Matsipäivä 
Sunnuntaina olikin puoli kahdeksan herätys ja ei kun espressot ja cornettot naamariin ja steissille. Halvimmat junaliput Milano-Genova-välille olivat 13 euron pintaan ja junat olivat minuutilleen ajallaan. Italia, tuo toimimattomuuden ja myöhässäolon maa
Genovassa ei kaupunkina mitään erikoista nähtävää ollut, tyylikäs kaupunki ja helvetin kokoinen akvaario, mutta ei oikein meidän juttu. Koko reissun kohokohta olikin, kun siirryimme Brignole-asemalle ja lähdimme kävelemään kuivunutta jokivartta pitkin pohjoiseen päin. Paikallisen Tutun kanssa oli sovittu tapaaminen Scalinata Montaldon juurelle, jossa olikin paikalla lähes koko Gradinata Nord, melkein kolme tuntia ennen matsin alkua. Huh! Muukalaisina saimme hieman paheksuvia katseita (ja muutamat vaffanculot) osaksemme mutta PT:n ilmestyttyä tilanne rauhottui. Toki vieressämme käyskennelleet johtohahmot eivät vieläkään hyväksyneet läsnäoloamme, mutta "birre per amici" saivat heidätkin lopulta leppymään ja heittämään läppää. Yhtäkkiä olimmekin "migliori Finlandesi, uguale al Raikkonen." Ystävyyden ja vihollisuuden raja on häilyvä.
PT ohjasi meidät Gradinatan sivulle, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Joku ulkomaalainen "turisti" haettiin puoliajalla pois kovan aineksen keskeltä, naama tohjoksi hakattuna...
Savuja, bängereitä, interista pezzo di merdaa. Ihan ok... Pandevin maali, Lamannan torjuma pilkku, raavaat miehet huutaa kyyneleet silmissä Genoaa... En muista koskaan kokeneeni samanlaista tunnetta, kaikella kunnioituksella Sinikaarti.
"Portafortune Finlandesi!!" Olimme ikuisesti tervetulleita Gradinata Nordiin, kunhan tuomme onnemme mukanamme.
Matsin jälkeen oli takki täysin tyhjä, en muista mitään stadionilta lähdön ja kämpille paluun välisestä ajasta. Kämpillä suihku + pari bissee ja ei kun metrolla San Siroa kohti. Olimme stadionilla noin viisi minuuttia matsin alun jälkeen ja vaika lippumme olivatkin Curva Sudin toisen kerroksen keskelle, ainoat vapaat paikat olivat aivan sinisen ja punaisen sektorin erottavan aidan vieressä.
Kokemus oli kyllä jees, stadion oli ihan yhtä upea kuin aina ennenkin. Kroppa ja mieli oli vieläkin euforisessa tilasssa Genovan tapahtumien jälkeen, joten Milan-Romasta ei hirveästi käteen jäänyt. Curvan reunamilla porukkaa ei kiinnostanut chanttaaminen pätkääkään, tuntui, että kaikki olivat tulleet vain polttamaan stadikalle dänkkiä.
Toinen protip: Curva Sudiin mennessä jouduin luopumaan sytkäristä (ja kolikoista, n. 10 e), joten kaikkia sinne suuntaavia tupakoitsijoita ja suosittelen piilottamaan sytkän esim kenkään. Milan-Roman jälkeen suuntasimmekin kämpille nukkumaan ja kelailemaan, että mitä vittua sitä on yhden vuorokauden aikana kokenut.
Maanantai tuli... ja meni. Ei raportoitavaa. Tiistaina himaan.
Ajatukset edelleen tässä:
https://youtu.be/ybkTP3UlTUAOutroSuosittelen lämpimästi Genoan tai jonkun massaturismin ulkopuolella olevan seuran kaarteessa vierailua, antaa perspektiiviä tv:lle tai Pyntsällä laulamiselle (edelleen, kaikella kunnioituksella Sinikaarti). Mutta, kieltä osaamattomana, ilman paikallista opasta/tuttua on syytä olla varuillaan. Lähtökohtaisesti turisteilla ei noihin paikkoihin ole mitään asiaa.
Pikku hiljaa uutta reissua varailemaan ensi keväälle, on syksyn metsäretkille joku motivaattori.
PS. Iivu, Tulkitsinko grappapäissäni aivan väärin, vai onko calcio Italiassa hieman samassa asemassa kuin kendo on Suomessa: seuraajakunta koostuu natiaisista, naisista ja yli 30 v. miehistä. Nuoriso puuhaa jotain aivan muuta, brömistelyä?
