Maltalainen jalkapallo oli itselleni vielä pari kuukautta sitten lähes täysin vieras asia, mutta kun päätimme rouvan kanssa lähteä seikkailemaan saarelle, piti siihen tutustua tarkemmin. FIFA-rankingissä sijalla 182 majaileva, Guamin ja Macaon kaltaisten futisjättiläisten kanssa listasijoituksista kamppaileva, maajoukkue pelasi sopivasti 26. maaliskuuta kotikentällään Slovakiaa vastaan.
"Ritarit" on osallistunut EM- ja MM-karsintoihin vuodesta 1962 lähtien, mutta arvokisat ovat jääneet kerta toisensa jälkeen haaveeksi. Ennen käynnissä olevien kekkereiden alkua MM-karsintasaldo oli varsin lohduton – 92 ottelua ja 2 voittoa. Maaliero oli pakkasella 245 rysän verran.
1990-luvun puolivälissä maajoukkue piipahti kahteen otteeseen rankingin sijalla 66. Kultavuosien aikainen käskyttäjä, italialainen
Pietro Ghedin, palasi 17 vuoden tauon jälkeen maajoukkueen ruoriin vuonna 2012. Komean pelaajauran kotimaassaan luonut 64-vuotias ei ole kuitenkaan saanut nykyistä joukkuettaan samanlaiseen lentoon. Päinvastoin, Maltan sijoitus rankingissa on tällä hetkellä historian surkeimpia. Paskasta on toki vaikea tehdä konvehtia, pelaajarunko ei ole kovin vakuuttava.
Nykyistä maajoukkuekapteenia,
Michael Mifsudia, voisi kuvailla Maltan omaksi Litiksi. Yli 120 ottelua rouhinut ja 40 byyriä kotimaalleen iskenyt konkarihyökkääjä on pelannut viime vuodet Valletta FC:n riveissä, mutta nuorempana mies on onnistunut maalinteossa jopa Bundesliigassa. Saksassa vuosituhannen alkupuolella vietettyjen kausien aikana Mifsudin vyölle kertyi 21 peliä ja kaksi rysää Kaiserslauternin edustuksessa. Regionalliigassa maalejakin kertyi mukavasti, 50 ottelussa verkko heilui 21 kertaa.
Sittemmin muun muassa Tippeligaenissa ja Championshipissä pelanneen maalipyssyn seurajoukkueuran tähtihetki osui League Cupin otteluun Manchester Unitedia vastaan syyskuussa 2007. ManUa lapsesta asti kannattanut Mifsud onnistui Unelmien teatterissa kahdesti ja miehen edustama Coventry paineli jatkoon lukemin 0–2. La Gazzetta dello Sport nimesi hänet Maltan Messiksi sensaatiomaisen ottelun jälkeen.
35-vuotiaan Mifsudin tapaan suurin osa Maltan maajoukkuemiehistä pelaa kotimaansa pääsarjassa. Paikallinen Valioliiga ei kerää maltalaisten keskuudessa samanlaista kiinnostusta kuin Serie A ja Englannin Valioliiga, katsojakeskiarvo taitaa olla parin sadan paikkeilla. Viime vuosina mestaruutta lähes vuorotellen juhlineet Birkirkara, Valletta ja Hibernians saavat kuitenkin silloin tällöin suuria ihmismassoja liikkeelle – keskinäisissä otteluissa on ollut parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa. Pelipaitoja ei kuitenkaan tahtonut löytyä mistään, majun rättejä oli sentään jokaisessa turistikaupassa.
Ensikosketukseni maltalaisfutikseen tuli juuri Birkirkaran pelin myötä, kun striimailin kaudella 2015–16 Eurooppaliigan karsintoja. Ensimmäisen osan West Hamille luvuin 1–0 hävinnyt Birkirkara voitti lontoolaiset kotonaan samoin lukemin, mutta joutui taipumaan pilkuilla. Entinen Palermo-kippari
Fabrizio Miccoli iski ottelun ainokaisen, eikä jättiyllätys ollut lopulta hirveän kaukana. Yleisöä lehtereillä oli noin 14 500 ja karnevaalimainen tunnelma teki suuren vaikutuksen ruudun välityksellä.
Samaisella Ta' Qali Stadiumilla kotiottelunsa pelaava maajoukkue kiinnostaa paikallisia vuodesta toiseen, vaikka peli on kulkenut totutun mollivoittoisesti. Vajaat 18 000 katsojaa vetävä pyhättö täyttyi lähes kokonaan, kun Malta isännöi Skotlantia viime syyskuussa. Toki täytyy muistaa, että vieraskannattajia saapui suuri määrä. Seuraava kotiottelu Sloveniaa vastaan ei herättänyt samanlaista kiimaa, AM oli noin 5 000. Yleensä kansallisstadionin täyttöaste on tosin selvästi pienempi, kentällä kun pelataan säännöllisesti liigapelejä.
Liput olisin voinut ostaa netistä jo ennen reissua, mutta päädyimme hakemaan ne vasta alkuviikosta lähistöllämme sijaitsevasta turistimyymälästä. Tikettejä oli kahta sorttia, 15 ja 25 euroa maksavia. Ostin kaksi kappaletta edullisempaa vaihtoehtoa: maksu käteisellä, ei kuittia. Viikon mittaan kiertelimme maan eri kaupungeissa, ja bussimatkoilla tuli bongattua useampia stadioneita. Jokaisella paikkakunnalla tuntui olevan pienehkö, kompakti futispyhättö.
Pääsarjaa ei valitettavasti pelattu visiittimme aikana, mutta divaripelejä olisi ollut tarjolla. St. Andrews F.C:n kotikenttä Luxol Stadiumilla, johon tein linja-autoa odotellessa hieman lähempää tuttavuutta, olisi ollut eräänä iltana kolmannen sarjatason ottelu, mutta muut aktiviteetit veivät mielenkiinnon. Pääsin todistamaan stadionilla jonkun treenihöntsän loppuminuutit katsomossa, mutta joukkueista tai tuloksesta en päässyt kartalle.
Tuhatkunta katsojaa vetävä, vuonna 2006 avattu, Luxol Stadium on Maltan moderneimpia futisstadioneita. Komealla paikalla sijaitsevaa stadikkaa ympäröi vanhojen rakennusten lisäksi useat 5-a-side-kentät, joita näkyi lähes kaikkien koulujen pihoilla.
Luxol Stadiumin sisäänkäynnillä komeilevat kyltit tiivistivät erinomaisesti junnufutiksen pelisäännöt.Pelipäivän sää oli puolipilvinen, ja lähdimme Bugibbasta liikkeelle aamupäivällä. Mdinan vanha kaupunki, jossa on kuvattu muun muassa Game of Thronesia, sijaitsi parin kilometrin päässä Ta' Qali Stadiumista, ja päätimme napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kiitettävästi reissun ajan pelittänyt julkinen liikenne olisi kuljettanut meidät puolessa tunnissa holleille, mutta valitsimme apostolin kyydin ja talsimme reilun kahdeksan kilsan matkan Mdinaan.
Pyhäpäivän kunniaksi minkään ohittamamme kyläpahasen ravitsemusliikkeet tai huoltoasemat eivät vähemmän yllättäen olleet auki, onneksi varauduimme tähän pakkaamalla reput kylmillä virvokkeilla. Erään huoltoaseman mittari näytti lämpötilaksi +26c, joten ne tulivatkin tarpeeseen. Sään puolesta matsin alkamisaika olisi saanut olla aiemmin kuin 20:45, auringon laskettua farkut ja takki ovat vielä maaliskuussa välttämättömyys.
Vanhan kaupungin lisäksi kävimme ihmettelemässä stadionin välittömässä läheisyydessä olleessa puistossa, joissa lapsiperheet viettivät vapaapäiväänsä. Oli silmiinpistävää, kuinka monet muksut potkivat nahkakuulaa niityillä tuntikausien ajan. Puistossa taisi olla lähinnä paikallisia, ainakaan en nähnyt pussikaljaa naattivia slovakeja. Vanhassa kaupungissa törmäsimme aiemmin pariin sinipaitaiseen joukkoon.
Stadion seisoi käytännössä keskellä ei mitään (ja keskellä Mdinasta otettua kuvaa). Ta' Qali Stadiumin vieressä oli 2500-paikkainen Centanary Stadium sekä harjoituskenttiä. Bussit kulkivat pelipaikalle päiväsaikaan kivasti, mutta illalla olisi pitänyt suunnistaa puoli tuntia päästäkseen julkisilla mihinkään suuntaan.
Ruokakauppoja ei tuntunut olevan mailla halmeilla, tuskin usean kilometrin säteellä, mutta stadionin lähistöllä sijaitsevien kojujen antimia ei oltu hinnalla pilattu: valtava hodari ja ranskikset kustansivat yhteensä neljä euroa, limppari euron ja risat.
Tuntui, että puoli Maltaa oli ahtautunut suureen kansallispuistoon syömään ja viettämään aikaa läheisten kanssa. Lähes jokaisella lapsiperheellä oli mukana pallo, älypuhelimia ei näkynyt. Ei meillä Suomessa... 
Paikalliset sankarit toivottivat katsojat tervetulleiksi. Muuten, melkein tarkalleen seitsemän vuotta sitten Suomi oli tänne suunnatulla rusketusreissullaan pinteessä Maltaa vastaan, mutta Roman ja Väykän maalit siivittivät Huuhkajat 1-2-voittoon.Stadionille siirtyessä tiukat turvatoimet yllättivät jopa huligaaniongelmissa ryöpyvien Veikkausliiga-pelien vakiokävijän. Poliisit suorittivat sekä repun tutkimisen että vartalon käpälöimisen erittäin tarkasti, vaikken koe olemukseni herättävän kovin suurta uhkaa. Satunnaisesti valitut lippumme osuivat mukavasti South End Coren katsomonosaan, joka täyttyi alkuvihellykseen mennessä lähes ääriään myöten. Muuten stadionilla oli paljon tyhjää, tarkaksi yleisömääräksi ilmoitettiin 4 980.
Maltalaisten ääneenkannattajien joukko oli odotetun pieni, mutta varsin sympaattinen ja intohimoinen. Poppoo sai heti ottelun alussa lisävahvistusta sumusaarilta, kun englantilainen polttariseurue (?) liittyi mukaan bilettämään. Iloiset lädit olivat chänttäilleet vieressämme omia laulujaan ensimmäiset 10 minsaa, mutta neuvoa antavat oluset kumottuaan he suuntasivat "ultraosaston" luo.
Vaikka Slovakian
Vladimir Weiss oli rankaissut isäntiä jo 1,5 minuutin pelin jälkeen, rummut sekä torvet soivat mukavasti pulputen toivoa maalista. Taidokkaat soittajat viihdyttivät tuulareita tuttujen kappaleiden, esimerkiksi Go West, L'Amour Toujours, When The Saints Go Marching In yms, sävelmillä. Myös Will Grigg's On Fire soi pariin otteseen, kenties brittivieraille osoitettuna. Britit saivat heilutella lippuja ja paukutella rumpuja, mutta valitettavasti he eivät saaneet osoittaa taitojaan torvien parissa.
Kotiyleisön riemu repesi vajaan vartin kohdalla, kun
Jean Paul Farrugia karkasi maalintekoon ja huudatti kansaa. Seuraavat minuutit sujuivat varsin tasaisesti, mutta nimekäs Slovakia sai täyden lahjamaalin hieman ennen taukovihellystä. Köpiksen kookas keskikenttäpelaaja
Jan Gregus kokeili n. 25 metristä ja maltalaisveskari
Andrew Hogg imuroi pelivälineen tappaen yleisön kiiman.
Toisen puoliajan alussa vieraat vapauttivat kirkkaimman supertähtensä
Marek Hamsikin. Napolin ukko sai omiltaan kannustusta ja paikallisilta vihellyksiä: vaffanculo-huutoja ei vältelty. Malta onnistui maalinteossa jo toistamiseen, mutta turkkilainen pillipiipari
Ali Pabiyik pilasi juhlat. Tasoitusmaalin sijasta kotijoukkue joutui miehen vajaalle: Farrugia oli esittänyt oman versionsa jumalan kädestä, ja epäonnistunut siinä saaden toisen varoituksensa.
Ensimmäinen karsintavoitto sitten kesän 2012 (0-1 vs Armenia) jäi haaveeksi viimeistään 84. minuutilla, kun
Adam Nemec tuikkasi vastaiskusta taululle loppulukemat 1-3. Herra pääsi katselemaan hieman myöhemmin punaista korttia, seuraava majupeli sitten kotisohvalta käsin.
Malta jatkaa omaa Via Dolarosaansa lohkonsa pahnanpohjimmaisena, pistetili on vielä avaamatta. Viimeiset karsintapojot ovat syksyltä 2015, jolloin saaliiksi tuli 2-2-tasuri aina pahasta Azerbaidzan awaysta. Kesäkuussa kohti Sloveniaa ja uusia pettymyksiä.
Summa summarum, hauska kokemus! Mikäli suosikkijoukkueesi pelaa eurokarsintoja maassa, suosittelen lähtemään paikalle kaikin mokomin. Saattaisi tulla kerrankin kotiin viemisiä tuloksenkin osalta.
Malta jahtaa syksyllä Englannin päänahkaa, silloin lienee luvassa hulinaa ja varmasti täysi stadion.
Ennen ottelun alkua pääsimme lyhyeksi aikaa suuren Maltan lipun alle. Pienemmät liput liehuivat eturivissä koko matsin ajan.
Pelissä sai ostaa olutta ja viedä sitä katsomoon, siitäkös hilpeä engelsmanniseurue riemastui. Juuri ennen kuvan ottoa kalju jantteri heitti kaksi täyttä popcornikippoa kavereidensa päälle. Liverpoolin faneja eivät tainneet ainakaan olla, Skrtel sai vähän väliä kuulla kunniansa. Taustalla näkyy slovakialaiskannattajia, joita oli paikalla joitain satoja.
