FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
16.12.2017 klo 17:25:03 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Vuoden foorumisti 2017, Joulupata 2017, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 [2] 3 ... 11
 
Kirjoittaja Aihe: Epärealistiset odotukset maajoukkueen suhteen  (Luettu 28093 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #25 : 29.03.2017 klo 08:25:00

Lainaus
Paatelainen kyllä haki systemaattisesti pallonhallintaa ja sai parhaimmillaan ratkaistua 3/4 siitä eli Suomi eteni organisoidusti viimeiselle hyökkäysneljännekselle ihan näillä pelaajilla suunniteltujen kombinaatioiden kautta, mutta viimeisen neljänneksen murtautuminen oli lopulta Paatelaisen ongelma.

Osittain mielestäni siinä oli kyse myös siitä, että Suomen vastustajat ymmärsi päästää Suomen nostamaan peliään, jolloin heille jäi tilaa iskea nopealla takaisin Suomen heikkoja puolustajia vastaan. Toisaalta vetämällä puolustuksen alas he saivat estettyä Suomen mahdollisuuden hyödyntää kunnolla mielestäni Suomen parasta asetta, eli Roman Eremenkon hyvää syöttötaitoa ja hyökkääjien nopeutta.
Peli meni liiaksi siihen, että Suomi joutui rakentamaan pallollisesti ei niin vahvoilla pelaajilla ja hakemaan viimeisellä kolmanneksella ratkaisevia syöttöjä liian ahtaassa tilassa näille yksilöille.

On helppo olla jälkiviisas, mutta olisi pitänyt tajuta ettei Suomi tule saamaan lähes mitään vastustajaa tarpeeksi liikkeelle jos heillä on 8-9 pelaajaa pallon alla. Suosiolla vaan pallonhallinta takaisin omille puolustajille avoimeen tilaan, jotta oltaisiin saatu vastustajan puolustajien ja hyökkääjien välit kasvamaan.
Tämä olisi avannut tilaa pelata ylös nopeilla palloilla kuten Espanja pelissä. Kun Perpa sai pallon Suomen maaliin johtaneessa tilanteessa Espanjalla oli 6 pelaajaa pallon "päällä".
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #26 : 29.03.2017 klo 08:39:39

Kultaisen sukupolven kanssa Suomen paikka oli lohkon kolmonen karsinnoista toiseen. Nyt sekin on kaukana, eli Suomen "runsas tila oikealle tasolle" on sijat 4-5.



Tuo 4-5 kulkee käsikädessä kaikkien taustalla olevien mittareiden kanssa. Rekisteröityneet pelaajat, seurojen taloudet, maan koko, ilmasto, olosuhteet...
Tässä lohkossa se on esimerkiksi sija 4 ennen Islantia ja Kosovoa. Kroatia on Suomea väestömäärältään hieman pienempi maa, mutta hakkaakin Suomen sitten kaikilla muilla mittareilla. Islannilla kun on käynnissä heidän oma "kultainen sukupolvi" niin Suomi tulee todennäköisesti sijoittumaan sijalle 5 yhden sijan mittareiden indikoimaa alle.

Olisi hyvä jos ihmiset oppisivat pikkuhiljaa katsomaan asioita niiden tietojen pohjalta joilla on oikeasti merkitystä. Suomi on sijoittunut aina juuri sille kohdalle jolle sen mittareiden valossa kuuluukin ja kultaisen sukupolven aikana jopa hieman yli. Ylisuoritukset eivät vain silloin johtaneet kisapaikkaan kun ei ollut arpaonnea. Aina oli Saksaa ja Englantia samassa lohkossa.

PS. Oli taas kiva kuunnella eilen miten mainostettiin Itävallan laittaneen kymmeniä miljoonia juniori jalkapalloon ja olosuhteisiin. Turha ihmetellä miksi ei tule kisapaikkaa kun tässä maassa yritetään päästä sinne talkoilla. En syytä palloliittoa, joka kyllä laittaisi jos laitettavaa olisi, mutta syytän tavallista tallaajaa jolla on "epärealistiset odotukset maajoukkueen suhteen". Hän on sitä mieltä, että kyllä sen kuplavolkkarin pitää riittää F1 kisassa.
« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 08:43:07 kirjoittanut papadopoulos »
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #27 : 29.03.2017 klo 09:19:57

Kultaisen sukupolven kanssa Suomen paikka oli lohkon kolmonen karsinnoista toiseen. Nyt sekin on kaukana, eli Suomen "runsas tila oikealle tasolle" on sijat 4-5.

Myös pistemäärillä on merkitystä. Suomi on tällä hetkellä yhdessä pisteessä. Jos olisimme samalla sijalla 4-5 pisteellä, niin se olisi eri asia ja lähempänä sitä tasoa, jossa materiaalin puolesta pitäisi olla. Myönnän, että otanta on pieni.

Vuosikymmenen vaihteessa oli nähdäkseni materiaalin puolesta ehkä se pahin suvantovaihe kultaisen sukupolven jälkeen, ja silloinkin oltiin kolmansia, mutta ero kakkoseen oli isompi. Näkisin, että nykyisin materiaali on parempaa kuin muutama vuosi sitten, mutta tulokset eivät.
Tresor

Poissa Poissa


Vastaus #28 : 29.03.2017 klo 09:38:18

Vuosikymmenen vaihteessa oli nähdäkseni materiaalin puolesta ehkä se pahin suvantovaihe kultaisen sukupolven jälkeen, ja silloinkin oltiin kolmansia, mutta ero kakkoseen oli isompi. Näkisin, että nykyisin materiaali on parempaa kuin muutama vuosi sitten, mutta tulokset eivät.

Jep. Ei tämä nykyinen materiaali juuri poikkea siitä, joka joulukuusena otti neljä pinnaa Valko-Venäjältä ja Georgilta sekä yhden Espanjalta. Ja pelasi tasaväkisen pelin Ranskaa vastaan kotona. Tällähän sitä mentiin useimmat pelit:

                   Pukki
      Eremenko Hämäläinen
   Hetemaj   Sparv      Ring
Uronen Moisander Toivio Arkivuo
               Hradecky

Lisäksi Pasanen ja Tainio olivat ajoittain ihan runkomiehiä.

Lihavoituna ne, jotka avasivat Turkissa, kursiivilla ne, jotka ilmiselvästi ovat edelleen joukkueessa.
Eremenko ja Hämäläinen, Suomen haukutuimmat, hekö tässä nyt olivatkin ne sateentekijät?

Ja ainakin se kolme pinnaa Georgiasta olisi jäänyt tulematta ilman Eremenkoa. Hän järjesti itselleen läpiajon, jossa häntä rikottiin ja tuli vapari, jonka hän antoi aihauttaen vastustajan rikkeen, josta annettiin rankkari, jonka hän itse veti sisään.
« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 09:48:41 kirjoittanut Tresor »
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #29 : 29.03.2017 klo 10:39:57

Jep. Ei tämä nykyinen materiaali juuri poikkea siitä, joka joulukuusena otti neljä pinnaa Valko-Venäjältä ja Georgilta sekä yhden Espanjalta. Ja pelasi tasaväkisen pelin Ranskaa vastaan kotona. Tällähän sitä mentiin useimmat pelit:

                   Pukki
      Eremenko Hämäläinen
   Hetemaj   Sparv      Ring
Uronen Moisander Toivio Arkivuo
               Hradecky

Lisäksi Pasanen ja Tainio olivat ajoittain ihan runkomiehiä.

Lihavoituna ne, jotka avasivat Turkissa, kursiivilla ne, jotka ilmiselvästi ovat edelleen joukkueessa.
Eremenko ja Hämäläinen, Suomen haukutuimmat, hekö tässä nyt olivatkin ne sateentekijät?

Ja ainakin se kolme pinnaa Georgiasta olisi jäänyt tulematta ilman Eremenkoa. Hän järjesti itselleen läpiajon, jossa häntä rikottiin ja tuli vapari, jonka hän antoi aihauttaen vastustajan rikkeen, josta annettiin rankkari, jonka hän itse veti sisään.

Tämä. Lisäksi monet lihavoiduista ovat sittemmin siirtyneet seuratasolla eteenpäin ja ovat nyt parhaassa iässä. Moisander ja Hradecky ovat nykyisin bundeksen runkopelaajia, Pukki Tanskan maalitykki, Uronen Eurooppa-liigan pleijareissa avauksessa ja Hetemaj noussut jengissään kapteenistoon.

EDIT: Ja mitä tulee Eremenkon sateentekijyyteen, niin ennen käryään oli seurajoukkueurallaan noussut Venäjän liigassa tähdeksi, joten olisi "omalla tasollaan" ollut sateentekijä myös majussa silloinkin.
« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 10:42:50 kirjoittanut törömömmö »
nikkkke

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 29.03.2017 klo 11:35:57

Tämä. Lisäksi monet lihavoiduista ovat sittemmin siirtyneet seuratasolla eteenpäin ja ovat nyt parhaassa iässä. Moisander ja Hradecky ovat nykyisin bundeksen runkopelaajia, Pukki Tanskan maalitykki, Uronen Eurooppa-liigan pleijareissa avauksessa ja Hetemaj noussut jengissään kapteenistoon.

EDIT: Ja mitä tulee Eremenkon sateentekijyyteen, niin ennen käryään oli seurajoukkueurallaan noussut Venäjän liigassa tähdeksi, joten olisi "omalla tasollaan" ollut sateentekijä myös majussa silloinkin.

Tätä mä olen myös hämmästellyt tässä synkistelyssä. Suomi on pelaajatuotannon suhteen helvetin kaukana siitä potentiaalista, mikä voitaisiin saavuttaa, mutta ei nyt voi vaan vakavalla naamalla esim. EM-karsintoja katsoessa väittää, että tuolla jengillä olisi mitenkään epärealistista tapella kisapaikasta loppuun saakka. No nyt ei ole enää Venäjän MVP:tä, mutta ei me silti mikään Kosovo olla.

Miksi suomalaisilla jalkapallopiireillä muutenkin on joku tarve vähätellä omaa materiaalia ja puhua "epärealistisista odotuksista"? Palloliittoa ja valmennustiimiä varmasti miellyttää, ketä muuta? Seuraavaksi näitä kommentteja alkaa kuulumaan varmaan taas jossain studioissa, mediassa ja selostamossa asti.
Timppa Lammas

Paikalla Paikalla


Vastaus #31 : 29.03.2017 klo 11:56:36

Etenkin siitä kisapaikasta puhutaan kuin jonain täysin mahdottomia urotekoja vaativana temppuna johon ei ole mitään saumoja ikinä. Etenkin nyt kun EM-kisoihin 24 maata pääsee, niin ei se mitenkään mahdoton urakka eikä varsinkaan vaadi mitään mahdottomia. Pakosta siihen samaan lohkoon tulee joku Unkari-tason maa jonka voittaminen on ihan realistista vaikka muuten tulisikin vähän kovempia maita. Ei nuo Unkaritkaan millään seksifutiksella hyränneet kisoihin vaan kurinalaisella pelitavalla joss aoltiin sitten tehokkaita omissa paikoissaan. Ja Unkarille riitti viime kisapaikkaan voitot Suomesta, Färsaarista ja Kreikasta, sekä jatkokarsinnassa alavireisestä Norjasta.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #32 : 29.03.2017 klo 11:59:12

Miksi suomalaisilla jalkapallopiireillä muutenkin on joku tarve vähätellä omaa materiaalia ja puhua "epärealistisista odotuksista"? Palloliittoa ja valmennustiimiä varmasti miellyttää, ketä muuta? Seuraavaksi näitä kommentteja alkaa kuulumaan varmaan taas jossain studioissa, mediassa ja selostamossa asti.
Meillä on nimenomaan taipumus kuvitella tasomme todellista korkeammaksi.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #33 : 29.03.2017 klo 12:02:50

Lainaus
Suomi on pelaajatuotannon suhteen helvetin kaukana siitä potentiaalista, mikä voitaisiin saavuttaa

Ei ole vaan juuri siellä missä pitääkin.

Panostus lajiin on tässä maassa niin heikkoa ettei voida olettaa Suomen saavan enemmän huippuja maailmalle.

Jos nyt saataisiin edes jokaiseen yli 10 000 asukkaan kuntaan ympärivuotiset olosuhteet ensin.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #34 : 29.03.2017 klo 12:04:31

Etenkin siitä kisapaikasta puhutaan kuin jonain täysin mahdottomia urotekoja vaativana temppuna johon ei ole mitään saumoja ikinä. Etenkin nyt kun EM-kisoihin 24 maata pääsee, niin ei se mitenkään mahdoton urakka eikä varsinkaan vaadi mitään mahdottomia. Pakosta siihen samaan lohkoon tulee joku Unkari-tason maa jonka voittaminen on ihan realistista vaikka muuten tulisikin vähän kovempia maita. Ei nuo Unkaritkaan millään seksifutiksella hyränneet kisoihin vaan kurinalaisella pelitavalla joss aoltiin sitten tehokkaita omissa paikoissaan. Ja Unkarille riitti viime kisapaikkaan voitot Suomesta, Färsaarista ja Kreikasta, sekä jatkokarsinnassa alavireisestä Norjasta.
24 maan kaikki pelaakarkelot antaa tietysti ihan uuden mahdollisuuden, joka vääjäämättä joskus toteutuu. Entä sitten? Onko se merkkipaalu ja tunnustus pelaajakasvatukselle, pistetäänkö kehitystyöt jäihin? Huvittavin suhtautuminen on se, että aika monet kuvittelee kisalipun tekevän Suomesta jalkapalloyhteiskunnan ja täyttävän katsomot kendon tavoin.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #35 : 29.03.2017 klo 12:05:33

Etenkin siitä kisapaikasta puhutaan kuin jonain täysin mahdottomia urotekoja vaativana temppuna johon ei ole mitään saumoja ikinä. Etenkin nyt kun EM-kisoihin 24 maata pääsee, niin ei se mitenkään mahdoton urakka eikä varsinkaan vaadi mitään mahdottomia. Pakosta siihen samaan lohkoon tulee joku Unkari-tason maa jonka voittaminen on ihan realistista vaikka muuten tulisikin vähän kovempia maita. Ei nuo Unkaritkaan millään seksifutiksella hyränneet kisoihin vaan kurinalaisella pelitavalla joss aoltiin sitten tehokkaita omissa paikoissaan. Ja Unkarille riitti viime kisapaikkaan voitot Suomesta, Färsaarista ja Kreikasta, sekä jatkokarsinnassa alavireisestä Norjasta.

Unkarin ja alavireisen Norjan panostukset jalkapalloon ovat aivan eri luokkaa kuin Suomen. En näe mitään syytä miksi Suomen tulisi voittaa näitä maita saati sitten näitä isompia.
JalluCola

Poissa Poissa


Vastaus #36 : 29.03.2017 klo 12:24:42

Miksi suomalaisilla jalkapallopiireillä muutenkin on joku tarve vähätellä omaa materiaalia ja puhua "epärealistisista odotuksista"? Palloliittoa ja valmennustiimiä varmasti miellyttää, ketä muuta? Seuraavaksi näitä kommentteja alkaa kuulumaan varmaan taas jossain studioissa, mediassa ja selostamossa asti.

Koska epärealismi ohjaa meidät keskittymään VÄÄRIIN asioihin, tekemään VÄÄRIÄ ratkaisuja ja tuhlaamaan rajallisia resursseja VÄÄRIIN asioihin. Jos esim. ajatellaan, että asia on valmentajasta kiinni (YKSIKÄÄN valmentaja ei ole vienyt Suomea vielä kisoihin) niin silloin jätetään vähemmälle arvolle joukkueen pelaajien analysointi tai pelaajakehitys. Eihän se helvetti tarkoita sitä, että ketään miellyttäisi nykytilanne vaan sitä, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Nyt täytyy tutkia millä pelipaikoilla suurimmat ongelmat on ja etsiä niihin ratkaisuja seuraaviin karsintoihin, pitkällä tähtäimellä tulisi katsoa junnumaajoukkueita sillä silmällä, että se kasvattaa jokaiselle pelipaikalle uusia jätkiä ja panostaa siihen. Meidän pitää esim. nostaa rohkeasti mukaan esim. nuoria laitapelaajia kuten Tuominen ja Soiri, koska laitapelaaminen on iso ongelma edelleen. Meidän pitää korostaa ja painottaa junnumaajoukkueissa asioita, joissa olemme A-majussa huonoja kuten kaksinkamppailut, erikoistilanteet ja 1vs1-haastot.

Nämä historian erimerkit ovat tosi hellyyttäviä mutta ne eivät paljon lämmitä lajissa, jossa päivän kunto ratkaisee ja joka kehittyy kovaa tahtia ympäri maailmaa. On täysin käsittämätöntä verrata vanhaa maajoukkuetta nykyiseen ja sanoa "kyllä pitäisi pystyä parempaan" kun ympärillä oleva maailma muuttaa ehkä nopeampaa kuin missään muussa lajissa. :D Kukaan ei kiistä etteikö yksittäisin hyviä tuloksia voitaisi saada tällä matskulla, mutta kun se ei riitä maailman kovimmassa lajissa edelleenkään.

Fakta on se ettei yksikään valmentaja ole saanut meitä vielä kisoihin, joten se "argumentti" alkaa jo vitun vanha ja väsynyt. Kuten sanoin aikaisemmin niin meidän tilanne näyttää nyt paremmalta kuin pitkään aikaan, koska ulkomainen kiinnostus nuoriimme on kasvussa ja se tulee näkymään. Eikä se Mosan tai Jensenin debyytitkään avauksessa penkin alle menneet.
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool, MP, HJK


Vastaus #37 : 29.03.2017 klo 12:42:10

Suomalaisen jalkapalloilun suurin ongelma on yhteen pelaamisen kulttuurin puute. Se näkyy joka tasolla, nyt sitten maajoukkueessa räikeimmin, kun muut joukkueet pelaavat paremmin yhteen.

Maajoukkueessa ei vaan kukaan valmentaja pysty korjaamaan juniorivuosien heikkouksia. Jossain Saksassa Kloppien ja Nagelsmannien takana on tuhansia valmentajia, jotka yrittävät samaa kuin Klopp tai Nagelsmann. Siellä on hyviä ja huonoja, eikä kaikki onnistu, mutta yritystä riittää ja valmentajissakin jyvät erottuvat akanoista.

Suomen jalkapallon suurimpana ongelmana ovat ihan suoraan pelikäsityksen puutteet ja siihen ei ole nopeaa ihmelääkettä.
ZAPP!

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: T1b6ko1I00A


Vastaus #38 : 29.03.2017 klo 12:50:28

Suomen jalkapallon suurimpana ongelmana ovat ihan suoraan pelikäsityksen puutteet

Saatan olla ihan hakoteillä, mutta jotenkin minulle on pelaajiston kautta välittynyt toisenlainen kuva. Aika moni pelaaja tuntuu edustavan fyysisiltä ja taidollisilta ominaisuuksiltaan suhteellisen harmaata massaa, mutta on saavuttanut nykyisen tasonsa peliälynsä ansiosta.
nikkkke

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 29.03.2017 klo 13:07:32

Ei ole vaan juuri siellä missä pitääkin.

Panostus lajiin on tässä maassa niin heikkoa ettei voida olettaa Suomen saavan enemmän huippuja maailmalle.

Jos nyt saataisiin edes jokaiseen yli 10 000 asukkaan kuntaan ympärivuotiset olosuhteet ensin.

Tätä juuri potentiaalilla meinasin. Kyllä 5,5 miljoonasta länsimaalaisissa olosuhteissa elävästä ihmisestä saadaan paljon enemmän irti, jos halutaan.

24 maan kaikki pelaakarkelot antaa tietysti ihan uuden mahdollisuuden, joka vääjäämättä joskus toteutuu. Entä sitten? Onko se merkkipaalu ja tunnustus pelaajakasvatukselle, pistetäänkö kehitystyöt jäihin? Huvittavin suhtautuminen on se, että aika monet kuvittelee kisalipun tekevän Suomesta jalkapalloyhteiskunnan ja täyttävän katsomot kendon tavoin.

Ei kukaan kuvittele niin ja pohjimmiltaan kausaatio on päinvastainen, mutta kyllä kai maajoukkueen pelejä itseisarvoisesti katsotaan pääasiassa siksi, että tulisi voittoja ja mentäisiin eteenpäin. Muuten tossa touhussa ei oikein ole makua. Entä sitten? No sitten, että se kisapaikka on se syy miksi karsintoja pelataan.

Koska epärealismi ohjaa meidät keskittymään VÄÄRIIN asioihin, tekemään VÄÄRIÄ ratkaisuja ja tuhlaamaan rajallisia resursseja VÄÄRIIN asioihin. Jos esim. ajatellaan, että asia on valmentajasta kiinni (YKSIKÄÄN valmentaja ei ole vienyt Suomea vielä kisoihin) niin silloin jätetään vähemmälle arvolle joukkueen pelaajien analysointi tai pelaajakehitys. Eihän se helvetti tarkoita sitä, että ketään miellyttäisi nykytilanne vaan sitä, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Nyt täytyy tutkia millä pelipaikoilla suurimmat ongelmat on ja etsiä niihin ratkaisuja seuraaviin karsintoihin, pitkällä tähtäimellä tulisi katsoa junnumaajoukkueita sillä silmällä, että se kasvattaa jokaiselle pelipaikalle uusia jätkiä ja panostaa siihen. Meidän pitää esim. nostaa rohkeasti mukaan esim. nuoria laitapelaajia kuten Tuominen ja Soiri, koska laitapelaaminen on iso ongelma edelleen. Meidän pitää korostaa ja painottaa junnumaajoukkueissa asioita, joissa olemme A-majussa huonoja kuten kaksinkamppailut, erikoistilanteet ja 1vs1-haastot.

Eivät nämä ole millään lailla toisensa poissulkevia asioita. Ei se, että pelaajatuotannossa meillä on ongelmia, ole mikään ristikkäinen asia sen kanssa, että nykyisellä pelaajamateriaalilla alisuoriudutaan. Ei maajoukkueen menestys ole junnuilta pois. Ei ole mitään syytä vähätellä nykyistä alisuorittamista siksi, että sillä jotenkin maagisesti saataisiin keskitettyä energia oikeisiin asioihin. Ei se niin mene.

Tietenkään ei Palloliiton budjettia kannata iskeä johonkin diegosimeoneen ja toivoa, että ylhäältä alas -vyörytyksellä jotain pitkäjänteistä saavutettaisiin. Joitain pieniä ristikkäisiä resurssiongelmia tietysti asian suhteen on. Mutta siihen ei kyllä millään lailla liity se, ettäkö väittämä "näin paskoja me nyt vaan ollaan, pulinat pois" parantaisi tätä resurssiongelmaa. Voi olla, että riittävän kauan kun näin tehdään, kohta ne resurssitkin pienentyvät, kun jengiä ei kiinnosta paskaa käydä paikanpäällä syömässä.
chandlerbing

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fc Barcelona. (Internazionale)


Vastaus #40 : 29.03.2017 klo 13:14:36

Saatan olla ihan hakoteillä, mutta jotenkin minulle on pelaajiston kautta välittynyt toisenlainen kuva. Aika moni pelaaja tuntuu edustavan fyysisiltä ja taidollisilta ominaisuuksiltaan suhteellisen harmaata massaa, mutta on saavuttanut nykyisen tasonsa peliälynsä ansiosta.

Suomen yhdelläkään pelaajalla ei ole pelikäsitys ns käytössä. "Pelikäsitys" vaatii ominaisuuden tai kyvyn jolla ruokkia näkemystä. Oikeastaan vireystilan kohdalleen. Romanin olessa poissa, Perpa on aikalailla ainoa jonka pelikäsitys jollain lailla näkyy kentällä. Sekin taktisena älynä ja rikkojana. Muut eivät pääse edes käyttämään sitä oletettua pelikäsitystään.

Fyysisesti varmaan ihan riittäviä futisammattilaisia, ei sielläkään mitään dominoivaa toimintaa näy. Muut kuin topparit, yksikään ei ole kovinkaan nopea tai vahva. "Ääripäät" puuttuu.
JalluCola

Poissa Poissa


Vastaus #41 : 29.03.2017 klo 13:23:31


Eivät nämä ole millään lailla toisensa poissulkevia asioita.

Totta helvetissä on. Meidän ei pidä ajatella, että nykyinen miehistö olisi optimaalinen ensi karsinnoissa vaan antaa rohkeasti UUSILLE naamoille mahdollisuuksia kuten Mosalle ja Jensenille. Tämä "pitäisi pystyä"-argumentti ei kestä oikeasti mitään kriittistä tarkastelua, jos jalkapallokeskustelu on tällä tasolla niin olen surullinen. Tyhjänpäiväistä jeesustelua, tulokset eivät valehtele. Vuosi toisensa jälkeen.

Meillä on paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen ketä maajoukkueeseen valitaan ja pelaajakehitykseen kuin siihen ketä saadaan valmentajaksi.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #42 : 29.03.2017 klo 14:10:51

Islanti oli 1980 luvulla parhaimmillaan sijan 40 tietämillä, mutta oli vuonna 2010 FiFA rankingissa romahtanut sijalle 112 ja on nyt sijalla 21
Taustalla toki Islannin pelaajien "kultainen sukupolvi", mutta myös nappiin mennyt valmennuksen valinta.

Valmennus on ollut ilmeisen tarkkaa ja vaativaa: http://thesefootballtimes.co/2015/10/13/lars-lagerback-and-icelands-managerial-revolution/
Lagerbäck ja Backe ovat ilmeisen erilaisia valmentajina.

Jotain tällaista tarvittaisiin nyt Suomessakin, ihan oikeasti!
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #43 : 29.03.2017 klo 17:12:03

Tämä "pitäisi pystyä"-argumentti ei kestä oikeasti mitään kriittistä tarkastelua, jos jalkapallokeskustelu on tällä tasolla niin olen surullinen. Tyhjänpäiväistä jeesustelua, tulokset eivät valehtele. Vuosi toisensa jälkeen.

Meillä on paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen ketä maajoukkueeseen valitaan ja pelaajakehitykseen kuin siihen ketä saadaan valmentajaksi.

Miksi se sama miehistö pelaa paremmin silloin kun eivät pelaa yhdessä? Miksi Nikke on tällä hetkellä Bundesliigan kuumimpia toppareita, mutta koomailee maajoukkueessa? Miksi Pukki on Tanskan liigassa maalikuningas, mutta Suomen paidassa tuhnuilee kuin junnu?

Asiaa pitäisi analysoida ja yrittää puuttua siihen eikä vaan todeta, että "tätä tämä on" ja ottaa uudet tilalle. Uskon että esim. Moisanderin saaminen omalle tasolleen olisi parempi ratkaisu kuin laittaa joku Aapo Halme huuhkajien avaukseen ja toivoa parasta. Maajoukkuepelejä on niin harvoin, että kehittymisen pitäisi tapahtua muualla. Sitten kun pelaaja on riittävän hyväksi muualla kehittynyt niin tervetuloa. Pahinta on laittaa keskeneräinen pelaaja alisuorittamaan maajoukkueeseen.

Tai jos pelaajat ovat yksinkertaisesti paskoja, niin miksi se ei näy seurajoukkueissa?

Jos bundesliigajoukkueen avainpelaaja on liian paska majuun, niin miksi joku veikkausliigajunnu olisi parempi?

Onko todellinen ongelma siis itseasiassa se, että alisuorittaminen on oletusarvo? Jos "realistinen odotus" tarkoittaakin, että Suomi alisuorittaa pelaajien todelliseen osaamiseen nähden, niin kyllä, siinä tapauksessa itselläni on epärealistiset odotukset maajoukkueen suhteen.

En odota Suomen pääsevän kisoihin. Minulle riittäisi jos Suomen pelaajat olisivat yhtä hyviä kuin viikosta toiseen seurajoukkueissaan. Mutta taidankin olla aika haihattelija.
JalluCola

Poissa Poissa


Vastaus #44 : 29.03.2017 klo 17:29:23

No harvinaisen helppo vastaus löytyy kysymykseesi nimittäin kanssapelaajat. On aika hemmetin yksinkertaista ymmärtää, että esim. topparin onnistumisen riippuu toppariparista. Maalintekijä taas elää maalipaikoista. Tämä on varmaan aika shokki sinulle, jalkapallo on joukkuepeli ?

On tottakai kiva jutella lämpimikseen niinkuin tunnut tekeväsi kun keksit ihan ihme esimerkkejä. Itse olen puhunut siitä, että analysoidaan ensin ongelmapaikat ja sen jälkeen annetaan mahdollisuudet nykyisen majun ulkopuolisille potentiaalisille jätkille. Laidoilla ne suurimmat ongelmamme ovat.

Tässä on vielä varmuuden vuoksi lyhyt lista siitä ketä en näkisi mielelläni tulevaisuudessa majussa (joku saattaa unohtua), Toivio, Arkivuo, Mattila, Kauko, Markkanen. Nämä tuli nyt äkkiä mieleen.

« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 17:33:14 kirjoittanut JalluCola »
kiuaskivi

Poissa Poissa


Vastaus #45 : 29.03.2017 klo 18:39:29

Jos 70-luvulla syntyneitä A-maajoukkueen entisiä pelaajia voi pitää ns. kultaisena sukupolvena, niin miten tätä nykyistä sukupolvea voisi kutsua? Surkea sukupolvi? Ruosteinen sukupolvi? Tai kaikkipelaa-sukupolvi?

Tarkastellaanpa eri ikäluokkien pelaajia, jotka ovat pelanneet yli 50 A-maaottelua. Nuoremmista ikäluokista otetaan listaan pelaajat, jotka näillä näkymin voivat vielä saavuttaa yli 50 pelatun ottelun määrän.

Listassa syntymävuosi, nimi ja (A-maajoukkueessa pelattujen otteluiden määrä suluissa)

1971 Litmanen (137), Nurmela (71)
1972 Niemi (67)
1973 Hyypiä (105)
1974 Kolkka (98)
1975 Johansson (105), Kuivasto (75), Jääskeläinen (56)
1976 Kuqi (62) Tihinen (76) Riihilahti (69)
1977
1978 Heikkinen (61)
1979 Tainio (64)
1980 Pasanen (76)
1981 Väyrynen (62), Forsell (87)
1982
1983 Eremenko jr. (57) Arkivuo (53)
1984
1985 Moisander (57)
1986 Hämäläinen (55), Hetemaj (46)
1987 Roman Eremenko (73), Sparv (54)
1988 Toivio (40), Raitala (36), Arajuuri (22)
1989 Hradecky (36)
1990 Pukki (55)
1991 Ring (42)
1992
1993 Lod (13), Lam (10)
1994 Pohjanpalo (24), Uronen (23)

Tästä listasta huomaa, että jokaisesta ikäluokasta kasvaa keskeiseen rooliin maajoukkueessa nolla, yksi tai kaksi pelaajaa. Parhaimmillaan pelaaja voi säilyttää paikkansa maajoukkueessa yli 15 vuoden ajan ja tällöin maaotteluita kertyy yli 100 kappaletta. Nykymaajoukkueen vanhemmista pelaajista vain Roman Eremenko oli sellaisessa vauhdissa, että 100 ottelun raja olisi voinut jopa rikkoutua ilman käryä. Loput 80-luvun loppupuolen ikäluokasta eivät pystyneet murtautumaan A-maajoukkueeseen yhtä aikaisin kuin Roman. Se taitaa vain kertoa siitä, että nuo ikäluokat olivat huomattavasti heikompitasoisia kuin kultaisen sukupolven ikäluokat. Nyt uusilla 90-luvun loppupuolen ikäluokilla on todella hyvät mahdollisuudet murtautua maajoukkueeseen, koska ei ole kultaista sukupolvea, joiden paikat pitäisi viedä. Ehkäpä tulevina vuosina nähdään paljonkin uusia nimiä maajoukkueessa?
« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 18:56:34 kirjoittanut kiuaskivi »
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #46 : 29.03.2017 klo 19:11:50

Jos 70-luvulla syntyneitä A-maajoukkueen entisiä pelaajia voi pitää ns. kultaisena sukupolvena, niin miten tätä nykyistä sukupolvea voisi kutsua? Surkea sukupolvi? Ruosteinen sukupolvi? Tai kaikkipelaa-sukupolvi?

Tarkastellaanpa eri ikäluokkien pelaajia, jotka ovat pelanneet yli 50 A-maaottelua. Nuoremmista ikäluokista otetaan listaan pelaajat, jotka näillä näkymin voivat vielä saavuttaa yli 50 pelatun ottelun määrän.

Listassa syntymävuosi, nimi ja (A-maajoukkueessa pelattujen otteluiden määrä suluissa)

1971 Litmanen (137), Nurmela (71)
1972 Niemi (67)
1973 Hyypiä (105)
1974 Kolkka (98)
1975 Johansson (105), Kuivasto (75), Jääskeläinen (56)
1976 Kuqi (62) Tihinen (76) Riihilahti (69)
1977
1978 Heikkinen (61)
1979 Tainio (64)
1980 Pasanen (76)
1981 Väyrynen (62), Forsell (87)
1982
1983 Eremenko jr. (57) Arkivuo (53)
1984
1985 Moisander (57)
1986 Hämäläinen (55), Hetemaj (46)
1987 Roman Eremenko (73), Sparv (54)
1988 Toivio (40), Raitala (36), Arajuuri (22)
1989 Hradecky (36)
1990 Pukki (55)
1991 Ring (42)
1992
1993 Lod (13), Lam (10)
1994 Pohjanpalo (24), Uronen (23)

Tästä listasta huomaa, että jokaisesta ikäluokasta kasvaa keskeiseen rooliin maajoukkueessa nolla, yksi tai kaksi pelaajaa. Parhaimmillaan pelaaja voi säilyttää paikkansa maajoukkueessa yli 15 vuoden ajan ja tällöin maaotteluita kertyy yli 100 kappaletta. Nykymaajoukkueen vanhemmista pelaajista vain Roman Eremenko oli sellaisessa vauhdissa, että 100 ottelun raja olisi voinut jopa rikkoutua ilman käryä. Loput 80-luvun loppupuolen ikäluokasta eivät pystyneet murtautumaan A-maajoukkueeseen yhtä aikaisin kuin Roman. Se taitaa vain kertoa siitä, että nuo ikäluokat olivat huomattavasti heikompitasoisia kuin kultaisen sukupolven ikäluokat. Nyt uusilla 90-luvun loppupuolen ikäluokilla on todella hyvät mahdollisuudet murtautua maajoukkueeseen, koska ei ole kultaista sukupolvea, joiden paikat pitäisi viedä. Ehkäpä tulevina vuosina nähdään paljonkin uusia nimiä maajoukkueessa?

Mielenkiintoinen tilasto. Kun on tuota joukkuenäkökulmaa tullut mietittyä niin onhan siellä todella pitkiä maajoukkueputkia mukana samojen pelaajien voimin. Mitäpä jos ne kaikki vuodet olisi toimittu selkeän peli-identiteetin puitteissa eikä niin, että valmentaja sisään ja valmentaja ulos ja samalla aina uusi valmennuskulttuuri sisään ja ulos! 
Leka Harkko

Poissa Poissa


Vastaus #47 : 29.03.2017 klo 19:26:15

24 maan kaikki pelaakarkelot antaa tietysti ihan uuden mahdollisuuden, joka vääjäämättä joskus toteutuu. Entä sitten? Onko se merkkipaalu ja tunnustus pelaajakasvatukselle, pistetäänkö kehitystyöt jäihin? Huvittavin suhtautuminen on se, että aika monet kuvittelee kisalipun tekevän Suomesta jalkapalloyhteiskunnan ja täyttävän katsomot kendon tavoin.

Tämä. Kun aina tykätään verrata hokiin, niin miksei sieltä haeta niitä best practiceja?

Suomi on futiskääpiö, eikä se muuksi muutu, ellei aleta tekemaan asioita uudestaan ihan alusta alkaen. Kovimmilaankin Suomi on vain kiusaaja, jos kaikki pelimerkit ja tähdet ovat oikeassa asennossa. Aina voidaan palkata joku projektikoutsi puhumaan fanipoikien pöksyt märiksi ja sitten ollaankin taas kohta lähtötelineissä samojen ongelmien kanssa, kuten aikaisemminkin.

Suomen tason vika ei ole valmennuksessa tai pelaajissa. Se on systeemissä.
Louhikkokoskettaja

Paikalla Paikalla


Vastaus #48 : 29.03.2017 klo 19:55:58

27 viimeisintä ottelua, niin karsinta- kuin harjoituspelit ja aikamääre on mielivaltainen dramaattisuuden lisäämiseksi. Suomi on kertaalleen tehnyt enemmän kuin yhden maalin. En sitten tiedä, mitä voi realistisesti odottaa. Tuohon aikamääreeseen mahtuu jo kolme päävalmentajaa, kun Mixun kauden loppupuolelta alkaa.

Kovin niukoiksi odotukset vaan kaventuvat, kun on aikalailla vakiintunutta, että voitto vaatii nollapelin, yhdellä päästetyllä voi saalistaa pisteen. Todennäköisesti tuo tiedostetaan myös joukkueessa ja näkyy pelaamisessa. Suomi on kuitenkin johtanut kahdeksaa noista otteluista, mutta ei ole tehnyt yhtään maalia ollessaan johtoasemassa.

Avausmaalin tehtyään Suomi on voittanut neljästi, pelannut kolmesti tasan ja hävinnyt kerran. Yksikään ottelu ei päättynyt maalittomana, joten 19 kertaa vastustaja on tehnyt avausmaalin.

Vastustajan tehtyä avausmaalin Suomi on onnistunut tasoittamaan kolmesti ja kahdesti kaventamaan, kun vastustaja on johtanut jo runsaammin. Mutta siis 14 kertaa Suomi on hävinnyt nollille, kun vastustaja on tehnyt avausmaalin.

Sinällään erikoista, että kun hyvin niukkaa peliä Suomi on viime vuodet pelannut, niin edellinen maaliton tasapeli löytyy höntsästä Omania vastaan keväältä 2014 ja karsintapeleissä niinkin kaukaa kuin syksyltä 2011 Unkaria vastaan. Toki tuohon niukkuteen voivat syyt löytyä tuolta ylempää eli johto- ja tappioasemassa ei maalinteko onnistu, joten useimmiten ensimmäinen maali päättää Suomen ottelun tuloksen.
« Viimeksi muokattu: 29.03.2017 klo 20:06:26 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #49 : 29.03.2017 klo 20:58:25

No harvinaisen helppo vastaus löytyy kysymykseesi nimittäin kanssapelaajat. On aika hemmetin yksinkertaista ymmärtää, että esim. topparin onnistumisen riippuu toppariparista. Maalintekijä taas elää maalipaikoista. Tämä on varmaan aika shokki sinulle, jalkapallo on joukkuepeli ?

On tottakai kiva jutella lämpimikseen niinkuin tunnut tekeväsi kun keksit ihan ihme esimerkkejä. Itse olen puhunut siitä, että analysoidaan ensin ongelmapaikat ja sen jälkeen annetaan mahdollisuudet nykyisen majun ulkopuolisille potentiaalisille jätkille. Laidoilla ne suurimmat ongelmamme ovat.

Tämä on selkeä ja pointtisi on ihan hyvä.

Mutta: Tämän keskustelun aiheena on odotusarvo materiaaliin nähden, ja silloin pitää materiaalia verrata kilpailijamaihin. Suomen kanssa lähimpänä samaa tasoa pelaavat jengit Euroopassa ovat FIFA-rankingin mukaan Azerbaidzan, Kazakhstan, Liettua ja Latvia. Tsekkasin pikaisesti kaikkien kyseisten maajoukkueiden "ynnä muut"-pelaajat (eli terävimmän kärjen takana oleva massa, johon viitannet esim. Niken toppariparilla). Lopputulos: Suomen pelaajien seurastatukset ovat kovempia.

Btw, en tietääkseni jutellut lämpimikseni, mutta toisaalta, eipä tämä jalkapallo nyt niin vakava asia ole, joten kai tämä on sitten aina lämpimikseenjuttelua.

 
Sivuja: 1 [2] 3 ... 11
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines