... saksalaisen palloilun yksi yksipuolisimmista 'rivaliteeteista' ei tähän päiväänkään mennessä ole ehtinyt Emscherin rannoille. Ruhrin alueen sydämessä Herthaan suhtaudutaan samaan tapaan kuin kaikkialla muuallakin Berliiniä sekä Karlsruhea lukuun ottamatta: olankohautuksella.
Vahvasti sosiaaliromantiikan puoleen kallellaan olevana näen Herthassa silti potentiaalia nousta nykyisestä harmaudesta, mutta seura on edeltävien kymmenen vuoden aikana marssinut määrätietoisesti aivan eri suuntaan.
Sympaattiselta seuralta vaikuttaa.
Stasin kaltaisen instituution instrumentalisoimaa, parhaat saavutuksensa lahjuksilla ja uhkailulla saavuttanutta, diktatuurin romahdettua lähinnä äärioikeistolaishuligaaneillaan profiloitunutta seuraa on hyvin vaikea kuvailla sympaattiseksi, mutta kukin taplaa toki tyylillään.
Entisen itäblokin mittapuulla BFC:n kannattajisto on epäpoliittista, jos se nyt on jokin meriitti.
UBFCn saa apoliittiseksi laskettua, mutta esimerkiksi
Fraktion H..? Täsmälleen samaa kategoriaa kuin esimerkiksi Duisburgissa vaikuttava
Toastbrot tai Kölnin
Boyz. (Kaikesta huolimatta historian paras ryhmännimi,
"Olen paahtoleipä!".) Ei välttämättä näkyvästi oikeistolainen kaarteessa, mutta taustalta kuuluvia ääniä kuuntelevat kyllä osaavat liittää ryhmän oikeaan poliittiseen
Gedankengutiin. Vahva yhteys Stettinin suuntaan Pogonin eräisiin kannattajaryhmiin on osaltaan vahva indikaattori sekin. BFCn tapaus muistuttaa monin paikoin mainittua Duisburgia ja Aachenia sekä tietyissä määrin Braunschweigia. Vahvimman oikeus määrittelee ennemmin tai myöhemmin kaarteen suunnan, enkä minä osaa aikaisempien esimerkkien pohjalta nähdä kovinkaan ruusuisia päiviä aidosti apoliittisille ryhmille Hohenschönhausenissakaan.
Kestääkö futiskulttuuri sitä, jos vanhat suurseurat pelaavat kroonisesti jotain korttelisarjaa? BFC:lläkin jokainen sarjaporras ylöspäin on myös askel kohti normalisoitumista. Toki normalisoitumista seuraa myös kaikki ne jutut, joista kitiset vuodet läpeensä Schalken topikeissa (ja aiheestakin). Jos jotain, niin Dynamon kannattajat ovat lojaaleja paikallisen futiksen kannattajia eivätkä gloryhuntereita tai hipstereitä.
BFCn osalta 'normalisoitumisen' juna lähti asemalta aikapäiviä takaperin. En usko Dynamon pääsevän 'karvoistaan' ennen
Wenden lähimaaston hulisukupolven eläköitymistä, mikä antanee odottaa itseään parisenkymmentä vuotta. Itäsaksalaisten traditioseurojen osalta ykkösarpa Unionin kanssa on yhä Dynamo Dresden, Hansa Rostock nuoremmasta polvesta on yhä kakkosliigatasoa. Leipzig on valitettavasti menetettyä maata.
Ei ex-DDRstä silti ole seuran seuraa nousemassa kansallisiin parrasvaloihin. Union on tarpeeksi vahva noustakseen väliaikaisesti ylös, mutta valitettavasti liian pieni säilyäkseen siellä pysyvämmin ja Dresdenin tielle rakennetaan tarvittaessa DFBn sekä varsinkin eteläsaksalaisten
Bessermenschien toimesta muuri nousun näyttäessä hitusenkaan mahdolliselta. DDRläinen palloilu raiskattiin kahdeksan- ja yhdeksänkymmentälukujen taitteessa ja tässä tilassa se halutaan myös säilyttää lännessä.
P.S. Itävaltalaisten markkinointikikka
ei ole palloiluseura, se on säteilyhoitoa ja puukkoa vaativa syöpäkasvain.
