FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
24.10.2017 klo 00:48:20 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 3 [4] 5 ... 11
 
Kirjoittaja Aihe: Epärealistiset odotukset maajoukkueen suhteen  (Luettu 27959 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #75 : 30.03.2017 klo 16:33:29

- Vaikka nykyiset, jatkuvasti häviävät runkopelaajat olisivatkin vähän parempia kuin nuoret verrokit, en pidä sitä riittävänä syynä olla kokeilematta lahjakkaimpia nuoria pelaajia (yksi tai kaksi kerrallaan). Nuorilla voi olla myös näyttämisenhalun kautta motivaatio enemmän kohdallaan kuin häviämään tottuneilla Schüllereillä ja Mattiloilla. Toki kunnolla panoksellisissa tosipeleissä mahdollisten nuorisokokeilujen pitää olla tarkemmin harkittuja.

Hallittua sisäänajoa voidaan tehdä, kuten Yaghoubin ja Jensenin kohdalla tehtiin.
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #76 : 30.03.2017 klo 19:35:41

Täällä mitään fanatismia tarvita. Kun puhutaan maajoukkueesta ja sen aina lyhyestä yhdessäoloajasta, pitäisi toiminnan olla suunniteltu ja tehty
viimeisen päälle, eikä tämä tosiaankaan tarkoita pelkästään kentällä oloa, joka sitten on kaiken pohjatyön huipentuma.

Esimerkkinä mitä tämä voi tarkoittaa modernin teknologiankin kautta. Lukekaap valkkujen asenteesta ja teoista Saksan maajoukkueen kanssa 2014: https://the-cauldron.com/how-the-german-national-team-solved-its-social-problem-55fe7fb2c0bb

Näissä asioissa Rive on onneksi hereillä, eikä lankea Backemaiseen miksei pelaajat katso videoita tyyliin. Vielä kerran: tuo mitä on linkin takana on
joukkueen rakennusta. Pelaajat eivät ole robotteja, eikä maajoukkue synny sillä, että pelaajat vain heitetään kentälle treenin jälkeen peliin ohjeistettuina.

Hyvä maajoukkuetoiminta pitäisi olla sellaista, että hyvät käytännöt jäävät vaikka valkut vaihtuu.
« Viimeksi muokattu: 30.03.2017 klo 19:52:05 kirjoittanut Lalli »
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #77 : 30.03.2017 klo 21:11:27

Vaikka on kuinka mukava puhua naivisti "joukkuehengestä" tai "tekemisen meiningistä" niin todellisuudessa niillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä ellei yksilöiden taso riitä.
Kyllähän siitä hyötyä on, mutta ei niin paljon.

- Sama myös päinvastoin. Yksilöiden tasolla ei tee mitään ilman joukkuehenkeä. Kumpaankin on tietenkin kiinnitettävä huomiota, mutta jos jotain halutaan kehittää heti ja nykypelaajilla, niin enemmän on tehtävissä tuolla henkisellä puolella. Pelaajavalinnat voidaan esimerkiksi tehdä heti henkistä kovuutta ja joukkuehenkeä painottaen. A-maajoukkueikäisten pelaajien yksilötasoa on vaikeampi kohentaa niillä toimilla, jotka A-maajoukkueen toimintaympäristössä ovat mahdollisia. Junioripuolet toimet ovat sitten asia erikseen.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #78 : 30.03.2017 klo 21:43:19

Lainaus
Sama myös päinvastoin.

Kyllähän tuollainen huippujengi jyrää rutiinilla heikomman jos on pakko.
Silloin kun huippujengit on vastakkain alkaa marginaalit olla niin pieniä, että joukkueen henkinen tila alkaa ratkaisemaan enemmän.

Lähes kaikki Suomen vastustajat on vain yksilötasolla Suomea laadukkaampia ja se johtuu siitä ettei meillä ole mahdollisuutta kasvattaa samalla toiminnalla yhtä paljon huippuja kuin verrokkimaiden. Pitäisi tehdä asioita paljon verrokkimaita paremmin ja halvemmalla.
kiuaskivi

Poissa Poissa


Vastaus #79 : 30.03.2017 klo 22:24:26

- Vaikka nykyiset, jatkuvasti häviävät runkopelaajat olisivatkin vähän parempia kuin nuoret verrokit, en pidä sitä riittävänä syynä olla kokeilematta lahjakkaimpia nuoria pelaajia (yksi tai kaksi kerrallaan). Nuorilla voi olla myös näyttämisenhalun kautta motivaatio enemmän kohdallaan kuin häviämään tottuneilla Schüllereillä ja Mattiloilla. Toki kunnolla panoksellisissa tosipeleissä mahdollisten nuorisokokeilujen pitää olla tarkemmin harkittuja.

Tarkastelin vähän missä iässä nykyiset maajoukkueen pelaajat ovat pelanneet ensimmäisen A-maaottelunsa. Iät laskin otteluajankohdan vuosiluvun ja syntymävuoden erotuksena.


18: Uronen, Pohjanpalo
19: Pukki
20: Roman Eremenko, Ring, Jensen
21: Hradecky, Raitala
22: Arkivuo, Sparv, Hämäläinen, Riski, Schüller, Lod, Lam, Väisänen, Arajuuri
23: Moisander, Hetemaj, Toivio, Forsell, Markkanen, Saksela, Yaghoubi
24: Halsti
25: Mattila

Suomen pelaajat ovat päässeet keskimäärin 22 vuoden iässä A-maaottelussa kentälle. Vaikuttaa siltä, että ensiesiintymiset ovat tulleet siinä vaiheessa, kun pelaajia ei ole enää voinut peluuttaa alle-21 vuotiaiden maajoukkueessa. Kuitenkin kaikki nuorina debyytin tehneet ovat muistaakseni pelanneet hyvin. Pitäisi ehkä kaivaa foorumilta vanhoja otteluiden arvosanat-keskusteluketjuja ja katsoa miten heidän otteita on arvioitu täällä. Mielestäni voisi rohkeammin kokeilla myös nuoria pelaajia maajoukkueen harjoitusotteluissa. Tällöin myös se virallisessa karsintaottelussa esiintyminen aikaistuisi, kun ei tarvitse tehdä ensin kokeiluja. Ongelmana taitaa olla se, että useimmat pelaajat kehittyvät liian myöhään. Olisiko jollain keinoilla mahdollista kasvattaa jo niistä 18-22-vuotiaista maajoukkueessa paikkansa ottavia pelaajia? Toisaalta jätetäänkö yli 30-vuotiaat pelaajat liian helposti maajoukkueesta pois? Jos ajatellaan, että jokaisesta ikäluokasta kasvaa maksimissaan yksi-kaksi pelaajaa maajoukkueeseen, niin voisiko näitä ikähaarukan päissä olevia pelaajaikäpolvia hyödyntää paremmin?
« Viimeksi muokattu: 30.03.2017 klo 22:27:19 kirjoittanut kiuaskivi »
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #80 : 30.03.2017 klo 23:39:25

Kyllähän tuollainen huippujengi jyrää rutiinilla heikomman jos on pakko.

"Rutiini" on se oma taso ja odotusaso ja tosiaan omalla tasollaan eli rutiinilla pelaava huippujengi on vaikea kaataa.

Paskan joukkuehengen omaava tai paskasti valmennettu huippujengi sen sijaan ei välttämättä jyrää isolla sydämellä laadukkaasti yhteen pelaavalle heikomman materiaalin omaavalle joukkueelle
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #81 : 31.03.2017 klo 01:04:20

Tarkastelin vähän missä iässä nykyiset maajoukkueen pelaajat ovat pelanneet ensimmäisen A-maaottelunsa. Iät laskin otteluajankohdan vuosiluvun ja syntymävuoden erotuksena.


18: Uronen, Pohjanpalo
19: Pukki
20: Roman Eremenko, Ring, Jensen
21: Hradecky, Raitala
22: Arkivuo, Sparv, Hämäläinen, Riski, Schüller, Lod, Lam, Väisänen, Arajuuri
23: Moisander, Hetemaj, Toivio, Forsell, Markkanen, Saksela, Yaghoubi
24: Halsti
25: Mattila

Suomen pelaajat ovat päässeet keskimäärin 22 vuoden iässä A-maaottelussa kentälle. Vaikuttaa siltä, että ensiesiintymiset ovat tulleet siinä vaiheessa, kun pelaajia ei ole enää voinut peluuttaa alle-21 vuotiaiden maajoukkueessa. Kuitenkin kaikki nuorina debyytin tehneet ovat muistaakseni pelanneet hyvin. Pitäisi ehkä kaivaa foorumilta vanhoja otteluiden arvosanat-keskusteluketjuja ja katsoa miten heidän otteita on arvioitu täällä. Mielestäni voisi rohkeammin kokeilla myös nuoria pelaajia maajoukkueen harjoitusotteluissa. Tällöin myös se virallisessa karsintaottelussa esiintyminen aikaistuisi, kun ei tarvitse tehdä ensin kokeiluja. Ongelmana taitaa olla se, että useimmat pelaajat kehittyvät liian myöhään. Olisiko jollain keinoilla mahdollista kasvattaa jo niistä 18-22-vuotiaista maajoukkueessa paikkansa ottavia pelaajia? Toisaalta jätetäänkö yli 30-vuotiaat pelaajat liian helposti maajoukkueesta pois? Jos ajatellaan, että jokaisesta ikäluokasta kasvaa maksimissaan yksi-kaksi pelaajaa maajoukkueeseen, niin voisiko näitä ikähaarukan päissä olevia pelaajaikäpolvia hyödyntää paremmin?

Nuorena debyytin tehneet ovat vaan olleet poikkeuksellisen lupaavia tai jo nuorena korkealla tasolla pelanneita. Ehkä R. Eremenkolla ja Moisanderilla on ollut ongelmana myös kovat ja kokeneet pelaajat edellä. Vanhempia pelaajia on kyllä ennen hyödynnetty paremmin, mutta Mixun aikana heidät unohdettiin. Uskoisin, että tällä hetkellä kokeneimmat pelaajat osataan hyödyntää. Arkivuo ainakin näyttää jatkavan jengissä isossa roolissa ja varmaan Perpa ja Sparv tekevät saman.

Edit: Hetemaj'lla oli välit poikki Baxterin kanssa. Debytoi kuitenkin B-maaottelussa Skotlantia vastaan jo Hodgsonin aikana.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #82 : 31.03.2017 klo 10:48:16

Vanhempia pelaajia on kyllä ennen hyödynnetty paremmin, mutta Mixun aikana heidät unohdettiin.

Vielä pari vuotta toistoa niin tämä(kin) fake news ja vaihtoehtoinen totuus muodostuu oikeaksi...

Debytoi kuitenkin B-maaottelussa Skotlantia vastaan jo Hodgsonin aikana.

Tunnetuin seura- ja maajoukkueuran vaarantavin seurauksin.
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #83 : 31.03.2017 klo 13:48:31

Vielä pari vuotta toistoa niin tämä(kin) fake news ja vaihtoehtoinen totuus muodostuu oikeaksi...

No katsotaan Mixun vuosia tarkastelemalla yli 30-vuotiaita pelaajia otteluissa vuosittain:

2011: 3 (Pasanen, Heikkinen, Forssell)
2012: 2 (Pasanen, Sillanpää)
2013: 4 (M. Väyrynen, Tainio, Forssell, Pasanen)
2014: 8 (Sillanpää, Tainio, Forssell, Arkivuo, Sorsa, M. Väyrynen, Halsti, Lampi)

Vuosi ennen Mixua:

2010: 11 (Litmanen, Johansson, Enckelman, Kallio, Tainio, Kolkka, Heikkinen, Forssell, Hyypiä, Jääskeläinen, Pasanen, S. Kuqi)

Pudotus siis 11 yli 30-vuotiaasta pelaajasta 2-3. 2014 tilanne alkoi normalisoitua, kun 1984 syntyneet pelaajat täyttivät 30. Etenkään karsintapeleissä ei juuri kokeneempia pelaajia nähty.
Filosofi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Urjalan Palloseura


Vastaus #84 : 31.03.2017 klo 14:29:42

Mites pelaajien loukkaantumis- ja peliaikatilanne, pelaajan vapaaehtoinen jättäytyminen majusta...

Tuollaiset hatusta reväistyt "tilastot" eivät kerro yhtään mitään.
Patjantekijät

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK & Atleti


Vastaus #85 : 31.03.2017 klo 14:41:02

Mites pelaajien loukkaantumis- ja peliaikatilanne, pelaajan vapaaehtoinen jättäytyminen majusta...

Tuollaiset hatusta reväistyt "tilastot" eivät kerro yhtään mitään.

En tiedä nyt että muistanko väärin mutta eikö Mixun tarkoituskin ollut nuorentaa joukkuetta ja tuoda seuraavaa sukupolvea sisään?
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #86 : 31.03.2017 klo 15:03:01

Mites pelaajien loukkaantumis- ja peliaikatilanne, pelaajan vapaaehtoinen jättäytyminen majusta...

Tuollaiset hatusta reväistyt "tilastot" eivät kerro yhtään mitään.

Kertoo ne sen, että kokeneiden pelaajien määrä maajoukkueessa romahti Mixun aloitettua puikoissa. Syitä voi olla monia, mutta tuo on fakta. Vertailun vuoksi viime vuosi Backen tullessa puikkoihin:

2016: 8 (Hilander, Patronen, H. Moisander, Arkivuo, Mäenpää, Halsti, N. Moisander, Hämäläinen)

Eli ei tuo ainakaan mitenkään tyypillistä ole valmentajanvaihdon yhteydessä. Tuo 11 yli 30-vuotiasta on paljon, mutta 2-3 on todella vähän. "Normaalitaso" on varmaan jossain 6-8 pelaajan kohdalla, jos ajatellaan noin 30 pelaajan rinkiä.

En tiedä nyt että muistanko väärin mutta eikö Mixun tarkoituskin ollut nuorentaa joukkuetta ja tuoda seuraavaa sukupolvea sisään?

Kyllä. Mutta tätä ei saa sanoa. Koska oikeasti vaan suurin osa kokeneista pelaajista lopetti omasta halustaan, loukkaantui tai taso laski radikaalisti Mixun tullessa puikkoihin.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2017 klo 15:10:04 kirjoittanut Tsei Tsei »
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #87 : 31.03.2017 klo 15:14:16

No katsotaan Mixun vuosia tarkastelemalla yli 30-vuotiaita pelaajia otteluissa vuosittain:

Tämä keskustelu on käyty noin sata kertaa ja varmaan käydään sata kertaa vieläkin.
Suoraa tai rivien väliin kirjoitettu höpinä "nuorennusleikkauksesta" tms. on osoitettu aika tehokkaasti vain juurikin höpinäksi ja tyhjäksi horinaksi.

Näissä keskusteluissa on osoitettu, että osa vanhoista pelaajista lopetti maajoukkueessa, osalla oli loukkaantumisia ja tasonlaskua ja niin edespäin, samoin kuin se, että osa vanhoista palasi myöhemmin maajoukkueeseen. Syitä voi olla monia, mutta suurin on se, että Hodgson ja sitten Baxter ensimmäisissä karsinnoissaan ylittivät "parasta ennen"-päiväyksen ja ikäluokissa on selkeä notkahduskohta, niin se sitten sattui Paatelaisen aikaan. Nyt maajoukkueen ikäjakauma alkaa olla "normaali" kun se Baxterin aikana alkoi olla iäkkäämpi ja Paatelaisen aikana nuorempi.

Kyllä. Mutta tätä ei saa sanoa. Koska oikeasti vaan suurin osa kokeneista pelaajista lopetti omasta halustaan, loukkaantui tai taso laski radikaalisti Mixun tullessa puikkoihin.

Itku, muut ovat eri mieltä!
SALALIITTO! SENSUURI! EI SAA SANOA! FAKE NEWS!

Aika usein siihen, että "ei saa sanoa" on ihan syynä se, että se sanottava asia on täyttä paskaa ja sanoja ei kestä eri mieltä olevia vaan jankuttaa vuodesta toiseen.
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #88 : 31.03.2017 klo 15:19:31

Tämä keskustelu on käyty noin sata kertaa ja varmaan käydään sata kertaa vieläkin.
Suoraa tai rivien väliin kirjoitettu höpinä "nuorennusleikkauksesta" tms. on osoitettu aika tehokkaasti vain juurikin höpinäksi ja tyhjäksi horinaksi.

Näissä keskusteluissa on osoitettu, että osa vanhoista pelaajista lopetti maajoukkueessa, osalla oli loukkaantumisia ja tasonlaskua ja niin edespäin, samoin kuin se, että osa vanhoista palasi myöhemmin maajoukkueeseen. Syitä voi olla monia, mutta suurin on se, että Hodgson ja sitten Baxter ensimmäisissä karsinnoissaan ylittivät "parasta ennen"-päiväyksen ja ikäluokissa on selkeä notkahduskohta, niin se sitten sattui Paatelaisen aikaan. Nyt maajoukkueen ikäjakauma alkaa olla "normaali" kun se Baxterin aikana alkoi olla iäkkäämpi ja Paatelaisen aikana nuorempi.

Itku, muut ovat eri mieltä!
SALALIITTO! SENSUURI! EI SAA SANOA! FAKE NEWS!

Aika usein siihen, että "ei saa sanoa" on ihan syynä se, että se sanottava asia on täyttä paskaa ja sanoja ei kestä eri mieltä olevia vaan jankuttaa vuodesta toiseen.

Palloliitto on hävittänyt historiansa, mutta tuolloin puhuttiin kyllä ihan avoimesti nuorennusleikkauksesta. Kyseessä on ihan selkeä linjaus, jota toteutettiin ja joka jostain syystä pyritään kieltämään.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #89 : 31.03.2017 klo 18:06:44

Palloliitto on hävittänyt historiansa, mutta tuolloin puhuttiin kyllä ihan avoimesti nuorennusleikkauksesta. Kyseessä on ihan selkeä linjaus, jota toteutettiin ja joka jostain syystä pyritään kieltämään.

Lähinnä siksi, että kuten suurin osa muustakin Palloliiton tekemisestä niin "nuorennusleikkauskin" on 99 % pelkkää sanahelinää, joka ei missään vaiheessa näkynyt todellisuudessa, ellei sitten elä vaihtoehtotodellisuudessa.

Vaihtoehtotodellisuus kun on ainoa vaihtoehto sille, että jaksaa sataa kertaa käsiteltyä asiaa pitää esillä ja joka kerta ohittaa eriävät näkemykset.

Mutta kai se sitten on niin, että kun yrittää keskustella faktapohjaisesti on vain asioiden kieltäjä ja "ei noin saa sanoa"-leimaa käyttävä, sen sijaan samaa asiaa vuodesta toiseen toistava ja eri mieltä olevat näkemykset ohittava on sananvapauden ritari, joka ei suinkaan yritä kieltää oman agendansa vastaisia näkemyksiä...
Zazar

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Società Polisportiva Ars et Labor


Vastaus #90 : 31.03.2017 klo 20:04:37

Vuosi ennen Mixua:

2010: 11 (Litmanen, Johansson, Enckelman, Kallio, Tainio, Kolkka, Heikkinen, Forssell, Hyypiä, Jääskeläinen, Pasanen, S. Kuqi)

Litmanen: Mixu ei nähnyt 40-vuotiaalle enää roolia maajoukkueessa (tästä voi toki olla montaa mieltä)
Johansson: Lopetti
Enckelman: Kanerva lähti mieluummin Fredriksonilla ja Hradeckyllä kuin Pencksillä eikä Mixu tehnyt muutoksia
Kallio: Taso tippui rankasti 2009 paikkeilla ja siirtyi Thaimaahan 2011
Kolkka: Taso tippui rankasti ja siirtyi Eersteen 2011
Tainio: Lopetti maajoukkueessa jenkkilästintin ajaksi
Heikkinen: Lopetti maajoukkueessa kun ei jaksanut istua penkillä
Forssell: Oli mukana kun taso vielä riitti
Hyypiä: Lopetti maajoukkueessa
Jääskeläinen: Lopetti maajoukkueessa
Kuqi: Tästäkin voi olla montaa mieltä

Eikös nuo alle kolmekymppisillä ajetut vuodet 2012-2013 olleet tulosten valossa parasta maajoukkuefutista Litmasen jälkeen?
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #91 : 31.03.2017 klo 20:58:07

Litmanen: Mixu ei nähnyt 40-vuotiaalle enää roolia maajoukkueessa (tästä voi toki olla montaa mieltä)

Litmanen on tietysti monelle kysymysmerkki, mutta tässä vaiheessa siis Litmanen oli HJK:n vaihtopelaaja ja esimerkiksi Schalke-peleissä näki, että vauhti ei enää vaan riitä vaikka pää ja pallovarmuus vielä riittäisikin.

Lainaus
Tainio: Lopetti maajoukkueessa jenkkilästintin ajaksi

Tainion kohdalla vielä tosiaan, että palasi maajoukkueeseen.

Lainaus
Heikkinen: Lopetti maajoukkueessa kun ei jaksanut istua penkillä

Loukkaantumiset vaivasivat ja suoritustaso myös vaihteli tuohon aikaan.
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #92 : 31.03.2017 klo 21:08:26

Yli 30-vuotiaiden pelaajien ei toki tarvinnut olla samoja ja perusteet valinnoille oli varmasti olemassa. Numerot eivät tässä kuitenkaan valehtele. Vertailuna esimerkiksi Hodgson, joka kaivoi tiukkoihin paikkoihin Nurmelan ja Wissin kaltaisia kokeneita pelaajia. Mixun valinnat olivat jotain muuta.

Nuo Mixun parhaat tulokset taitavat muuten osua aika hyvin Tainion paluuseen.
Tresor

Poissa Poissa


Vastaus #93 : 31.03.2017 klo 21:16:58

Yli 30-vuotiaiden pelaajien ei toki tarvinnut olla samoja ja perusteet valinnoille oli varmasti olemassa. Numerot eivät tässä kuitenkaan valehtele. Vertailuna esimerkiksi Hodgson, joka kaivoi tiukkoihin paikkoihin Nurmelan ja Wissin kaltaisia kokeneita pelaajia. Mixun valinnat olivat jotain muuta.

Nuo Mixun parhaat tulokset taitavat muuten osua aika hyvin Tainion paluuseen.

Mixu otti Tainion ja Pasasen.
sini1989

Poissa Poissa


Vastaus #94 : 14.04.2017 klo 16:20:28

Toden totta maajoukkueeltamme odotetaan jostain todella kummallisesta syystä arvokisapaikkaa. Ja kun todellisuudessa nykyjoukkue ei ole lähelläkään realistista kisapaikkaa ja silti sinne pääseminen vaikuttaa olevan ainoa vaihtoehto... Mitä enemmän luulemme itsestämme liikoja sitä vähemmän tajutaan keskittyä asioihin, jotka tällä hetkellä ovat ollennaisimpia, jotta sitten joskus aikanaan voisi joku mahdollisuus kisoihin pääsemisestä ollakin. On se kyllä kumma, jos porukka olisi sitä mieltä OIKEASTI, että ansaitsemme kisapaikan vuodelle 2018 tai 2020. Onko tosiaan niin, että joku voi katsoa suoraan silmiin ja sanoa, että Suomi ansaitsee kisapaikan ennen Kroatiaa tai Turkkia? Saatikaan sitten ennen Islantiakaan. Katsokaa vaikka sitä muuten epärealistista FIFANn ranking-taulukkoa ja katsokaa miltä sijalta Suomi löytyy. Sijoitus voi heitellä realistisesti ajateltuna jopa sen 20 sijaa, mutta missä Suomi olisi edes silloin, jos ranking näyttäisi nykyistä sijaa 20 sijaa paremmalta ensi kuussa? Eli: arvokisoihin ei mahdu 100 joukkuetta vaan 32!!! Ja kyllähän se näin on, että tuskin kukaan neutraalikaan futisintoilija haluaisi nähdä arvokisoissa Suomen tasoisia joukkueita...

Suomen peli on ollut kaikkinensa päin mäntyä, koska asiat on aina hoidettu täällä päin mäntyä jalkapallon suhteen (pieni piiri pyörii Palloliitossa). Mikään muu maa Suomen asemassa ei nyt ainakaan palkkaisi MAANSA VALMENTAJAKSI Ruotsin kansalaista, hei haloo!!! Se oli alkeellinen omituinen virhe, yksi alkeellinen virhe muiden joukossa. Mutta tehtiinpä ne asiat siellä Palloliitossa tai valmennuksessa kuinka hyvin tahansa, en usko että Suomi ikinä yltäisi arvokisapaikkaan. Ja suurin ja tärkein perusteeni tälle on se, että Suomessa ei ole,ei sitten pätkääkään JALKAPALLOKULTTUURIA. Kuinka moni junnu treenaa aamusta iltaan lintsaten välillä myöskin koulusta, jotta voisi pelata futista? Laji ei ole Suomessa intohimo. Hyvin pieni nippu harrastajista harjoittelee edes lähelle yhtä paljon päivässä futista kuin maailman intohimoisissa futismaissa. Ja koska lajia harrastetaan niin paljon ja maailmanlaajuisesti, niin Suomi on aika pieni tekijä kartalla ja väestöltään. Suomessa futista johdetaan, pelataan, valmennetaan ja usein ymmärretään aivan väärästä vinkkelistä..Ei se voi mennä kuin päin mäntyä.
« Viimeksi muokattu: 14.04.2017 klo 16:27:30 kirjoittanut sini1989 »
Keskikentän väkkärä

Poissa Poissa


Vastaus #95 : 14.04.2017 klo 19:00:12

En minä tiedä, onko maajoukkueelta odotettu jotain epärealistista. Mielestäni kritiikkiä on tullut lähinnä silloin, kun joukkue on alisuorittanut. Jos nyt muistellaan tän vuosituhannen karsintoja, niin eipä siellä ole kai ennen karsintoja lähtökohtaisesti odotettu jatkopaikkaa muulloin kuin vuoden 2004 EM-karsinnoissa. Alla oli todella hyvin pelatut karsinnat, joissa Suomi pystyi haastamaan ihan maailman huippujoukkueita ja välillä jopa dominoimaan näitä vastaan. Siitä syntyi ehkä eräänlainen harha, että Suomi olisi jalkapallossa huippumaa.

2004 karsinnat alkoivat katastrofilla, mutta silti jatkopaikka ei lopulta ollut ees kovin kaukana. Seuraavat Mursun karsinnat menivätkin sitten jo enemmän vituiksi, kun sitä jogabonitoa ei pystyttykään vetämään 90 minsaa maailman huippujengejä vastaan. Hodarin karsinnat menivät yli odotusten, vaikka kisapaikka lopulta sössittiin omiin puppelointeihin, siitä huolimatta historian parhaat karsinnat. Hodarin jälkeen materiaali on heikentynyt pikkuhiljaa ja eiköhän jonkinlainen pohjakosketus ole saavutettu viime aikoina.

Missään vaiheessa kukaan ei varmasti ole kuvitellut, että kisapaikka tulisi millään rutiinisuorituksella, vaan se vaatii venymistä 4-5 ottelussa karsinnan aikana ja hyvää rutiinitasoa muissa otteluissa. Ainoastaan Mursun ajan maajoukkueelta pystyi lähtökohtaisesti odottamaan kisapaikkaa ja silloinkaan ei olisi ollut loukkaantumisiin varaa.

Kertoohan se jotain tason putoamisesta, että vielä kymmenen vuotta sitten Bundesliigassa avarissa pelaava toppari joutui pelaamaan laitapakkina.
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #96 : 14.04.2017 klo 22:06:35

Toden totta maajoukkueeltamme odotetaan jostain todella kummallisesta syystä arvokisapaikkaa. Ja kun todellisuudessa nykyjoukkue ei ole lähelläkään realistista kisapaikkaa ja silti sinne pääseminen vaikuttaa olevan ainoa vaihtoehto... Mitä enemmän luulemme itsestämme liikoja sitä vähemmän tajutaan keskittyä asioihin, jotka tällä hetkellä ovat ollennaisimpia, jotta sitten joskus aikanaan voisi joku mahdollisuus kisoihin pääsemisestä ollakin. On se kyllä kumma, jos porukka olisi sitä mieltä OIKEASTI, että ansaitsemme kisapaikan vuodelle 2018 tai 2020. Onko tosiaan niin, että joku voi katsoa suoraan silmiin ja sanoa, että Suomi ansaitsee kisapaikan ennen Kroatiaa tai Turkkia? Saatikaan sitten ennen Islantiakaan.

- Kisapaikkaa ei ansaita realismilla. Se ansaitaan pelaamalla kentällä, ja nimenomaan sillä, mitä sanot itsestään liikojen luulemiseksi, eli itseluottamuksella. Asenteesi ei sitä auta.

Mikään muu maa Suomen asemassa ei nyt ainakaan palkkaisi MAANSA VALMENTAJAKSI Ruotsin kansalaista, hei haloo!!! Se oli alkeellinen omituinen virhe, yksi alkeellinen virhe muiden joukossa.

- Miksi nimenomaan se ruotsalaisuus oli virhe? Annat ymmärtää, että tiesit sen olevan virhe jo palkattaessa, joten jälkiviisastelu ei ole tähän se vastaus.

Jää epäselväksi, mitä tarkoitat Suomen asemalla. Pikkuvelisyndroomaako? No, ainakin Islanti, Tanska ja Englanti ovat palkanneet valmentajaksi Ruotsin kansalaisen. Irlanti nousi aikoinaan arvokisakävijäksi, kun se palkkasi englantilaisen.
D mies

Poissa Poissa


Vastaus #97 : 15.04.2017 klo 11:56:31

Aina kun puhutan "Suomen tasosta, joka ei vaan riitä", mulla tulee 13.6. 2015 Olympiastadionilla pelattu Suomi-Unkari peli mieleen. Eihän Suomi päässyt kunnolla muistaakseni edes koskemaan palloon ekaan varttiin ja oli täysin viennissä. Unkari voittikin pelin ansaitusti sitten 0-1 kuten oli voittanut ekan pelin kotonansakin ja meni EM-kisoihin, joissa pelasikin mukavasti. Suomen taso ei siis riittänyt. Katsotaanpa pelaajien seurajoukkuestatuksia silloin ja nyt:

Lukas Hradecky, siirtyi pian Bröndbystä Frankfurtiin dominoimaan. Yksi maailman ykkäsvahdeista.
Kari Arkivuo, Ruotsin sarja sillon ja nyt.
Jukka Raitala, Tanskan liiga, Norjan kautta MLS:ään.
Markus Halsti, Ruotsista MLS:n kautta Norjaan.
Sakari Mattila, Norjasta Fulhamin pikkuminuuttien kautta Tanskaan.
Niklas Moisandwer, Ajax, hiukan hankalan Sampdorian kautta Werder Bremeniin.
Roman Eremenko, Venäjän liiga, parhaan pelaajan pystin kautta kokaiinipannaan.
Tim Sparv, Tanskan liiga silloin ja nyt.
Kappe Hämäläinen, Puolan liigan sillon ja nyt, minuutit pienentynyt, mutta varsin mukavasti maaljea silti yhä.
Perparim Hetemaj, Serie A, isoja  minuutteja sillon ja nyt.
Teemu Pukki, Tanskan liiga sillon ja nyt, maalitykki.
Riku Riski, Ruotsista lyhyen Dundee jakson kautta Norjaan.
Joel Pohjanpalo, kakkosbulin Fortuna Dusseldorfin maalitykki, siirtyi BuLiin, sielläkin muutama maali mutta huonosti minuutteja.

Gabor Kiraly, siirtyi seuraavaksi kaudeksi Unkarin sarjaan pelattuaan haista paska minuutteja 1860 Munchenissa ja Fulhamissa
Roland Juhasz, Videoton, siellä edelleen
Attila Fiola, Unkarin sarja, siellä edelleen
Tamas Kadar, Lech Poznan, nyt Dynamo Kiev
Adam Lang, Unkarin sarja, nyt Dijon Ligue 1
Daniel Tazser, siirtyi Watfordista QPR:ään, nyt takasin Unkarissa
Balas Dzudzsak, Dinamo Moskovasta Turkin kautta öljyliigaan
Zoltan Stieber, HSV, rooli pieneni seuraavaksi kaudeksi ja siirtyi kakkosbuliin Nürnbergiin ja sieltä saman sarjan Kaiserlasuterniin.
Tamas Priskin, Unkarin sarjasta Slovakian liigaan.
Zoltan Gera, Unkarin liigan silloin ja yhä.
Adam Szalai, Hoffenheim, rooli pienentynyt huomattavasti, kävi Hannoverissakin.
Kriztian Nemeth, MSL, nyt öljyliiga.
Nemanja Nikolic, Unkarin liiga, sieltä Lech Poznanin kautta MLS:ään.
Adam Simon, Unkarin liiga silloin ja nyt.

Kummalla oli kovempi taso silloin ja ja kummalla on nyt?

The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #98 : 15.04.2017 klo 12:06:24

Kummalla oli kovempi taso silloin ja ja kummalla on nyt?

- Joo, moni asia vaikuttaa, mutta seurajoukkuestatukset lopulta aika vähän. Tai riippuu, miten paljon niiden annetaan vaikuttaa. Jos vastustajaa kunnioitetaan ja ihmetellään, kuten takavuosikymmeninä iltavalaistuja stadioneita, kun jotkut kuopiolaiset menivät pelaamaan vierasotteluita Euroopassa, ja jos mielessä on pelin jälkeen paidanvaihto vastustajan tähtipelaajan kanssa, kuten Pasi Rautiaisella 80-luvulla Kevin Keeganin kanssa, niin vaikuttaahan se.

Enemmänkin seurajoukkuestatukset ovat seuraus, kuin syy. Muutama hyvä karsintaottelupeli, niin alkavat statuksetkin nousta.
tumpula

Poissa Poissa


Vastaus #99 : 16.04.2017 klo 02:34:19

Jos unohdetaan yksittäisten pelaajien arviointi ja mietitään miten Maajoukkue voisi pärjätä. Nyt kun koitetaan Bencmarkata parhaita joukkueita , on ymmärrettävä, että tuloksena voi olla korkeintaan sama taso kuin kilpailijalla, ja sekin vain, jos pelaajamateriaali on identtinen.

Minusta kyse on enemmän siitä, että miten luodaan joukkueelle sellainen pelitapa ja kilpailuetu, jolla voidaan pärjätä. Pitäisi siis unohtaa muiden tekeminen , katsoa korkeintaan sitä, miten oma pelitapa sopii kunkin eri vastustajan pelitapaa vastaan. Aluksi pitää miettiä, millaiset resurssit ovat käytössä ja miten ne saadaan toimimaan yhdessä parhaan mahdollisen tuloksen aikaan saamiseksi. Seuraavaksi pitää opetella toteuttamaan pelitapaa, tai oikeammin tässä ajatelmassa pelistrategiaa, siten, että kaikki pelaajat antavat parhaan mahdollisen panoksensa kyseiseen pelitapaan.

Tämä siis tarkoittaa, että maajoukkueen pelaaminen pitää perustua aina saatavilla olevaan pelaajamateriaaliin ja paine onnistumisesta on joko valmennuksella lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä tähtäimellä palloliitolla, jonka tulee rakentaa huippujalkapalloon sopivat resurssit ja suuntaviivat.

Tämmöistä tulee unettomana Pääsiäisyönä pohdittua.

 
Sivuja: 1 ... 3 [4] 5 ... 11
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines