Saatiinhan sieltä se todennäköisin vastus eli Chelsea. Kohtaaminen oli kirjoitettu jo etukäteen tähtiin. Seurojen välisiä mittelöitä voidaan pitää 2000-luvun klassisina kohtaamisina, vaikka edellisestä onkin jo ensi keväänä kulunut kuusi vuotta.
Muistamme kauden 2004-2005 neljännesvälierien kohtaamiset: Mourinhon Chelsea vs. Rijkaardin Barcelona. Camp Nou vihasi Mourinhoa ja Mourinho rakasti olla vihattuna. Ensimmäisessä osaottelussa Camp Noulla Chelsea siirtyi Bellettin omalla maalilla 0-1 johtoon ensimmäisellä puoliajalla. Toisen puoliajan alussa Drogba otti punaisen, minkä jälkeen kentälle tulleet Iniesta ja ennen kaikkea Maxi López käänsivät ottelun 2-1 voittoon. Maxi López tasoitti pelin ja vartti ennen loppua López syötti Eto'on 2-1 voittomaalin. Eto'on raivoisan tuuletuksen voittomaalin jälkeen voi muistaa elävästi vieläkin...
Ennen toista osaottelua vihamielisyys seurojen välillä kasvoi entisestään. Mourinho haukkui tuttuun tapaansa tuomarin ja Eto'o lausui ne kuuluisat sanat Chelseasta seurana:
'I’d rather sell groundnuts in my village than to play for a pathetic team like Chelsea.' Toinen osaottelu Lontoossa alkoi hurjalla tavalla: Chelsea meni ensimmäisten 20 minuutin aikana vastahyökkäyksistä 3-0 johtoon Gudjohnsenin, Lampardin ja Duffin maaleilla. Ottelupari oli saanut jälleen yhden käänteen. Hetkeä myöhemmin legendaarinen tuomari Pierluigi Collina vihelsi käsivirheestä Barcelonalle rankkarin, jonka sen ajan paras pelaaja maailmassa eli Ronaldinho upotti. Barcelona tarvitsisi kuitenkin 3-1 tilanteessa vielä yhden maalin jatkopaikkaan. Ja sen vieralijat tekivätkin, kun Ronaldinho sai Iniestalta pallon 16-rajalla, tanssahteli pallon ympärillä Chelsea-pelaajien keskellä ja laukoi paikoiltaan nappiksen kärjellä pallon maagisesti takakulmaan. Maali on edelleen yksi hämmentävimmistä osumista, jonka olen koskaan nähnyt. 3-2 tilanteessa Barcelona oli menossa jatkoon. Sen jälkeen molemmilla joukkueilla oli lisää tukuittain loistavia tekopaikkoja, tolppalaukauksia ja maalivahtien huipputorjuntoja. Kuitenkin John Terry oli se, jonka puskusta syntyi osuma ja se vei Chelsean jatkoon yhteismaalein 5-4. Ottelupari ja etenkin jälkimmäinen osaottelu oli draamankaareltaan ikimuistoinen.
Vuotta myöhemmin kaudella 2005-2006 Chelsea ja Barcelona kohtasivat jälleen UCL:n neljännesvälierissä, tällä kertaa ensin Stamford Bridgellä. Keinoja kaihtamatta Mourinho kuivatti stadioninsa nurmen lähes ennennäkemättömän heikkoon kuntoon. Ensimmäinen osaottelu oli jälleen huikea taistelu, jonka puhutuin tilanne oli Asier del Hornon suoraan punaiseen johtanut taklaus 18-vuotiasta Messiä vastaan. Messi pelasi tuolloin uransa ensimmäistä kertaa UCL-jatkopeleissä ja oli välittömästi säkenöivän hyvä laiturin roolissaan. Toisella puoliajalla maaleista vastasivat Barcelonan Motta ja Chelsean Terry omilla maaleillaan sekä tietysti Samuel Eto'o - Kamerunin pantteri. 1-2 voiton myötä toinen osaottelu Camp Noulla oli Barcelonan hallinnassa. Ronaldinho iski upean soolo-osuman ja Lampard pilkulta tasoituksen lohdutukseksi. Oli Barcelonan vuoro edetä jatkoon ja myöhemmin keväällä aina UCL-voittoon saakka.
Seuraava kohtaaminen odotti jo nurkan takana, kun Chelsea ja Barcelona kohtasivat kauden 2006-2007 UCL-lohkovaiheessa. Chelsea voitti Stamford Bridgellä 1-0 Drogban osumalla. Toisessa ottelussa Camp Noulla Mourinho innostui jälleen kunnon tuuletuksiin Drogban lopussa tulleen 2-2 tasoituksen jälkeen. Ronaldinhon esityö Gudjohnsenin 2-1 osumaan, Decon upea kaukolaukaus ja Lampardin nosto lähes nollakulmasta synnyttivät muut osumat. Tuolloin Chelsea voitti lohkon Barcelonan sijoittuessa toiseksi.
Kauden 2008-2009 UCL-välierä on varmasti kohutuin kohtaaminen joukkueiden välillä tuomarivirheiden vuoksi. Ensimmäinen osaottelu päättyi Camp Noulla 0-0, toinen Stamford Bridgellä 1-1. Iniestan maali on legendaarinen ja yksi culéjen rakkaimmista muistoista. Isossa kuvassa tuomarivirheet eivät tuota muistoa haalenna. Sitä paitsi jos mennään yksityiskohtiin, avausosassa nähtiin Chelseaa hyödyttäneitä tuomarivirheitä: Ballackin olisi kuulunut saada toinen keltainen ja sen myötä punainen, Thierry Henrya rikottiin boksissa ja siitä olisi voinut joku toinen tuomari antaa pilkun ja lisäksi Eto'o pääsi laidalta läpi mutta tilanne liputettiin virheellisesti paitsioksi. Kun tarkastellaan tuon kevään molempia osaotteluita, oli ottelupari lukemien puolesta tiukka, mutta maalipaikkojen määrän, laadun ja pallonhallintaan liittyvän taidon perusteella parempi joukkue eteni jatkoon.
Mutta Chelsea sai revanssinsa keväällä 2012 UCL-välierissä, kuten futiksessa kovin usein on tapana käydä. Barcelona oli ylivoimainen ennakkosuosikki ottelupariin lähdettäessä, mutta Chelsea oli sitkeä, nälkäinen ja onnekas. Avausosan 1-0 voitto Drogban maalilla takasi hyvät lähtökohdat toiseen osaan lontoolaisille. Barcelonalla oli Stamford Bridgellä tekopaikkoja, mutta ei kelvannut. Toisessa osaottelussa Blaugrana loi vielä enemmän paikkoja ja siirtyikin Busquetsin ja Iniestan osumilla 2-0 johtoon. John Terry otti osumien välissä punaisen kortin. Ennen puoliajan loppua Chelsea teki otteluparin ratkaisevan liikkeen: Lampard syötti Ramiresille, joka tasoitti otteluparin. 2-1 tilanteessa Chelsea menisi jatkoon vierasmaalisäännön turvin yhteismaalien ollessa tasan. Toisella puoliajalla nähtiin valtava bussitaistelu. Blaugrana loi tilanteita, Messi laukoi ensin pilkusta ylärimaan ja vielä myöhemmin pelitilanteesta tolppaan, mutta ei vahingossakaan maaliin. Lopussa Torres sinätöi lisäajalla Chelsean finaalipaikan 2-2 tasoituksella. Lopulta Chelsea yllätti vielä Bayerninkin finaalissa ja otti lähes vuosikymmenen metsästämänsä UCL-voiton.
Barcelonan ja Chelsean kohtaamiset vuosien 2004-2012 välillä olivat aina erittäin kiihkeitä, paikoitellen todella rumiakin, täynnä fyysisyyttä, tunnetta, draamaa ja elämää suurempia tarinoita. Joukkueet pelasivat usein kovin vastakohtaista futista: Barcelona nojasi pallonhallintaan ja tekniseen taitoon, johon Chelsea vastasi todella fyysisillä otteilla, juoksuvoimalla, koolla ja suoraviivaisuudella. Edellisten kohtaamisten vastakohtaisuus joukkueiden pelityylien väliltä on jossain määrin hälvennyt, ja ainakaan pelaajien keskuudessa tuskin enää muistellaan pahalla edellisten kohtaamisten ympärillä vellonneita tunnelmia. Molempien joukkueiden runko on enemmän tai vähemmän uudistunut. Lisäksi Pedro ja Fábregas entisinä Blaugranan poikina varmasti lämmittävät sopivasti välejä ennen kohtaamista.
Chelseaa vastaan Barcelonan kannalta tärkeää tulee olemaan oman pallonmenetyksen jälkeen vastaprässätä oikein etenkin Cesc Fábregasia, joka pyrkii ruokkimaan syötöillään Hazardia ja Morataa. Chelsean nopeat hyökkäykset ovat kuitenkin erikoistilanteiden ohella heidän vaarallisin ase. Hitaiden hyökkäysten puolustaminen tuntuu olevan Valverden joukkueella kunnossa, kun pakka on niin tiivis. Pitämällä itse mahdollisimman paljon palloa ja tukkimalla Cescin syöttömahdollisuudet Hazardille mahdollisimman usein voi rajoittaa Hazardin aikaa, tilaa ja pallokosketusten määrää. Hazard on kuitenkin
se pelaaja Chelsean joukkueessa, joka voi ratkaista ottelun kuin ottelun, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden.
"Messi ei ole koskaan tehnyt maalia Chelseaa vastaan." Ei olekaan, ihme kyllä. Lähellä on käynyt monesti. Eikä Messin pelaamisen tasoa - eroa onnistuneen ja epäonnistuneen ottelun välillä - määritellä pelkästään tehtyjen maalien määrällä, ei määritetty kevään 2006 kohtaamisessa ja vielä vähemmän määritellään nykyään. Messi kuitenkin käytännössä tuhosi Mourinhon Chelsean mahdollisuudet Stamford Bridgellä kevään 2006 kohtaamisessa energisellä laitapelaajan esityksellään ja del Hornolle hankitulla ulosajolla. Kevään 2009 UCL-välierissä Kirppu syötti Iniestan otteluparin ratkaisseen osuman. Messin kohdalla on ylipäätään vaarallista käyttää sanontaa
'ei koskaan'. Kirppu ei ollut koskaan tehnyt maaleja Englantilaisia joukkueita vastaan, kunnes puski Rio Ferdinandin edestä pallon verkkoon UCL-finaalissa 2009. Messi ei ollut koskaan tehnyt maaleja Petr Čechin selän taakse, kunnes Arsenalia vastaan Kirppu maalasi kahdesti pari vuotta sitten. Messi ei ollut koskaan tehnyt Buffonille maalia, kunnes teki syyskuussa kaksi osumaa.
Messi ei koskaan...Varmasti näemme jälleen kaksi kiehtovaa kohtaamista. Barcelona on varmasti lievä ennakkosuosikki tällä hetkellä, mutta ensimmäiseen kohtaamiseenkin on vielä kaksi kuukautta, joka on pitkä aika jalkapallossa. Arpaonni olisi voinut osua paremmin, mutta myös huonommin (Bayern).
***
Barcelona on muuttunut viime kauden Neymarin ja Messin joukkueesta tämän kauden Messin ja Busquetsin joukkueeksi. Keskikentän syöttömuodot ja -kombinaatiot voi tunnistaa taas Barcelonalle perinteisiksi. Busin ympärillä muut keskikenttäpelaajat saavat enemmän pallokosketuksia kuin viime kaudella. Positiivista.
