FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
21.10.2017 klo 19:38:40 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2 ... 48
 
Kirjoittaja Aihe: FC Barcelona 2017-2018: Tant se val d'on venim, Si del sud o del nord  (Luettu 263064 kertaa)
2 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
aquel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona


: 31.05.2017 klo 21:13:51

FC Barcelona 2017-2018



Alkakoon kausiavaus pienellä henkilökohtaisella kissan hännän nostamisella ja esittelyllä. Yllä olevassa kuvassa ovat kaikki FC Barcelonan ykkösjoukkueen valmentajat siltä ajalta, jona allekirjoittanut on seuraa kannattanut eli syksystä 2003 alkaen. Näiden neljäntoista kauden aikana olen katsonut arviolta noin 750 Barcelonan kilpailullista peliä (ei mukana Katalonian cupia) 819 mahdollisesta pelistä. Rijkaardin aikakaudella kahden ensimmäisen kauden aikana jäi yhteensä joitain kymmeniä pelejä näkemättä, mutta kaudesta 2005-2006 alkaen jokaisen tai lähes jokaisen ottelun näkeminen streamien ja Urheilukanavan ansiosta oli viimein mahdollista, minkä seurauksena viimeisen 12 vuoden aikana on jäänyt katsomatta yhteensä 10-15 Barcelonan kilpailullista ottelua. Pepin aikakaudesta alkaen missattuja pelejä on alle viisi. Muistuu hyvin mieleen yksi peli, jota ei jostain syystä televisioitu ja se jäi siitä syystä näkemättä: Barcelona – Sevilla syksyltä 2006 (Blaugrana voitti 3-1). Paikan päällä olen käynyt joka kausi syksystä 2008 lähtien. Siitä lähtien 32 ottelua on tullut nähtyä Camp Noulla ja yhteensä 58 ottelua Espanjassa. Välillä on tullut jopa asuttua siellä...

Kannattamisajan paras yksittäinen hetki? Kun Éric Abidal nosti Wembleyllä UCL-pokaalin ilmaan keväällä 2011.

Paras paikan päällä koettu hetki? Tulee mieleen monta hyvää ja rakasta muistoa: Ensimmäinen kerta Camp Noulla, kun Pepin aikakausi lähti todenteolla käyntiin 6-1 voitolla Atléticosta syksyllä 2008, Pepin jäähyväiset 2012 Espanyolia vastaan, keväällä 2014 Boixosin matkassa tehdyt vieraspelireissut kokonaisuudessaan, Messin hattutemppu ja 3-4 voitto Bernabéulla keväällä 2014… Mutta yksi on pakko nostaa kuitenkin ylitse muiden: Viimeisin El Clásico, joka oli pelinä uskomaton ja draamankaareltaan huikea. Kruununa Messin viimeisillä hetkillä isketty voittomaali ja historiallinen tuuletus verivihollisen kotiluolassa.

Upein paikan päällä nähty maali? Messin soolojuoksu Copa del Reyn finaalissa Athleticia vastaan keväällä 2015.

Kannattamisajan vaikein yksittäinen hetki? Tito Vilanovan menehtyminen.

Yksi ottelu, jonka olisit halunnut nähdä paikan päällä? Tulee mieleen monta, kuten 5-0 El Clásico syksyllä 2010, UCL-finaali 2011, Ronaldinhon show Klassikossa syksyllä 2005… Mutta jos yksi on valittava, on se 6-1 vs. PSG.

Milloin seuraavan kerran menet Camp Noulle? Todennäköisesti tulee mentyä seuraavaan liigapelinä pelattavaan El Clásicoon ensi kaudella, on se sitten syksyllä tai keväällä.



Tämä kausiavaus sisältää tajunnanvirtaa kannattamisesta, juuri päättyneestä kaudesta FC Barcelonan joukkueen tai tarkemmin sitä seuraavan culén näkökulmasta ja joitain arvailuja, toiveita ja pelkoja joukkueen ja seuran lähitulevaisuudesta. Kiitos ja anteeksi.

Kannattaminen – mitä se on?

Mitä kannattaminen on? Se on sitä, kun lähdet viileänä lokakuisena iltana katsomaan räntäsateeseen oman joukkueen peliä. Se on myös sitä, että kun heräät aamulla, harmituksen määrä on niin suuri kannattamasi joukkueen edellisenä iltana nähdyn ja koetun tappiollisen tärkeän pelin vuoksi, että melkein toivot ettet olisi herännyt ollenkaan. Kannattaminen on toisinaan sitä, kun huomaat ajattelevasi joukkueesi seuraavan pelin avauskokoonpanoa arjen keskellä. Joskus kannattaminen on niin raskasta, että toivot ettet koskaan olisi alkanut kannattamaan. Joskus taas kannattaminen antaa niin suuria elämyksiä ja onnellisuuden tunteita, että vain harva asia koko elämässä antaa vastaavia. Silloin sitä muistaa, miksi kannattaa. Kun kerran on syystä tai toisesta saanut kannattamansa joukkueen ”pureman” ja elänyt, nähnyt ja kokenut x-vuotta oman joukkueensa mukana hyvien ja huonojen aikojen läpi, on tunnesiteestä muodostunut niin voimakas, että ei kannattamista voi lopettaa - ei vaikka haluaisi. There is no coming back. Kannattaminen on parhaimmillaan elämän mittainen matka, jossa rakkaus joukkuetta tai seuraa kohtaan viedään hautaan saakka samalla tavalla kuin rakkaus omaa puolisoa tai lapsia kohtaan.



Kannattamisen tärkein elementti on tunneside. Ilman tunnesidettä on vaikea kannattaa, koska tunneside tuo mukanaan kannattamisen aiheuttaman tunneskaalan. Tunnesiteen alkuperä on jokaisella kannattajalla yksilöllinen. Toisilla se on syntyperäinen ja kotipaikkaan perustuva, joillakin taas isä on kannattanut jotain joukkuetta jo 70-luvulta lähtien ja sitä kautta tunneside on siirtynyt sukupolvelta toiselle, jollakin kipinä tunnesiteen syntymiselle on saanut alkunsa jostain aivan muusta, kuten vaihto-opiskelu- tai opiskelukaupungin joukkueesta, lapsuus- tai nuoruusajan suosikkipelaajan joukkueesta tai niinkin vähäpätöiseltä tuntuvasta seikasta kuin pelipaitojen väristä. Tunnesiteen alkulähteitä on melkein yhtä monta kuin kannattajiakin eikä alkusysäyksen syyllä ole yleensä mitään merkitystä isossa kuvassa, vaan oleellisempaa on sen jälkeinen toiminta, kannattamisen syventyminen. Tärkeintä on, että tunneside löytyy ja elää sen mukaisesti, eli kannattaa. On turha kyseenalaistaa kenenkään kannattamistapohjaa, eli tunnesidettä, sen vahvuutta ja perusteita siteelle varsinkaan, jos ei tunne kyseistä henkilöä. Kukaan ei näe toisen sisälle ja voi siten kertoa, mitä joku tuntee, saa tuntea tai ei saa tuntea jotain joukkuetta kohtaan. Sama pätee hyvin pitkälti myös ihmissuhteisiin. Älköön kukaan kyseenalaistako kenenkään tunteita toista ihmistä kohtaan, mikäli teot eivät puhu tätä vastaan.



Kannattamisen tasoja ja ulottuvuuksia on monia. Tiettynä ajanjaksona elämässä kierrät kannattajabussissa lähes jokaisessa vieraspelissä, soihdutat kulkueissa, laulat, huudat, elät kannattajaryhmässä osana suurempaa kokonaisuutta näyttämässä tunnetta fyysisesti joukkueen vierellä. Mutta normaalisti tämä ei jatku koko elämää, vaan elämän muiden tekijöiden, kuten iän, työn, asuinpaikan ja perheen muutosten myötä myös kannattaminen muuttaa olomuotoaan. Jossain elämänvaiheessa ei ole välttämättä mahdollista katsoa paikanpäällä jokaista kotipeliä saati sitten vieraspeliä, mutta sekin on normaalia, kunhan oletettavasti tunneside säilyy, kiinnostus säilyy ja kannattaminen jatkuu. Jos ei jatku, voidaan olettaa, että olit sittenkin enemmän aina ihastunut kannattamasi joukkueen pelireissujen tuomaan yhteisöllisyyteen itse joukkueen sijaan.

Tunnesiteen ohella toinen tärkeä peruselementti kannattamiselle on pelien katsominen joko fyysisesti paikanpäällä tai tv:n/internetin välityksellä. Nykyisessä globaalissa maailmassa asuinpaikalla ei ole kannattamisen kannalta niin suurta merkitystä kuin mitä sillä oli vuosikymmeniä sitten, kun ei ollut internetiä. Kaikella kunnioituksella teksti-tv:stä pelejä seuraaville, mutta on liki mahdoton muodostaa todenmukaista mielipidettä joukkueen pelaamisesta, jos et katso valtaosaa joukkueen peleistä. Lopputulos, maalintekijät ja tilastot kun muodostavat vain hyvin pienen osan jalkapallosta. Jalkapallo on moninainen laji, jossa tuloksen takana on todella paljon asioita, ja siksi jos tosissaan on pyrkimys olla perillä kannattamansa joukkueen tilasta, on katsottava pelejä ja myös ymmärrettävä jonkin verran näkemäänsä. Pelejä katsomalla pystyt luomaan joukkueen pelaamisesta mielipiteitä ja omia näkemyksiä, joiden kautta puolestaan pystyt tarvittaessa keskustelemaan asioista.

Mutta mitä on FC Barcelonan kannattaminen? 2000-luvun menestynein seura on luonnollisesti kerännyt sekä kannattajia että vihaajia, joita menestys tuo aina mukanaan. Oma suhtautumiseni vihaajiin on varsin kyyninen: Jos suhtaudut intohimoisesti jalkapalloon, on sääli, jos kohdistat intohimosi jollekin negatiiviselle – kuten vihaamiselle – etkä pysty keskittymään positiiviseen eli kannattamasi joukkueen (jos sellaista on) kannattamiseen, pelien seuraamiseen ja niistä nauttimiseen. Culéna toki en voi sietää madridismoa ja sitä, mitä kyseinen seura edustaa, mutta vihaamisen sijaan keskityn FC Barcelonan otteista nauttimiseen ja seuraamiseen niin hyvin kuin mahdollista. Toivon aina, että Real Madrid häviää, mutta jos ei häviä, en menetä siitä yöuniani. Toista se on toisinaan Blaugranan tappioiden kohdalla. Koska Barcelona on niin mielettömän upeasti menestynyt kannattamiseni aikana tämän vuosituhannen puolella ja siten häviää kauden aikana vain kourallisen otteluita, tuntuu jokainen tappio kuin puukoniskulta suoraan sydämeen. Yöllä ei meinaa saada unta, aamulla tuntuu ikävältä herätä. Ero esimerkiksi Suomen maajoukkueeseen ja sen kannattamiseen on valtaisa, koska häviämiseen on tottunut, niistä on tullut arkipäivää ja siten maajoukkueen kohdalla odotamme vain parempaa huomista. Mutta kun se parempi huominen ja kaivattu kisapaikka joskus tulee, tulee se päivä olemaan ikimuistoinen ja palkitseva…

Blaugranan pelejä on nykyään internetin ansiosta helppo seurata. Toista se oli vielä 2000-luvun alkupuoliskolla. Tämän lisäksi Barcelonaan on helppo ja varsin halpa matkustaa. Siksi on tullutkin tehtyä vähintään 1-2 pelireissua kauden aikana jo kohta lähes vuosikymmenen ajan. Seuran jäsenyys, penyoihin kuuluminen, oman kielitaidon kehittyminen ja paikalliset espanajalaiset ystävät edesauttavat ottelulippujen saamista suurimpiinkin peleihin, kuten Klassikoihin ja finaaleihin. Paikalliset suhtautuvat meihin pohjoismaalaisiin etäkannattajiin pääsääntöisesti erittäin positiivisesti, avoimesti ja lämpimästi, mikä on ainakin omalla kohdallani edesauttanut entisestään yhteisöllisyyden tunteen muodostumista viimeisen vuosikymmenen aikana.

Lopulta FC Barcelonan kannattaminen on ihan samanlaista kuin mitä on minkä tahansa muunkin ison ja menestyneen seuran kannattaminen. Kakkoseksi sijoittuminen on jo epäonnistuminen, triplasta puhumisesta on tullut vähän turhankin arkipäiväistä ja jokakautista siihen nähden, että ennen Pep Guardiolaa Barcelona ei ollut voittanut sitä vielä yli 100-vuotisen historiansa aikana kertaakaan eivätkä toiset (mega)joukkueet ole voittaneet vieläkään. Mestarien liigassa pärjäämistä nykyään korostetaan hieman liikaakin siihen nähden, että kyseessä on cup-muotoinen kilpailu, jossa onnella on varsin merkittävä osuus (verrattuna liigaan).

Kun Barcelona ei voita liigaa ja/tai Mestarien liigaa, etsitään syitä miksi näin ei käynyt ja odotetaan parempaa seuraavalta kaudelta. Samanlaista se on varmasti jokaisen megaseuran kannattamisen kohdalla. Sitten joskus, kun Barcelona valahtaa esimerkiksi Mestarien liiga -paikkojen ulkopuolelle liigassa eikä cupeistakaan tule lohdutuspalkintoja, mitataan todella sitä, ketkä olivat kannattajia ja ketkä olivat mukana vain silloin, kun kannattaminen oli pääosin pelkästään mukavaa. Nimittäin kannattaminen ei ole aina mukavaa ja siksi en suosittelekaan sitä ehdoitta kaikille. Se vie aikaa, se vie rahaa, pahimmillaan se vaikuttaa tunne-elämään ja sitä kautta jopa ihmissuhteisiin. Kun kannattamisen ottaa tosissaan, se on kuin päihde, ja kuten päihteiden kanssa, tulee kannattamisessakin pyrkiä löytämään oma itselle sopiva polku eli kultainen keskitie, minkä kautta kannattaminen synkkaa hyvin muun elämän kanssa. Kannattaja katsoo milloin oma joukkue pelaa ja sovittaa muun elämänsä lähes poikkeuksetta sen mukaan, kun taas satunnainen seuraaja tai symppaaja katsoo otteluita, jos muu elämä antaa siihen mahdollisuuden. Kannattaminen antaa, kannattaminen ottaa, mutta olennaista on, että kukin löytää oman polkunsa ja keinonsa pysyä kannattamisen kautta tai siitä huolimatta onnellisena.

Kausi 2016-2017 – mitä tapahtui – miksi tapahtui?

Barcelona voitti Espanjan Supercupissa syksyllä Sevillan yhteismaalein 5-0 sekä juuri hiljattain kolmannen kerran peräkkäin Copa del Reyn, kun finaalissa kaatui kauden yllättäjäjoukkue Alavés lukemin 3-1. UCL:ssa tie tyssäsi jälleen puolivälieriin, tällä kertaa Juventukseen. La Ligassa Blaugrana taisteli mestaruudesta loppuun saakka, mutta menetti lopulta kolme pistettä liikaa kauden aikana saavuttaakseen mestaruuden. Luis Enriquen kolmas kausi oli pokaalien valossa heikoin. Miksi? Pureudun seuraavassa tajunnanvirrassa hieman syihin, jotka allekirjoittaneen mielestä johtivat nähtyyn lopputulokseen.

Kauteen lähdettiin suurin odotuksin, sillä paperilla siirtoikkuna kesällä 2016 oli varsin onnistuneen oloinen. Edelliskesän hankinnat – Arda Turan ja Aleix Vidal – pääsivät nyt siirtokiellon pilaaman ensimmäisen kauden jälkeen ensimmäisille ehjille kausilleen Barcelonassa. Bravo korvattiin Cillessenillä; Umtiti ja Digne hankittiin alakertaan. Keskikentälle tuotiin leveyttä: André Gomes ja Denis Suárez. Neloshyökkääjäksi Munirin tilalle MSN-kolmikon taakse hankittiin Paco Alcácer. Paperilla joukkue oli leveämpi kuin aikoihin. Hankinnat ovat kuitenkin aina enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Nyt tuoreita kasvoja oli varsin monta, mikä aiheutti epävarmuutta joukkueen ympärillä kauden alun kynnyksellä normaaliakin enemmän.

Edellä mainittujen siirtojen lisäksi Dani Alves poistui takaoven kautta Juventukseen. Jo viime kesänä tiedettiin, että Alvesin korvaaminen tulee olemaan vaikeaa. Varsinaista korvaajaahan Barcelona ei hankkinut, vaan se luotti Sergi Robertoon ja Aleix Vidaliin. Luis Enriquelta Aleix Vidal ei saanut luottoa aluksi ollenkaan, mutta sitten kun sai ja esitykset vakuuttivat, hän loukkaantui talvella ja kausi oli oikean laidan osalta oikeastaan lopullisesti pilalla.

Jalkapallo on hyvin pitkälti palapelin kokoamista. Kuten palapelissä, tulee kaikkien palojen loksahtaa kohdilleen, muuten palapeli ei ole täydellinen, ei vaikka pari palaa olisivat kuinka upeita ja kiiltäviä tahansa. Dani Alvesiin kulminoituu moni Luis Enriquen Barcelonan pelillinen ongelma. Triplan tuoneella ensimmäisellä kaudella ja etenkin tuona keväänä Alves pelasi unelmakevättä. Alvesin rooli oli tuolloin joko itse pitää leveys oikealla tai tarjota keskempänä pivoten tasolla syöttösuunta oikealla leveyttä pitävälle Rakiticille tai Messille. Guardiolan kanssa aikoinaan Alves oli wingback, joka juoksi kuin ajokoira väsymättömästi ylös ja alas. Luchon kanssa Alves oli oikean laitapakin ja keskikenttää pelinrakentamisessa tukevan (laita)pelaajan yhdistelmä, ei enää wingback. Tähän linkittyy seuraavan kappaleen pätkä Neymarista...

Luchon toisella kaudella Messi loukkaantui syksyllä ja oli lopulta kaksi kuukautta sivussa polvivamman vuoksi. Ymmärrettävästi Messin poissaolon aikana Neymarin rooli muuttui merkittävästi. Triplakaudella Neymar oli toiminut hyvin pitkälti pystyjuoksuja tekevänä hyökkäyksien päättäjänä lähellä vastustajan 16-aluetta. Neymar osallistui pallolliseen peliin lähinnä pelkästään hyökkäyskolmanneksella Messin vedellessä naruista alemmalta keskikentältä aina Busquetsin varpaista ylös hyökkäyskolmannekselle Suárezin kantapäihin saakka. Messin poissaolon aikana Neymar kasvoi Messin rooliin, eli alkoi yhä enemmän käynnistämään hyökkäyksiä, osallistumaan pelinrakenteluun ja horjuttamaan puolustuksia kuljetusten kautta pelkän viimeistelyn sijaan. Kun Messi tuli takaisin lasaretista marras-joulukuussa 2015, Lucho ei muuttanut Neymarin roolia takaisin triplakauden rooliin, vaan säilytti sen. Tämä johti siihen, että Messi siirtyi yhä enemmän keskustaan ollakseen lähempänä palloa ja lähempänä Neymaria pilaamatta kuitenkaan Neymarin roolia Barcelonan pelin toisena pääarkkitehtinä & luovuuden lähteenä. Messin siirtymisestä keskustaan seurasi kuitenkin oikean laidan heikentyminen ja pelitasapainon katoaminen tai vähintäänkin tasapainon saavuttamisen vaikeutuminen. Tästä seurasi puolestaan illuusio siitä, että Alves ei olisi enää hyvä pelaaja, mikä puolestaan johti Alvesin siirtymiseen Vanhan Rouvan riveihin. Jo Alvesin kanssa oikealla laidalla oli edellä mainittujen syiden vuoksi hyvin vähän annettavaa hyökkäyssuuntaan kaudella 2015-2016, mutta juuri päättyneellä kaudella Sergi Roberton ja Rakiticin kanssa (ja ilman Alvesia) ongelmat ovat olleet vielä ilmeisempiä.

Taktisessa mielessä Luis Enriquen suurimmat virheet kolmen kauden aikana ovat olleet juurikin nämä. Messin loukkaantumisesta toipumisen jälkeen Neymarin rooli pidettiin samana siinä uskossa, että tämä ei vaarantaisi joukkueen pelitasapainoa. Luchon triplakauden aikana hitaiden hyökkäysten pääidea oli, että joukkue etsii täysin vapaassa roolissa keskustan ja oikean laidan välissä liikkunutta Messiä, jonka kautta lähti suurin osa kaikesta vaarallisesta, mitä Blaugrana hyökkäyspäässä loi. Tuolla kaudella toisella laidalla Neymar teki pystyjuoksuja kuin David Villa ja Thierry Henry aikaisemmilla kausilla, minkä seurauksena brassi teki 39 maalia. Idea kahdesta syvältä peliä rakentavasta laiturista (ja taiturista) - jota Lucho viimeisen puolentoista kauden aikana Barcelonassa käytti - on sinäänsä hieno, mutta tällä systeemillä tehokkuuden ja pelitasapainon säilyttäminen on hyvin haastavaa. Barcelonan materiaali ei ollut riittävä siihen, joten tulevan valmentajan tulee joko muuttaa ideaa tai tuoda uusia palasia palapeliin.

Kahden jälkimmäisen kauden aikana Lucho lähti peluuttamaan joukkuetta hyvin pitkälti samalla peli-idealla kuin triplakaudella, mutta palapelin palaset olivat erilaiset kuin triplakaudella eivätkä ne enää sopineet yhtä nätisti yhteen: Ensinnäkin Neymar pelasi ihan eri roolissa, mikä vaikutti Messin pelaamiseen ja sijoittumiseen kentällä (kuten edellä on todettu). Toiseksi kahden jälkimmäisen kauden aikana joukkueesta puuttui Dani Alves (ei toki kaudella 2015-2016 koko aikaa), mikä vaikutti etenkin tällä kaudella joukkueen pelinavaamiseen alakerran kautta ja oikean laidan pelaamiseen ylipäätään.

Kun Enrique viimein keksi jotain uutta ja toteutti sen (vaihto 3-3-1-3-systeemiin Pariisissa kärsityn 4-0 tappion jälkeen), oli se lopulta isossa kuvassa vähän liian myöhäistä, vaikka se kahdeksan joukkoon joukkueen UCL:ssa johdattikin. Kauteen oltiin valmistauduttu kesästä lähtien sillä oletuksella, että Barcelona pelaa 4-3-3 -systeemillä. Joukkueessa on vain kolme tasolliset mitat täyttävää topparia (Piqué, Umtiti, Mascherano), mikä ei ole riittävästi kolmen alakerralla pelaamiseen pidempien ajanjaksojen ajan. (Tämä kostautui lopulta Torinossa ja Málagassa, kun Lucho joutui peluuttamaan nelostopparia eli Mathieuta.) Todelliset laitaviivaa nuolevat laiturit – jotka ovat edellytys 3-3-1-3-muodostelmassa – puuttuvat joukkueesta kokonaan tai ainoa sellaista muistuttava (Aleix Vidal) loukkaantui talvella (Denis S. Ja Rafinha ovat ennemminkin sisään leikkaavan laiturin ja kk-pelaajan yhdistelmiä). Kun 4-3-3 ei toiminut Neymarin ja Messin nykyroolituksilla eikä 3-3-1-3:een materiaali ollut riittävä, taiteili joukkue kapealla lankulla heikkojen jäiden keskellä. Tällaisessa tilanteessa yleensä pienet virheet ja sattumat kääntävät vaa'an vastustajalle, kuten kävi Torinossa, kun Busquets oli pelikiellossa (sattuma) ja Lucho valitsi häntä paikkaamaan Mascheranon (virhe) ja kolmen alakertaan Mathieun (virhe).

Luis Enriquen uudistamishalukkuus pelisapluunansa osalta heräsi eloon liian myöhään (tämän kauden keväällä), minkä seurauksena joukkue ei voittanut kuin Copan juuri päättyneenä keväänä. Taktisesti Luchon Barcelonan pelisysteemi ei edellä mainituista syistä toiminut enää niin hyvin päättyneellä kaudella, että se olisi tarjonnut joukkueen huipputaitaville yksilöille riittävän turvan siten, että yksilöiden heikkoina iltoina (joita tulee jokaiselle) joukkue olisi kyennyt turvautumaan systeemin tuomiin automaatioihin voittaakseen tarpeeksi usein. Liian usein joukkue tarvitsi heikkoina iltoina Lionel Messin pelastamaan tuloksen, mutta kuten ei kukaan pelaaja maailmassa, ei hän voi kolmen päivän välein pitkän kauden aikana joka kerta voittaa joukkueelleen otteluita. Siitä päästäänkin toiseen isoon kulmakiveen, eli joukkueen leveyteen. Joukkueessa ei lopulta ollut todellista laadukasta leveyttä, vaikka näin edellisen kesän perusteella oletettiin. Lucho uskoi hyvin pitkälti joukkueen leveyteen ja käytti siten paljon rotaatiota välillä todella sokeasti – jopa tyhmästi – minkä seurauksena Blaugrana menetti matkan varrella paljon pisteitä, mutta ei toisaalta runko ollut isosta pelimäärästä huolimatta väsynyt huhti-toukokuussa samalla tavalla kuin edellisellä kaudella. Valitettavasti tietyt pelaajat eivät runsaasta peliajasta huolimatta vastanneet huutoon oikeastaan missään vaiheessa, minkä seurauksena pistemenetyksiltä ei vältytty edes maalis-huhtikuussa.

Edellisellä kaudella (2015-2016) siirtokielto vaikutti negatiivisesti joukkueen valmistautumiseen sekä peluuttamiseen kyseisen kauden aikana. Xavia ja Pedroa ei kyetty korvaamaan. Tämän seurauksena Lucho ei pystynyt käyttämään otteluruuhkan täyttämällä kaudella haluamaansa määrää rotaatiota, mikä puolestaan näkyi keväällä UCL:sta putoamisena puolivälierissä sekä lähes menetettynä liigamestaruutena. Tähän Lucho halusi reagoida ja niin siihen reagoitiinkin, kun kesällä 2016 hankintoja tehtiin varsin runsaasti. Valitettavasti hankinnat eivät onnistuneet halutulla tavalla osittain siksi, että taktisesti Luis Enrique oli jo lähtökohtaisesti umpikujassa kauteen lähdettäessa, ja osittain muista syistä. Muistetaan myös kuitenkin, että lähtökohtaisesti ulkopuolelta tulleelle pelaajalle sopeutuminen Barcelonaan kestää yleensä noin vuoden. Sikäli siis toivo elää viime kesän hankinnoilla ja ”raati” on edelleen ulkona antamassa arvioita, mitään lopullisia tuomioita ei ole kenenkään kohdalla annettu.

Seuraavassa kirjaan muutamilla ajatuksilla omat näkemykseni onnistujista tai epäonnistujista kauden aikana. Kaikki pelit katsoin, jotkut useaan kertaan.

Onnistujat:



Messi: Maailman paras jalkapalloilija pelasi käsittämättömän upean kauden henkilökohtaisella tasolla, kenties uransa kolmanneksi tai neljänneksi parhaan (14/15, 10/11, 11/12 jälkeen). Otetaan huomioon se, että Messi on suunnilleen ainoa pelaaja maailmassa, jonka vastuulla on aloittaa hyökkäyksiä, horjuttaa vastustajan puolustuksia kuljetuksillaan ja kombinaatioillaan, antaa viimeisiä läpisyöttöjä ja päättää hyökkäyksiä maaleihin, ratkaiseviin sellaisiin, kolmen päivän välein. Ja mikä ihmeellisintä, Messiin kohdistuvista hävyttömän kovista vaatimuksista huolimatta Kirppu täyttää vaatimuksensa täydellisesti, jopa ylittää ne. La Ligan paras maalintekijä, UCL:n toiseksi paras maalintekijä, Copa del Reyn paras maalintekijä, kauden 2016-2017 paras maalintekijä Euroopassa, vuoden 2017 paras maalintekijä. Maalinteollisessa mielessä Kirppu pelasi yhden parhaista kausistaan, kun otetaan huomioon, ettei a) takana ollut huippuunsa hiottua keskikenttää, kuten 2009-2012 Busi-Xavi-Iniesta -kolmikon ollessa parhaimmillaan, eikä b) Messi ole enää itse fyysisesti yhtä räjähtävässä kunnossa kuin aikoinaan ja siten pääse puolustajia karkuun pystyjuoksuillaan samaan tapaan eikä c) Messi ylipäätään pelaa takavuosien tapaan enää yhtä lähellä vastustajan maalia, koska Barcelona  tarvitsee Messiä enemmän muualla kuin pelkästään maalin edessä.

Eikä Messi tehnyt pelkästään paljon maaleja, vaan hän teki tärkeitä maaleja silloin, kun hänen joukkue niitä eniten kaipasi. Messi teki 54 maalia tällä kaudella kaikissa kilpailuissa Barcelonan paidassa, joista yli 75% eli 41 kappaletta syntyi, kun Barcelona oli joko tappiolla tai tasatilanteessa ottelussa. Lukema (75%) on luonnollisesti suurin Euroopassa.



Messi toimi pelastajana monessa tiukassa pelissä: Mestallalla iski ensin ottelun avausmaalin ja myöhemmin lisäajalla viimeisestä hyökkäyksestä 2-2 tilanteessa järjesteli pilkkuun johtaneen tilanteen, josta hetkeä myöhemmin maalasi Espanjan liigahistorian parasta pilkkutorjujaa vastaan (kuten teki myöhemmin keväällä niin ikään). Sevillaa vastaan vieraissa nosti joukkueen ennen taukoa tasoihin boksin ulkopuolelta lähteneellä sijoituksellaan. Toisella puoliajalla Kirppu petasi Suárezille tekopaikan, mikä riitti voittoon. Anoetalla Messi teki joukkueen ainokaisen ja pelasti pisteen, vaikka joukkue ei olisi ansainnut esityksen perusteella sitäkään. Espanyolia vastaan ennen joulua ottelu oli yhden maalin peli ennen kuin Kirppu laittoi pariin kertaan papukaijat täysin solmuun kuljetuksiensa kautta järjestetyillä osumilla – kuljetuksien joita ainoastaan Kirpulta nähdään tällä tasolla näin säännöllisesti.

Copassa Athleticia vastaan Messin kaksi vapariosumaa käytännössä tekivät ratkaisevan eron otteluparissa. Siinä välissä Villarrealia vastaan vieraissa Messin vaparin ansiosta joukkue sai yhden pisteen. Samoin kävi Betisiä vastaan vieraissa, kun lopussa Kirppu syötti Suárezin maalintekoon 1-1 päättyneessä pelissä. Copan välierissä Messin 16-alueen ulkopuolelta iskemä 0-2 osuma Vicente Calderónilla jäi otteluparin ratkaisevaksi osumaksi. Leganésia vastaan Camp Noulla Blaugrana pelasi surkeasti, mutta niin vain Kirpun kahdella osumalla joukkue nappasi täydet pisteet 2-1 lukemin. Vicente Calderónilta Messi ratkaisi taas lopussa täydet pisteet joukkueelleen osumallaan. Sportingia ja Celtaa vastaan Camp Noulla Messi aloitti maalijuhlat. Legendaarisessa kaikkien aikojen comebackissä Messi oli vahvasti mukana. Lepakoita vastaan Messi vei joukkueensa kahdesti johtoon 4-2 voittoon päättyneessä pelissä. 3-2 voitossa Real Sociedadia vastaan Kirppu vastasi 2+1 tehoillaan huutoon. Klassikossa Bernabéulla Messi pelasi legendatason ottelun tehden kaksi osumaa, joista toisen eli ratkaisevan viimeisestä hyökkäyksestä pitäen Barcelonan haaveet liigamestaruudesta elossa. Messin johdolla Barcelona voitti kauden loput pelit Kirpun iskiessä seitsemään peliin tehot 9+2. Mukaan mahtuu myös CdR-finaali Alavésia vastaan, jossa Messi järjesti, syötti ja teki osumat Barcelonalle ja johdatti joukkueen uransa viidennen kerran CdR-mestaruuteen.

Kuten jo pelkästään tämän luettelomaisen highlight-listauksen perusteella voi huomata, kokonaisuudessaan Barcelonan kauden saavutukset eivät pokaaleissa mitattuna tee oikeutta sille, miten loistavan kauden Messi pelasi. Sääli. Mutta sitä on jalkapallo. Real Madrid voitti liigamestaruuden Messin aikakaudella, mikä on historian valossa erittäin vaikeaa. La Ligan mestaruustaistelu on 38 ottelun maraton Lionel Messiä vastaan ja on osittain siksi niin vaikea voittaa. Kun Messi löi itsensä lopullisesti maailman huipulle Pepin kanssa kaudella 2008-2009, on Barcelona voittanut siitä lähtien kuusi kertaa La Ligan, ja jokaisessa Messi on ollut erittäin merkittävässä roolissa. Siitä lähtien ainoastaan kerran Messin Barcelona on ollut ulkona taistelusta viimeisellä kierroksella, eli keväällä 2012. Messi ei tee vastustajilleen La Ligan voittamisesta ainoastaan vaikeaa, vaan jopa silloin, kun Messi ei kilpailua Barcelonan kanssa voita, on hän aivan perässä hengittämässä niskaan. Barcelonan tulevaisuuden kannalta on olennaista, että Messi allekirjoittaa kesän aikana vuoteen 2022 kestävän jatkosopimuksen.



Piqué: Paljon twiittejä, lukemattomia kommentteja, eripuraa ja keskustelua annettuja haastatteluja… Piqué on kaikessa värikkyydessään erittäin vihattu pelaaja Espanjassa Barcelonan ulkopuolella, osittain syystä, osittain epäreilusti. Siitä huolimatta Piqué pelasi loistavan kauden ja johti Barcelonan puolustuslinjaa korkealla tasolla läpi kauden. Mukaan sattui vain kourallinen virheitä, muutama maali ja paljon upeaa morboa. Piqué on aito culé, ymmärtää barcelonismoa, rakastaa FC Barcelonaa ja ansaitsee paikkansa joukkueessa johtavana topparina. Ehkä joskus näemme vielä sen päivän, kun Piqué valitaan seurapresidentiksi.

Umtiti: Ainoa hankinta, joka vakuutti täysin ja lähes alusta saakka. Pelasi ensimmäiseksi kaudekseen Barcelonassa todella kypsästi. Voittaa paljon kaksinkamppailuita, ei tee juurikaan virheitä, on erinomainen syöttelijä ja pääpelaaja. Voitti Mascheranolta heti paikan ykköstoppariparissa ja vieläpä ansaitusti. Vihdoin Puyolin lopettamisen jälkeen Barcelona löysi sen kauan kaivatun pitkäaikaisen topparin Piquén rinnalle.

ter Stegen: Saksalainen pelasi kesällä kovaa peliä ja oli omalta osaltaan savustamassa Bravoa pihalle, mutta sellaista se joskus on huipulla. Ymmärrettävästi ter Stegen halusi päästä pelaamaan säännöllisesti liigapelejä parin vuoden cup-maalivahtikokemuksen jälkeen. Ei saksalainen pettänyt, vaan pelasi loistavan kauden. Yksi paha virhe tulee mieleen Balaídosilta ja sen vuoksi Barcelona todennäköisesti menetti pisteen, mutta todennäköisesti ter Stegenin torjuntojen ansiosta muutama piste myös pelastui. ter Stegen on ansaittu ykkösmaalivahti vuosiksi eteenpäin.

Aleix Vidal: Vidal oli pitkään Enriquen koirankopissa, mutta kun pääsi sieltä pois vuodenvaihteen tuntumassa, vakuutti niissä muutamissa peleissä joissa pääsi pelaamaan. Vidalilla on itseluottamusta, laitapelaajan nopeutta ja pallollista taitoa pelata Barcelonassa. Toivottavasti Vidal pysyy terveenä ja onnistuu jatkossa tekemään Barcelonassa kunnon uran. Oletettavasti hän jää seuraan ja tulee taistelemaan mahdollisen uuden oikean laitapakin kanssa peliajasta.

Alba: Kaksijakoinen kausi, josta kuitenkin jäi positiivinen fiilis. Alba on mainettaan parempi puolustaja ja heikompi hyökkääjä. Alba tuhlaa suhteellisen paljon hyviä syöttöpaikkoja ja maalintekopaikkoja (ne Messin nostot linjan taakse!). Toisaalta taas Alba pelastaa nopeudellaan usein Barcelonan pinteestä toisessa päässä. Luchon kokeilu 3-3-1-3 -taktiikalla keskellä kautta vähensi Alban peliaikaa ja oikeastaan se on ainoa uhka Alban peliajalle jatkossa, mikäli Valverde päättää lähteä säännöllisemmin peluuttamaan kolmen alakertaa. Alba ei ole mikään Marcelo tai Carvajal eli aivan top3-laitapakki maailmassa, mutta Alba on riittävän hyvä ykkösnyrkin pakki Barcelonassa.

Rafinha: Pelasi uran parhaan kauden Barcelonassa, vaikka olikin harmittavan usein loukkaantuneena. 7+4 tehot 28 ottelussa, joista 18 Rafinha pelasi avauksessa. Mukaan mahtuu myös tärkeitä avausmaaleja Deportivoa (teki kaksi maalia), Granadaa (1-0 voiton ainoa osuma) ja Atléticoa vastaan. Rafinha toi joukkueeseen sitä laadukasta kaivattua leveyttä, jota oltaisiin kaivattu vähän useammalta pelaajalta. Rafinha pystyi esiintymään kauden aikana positiivisesti sekä keskikentällä että oikeana laiturina (oli kyseessä sitten 3-3-1-3 tai 4-3-3). Tosin kolmen alakerran systeemissä keväällä Barcelonan systeemi olisi kaivannut hieman eri asioita oikealta laiturilta kuin mitä Rafinha tarjosi: Oltaisiin kaivattu enemmän suoraviivaisuutta, pystyjuoksuja ja laidan puolelta suoritettuja onnistuneita haastoja. Rafinha vasenjalkaisena pelaajana tykkää oikeana laiturina pelatessaan leikata keskelle sisään. Toivottavasti jatkossa Rafinha pysyy terveenä ja jatkaa uraansa Barcelonassa. Huhupuheet vievät muualle. No, katsotaan.

Plusmiinusnolla:



Neymar: Neymar pelasi tasoonsa nähden kaksijakoisen kauden. 20+20 tehot ovat komeat, mutta kalpenevat brassin edellisen 31+20 ja sitä edellisen kauden 39+7 tehoille. Vähäinen maalimäärä on osittain selitettävissä roolimuutoksella, josta olen jo aiemmin tässä avauksessa tarinoinut. Neymar pelasi huikealla tasolla kuljettajana ja maalipaikkojen luojana, vähemmän huikealla tasolla sitten viimeistelyn tai peliesitysten tasaisuuden suhteen. Välillä brassista huomasi kauden aikana, että kova ottelumäärä painoi jaloissa. Tulee Málaga-peli mieleen, jossa Neymar ei ensin onnistunut missään, sen jälkeen otti punaisen ja kolmen ottelun pelikiellon siihen kruunuksi. Se kertoo omaa kieltään siitä, ettei Neymar ole vielä täysin valmis toimimaan pelillisenä johtajana pitkän kauden mittaista ajanjaksoa Barcelonan kokoisessa ja tasoisessa joukkueessa. Mutta Neymarissa on sitten se toinenkin puoli, kuten PSG:tä vastaan nähtiin ottelun viimeisen 10-minuuttisen aikana. Häikäisevää. Harmi, että PSG-pelin jälkeen Neymarin piti juhlia siskonsa synttäreitä ja sen vuoksi missasi pelin Riazorilla. Tietenkin Blaugrana hävisi tuon ottelun… Kokonaisuudessaan Neymar pelasi heikoimman kauden Enriquen alaisuudessa, olkoonkin että rooli oli kenties haastavampi pariin aikaisempaan kauteen verrattuna eikä Barcelonan pelisapluunan toimimattomuus auttanut Neymaria yhtään sen enempää kuin ketään muutakaan.

Valverdellä on mietittävää, miten ja missä roolissa Neymaria tulee jatkossa peluuttaa. Neymarin peluuttamiseen liittyy paljon Barcelonan pelitasapaino, Messin sijoittuminen, hänestä irti saaminen ja vastuu-alueet. Jos Neymarin haluaa osallistuvan pelinrakenteluun jo keskikentältä alkaen, tulee jonkun tai joidenkin (laitapakit/laiturit, Suárez?) tehdä pystyjuoksuja ylhäällä. Neymar on vielä niin nopea, että hänestä kannattaisi pyrkiä ottamaan kaikki irti vastahyökkäysten ja pystyjuoksujen osalta. Barcelonassa on muutamia Neymaria parempia syöttelijöitä (Messi, Iniesta, Busquets), mutta ei yhtään yhtä nopeaa pelaajaa, joka olisi samalla niin hyvä viimeistelijä kuin Neymar.

Arda Turan: Turkkilaisen ensimmäinen kevät ja EM-kisat olivat iso pettymys. Syksy puolestaan Barcelonassa oli erinomainen. Turanin 13+6 tehoista suurin osa tuli syksyllä. Mutta kauden vanhetessa Turanin peliaika väheni ja otteet heikkenivät. Silloin harvoin kun pääsi kentälle kevätpuoliskolla – kuten esimerkiksi Riazorilla – eivät otteet enää vakuuttaneet. Ardan ongelmana oli, ettei hän tuntunut sopivan pelaajatyyppinä ainakaan Luis Enriquen Barcelonaan. Arda ei missään vaiheessa kunnolla soveltunut keskikenttäpelaajaksi Blaugranan 4-3-3:ssa. Laiturin paikka on varattu jo Neymarille, joten vaihtoehdot jäävät aika vähiin. Turkkilainen on tekninen pelaaja, mutta liian herkkä rikkomaan Barcelonan pelaajaksi eivätkä Ardan rikkeet yleensä ole fiksuja rikkeitä. Itse pistäisin Arda Turanin niin sanotusti lihoiksi ja antaisin jatkossa turkkilaisen minuutit sekä hyökkäyspäässä että keskikentällä sellaisille pelaajille, jotka soveltuvat kunnolla Blaugranan sapluunaan. Kokonaisuudessaan hankintana Turan on ollut pettymys, vaikka viime syksyn otteet antoivat lupauksia paremmasta.

Rakitic: Rakitic pelasi lähes peilikuvan Turanin kauteen verrattuna. Kroatialainen aloitti hyvin elo-syyskuussa (teki mm. tärkeitä maaleja Atléticoa ja Athleticia vastaan), mutta menetti otettaan varsin pahastikin syksyn edetessä. Talvella Rakitic pelasi vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin urallaan Barcelonan paidassa. Ehkä Lucho halusi tällä herätellä kroatia, mene ja tiedä, mutta ainakin se onnistui, sillä keväällä viimeisen parin kuukauden ajan Rakitic oli erinomainen. Isoimpina helminä tehojen puolesta muistuu mieleen maalit vieraskentiltä sekä Real Madridia että Espanyolia vastaan. Viimeisen puolentoista kauden ajan Rakiticin pelaamista on hankaloittanut Neymarin roolimuutos ja siitä seurannut Messin siirtyminen yhä useammin keskustaan, mistä puolestaan on seurannut Barcelonan oikean laidan pelinrakentelun kuihtuminen lähes kokonaan. Ivanin tulee olla pelirohkea haastoissa ja syötöissä ylöspäin. Talvella Rakitic hyväksyi liiaksi pelisysteemin heikkoudet ja antoi siten 95% peliajastaan pelkkiä turvallisia alibisyöttöjä vailla läpisyöttö-, kuljetus- ja haastoyrityksiä.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2017 klo 17:52:39 kirjoittanut aquel »
aquel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona


Vastaus #1 : 31.05.2017 klo 21:14:29

Busquets: Busi pelasi kaksijakoisen kauden. Syksyllä Blaugranan pahimpien pelillisten ongelmien aikaan Busquetsilla oli liian isoja alueita suojattavanaan, mikä ei sovi suht hitaalle pivotelle ollenkaan. Busin vahvuudet nousevat esiin silloin, kun Barcelona tekee oman puolustustyönsä mahdollisimman syvällä vastustajan alueella. Kun Barcelonan pelaaminen kukoisti 3-3-1-3 -systeemin kautta helmi-maaliskuun taitteessa, pelasi Busquets kauden parasta peliään. Tuolla sapluunalla Blaugrana onnistui painamaan vastustajan toisensa perään puolustamaan syvältä. Syksy meni Busilla omaan tasoonsa nähden enemmän tai vähemmän vihkoon. Joulukuussa Iniestan palatessa lasaretista Busin otteet parantuivat. Joulukuun Klassikossa Busi oli loistava ja lähes yhtä hyvä myös Bernabéulla huhtikuussa. Busquetsin poissaolo pelikiellon vuoksi Torinossa oli yksi merkittävimpiä syitä sille, miksi Barcelona hävisi ottelun 3-0. Busquetsin kanssa Barcelona puolustaa paremmin, hyökkää paremmin ja kontrolloi otteluita paremmin pallollisena kuin Mascheranon, André Gomesin tai kenenkään muunkaan toimiessa pivotena.

Busin peliminuutteja tulee kontrolloida jatkossa, jotta hän on kevääseen saakka täydessä iskussa. Toiseksi pelisuunnitelmaa miettiessä tulee ottaa huomioon Busquetsin rajallisuus pelaajana. Hän ei ole mikään taskuraketti, vaan suhteellisen hidas – joskin ulottuva – mutta erittäin älykäs pelaaja, jonka pelinlukuominaisuudet hakevat vertaistaan maailmassa.



Sergi Roberto: Päättyneellä kaudella SR teki yhden Barcelonan seurahistorian tärkeimmistä maaleista PSG:tä vastaan. Lisäksi SR teki upean nousun pallon kanssa Bernabéulla lisäajalla - kun liigamestaruus näytti jo lopullisesti menetetyltä – alustaen Messin iskemän 2-3 voittomaalin. Sergi Roberto on monipuolinen jalkapalloilija, jonka tulee jatkaa upeaa uraansa Barcelonassa. Viime kausi meni Robertolla enimmäkseen oikeana laitapakkina Dani Alvesin seuraajana, mikä ei ole kiitollinen rooli. Kuitenkin varsin harvoin Sergi Robertolta nähtiin tasaista ja erinomaista esitystä oikean laitapakin tontilla isossa pelissä päättyneellä kaudella. Vaikka Sergi Roberto on uransa aikana pelannut lukuisia erinomaisia otteluita tuolla paikalla, kaikesta näkee, ettei hänen tulisi pelata tuossa roolissa. Alves lähti ja Vidal oli joko koirankopissa tai lasaretissa. Näistä seikoista johtuen Sergi Roberto oli pakotettu pelaamaan oikean laitapakin tonttia. Päättyneellä kaudella SR pelasi vain muutamassa pelissä keskikentällä, kun edellisellä kaudella keskikentällä pelejä kertyi joko pivotena tai ylemmillä oksilla 30.

Cillessen: Copa del Rey oli Bravon tilalle tulleen Jasperin vastuulla ja mestaruushan sieltä tuli. Siinä mielessä ei voi siis moittia. Cillessenin alku Barcelonassa oli synkkä: Alavésia vastaan heikko peli, josta tuloksena 1-2 tappio. Onnekseen CdR-finaalissa meni paremmin. Cillessen on riittävän hyvä kakkosmaalivahti ter Stegenille. Jalalla Cillessenin pelaaminen on huomattavasti riskittömämpää kuin saksalaisen, mikä on ainoastaan fiksua, sillä Jasper tietää taitojensa rajat. Siitä huolimatta Cillessen onnistuu pitkillä avauksilla löytämään varsin usein joukkuekaverin pään vastustajan sijaan. Cillessen vaikeasta alusta ja varsin vähäisestä roolistaan huolimatta saa puhtaat paperit ensimmäisestä kaudestaan Barcelonan paidassa.



Suárez: El Pistolero ei yltänyt edellisten puolentoista kauden huikealle tasolleen, vaan oli ainoastaan ajoittain loistava ja toisinaan taas pimennossa tai vaisu. 36+15 tehot ovat jälleen upeat, mutta ne jäävät edellisten kausien tehoista: Teki triplakaudella 25+21 vaikka ei pelannut syksyllä ja pelasi vasta ensimmäistä kauttaan Barcelonassa ja viime kaudella uskomattomat 59+22 tehot. Suárez oli edelleen tasainen (teki 27 pelissä maalin, edellisellä kaudella vastaava lukema oli 33), mutta isoissa peleissä Suárez oli hieman vaisumpi kuin aikaisemmilla kausilla. Toki sekaan siitä huolimatta mahtuu tukuittain tärkeitä osumia isoissa peleissä tälläkin kaudella, mikä kertoo oikeastaan omaa kieltää Suárezin edellisten kausien tasosta: Iski maalit Valenciaa ja Sevillaa vastaan sekä kotona että vieraissa, El Clásicossa joulukuussa, Copa del Reyn välierissä yhteensä kaksi osumaa Atléticon verkkoon (joista ensimmäinen oli Suárezin kauden upein), PSG:tä vastaan avausosuma ja hankittu pilkku. Valitettavasti mieleen jäi myös pari erittäin pahaa missiä: Huhtikuussa Málagaa vastaan 0-0 tilanteessa läpiajosta olisi pitänyt iskeä osuma. Samoin Torinossa muutamaa päivää myöhemmin UCL-puolivälierien avausosassa Kirpun esityöstä olisi toisella puoliajalla pitänyt iskeä arvokas vierasmaali. Mutta Suárezin työmoraalia ei tule kuitenkaan epäillä. Hän antaa aina kaikkensa. Aina ei vain onnistu. Yhteispelaaminen Messin ja Neymarin kanssa on välillä – tai oikeastaan varsin usein – huikeaa katsottavaa.

Paco Alcácer: Paco tuli isohkolla rahalla neloshyökkääjäksi Barcelonaan Munirin tilalle. Epäilijöitä riitti paljon ja aluksi näyttikin siltä, että epäilijät olivat oikeassa. Pacolta ei tuntunut mikään onnistuvan. Kuitenkin odotetusti kun aika kului, peliaikaa tuli ja apinat putosivat niskasta, paransi Alcácer pelaamistaan kuin sika juoksuaan. Kevätpuolisko oli peliaikaan nähden varsin mainio. Tärkeimpinä maaleina voidaan mainita avausmaali Athleticia vastaan Camp Noulla, voittomaaliksi jäänyt osuma Real Sociedadia vastaan Camp Noulla sekä kauden viimeisessä pelissä eli Copan finaalissa voiton varmistanut 1-3 osuma. Pacon kohdalla tästä on hyvä jatkaa nousujohteisesti ensi kauteen.

Lievät pettymykset:



Iniesta: Kapteeni, seuralegenda, Don Andrés. Sääli, että aika tekee kaikille tehtävänsä. Niin on vääjäämättä käymässä Iniestallekin. Moni tämän keskustelukanavan kirjoittaja on antanut todella kovaa kritiikkiä Iniestaa kohtaan – osin aiheesta, mutta osin myös aiheetta. Iniesta pelasi varsin rikkonaisen kauden loukkaantumalla peräti neljä kertaa. Syksyllä Iniesta oli vielä enimmäkseen hyvä. Loka-marraskuun polvivamman jälkeen, kun Andrés palasi El Clásicossa takaisin pelikentille, huomasi kuinka hyvästä pelaajasta on edelleen oikein peluutettuna kyse. Iniesta oli tuossa pelissä huikea, tarjosi Messille ja Neymarille paikat tehdä toinen maali ottelussa ja voittaa ottelu, mutta ei mennyt sisään. Tammi-helmikuun lihasvammojen jälkeen Iniesta ei palannut enää tutulle tasolleen kuin siellä täällä. PSG:tä vastaan Camp Noulla Iniesta oli mukana järjestämässä joukkueen toista ja kolmatta osumaa ja vastasi siten huutoon tärkeällä hetkellä. El Clásicossa Bernabéulla Iniesta oli ok. Copa del Reyn finaalissa kauden lopussa Iniesta pelasi yhden kauden parhaista otteluistaan, kuten hänellä on tapana finaaleissa tehdä. Valitettavasti Juvea vastaan muun joukkueen tapaan myös Iniesta jäi kauas parhaimmastaan.

Oikein ja säästeliäästi peluutettuna Iniesta on edelleen riittävän hyvä pelaaja Barcelonaan, se on selvä. Mutta yhtä selvää on myös se, että on aika oikeasti miettiä Don Andrésin roolia jatkossa ja jopa korvaajaa jos ei tänä kesänä niin viimeistään seuraavana, koska ikä alkaa väkisin painaa Iniestalla, mikä näkyy peliesitysten epätasaisuutena ja loukkaantumisina. Iniesta itsekään ei ole varma tulevaisuudestaan eikä siksi ole ainakaan vielä kirjoittanut uutta jatkosopimusta. Saattaa siis hyvinkin olla, että Iniesta pelaa ensi kaudella viimeistä kauttaan Barcelonassa. Jos näin käy, päättyköön kausi yhtä upeasti kuin Xavin viimeisen kauden kohdalla.

Digne: Uudessa ympäristössä ranskalaisella oli vaikeuksia vähän pitkin kautta. Kevätpuoliskolla taktisten seikkojen vuoksi vastuu oli välillä todella vähäistä, mikä ei varmastikaan helpottanut pelaamista. Peliesityksissä oli kuitenkin lupauksia antavia merkkejä sen verran, että hän jatkanee rotaatiopelaajana kohti toista kautta.

Mascherano: Kokenut kettu menetti oikeutetusti paikkansa Umtitille ykköstoppariparissa, mikä ei tosin ole kokonaisuuden kannalta huono juttu. Valitettavasti päällimmäisenä allekirjoittaneelle jäi mieleen paha epäonnistuminen Torinossa, jossa Masche oli suurin yksittäinen syyllinen toisen ja kolmannen osuman syntymiseen. Toinen paha epäonnistuminen sattui Alavésia vastaan syksyllä 1-2 tappiossa. Sääli. Mutta Mascheranon kauteen mahtui paljon hyvääkin. Ja tekihän hän viimein maalin Barcelonan paidassa! Kolmen alakerrassa mikä paikka tahansa, neljän alakerrassa topparina tai oikeana laitapakkina, pivotena… Mascherano edelleen täyttää kokemuksellaan ja monipuolisuudellaan roolinsa erinomaisesti. Oikea aika Maschelle lähteä on todennäköisesti MM-kisakesänä 2018.

Selkeät epäonnistujat:

Mathieu: Joukkueen heikoin lenkki oli todella paljon loukkaantuneena. Barcelona hävisi kauden aikana kahdeksan ottelua ja niistä puolessa Mathieu oli avauksessa ja samalla isossa roolissa sössimässä. Lisäksi tasapelissä Betisiä vastaan Mathieun laiskan miesvartioinnin vuoksi Betis meni 1-0 johtoon kulmapotkusta. Mahtui mukaan toki muutama ok-tason esityskin sydäntalvella, mutta aika vähäiseksi jää positiiviset asiat Mathieulla viimeisestä kaudestaan Barcelonassa. Mathieu pelasi aikoinaan Valencian paidassa Valverden alaisuudessa, mutta siitä huolimatta tuskin hän jatkaa Barcelonassa. Toivottavasti ei jatka.

André Gomes: Lupaava, isokokoinen ja taitava André Gomes tuli seuraan isolla hintalapulla ja sen myötä suurilla odotuksilla. Luis Enrique antoi Gomesille heti paljon vastuuta, mutta valitettavasti Gomes ei tehnyt läpimurtoaan onnistuneiden esitysten muodossa oikein missään vaiheessa – ei ainakaan todellisia vastustajia vastaan osasunia sun muita lukuun ottamatta. Gomes pelasi 47 ottelussa, joista 27 avauksessa. Peleistä 33 hän pelasi keskikentän ylemmillä oksilla, yhdeksän pivotena ja muutaman kerran laiturina. Gomesia eivät loukkaantumiset vaivanneet, mutta vastuusta ja loukkaantumisehjästä kaudesta huolimatta esitykset eivät vakuuttaneet, mikä tekee Gomesista yhden kauden suurimmista pettymyksistä. Gomes on selkein konkreettinen esimerkki, jonka vuoksi voidaan sanoa, ettei Barcelonasta löytynyt päättyneellä kaudella laadukasta leveyttä. Kun Gomes ei onnistunut avauksessa, tuotiin Iniesta usein hänen tilalleen muuttamaan pelin kulku, mutta harvoin Iniestakaan siinä onnistui. Gomesin kuten muidenkin viime kesän hankintojen kohdalla täytyy muistaa, että kyseessä oli vasta ensimmäinen kausi Barcelonassa. Jos Barcelona ei jostain saa isoa tarjousta, Gomes saanee vielä toisen mahdollisuuden näyttää uuden valmentajan alaisuudessa.

Potentiaalia kuitenkin on, mutta Gomesille pitäisi vain löytää oikea rooli, saada itseluottamus kuntoon ja niin edelleen. Gomesilla on fysiikkaa ja voimaa, mutta siitä huolimatta hän ei pelannut fyysisesti vaan kuin arka koiranpentu. Gomesilla on tekniikkaa, mutta siitä huolimatta pallo poltti ja hän sen menetti liian usein. Gomesilla on nopeutta ja jouksuvoimaa, mutta sitä ei Barcelonassa pääse liian usein käyttämään, kun vastustaja sulkee tilan. Itseluottamuksella korjaa osan ongelmista, mutta edelleen roolitus on kysymysmerkki. Gomes ei ole mikään pelinrakentaja, ja sellaista Barcelona tarvitsisi.

Denis Suárez: Denis pelasi tuhat minuuttia vähemmän kuin Gomes eikä totuuden nimissä vakuuttanut juuri enempää. Denis Suárez tuli viime kesänä ykkösjoukkueeseen Villarrealissa tehdyn läpimurron jälkeen. Mutta läpimurto Villarrealissa tapahtui nimenomaan laiturin paikalta, kun taas Barcelonassa Denis ei pelannut laidalla kuin kolmessa pelissä. 31 ottelussa Denis pelasi keskikentän ylemmillä oksilla, mihin hänellä ei tuntunut riittävän ominaisuudet tai tasaisuus. Denis on hyvä kuljettaja, mutta keskinkertainen pelinrakentaja. Denis on Gomesin ohella toinen niistä pelaajista, jonka olisi ehdottomasti pitänyt onnistua jotta Barcelonassa oltaisiin voitu nauttia laadukkaasta leveydestä.

Kiitos Luis Enrique – tervetuloa Ernesto Valverde

Kun Luis Enrique saapui kesällä 2014 Barcelonaan, oli joukkue pelannut epäonnistuneen kauden Tatan alaisuudessa ja tarvitsi muutosta. 2008-2013 Pepin ja Titon alaisuudessa keskikenttä oli kaiken keskiössä. Olivathan Xavi, Iniesta ja Busi kaikki parhaassa iässä. Lucho teki selkeän painopistemuutoksen keskikentältä hyökkäyskolmikkoon, mikä oli sekin täysin loogista, kun ottaa huomioon materiaalin. MSN-kolmikko on historiallisen hyvä samaan tapaan kuin oli Busi-Xavi-Iniesta. Pepin ja Titon alaisuudessa keskikenttä ja Messi loivat suurimman osan maalipaikoista, Messi itselleen ja muille. Luchon alaisuudessa keskikentästä tuli pelkkä hyökkääjiä tukeva elementti, joka toimitti pallon mahdollisimman nopeasti hyökkäyskolmikolle. MSN-kolmikon vastuuna oli luoda itse itselleen ja toisilleen tekopaikat. Messi toimi siinä sivussa keskikentän ja hyökkäyksen välisenä linkkinä tukien pelinrakentamisesta ja paikkaamalla Xavin jättämää aukkoa. Xavin jättämän aukon - Xavin merkityksen – huomaa parhaiten Busquetsin, Iniestan ja Messin muutoksesta rooleissa ja pelaamisessa. Jokainen heistä on joutunut ottamaan aikaisempaa isompaa vastuuta pallonkierrättämisessä Xavin lähdön jälkeen.

Luis Enrique oli oikea valinta irrottautumaan Pep Guardiolan aikakauden jättämästä pitkästä varjosta. Lucho oli ajantasalla ja näki, mihin suuntaan evoluutio oli ollut lajissa menossa 2012 jälkeen. Lucho monipuolisti Barcelonan pelaamista ja toi nopeat suunnanmuutokset takaisin Barcelonan repertuaariin pelkän hitaan pallonhallinnan sijaan. Kuten osaksi aiemmin tämän avauksen aikana on jo sivuttu, Lucho menetti triplakauden jälkeen otettaan joukkueesta taktisessa mielessä, kun Neymarin ja Messin roolitukset menivät liiaksi päällekkäisiksi, mikä vaikutti negatiivisesti puolentoista kauden ajan joukkueen pelitasapainoon. Lucho teki sittemmin virheen, kun ei viime kesänä reagoinut tähän, vaan jatkoi samalla sapluunalla, vaikka palapelin palat olivat muuttuneet. Mutta siitä huolimatta Lucholle on nostettava hattua, sillä hän ymmärsi lähteä, kun huomasi ajaneensa itsensä ja joukkueensa umpikujaan.



Luis Enriquen kanssa joukkue voitti yhdeksän pokaalia neljästätoista mahdollisesta: Ensimmäisellä kaudella tuli tripla – seurahistorian toinen sellainen. Toisen kauden syksyllä tarttui haaviin Euroopan Supercupin voitto ja seurajoukkueiden maailmanmestaruus. Toisen kauden keväällä irtosi tupla, eli Espanjan mestaruus ja Copa del Reyn voitto. Kolmannen kauden syksyllä Enriquen joukkue voitti Espanjan Supercupin ja keväällä Copa del Reyn.

Pokaaleissa mitattuna Enriquen kolmas kausi oli pettymys, epäonnistuminen jne., mutta kokonaisuudessaan Luchon aikakausi oli yksi Barcelonan seurahistorian upeimmista. Vaikka päättynyt kausi olikin pettymys, koska kaksi suurinta palkintoa menivät muualle, täytyy kuitenkin muistaa, että yleensä matkassa löytyy arvostettavia juttuja pelkän määränpään sijaan. Vuosikymmenten päästä muistelen culéna tältäkin kaudelta ainakin kahta ottelua kyynel silmäkulmassa. En koskaan unohda sitä tunnetta, minkä 6-1 voitto PSG:stä avausosan 4-0 tappion jälkeen aiheutti. Ottelun lähtökohdat olivat täynnä epärealistista ja hieman sokeaa uskoa. Järki sanoi ei, sydän huusi kyllä. Ottelu itsessään oli täysin absurdi ja sisälsi kaksi takaa-ajoa: Ensin Barcelona otti kiinni 4-0 tulosta, mutta takaa-ajo päättyi Cavanin 3-1 osumaan. Sen jälkeen usko loppui kaikilta ja mieliin vähitellen hiipi lohduttautumisen ajatukset: ”Tämän esityksen jälkeen voin olla ylpeä joukkueesta tappiosta huolimatta.” Mutta viimeisien minuuttien tapahtumat ovat sairainta ja epätodellisinta, mitä olen koskaan jalkapallossa nähnyt tai kokenut. Jos olisin sydänvikainen, olisin todennäköisesti kuollut Sergi Roberton maalin jälkeen. En saanut henkeä. Sitten huusin. Sen jälkeen tanssin, nauroin, sitten itkin. En unohda sitä iltaa koskaan, en koskaan. Parin tunnin yöunien jälkeen herääminen oli taivaallista eikä väsyttänyt pätkääkään, sillä euforia kantoi eteenpäin. Tapahtunutta ei voinut uskoa vielä seuraavan viikonkaan aikana todeksi. Voitettuja mestaruuksia on toki kiva muistella pitkäänkin, mutta kyllä tällaiset ovat nimenomaan niitä juttuja, joita vanhana kiikkustuolissa muistellaan.



Toinen vastaava kokemus oli El Clásico huhtikuussa Santiago Bernabéulla. Joukkue oli juuri pudonnut UCL:sta ja liigamestaruuskin oli ohuen oljenkorren varassa, sillä Klassikko oli pakko voittaa. Neymar oli pelikiellossa, joten kaikki katseet kiinnittyivät tuttuun nimeen – Lionel Messiin. Katsoin ottelun paikanpäällä. Madridismo kuohui voitontahtoa ennen ottelua, se halusi varmistaa mestaruuden ja murskata Barcelonan – tuon ikuisen verivihollisen. Messiä rikottiin jatkuvasti. Real Madrid vaikutti hivenen vahvemmalta alussa ja menikin johtoon. Blaugranan puolelta hyökkäykset lähtivät Messin kuljetusten kautta. Messiä potkittiin, revittiin ja lyötiin huuli auki. Valkoiset tekivät konkreettisesti kaikkensa pysäyttääkseen Kirpun. Mutta sekään ei riittänyt, vaan Messi toi pelin maalillaan tasoihin.

Toisella puoliajalla näimme lisää upeaa jalkapalloa, jossa molemmat esittivät upeaa päästä päähän virrannutta hyökkäyspeliä. Keskiössä olivat transitiotilanteet, eli nopeat pallonriistojen jälkeen lähteneet hyökkäykset. Rakitic vei Barcelonan upealla kaukolaukauksella johtoon. Tämän jälkeen Ramos hölmöili itselleen ulosajon Messiin kohdistuneella taklauksellaan. Culéjen toivo mestaruudesta näytti kuitenkin valuvan viemäriin, kun James tasoitti minuutteja ennen loppua, vaikka Real Madrid pelasi vajaalla. Tämän jälkeen Real Madrid näytti olevan se joukkue, joka on lähempänä voittomaalia. Viimeisellä lisäajan minuutilla transitiotilanteiden täyttämä peli kuitenkin sisälsi viimeisen käänteensä, kun Sergi Roberto nosti kuljetuksellaan pallon ylös. Gomes ja Alba pelasivat pallon vasemmalta laidalta keskustaan Messille vetopaikkaan 16-alueen sisälle eikä Kirppu erehtynyt. Messin 2-3 maalin ansiosta Barcelonalla oli vielä sauma mestaruuteen. Messi nosti paitansa merkiksi Bernabéun yleisölle, jotta he eivät unohtaisi Messin nimeä. Ja ei huolta, eivät he unohda, sillä yksikään pelaaja ei ole koskaan satuttanut madridistoja niin syvästi ja usein kuin Lionel Messi. Sitä hetkeä en minäkään unohda koskaan. Messi teki 2-3 maalin silmieni edessä Bernabéulla ja juoksi samaa kulmaa kohti, jossa istuin, tuulettamaan historiallista 500. maaliaan Barcelonan paidassa. Yöllä oli upea käydä jauhamassa toisen tälle palstalle kirjoittavan kanssa ottelusta, fiilistellä parin lasillisen kera ja väitellä jalkapallosta erään madridistaksi tunnustautuneen vanhan hombren kanssa (joka oli muuten 70-luvulla pelannut Real Madrid Castillassa joitain pelejä).

Pelkästään näiden kahden pelin vuoksi tämänkin kauden jälkeen olen onnellinen siitä, että kannatan juuri tätä seuraa, tätä joukkuetta. Barcelonismo elää suurista hetkistä ja peli-identiteetistään. Luis Enrique peluutti Barcelonaa suurimmaksi osaksi identiteettiään kunnioittaen. Luchon alaisuudessa Blaugrana pelasi hyökkäysvoittoista pallonhallintaan perustuvaa futista, josta löytyi suoraviivaisia elementtejä. Luchon kanssa Barcelona nousi ensimmäisellä kaudella nopeasti jalkapallomaailman aivan terävimmälle huipulle, säilyi siellä oikeastaan toisen kauden ajan, mutta vääjäämättä valui pikkuhiljaa alemmas, kun palapelin palaset eivät teknistaktisista syistä istuneet paikoilleen enää yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Keskikentän merkitys unohtui Lucholla ehkä liikaakin; pelillisten ideoiden uudistaminen tapahtui liian myöhään. Luchon Barcelona muodosti hitaassa pelinrakennusvaiheessa kolmioita laidoille (Alba-Iniesta-Neymar & Alves-Rakitic-Messi) ja siten laitapakkien rooli rakennusvaiheessa oli suurempi kuin esimerkiksi Pepin aikana. Pahimmillaan nämä kolmiot tuntuivat liian irrallisilta eikä joukkue rakentanut yhtenäisesti tilanteita, kun keskikentällä pelaajat eivät syötelleet keskenään toisille, vaan vain laidoille tai pystyyn.



Luis Enrique tunnisti kuitenkin päättyneen kauden aikana kauden olevan hänen viimeinen joukkueen valmentajana (ainakin toistaiseksi). Sykli oli tullut tiensä päähän, oli aika uudistuksille, uusille tuulille ja ideoille. On aika uudelle syklille, jonka aloittaa Ernesto Valverde. Kuten kuka tahansa valmentaja, on Valverdekin kysymysmerkki. Kukaan ei ole täysin varma valinta. Mutta Valverde on monessa mielessä niin varma kuin vain mahdollista: Valverde tuntee Espanjan liigan, osaa kielen, tuntee seuran toimintatavat 80-luvulta lähtien, on taktisesti joustava ja monipuolinen – ei ole samanlainen jääräpää ja vaikka hamaan loppuun asti omien ideoidensa takana pysyvä kuten Luis Enrique oli. Lisäksi Valverde tähtää pelifilosofiansa kautta otteluiden dominoimiseen, ottelukontrollin saavuttamiseen pallollisena, korkeaan prässipelaamiseen ja kompaktien linjojen (puolustus-keskikenttä-hyökkäys) pitämiseen. Valverde on erittäin systeemiorientoitunut valmentaja. Sitä Barcelona tällä hetkellä tarvitsee: selkeän, toimivan ja materiaalille sopivan pelisysteemin, johon pelaajat uskovat ja pystyvät sitä siten myös toteuttamaan voittoisalla ja näyttävällä tavalla.



Epäilyksiä aiheuttaa jonkin verran Valverden luonne: On hyvä, että Valverde on rauhallinen diplomaatti, joka miettii ja suunnittelee ennen kuin toimii. Mutta samalla herättää epäilyksiä Valverden kyky herättää Barcelonan kaiken voittaneita supertähtiä. Voimakasluonteinen valmentaja osaa sytyttää joukkueen, osaako Valverde? Luis Enrique osasi, vaikka ensimmäisen kauden puolivälissä hän taiteili siinä rajalla, että menikö hän itsepäisyytensä ja voimakasluonteisuutensa kanssa liian pitkälle. Ei lopulta kuitenkaan mennyt, vaan voitti joukkueen kunnioituksen puolelleen kreivin aikaan juuri oikealla hetkellä. Valverden pitää samaan tapaan saavuttaa supertähtien kunnioitus ja toki mieluiten alusta saakka. Aina on toki olemassa riski, että Valverdelle käy Barcelonassa kuten Benitezille Valkoisissa: Joukkue ei osta Rafan ideoita eikä yhteisymmärrystä tai aukotonta molemminpuolista kunnioitusta valmentajan ja pelaajien välillä saavuteta missään vaiheessa.



Valverden pitää ansaita ennen kaikkea Messin kunnioitus, sillä onhan Messi monella tapaa nykyisen Barcelonan pelillinen, tehollinen ja henkinen johtohahmo. Luis Enriquellä meni pitkään ennen kuin hän saavutti Kirpun kunnioituksen. Valverde pitää pelillisestä tasapainosta ja strategisesta kurinalaisuudesta kentällä. Kysymys kuuluu: Miten Messi ja Valverde suhtautuvat toisiinsa? Kumpi tekee kompromissin ensimmäisenä? Messi kun on Luis Enriquen kanssa tottunut vapaaseen rooliin, jossa hän pelaa saman pelin aikana useassa eri roolissa usealla eri pelipaikalla. Onko tämä mahdollista Valverden joukkueessa? Normaalisti pelaajien täytyy sopeutua uuteen valmentajaan, mutta Messi on hivenen poikkeus tässäkin. Messin kohdalla Valverden pitää osoittaa kykynsä hienovaraisena, katu-uskottavana ja älykkäänä henkilöjohtajana ja ymmärtää samalla Messin rooli ja asema seurassa sekä Kirpun tietynlainen katufutaajamaisuus. Omat haasteensa tuo myös Neymar, jonka pelaamisesta kurinalaisuus on paikoitellen todella kaukana. Ajoittain kun muu orkesteri soittaa Mozarttia, vetää Neymar omia Jazz-sooloja taustalla. Jos hyvin käy, Valverden joukkueille tyypillinen kurinalaisuus ja työnteon merkitys tarttuu sekä Neymariin että Messiin muista puhumattakaan ja siten kaikki kääntyy parhain päin.

Athletic pääsi Valverden kanssa aina eurokentille ja oli parhaimmillaan neljäs. Espanyol pääsi aikoinaan Valverden kanssa Uefa Cupin finaaliin, Valenciassa Valverde teki kesken kauden lähes kymmenen sijan nousun liigassa päätyen lopulta viidenneksi. Kreikasta tulokset ja mestaruudet puhuvat puolestaan. Jokaisessa pestissään (paitsi Villarrealissa) Valverde on tehnyt materiaaliin nähden erinomaista jälkeä ja on paikoitellen jopa ylittänyt odotukset. Monessa mielessä Valverde on todistanut valmentajan taitonsa huomattavasti selkeämmin kuin mitä edelliset Barcelonan menestysvalmentajat (Rijkaard, Guardiola, Vilanova ja Enrique) olivat tehneet Blaugranan peräsimeen astuessaan.

Valverdellä on selkeitä ideoita, mikä on perusedellytys laadukkaalle valmentamiselle. Valverden kanssa Athletic prässäsi usein kovaa, organisoidusti ja ylhäältä, mikä on hyvin tuttua myös Barcelonassa. Athletic oli Valverden kanssa ahkera joukkue keskittelemään, mutta toisaalta löytyihän joukkueesta Adurizin ja Raúl Garcían kaltaisia loistavia pääpelaajia. Tuleeko Valverden Barcelona keskittämään enemmän kuin Enriquen Barcelona? Ehkä, mutta tuskin yhtä paljon kuin Valverden Athletic tai Zidanen Real Madrid. On mielenkiintoista nähdä, millaisia murtautumismalleja Valverde aikoo Barcelonassa käyttää. Korkealla prässillä varmasti pyritään voittamaan pallo mahdollisimman ylhäällä itselle ja siten saamaan pallo mahdollisimman vaarallisella alueella. Valverde liputtaa ainakin historian perusteella Luchoa vahvemmin positionaalisen pelaamisen nimeen, eli keskikentän sijoittuminen kussakin pelivaiheessa tulee oletettavasti olemaan aikaisempaa merkittävämmin keskiössä.



Jos ja kun Luchon Barcelonan keskiössä oli MSN, palauttaako Valverde keskikentän merkitystä takaisin Barcelonan pelaamiseen ja jos palauttaa, kuinka merkittävästi? Paljon riippuu tietysti materiaalista. Pepin aikaista keskikentän dominanssia on mahdoton saavuttaa nykyisellä materiaalilla. Siten Valverden joko on saatava esiin tällä hetkellä käytettävissä olevasta materiaalista enemmän (kuin Lucho viime kaudella) irti ja löydettävä pelaajista uusia ominaisuuksia, tai sitten keskikentän rakentavalle osastolle on tehtävä vähintään yksi merkittävä hankinta (esim. Verratti/Jean Seri), tai sitten pelisapluunan suunnittelemisessa on tehtävä kompromisseja kultaisen keskitien muodossa pelillisten äärilaitojen sijaan. Jalkapallossa palapelin palaset voi asetella oikein eli voitokkaasti niin monella tavalla, joten sikäli paljon on kiinni siitä, millaista jalkapalloa Valverde lähtee Barcelonassa peluuttamaan, miten hän nykyisen materiaalin näkee, mitä hän siitä löytää ja mitä hän saa pelaajista irti. Varmasti osa pelaajista tulee pelaamaan Valverden alaisuudessa huomattavasti paremmin kuin Luchon alaisuudessa, kun taas osa tulee pelaamaan heikommin. Merkittävä huomio Luchon aikakaudelta onkin, että varsinkin kahdella viimeisellä kaudella keskikentältä oli vaikea löytää onnistuneita suorituksia, kun katsotaan koko kautta kokonaisuutena eikä pelkästään yksittäisiä otteluita. Jos Valverde palauttaa keskikentän merkitystä joukkueen pelaamisessa, tullaan todennäköisesti keskikentällä näkemään viime kausia parempia otteita usealta pelaajalta.



Taktisia ja pelifilosofisia kysymysmerkkejä on tällä hetkellä ilmassa mieletön määrä. Athleticissa Valverden joukkue keskittyi paljon nopeisiin transitioihin pallonriistojen jälkeen, se pelasi erittäin voimakasta kamppailufutista ja se viljeli paljon myös hyökkäyksiinlähtöjä pitkien syöttöjen kautta. Kaikki tämä sopii Athleticin materiaalille, ja jos Valverde lähtee peluuttamaan samanlaista jalkapalloa Barcelonan materiaalilla, tulee se olemaan itsemurha. Mutta tästä tuskin on pelkoa, sillä Valverde on fiksu mies. Valverden alaisuudessa Athletic osasi myös avata erittäin organisoidusti alakerran kautta peliä maata pitkin, koska kuten sanottua, Valverde on positionaalisen jalkapallon puolestapuhuja. Mutta pyrkiikö Valverden Blaugrana murtautumaan tilanteisiin pääsääntöisesti hitaiden hyökkäysten kautta vai nopeiden transitioiden kautta? Vai onko pyrkimys hyödyntää molempia kuten Enriquen Barcelona parhaimmillaan teki?

Valverden puolesta puhuu myös hänen historia nuorten lupausten hyödyntäjänä. Luchon alaisuudessa läpimurtoja ei nähty liikaa. Valverde toivottavasti löytää kultaisen keskitien nuorten hyödyntämisessä ja nostamisessa ykkösen rinkiin. Kesällä on heti muutaman La Masia-lähtöisen kohdalla tehtävä ratkaisuja: Samper, Munir, Aleña, Marlon, Deulofeu… Jonkun tai jopa joidenkin voisi kuvitella jatkavan ykkösjoukkueen ringissä ensi kaudella.

Jos mennään muuhun pelaajistoon: Materiaalin tulee ennen kaikkea tukea Valverden ideoita ja olla riittävä perussapluunan toteuttamiseen, oli käytettävä muodostelma sitten 4-3-3, 3-4-3, 4-2-3-1 tai mikä tahansa. Materiaalin on mieluiten oltava sen verran joustava, että sillä pystyy tarvittaessa peluuttamaan vaivatta kahta-kolmea eri muodostelmaa (vertaa päättynyt kausi, kun lopulta materiaali ei riittänyt 3-3-1-3:en pitkäaikaiseen hyödyntämiseen). Miten Valverde käyttää Neymaria? Suoraviivaisessa roolissa kuten 2014-2015, monipuolisessa rakentavassa & luovassa roolissa kuten 2015 syksystä alkaen? Miten Valverde pyrkii löytämään tasapainon joukkueen pelaamiseen, jos Messiä ja Neymaria molempia peluutetaan vapaassa roolissa? Athleticin kanssa usein käytetyllä 4-2-3-1:llä? Paljon kysymyksiä, vielä kovin vähän vastauksia...

Nyt kun Valverde on joukkueen peräsimeen valittu, tulee hän saamaan varauksettoman tukeni viimeiseen työpäiväänsä saakka. Onnistuu tai epäonnistuu, mutta annetaan hänelle reilu mahdollisuus. Toivottavasti seurajohto tukee häntä tiivimmin kuin Luis Enrique, sillä Valverde ei ole kuitenkaan Luchon kaltainen vahva persoona tai yhtä sinut ympäristönsä kanssa Barcelonassa kuin mitä Lucho oli. Toivottavasti seuralla on varaa toteuttaa edes vähän alusta Valverden siirtotoiveita, koska joitain täsmähankintoja on nähdäkseni tehtävä.

Eli onhan nyt pakko sanoa myös oma pieni näkemys epätietoisuuden keskeltä hankintojen suhteen: Tärkeintä on hankkia oikea laitapakki, koska Sergi Roberton täytyy pelata lähtökohtaisesti keskikentällä eikä Vidal yksin ole riittävä. Hankittavan oikean laitapakin ei välttämättä tarvitse olla Bellerín, se voisi olla myös esim. Semedo Benficasta tai joku muu, mutta olennaista on, että mahdolliset hankinnat pelaavat luonnollisella pelipaikallaan.

Jos Valverde näkee, että yksikään nykyisistä kk-pelaajista ei ole valmis kehittymään pelinrakentajan rooliin, on laadukas sellainen (Verratti, Seri…) hankittava ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. Iniesta pysyy vielä kauden seurassa, mutta ei yksin riitä, Messiä ei kannata uhrata liian alas ja Busquets ei hänkään ole pelaajatyyppinä puhdas rakentaja ja pelinrytmittäjä, vaan pikemminkin pelinavaaja. Sergi Roberto ja Rafinha ovat erittäin lupaavia, mutta pelaajatyypeiltään kumpikaan ei omaa ihan niin jäätäviä tai ilmeisiä pelinrakentajan taitoja, että heidän varaan kannattaisi laskea. SR on todella hyvä transitioissa juoksuvoimansa ansiosta, Rafinha on tekninen ja varsin hyvä maalin edessä. André Gomes on valtaisa kysymysmerkki. Miten paljon hänestä Valverde saa irti, millaisessa roolissa, millä pelipaikalla? Tuskin tuon hintaluokan pelaaja lähtee yhden kauden jälkeen muualle. Rakitic on vahvaa peruskalustoa ja tuo osaamisensa olkoonkin, ettei hänkään ole mikään pelinrakentaja, vaan enemmän box-to-box-tyyppi ja peliä rakentavan kk-pelaajan tukipylväs. Denis Suárez on yksi nimistä, jotka ovat lähellä lähtöä kesällä. Sitten on vielä omat juniorit, eli Samper ja Aleña, joiden tulevaisuus on täysin auki.

On kaksi pelaajaa/pelipaikkaa, joille on punnittava tarve, jos oikea pelaaja irtoaa sopivalla hinnalla: Davinson Sánchez olisi erinomainen toppari Ajaxista. Hänet on ostettava tänä kesänä, jos hänet haluaa joskus hankkia. Joko Barcelonan on satsattava häneen (tai johonkin muuhun nuoreen toppariin) tai sitten luotettava Marloniin. Piqué-Umtiti-Mascherano-Marlon -nelikon pitäisi olla riittävä. Toinen pelaaja on oikean laidan Deulofeu. Jos Valverde näkee tarvetta ja poika on kypsä, niin miksei. Hänen kaltainen laiturityyppi oikealta Barcelonalta vielä puuttuu. Sitä suuremmalla syyllä Deulofeu on tarpeellinen, jos Rafinha päättää lähteä isomman peliajan perässä muualle. Mutta jos Rafinha ei lähde, on oikean laiturin tontille tarvittaessa käytettävissä (esim. kolmen alakertaa peluutettaessa) sisään leikkaava ja tekninen Rafinha sekä perinteinen laiturityyppi keskittelemään eli Aleix Vidal.

Saapa nähdä, miten tuulinen kesä Barcelonassa on tulossa. Jos pitäisi veikata, ei kovinkaan tuulinen. Arda Turan, Masip ja Mathieu lähtevät, ehkä myös Denis Suárez. Aleña, Samper ja Marlon nousevat ykkösjoukkueeseen. Oikea laitapakki on kesän ainoa varsinainen hankinta. Mahdollisesti Deulofeu tekee paluun seuraan, ehkä… Mutta siinä se. Tuskin tänä kesänä on varaa megahankintoihin (tyyliin Verratti), koska Messin soppari, stadionremontti, André Gomes ja niin edelleen. Jos kukaan ei lyö läpi ja ota selkeästi Iniestan paikkaa ensi kaudella ykkösnyrkin keskikentällä Busin ja Rakiticin (ja Messin) kanssa, tulee kesällä 2018 uusi keskikenttäpelaaja olemaan hankintalistan ykkönen. Sen tulisi olla sitä jo melkeimpä tänä kesänä...

Luis Enriquen lähdön ja Ernesto Valverden saapumisen myötä Barcelonassa puhaltavat joka tapauksessa uudet tuulet, tulee hankintoja sitten kuinka vähän tai paljon tahansa. Tavoitteena luonnollisesti on, että Valverde palauttaa Barcelonan jalkapallomaailman aivan terävimmälle huipulle, jolla Blaugrana keikkui vielä Luchon parin ensimmäisen kauden aikana. Kuten kirjoitan ja julistan joka kesä, liigamestaruus on aina tärkein, koska 38 ottelun sarjana liiga kilpailuna kuvaa aina parhaiten paremmuutta, paremmin kuin cup-muotoiset kilpailut. UCL-pokaali on luonnollisesti kaunein kilpailu, jonka voi seurajalkapalloilussa voittaa. Valverde voi onnistua Barcelonassa voittamalla liigamestaruuksia, mutta legenda-statuksen saavuttaminen vaatii UCL-voiton etenkin, kun ottaa huomioon mitä Pep ja Lucho saavuttivat Barcelonassa vuosikymmenen aikana. Toivottavasti Valverden kanssa joukkue tulee pelaamaan monipuolista, hyökkäysvoittoista ja pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa, joka tuo lopulta mestaruuksia sekä Espanjassa että Eurokentillä. Keskikentän merkityksen palauttamisesta takaisin 'guardiolamaiseen' suuntaan edes hieman ei olisi haittaa, mutta tämä riippuu paljon myös hankinnoista.

Luis Enriquen aikakautta – näitä kolmea edellistä kautta – tulen aina muistelemaan lämmöllä. Luchon kanssa Barcelona ponnisti Guardiolan Barcelonan jättämän varjon takaa takaisin eurooppalaisen seurajalkapallon korkeimmalle korokkeelle. Tripla, tupla, 0-4 ja 2-3 voitot Bernabéulta, 6-1 nousu PSG:tä vastaan, kolme peräkkäistä Copan voittoa… Aikakausi jättää taakseen upeita hetkiä, mahtavia muistoja ja lukuisia voitettuja pystejä. Samaan hengenvetoon totean olevani tyytyväinen, että Luchon aikakausi on ohi, sillä nyt oli juuri oikea aika päättää se. Siten odotan positiivisin mielin Valverden aikakauden alkua. Toivottavasti aikakausi lähtee hyvin liikkeelle ja vuoden päästä keväällä Barcelona juhlii joko Espanjan mestarina tai UCL-voittajana, mieluiten tietysti molempina. Siten Valverden aloittama uusi sykli kestäisi pidempään kuin yhden kauden ja olisi oikea, onnistunut ja jatkuvuutta saavuttanut projekti. Kolmen menestyksekkään kauden jälkeen Valverde astuisi sivuun, sillä sitten on Xavin aika valmentaa Messi kohti auringonlaskua Barcelonan paidassa. Saahan sitä aina lapsenomaisesti toivoa ja unelmoida. Sitä paitsi onhan Barcelona tehnyt unelmista varsin usein totta viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Sama jatkukoon!



¡Visca el Barça i visca Catalunya!
Lumpini

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1907, mes que en club, YNWA


Vastaus #2 : 31.05.2017 klo 22:31:20

Kerrassaan hieno kirjoitus. Kiitos!

Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 31.05.2017 klo 22:37:41

Aquelilta taas hienoa uuden kauden avausviesti!
Se toki yllätti, että noin tuore Barcelonan seuraaja.

Neymarin ja Messin roolit ovat nousseet toistuvasti esiin, etenkin kun keskikentältä ei ole tullut samanlaista tukea kuin ennen. Pelintekovastuu on nyt liikaa kahden hyökkäyspelaajan varassa, joiden keskinäiset roolit eivät ole selvillä ja sitten on se oikea laita...

Edelliseen otsikkoon on tullut kirjoitettua Valverdestä tarpeeksi, mutta kerrataan vielä. Suurin uhka voi olla juurikin rauhallisuus ja diplomaattisuus, Barcelonaa kun pitää sytyttää. Samalla tulisi voittaa pukukoppi puolellaan. Ison merkityksen annan sille, että Valverde osaa voittaa Barcelonan: Athletic Supercopassa 4-0 ei unohtune ja Valverden Espanyol ei hävinnyt yhtään derbyä. Pragmaattisuus on myös hyve, mutta kuinka myydä järkevyys MSN-kolmikolle ja muulle joukkueella.

Ainakin saadaan niitä hyviä valokuvia.
Peledinho

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, modetiimi, 6-1


Vastaus #4 : 31.05.2017 klo 23:19:59

Kyllä tuon kelpasi taas lueskella. Tuoppi

Kesä mennee Barcelonan suhteen lähinnä (siirto)uutisten odotteluksi.
Deu

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Bayern München & Saksan maajoukkue, Neymar Jr


Vastaus #5 : 31.05.2017 klo 23:20:09

Mahtiavaus! Ylos Kiitoksia!
DarkClown

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona


Vastaus #6 : 31.05.2017 klo 23:37:28

Loistava avaus  ! Toivotaa et jostain kaivettas rahat kunnon keskikenttää ja Oikeesee laitaan.
XTB

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Saison Dupontin tsuhahdus


Vastaus #7 : 31.05.2017 klo 23:39:59

Emme saaneet mitä tilasimme - saimme sen potenssiin kaksi.

Kiitos aquel. Jälleen kerran.

Tuoppi.
« Viimeksi muokattu: 01.06.2017 klo 00:06:19 kirjoittanut XTB »
Mendes

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pyörremyrskypeluutus


Vastaus #8 : 31.05.2017 klo 23:54:24

Noniin, mahtavaa luettavaa, varsinkin hieman henkilökohtaisempi osio kannattamisesta. Taas kerran voi arvostaa Aquelia hieman enemmän!

Itse olen alkanut seuraamaan Blaugranaa 90-luvun lopulla, niinkin yksinkertaisesta syystä, kuin Championship Manager :D Oli Rivaldoa, Luis Enriqueta, Abelardoa ja Nadalia. Siitä on pitkä tovi vierähtänyt, mutta kotikaupungin seuran jälkeen Barca on se yksi seura, jonka nousut ja laskut kuuluvat isona osana elämääni. Eikä se muutu.

Alfons X

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Barça, TPS, CE Europa, Huuhkajat


Vastaus #9 : 01.06.2017 klo 00:02:48

Aquelilta taas hienoa uuden kauden avausviesti!
Se toki yllätti, että noin tuore Barcelonan seuraaja.


Tietäisitpä ajatukseni hetkestä jolloin tapasin aquelin ensimmäisen kerran, eikä vastassa ollutkaan keski-ikäinen kaiken nähnyt ja kokenut herra :D Harvoin mielikuva forumistista on niin väärä mitä aquelin kohdalla. Avaukselle ja aquelille jättisuuri Ylos Tuoppi
BalloBaba

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teerenpeli 10/Maalitykki Paulinho


Vastaus #10 : 01.06.2017 klo 12:52:16

Avaus oli hyvä ja ennen kaikkea sen takia että siinä oli 0 kpl heatmappeja ;)
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 01.06.2017 klo 13:00:55

Uutta otsikkoa voi hyödyntää myös siirtohuhujen läpikäymiseen niin ovat kaikki paketissa eikä tarvitse aina jokaisen uudelleen laittaa.

Tulossa:
Philippe Coutinho (Liverpool) on tämän kesän kestosaaga ja potentiaalinen cojones-hankinta, hintaa lähemmäs sata miljoonaa. Uskoo ken tahtoo.
Hector Bellerin (Arsenal), se toinen kesän kestosaaga ja hintaa päälle 50 miljoonaa. Riippunee DNA:n roiskimisesta.
Ander Herrera (ManU), kesän kolmas mahdollinen kestosaaga ja hintalappu valtava. Huhuissa väitetty Valverden haluamaksi hankinnaksi eli uskaaltko muurahainen heti ensimmäisenä iskeä pöytään megasiirron?
Marco Verratti (PSG) kanssa ikuisuusnimi ja hintalappu lähellä tai yli sata miljoonaa. Näistä ei koskaan tiedä.
Jean Michaël Seri (Nizza) on astetta varmempi huhu ja koko kevään ollut "kärkihankintojen listalla", jota voi käyttää usein esim. henkilökohtaiseen hygieniaan. Hintalappu olisi Mundon mukaan Barcelonalle 20 miljoonaa ja muille Ranskan ulkopuolisille 40 miljoonaa, ilmeisesti myös PSG on kiinnostunut (jos Verratti lähtee...) ja PSG maksaisi 25 miljoonaa. Serin agentti osaa ainakin lisätä lausekkeita, jos sopimushuhut pitävät paikkansa.
Riyad Mahrez (Leicester) oli jo viime kaudella huhulistalla, mutta hintaa 20-40 miljoonaa. Siirtyy jonnekin, mutta tuskin Barcelonaan.
Cesar Azpilicueta (Chelsea), just joo. Hintaa sentään "vain" jotain 30 miljoonaa.
Davinson Sánchez (Ajax) olisi tulossa leventämään topparirintamaa kun Mascherano ja Pique eivät nuorene. Viime kesänä ei tahtonut B:n riveihin, nyt saanee maksaa useamman kymppimillin tai muita järjestelyjä Ajaxin kanssa. Ihan todennäköisenä pitäisin ellei Marlon vakuuta tarpeeksi.
Gerard Deulofeu (Everton) tulisi takaisin takaisinostohinnalla 12 miljoonaa, mutta kukaan ei taida oikein tietää, että miksi.

Menossa:
Arda Turan, huhut yhdistävät eri seuroihin Valioliigasta Kiinaan eli aika varmasti lähdössä ja kassaan kilahtaisi 20-25 miljoonaa.
Andres Iniesta Juventukseen, koska muutkin Barcelonan vanhat pelaajat menevät Juventukseen. Saa epäillä.
Jeremy Mathieu on se aika varmin lähtijä ja tuskin kukaan jää kaipaamaan.
Kaikki viime kesän & toissa kesän hankinnat + Rafinha, lyhytjänteisyys kunniaan, ainakin huhurintamalla.

Junnut menosa:
Oriol Busquets, Arsenal ja ManU olisivat kiinnostuneet Busquetsin sukunimikaimasta.
Carles Aleñá olisi suuntaamassa nousun tehneeseen Newcastleen. Pidetty yhtenä varmoista B:stä edustukseen nousijoista ja sopimusneuvottelut ovat käynnissä.
Jordi Mboula on tiettävästi saanut ihan vakavia kyselyitä Monacosta, joka etsii Silvan korvaajaa. Yksi Juvenilin suurimmista lahjakkuuksista eli varmaan agentti yrittää saada uudenlaisia sopimuskuvioita myös Barcelonan kanssa aikaan. Ehkä alkukaudesta jopa edustuksen mukana.

Barcelona B:stä ehkä nousemassa:
Marlon Santos lunastetaan oletettavasti Fluminenselta ja saattaa nousta nelos- tai vitostoppariksi kärkkymään tilaisuutta. Maksaa viitisen miljoonaa, Neymarin isän tai Trafficin osuus ei tiedossa.
Àlex Carbonell on jo pelannut Copaa ja jos Valverde tykkää rotaatiosta niin saanee näyttöpaikkansa.
Marc Cardona saanut jo penkkikomennuksia, mutta loukkaantumiset pilasivat kauden ja kuntoutumisesta riippuu paljon.
Wilfrid Jaures Kaptoum saattaa ansaita viime kauden perusteella näyttöpaikkansa.

Viikon Messi:
Messi vaatii Atleticon Saul Niguezin hankkimista (siis Mpabben ja niiden viiden-kuuden muun lisäksi varmaan). Messi myös vaatii Coutinhon tai Verrattin hankkimista, koska ManCity hankki Silvan. Ainakin on hyvin tiedossa, että kuka vastaa seuran hankintapolitiikasta.
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 01.06.2017 klo 13:09:13

Käsittämätöntä, kiitos! Ylos
-haapis-

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona, Kings, KuPS


Vastaus #13 : 01.06.2017 klo 15:18:48

Upeeta, mahtavaa!

Suurimmat kiitokset Aquelille jälleen kerran, avaus oli vielä odotettuakin parempi, mikäli se vain suinkin on mahdollista.



Veli Ponteva

Paikalla Paikalla


Vastaus #14 : 01.06.2017 klo 15:39:52

Upea avaus Ylos
Marley13

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 01.06.2017 klo 16:15:34

Onko kenelläkään heittää analyysiä tästä barcaan huhutusta jean michael serinistä? Onko kyseessä kovakin pelimies? vai todennäköisesti uusi andre gomes? edullinen ainakin olisi verrattiin verrattuna:)


 ja kiitokset aquelille hienosta avauksesta!
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 01.06.2017 klo 16:26:56

Onko kenelläkään heittää analyysiä tästä barcaan huhutusta jean michael serinistä? Onko kyseessä kovakin pelimies?

Nice player.
Kohta kakskutonen eli pelaaja parhaassa iässä ja Barcelonalle ominainen mikkihiiri.
Muutoin sitten aika sellainen tyypillinen moderni keskikenttäpelaaja eli hyökkää ja puolustaa ja paikkaa mitat väännöllä, kestävyydellä ja taidolla. Ranskalaiset tykkäävät verrata työmäärän ja vastustajien raastamisen osalta Kanteen, mutta Seri on paljon taitavampi pelaaja. Luultavasti istuisi hyvin Barcelonan keskikentälle, koska näkemissäni Nizzan peleissä suurin vahvuus on pelisilmä eli on siellä missä tapahtuu, minne syöttö tulee ja taito riittää hyvin syöttökombinaatioihin. Highlightseista näkee hyvin kuinka ensin painostaa vastustajan tekemään virheen, sen jälkeen hoitaa pallon omille alhaalla ja kun Nizzassa Belhanda hoitaa rakentelun niin Seri on usein noussut boksiin hakemaan siellä ratkaisuja.



Aristoteleskooppi

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 01.06.2017 klo 16:29:01

FC Barcelona 2017-2018


Hattu päästä!
tietokonesimulaattori

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 01.06.2017 klo 16:57:17

Hemmetin hieno teksti jossa pystyn samaistumaan useaankin kohtaan. Klassinen häränkullin kokoinen Ylos aquelille. Varsinkin alkutekstistä jäi mietityttämään, olenko todellinen kannattaja, vaikken paikan päälle ole vielä päässyt käymään? Todelliset kannatusvuodet voidaan vielä laskea yhden käden sormilla (johtuen nuoresta iästä) vaikka seuran logo onkin tatuoitu ihooni.

Innolla odotan (samalla pelkään) tulevaa kautta ja Valverdeä. Siirtoikkunasta voitaisiin tuoda kesällä ainakin nyt se Seri, Verratti menisi varmaan pepsikategoriaan.
SummerTime

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Syksy. VOI NY VITTU


Vastaus #19 : 01.06.2017 klo 17:59:34

aquel Tuoppi Mahtava avaus!
Odotan myös Rikkiviisaan siirtohuhukirjoituksia nykyään enemmän kuin joka viikkoista lottovoittoa.

Kesällä on hommattava:

- Oikea laitapakki. Bellerin toki mieluisin, mutta Cancelo tai Semendo kelpaa hyvin.
- Laitahyökkääjä. No Deulofeun saa halvalla ja olisi hullua olla katsomatta tätä korttia.
- Verratti. Ei keskikenttäpelaajaa vaan Verratti. Yksinkertaisesti paras pelaaja Barcan keskikentälle ja 25v eli parhaassa iässä. Maksaa sen 100 miljoonaa, mutta ottakaa vaikka velkaa. Sitähän saa nollakorolla.

Odotan myös mielenkiinnolla, mitä nuori Samper tuo tuohon ryhmään. Toivottavasti ei kaupata johonkin Stokeen.

Ensi kauden märkä uni.

Kolmen linja:

              MATS
 Pique Umtiti Sánchez/muu hankinta
Bellerin Rakitic Busquets Verratti Neymar
                 Messi
                Suarez

Neljän linja
 
               MATS
Bellerin Pique Umtiti Alba
     Busquets Verratti
  Deulofeu Messi Neymar
             Suarez

Monella on epäilyksensä Deulofeuta kohtaan, mutta itse kyllä antaisin mahdollisuuden. Kaveri on jo kuitenkin 23v eli ei mikään pikkupoika ja ilmeisesti tuleva isä instasta päätellen eli kai se henkinen puoli on paremmassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten. Deulofeu on hyvä ohittamaan puolustajia eli toisi tuonne oikealle haastovoimaa ja Messi voisi pelata kärjen takana. Hinta/laatusuhde on ainakin kunnossa. Voi olla mulkku ja kusipää, mutta harvemmin ne hissukat mitään aikaan saa (pl Messi). No todennäköisesti sinne hommataan joku Nasri.
  
« Viimeksi muokattu: 01.06.2017 klo 18:02:19 kirjoittanut SummerTime »
DarkClown

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona


Vastaus #20 : 01.06.2017 klo 18:32:20

- Verratti. Ei keskikenttäpelaajaa vaan Verratti. Yksinkertaisesti paras pelaaja Barcan keskikentälle ja 25v eli parhaassa iässä. Maksaa sen 100 miljoonaa, mutta ottakaa vaikka velkaa. Sitähän saa nollakorolla.

Tämä !
nakkoskikki

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Limuviinat


Vastaus #21 : 01.06.2017 klo 21:09:30

Upea avaus taas kerran, kiitos Ylos

Iniesta: Kapteeni, seuralegenda, Don Andrés. Sääli, että aika tekee kaikille tehtävänsä. Niin on vääjäämättä käymässä Iniestallekin. Moni tämän keskustelukanavan kirjoittaja on antanut todella kovaa kritiikkiä Iniestaa kohtaan – osin aiheesta, mutta osin myös aiheetta.

Otan tämän itseeni, ja jatkaisin:

Lainaus
Oikein ja säästeliäästi peluutettuna Iniesta on edelleen riittävän hyvä pelaaja Barcelonaan, se on selvä. Mutta yhtä selvää on myös se, että on aika oikeasti miettiä Don Andrésin roolia jatkossa ja jopa korvaajaa jos ei tänä kesänä niin viimeistään seuraavana, koska ikä alkaa väkisin painaa Iniestalla, mikä näkyy peliesitysten epätasaisuutena ja loukkaantumisina.

Tämä on omakin näkemykseni. Tuskin kellään on mitään Iniestaa vastaan, mutta tosiasiain hyväksyminen on viisauden alku. Iniestan fysiikka ei enää riitä jatkuvaan tahkoamiseen, mutta Iniesta voi olla oikein peluutettuna kovan luokan purkinavaaja. Iniesta ei voi taistella 90 minuuttia Juven tai Madridin keskikenttää vastaan eikä pelata kahdesti viikossa ketään vastaan, mutta jos Iniesta tuodaan viimeiseksi puoleksi tunniksi tai jos se on huilannut 8 päivää, niin ei ole mitään syytä, miksei Iniestalla olisi paljonkin annettavaa. Kauden ensimmäisestä klassikosta (se kai se oli) tuli mieleeni, miten Busquets heräsi eloon Iniestan tultua kentälle. Yksi niitä hetkiä, joita ei ihan heti unohda.

Noin muuten, niin nythän on ollut mediassa seuran sisältä (mm. Iniestan itsensä sekä Piquén suulla) puhetta Iniestan jatkosta. En siis ole yksin kriittisine mielipiteineni, sillä erityisesti kapteenin ja legendan kohdalla ei ole ollut tapana puhua pahaa varsinkaan julkisesti. Nyt kuitenkin äänensävy on selvästi ollut sellainen, että "jaa-a, onhan se vaikea paikka, kun ei oikein enää jalka nouse". Ei voi muuta sanoa ku hattua nostaa, että Iniesta itse on ollut ensimmäinen, joka on kissan nostanut pöydälle.

Jos noista siirroista sananen, niin SummerTimen lista on oikein pätevä. Parit myynnit tosta alta pois, niin 100 miljoonaa netto menee Verrattiin, laitapakkiin ja Deuloon. Köyhän miehen versiona sitten Verrattin sijaan Seri, jonka voisi hankkia, jos Rafinha syystä tai toisesta lähtee. Deulofeu-Suarez-Neymar olisi varmaan maailman pidetyin tridente :D
kokikset näppikselle

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 02.06.2017 klo 02:59:24

aquelille Ylos
Danny_T

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 02.06.2017 klo 03:13:35

Paras paikan päällä koettu hetki? Tulee mieleen monta hyvää ja rakasta muistoa: Ensimmäinen kerta Camp Noulla, kun Pepin aikakausi lähti todenteolla käyntiin 6-1 voitolla Atléticosta syksyllä 2008, Pepin jäähyväiset 2012 Espanyolia vastaan, keväällä 2014 Boixosin matkassa tehdyt vieraspelireissut kokonaisuudessaan, Messin hattutemppu ja 3-4 voitto Bernabéulla keväällä 2014… Mutta yksi on pakko nostaa kuitenkin ylitse muiden: Viimeisin El Clásico, joka oli pelinä uskomaton ja draamankaareltaan huikea. Kruununa Messin viimeisillä hetkillä isketty voittomaali ja historiallinen tuuletus verivihollisen kotiluolassa.

Kyllä muuten kaivelee vieläkin, että menin myymään lipun ja en lähtenyt itse matsiin...
Jääskraba

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kaikki jotka pärjää


Vastaus #24 : 02.06.2017 klo 13:01:29

Erinomainen avaus Aquelilta. Olen jokseenkin samaa mieltä oikeastaan kaikesta.

Seuraavan kuukauden aikana voidaan nähdä mielenkiintoisia (siirto)uutisia.

 
Sivuja: [1] 2 ... 48
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines