FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
17.10.2017 klo 15:12:27 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Äänestys
Kysymys: Mihin rahat kannattaa sijoittaa Tampereella?
1 - karsintojen ensimmäinen voitto
X - vältetään tappio
2 - viidennen kerran pataan
Koko rahalla mustaa makkaraa

Sivuja: 1 ... 6 [7] 8
 
Kirjoittaja Aihe: Su 11.6.2017, klo 19.00 | Suomi–Ukraina | Ratinan stadion, Tampere (YLE TV2)  (Luettu 30337 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
target pelaaja

Poissa Poissa


Vastaus #150 : 12.06.2017 klo 07:01:39

Tällä hetkellä Islannin pelaajat on parempia niin yksilöinä ja varsinkin joukkueena.
Ihan eri tasoa kuin Suomi.
Islannin kohdalla turha puhua tuurista ja 300000 asukkaasta.
11 kaveria kentällä pelaa rautaisesti.
Suomi vaihtaa valmentajia, mutta samat pelaajat jatkaa ja tulokset heikkoja.
Perus tekeminen on hidasta kokoajan, tempo puuttuu, syötöt huonoja jne. Monessa seurajoukkueessa 2 ylimmissä sarjoissa 5-7 ulkomaalaista avauksessa, iso ero 80-90 lukuihin.
bluewhite

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Klubi


Vastaus #151 : 12.06.2017 klo 07:29:56

Tällä hetkellä Islannin pelaajat on parempia niin yksilöinä ja varsinkin joukkueena.
Ihan eri tasoa kuin Suomi.
Islannin kohdalla turha puhua tuurista ja 300000 asukkaasta.
11 kaveria kentällä pelaa rautaisesti.
Suomi vaihtaa valmentajia, mutta samat pelaajat jatkaa ja tulokset heikkoja.
Perus tekeminen on hidasta kokoajan, tempo puuttuu, syötöt huonoja jne. Monessa seurajoukkueessa 2 ylimmissä sarjoissa 5-7 ulkomaalaista avauksessa, iso ero 80-90 lukuihin.

Eilen pelin tempo oli hyvä, syötöt napsuivat jalkaa (Mosalla oli muutama paha harhasyöttö) perustekeminen oli hyvää. Niin kauan kun puolustajat onnistuvat joka pelissä tekemään 2-3 alkeellista virhettä Suomi ei tule menestymään. Virheherkkiä pakkeja Arkivuota, Ojalaa, Toiviota ja jopa Moisanderia on turha roikottaa mukana maajoukkueessa.
Kuku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tamperelaiset muoviseurat ja kabinettinousijat


Vastaus #152 : 12.06.2017 klo 07:35:18

Eikä ainoastaan tuo taso, vaan tuntuu että se putoaa monella pelaajalla maajoukkuepaita yllä. Toki pelipaikka myös vaikuttaa (esim. Pukki ypöyksin kärjessä). Miten kapteeni Moisanderistakin tulee palloepävarma hätäilijä? Yhdessäkin tilanteessa toisella puoliajalla olisi ollut aikaa pitää palloa keskikentällä ja hakea hyvää syöttöä, mutta vetää paniikissa syötön maata pitkin suoraan vastustajan jalkaan, mistä vastahyökkäys.
teddikarhu

Poissa Poissa


Vastaus #153 : 12.06.2017 klo 08:16:57

Tällä hetkellä Islannin pelaajat on parempia niin yksilöinä ja varsinkin joukkueena.
Ihan eri tasoa kuin Suomi.
Islannin kohdalla turha puhua tuurista ja 300000 asukkaasta.
11 kaveria kentällä pelaa rautaisesti.
Suomi vaihtaa valmentajia, mutta samat pelaajat jatkaa ja tulokset heikkoja.
Perus tekeminen on hidasta kokoajan, tempo puuttuu, syötöt huonoja jne. Monessa seurajoukkueessa 2 ylimmissä sarjoissa 5-7 ulkomaalaista avauksessa, iso ero 80-90 lukuihin.

Tämä täyttä totta. Ja se vielä että kun tuntuu että suuri osa forumilaista kuuntelee, mielipiteitä mitä media syöttää. Puhutaan koko ajan Suomen virheistä. Virheiltähän ne näyttää mutta sehän on vastustajan viisautta, mm Ukrainan ensimmäinen maali ja siihen oleva syöttö. Ajoitus havannointi, teknillinen suoritus, hyvä laadukas mukaanotto. Veikkaan että tuo pallo olisi pompannut Pukin rinnasta maalipotkuksi. Samoin toinen maali. Suuri osa puskee tuosta etutolpan ohi. Tämäkin maali oli taitoa siirtää pää niin että tapahtuu hipaisu. Tuota Rade ei osannut aavistaa, jos niin myöhäinen reaktio. Pukki oli yksin läpi mutta jäätyi. Miksi Pohjanpalo kuumana pelaajana ei aloita? Tanskan liiga? Saksan liiga. Kaksi eri sarjaa. Minusta Suomi ei pelannut hyvin. Eikä ole pelannut hyvin moniin vuosiin. Hurmos puuttuu. Intohimoinen yleisö puuttuu. Lehterit pitäisi olla täynnä. Tuote ei meitä suomalaisia kiinnosta. Ukrainan ensimmäinen maali oli osoitus luovuudesta. Litmanen ainoastaan osaa antaa tai antoi vastaavia palloja kun pelasi. Tällä hetkellä Petteri Forsell omaa saman havannointikyvyn. Sitä näköjään Kanerva ei osaa lukea. Hänelläkin on liikaa saunakavereita. Siinä hänen heikkoutensa sitten onkin. Pelityyli-ryhmitys, Mitä me pelkäämme. Olemme aina puolustuskannalla. Ei sotaa voiteta jos ei hyökätä. Saldossa tällä hetkellä 1 piste ja kisat menetetty. Nyt pitäisi rakentaa pelityyli, pallonhallinta, rakentaminen. Uskaltaa hakea pelaajatyypit jotka haastaa. 1V1 laidoilla. Muodostaa 2v1 tilanteita laidoille. Onko meillä niitä. En ole rasisti kumpaankaan suuntaan. Mutta tarvitsemme pelaajia geeneiltään sitä sorttia. Joista löytyy pondusta voimaa ja räjähtävää nopeutta. Eikö näitäkin ole. En uskalla edes puhua värillisistä pelaajista:)

Suomi nousuun vain näillä eväillä. Vanhanaikainen virheiden metsästys ja tyypit Malinen kotiin läksyjä lukemaan.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2017 klo 08:31:15 kirjoittanut teddikarhu »
Zopper

Poissa Poissa


Vastaus #154 : 12.06.2017 klo 08:25:25

Suomi teki tänään paljon asioita oikein. Päätykatsomosta katsottuna lopulta mieleeni jäi kaksi asiaa joita en ymmärrä:
1. Miksi Kappe oli avauksessa?
2. Miksi Kappe sai minuuttiakaan peliaikaa?

Pakko tarttua tähän. Joku ehti jo mainita, että pelasi ihan hyvän matsin. Tehtävänä oli vartioida keskikentän pohjaa ja samalla tukea hyökkäyksiä. Kummassa ei mielestäsi onnistunut lainkaan? Syötöt eivät olleet pelkkiä alibisyöttäjä alaspäin, ja taisi antaa ottelun ainoan hyvän keskityksen. Veto oli huono, mutta syöttöprosentti sitä mitä maaotteluissa tuolla paikalla kuuluisikin olla. Kappe toi Moisanderin, Arkivuon (ajoittain hänen osalta) ja Luken ohella kuuluisaa kokemusta ja mielestäni kyseiset herrat onnistuivat eilen pääosin hyvin nimenomaan pelin rauhoittamisessa.  

Muista pelaajista:

Pukki: En ole yhtään seuraottelua nähnyt, joten on vain pakko uskoa että kaverilla on jotain kykyjä. Ei häntä muuten valittaisi ensinnäkään maajoukkueeseen, tai varsinkaan avaukseen. Eihän? Maaottelutilastot ovat kuitenkin ihan hirveän huonot, ja välillä tuntuukin siltä että Pukki on pakko pistää kentälle koska ottelumainoksiin printattiin vanhasta arkistosta hänen kuva jolla houkutellaan junioreita paikalle katsomaan kun numero 10 on se paras pelaaja. Pukin voisi jättää valitsematta pari seuraavaa kertaa ja katsoa sisuuntuisiko tästä tarpeeksi.

Jolle: Taisteli perkeleesti ja teki maalin, ei voi enempää vaatia. Erityisen tärkeää olisi onnistua seuraavassa ottelussa, jotta saisi sen ansaitsemansa avauspaikan. Harmi että maaotteluita ei ole ihan hetkeen luvassa, olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten flow-tila jatkuisi.

Mosa: Hehkutetaan foorumilla ihan perkeleesti ja odotukset olivat itselläkin korkealla (näin ekaa kertaa livenä). Jotkut sanoivat olleen kentän paras, joten kysyisin paremmin tietäviltä että onko eilen nähty esitys siis hänen tasonsa? Kuinka monta avaavaa syöttöä? Kuinka montaa varmaa syöttöä, jotka kuitenkin epäonnistuivat? Ei helvetti, intoa oli mutta liikaa virheitä. Hänen suurin ongelma eilen oli se, että otti aina pallon haltuun jonka jälkeen sitä ensimmäistä syöttöpaikkaa (usein paras) ei haluttu antaa. Tämä johtaa pyörimislikkeeseen (veikkaan että mosafanit haltioituvat niistä..), ja lopulta joko 1) viime sadasosasekunnin syöttöön joka menee omille 2) sama mutta syöttö vastustajalle tai 3) hyökkääjää ehti rikkoa, eikä vaparista omalla alueella yleensä ole hirveästi iloa.

 
 
teddikarhu

Poissa Poissa


Vastaus #155 : 12.06.2017 klo 08:36:53

Mosa ei ole hyvä. Samaa hehkutusta kuin Pukki. En tiedä mutta missä on havannointikyky kuljettaa nopeasti pallo hyökkääjän ohi kohti keskustaa. Muut avaa liikkeellä raidetta. Voi helkkari kun ottaa pannuun kun pelaajilla ei välähdä. Ei ole uskallusta olla parempi kuin vastustaja. Kunnianhimo.
Bitch Slap

Poissa Poissa


Vastaus #156 : 12.06.2017 klo 09:03:06

Herää kysymys miksi Pukki on avauksessa ja maamme lupaavin pelaaja vaihdossa?  En tiedä mitkä lasit Kanervalla on päässä, mutta itse huomaan älyttömän tasoeron Jollen ja Pukin välillä. Pukki surffailee kerta toisensa jälkeen, toisin kuin Jolle joka yrittää tehdä tulosta. Pukki on helvetin huono tekemään itseään pelattavaksi, joka johtaa siihen että hänet on todella helppo lukea ja puolustaa.  Puolustuksen taso on kuitenkin vähän eri luokkaa kuin Norjan liigassa.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2017 klo 09:05:37 kirjoittanut Bitch Slap »
Spangen

Paikalla Paikalla


Vastaus #157 : 12.06.2017 klo 11:13:09

Muuta, ehkä jotain positiivista:
- Ukraina käytti paikkansa ja Suomen koomailut varsin tehokkaasti, mutta isossa kuvassa se oli varsin vaaraton ja jollain tasolla voisi sanoa Suomen puolustaneen joukkueena kohtalaisesti
- Maali ja vaihe ennen sitä toi jotain uskoa. Jolle Ylos
- Mosasta taidetaan sittenkin kaiken sekoilun jälkeen saada maajoukkueen runkopelaaja, vaikka hyytyikin loppua kohden ja menetti ottelussa 4-5 kertaa helpohkosti keskialueella pallon. Tosin nuo pallonmenetyksiin johtaneet tilanteet olivat ehkä hieman hankalia ja kun tosipelejä tulee vyöllä enemmän niin jäänevät nuo toivottavasti pois
- Lod, Uronen ja Moisander nappaavat myös puhtaat paperit. Pelituntumaan nähden ehkä myös Lam nipinnapin.
- Tuloksella nyt ei ollut sinänsä vittuakaan väliä näiden karsintojen kannalta, mutta Nothing League saattaa näillä pisteillä vielä kutsua..
Olihan peli selkeästi parempaa kuin keskiviikkona tai Backen aikaan. Tuota voi kutsua futikseksi, joten sinällään olen tuloksesta huolimatta tyytyväinen. Ensimmäinen puoliaika varsinkin oli ihan hyvä. Ukraina teki myös virheitä, mutta Suomi ei niitä käyttänyt, paitsi Jolle. Pukin koomailu kävi kalliiksi, Jolle onneksi hereillä.

Mosa oli ensimmäisen puoliajan hyvä, kone hyytyi loppua kohden, mutta yleisesti ottaen ja verrattuna Liechtenstein-peliin juuri sitä mitä tuo joukkue tarvitsee. Lod ei loistanut, koomailu vetopaikoissa ei vakuuttanut, olisiko sittenkin ollut jotain tekemistä keskiviikon loukkaantumisen kanssa. Hämäläinen paransi loppua kohden, Uronen oli laidalla hyvä, eikä Arki-Kari tai Raitala olleet koko aikaa ihan solmussa Jarmolenkon ja Konopljankan kanssa, vaikkei Arki-Kari nyt ihan puhtaita papereita saa, kun katseli avausmaalia vierestä. Sinällään ok, vaikka tulos vanha tuttu vanhoista tutuista tilanteista.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #158 : 12.06.2017 klo 12:19:38

Onko tätä jo analysoitu, mutta kyllä ajanpeluu on taitolaji. Ukraina hallitsi tuon kyllä suvereenisti.
Ei tullut edes kortteja.

Takaa-ajovaiheessa "suututti" niin, että vaikka Venäjä olisi miehittänyt Ukrainan seuraavana päivänä niin olisi ajatellut, että siitäs saitte. Isossa kuvassa oli ne kaikilla muillakin osa-alueilla parempia.
Thoram

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Liverpool. Roger Federer.


Vastaus #159 : 12.06.2017 klo 12:34:47

Kyllähän tuossa viimesen 10 minuutin aikana kieltämättä Ukraina osasi ajanpeluun. Toki 2-1 johtotilanteesta samalla tavalla olisi toiminut moni muukin joukkue.

Mielestäni tosiaan Kanervalla on hyvin lämpimät suhteet Pukkiin kun hän on aina avauksessa. Eilisessä pelissäkin Pukki oli ihan hukassa. Yksi tilanne mikä itselle jäi mieleen ekalta puoliajalta oli kun keskikentällä Suomen pelaaja (en muista kuka) lähti kuljettamaan vastahyökkäyksestä palloa ja Pukki oli piikissä hakemassa syöttöä kolmen pelaajan välistä. Ensin mies juoksi suoraan, sitten vasemmalle laidalle ja taas yhtäkkiä oikealle. Mahdotonta syöttää tuollaiseen juoksuun palloa.

Nimenomaan se pelilukutaito ja sijoittuminen on harvinaisen heikkoa luokkaa. Jollen tekemisessä paistoi aivan toisenlainen yrittäminen ja hienoa että onnistui maalin teossa.
Dixi

Poissa Poissa


Vastaus #160 : 12.06.2017 klo 12:51:12

Eilen pelin tempo oli hyvä, syötöt napsuivat jalkaa (Mosalla oli muutama paha harhasyöttö) perustekeminen oli hyvää. Niin kauan kun puolustajat onnistuvat joka pelissä tekemään 2-3 alkeellista virhettä Suomi ei tule menestymään. Virheherkkiä pakkeja Arkivuota, Ojalaa, Toiviota ja jopa Moisanderia on turha roikottaa mukana maajoukkueessa.

Tämä. Tosin kyllä kysymys tässäkin kiertyy pelaajamateriaaliin ja ennen kaikkea siihen, miten A-maajoukkuetasollakin löytyy automaattisesti eilenkin nähdyn kaltaisia puutteita pelinlukutaidossa.
Julkea bulbul

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TamU (JJK)


Vastaus #161 : 12.06.2017 klo 12:52:41

Kyllähän tuossa viimesen 10 minuutin aikana kieltämättä Ukraina osasi ajanpeluun. Toki 2-1 johtotilanteesta samalla tavalla olisi toiminut moni muukin joukkue.

Mielestäni tosiaan Kanervalla on hyvin lämpimät suhteet Pukkiin kun hän on aina avauksessa. Eilisessä pelissäkin Pukki oli ihan hukassa. Yksi tilanne mikä itselle jäi mieleen ekalta puoliajalta oli kun keskikentällä Suomen pelaaja (en muista kuka) lähti kuljettamaan vastahyökkäyksestä palloa ja Pukki oli piikissä hakemassa syöttöä kolmen pelaajan välistä. Ensin mies juoksi suoraan, sitten vasemmalle laidalle ja taas yhtäkkiä oikealle. Mahdotonta syöttää tuollaiseen juoksuun palloa.

Nimenomaan se pelilukutaito ja sijoittuminen on harvinaisen heikkoa luokkaa. Jollen tekemisessä paistoi aivan toisenlainen yrittäminen ja hienoa että onnistui maalin teossa.

Nyt katseltiin kyllä totaalisen eri peliä. Pukki jaksoi ekalla puoliskolla hakea juuri hyvin paikkaa ja sai pari hyvää syöttökin fiksuun juoksuunsa. Lisäksi paineisti hyvällä, mutta luonnollisesti kuluttavalla prässillä puolustajia saaden rikottua Ukrainan pelinrakentelua ja jopa pari riistoa sitä kautta. Pohjanpalon tyyli taas on totaalisen erilainen ja varmasti myös se, mitä häneltä on pyydetty. Tärkeimpänä erona toki se, että tekee paikastaan maalin toisin kuin Pukki, jolla apina hartioilla on melkoinen. Pukin peli-ilo ja yritys tuntui loppuvan kuin seinään tuhritun avopaikan jälkeen ja Jolle tuli juuri oikealla hetkellä kentälle.

Jos noiden kahden ominaisuudet saisi jotenkin yhdistettyä, maajoukkueella menisi paljon paremmin, mutta se ei ole ainakaan vielä toiminut niin yksinkertaisesti, että laittaisi molemmat samaan aikaan kentälle.
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #162 : 12.06.2017 klo 12:59:29

Nyt katseltiin kyllä totaalisen eri peliä. Pukki jaksoi ekalla puoliskolla hakea juuri hyvin paikkaa ja sai pari hyvää syöttökin fiksuun juoksuunsa. Lisäksi paineisti hyvällä, mutta luonnollisesti kuluttavalla prässillä puolustajia saaden rikottua Ukrainan pelinrakentelua ja jopa pari riistoa sitä kautta. Pohjanpalon tyyli taas on totaalisen erilainen ja varmasti myös se, mitä häneltä on pyydetty. Tärkeimpänä erona toki se, että tekee paikastaan maalin toisin kuin Pukki, jolla apina hartioilla on melkoinen. Pukin peli-ilo ja yritys tuntui loppuvan kuin seinään tuhritun avopaikan jälkeen ja Jolle tuli juuri oikealla hetkellä kentälle.

Jos noiden kahden ominaisuudet saisi jotenkin yhdistettyä, maajoukkueella menisi paljon paremmin, mutta se ei ole ainakaan vielä toiminut niin yksinkertaisesti, että laittaisi molemmat samaan aikaan kentälle.
Tämä. Kyllä Pukki painoi ihan hyvin eilen, vaikka heikkoudetkin yksittäisenä piikkinä ovat ilmeiset. 1v1 maalivahdin kanssa toki pitäisi päättyä jotenkin muuten kuin eilen nähdyllä tavalla.

Kärjelle tärkein ominaisuus on toki maalinsylkeminen ja Jolle vie Temeä tässä kategoriassa kuusinolla. Jollea avaukseen vaan, jos pelataan yhdellä kärjellä, mutta toki itse näkisin mieluusti Pukin ja Pohjanpalon yhtäaikaa avauksessa.
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #163 : 12.06.2017 klo 13:18:15

Islannilta ainakin löytyy Sigurdssonin kaltainen johtava pelaaja, joka on johtavassa roolissa myös seurajoukkueessaan. Suomelta tällaiset pelaajat puuttuu.

Eikös Moisander ja Hetemaj ole pelanneet seurajoukkueissaan myös kapteenin roolissa? Ja kyllä joku Hradeckykin aika johtava pelaaja on. Entä Arkivuo?
AndyLove

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JäPS & Liverpool


Vastaus #164 : 12.06.2017 klo 13:23:42

Eikös Moisander ja Hetemaj ole pelanneet seurajoukkueissaan myös kapteenin roolissa? Ja kyllä joku Hradeckykin aika johtava pelaaja on. Entä Arkivuo?

Noiden(kaan) pelaajien johtajuus ei kyllä ole yhdessäkään maaottelussa minun silmiini näkynyt. Ei sen enempää henkisenä johtamisena, mutta vielä vähemmän pelillisenä. Meiltä puuttuu se Litmanen tai Hyypiä tällä hetkellä maajoukkueesta ja suurimman osan ajasta näyttävät kyllä lammaslaumalta, eikä tunnu olevan edes väliä ketä siellä pelaa.
hekamoni

Poissa Poissa


Vastaus #165 : 12.06.2017 klo 13:55:58

Ukraina pelasi ekan jakson puolivaloilla. Tultuaan tauolta se pelasi paljon terävämmin. Tulos: 1-0. Sitten jalkaa taas kaasulta, ja Suomi pääsi jälleen peliin mukaan. Heti tasoituksen jälkeen Ukraina painoi taas kaasua. Tulos: 2-1. Mietityttää, kuinka iso tasoero olisi ollut, jos Ukraina olisi uskaltanut koko ajan pelata - pelkäämättä Suomen "vastaiskuja".

Ei Ukrainakaan mikään valmis menestymään ole. Siltä puuttuu keskustan kapellimestari, ja ainoa toivo tuntuu lepäävän laitalinkeissä, joita vastaan Suomi pelasi viisaasti. Suomi selkeästi pyrki välttämään juoksukilpailuja, eikä niitä montaa tullutkaan - ja jos tuli, taisi Suomi-poika joutua lähes aina rikkomaan.

Nämä karsinnat ovat hyvää harjoitusta, kun vastassa on "sopivasti parempia" maajoukkueita.
"Olihan siinä hyvääkin", voisin sanoa paikan päällä seuranneena. Parin vuoden päästä Jolle, Mosa, Jensen, Lam ynnä muut ovat pari vuotta viisaampia (ja parempia?). Voihan tuosta vielä ihan hyvä porukka tulla.

Mosassa on ilahduttaviakin piirteitä, mutta hänessä ja Romanissa on Littiin verrattuna tosi iso ero. Litti oli syöttäjänä kenties niin virheetön kuin voi olla. Mosalle ja Romanille tulee epäonnistumisia aika runsaasti. Kyllä Mosa silti Suomen peliin lisäarvon tuo: jalkapallo on nykyään aikas taktista ja varman päälle pelattavaa shakkia, ja siinä pelissä yllättävät oivallukset ovat ratkaisevia. Niihin Mosa voi pystyä.

tamman siika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kaikki kuolleet ja kuopattu


Vastaus #166 : 12.06.2017 klo 13:59:02

Pahintahan eilisessäkin tappiossa oli se, että ketään ei näytä hirveästi enää riipaisevan tappiot. Ei pelaajia, valmennusta, kannattajia...On ikään kuin siirrytty koko majufutiksen osalta vallitsevaan apatiaan, jossa mitään ei odoteta ja mitään ei saadakaan. Kentälläkään ei tapahdu juuri yhtään mitään järkevää hyökkäyskolmanneksella pelatessa, oli vastassa mikä maa tahansa. Ainoa mikä vituttaa on, että näitä likuhihnatappioita selitellään julkisesti "nuorella ja kokemattomalla jengillä, jolla ei ole paljon yhteisiä kokemuksia" - Kuinkahan paljon joku Arkivuokin tarvitsee vielä kokemusta että eilisen kaltaisia virheitä ei enää tulisi...

Tässä olisi aika iso savotta Palloliitolla aloittaa ihan julkinen laaja keskustelu yksilö-/pelaajakasvatuksesta valtakunnallisella tasolla ja strategioiden laatiminen pitkällä tähtäimellä pois kuopan pohjalta, mutta en pidättele hengitystäni.
Furu

Poissa Poissa


Vastaus #167 : 12.06.2017 klo 14:11:47

Pahintahan eilisessäkin tappiossa oli se, että ketään ei näytä hirveästi enää riipaisevan tappiot. Ei pelaajia, valmennusta, kannattajia...On ikään kuin siirrytty koko majufutiksen osalta vallitsevaan apatiaan, jossa mitään ei odoteta ja mitään ei saadakaan.
Tarpeeksi kun hakataan, niin jossain vaiheessa sitä ei enää tunne. Vaikka olin itsekin eilen peliä katsomassa, niin täytyy myöntää, että tappiomieliala oli koko päivän päällä ja normaali kiima loisti poissaolollaan. Suomen esitys sitten myös tuki päivän fiiliksiä ja muistiin jäi jälleen pelkkä musta aukko. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Mr. Brownstone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: SAPA


Vastaus #168 : 12.06.2017 klo 14:30:17

Kyllähän tuossa viimesen 10 minuutin aikana kieltämättä Ukraina osasi ajanpeluun. Toki 2-1 johtotilanteesta samalla tavalla olisi toiminut moni muukin joukkue.



Ja Suomi ei ole tällainen joukkue kuten esim. Islanti-ottelu ja h-vetin moni muukin on osoittanut silloin kun on satuttu johtamaan. Ei osata katkaista ja tappaa vastustajan rynnistystä "suonenvedoilla" sun muulla, vaan kiltisti pysytään väkisin pystyssä ja vielä itse väsyneenä rikotaan. Tämä on vieläpä korostunut silloin, kun tasoitusta hakevan vastustajan pahin myllytys on näyttänyt jo menneen. Se on kai se kulttuuri joka puuttuu näistä(kin).
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #169 : 12.06.2017 klo 14:48:06

Ja Suomi ei ole tällainen joukkue kuten esim. Islanti-ottelu ja h-vetin moni muukin on osoittanut silloin kun on satuttu johtamaan. Ei osata katkaista ja tappaa vastustajan rynnistystä "suonenvedoilla" sun muulla, vaan kiltisti pysytään väkisin pystyssä ja vielä itse väsyneenä rikotaan. Tämä on vieläpä korostunut silloin, kun tasoitusta hakevan vastustajan pahin myllytys on näyttänyt jo menneen. Se on kai se kulttuuri joka puuttuu näistä(kin).
Ai joku toinenkin on huomannut tämän? Korjaisin kuitenkin sen verran, että Backen aikana edes pientä yritystä ajanpeluuseen oli.

Gijonin ihmeessä Supmella oli muistaakseni 8 tilaisuutta venyttää katkoa, mutta niistä ei käytetty ainoatakaan. Kun ei ole verissä eli kulttuurissa, niin ei vaan ole.
Paavo Hepulisieni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fifa 2005 OST


Vastaus #170 : 12.06.2017 klo 15:25:52

Suomen ja Islannin pelaajamateriaali on täysin samaa tasoa. Ainoa erottava tekijä on valmennus ja mentaalipuoli.

Islantilaisille on tullut menestyksen myötä sellainen ruotsalainen "tuuri" eli toisinsanoen voittamisen kulttuuri. Mistään varsinaisesta tuuristahan tuossa ei ole kyse, vaan siitä että onnistumiset ovat saaneet pelaajat uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Pelaajilla on sellainen mentaliteetti että he tietävät voivansa voittaa kenet vaan milloin vaan.

Suomalaisilla suurin ongelma on huonon valmennuksen lisäksi tuo mentaalipuoli. Tästä kertoo lukuisat loppuhetkien päästetyt maalit ja viimehetkien tappiot. Pelaajat eivät usko riittävästi itseensä eivätkä usko voittamiseen. Tätä mentaali ongelmaa on toki ollut Suomella jalkapallossa aina, mutta pahimman lukon on saanut aikaan Mixu. Hänen takiaan syntyi tämä nykyisin nähtävä maajoukkueen alemmustila. Hän haukkui ja nöyryytti joukkueen ja pelaajat julkisesti niin onnistuneesti, ottamatta itse yhtään vastuuta huonosta menestyksestä, että sai jopa joukkueen kapteenin tulemaan kyyneleet silmissä kameroiden eteen hokemaan tätä samaa mantraa "emme ole tarpeeksi hyviä". Tätä kun on tarpeeksi hoettu niin kukaan tuossa joukkueessa ei usko heidän olevan tarpeeksi hyviä. Tästähän johtuu sekin että maajoukkueessa pelaajat vaikuttavat täysin eri ihmisiltä kuin seurajoukkueissaan, joissa tällaista henkistä lukkoa ei ole.

Nyt siis pitäisi päästä eroon tuosta Mixun aiheuttamasta negatiivisesta perinnöstä ja yrittää korjata pelaajien mentaalipuoli. Sen jälkeen seuraava tehtävä olisi laittaa valmennus oikeasti kuntoon. Kaikki nämä vanhat selänpesijät ja saunakaverit pois ja tilalle oikeat ammattilaiset, ei mitään seniilejä ruotsalaispappoja tai narsistisia persoonia, vaan jalkapallon asiantuntijoita, taktisia neroja sekä henkilöitä jotka saavat purettua lukot ja saavat pelaajat jälleen uskomaan itseensä.

Näihin niin vahva sama. Siellä ollaan aina hävitty peli jo ennen alkuvihellystä, kun oikein joutuu edustamaan omaa maata!
törömömmö

Poissa Poissa


Vastaus #171 : 12.06.2017 klo 15:33:25

Noiden(kaan) pelaajien johtajuus ei kyllä ole yhdessäkään maaottelussa minun silmiini näkynyt. Ei sen enempää henkisenä johtamisena, mutta vielä vähemmän pelillisenä. Meiltä puuttuu se Litmanen tai Hyypiä tällä hetkellä maajoukkueesta ja suurimman osan ajasta näyttävät kyllä lammaslaumalta, eikä tunnu olevan edes väliä ketä siellä pelaa.

Tähän täysin sama. Vastasin vain väitteeseen, jonka mukaan Suomella ei olisi pelaajia, jotka olisivat seurajoukkueissaan johtavissa rooleissa.

Eli olet oikeassa, mutta ei liittynyt tähän asiaan.

Mä kyllä uskoisin, että Hyypiä ja Litmanenkin alisuoriutuisivat nykymaajoukkueessa.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat


Vastaus #172 : 12.06.2017 klo 18:26:49

Sitten tähän väliin jälleen hieman kattavampaa raporttia kuten keskiviikkoisen ottelun jälkeen lupailin. Olin siis jo keskiviikkona katsomassa Liechtensteinia vastaan pelatun ottelun, joka oli minulle kolmas Huuhkajien ottelu livenä. Nyt puolestaan lähdin ensimmäistä kertaa katsomaan Huuhkajia Turun ulkopuolelle, kun reissu suuntautui iki-ihanaan Ratinaan. Matkani alkoi sunnuntaina iltapäivällä kello kolmen aikoihin, kun astuin bussiin. Suuntana oli Turun linja-autoasema, josta oli tarkoitus siirtyä rautatieasemalle. Bussini oli 10 minuuttia myöhässä, mutta onneksi olin varannut aikaa siirtymään puoli tuntia, joten pieni myöhästyminen ei haitannut. Lopulta ehdin VR:n kyytiin kymmenen minuutin puskurin turvin, joten reissu alkoi ilman sen suurempia ongelmia. Junaan astuessani konduktööri oli iloisesti laiturilla tervehtimässä ja opastamassa vaunujen numerointia. Menosuuntaan nähden olin viimeisessä vaunussa numero 11. Istahdin omalle paikallani, iskin kuulokkeet korviin ja aloin katsomaan Ranskan avointen loppuottelua. Samalla puhelimen toisella välilehdellä oli valmiina mobiililippu ja toisessa kädessä kahden sormen välissä hienostuneesti opiskelijakortti, joka tulee esittää silloin konduktöörille, kun matkustaa opiskelijalipulla.

Konduktööri saapui vasta viimeisenä meidän vaunuumme tarkastamaan matkaliput. Lisäksi hän kyseli kaikilta, että jäävätkö nämä Tampereelle vai ovatko kenties jatkamassa jonnekin muualle jatkoyhteydellä. Totesin itse vain jääväni Tampereelle. Huuhkajien ottelusta en maininnut sanaakaan, koska en uskaltanut. Mobiilidata pätki sen verran keskellä peltoja ja metsiä, että tennisottelun seuraaminen jäi yhden erän pituiseksi. Toki Nadal ylikäveli muutoinkin Wawrinkan yli, että enpä paljoa menettänyt, vaikka peli jäi osin näkemättä. Tampereelle saavuimme aikataulun mukaan 17.47. Astuin ulos junasta ja rullaportaat alas laiturilta asemarakennukseen. Olin ulkona koko pytingistä tasan kello 17.50, jolloin vilkaisin puhelimen kelloa sen vuoksi, että halusin kellottaa kuinka kauan kestää kävellä Ratinaan, koska paluujuna lähtisi 21.11 eli siirtymään pelin jälkeen olisi aikaa noin kaksikymmentä minuuttia.

Olin scoutannut kävelyreitin suurin piirtein etukäteen Google Mapsista. Kertaalleen käännyin vain väärään suuntaan, mutta huomasin virheeni melkein saman tien, kun katsoin taakseni ja ison risteyksen kylteissä luki tien yläpuolella Ratina ja nuoli osoitti eteenpäin. Poliisi oli tuossa viimeisessä isossa risteyksessä jo turvaamassa kansalaisten kulkua otteluun tuntia ennen pelin alkua. Saavuin itse Ratinan pihaan lopulta 18.10, joten päättelin siitä, että optimaalisella reitillä aikaa kului noin 12 minuuttia ilman sähellyksiä, koska olin joutunut muun muassa menomatkalla seisomaan liikennevaloissa parin minuutin verran odottamassa vihreää valoa.

Saapuessani portille pieni ukrainalaisryhmittymä käveli vastaan kävelytietä. Isoin lauma taisi olla jo katsomossa ja tämä pieni 25 hengen ryhmittymä oli oikein leppoisan näköinen. Itse otin portin edessä käteeni lompakon takkini taskusta ja kaivoin esille siististi taitellun Ticketmasterin sivuilta tulostetun lipun B8-katsomon yläriveille. Aivan kuten keskiviikkona, tälläkään kertaa viivakoodin lukijoita ei ollut portilla, vaan lipusta revittiin irti QR-koodi ja lipun alareunasta viivakoodi. Sen jälkeen astuin viisi metriä eteenpäin turvatarkastukseen, joka oli erittäin perusteellinen. Mies kävi läpi tarkasti vartaloni ja takkini kohdalla kysyi, mitä taskuissa on. Selvisin läpi puhtain paperin ja suunnistin tutusti heti katsomoon aistimaan tunnelmaa, koska virvokkeet ja WC ovat heikoille yksilöille, joita en ikinä hyödynnä julkisissa yleisötapahtumissa.

Kiipesin yläriveille ja yllätyin siitä, kuinka erinomainen näkymä oli. Ei mitään näköesteitä, vaan vain vastapuolella pääkatsomossa oli palkkeja. Koska en ollut käynyt ennen Ratinassa, pelkäsin, että myös omalla puolellani olisi ollut näköesteitä, mutta niin ei onneksi ollut. Vasemman käden puolellani päädyssä oli Pohjoiskaarre, joka kannustikin läpi ottelun erinomaisesti. "Kuka voittaa - SUOMI"-huuto kaikui erityisesti mainiosti yhteistyössä tuulipukukansan kanssa. Itse en toki chantteihin osallistunut missään nimessä, mutta arvostan suuresti SMJK:n katsomon toimintaa otteluissa. Lämmittelyjen alkaessa selailin Betsafen vetotarjontaa. Poimin sieltä yhdeksi illan helmikohteeksi Italia yli 8,5 kulmapotkua. Kyseinen ottelu alkoi vasta 21.45, mutta kerroin oli niin mainio 1.72, että tarjoukseen oli tartuttava. Keskiviikkona Suomi vyörytti ja hankki myös ainakin yhdeksän kulmapotkua, joten ajattelin, että Italia ei varmasti hyydy toisellakaan jaksolla ja hoitaa siksi tuon betsin helposti kotiin, koska heillä oli myös maalieromotivaattori tuossa pelissä.

Tutusti ensin ammeeseen saapuivat molempien joukkueiden maalivahtikolmikot. Minua lähellä lämmitteli Ukraina ja Suomi puolestaan kauempana toisessa päädyssä, joten seurasin enemmän vierasjoukkueen toimintaa. Harmillisesti yhteisen alkujuoksentelun jälkeen avauskokoonpano jäi viilaamaan toimintaansa pääkatsomon eteen ja puolestaan minun edessäni toisen kulmalipun luona pallottelivat vaihtomiehet. Olisin niin kovin halunnut nähdä jo tuossa vaiheessa Konoplyankan lähietäisyydeltä, toki salaa kiikaroin haukansilmilläni pääkatsomon eteen, että mikä on Jevhenin päivän kunto. Suomella oli käytössä nähdäkseni samat lämmittelyrituaalit kuin keskiviikkona, joista kerroin tarkemmin silloisessa raportissani. Mutta lyhyesti: Ensin edestakaisin hölkkää Niken, Jollen ja musta-asuisen apuvalmentajan kanssa. Sitten syöttökolmioita, jonka jälkeen avauskokoonpano jaettiin kahteen joukkueeseen liiveillä ja he pelasivat pienellä alueella maata pitkin syötellen koittaen pitää pallon omalla joukkueellaan. Vaihtomiehistö puolestaan neppaili keskiympyrän liepeillä.

Kuuluttamossa oli myös ukrainaa osaava nainen, joka kuulutti kaiken myös ukrainaksi, koska paikalla oli niin reippaasti vieraskannattajia. Hieno ele Palloliitolta värvätä osaava henkilö yhdentämään kulttuureita. Lämmittelyn jälkeen sitten sähköpyörätuolipalloilijat saattoivat pelaajat kentälle, joka oli tietysti sekin hyvää PR:ää. Kansallishymnien jälkeen otettiin vielä joukkuepotretit ennen kuin peli oli valmis alkamaan. Ja Suomi aloitti sen mahtavasti. Hämäläinen-Uronen-Pukki kolmikko loi heti vasemman kulmalipun tuntumasta puolikkaan maalipaikan, mutta viimeinen syöttö keskelle boksiin oli osoitteeton. Positiivinen alku kuitenkin. Avausjaksolla Suomi oli yllättävän hyvä. Vasemmalla laidalla Uronen ja Raitala nollasivat Jarmolenkon ja Butkon totaalisesti. Ainoa ongelma oli oikean laidan vuotaminen Arkivuon toimesta. Konoplyanka pääsi viitisen kertaa vapaasti keskittämään oikealla jalallaan, mutta onneksi osoitteettomasti. Kotijoukkueen 4-2-3-1 toimi kuitenkin sen verran hyvin, että Kappe pimensi mainiosti vierasjoukkueen Stepanenkon, jolloin pallovastuu jäi nuorelle kymppipaikan Kovalenkolle ja Masilovskylle. Näistä Masilovsky oli näkyvämpi ja pääsi kertaalleen pommittamaan hyvästä sektorista, kun Mosa antoi karmean harhasyötön. Suomi sai hankittua pari kulmapotkua sekä oikean että vasemman laidan kautta, mutta Mosan kulmat olivat törkeän luokattomia. Vasemman laidan kulmat aiheutuivat siitä, että Urosen ja Raitalan keskitykset olivat niin pehmeitä, että ne siivottiin kulmapotkuiksi.

Ensimmäisestä jaksosta jäi positiivinen vaikutelma. Suomen kombinaatiopeli toimi ajoittain hyökkäyskolmanneksella ja Moisander sekä Raitala löysivät usein Mosan ja Kapen linjojen välistä. Puoliajalla tutkailin jälleen vetotarjontaa. Ennen peliä en ollut lyönyt mitään betsiä, koska en ollut keksinyt pelattavaa. Toki minulla oli uunissa perjantaina lyöty tupla, jossa oli Suomen voitto Kiinasta lentopallon maailmanliigassa sekä Ukrainan voitto siten, että ottelussa tulee yhteensä alle 3,5 maalia. Olin kuitenkin Twitterin läpi pelattuani edelleen sitä mieltä, että Ukraina tulee parempaan. Niinpä löin sisään sellaisen vedon, että vain vierasjoukkue tekee ottelussa maalin kolmen kertoimella.

Toinen puoliaika alkoi kuten ounastelin. Ukraina paransi roimasti ja lisäsi höyryä. Tässä vaiheessa minulla oli perkeleellinen kiire avata liveveto ja survoa sisään loput tilillä maanneet kahdeksan euroa. Tungin ne kohteeseen, joka oli kertoimella 2.20 Ukraina tekee avausmaalin. Kaksi minuuttia vedon lyömisen jälkeen pallo olikin sitten maalissa. Jarmolenkon loistava pystypallo pystyyn juosseelle Masilovskylle, jonka siirron Hradecky ehti torjumaan, mutta jatkopallon siivosi sisään iki-ihana Jevhen Konopljanka. Koko toisen jakso yritin muuten saada videolle sellaista tilannetta, jossa Konoplyanka olisi saanut pallon täyteen vauhtiin laidalleen ja kipittänyt Arkivuon ohi. Kännykkä oli taskussani valmiina kuvaamaan tilanteen, mutta sellaista hetkeä en ikinä päässyt ikuistamaan. Onneksi näin sentään läheltä, kun Kono oli muutaman kerran pysähtyneessä tilassa laidallaan etsimässä syöttöpaikkaa. Suomi paransi toiselle jaksolle ainakin siinä, että Jevhen pysyi paljon paremmin ruodussa avausjaksoon verrattuna. 68 minuutin kohdalla Suomi teki tuplavaihdon. Sisään rynnivät Jolle ja Jensen Pukin ja Lodin jättäessä vihreän veran. Kappe siirtyi kymppipaikalta oikeaan laitaan Lodin paikalle ja Jensen meni kymppipaikalle. Jolle luonnollisesti korvasi Pukin, joka oli missannut hetkeä aiemmin loistavan tasoituspaikan, jonka Konoplyanka oli lahjoittanut käsittämättömällä harhasyötöllään alaspäin. Suomen oikea laita prässäsi Arkivuon ja Lodin toimesta hyvin Konopljankaa, joka oli pakotettu syöttämään alas Pjatoville, jos hän halusi pitää pallon elossa. Oikea ratkaisu olisi ollut syöttää vielä kovempaa tai laittaa vain pallo ulos tahi suojata eikä antaa paniikkipalloa alas. Yllättävä virhe tuon tason yksilöltä. Pukilta harmillinen missi, mutta kulma oli toki pieni. Alempana raportissa kerron toki sen pelaajakohtaisissa analyyseissa Pukin kohdalla, mikä olisi ollut oikea ratkaisumalli tuossa tilanteessa.

Kauaa eivät ehtineet vaihtomiehet olla kentällä, kun tuhisi. Keskityspallosta Kappe nikkasi pallon kohti pilkkua, jolloin Ukrainan linjasta joku pääsi väliin ja puski pallon omaan ylärimaan. Jolle oli hereillä reboundissa ja siivosi roskat pussiin upealla syöksypuskulla maan kautta oikeaan kulmaan. Maailmanluokan viimeistely. Harmillisesti sitten Suomi nukahti muutamaa minuuttia myöhemmin sivuvaparin jälkeen, kun Rakitskin kierteinen vasemman jalan keskitys löysi Besedinin, joka oli tullut kentälle Ukrainan kärkeen Seleznevin tilalle. Nuorelle klopille ensimmäinen majumaali, joka ilostutti häntä paljon. Sen jälkeen en enää uskonut Suomen tasoitukseen. Oli vain niin lamaantunut olo, kun hetkeä aiemmin olimme yhdessä hurranneet ja tuulettaneet Suomen tasoitusmaalia, jonka jälkeen ilo ja jännitys riistettiin tylysti. Erzi tuli lopussa Urosen tilalle targetiksi, mutta voitti vain yhden pääpallon. Eipä toki häntä ehditty edes hirveästi ruokkia. Kuuluttajan ilmoittaessa lisäajan pituudeksi vähintään kolme minuuttia, katsoin omaa kelloani, joka näytti 20.45. Mahtavaa, aikataulussa ollaan, ajattelin itsekseni. Lisäajalla vielä Ukraina sössi boksissa erinomaisen maalipaikan liiallisen näpertelyn seurauksena ja Jensen lähti tempokuljettamaan viimeistä iskua. Oiva pallo oikeaan laitaan Lamille, mutta tämä menetti lopulta kuulan ja rikkoi, joka oli viimeinen naula arkkuun. Tuomari vihelsi lopulta pilliinsä ja lähdin saman tien kipittämään ulos stadionilta.

Valuin kohti rautatieasemaa ihmisjoukon keskellä ohittaen muita yksilö kerrallaan. Poliiseja oli rutkasti turvaamassa poistumista, myös hevosia oli stadionin edessä tien toisella puolen. Isossa risteyksessä oli jopa poliisiauto tiesulkuna estämässä autoja ajamasta kohti massiivista ihmismerta. Hyvä niin. Oma kävelyni sujui loistavasti ja olin lopulta rautatieasemalla 21.02. Aikaa oli siis ruhtinaalliset yhdeksän minuuttia. Nappasin kahvilasta mukaan sämpylän ja Fantan. Maksoin ostoksista kassalle reilut seitsemän euroa, karmea summa. Sen jälkeen kipitin kohti laitureita ja tarkastin samalla junani lähtölaiturin, joka oli 4D. Astuin junaan lopulta neljä minuuttia ennen sen lähtöä, joten paluumatka oli valmis alkamaan.

Löin jälleen kuulokkeet korviin ja kiinnitin mukanani olleen varavirtalähteen kännykkään. 16%:n virtavaraus ehti kasvaa matkan aikana hieman yli viiteenkymmeneen prosenttiin. Avasin heti kännykästä luottostriimisivustoni, josta näkisin formuloiden Kanadan Grand Prix'n. Kisa kestikin koko matkan ajan, joten junamatka sujui leppoisasti sitä seuraten. Pätkimistäkin ilmeni vähemmän kuin menomatkalla. Sämpylän olin puolestaan ahminut heti naamariini matkan alussa, koska olin syönyt edellisen kerran kahdelta iltapäivällä. Formuloiden päätyttyä minulle jäi aikaa tarkastaa pelitilini saldoni. Se osoitti 28 rahayksikköä. Mainiota. Aiemmin uunissa ollut Ukrainan voitto alle 3,5 yhteismaalimäärällä osui, samoin livestä runtattu Ukrainan avausmaali. Ainoaksi hudiksi jäi se, että vain Ukraina maalaisi ottelussa. Mainittakoon myös se, että Italia keräsi lopulta 13 kulmapotkua, joten sekin veto osui kirkkaasti.

Turkuun saavuttiin hieman ennen yhtätoista. Bussini lähti vasta yhdeltä, joten minun oli tapettava aikaa kaksi tuntia. Sunnuntaiyönä Turussa. Noh, ensin käppäilin torille asti tutkimaan ruokatarjontaa. Vain kebabmestoja ja baareja oli auki, joten päätin turvautua Hesburgeriin. Torin Hesburgeriin en suostunut menemään, joten kävelin linja-autoaseman Hesburgeriin, jossa sai sentään olla sisätiloissa. Tilasin kerrosaterian, mutta koska pöytäpuoli oli jo suljettu ja vain drive-in kaista auki, jouduin menemään syömään aterian ulos. Istahdin rakennuksen edessä olleeseen pöytään nauttimaan ateriani. Ensin ranskalaiset naamariin kaksin käsin nälässä, jota sämpylä ei ollut kokonaan poistanut. Sen jälkeen suussasulava kerrospurilainen. Olisin muutoin ottanut mega-aterian, mutta sämpylä oli lieventänyt nälkääni ohuesti jo junassa. Coca-colan nappasin käteeni ja lähdin kuluttamaan aikaa. Tässä vaiheessa oli vielä vajaat puolitoista tuntia bussin lähtöön. Kello läheni kahtatoista yöllä. Harkitsin jopa taksia, mutta en ajatellut maksaa 50 euroa muutaman tunnin tähden. Join muutaman kulauksen kokiksesta ja dumppasin sen linja-autoaseman roskikseen.

Lähdin kävelemään kohti tuomiokirkkoa. Ajatuksena oli vain tappaa aikaa ja pysyä lämpimänä. Päälläni oli toki tuulitakki ja sen alla t-paita sekä jalassa shortsit, joten kylmä minulla ei ollut. Mutta sitten alkoi toisenlainen piina. Nimittäin rakko alkoi ilmoittaa itsestään. Olin käynyt edellisen kerran kusella kolmelta iltapäivällä juuri ennen reissun alkua. Matkan aikana nautitut limonadit tunkivat väkisin jalkojeni väliin, mutta koitin sulkea piinan ja kivun mielestäni ja ajattelin positiivisesti. Pääsisin kuselle vajaan kahden tunnin päästä kuitenkin pusikkoon. Samaan paikkaan johon olin tehnyt tarpeeni ennen bussiin astumista iltapäivällä. Tuomiokirkolta käännyin jokirantaan. Kävelin ensin vasenta puolta ja ennen jokilaivoja vaihdoin tien toiselle puolelle, jota pitkin kävelin melkein satamaan asti. Noh, ei nyt ihan sinne asti, mutta kuitenkin sinne asti, jossa ovat kesäisin Tall Ships Racesin laivat. Sen jälkeen katsoin kelloa, joka näytti 0.15. 45 minuuttia aikaa bussin lähtöön, joten päätin kääntyä takaisin. Vastaan oli tullut satunnaisia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, mutta muutoin nautin pimenevästä ja viilenevästä kesäyöstä kaupungissa. Tunsin erittäin suurta kiusausta päästää suihkun vapaaksi ja helpottaa piinaani johonkin pusikkoon, mutta en kerta kaikkiaan löytänyt sellaista pusikkoa, johon olisin kehdannut tehdä tarpeeni. Niinpä pidätin ja pidätin edelleen. Paluureitti ei kulkenut enää jokirantaa pitkin, vaan suunnistin loivasti kohti suoraan linja-autoasemaa kiertäen ydinkeskustan. Saavuin takaisin asemalla kymmenen minuuttia ennen bussin lähtöä. Bussi kurvasi samalla laiturille ja pääsin nousemaan kyytiin.

Maksoin lompakosta löytyneillä kolikoilla tasarahan ja istuin paikalleni. Bussin takaosassa olisi ollut WC, mutta istahdettuani pahin piina hellitti ja päätin pidättää vielä puoli tuntia. Lopulta jäin bussista pois puolen tunnin matkan teon jälkeen ja kävelin 300 metriä eteenpäin kohti kotiani. Sen jälkeen poikkesin tuttuun pusikkoon, johon laukesin. Suihku roiskui voimakkaana virtana jalkojeni juureen ruohikkoon ja koin vapauden tunnetta. Piina oli ohi ja pääsin minuutin puristuksen jälkeen jatkamaan matkaani. Kävelymatkaa oli jäljellä 25 minuuttia, joka toki kului kuulokkeet korvissa. Laitoin soimaan Vain Elämää -ohjelman Encore-päivän biisejä. Irinan ja Samun "Kuljetaan tämä loppuun" on sellainen biisi, joka sopii tuollaiseen hetkeen. Kävelet yksin pimeässä kohti kotia todella pitkää suoraa, joka ei tunnu ikinä loppuvan. Samalla pohdit itseksesi, että mitä haluat elämältäsi. Lauloin ääneen kappaleen tahdissa, koska kukaan ei ollut kuulemassa. Herkistyin ja kylmät väreet kulkivat kehoni läpi. Ajattelin, että kuljen yhdessä Huuhkajien kanssa loppuun elämäni loppuun asti, vaikka mitä tapahtuisi. Suomalainen maajoukkuejalkapallo on hieno asia, vaikka menestystä ei tulisi! Minulle tärkeintä on se, että saan nähdä pelaajia livenä. Ja nimenomaan se, että saan nähdä myös vastustajan tähtipelaajia. Siksi harkitsen vahvasti Kroatiaan lähtemistä. Modricin, Perisicin ja Mandzukicin näkeminen olisi suorastaan orgastista, nyt kun siihen olisi mahdollisuus. Nautin enemmän maajoukkuepeleistä kuin seurajoukkuejalkapallosta, joten siksi Huuhkajat on minulle tapa nähdä jalkapalloa livenä, koska en osaa kannattaa mitään yksittäistä seurajoukkuetta jalkapallossa.

Saavuin kotiin lopulta kahden aikaan yöllä. Olin väsynyt, mutta samalla kaihoisan tyytyväinen siihen, että onneksi tuli taas lähdettyä reissaamaan ympäri Suomea liveurheilukokemuksen vuoksi. Lukuisat Hartwall Areena -vierailut ovat jo totuttaneet siihen, että kotiin saavutaan yöllä, joten se ei ollut uusi asia. Join muutaman hörpyn vettä, pesin hampaat, ulostin päivän aikana nautitun roskaruuan ja hipsin alakertaan. Avasin koneen vielä yöllä, koska halusin kirjata ylös pelaaja-analyysit vielä silloin, kun ne olivat minulla kirkkaana mielessä. Siksi saatte nauttia niistä seuraavaksi, jonka jälkeen raportti huipentuu...

+ Hradecky: Jalalla kerrassaan erinomainen. Yksi todellinen gamesaver, harmi että reboundista vihu meni johtoon. Keskityspalloissa myös varmaa toimintaa.
+ Moisander: Nikke pelasi ihan hyvin. Voitti kaksinkamppailuja ja oli pallollisena hyvä. Selvästi parempi esitys kuin keskiviikkona. Elekieli oli paljon ryhdikkäämpi.
+/- Ojala: Yllätyin siitä, miten hyvin Ojala pelasi jalalla. Kykeni jakamaan ristipalloja siinä missä Moisanderkin. Paikkasi hyvin Arajuurta kookkaana topparina. Ensimmäisestä maalista en osaa sanoa sitä, että olisiko Ojalan pitänyt huomata boksiin juossut Malinovsky vai kenen vastuulla se oli.
+ Raitala: Jätti positiivisen kuvan kuten keskiviikkonakin. Piti Jarmolenkin pihdeissä avauspuoliskolla todella hyvin. Yhteistyö Urosen kanssa toimi vasemmassa laidassa kivasti, ainoastaan kummankin keskitykset olivat luokattomia, mutta muutoin Raitala syötteli omille hyvällä prosentilla.
- Arkivuo: Ensimmäisessä maalissa viittoili pelin ollessa kesken ja se maksoi maalin. Muutaman kerran hyvää painimista ja hankki Rakitskylle kortin ensimmäisellä jaksolla, mutta noin muutoin tuo juoksunopeuden hidastuminen kyllä näkyy Arkivuon pelissä liikaa, koska ei pääse enää millään ohi. Nosti kuitenkin tasoaan keskiviikosta ja pystyi toisinaan ahtaistakin väleistä syöttämään pallon omille. Silti avausmaalin töhöily vie arvosanan miinukselle, samoin ajoittaiset harhasyötöt ja liikkeen hitaus.
+ Yaghoubi: Enpä olisi uskonut, että Mosa pystyy noin hyvin hallitsemaan keskikenttää Ukrainan tasoista nippua vastaan. Ensimmäisellä jaksolla suvereenin hyvä esitys. Piti palloa rohkeasti ja oli luova! Toki kerran paha harhasyöttö keskelle, josta Malinovsky pääsi purjehtimaan keskelle, mutta laukoi suoraan Luken syliin. Muutoin oli Suomen priimusmoottori, jonka kautta hyökkäykset rakennettiin. Toisella jaksolla sitten ei päässyt enää yhtä näkyvästi operoimaan, mutta vahva näyttö Kanervan suuntaan Mosalta. Suomen MVP ilman muuta.
+/- Lam: Tasapainotti ihan mukiinmenevästi. Turhautui ja kiukutteli eniten Suomen pelaajista, siitä miinusta. Fokus peliin, ei jälkipeliin. Pallollisena ihan OK, ei loistanut eikä pettänyt. Laukausta pitäisi saada kehitettyä kovemmaksi ja tarkemmaksi. Jotenkin Lamin potkutekniikalla jokainen kuti näyttää vaisulta sisäsyrjäkudilta, joilla ei boksin ulkopuolelta voi osua maaliin.
+ Uronen: Jerelle voi antaa puhtaat paperit. Mahtavaa, että pääsi pelaamaan nyt selvästi ylempänä, jossa ne parhaat ominaisuudet tulevat esiin eli potkutekniikka ja pallollinen osaaminen. Keskitykset olivat toki tässä pelissä huonoja, koska ne eivät löytäneet omia, vaan kaikki yritykset katkottiin. Lisäksi välillä Uronen tyytyy siihen alibisyöttöön, kun olisi mahdollisuus yrittää haastaa ohi ja laittaa keskitystä maalille. Tuohon vielä lisää röyhkeyttä hieman, niin hyvä tulee. Toivon vain, että myös jatkossa Uronen-Raitala akseli nähdään vasemmassa laidassa, koska se toimi hyvin ja pojat pitivät Jarmolenkon kurissa.
+ Hämäläinen: Keskiviikkoon verrattuna Kappe onnistui hyvin, yllätyin jopa, että Hämäläinen oli niin hyvä mitä hän lopulta oli. 10-paikalla Kappe puolusti tunnollisesti ja piti Stepanenkon varsinkin avausjaksolla poissa pallosta. Jaksoi raastaa ja ensimmäisellä jaksolla oli mukana useissa hyvissä kombinaatioyrityksissä, joita Suomi haki viimeisellä kolmanneksella. Yhden kosketuksen ratkaisut olivat pääsääntöisesti onnistuneita. Toisella jaksolla sitten Kapen puskun jälkeen Suomi pääsi tasoittamaan, joten siitä vielä pieni plussa. Toisella jaksolla jäi myös mieleen tilanne, jossa Kappe pyörähti laidasta kahden ukrainalaisen välistä keskelle ja voitti siten tilaa ja loi ylivoimamahdollisuuden muualle.
+/- Lod: Ei ollut ihan paras peli Robinilta. Avausjaksolla toki oli näkyvä ja mukana Suomen satunnaisesti toimineessa kombinaatiopelissä. Toisella jaksolla tietysti sitten sotkeutui muutamaan otteeseen boksissa jalkoihinsa, kun olisi pitänyt tehdä se kuuluisa oikea ratkaisu. On kuitenkin edelleen selkeä avauksen mies parhaidenkin ollessa mukana ja täytti ruutunsa. Yaghoubin kulmat olivat sen verran huonoja, että toivottavasti Lod antaisi ne jatkossa kuten Liechtensteinia vastaan.
+/- Pukki: Ei Teemu niin huono ollut kuin osa on dumannut. Toki siitä yhdestä paikasta olisi pitänyt tehdä maali, kun Konoplyanka tarjoili avopaikan, mutta myös Pjatov tuli hyvin vastaan. Ulkosyrjäsijoitus vasempaan alakulmaan olisi ollut oikea ratkaisu oikean etuyläkulman hakemisen sijaan. Avausjaksolla Pukki juoksi ahkerasti ja ajoitti prässi-iskuja viisaasti. Joutui painimaan toppariparia vastaan yksinään, kun Arkivuo, Lod ja Ojala heittivät muutaman pystypallon, mutta onnistui kuitenkin pari kertaa pitämään pallon omilla. Varsinkin silloin, kun pallo pelattiin pomppivana Teemun jalkaan, Pukki piti sen hyvillä ensimmäisillä kosketuksilla itsellään. Ja noita tilanteita oli kuitenkin useampi.
+ Pohjanpalo: Supersubina maali, muuta ei voi vaatia. Kliininen viimeistely, hattua päästä. Energinen kehonkieli.
+/- Markkanen: Pelasi vain 10min, joten vaikea antaa arvosanaa. Muutama pystypallo toki pelattiin Erzille, mutta taisi vain yhden niistä voittaa, jolloin pusku kohti Jollea oli liian voimakas ja tilanne kuivui kasaan.
+/- Jensen: Muutama pirteä tempokuljetus, varsinkin lopussa, jossa pelasi pallon lopulta laitaan Lamille. Jäi kuitenkin melko vähille palloille.

Havainnot vierasjoukkueesta:
- Pjatov oli solidi, eipä voinut maalille mitään.
- Topparipari Rakitsky-Ordets toimi siten, että Ordets toimitti pallon heti viereen kaljupäisen ja hyvin ruskettuneen Rakitskyn jalkaan, joka pyöritti peliä. Kolmesti hän pääsi myös nousemaan ensimmäisen linjan ohi jalalla ja kokeilemaan Hradeckya 30 metristä ilman tulosta.
- Butko piti leveyden oikealla, mutta kemia ei toiminut Jarmolenkon kanssa, koska Uronen ja Raitala puolustivat hyvin.
- Keskikentällä  Malinovsky oli ehkäpä se näkyvin. Ensimmäisellä jaksolla varsinkin oli se, jonka kautta peli pyöri. Pääsi kerran ajamaan hyvään vetopaikkaan Mosan hasardin jälkeen. Toisella jaksolla passi Konoplyankan maaliin pystyjuoksun jälkeen.
- Vieressä Stepanenko oli varsinkin avausjaksolla näkymätön, kun Kappe teki hyvää pimentämistyötä. Toisella jaksolla rytmitti peliä jo tutusti.
- Konoplyanka oli avausjaksolla Ukrainan vaarallisin pelaaja. Piti Arkivuota pilkkanaan viitisen kertaa, mutta vain yksi keskitys löysi Jarmolenkon pään toiselta puolelta boksia. Toisella jaksolla sitten oli hyvin hereillä reboundissa ja teki johtomaalin. 1-2 maalin jälkeen alkoi makoilemaan saatuaan toki useita osumia jo aiemmin puoliajan aikana. Hyvä matsi kokonaisuudessaan.
- Kymppipaikalla Kovalenko oli Malinovskyn tavoin avausjaksolla pallossa kohtalaisen paljon verrattuna Jarmolenkoon ja Stepanenkoon. Ratkaisut olivat kuitenkin lopulta melko pehmeitä, ei puhkovia syöttöjä, joita odotin.
- Kärjessä Seleznev ei saanut mitään aikaan yhtä kääntökutia lukuun ottamatta, joka meni maita pitkin Luken syliin. Tilalle tullut Besedin teki voittomaalin ja oli jotenkin elekieleltään paljon ryhdikkäämpi sekä sympaattisempi. Tuuletuksista näki sen, kuinka paljon upean kliininen puskumaali merkitsi hänelle.

Sain ylläolevat arviot valmiiksi yöllä kello 3.15. Samoilla silmillä oli suunnitelmissa katsoa NHL:n kuudetta loppuottelua niin kauan kuin pysyn hereillä. Kaksi erää jaksoin sinnitellä, kunnes yksinkertaisesti silmät alkoivat lupsumaan liikaa. Otin tunnin väliunet ja heräsin kuudelta. Avasin uudestaan Viaplayn ja näin, että mestaruus oli ratkennut. Kelasin nopeasti päätöserän läpi ja näin ratkaisun tapahtuneen vain hetkeä ennen loppua. Karmea tapa hävitä. Ja niin tuttu tapa. Katsoin hetken Penguinsin juhlintaa ja ummistin lopullisesti silmäni. Päätin samalla kirjoittaa tämän raportin muun rungon vasta herättyäni, koska näin pitkää tekstiä ei olisi ollut järkevää raapustaa yöllä.

Kiitoksia jälleen kerran Suomen maajoukkueelle mahtavasta elämyksestä. Nautin täysin sieluin Ratinassa nähdystä ottelusta. Se sisälsi draamaa ja iloa. Suomen pelaaminen jätti minulle positiivisen mielikuvan ja pidin 4-2-3-1 ryhmityksestä. Miettikääpä sitä, millaisen miehistön me tuohon pelitapaan saamme parhaimmillamme jalkeille. Vajaamiehisenä ideaalia Ukrainaa vastaan Suomi pelasi viisaasti.

Pohjanpalo
Uronen-Eremenko-Lod
Hetemaj-Sparv
Raitala-Moisander-Arajuuri-X
Hradecky

Tuo olisi kertakaikkiaan fantastinen miehistö Kanervan eiliseen pelitapaan. Tulosta tulisi varmasti ja olen luottavainen edelleen siihen, että olemme menossa oikeaan suuntaan Kanervan johdolla. Pitää muistaa se, että hän on johdannut Suomen U21 EM-kisoihin. Toistan jälleen luotto-sanaa, mutta luotan siihen, että olemme ensi karsinnoissa valmiita taistelemaan kisapaikoista! Projekti etenee ja tämä peli jätti minulle oikeanlaisen fiiliksen siitä, että mahdollisuudet ovat olemassa muutenkin kuin Nations Leaguen kautta. En malta odottaa syyskuista kotiottelua Islantia vastaan, johon aion ilman muuta mennä. Sigurdsson on nähtävä livenä, samoin Islannin sensaatiomiehistö muutoinkin. Kiitoksia vielä kerran tämänkertaisesta ja palataan asiaan tuolloin.
6-paikka

Poissa Poissa


Vastaus #173 : 13.06.2017 klo 03:02:45

Virheherkkiä pakkeja Arkivuota, Ojalaa, Toiviota ja jopa Moisanderia on turha roikottaa mukana maajoukkueessa.

Nämä on aina hyviä Ylos kerro toki, ketkä tilalle?
rapymies

Poissa Poissa


Vastaus #174 : 13.06.2017 klo 08:29:30

Mosa oli kyllä hyvä. Tästä kaverista taitaa olla hyötyä majulle pitkään. Pikkasen kovempi kunto olisi kyllä tervetullut eikä pieni nopeuslisäys olisi pahitteeksi.

 
Sivuja: 1 ... 6 [7] 8
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines