Minusta Barca peluutti rotaatiomiehiään liian vähän. Eli siellä ei uskallettu ottaa riskiä liikaa. Ihmettelen, että miten joku Paco Alcacer, joka oli Valenciassa kunkku jäi niin pieneen rooliin. Zidane sentään uskalsi jättää jopa Christiano Ronaldon jopa kokoonpanon ulkopuolelle vaikka mies oli muuten täysin pelikunnossa. Ei La Ligassa ja Champparissa voi jyrätä enää täysin samalla miehistöllä menestyksellisesti.
Realillahan oli muuten takavuosinakin esimerkiksi eräs vekkuli englantilainen raikulipoika Steve McManaman, joka tuli usein supersubina ratkomaan pelejä. Oli vieläpä tyytyväinen rooliinsa ja elämään Madridissa. Aika oli toki toinen vielä silloin.
Toisaalta taas Real Madridin kokoonpanossa nämä leveyttä tuoneet pelaajat ovat pelanneet useampia kausia seurassa (jopa viime kesän tulokkaat Morata ja Asensio tunsivat seuran jo ennen tätä kautta); Barcelonassa kauden suurimmat epäonnistujat Mathieuta lukuun ottamatta pelasivat ensimmäistä kauttaan seurassa.
Lucho käytti rotaatiota paljon, mutta joidenkin pelaajien kohdalla ei ehkä riittävästi (ainakin Paco Alcácer ja Denis Suárez olisivat kenties ansainneet enemmän peliaikaa kuin mitä nähtiin), toisia taas peluutettiin esityksiin nähden liikaakin (Mathieu, André Gomes).
Jos ja kun väittää, ettei Lucho uskaltanut ottaa rotaationharrastajana tällä kaudella riskejä, menee metsään ja pelit on jääneet katsomatta. Ilman Messiä ja Suárezia (avauksessa) Alavés jäi syksyllä kaatumatta. Mathieun ja Busi-Denis-Gomes -keskikentän kanssa Málagassa tuli kuokkaan. Samalla keskikentällä ja ilman Neymaria tuli takkiin myös Deportivosta kuukautta aikaisemmin. Syksyllä Málaga haki 0-0 pisteen Camp Noulta, kun Messi sattui olemaan vatsataudissa... Kaikki tämä oikeastaan kulminoituu siihen, että yksinkertaisesti oli tullut Luis Enriquen aika väistyä. Luchon systeemissä MSN-kolmikon pitää valtaosin vastata sekä luovuudesta että tehoista, eli kolmikon pitää rakentaa & luoda maalipaikat ja viimeistellä ne. Tämä on pitkässä juoksussa hyvin yksilökeskeinen suunnitelma ja liiaksi riippuvainen yksittäisten pelaajien päivän kunnosta olkoonkin, että pelaajat ovat Messi, Neymar ja Suárez, eli aivan ehdotonta eliittiä maailmassa. Barcelona ei luonut riittävästi hyviä tekopaikkoja omaan pallonhallintaansa nähden. Verrattuna Real Madridiin, on ero selkeä: Real Madrid pystyi keskityksiin pohjautuvan systeeminsä kautta huononakin päivänä murtautumaan maalipaikoille riittävän usein, koska laidat ovat helpoin väylä edetä, ja koska Carvajal & Marcelo ovat aivan ehdotonta eliittiä maailmassa. Erikoistilanteissa James ja Kroos ovat top5-luokan keskittäjiä maailmassa. Pääpelivoimaa Valkoisilta löytyy kenties eniten maailmassa. Eikä keskustaa unohdettu, sillä Iscon, Modricin ja Kroosin kaltaiset virtuoosit pystyivät tarjoamaan läpisyöttöjä silloin tällöin, kun tarve vaati. Pari viimeistä liigapeliä toimikoon siitä osoituksena.
Ei Barcelonan liigakausi kaatunut siihen, että Messi tai ykkösnyrkki olisi ollut väsynyt huhti-toukokuussa, koska rotaatiota ei oltu käytetty riittävästi. Keväällä 2016 se meinasi kaatua siihen, mutta ei tällä kertaa. Tänä keväänä ykkösnyrkin kanssa Bernabéulta haettiin voitto ja voitettiin muutenkin loput liigapelit huhtikuun puolivälistä alkaen. Tällä kertaa Barcelona ei pitkän kauden aikana missään vaiheessa saavuttanut sellaista tasaisuuden tasoa, mikä olisi riittänyt mestaruuteen. Syitä tähän on jo lueteltu yllä. Pitkän kauden aikana etenkin Messi ja ajoittain myös Neymar pitivät yksilötaidoillaan Barcelonan voitoissa ja mestaruustaistelussa mukana ja siten paikkasivat Barcelonan pelisysteemin puutteita & heikkouksia (valitettavasti Suárez ei ollut yhtä timanttinen tai tasainen kuin mitä oli ollut edelliset 1,5 kautta), mutta missään vaiheessa tulokkaista Umtitia lukuun ottamatta yksikään ei näyttänyt sellaiselta, että olisi kyennyt tuomaan todellista laadukasta leveyttä ja ratkaisuvoimaa rosteriin. Aleix Vidal näytti kasvunmerkkejä, mutta harmikseen loukkaantui. Varmasti kyse on osittain uusien pelaajien "kokemattomuudesta" (ensimmäinen kausi on harvoin helppo Barcelonassa, kysykää vaikka Abidalilta tai Henryltä), osittain Luchon pelisysteemin heikkouksista ja sopimattomuudesta käytettävissä olevaan rosteriin, ja myös osittain huonosta onnesta. Huonoa onnea oli tuomariratkaisujen osalta enemmän kuin kertaakaan viiteen vuoteen (ja päävastustajalla hyvää onnea oli enemmän kuin kertaakaan viiteen vuoteen) ja toisaalta Aleix Vidalin ja Rafinhan loukkaantumiset vesittivät sinäänsä raikkaan 3-3-1-3-formaation käyttämisen.
