Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #172 : 12.06.2017 klo 18:26:49 |
|
Sitten tähän väliin jälleen hieman kattavampaa raporttia kuten keskiviikkoisen ottelun jälkeen lupailin. Olin siis jo keskiviikkona katsomassa Liechtensteinia vastaan pelatun ottelun, joka oli minulle kolmas Huuhkajien ottelu livenä. Nyt puolestaan lähdin ensimmäistä kertaa katsomaan Huuhkajia Turun ulkopuolelle, kun reissu suuntautui iki-ihanaan Ratinaan. Matkani alkoi sunnuntaina iltapäivällä kello kolmen aikoihin, kun astuin bussiin. Suuntana oli Turun linja-autoasema, josta oli tarkoitus siirtyä rautatieasemalle. Bussini oli 10 minuuttia myöhässä, mutta onneksi olin varannut aikaa siirtymään puoli tuntia, joten pieni myöhästyminen ei haitannut. Lopulta ehdin VR:n kyytiin kymmenen minuutin puskurin turvin, joten reissu alkoi ilman sen suurempia ongelmia. Junaan astuessani konduktööri oli iloisesti laiturilla tervehtimässä ja opastamassa vaunujen numerointia. Menosuuntaan nähden olin viimeisessä vaunussa numero 11. Istahdin omalle paikallani, iskin kuulokkeet korviin ja aloin katsomaan Ranskan avointen loppuottelua. Samalla puhelimen toisella välilehdellä oli valmiina mobiililippu ja toisessa kädessä kahden sormen välissä hienostuneesti opiskelijakortti, joka tulee esittää silloin konduktöörille, kun matkustaa opiskelijalipulla.
Konduktööri saapui vasta viimeisenä meidän vaunuumme tarkastamaan matkaliput. Lisäksi hän kyseli kaikilta, että jäävätkö nämä Tampereelle vai ovatko kenties jatkamassa jonnekin muualle jatkoyhteydellä. Totesin itse vain jääväni Tampereelle. Huuhkajien ottelusta en maininnut sanaakaan, koska en uskaltanut. Mobiilidata pätki sen verran keskellä peltoja ja metsiä, että tennisottelun seuraaminen jäi yhden erän pituiseksi. Toki Nadal ylikäveli muutoinkin Wawrinkan yli, että enpä paljoa menettänyt, vaikka peli jäi osin näkemättä. Tampereelle saavuimme aikataulun mukaan 17.47. Astuin ulos junasta ja rullaportaat alas laiturilta asemarakennukseen. Olin ulkona koko pytingistä tasan kello 17.50, jolloin vilkaisin puhelimen kelloa sen vuoksi, että halusin kellottaa kuinka kauan kestää kävellä Ratinaan, koska paluujuna lähtisi 21.11 eli siirtymään pelin jälkeen olisi aikaa noin kaksikymmentä minuuttia.
Olin scoutannut kävelyreitin suurin piirtein etukäteen Google Mapsista. Kertaalleen käännyin vain väärään suuntaan, mutta huomasin virheeni melkein saman tien, kun katsoin taakseni ja ison risteyksen kylteissä luki tien yläpuolella Ratina ja nuoli osoitti eteenpäin. Poliisi oli tuossa viimeisessä isossa risteyksessä jo turvaamassa kansalaisten kulkua otteluun tuntia ennen pelin alkua. Saavuin itse Ratinan pihaan lopulta 18.10, joten päättelin siitä, että optimaalisella reitillä aikaa kului noin 12 minuuttia ilman sähellyksiä, koska olin joutunut muun muassa menomatkalla seisomaan liikennevaloissa parin minuutin verran odottamassa vihreää valoa.
Saapuessani portille pieni ukrainalaisryhmittymä käveli vastaan kävelytietä. Isoin lauma taisi olla jo katsomossa ja tämä pieni 25 hengen ryhmittymä oli oikein leppoisan näköinen. Itse otin portin edessä käteeni lompakon takkini taskusta ja kaivoin esille siististi taitellun Ticketmasterin sivuilta tulostetun lipun B8-katsomon yläriveille. Aivan kuten keskiviikkona, tälläkään kertaa viivakoodin lukijoita ei ollut portilla, vaan lipusta revittiin irti QR-koodi ja lipun alareunasta viivakoodi. Sen jälkeen astuin viisi metriä eteenpäin turvatarkastukseen, joka oli erittäin perusteellinen. Mies kävi läpi tarkasti vartaloni ja takkini kohdalla kysyi, mitä taskuissa on. Selvisin läpi puhtain paperin ja suunnistin tutusti heti katsomoon aistimaan tunnelmaa, koska virvokkeet ja WC ovat heikoille yksilöille, joita en ikinä hyödynnä julkisissa yleisötapahtumissa.
Kiipesin yläriveille ja yllätyin siitä, kuinka erinomainen näkymä oli. Ei mitään näköesteitä, vaan vain vastapuolella pääkatsomossa oli palkkeja. Koska en ollut käynyt ennen Ratinassa, pelkäsin, että myös omalla puolellani olisi ollut näköesteitä, mutta niin ei onneksi ollut. Vasemman käden puolellani päädyssä oli Pohjoiskaarre, joka kannustikin läpi ottelun erinomaisesti. "Kuka voittaa - SUOMI"-huuto kaikui erityisesti mainiosti yhteistyössä tuulipukukansan kanssa. Itse en toki chantteihin osallistunut missään nimessä, mutta arvostan suuresti SMJK:n katsomon toimintaa otteluissa. Lämmittelyjen alkaessa selailin Betsafen vetotarjontaa. Poimin sieltä yhdeksi illan helmikohteeksi Italia yli 8,5 kulmapotkua. Kyseinen ottelu alkoi vasta 21.45, mutta kerroin oli niin mainio 1.72, että tarjoukseen oli tartuttava. Keskiviikkona Suomi vyörytti ja hankki myös ainakin yhdeksän kulmapotkua, joten ajattelin, että Italia ei varmasti hyydy toisellakaan jaksolla ja hoitaa siksi tuon betsin helposti kotiin, koska heillä oli myös maalieromotivaattori tuossa pelissä.
Tutusti ensin ammeeseen saapuivat molempien joukkueiden maalivahtikolmikot. Minua lähellä lämmitteli Ukraina ja Suomi puolestaan kauempana toisessa päädyssä, joten seurasin enemmän vierasjoukkueen toimintaa. Harmillisesti yhteisen alkujuoksentelun jälkeen avauskokoonpano jäi viilaamaan toimintaansa pääkatsomon eteen ja puolestaan minun edessäni toisen kulmalipun luona pallottelivat vaihtomiehet. Olisin niin kovin halunnut nähdä jo tuossa vaiheessa Konoplyankan lähietäisyydeltä, toki salaa kiikaroin haukansilmilläni pääkatsomon eteen, että mikä on Jevhenin päivän kunto. Suomella oli käytössä nähdäkseni samat lämmittelyrituaalit kuin keskiviikkona, joista kerroin tarkemmin silloisessa raportissani. Mutta lyhyesti: Ensin edestakaisin hölkkää Niken, Jollen ja musta-asuisen apuvalmentajan kanssa. Sitten syöttökolmioita, jonka jälkeen avauskokoonpano jaettiin kahteen joukkueeseen liiveillä ja he pelasivat pienellä alueella maata pitkin syötellen koittaen pitää pallon omalla joukkueellaan. Vaihtomiehistö puolestaan neppaili keskiympyrän liepeillä.
Kuuluttamossa oli myös ukrainaa osaava nainen, joka kuulutti kaiken myös ukrainaksi, koska paikalla oli niin reippaasti vieraskannattajia. Hieno ele Palloliitolta värvätä osaava henkilö yhdentämään kulttuureita. Lämmittelyn jälkeen sitten sähköpyörätuolipalloilijat saattoivat pelaajat kentälle, joka oli tietysti sekin hyvää PR:ää. Kansallishymnien jälkeen otettiin vielä joukkuepotretit ennen kuin peli oli valmis alkamaan. Ja Suomi aloitti sen mahtavasti. Hämäläinen-Uronen-Pukki kolmikko loi heti vasemman kulmalipun tuntumasta puolikkaan maalipaikan, mutta viimeinen syöttö keskelle boksiin oli osoitteeton. Positiivinen alku kuitenkin. Avausjaksolla Suomi oli yllättävän hyvä. Vasemmalla laidalla Uronen ja Raitala nollasivat Jarmolenkon ja Butkon totaalisesti. Ainoa ongelma oli oikean laidan vuotaminen Arkivuon toimesta. Konoplyanka pääsi viitisen kertaa vapaasti keskittämään oikealla jalallaan, mutta onneksi osoitteettomasti. Kotijoukkueen 4-2-3-1 toimi kuitenkin sen verran hyvin, että Kappe pimensi mainiosti vierasjoukkueen Stepanenkon, jolloin pallovastuu jäi nuorelle kymppipaikan Kovalenkolle ja Masilovskylle. Näistä Masilovsky oli näkyvämpi ja pääsi kertaalleen pommittamaan hyvästä sektorista, kun Mosa antoi karmean harhasyötön. Suomi sai hankittua pari kulmapotkua sekä oikean että vasemman laidan kautta, mutta Mosan kulmat olivat törkeän luokattomia. Vasemman laidan kulmat aiheutuivat siitä, että Urosen ja Raitalan keskitykset olivat niin pehmeitä, että ne siivottiin kulmapotkuiksi.
Ensimmäisestä jaksosta jäi positiivinen vaikutelma. Suomen kombinaatiopeli toimi ajoittain hyökkäyskolmanneksella ja Moisander sekä Raitala löysivät usein Mosan ja Kapen linjojen välistä. Puoliajalla tutkailin jälleen vetotarjontaa. Ennen peliä en ollut lyönyt mitään betsiä, koska en ollut keksinyt pelattavaa. Toki minulla oli uunissa perjantaina lyöty tupla, jossa oli Suomen voitto Kiinasta lentopallon maailmanliigassa sekä Ukrainan voitto siten, että ottelussa tulee yhteensä alle 3,5 maalia. Olin kuitenkin Twitterin läpi pelattuani edelleen sitä mieltä, että Ukraina tulee parempaan. Niinpä löin sisään sellaisen vedon, että vain vierasjoukkue tekee ottelussa maalin kolmen kertoimella.
Toinen puoliaika alkoi kuten ounastelin. Ukraina paransi roimasti ja lisäsi höyryä. Tässä vaiheessa minulla oli perkeleellinen kiire avata liveveto ja survoa sisään loput tilillä maanneet kahdeksan euroa. Tungin ne kohteeseen, joka oli kertoimella 2.20 Ukraina tekee avausmaalin. Kaksi minuuttia vedon lyömisen jälkeen pallo olikin sitten maalissa. Jarmolenkon loistava pystypallo pystyyn juosseelle Masilovskylle, jonka siirron Hradecky ehti torjumaan, mutta jatkopallon siivosi sisään iki-ihana Jevhen Konopljanka. Koko toisen jakso yritin muuten saada videolle sellaista tilannetta, jossa Konoplyanka olisi saanut pallon täyteen vauhtiin laidalleen ja kipittänyt Arkivuon ohi. Kännykkä oli taskussani valmiina kuvaamaan tilanteen, mutta sellaista hetkeä en ikinä päässyt ikuistamaan. Onneksi näin sentään läheltä, kun Kono oli muutaman kerran pysähtyneessä tilassa laidallaan etsimässä syöttöpaikkaa. Suomi paransi toiselle jaksolle ainakin siinä, että Jevhen pysyi paljon paremmin ruodussa avausjaksoon verrattuna. 68 minuutin kohdalla Suomi teki tuplavaihdon. Sisään rynnivät Jolle ja Jensen Pukin ja Lodin jättäessä vihreän veran. Kappe siirtyi kymppipaikalta oikeaan laitaan Lodin paikalle ja Jensen meni kymppipaikalle. Jolle luonnollisesti korvasi Pukin, joka oli missannut hetkeä aiemmin loistavan tasoituspaikan, jonka Konoplyanka oli lahjoittanut käsittämättömällä harhasyötöllään alaspäin. Suomen oikea laita prässäsi Arkivuon ja Lodin toimesta hyvin Konopljankaa, joka oli pakotettu syöttämään alas Pjatoville, jos hän halusi pitää pallon elossa. Oikea ratkaisu olisi ollut syöttää vielä kovempaa tai laittaa vain pallo ulos tahi suojata eikä antaa paniikkipalloa alas. Yllättävä virhe tuon tason yksilöltä. Pukilta harmillinen missi, mutta kulma oli toki pieni. Alempana raportissa kerron toki sen pelaajakohtaisissa analyyseissa Pukin kohdalla, mikä olisi ollut oikea ratkaisumalli tuossa tilanteessa.
Kauaa eivät ehtineet vaihtomiehet olla kentällä, kun tuhisi. Keskityspallosta Kappe nikkasi pallon kohti pilkkua, jolloin Ukrainan linjasta joku pääsi väliin ja puski pallon omaan ylärimaan. Jolle oli hereillä reboundissa ja siivosi roskat pussiin upealla syöksypuskulla maan kautta oikeaan kulmaan. Maailmanluokan viimeistely. Harmillisesti sitten Suomi nukahti muutamaa minuuttia myöhemmin sivuvaparin jälkeen, kun Rakitskin kierteinen vasemman jalan keskitys löysi Besedinin, joka oli tullut kentälle Ukrainan kärkeen Seleznevin tilalle. Nuorelle klopille ensimmäinen majumaali, joka ilostutti häntä paljon. Sen jälkeen en enää uskonut Suomen tasoitukseen. Oli vain niin lamaantunut olo, kun hetkeä aiemmin olimme yhdessä hurranneet ja tuulettaneet Suomen tasoitusmaalia, jonka jälkeen ilo ja jännitys riistettiin tylysti. Erzi tuli lopussa Urosen tilalle targetiksi, mutta voitti vain yhden pääpallon. Eipä toki häntä ehditty edes hirveästi ruokkia. Kuuluttajan ilmoittaessa lisäajan pituudeksi vähintään kolme minuuttia, katsoin omaa kelloani, joka näytti 20.45. Mahtavaa, aikataulussa ollaan, ajattelin itsekseni. Lisäajalla vielä Ukraina sössi boksissa erinomaisen maalipaikan liiallisen näpertelyn seurauksena ja Jensen lähti tempokuljettamaan viimeistä iskua. Oiva pallo oikeaan laitaan Lamille, mutta tämä menetti lopulta kuulan ja rikkoi, joka oli viimeinen naula arkkuun. Tuomari vihelsi lopulta pilliinsä ja lähdin saman tien kipittämään ulos stadionilta.
Valuin kohti rautatieasemaa ihmisjoukon keskellä ohittaen muita yksilö kerrallaan. Poliiseja oli rutkasti turvaamassa poistumista, myös hevosia oli stadionin edessä tien toisella puolen. Isossa risteyksessä oli jopa poliisiauto tiesulkuna estämässä autoja ajamasta kohti massiivista ihmismerta. Hyvä niin. Oma kävelyni sujui loistavasti ja olin lopulta rautatieasemalla 21.02. Aikaa oli siis ruhtinaalliset yhdeksän minuuttia. Nappasin kahvilasta mukaan sämpylän ja Fantan. Maksoin ostoksista kassalle reilut seitsemän euroa, karmea summa. Sen jälkeen kipitin kohti laitureita ja tarkastin samalla junani lähtölaiturin, joka oli 4D. Astuin junaan lopulta neljä minuuttia ennen sen lähtöä, joten paluumatka oli valmis alkamaan.
Löin jälleen kuulokkeet korviin ja kiinnitin mukanani olleen varavirtalähteen kännykkään. 16%:n virtavaraus ehti kasvaa matkan aikana hieman yli viiteenkymmeneen prosenttiin. Avasin heti kännykästä luottostriimisivustoni, josta näkisin formuloiden Kanadan Grand Prix'n. Kisa kestikin koko matkan ajan, joten junamatka sujui leppoisasti sitä seuraten. Pätkimistäkin ilmeni vähemmän kuin menomatkalla. Sämpylän olin puolestaan ahminut heti naamariini matkan alussa, koska olin syönyt edellisen kerran kahdelta iltapäivällä. Formuloiden päätyttyä minulle jäi aikaa tarkastaa pelitilini saldoni. Se osoitti 28 rahayksikköä. Mainiota. Aiemmin uunissa ollut Ukrainan voitto alle 3,5 yhteismaalimäärällä osui, samoin livestä runtattu Ukrainan avausmaali. Ainoaksi hudiksi jäi se, että vain Ukraina maalaisi ottelussa. Mainittakoon myös se, että Italia keräsi lopulta 13 kulmapotkua, joten sekin veto osui kirkkaasti.
Turkuun saavuttiin hieman ennen yhtätoista. Bussini lähti vasta yhdeltä, joten minun oli tapettava aikaa kaksi tuntia. Sunnuntaiyönä Turussa. Noh, ensin käppäilin torille asti tutkimaan ruokatarjontaa. Vain kebabmestoja ja baareja oli auki, joten päätin turvautua Hesburgeriin. Torin Hesburgeriin en suostunut menemään, joten kävelin linja-autoaseman Hesburgeriin, jossa sai sentään olla sisätiloissa. Tilasin kerrosaterian, mutta koska pöytäpuoli oli jo suljettu ja vain drive-in kaista auki, jouduin menemään syömään aterian ulos. Istahdin rakennuksen edessä olleeseen pöytään nauttimaan ateriani. Ensin ranskalaiset naamariin kaksin käsin nälässä, jota sämpylä ei ollut kokonaan poistanut. Sen jälkeen suussasulava kerrospurilainen. Olisin muutoin ottanut mega-aterian, mutta sämpylä oli lieventänyt nälkääni ohuesti jo junassa. Coca-colan nappasin käteeni ja lähdin kuluttamaan aikaa. Tässä vaiheessa oli vielä vajaat puolitoista tuntia bussin lähtöön. Kello läheni kahtatoista yöllä. Harkitsin jopa taksia, mutta en ajatellut maksaa 50 euroa muutaman tunnin tähden. Join muutaman kulauksen kokiksesta ja dumppasin sen linja-autoaseman roskikseen.
Lähdin kävelemään kohti tuomiokirkkoa. Ajatuksena oli vain tappaa aikaa ja pysyä lämpimänä. Päälläni oli toki tuulitakki ja sen alla t-paita sekä jalassa shortsit, joten kylmä minulla ei ollut. Mutta sitten alkoi toisenlainen piina. Nimittäin rakko alkoi ilmoittaa itsestään. Olin käynyt edellisen kerran kusella kolmelta iltapäivällä juuri ennen reissun alkua. Matkan aikana nautitut limonadit tunkivat väkisin jalkojeni väliin, mutta koitin sulkea piinan ja kivun mielestäni ja ajattelin positiivisesti. Pääsisin kuselle vajaan kahden tunnin päästä kuitenkin pusikkoon. Samaan paikkaan johon olin tehnyt tarpeeni ennen bussiin astumista iltapäivällä. Tuomiokirkolta käännyin jokirantaan. Kävelin ensin vasenta puolta ja ennen jokilaivoja vaihdoin tien toiselle puolelle, jota pitkin kävelin melkein satamaan asti. Noh, ei nyt ihan sinne asti, mutta kuitenkin sinne asti, jossa ovat kesäisin Tall Ships Racesin laivat. Sen jälkeen katsoin kelloa, joka näytti 0.15. 45 minuuttia aikaa bussin lähtöön, joten päätin kääntyä takaisin. Vastaan oli tullut satunnaisia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, mutta muutoin nautin pimenevästä ja viilenevästä kesäyöstä kaupungissa. Tunsin erittäin suurta kiusausta päästää suihkun vapaaksi ja helpottaa piinaani johonkin pusikkoon, mutta en kerta kaikkiaan löytänyt sellaista pusikkoa, johon olisin kehdannut tehdä tarpeeni. Niinpä pidätin ja pidätin edelleen. Paluureitti ei kulkenut enää jokirantaa pitkin, vaan suunnistin loivasti kohti suoraan linja-autoasemaa kiertäen ydinkeskustan. Saavuin takaisin asemalla kymmenen minuuttia ennen bussin lähtöä. Bussi kurvasi samalla laiturille ja pääsin nousemaan kyytiin.
Maksoin lompakosta löytyneillä kolikoilla tasarahan ja istuin paikalleni. Bussin takaosassa olisi ollut WC, mutta istahdettuani pahin piina hellitti ja päätin pidättää vielä puoli tuntia. Lopulta jäin bussista pois puolen tunnin matkan teon jälkeen ja kävelin 300 metriä eteenpäin kohti kotiani. Sen jälkeen poikkesin tuttuun pusikkoon, johon laukesin. Suihku roiskui voimakkaana virtana jalkojeni juureen ruohikkoon ja koin vapauden tunnetta. Piina oli ohi ja pääsin minuutin puristuksen jälkeen jatkamaan matkaani. Kävelymatkaa oli jäljellä 25 minuuttia, joka toki kului kuulokkeet korvissa. Laitoin soimaan Vain Elämää -ohjelman Encore-päivän biisejä. Irinan ja Samun "Kuljetaan tämä loppuun" on sellainen biisi, joka sopii tuollaiseen hetkeen. Kävelet yksin pimeässä kohti kotia todella pitkää suoraa, joka ei tunnu ikinä loppuvan. Samalla pohdit itseksesi, että mitä haluat elämältäsi. Lauloin ääneen kappaleen tahdissa, koska kukaan ei ollut kuulemassa. Herkistyin ja kylmät väreet kulkivat kehoni läpi. Ajattelin, että kuljen yhdessä Huuhkajien kanssa loppuun elämäni loppuun asti, vaikka mitä tapahtuisi. Suomalainen maajoukkuejalkapallo on hieno asia, vaikka menestystä ei tulisi! Minulle tärkeintä on se, että saan nähdä pelaajia livenä. Ja nimenomaan se, että saan nähdä myös vastustajan tähtipelaajia. Siksi harkitsen vahvasti Kroatiaan lähtemistä. Modricin, Perisicin ja Mandzukicin näkeminen olisi suorastaan orgastista, nyt kun siihen olisi mahdollisuus. Nautin enemmän maajoukkuepeleistä kuin seurajoukkuejalkapallosta, joten siksi Huuhkajat on minulle tapa nähdä jalkapalloa livenä, koska en osaa kannattaa mitään yksittäistä seurajoukkuetta jalkapallossa.
Saavuin kotiin lopulta kahden aikaan yöllä. Olin väsynyt, mutta samalla kaihoisan tyytyväinen siihen, että onneksi tuli taas lähdettyä reissaamaan ympäri Suomea liveurheilukokemuksen vuoksi. Lukuisat Hartwall Areena -vierailut ovat jo totuttaneet siihen, että kotiin saavutaan yöllä, joten se ei ollut uusi asia. Join muutaman hörpyn vettä, pesin hampaat, ulostin päivän aikana nautitun roskaruuan ja hipsin alakertaan. Avasin koneen vielä yöllä, koska halusin kirjata ylös pelaaja-analyysit vielä silloin, kun ne olivat minulla kirkkaana mielessä. Siksi saatte nauttia niistä seuraavaksi, jonka jälkeen raportti huipentuu...
+ Hradecky: Jalalla kerrassaan erinomainen. Yksi todellinen gamesaver, harmi että reboundista vihu meni johtoon. Keskityspalloissa myös varmaa toimintaa.
+ Moisander: Nikke pelasi ihan hyvin. Voitti kaksinkamppailuja ja oli pallollisena hyvä. Selvästi parempi esitys kuin keskiviikkona. Elekieli oli paljon ryhdikkäämpi.
+/- Ojala: Yllätyin siitä, miten hyvin Ojala pelasi jalalla. Kykeni jakamaan ristipalloja siinä missä Moisanderkin. Paikkasi hyvin Arajuurta kookkaana topparina. Ensimmäisestä maalista en osaa sanoa sitä, että olisiko Ojalan pitänyt huomata boksiin juossut Malinovsky vai kenen vastuulla se oli.
+ Raitala: Jätti positiivisen kuvan kuten keskiviikkonakin. Piti Jarmolenkin pihdeissä avauspuoliskolla todella hyvin. Yhteistyö Urosen kanssa toimi vasemmassa laidassa kivasti, ainoastaan kummankin keskitykset olivat luokattomia, mutta muutoin Raitala syötteli omille hyvällä prosentilla.
- Arkivuo: Ensimmäisessä maalissa viittoili pelin ollessa kesken ja se maksoi maalin. Muutaman kerran hyvää painimista ja hankki Rakitskylle kortin ensimmäisellä jaksolla, mutta noin muutoin tuo juoksunopeuden hidastuminen kyllä näkyy Arkivuon pelissä liikaa, koska ei pääse enää millään ohi. Nosti kuitenkin tasoaan keskiviikosta ja pystyi toisinaan ahtaistakin väleistä syöttämään pallon omille. Silti avausmaalin töhöily vie arvosanan miinukselle, samoin ajoittaiset harhasyötöt ja liikkeen hitaus.
+ Yaghoubi: Enpä olisi uskonut, että Mosa pystyy noin hyvin hallitsemaan keskikenttää Ukrainan tasoista nippua vastaan. Ensimmäisellä jaksolla suvereenin hyvä esitys. Piti palloa rohkeasti ja oli luova! Toki kerran paha harhasyöttö keskelle, josta Malinovsky pääsi purjehtimaan keskelle, mutta laukoi suoraan Luken syliin. Muutoin oli Suomen priimusmoottori, jonka kautta hyökkäykset rakennettiin. Toisella jaksolla sitten ei päässyt enää yhtä näkyvästi operoimaan, mutta vahva näyttö Kanervan suuntaan Mosalta. Suomen MVP ilman muuta.
+/- Lam: Tasapainotti ihan mukiinmenevästi. Turhautui ja kiukutteli eniten Suomen pelaajista, siitä miinusta. Fokus peliin, ei jälkipeliin. Pallollisena ihan OK, ei loistanut eikä pettänyt. Laukausta pitäisi saada kehitettyä kovemmaksi ja tarkemmaksi. Jotenkin Lamin potkutekniikalla jokainen kuti näyttää vaisulta sisäsyrjäkudilta, joilla ei boksin ulkopuolelta voi osua maaliin.
+ Uronen: Jerelle voi antaa puhtaat paperit. Mahtavaa, että pääsi pelaamaan nyt selvästi ylempänä, jossa ne parhaat ominaisuudet tulevat esiin eli potkutekniikka ja pallollinen osaaminen. Keskitykset olivat toki tässä pelissä huonoja, koska ne eivät löytäneet omia, vaan kaikki yritykset katkottiin. Lisäksi välillä Uronen tyytyy siihen alibisyöttöön, kun olisi mahdollisuus yrittää haastaa ohi ja laittaa keskitystä maalille. Tuohon vielä lisää röyhkeyttä hieman, niin hyvä tulee. Toivon vain, että myös jatkossa Uronen-Raitala akseli nähdään vasemmassa laidassa, koska se toimi hyvin ja pojat pitivät Jarmolenkon kurissa.
+ Hämäläinen: Keskiviikkoon verrattuna Kappe onnistui hyvin, yllätyin jopa, että Hämäläinen oli niin hyvä mitä hän lopulta oli. 10-paikalla Kappe puolusti tunnollisesti ja piti Stepanenkon varsinkin avausjaksolla poissa pallosta. Jaksoi raastaa ja ensimmäisellä jaksolla oli mukana useissa hyvissä kombinaatioyrityksissä, joita Suomi haki viimeisellä kolmanneksella. Yhden kosketuksen ratkaisut olivat pääsääntöisesti onnistuneita. Toisella jaksolla sitten Kapen puskun jälkeen Suomi pääsi tasoittamaan, joten siitä vielä pieni plussa. Toisella jaksolla jäi myös mieleen tilanne, jossa Kappe pyörähti laidasta kahden ukrainalaisen välistä keskelle ja voitti siten tilaa ja loi ylivoimamahdollisuuden muualle.
+/- Lod: Ei ollut ihan paras peli Robinilta. Avausjaksolla toki oli näkyvä ja mukana Suomen satunnaisesti toimineessa kombinaatiopelissä. Toisella jaksolla tietysti sitten sotkeutui muutamaan otteeseen boksissa jalkoihinsa, kun olisi pitänyt tehdä se kuuluisa oikea ratkaisu. On kuitenkin edelleen selkeä avauksen mies parhaidenkin ollessa mukana ja täytti ruutunsa. Yaghoubin kulmat olivat sen verran huonoja, että toivottavasti Lod antaisi ne jatkossa kuten Liechtensteinia vastaan.
+/- Pukki: Ei Teemu niin huono ollut kuin osa on dumannut. Toki siitä yhdestä paikasta olisi pitänyt tehdä maali, kun Konoplyanka tarjoili avopaikan, mutta myös Pjatov tuli hyvin vastaan. Ulkosyrjäsijoitus vasempaan alakulmaan olisi ollut oikea ratkaisu oikean etuyläkulman hakemisen sijaan. Avausjaksolla Pukki juoksi ahkerasti ja ajoitti prässi-iskuja viisaasti. Joutui painimaan toppariparia vastaan yksinään, kun Arkivuo, Lod ja Ojala heittivät muutaman pystypallon, mutta onnistui kuitenkin pari kertaa pitämään pallon omilla. Varsinkin silloin, kun pallo pelattiin pomppivana Teemun jalkaan, Pukki piti sen hyvillä ensimmäisillä kosketuksilla itsellään. Ja noita tilanteita oli kuitenkin useampi.
+ Pohjanpalo: Supersubina maali, muuta ei voi vaatia. Kliininen viimeistely, hattua päästä. Energinen kehonkieli.
+/- Markkanen: Pelasi vain 10min, joten vaikea antaa arvosanaa. Muutama pystypallo toki pelattiin Erzille, mutta taisi vain yhden niistä voittaa, jolloin pusku kohti Jollea oli liian voimakas ja tilanne kuivui kasaan.
+/- Jensen: Muutama pirteä tempokuljetus, varsinkin lopussa, jossa pelasi pallon lopulta laitaan Lamille. Jäi kuitenkin melko vähille palloille.
Havainnot vierasjoukkueesta:
- Pjatov oli solidi, eipä voinut maalille mitään.
- Topparipari Rakitsky-Ordets toimi siten, että Ordets toimitti pallon heti viereen kaljupäisen ja hyvin ruskettuneen Rakitskyn jalkaan, joka pyöritti peliä. Kolmesti hän pääsi myös nousemaan ensimmäisen linjan ohi jalalla ja kokeilemaan Hradeckya 30 metristä ilman tulosta.
- Butko piti leveyden oikealla, mutta kemia ei toiminut Jarmolenkon kanssa, koska Uronen ja Raitala puolustivat hyvin.
- Keskikentällä Malinovsky oli ehkäpä se näkyvin. Ensimmäisellä jaksolla varsinkin oli se, jonka kautta peli pyöri. Pääsi kerran ajamaan hyvään vetopaikkaan Mosan hasardin jälkeen. Toisella jaksolla passi Konoplyankan maaliin pystyjuoksun jälkeen.
- Vieressä Stepanenko oli varsinkin avausjaksolla näkymätön, kun Kappe teki hyvää pimentämistyötä. Toisella jaksolla rytmitti peliä jo tutusti.
- Konoplyanka oli avausjaksolla Ukrainan vaarallisin pelaaja. Piti Arkivuota pilkkanaan viitisen kertaa, mutta vain yksi keskitys löysi Jarmolenkon pään toiselta puolelta boksia. Toisella jaksolla sitten oli hyvin hereillä reboundissa ja teki johtomaalin. 1-2 maalin jälkeen alkoi makoilemaan saatuaan toki useita osumia jo aiemmin puoliajan aikana. Hyvä matsi kokonaisuudessaan.
- Kymppipaikalla Kovalenko oli Malinovskyn tavoin avausjaksolla pallossa kohtalaisen paljon verrattuna Jarmolenkoon ja Stepanenkoon. Ratkaisut olivat kuitenkin lopulta melko pehmeitä, ei puhkovia syöttöjä, joita odotin.
- Kärjessä Seleznev ei saanut mitään aikaan yhtä kääntökutia lukuun ottamatta, joka meni maita pitkin Luken syliin. Tilalle tullut Besedin teki voittomaalin ja oli jotenkin elekieleltään paljon ryhdikkäämpi sekä sympaattisempi. Tuuletuksista näki sen, kuinka paljon upean kliininen puskumaali merkitsi hänelle.
Sain ylläolevat arviot valmiiksi yöllä kello 3.15. Samoilla silmillä oli suunnitelmissa katsoa NHL:n kuudetta loppuottelua niin kauan kuin pysyn hereillä. Kaksi erää jaksoin sinnitellä, kunnes yksinkertaisesti silmät alkoivat lupsumaan liikaa. Otin tunnin väliunet ja heräsin kuudelta. Avasin uudestaan Viaplayn ja näin, että mestaruus oli ratkennut. Kelasin nopeasti päätöserän läpi ja näin ratkaisun tapahtuneen vain hetkeä ennen loppua. Karmea tapa hävitä. Ja niin tuttu tapa. Katsoin hetken Penguinsin juhlintaa ja ummistin lopullisesti silmäni. Päätin samalla kirjoittaa tämän raportin muun rungon vasta herättyäni, koska näin pitkää tekstiä ei olisi ollut järkevää raapustaa yöllä.
Kiitoksia jälleen kerran Suomen maajoukkueelle mahtavasta elämyksestä. Nautin täysin sieluin Ratinassa nähdystä ottelusta. Se sisälsi draamaa ja iloa. Suomen pelaaminen jätti minulle positiivisen mielikuvan ja pidin 4-2-3-1 ryhmityksestä. Miettikääpä sitä, millaisen miehistön me tuohon pelitapaan saamme parhaimmillamme jalkeille. Vajaamiehisenä ideaalia Ukrainaa vastaan Suomi pelasi viisaasti.
Pohjanpalo
Uronen-Eremenko-Lod
Hetemaj-Sparv
Raitala-Moisander-Arajuuri-X
Hradecky
Tuo olisi kertakaikkiaan fantastinen miehistö Kanervan eiliseen pelitapaan. Tulosta tulisi varmasti ja olen luottavainen edelleen siihen, että olemme menossa oikeaan suuntaan Kanervan johdolla. Pitää muistaa se, että hän on johdannut Suomen U21 EM-kisoihin. Toistan jälleen luotto-sanaa, mutta luotan siihen, että olemme ensi karsinnoissa valmiita taistelemaan kisapaikoista! Projekti etenee ja tämä peli jätti minulle oikeanlaisen fiiliksen siitä, että mahdollisuudet ovat olemassa muutenkin kuin Nations Leaguen kautta. En malta odottaa syyskuista kotiottelua Islantia vastaan, johon aion ilman muuta mennä. Sigurdsson on nähtävä livenä, samoin Islannin sensaatiomiehistö muutoinkin. Kiitoksia vielä kerran tämänkertaisesta ja palataan asiaan tuolloin.
|
Äänestys
