Epärealistiset odotukset maajoukkueen suhteen

[Eiccu]

Noilla kaikilla mainituilla kansoilla on jokaisella jokin selkeä piirre miksi ne "alisuorittavat". Englantilaisilla on tapana luoda hirvittävät paineet, jos otteet herättävät vähänkin lupauksia, venäläisillä hyviä esityksiä seuraa ylimielisyys ja suomalaisilla iskee tiukassa paikassa pelko, että "taasko tässä käy näin". Siis noin kärjistetysti. Suomella tuo ongelma ei ole kuitenkaan ihan niin syvällä kulttuurissa, sillä tuo mentaliteetti karisee onnistumisten myötä, kuten lentopallossa, koripallossa, jääkiekossa ja monissa yksilölajeissa on nähty. Niitä onnistumisia tiukassa paikassa pitäisi vaan ensin tulla.

Englantilaisilla ja venäläisillä nuo piirteet taas ovat niin syvällä kulttuurissa, että sen muutosta on vaikea nähdä. Etenkin englantilaisilla ongelma on siinä, että paineet tuodaan ulkopuolelta, eikä niihin voi joukkueen omalla tekemisellä vaikuttaa muuta kuin eristäytymällä täysin ulkopuolelta tulevasta informaatiosta.

Kulttuureja on ja toiset niistä istuvat tiukemmassa kuin toiset.

[törömömmö]

Kulttuuri ei ole mikään muuttumaton ja ikuinen asia, eikä se ole riippuvainen kansallisuudesta. Mutta en sulata väitettä siitä, että sitä ei ole olemassa.

Maajoukkueen kulttuuri vertautunee minkä tahansa yrityksen kulttuuriin: kyllä, ihmiset vaihtuvat, mutta ei koskaan kaikki kerralla ja aina on niitä virkaiältään vanhempia, joilta tulokkaat oppivat "talon tavoille", joka on tässä synonyymi kulttuurille.

Jos toimintakulttuuria ei lähdetä määrätietoisesti muuttamaan, se saattaa muutaman sukupolven säteellä muuttua. Mutta määrätietoisella työllä se saadaan muuttumaan todennäköisemmin ja nopeammin.

Huom siis, että tässä ei nyt puhuta "suomalaisesta kulttuurista" tai "saksalaisesta kulttuurista", vaan esim. "Suomen A-maajoukkueen kulttuurista".

Kaikissa yhteisöissä, joiden jäsen olen elämäni varrella ollut, on ollut oma kulttuurinsa, jota uudet tulijat ovat huomaamattaankin mukautuneet toistamaan, vain korkeintaan hieman eri tavalla. En näe syytä miksi jalkapallojoukkue olisi tässä suhteessa yhtään erilainen ympäristö.

[Mr. Brownstone]

Näitä ns. kulttuureja on ja oletetaan olevan ihan loputtomasti. Ei tästä ole kauankaan, kun rspanjalaisten ajateltiin olevan toivottomia. Saksalla taas ei ollut vastaavasti kulttuuristaan apua, kun Erich Ribbeck astui puikkoihin.

Tää on kyllä tosiaan mielenkiintoinen juttu ja monesti jutut ovatkin melkoisen latteuksien tielle vedettyjä. Espanjaa pidettiin ties kuinka kauan "ikuisena alisuorittajana", vaikka todellisuus oli yksinkertaisesti (verrattaen) riittämätön taso. Ei heidän maailmanmestaruudessa sun muissa sen hetken lajin hallinnassa taas puhuttu mistään "voittamisen kulttuurista", joka olisi jotakin verenperimää.

[Lalli]

del

[Callit]

Leijonat on nyt vähän samanlaisessa tilanteessa kuin missä Huuhkajat on jatkuvasti. Suomen jääkiekon kulttuuri toimii tässä tilanteessa positiivisena apuna sen kautta, että ei tätä pidetä kollektiivin "normaalina" vaikka otettaisiin huomioon se, että peliin kuuluu aina sekä voitot että tappiot. 

Jos tämä olisi Huuhkajien Ranskan turnaus, kulttuuri toimisi negatiivisena vipuna. Tämä olisi "normaalia", pelaajat ovat paskoja, valmentajaa pitäisi vaihtaa ja nuorisotyö laittaa uusiksi.

Kieltämättä tuo korvienväli asenteineen on tuossa mukana, mutta aika olennainen ero on kuirenkin siinä, että kendotappelijoilla on perusteltu syy odottaa menestystä ja olla tietoisia osaamisestaan. Siellä on riittänyt huippupelaajia Teemu Selängön ja Saku Koiviston jälkeenkin.  Tiedän niitten touhuista minimaalisen vähän, mutta reaktio tullee olemaan valkun vaihto. Rakenteisiin tuskin kosketaan, Byggmax säästää palautuksensa.

[Lalli]

del

[Rikkiviisas]

Silti on ihan legitiiimiä kysyä onko maajengillä jokin kulttuuri, kenties jopa ylimaallinen. Onko Saksalla ja Ruotsilla menestymisen kulttuuri, Englannilla ja Suomella puppeloinnin? Tuloksista päätellen kyllä. Seuraava kysymys onkin, että kuinka vahva se kulttuuri on, pystyykö sen otteesta murtautumaan ja miten.

Kyllä, jos lähtökohdaksi otetaan esimerkiksi rasismin taustalla oleva epätieteellinen ajatus massasta, jossa yksilöillä ei ole sijaa. Tästähän The Real Wolf kirjoittakikin jo hienon 1920-lukulaisen viestin kansanluonteineen yms. tekijöineen.

Ei, jos lähdetään siitä, että pelaajat, valmentajat ja muut toimitajat ovat yksilöitä, jolloin kukin yksilöistä koostuva maajoukkue luo oman kulttuurinsa.

Luonnollisesti positiivisten tulosten ja esimerkkien puute vaikuttaa, mutta se on taas asia, joka on muutettavissa. Ei Suomella jääkiekossakaan ollut sanottavaa menestystä vuosikymmeniin, saati koripallossa tai lentopallossa. Jossain pitkän matkan juoksussa tai keihäänheitossa ei loistelias menestys tuo uutta menestystä, kuten ei menestystä tule Englannillekaan jalkapallossa vaikka aina lähtevät voittamaan ja ovat aina parhaita. Samoin Espanjan piti olla ikuinen alisuorittaja ja Portugalin "kultaisen sukupolven" piti tuoda menestystä eikä sen flopattua pitänyt olla mitään saumaa.

Menestykseen luottavaa, positiivisesti touhuun lähtevä ja vastoinkäymisestä toipuva "kulttuuri" tai siis enemmin maajoukkueen ilmapiiri ja tekemisen tapa saadaan kyllä kunhan sellaista vain tehdään. Paatelainen syytti lopussa pelaajia, Backe toi videosekoilunsa mediaan ja niin edespäin. Onko se nyt ihmekään, jos päävalmentaja toisensa jälkeen ensin sekoilee ja sitten syyttää pelaajia, että homma ei vaan toimi. Kanervan pätkäpesti Paatelaisen jälkeen tuntui muuttaneen henkistä ilmapiiriä, kunnes Backe sitten syöksi sen nykymuotoiseen syöksykierteeseen.

[Lalli]

del

[Rikkiviisas]

Esimerkki vaikuttaa.

No suomalaiset pelaajat ovat voittaneet Mestareiden liigan ja suomalaisia pelaajia pelaa tälläkin hetkellä maailman huippusarjoissa.
Ei siis muuta kuin odottamaan, että esimerkki auttaa ja huomenna Messias tai muu ihmeellinen sattuma tulee tai tapahtuu.

Itse väittäisin, että olosuhteisiin ja junnutoimintaan panostaminen loivat tilanteen, jossa Suomella oli jääkiekossa riittävä massa. Islannissa samoin olosuhteet ja panostukset pelaajaputkeen (toki olosuhteet suosivat) ovat luoneet pohjan nykymenolle, mutta onhan sekin vaatinut oikeaa valmentajaa oikeaan aikaan. Samoin kori- ja lentopallopallossa panostettiin vuosikymmeniä ruohonjuuritason työhön. Esimerkit toivat toki lajille harrastajia ja ehkä motivoivat joitakin huippuja treenaamaan enemmän, ongelma on vaan, että jalkapallossa näitä esimerkkejä alkaa olla usealta vuosikymmeneltä ja paljon.

[Earl Godwin]

Nykyinen tekemisen taso ja kehityksen suunta riittää ehkä 24 joukkueen EM-kisoihin hyvällä tuurilla, ei sen pitemmälle (tune: Albania). Jos se riittää, niin ihan ookoo.

[Lalli]

del

[papadopoulos]

Suomessa yksilöt on osoittaneet pystyvänsä ihan huipullekin. He niitä Suomifutiksen Messiaita ovat olleet. Nyt tarvittaisiin Joukkue. Jospa saataisiin ensin edes yhteen hitsautuneet ketjut.  Mikä ihme on, että Suomi vaihtaa pelaajia vimmalla, johon isonkaan pelaajamassan mailla ei ole varaa?

Pyörässä on ketjut.

Tuota Joukkue paskaa ei taas jaksais sitten yhtään. Taitaa Lalli olla kiakkomiehiä, jotka hokee sitä miten ollaan maailman parhaita pelaamaan joukkueena. Ei kuitenkaan huomioida, että sitä järjestäytynyt maajoukkuetoimintaa ei lätkässä ole olemassakaan. Oikeat maajoukkueet kerätään neljän vuoden välein aina erilaisena ja eri valmennuksen alle. Loppuaika höntsätään pienessä krapulassa kavereiden kanssa kun jossain suojalkapallon MM-kisoissa.

Epärealistiset odotukset perustuu juuri näihin samoihin harhoihin. Suomi on menestynyt jalkapallossa aina juuri niin kuin sen kaikkien mittareiden valossa pitääkin. Siinä ei kiakkomiesten paskapuheet auta vaan yhteiskunnalliset panostukset ja raaka tekeminen.

[Rikkiviisas]

Ei Islannin läpimurtopelaajat ehtineet nykysysteemiä läpikäydä

Sinä olet ainoa, joka puhuu läpimurtopelaajista eli aiheen vierestä.
Islannista on ollut aina kaikilla aloilla lähes olematon kynnys lähteä Britteihin, Norjaan tai Tanskaan, myös jalkapallossa. Silti Islannin maajoukkueessa on pelaajia, jotka ovat hyötyneet nykysysteemistä. Suomessa näitä "läpimurtopelaajia" on ollut vuosikymmeniä, joten esimerkin vaikutuksen pitäisi jo näkyä.

Jospa saataisiin ensin edes yhteen hitsautuneet ketjut.  Mikä ihme on, että Suomi vaihtaa pelaajia vimmalla, johon isonkaan pelaajamassan mailla ei ole varaa?

Vaihtaako?
Tämä nyt vaatisi niin sanottuja ja myös ihan todellisia faktoja tuekseen. Nopealla otannalla kun Suomen maajoukkue ja etenkin sen runko vaikuttaa hyvin stabiililta, mutta kun sinulla kerran on aiheesta faktaa ja ison pelaajamassan maita verrokkeina, niin kai voit jakaa tätä tietoa myös meille muille?

[Lalli]

del

[petteri72]

Esimerkki vaikuttaa koko ajan. Vertaisoppiminen on aivan keskeinen asia missä tahansa toiminnassa ja huipulla valtaosa tason nostosta on kiinni korvien välistä. Määrä ei korvaa laatua. Todennäköisesti alemmilla tasoilla tehdään jopa enemmän raakaa työtä kuin huipulla, jossa vaaditaan oivaltavaa työtä.

Jos katsotaan junnuja, jääkiekon hyvässä C-SM joukkueessa on helposti useita pelaajia, joilla realistisena tavoitteena on ammattilaisuus ja jotka tekevät kiekkoa melkein 24/7, koulussa käydään sitten kyllä välissä, mutta tavoite on selvä. Jos mahtuu 14-15 vuotiaiden Pohjola-leirille on ammattilaisuushaave ainakin liigassa realistinen ja jos on leirin parhaita pelaajia, matkaa on vähemmän.

Toki myös C-SM joukkueiden rivipelaajissa on aika paljon kovia treenaajia. Toki kaikki eivät treenaa kovaa ja täysillä, mutta kun poika katsoo ympärille, näkee välittömästi muita paljon ja tavoitteellisesti treenaavia poikia.

Jalkapallossa Suomessa on ongelmana, että ammattilaisuus joko Suomessa tai maailmalla ei ole samalla lailla luonnollinen tavoite kuin jääkiekossa, samalla harjoituspanos jää helposti matalaksi, kun on vähemmän vertaisia, jotka treenaavat kovaa. Samalla moni jää kehittymättä.

[Rikkiviisas]

Argumentointi lähti siitä, että hyvä junnusysteemi tuo menestyksen. Islannin systeemi muuttui "tavallisesta" hyväksi vasta 2000 luvulla, joten miten Islannin viime kisoissa läpimurron tehneen joukkueen pelaajat ehtivät siitä hyötyä?

Ensinnäkin ennen systemaattista työtä muutamat seurat tekivät jo vastaavaa 1990-luvun puolella. Toisekseen Islannin maajoukkueessa on pelaajia, jotka ovat pelanneet junnuina Islannissa. Nyt on kuitenkin jo menossa 17. vuosi 2000-lukua.

[Earl Godwin]

Argumentointi lähti siitä, että hyvä junnusysteemi tuo menestyksen. Islannin systeemi muuttui "tavallisesta" hyväksi vasta 2000 luvulla, joten miten Islannin viime kisoissa läpimurron tehneen joukkueen pelaajat ehtivät siitä hyötyä?

Itse asiassa Islanti on jostain 80-luvulta asti tuottanut kokoonsa nähden hämmästyttävän kovia eurokenttien ammattilaisia. Se on muuttunut, että viimeisen viiden vuoden aikana sanat "kokoonsa nähden" voitu jättää pois.

[The Real Wolf]

Itse asiassa Islanti on jostain 80-luvulta asti tuottanut kokoonsa nähden hämmästyttävän kovia eurokenttien ammattilaisia.

- Aivan. Esimerkiksi Petur Petursson oli jo 70-luvun lopulla kategoriassa, johon suomalaisista kehtaa tarjota ketään vasta noin 10-15 vuotta myöhemmin.

[Rikkiviisas]

- Aivan. Esimerkiksi Petur Petursson oli jo 70-luvun lopulla kategoriassa, johon suomalaisista kehtaa tarjota ketään vasta noin 10-15 vuotta myöhemmin.

Vaiko 10-15 vuotta aiemmin?

[Lalli]

del

[Earl Godwin]

Vaiko 10-15 vuotta aiemmin?

No Islannin ensimmäinen ammattilainen Albert Gudmunsson lähti meren taa 10 vuotta Aulis Rytköstä aiemmin ja pelasi mm. Arsenalissa ja AC Milanissa. Pointti: Islannin futiskulttuuri on aina ollut Suomea edellä. Kyse ei ole mistään pelkästä lyhyestä suonenvedosta.

[Rikkiviisas]

No Islannin ensimmäinen ammattilainen Albert Gudmunsson lähti meren taa 10 vuotta Aulis Rytköstä aiemmin ja pelasi mm. Arsenalissa ja AC Milanissa. Pointti: Islannin futiskulttuuri on aina ollut Suomea edellä. Kyse ei ole mistään pelkästä lyhyestä suonenvedosta.

Toki pelasi Arsenalissa amatöörinä sota-aikana ja AC Milanissa ei pelannut käytännössä lainkaan loukkaantumisen vuoksi.
Ehdottomasti kiistaton todiste...

Saati ettei tässä kukaan ole kiistämässä Islannin jalkapallon saavutuksia vaan enemmänkin huvittumassa kahden lädifiilin ja Suomen haukkujan "pointeista" ja "kiistattomista esimerkeistä"... Kyllä niitä oikeita ja kriittisen tarkastelun kestäviä esimerkkejä löytyisi, ei tarvisisi satuilla tai suorastaan valehdella vuosiluvuista.

[The Real Wolf]

Toki pelasi Arsenalissa amatöörinä sota-aikana ja AC Milanissa ei pelannut käytännössä lainkaan loukkaantumisen vuoksi.
Ehdottomasti kiistaton todiste...

Saati ettei tässä kukaan ole kiistämässä Islannin jalkapallon saavutuksia vaan enemmänkin huvittumassa kahden lädifiilin ja Suomen haukkujan "pointeista" ja "kiistattomista esimerkeistä"... Kyllä niitä oikeita ja kriittisen tarkastelun kestäviä esimerkkejä löytyisi, ei tarvisisi satuilla tai suorastaan valehdella vuosiluvuista.

- Niin no, myös huvittumassa siitä, että näistäkin jaksaa joku huvittua.

Suotta laitoit kiistattoman sitaatteeihin, sillä sitä sanaa eivät liene muut nyt käyttäneet. Eikä tässä nyt ole mitään tarvetta kenenkään mitään todistella. Keskustelua, kato. Keskustelupalstalla. Lajia pitempään seuranneilla (myös sinulla, oletan) on kyllä suunnilleen oikea käsitys Islannin ja Suomen keskenäisestä suhteesta tässä aiheessa. Jos jotkin esitetyt vuosilukemat eivät ihan täsmää, niin uskon olevan kyse suurpiirteisyydestä. En niinkään valehtelusta, kuten vahvasti asian ilmaisit.

Suomen haukkujan leimasta kieltäydyn kohteliaasti.

[papadopoulos]

Hyvä nimim. Lalli.

Tein tutkimuksen jossa vertailin 6 maan joissa oikeasti harrastetaan jääkiekkoa keskinäisiä kohtaamisia A-maajoukkueilla viimeisen 20 vuoden aikana (1996-2016).
Voitosta keskinäisessä pelissä sai pisteen ja tappiosta miinustettiin piste.

Suomi sai tuloksen -1 kun esimerkiksi Ruotsi sai +8. Muita huomioita oli, että pienessä kaukalossa Suomi ei ole voittanut isoa maata kuin kerran (-04 USA) ja Ruotsia ei olla onnistuttu voittamaan missään lähes 20 vuoteen. Oikeasti isoja maita on kaksi eli USA ja Kanada.

Joten voisitko selittää miksi jääkiekosta pitää puhua näissä yhteyksissä sanallakaan kun siinä menestyminen on samanlainen myytti kun suomalainen sankaruus Runebergin tarinoissa? Sitä ei ole olemassakaan.

Epärealistiset odotukset johtuu siitä, että me emme ymmärrä Suomen ja Puolan kohtaamisen A-maajoukkueilla jalkapallossa olevan suunnilleen verrannollinen Suomen ja Kanadan kohtaamiseen jääkiekossa.
Suomi on onnistunut voittamaan Puolan sen kotikentällä jalkapallossa. Onko Suomi onnistunut voittamaan Kanadan sen kotikentällään jääkiekossa?

[Earl Godwin]

^Juma miten väsynyttä nämä "Kanukit ovat sama kuin Unkari futiksessa"-höpötykset. Fakta on, että lätkä on huipputasolla vakavastiotettava ammattilaislaji, jossa tienataan paremmin kuin esim. jalkapallossa. Vaikka huippu on kapea, kilpailu on kovaa, ja Suomi on tällä hetkellä about maailman paras nuorten kiekkohuippujen kehittäjä. Siinä on jalkapallolla opiksi ottamista.