Mielenkiinnosta kysyisin, kun näitä päätoimisia ulkomaalaistekijöitä on tullut futsalin valmennukseen mukaan, että nouseeko näissä seuroissa sitten myös pelaajien työtunnit uudelle tasolle? Kuitenkin jos valmentajalla on käytännössä 24/7 aikaa ja pelaajat käy töissä tai opiskelee jne, niin nouseeko se taso oikeasti? Sitten jos on ulkomaalaispelaajia, esim Leiffissä, niin vetääkö nämä kaverit sen yhden reenin ja pelaa lopunajan pleikkaria, vai kuinka homma etenee?
Vai vedetäänkö pelaajien osalta samoilla työtunneilla ja on ostettu vain tietotaitoa lisää, että saadaan samalla ajalla enemmän?
Tää kyllä kiinnostelee. Ja mietin muutenkin "etelän kulttuuria", etenkin Monnarin eilisen Balkan-iltaman jälkeen. Aution ja Kytölöiden etelänreissujen yhteydessä on tullut sellainen mielikuva, että ainakin ammattilaisjoukkueet noissa perinteisissä futsal-maissa pelaisivat tosi pienillä ringeillä, mikä tietysti kustannustehokasta onkin. Näkyykö tämä ajattelutapa täällä, vaikka ammattipelaajia ei juuri ole? Eilen KaDy pyöritti kuutta kenttäpelaajaa, Ikonen taisi seitsemäntenä pelata aika pienet minuutit. (Tosin M. Kytölän ja Intalan poissaoloille oli peluutusfilosofian ulkopuolinen syy.) Sievillä on historiaa hyvin pienen rosterin käyttämisestä, Radikin ja Ercegin kapinakevään 40-minuuttiset äärimmäisenä esimerkkinä.
Kiinnostava kausi tulossa siinäkin mielessä, että miten nämä valmentajat muuttavat liigaa. Twitterissä joku SiFu-kannattaja huokaili 11 minuuttia kauden alusta, että "KaDy dominoi täysin runkosarjaa, mutta jaksaako vielä finaaleissa?". Itsellä on aika kova luottamus, että tällä tasolla osataan hoitaa asiat niin, että fysiikka ja pää on kasassa vielä keväälläkin, mutta olisihan se hienoa nähdä esim. viime derbyn "telaketju" tälläkin kaudella kentällä.
Ja tätä hahmotellessani Monska puhuikin toisaalla Balkan-teemasta asiantuntemuksella:
http://www.futsalmagasinet.fi/2017/09/25/balkanin-farmiliiga/
Äänestys
