ottaisivat ne käyttöönsä ja toteuttaisivat niitä päivittäin ja pitkäjänteisesti.

Kaikki positiivinen muutos lähtee seuroista. Palloliiton rooli on nähdäkseni pyrkiä tarjoamaan koulutusta ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että seuroja viedään oikeaan suuntaan. En pitäisi ollenkaan pahana, jos esimerkiksi Riihilahtea tai Jose Riveiroa saataisin Palloliiton nimessä kouluttamaan koutseja tai luennoimaan seurajohtamisesta. Osaamista meiltä kyllä löytyy, se pitää vaan saada laajempaa käyttöön jotta todellista seurojen välistä kilpailua pääsee syntymään. Palloliitto voisi siis näyttää suunnan ja antaa eväitä matkalle kohti parempaa.

[JarSa]

Missään nimessä ei tietenkään ole tarkoitus työntää piirien tehtäviä seuroille vaan päinvastoin yrittää löytää keinoja seurojen toiminnan helpottamiseen.
Olisi hienoa, jos seura-aktiivit ympäri Suomen olisivat aktiivisia ja viestisivät edustajilleen piirien ja Liiton elimissä, että uudistus on välttämätön. Ettei sitä vaan jälleen kerran tyrmättäisi. Nyt meillä pitää olla rohkeutta ja voimaa uudistaa vanhentunut systeemimme. Tavoitteena on mm helpottaa nousua järjestötehtäviin, nuorentaa päättäjien ikärakennetta, lisätä sukupuolten tasa-arvoa ja säätää systeemi, joka estää kaikenlaisen "pelin politiikan". Eettiset arvot kunniaan. Monen muun tavoitteen lisäksi.

Haluan seuraluottamushenkilön näkökulmasta antaa tunnustusta työryhmälle tähänastisesta työstä ”Seurojen Palloliitto”-projektissa. Koko prosessi on edennyt tyylikkäästi. Valmistelutyö on tehty huolellisesti, seurojen mielipiteitä on kuultu,  materiaali on julkaistu ja keskustelulle on varattu aikaa ja paikkoja. Toivottavasti sama tyylikäs linja jatkuu, kun projektissa alkaa sen vaikein osuus, eli päätösten tekeminen ja toteuttaminen. Isoja muutoksia todella tarvitaan. Haluan esittää omat mielipiteeni ja ehdotukseni.

Ohessa mielipiteitäni, joista luulen lähes kaikkien olevan samaa mieltä:
1)   Nykyinen hallintomalli on monimutkainen ja raskas. Hallintoa pitää yksinkertaistaa ja keventää.
2)   Osa tehtävistä pitää tehdä keskitetysti ja samalla tavalla koko maassa. Osa tehtävistä pitää tehdä lähellä seuroja ja paikallisesti. Siksi tarvitaan pääkonttorin lisäksi myös paikallisia toimipaikkoja.

Ehdotuksia, joista toivottavasti syntyy keskustelua:
1)   Itsenäiset piirit lakkautetaan, ja niiden paikalle perustetaan palloliiton aluetoimistot.
2)   Aluetoimistoissa tehdään vain seurapalvelua, kuten kilpailun ja koulutuksen järjestämistä. Talous ja hallinto yms. hoidetaan kaikki keskitetysti yhdessä paikassa.
3)   Seurat ovat suoraan liiton jäseniä. Liittokokoukseen kutsutaan kaikki sen jäsenet, ja heillä on äänioikeutta suhteessa lisenssipelaajien määrään. Käytännön syistä liittokokousasiat ja äänestykset hoidetaan pääsääntöisesti etänä ja sähköisesti. Iso liittokokous kokoontuu harvoin, mutta sen suuruus antaa silloin seremoniallista voimaa ja näyttävyyttä.
4)   Liittokokous valitsee liittohallituksen, jolla on edustuksellisuutta. Esimerkiksi futsal, naiset ja maantieteelliset alueet varmistetaan jonkinlaisella kiintiöjärjestelmällä. Hallitus yhdessä pääsihteerin/toiminnanjohtajan kanssa johtaa käytännön toimintaa.

Tiedän, että ehdotukseeni liittyy epäilyjä ja kipupisteitä. Ensimmäinen niistä on valta. Valtaa näyttäisi siirtyvän alueilta Helsinkiin ja pieniltä seuroilta suuremmille. Tämähän olisi demokratian vastaista, eikä varmaankaan yleisesti hyväksyttävissä.  Väitän kuitenkin, että itseasiassa kävisikin päinvastoin. Nykyjärjestelmässä pienen seuran suhteellisesti iso äänivalta piirikokouksessa ei ole todellista valtaa, vaan ainoastaan näennäistä. Pienien seurojen äänet jää piirissä usein kokonaan käyttämättä, tai pahimmassa tapauksessa ne annetaan valtakirjalla jonkun muun tahon pelinappulaksi valtapeliin. Liittokokouksissa  on pienseurojen ääni jo suodattunut käytännössä kokonaan pois. Siksi uskon, että ehdotukseni vaan parantaisi demokratian toteutumista. Kaikki seurat saisivat liittokokousasioissa aina kokoonsa suhteutetun päätösvallan, ja  vallankäyttö olisi etä-äänestyksen vuoksi helppoa.

Yksi kipupiste on henkilökohtaiset motiivit. Ehdotukseni vapauttaisi henkilöstöä hallinnosta, ja joidenkin työpaikka menisi alta.  Joillekin toisille se merkitsisi tehtäväkuvan muutosta ja työn siirtymistä konttorista kentälle. Muutoksen kokisi myös noin 600 luottamushenkilöä. Liittohallitus ja sen alaiset työryhmät ja alueelliset luottamuselimet pitäisi nyt miettiä kokonaan uusiksi.  Ehkä noin 200-300 luottamushenkilöä riittäisi, ja vakanssit tulisi täyttää aktiivisilla ja innostuneilla tekijöillä. Kokemusta ja näkemystä tarvitaan vastaisuudessakin, mutta ei nykyisessä määrässä ja laajuudessa. Uudistus antaisi mahdollisuuden saada luottamuselimiin tehokkuutta ja uutta näkökulmaa valitsemalla niihin enemmän nuoria ja enemmän naisia.

Nämä ajatukset jätän työryhmän haudottavaksi tai haudattaviksi. Toivotan myös rohkeutta ja viisautta vaativaan päätöksentekoon. Toivottavasti projekti etenee jatkossakin yhtä hyvin ja tyylikkäästi aina loppuun asti.

[Keijo K. Kojootti]

Hyviä ajatuksia Jarsalta. Pari ajatusta heräsi mieleen. Mihin tarvittaisiin 300 luottamushenkilöä? Onko piireissä rehellisesti yhtään henkilöä tällä hetkellä toimistotyössä, joilla olisi mitään annettavaa kenttätyössä vaikkapa pelaaja- tai valmentajakoulutuksessa?