Saimme seurueemme kanssa kesken kylmimmän talven ajatuksen lähteä parantelemaan paleltumia ja jalkapallokrapulaa Saksalaisen jalkapallon kehtoon, Ruhrin alueelle. Ryanair on taas aloittanut avokätisesti lennot Tampereen Pirkkalasta, joten sopivan viikonlopun tultua kohdalle, päätimme lähteä matkaan. Ottelut osuivat kätevästi joka päivälle perjantaista sunnuntaihin ja mielekkyyttä lisäsi myös stadionin keskinäisesti läheinen sijainti. Viikonlopuksi valikoitui maalis-huhtikuun taite, jolloin pelattaisiin
Revierderby Schalken kotistadionilla Gelsenkirchenin kaupungissa. Viime hetkillä saan tiedon: "lippunne ovat postissa ja matkalla teille!". Ohuet juti-tuuletukset ja jännittämään Saksan postipalveluiden toimivuutta. 30 tunnissa liput olivat ovella, enkä jännitä moista enää ikinä.
Perjantai 31.3Lähdemme matkaan Tampereelta klo 10 lähtevällä lennolla. Pirkkalasta lentävien on huomioitava, että paperiset liput on tulostettava ennen lentoa. Seurueestamme yksi tiesi asiaan puuttua ajoissa ja säästyimme sakkolapuilta. Bremeniin lento kestää noin kaksi tuntia, jonka jälkeen kentältä liikkuminen on huomattavan helppoa. Vaihtoehdot ovat aivan lentokentältä lähtevä raitiovaunu Bremenin keskustaan
Hauptbahnhofille, josta on hyvät kulkuyhteydet junalle tai budjettibusseille (esim. Flixbus) ympäri Saksaa. Me päädyimme porukan koosta johtuen autoon, jonka senkin loppusumma jäi alle neljänkymmenen euron täysillä vakuutuksilla katettuna. Nokka kääntyi kohti Düsseldorfia, josta saimme aivan siistit huoneet 29e/yö hintaan.
Hotellin jälkeen siirryimme keskustaan, jossa Fortunan värit alkoivat näkymään katukuvassa. Kotijoukkue ei ole esiintynyt kuluneella kaudella edukseen ja onkin valahtanut tukevaan keskikastiin, jossa myös vierasjoukkue, perinteikäs 1860 München vääntää vuodesta toiseen. Tämä oli aistittavissa myös kaupungilla, sillä varsinaista urheilujuhlan tuntua ei ollut havaittavissa juuri missään vaiheessa. Stadion itsessään oli oikein toimiva moderni pömpeli, jossa palvelut olivat lähellä ja kunnossa. Perinteistä bratwurstia ja olutta oli tarjolla lyhyen jonottamisen päätteeksi. Kotijoukkueen fanit pitivät hyvää tunnelmaa yllä ajoittain ja itse ottelu oli ihan hyvätasoista palloilua, jossa kotijoukkueella oli kenties paremmat paikat. Ottelu päättyi kuitenkin törsäilyn päätteeksi 0-1 vieraiden voittoon - onnittelut Baijeriin.
Lauantai 1.4Revierderby. Peli, joka ei esittelyjä kaipaa jalkapalloa seuraaville ihmisille. Stadionille siirtymiseen sain hyviä neuvoja Catweazlelta - kiitoksia erikseen niistä. Lähdimme Düsseldorfista junalla kulkemaan kohti Gelsenkircheniä. Juna-asema toisensa jälkeen kannattajia alkoi valumaan kyytiin, luonnollisesti valtaosa Schalken väreissä. Vaihdoimme junaa Essenissä, jonka jälkeen tunnelma alkoi selvästi sähköistyä. Yritimme kaverini kanssa junassa istumaan, niin puoliperävaunun kokoinen Schalkeri tuli seisomaan tuolien eteen
"Neeneenee, nicht für euch!". Eikä siinä, ehdin kyllä istumaan myös kotona.
Poliisit opastivat Gelsenkirchenissä keltavarusteiset
Neustadtin puoleiselle aukiolle, jota vartioitiin kuin keskitysleiriä konsanaan. Joku saattaa tästä olla eri mieltä, mutta itse Gelsenkirchenissä ei ole mitään nähtävää stadionin lisäksi. Haimme viljavammaisille soveltuvan juoman paikalliselta kioskilta ja jäimme odottamaan keltaisten
Sonderzugien saapumista kuin kuuta nousevaa.
Aukion ollessa täynnä (ei ilmene kuvasta) keltamustia, siirryimme edessä odottaville sukkulabusseille odottamaan lähtöä. Bussijonon nytkähdettyä liikkeelle, saimme nauttia poliisisaattueesta, jolle lukuisat paikalliset vilkuttelivat sarkastisesti. Verkkokalvoihini piirtyi ikuisesti arviolta 75-vuotias rouva, joka kiinnitti ikkunaansa Schalken lippua ja kohdalla ollessamme nostaa keskarin pystyyn bussille. Selvä. Pilkkalaulut raikaavat ja fiilis nousee kaiken aikaa, tätä on tämä ottelu.
Stadionille päästyä kuljimme jälleen tiukasti vartioituna kohti tarkastuspistettä, jossa vierasfaneilta syynättiin lompakon korttikoteloa myöten kaikki mahdollinen. Valitettavasti Dortmundin ultraryhmät eivät saa kannattajineen osallistua muutamaan vuoteen näihin vierasmatseihin, koska rettelöinti meni pahemman kerran överiksi muutama vuosi takaperin. Tämä latisti jonkin verran tunnelmaa vieraspäädyssä, mutta kamalinta oli kun kaksi keskenkasvuista teinaria (kuvassa) yritti ottaa capon roolia edessä.
Peinlich und lächerlich!! huusivat Dortmundilaiset ja yrittivät sytkäreillä kivittää elämänsä tähtihetkeä tavoittelevia larppaajia alas johtajan paikalta. Itse ottelu oli intensiivinen, tiivistunnelmainen ja melko tapahtumarikas. Maalin tullessa kaljaa satoi niskaan niin, että hartiat olivat läpimärät ja seisomakatsomoissa valuin varmaan viisi porrasta alemmas fanien vyöryttyä niskaan.
Ottelu päättyi Schalken tasoitettua 1-1. Paremmat paikat siunaantuivat vieraille, mutta kotijoukkueen fanit nostivat maalin tultua aivan käsittämättömän metelin pystyy, jonka siivittämänä Schalke painoi lopussa päälle. Suotuisan tuomaroinnin takia Schalke ei saanut mahdollisuutta siirtyä johtoon, joten matsissa päädyttiin pistejakoon. Samat kuviot olivat takaisin palatessa ja kannattajat yrittivät asemalla hakea myllyä keskenään, jonka poliisit saivat eristettyä määrällisellä ylivoimalla. Paluu hotelliin sujui ongelmitta heti kun selvisimme junalle saakka.
Sunnuntai 2.4Vuorossa oli ensin päivä Kölnissä, jonka jälkeen illasta Leverkusenin matsiin pillerikaupunkiin. Kölnissä vietimme ajan döneriä syöden, kahviloissa kiertäen ja kiinalaisten kanssa
Domia katsellen. Se siitä ja nokka kohti Leverkusenia, jossa vastassa oli toinen tehdasjengi Wolfsburg. Tunnelma ottelussa oli jotenkin kovasti koko perheelle sopiva, jossa insinööri-isä tuo kolme ala-astelaista peliin. Pakko myöntää, mutta eilispäivälle vaihtelu oli ihan mukavaa, sillä nyt sai keskittyä vain itse otteluun.
Itse ottelusta kuoriutui aivan huikea trilleri, jossa tapahtui käytännössä kaikkea. Leverkusen oli turvallisen tuntuisessa 2-0 johdossa, kunnes Mario Gomez innostui nakuttamaan kolme maalia seitsemässä minuutissa. Kotiyleisön kannattajat tuskastuivat massoissa ja lähtivät kotiinsa kiroillen, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, Leverkusen tuli vielä lopussa tasoihin. Häpeällisin suoritus ottelussa jaetaan Wolfsburgin kannattajille, joita oli paikalla vain kourallinen. Aidon ja muovin ero on ilmeisesti juuri siinä asiassa.
Ottelusta jäi erittäin hyvä fiilis pelillisesti, joten viikonloppu oli hyvä paketoida siltä osin jalkapallon saralta. Pelit kohtelivat kävijöitään hyvin ja suurimmilta selkkauksiltakin vältyttiin proaktiivisen otteen johdosta. Siirryimme tästä takaisin Düsseldorfiin syömään, josta aamulla Bremeniin odottamaan lentoa kotiin. Kuten varmasti kaikki muutkin Saksassa käyneet, suosittelen jalkapalloturismia kohta vuosikymmenen kokemuksella lämpimästi.
