Ennen kuin aloitetaan arvioimaan tulevan kauden mahdollisuuksia, niin käydään hieman läpi sitä, mitä hetki sitten päätynyt kausi toi tullessaan. Louis van Gaalin aikakausi Unitedissa toi lopulta FA-cupin voiton, mutta koska sen kylkeen ei tullut seuraavalle kaudelle UCL-paikkaa, niin hollantilaisen oli aika pakata laukkunsa. Helpommaksi potkimisen teki varmasti erään lusitaanin oleminen vapailla markkinoilla ja tätä kautta jälleen uusi pyöräytys valmentajarulettia sai kuulan osumaan Jose Mourinhoon. Kolmas manageri post-Ferguson aikaan oli valittu (neljäs, jos Giggsin laskee mukaan).
Lusitaanin viimeisin Chelsea-retki oli mennyt vähän kaksijakoisesti, ensitreffien päättyessä Valioliigan mestaruuteen ja jatkojen päättyessä mitä erikoisempiin riitoihin vähän jokaisen kanssa. Myös tulokset olivat tuolla potkuihin päättyneellä kaudella väkevästi alle odotusten, joten ainakin hetkellisesti Special Onen kilvessä oli lokaa vähän enemmänkin, eikä jokainen nyt suorastaan riemusta kiljunut, kun Special One seuraan valittiin. Silti, suuri osa tämänkin ketjun kirjoittajista oli varmasti teoriassa kuitenkin aivan tyytyväinen vaihdokseen. Mourinhon modernistakaan menestyksestä ei ollut kuin hetki ja historiassa sitä olikin sitten sitäkin enemmän. Mestarivalmentaja mies kuitenkin oli - edelleenkin.
Mourinho oli urallaan hieman kaksijakoisessa tilanteessa, kun viimeisin pesti päättyi mestaruuden lisäksi myös räikeään alisuoritukseen. Manchester United taas oli seilannut pääosin ynnämuut sijoituksilla post-Ferguson aikakaudella, joten molemmilla oli todella paljon näytettävää maailmalle. Moyesin keskinkertaisuuteen sysäämän joukkueen hieman positiivisempaan tilaan nostaman Louis van Gaalin projekti ei ihan lopulta kulminoitunut odotetulla tavalla, vaan varsinkin kryptisen hollantilaisen pelitapa ja –systeemi jäivät hieman vaisuiksi ainakin maalisarakkeen osalta ja tulokset vastasivat tätä. LvG:n aikakausi kuitenkin tarjoili positiivistakin, kun nuoret saivat runsaasti näytönpaikkoja ja tarpeellinen täysremontti pelaajistoon otti isoja askelia eteenpäin. Vaikka mikään valmis paketti United ei ollut, niin Mourinhon perimässä rungossa oli sitä kuuluisaa potentiaalia.
Kesällä mentiin kovaa, kun siirtoikkuna toi sisään Baillyn, Mkhitaryanin, Zlatanin ja Pogban. Siirtoikkunaa pidettiin paperilla erinomaisena, sillä juuri ne pelipaikat saivat vahvistusta, joiden toivottiinkin saavan vahvistusta. Ja kyllähän paperilla varsinkin tuo hyökkäyspään kolmikko oli ehtaa weltklassea, joten Pepsin perään hinkuvat saivat sitten makeata mahan täydeltä. Kertoimien perusteella United oli kakkossuosikki sarjaan lähdettäessä ja kyllähän moni (myös allekirjoittanut) odotti ainakin top3-sijoitusta sekä mahdollisesti jopa tosissaan haastamista Valioliigan mestaruustaistossa.
Manchester United 2016/17Positiivinen kierre jatkui tositoimiin päästäessä. Elokuussa Manchester United nappasi neljästä ottelusta neljä voittoa ja kesältä alkanut usko haastamiseen mestaruustaistossa sai vahvistusta näytöistä kentällä. Heti syyskuun alkuun City kuitenkin näpäytti näitä unelmia ottamalla 1-2 vierasvoiton Unitedista, eikä siinä vielä kaikki. Feyenoord lisäsi löylyä heti perään UEL:n puolella ja koska ei kahta ilman kolmatta, niin Watford vielä siihen putkeen nöyryytti 3-1 voitolla Unitedia Valioliigassa. Upeasti alkanut nousukiito tyssäsi siihen.
Kolmesta seuraavasta ottelusta tulikin sitten taas voittoja (mm. hallitseva mestari Leicester sai selkään 4-1), joten juna pääsi hetkeksi takaisin raiteilleen. Lokakuu alkoi kahdella tasurilla (Stoke ja Liverpool) Valioliigassa, joiden perään United otti hienon 4-1 voiton Fenerbahcesta Old Traffordilla. Kuuden ottelun tappiottomassa putkessa oli joukkueen itseluottamus taas palannut, eikä Chelsea-otteluun lähtiessä tilanne vaikuttanut yhtään huonommalta. Samaa ei voi sanoa ottelun jälkeen. Jälleen hieman pidemmän hyvän jakson jälkeen vedettiin matto kylmästi alta, kun Chelsea vei ottelun näytöstyyliin 4-0 ja Unitedin itseluottamus oli jälleen täysin syöty.
Etsikkoaika käynnistyi tuon jälkeen heti perään 1-0 voitolla Citystä Liigacupissa. Siihen perään sitten masentava 0-0 Burnleyn kanssa Valioliigassa sekä turpaan Fenerbahcelta vieraissa 2-1 UEL:n puolella. Ja tätä sahaamista se alkukausi pääosin oli tuloksien valossa. Turkissa kärsityn tappion jälkeen loput marraskuusta meni tappioitta, mutta harmittavasti kuitenkin siinä putkessa olleesta kolmesta voitosta vain yksi oli Valioliigasta, kahden muun Valio-ottelun päättyessä tasureihin. Tasapelit eivät tässä vaiheessa oikein hyödyttäneet kärjestä jäänyttä Unitedia ja joukkue alettiin jo laskemaan ulos top4-taistostakin.
Joulukuun alku meni niin ikään tappioitta, kun Evertonin kanssa United tasasi pisteet Valioliigassa ja haki Zoryalta Luhanskilta 0-2 voiton UEL:ssa. Ja tästä lähtikin Unitedin kauden hienoin putki. Tottenham kaatui ensin 1-0 Old Traffordilla, jota seurasi peräti viisi voittoa lisää putkeen Valioliigassa. Tämän seitsemän ottelun voittoputken päälle United otti vielä tammikuussa voitot FA- sekä Liigacupissa venyttäen voittoputken jo yhdeksään otteluun (joista siis tosiaan kuusi Valioliigaa). Jo kuopattu top4-taisto heräsi henkiin ja hurjimmat puhuivat korkeammistakin sijoituksista. Tammikuu kääntyi kuitenkin taas laskusuhdanteeseen, kun Valioliigassa tuli kaksi tasuria ja sinänsä merkityksetön tappio Liigacupin semien toisessa osassa Hullille. Kuun loppuun vielä Wiganista 4-0 voitto FA-cupista kuitenkin, joten 6. marraskuuta alkanut tappioton putki sai melko puhtaasti positiivista jatketta kuitenkin – vaikka se merkityksetön tappio nyt tulikin Hullille.
Helmikuun Unitedin aloitti jälleen pettymyksellä pallotellen 0-0 tuloksen Hullin kanssa Valioliigassa. Siihen perään hienosti 0-3 voitto Leicesterista ja 2-0 voitto Watfordista hieman kuitenkin paransivat Unitedin tilannetta Valioliigassa. Jatkopelit UEL:n puolella alkoivat ja United hoiti Saint-Etiennen laulukuoroon kahdella voitolla ja yhteistuloksella 4-0. Näiden otteluiden välissä Blackburnistakin tuli voitto FA-cupissa. Ja tappiottoman helmikuun kruunuksi tulikin sitten 3-2 voitto Southamptonista Liigacupin finaalissa ja sitä myöten kauden ensimmäinen oikea pokaali (lautasia ei lasketa). Helmikuultakin jäi Unitedille muistoksi ihan kiva saldo 6-1-0 maalierolla 14-3. Huomioitavaa on tosiaan se, että helmikuussa United pelasi peräti seitsemän ottelua, joten tahti oli aika kovaa tässä vaiheessa.
Maaliskuu alkoi tuttuun tapaan pettymyksellä, tällä kertaa tuloksena Valioliigasta 1-1 tasuri kivikovan Bournemouthin kanssa Old Traffordilla. Maaliskuu myös jatkui voitottomana, kun ensin nähtiin tasuri Rostovin kanssa UEL:n puolella ja sitten tuli lähtö Chelseaa vastaan FA-cupista. United kuitenkin käänsi Rostov-otteluparin voitoksi toisessa osassa ja meni jatkoon UEL:n puolella. Maaliskuu päättyi myös Valioliigan puolella 1-3 voittoon Middlesbroughista.
Huhtikuu alkoi yllättäen jälleen Valioliigassa tasurilla Old Traffodilla, tällä kertaa WBA:n kanssa nähtiin 0-0 nyhjäys. Suoraan putkeen myös Everton kävi tasaamassa pisteet Unitedin kotiluolassa, joten taisto Valioliigassa sai jälleen kylmää vettä niskaan. 0-3 vierasvoitto Sunderlandista avasi kuitenkin jälleen ovet optimismille ja 2-0 voitto Chelseasta varmisti sen, että top4-sijoitukseen tarvittavat avaimet olivat jälleen Unitedin omissa käsissä. Tuossa Chelsea-ottelussa nähtiin varmaankin kauden tasapainoisin United. Sarjaa dominoinut Chelsea jäi täysin jyrän alle niin kentällä kuin taktiikkataulullakin. Mourinhon hattuun iso sulka, kyllähän siellä näköjään on vieläkin kykyä luoda voittava ottelutaktiikka.
Huhtikuussa myös UEL:ssa edettiin ja United otti siellä nihkeähkön voiton Anderlechtista. Kuu päättyi Valioliigassa 0-2 vierasvoittoon Burnleysta sekä tasureihin Citystä (vieras) ja Swanseasta (koti). Allekirjoittaneen mielestä tämä Swansea-ottelu oli se top4-taiston lopettanut tasuri, muistaakseni myös Mourinho alkoi tässä vaiheessa puhumaan UEL:sta ykköskilpailuna. Joka tapauksessa, Valioliigassa oli tulossa vielä vierailut Arsenalin ja Tottenhamin luona sekä kasa muita mahdollisia kompastuskiviä, eikä Europa Leaguessa ollut enää kuin Celta Vigo ennen finaalia. Painotuksen siirtyminen oli täysin loogista, varsinkin kun myös loukkaantumissuma painoi päälle myös. Pitkä kausi alkoi korjaamaan verojaan.
Toukokuussa United metsästi 0-1 voiton ensimmäisessä osassa Vigosta, jonka jälkeen Arsenal varmisti Valioliigan päättyneen Unitedin osalta ottamalla 2-0 voiton kotonaan. Old Traffordilla Europa Leaguen semifinaali meni vielä jännäksi, kun Celta pisti kotijoukkueen ahtaalle. Lopputulos kuitenkin 1-1 ja niin riski kannatti ainakin tähän saakka, kun United marssi Tukholman finaaliin Ajaxin parina. Valio taputeltiin sopuisasti pois alta panoksetta. Tuloksen turpaan Spursilta, tasuri Saintsista ja voitto Crystal Palacesta. Sarjasijoitus kuudes ja viimeiset kuusi ottelua tilastolla 1-3-2. Ei yllättänyt. Swansea-ottelu oli lopulta se käännöskohta, tuon jälkeen painotus siirtyi ja tulokset Valioliigassa olivatkin sitten heikkoja.
Riskit olivatkin sitten vahvasti tapetilla, kun Manchester United sitten lopulta siellä Tukholman illassa toukokuun lopulla kohtasi Ajaxin. Tuohon otteluun tiivistyi koko kausi. Turpaan ja kausi olisi räikeä pettymys. Voitto ja kausi olisi mukiinmenevä minimisuoritus. Kyseessä oli siis klassinen upporikasta tai rutiköyhää tilanne, jossa tappion painoarvo oli moninkertaista suhteessa voittoon. Unitedilla oli käytännössä vain hävittävää. Onneksi Mourinho ei pettänyt, vaan otti rutiinivoiton finaalissa. 2-0 ja Manchester United pelaa ensi kaudella UCL:ssa. Ailahtelevalle kaudelle lopulta kuitenkin hieno päätös EL-pokaalin ja UCL-paikan muodossa.
Kausi 2016/17 oli täynnä pettymyksiä, mutta myös onnistumisiakin mahtui mukaan. Kahden pokaalin kausi ei ihan vihkoon ole voinut mennä ja se minimitavoite UCL-sijoituksestakin täyttyi – vaikka ei ihan odotetulla tavalla. 25 ottelun tappioton putki Valioliigassa ei ehkä lämmitä mieltä, kiitos lukuisten turhien tasureiden, mutta onhan tuo sentään historiallisen pitkä putki nyt kuitenkin. Pitkästä aikaa myös voittoputkikin nähtiin siinä vuoden vaihteessa. Kuusi voittoa putkeen Valioliigassa (yhdeksän voittoa kaikissa kilpailuissa) on sekin ihan hyvä osoitus joukkueen venymiskyvystä parhaimmillaan.
Jokainen Mourinhon hankkima pelaaja toi jotain uutta joukkueeseen, mikä on tietenkin hieno asia. Zlatan teki 28 maalia kaikissa kilpailuissa yhteensä, mikä oli erittäin hyvä saldo. Pogba näytti tärkeytensä varsinkin silloin, kun oli sivussa. Ehdottomasti Unitedin avainpelaaja jo menneellä kaudella, enkä usko roolin olevan pienenemässä ensi kaudella. Bailly otti puolustuksen ykkösmiehen viitan harteilleen ja lopulta myös Mikki pisti yli 10 maalin kauden, vaikka koirankoppikin tuli tutuksi.
Sanoisin, että joukkue oli parempi kuin aikaisemmalla kaudella ja pelillisesti oltiin ajoittain jopa todella hyvässä iskussa. Teksti-tv ei kerro sitä kuinka usein United oli räikeästi parempi joukkue, vaikka tulos oli tasuri. Näin kuitenkin oli todella usein, joten pelillisesti edistystä tuli huomattavasti enemmän aikaisemmasta kaudesta kuin tuo 69 pistettä antaisi olettaa. Ei ollut parasta Mourinhoa, mutta kyllähän tuo edisti joukkuetta sekä tuloksellisesti että pelillisesti. Valioliigan toiseksi pitävimmän puolustuksen päälle on hyvä kasata ensi kaudella huomattavasti paremmin viimeistelevä hyökkäyskalusto.
Arvosana 3/5
Manchester United 2017/18: Mourinhon toisen kauden taikaa?No niin, nyt kun on saatu tuo aikaisempi kausi pois alta, niin on aika keskittyä tulevaan. On aivan päivänselvää missä Manchester Unitedin pitää pystyä kehittymään tulevalla kaudella - hyökkäyspään viimeistelyssä. Zlatan oli toisaalta kauden ykköspyssy, mutta myös toisaalta onnistui usein sössimään avopaikkoja. Zlatan sentään kuitenkin pääsi paikoille, joten ei liikaa miestä siitä dumata. Parempaan olisi pitänyt muidenkin pystyä.
Nostetaas hieman tuloksia Valioliigasta Old Traffordilta viime kaudelta:
OLD TRAFFORD
Stoke 1-1
Burnley 0-0
West Ham 1-1
Hull 0-0
Bournemouth 1-1
WBA 0-0
Swansea 1-1
Olen valmis ottamaan jalluvedon siitä, ettei ensi kaudella näistä otteluista ole ainakaan vähempää pisteitä tulossa. En olisi yhtään yllättynyt, jos vaikka United voittaisi näistä suurimman osan – ehkä jopa kaikki. Nyt ei kuitenkaan voittanut, vaan menetti ratkaisevan paljon pisteitä. Tässä United myös nähdäkseni hävisi tämän kauden top4-taiston. Muutenkin kotisaldo oli varsin heikko, kun haaviin jäi vain 34 pistettä. Ei ole paljoa pyydetty, että tähän tulisi muutos ensi kaudella.
Menneellä kaudella United sai kiskottua Valioliigassa 54 maalia vastustajan verkkoon. Eli siis yhden vähemmän kuin kivikova Bournemouth, eli mustavalkoisesti materiaalin heikkouden piikkiin tuota ei voi laittaa. Eikä tietenkään huonon tuurin. Maalinteossa oli suuria ongelmia, viimeistelyn ollessa niistä se isoin heikkous.
Otetaas hieman auki Valioliiga-kautta 2016/17 tilastoina:
Pistekeskiarvot kuukausittain (V-T-H / Piste KA)
Elokuu: 3-0-0 / 3.0
Syyskuu: 1-0-2 / 1.0
Lokakuu: 0-3-1 / 0.75
Marraskuu: 1-2-0 / 1.67
Joulukuu: 5-1-0 / 2.67
Tammikuu: 1-2-0 / 1.67
Helmikuu: 2-1-0 / 2.33
Maaliskuu: 1-1-0 / 2.0
Huhtikuu: 3-4-0 / 1.86
Toukokuu: 1-1-2 / 1.0
Pistekeskiarvojen vaihtelut kuukausittain kaudella 2016/17Kuten muistetaan, niin erityisesti syys-lokakuussa oli hankala jakso, jossa United putosi mestaruusjunasta vähintäänkin, mutta toisaalta myös joidenkin puheissa myös ihan top4-taistosta ulos. Nämä kaksi kuukautta United läpsytteli Valioliigassa saldolla 1-3-3 / 0.86, eli rankasti alakanttiin. Tämä alkukauden jakso oli varmasti synkin yksittäinen ajanjakso koko kaudella ja tiputus maantasolle karu, varsinkin kun elokuu meni kuitenkin kolmen ottelun voittoputkessa. Tätä heikkoa jaksoa seurasi pidempi, hieman positiivisempi jakso, jonka kruununa oli joulu-tammikuun kuuden ottelun voittoputki. Jos hieman pidemmän siivun ottaa tuosta, niin marras-huhtikuun välin United pelasi saldolla 13-11-0 / 2.08, joka olisi tarkoittanut pistekeskiarvon perusteella noin 79 pisteen kautta, joka olisi sijoituksena tarkoittanut sijoittumista Cityn edelle kolmanneksi. Jossittelua, joo, mutta on hyvä muistaa, ettei kausi kokonaisuutena mennyt ihan niin huonosti kuin lopullinen pistesaldo antaa ymmärtää. Tasaisuutta tuloskuntoon ja voitoiksi näitä turhia tasureita Old Traffordilla, siinäpä se. Muutoksia on tultava kaudelle 2017/18, mutta muutoksien ei tarvitse välttämättä olla vallankumouksia, jotta jopa ihan realistinen mestaruustaisto on jossittelun sijaan realismia.
Miten se muutos sitten tulee? No, ainakin miehistön muutoksista. Zlatanin pitkän loukkaantumisen johdosta sanoisin, että ihan luonnostaankin näin. Zlatan oli usein Unitedin hyökkäyskaluston tärkein lenkki, nimenomaan viimeistelynsä ansiosta. Kokonaiskuvassa vain ruotsalainen pystyi viimeistelemään tarpeeksi monta maalia, näin yksinkertaista se mustavalkoisesti on. Silti, kauden paras yksittäinen esitys nähtiin Chelseaa vastaan ja ilman Zlatania. Tästä toki on turha vetää syvempiä johtopäätöksiä, yksittäinen ottelu on yksittäinen ottelu, mutta varsinaista pointtia tämä toisaalta myös alleviivaa – ainakin mitä tulee isoon kuvaan.
Zlatan on lopulta 35-vuotias kärki, jonka kimmoisuus ja liikkuvuus ei ole enää esimerkiksi nuoren Rashfordin tasolla. Ja toisaalta 7-vuotiaasta Unitedia edustanut Rashford olisi kuitenkin enemmän tulevaisuutta kuin Zlatan, joten ilman ruotsalaislegendan loukkaantumistakin olisin toivonut Rashfordille enemmän peliaikaa ykköskärkenä. Onneksi Mourinhokin on tykästynyt Marcus Rashfordiin, joten ensi kaudella varmaan nähdään oma kasvatti ykköskärkenä, varsinkin nyt kun myös Griezmann pysyy Ticossa. Syteen tai saveen. Paineessa ne timantit syntyy. Olennaista on nyt kuitenkin ensi kaudelle pystyä pääsemään irti Zlatanista ja siirtyä uudenlaisiin ratkaisuihin kärjessä. Nyt United on tähän myös pakotettu, joten mielenkiinnolla odotellaan miten Mourinho tämän osa-alueen ratkaisee.
Kärjestä on tultava se lähemmäs 30 maalia yhteensä Valiossa, joten isot on buutsit täytettäviksi, kun Zlatan on sivussa. Ja toisaalta, juuri niissä ennalta helpommissa otteluissa ja vieläpä Old Traffordilla ne ongelmat olivat viime kaudella, joten tähän asiaan pitäisi parannusta tulla juuri Martialin ja Rashfordin suunnalta. Molemmille Valioliigassa se 12-15 maalia ja minä ainakin olen ihan tyytyväinen. Jos toinen näistä selkeästi pelaa ykköskärkenä, niin 15+ maalia olisi toki toiveena sekä mielestäni myös ihan realistisena mahdollisuutena.
Toisaalta sieltä keskikentältä on odotettavissa jatkossakin maaleja, toivottavasti vaan nähtyä enemmän. Pogba teki 9 maalia kaikissa kisoissa (5 Valioliigassa) ja kolisutteli tolppia sen lähes 10 kertaa, joten ehkä tuolta suunnalta on odotettavissa petrausta myös Valioliigan puolelle ensi kaudella. Mikki, Mata ja Martial tekivät yhteensä 14 maalia Valioliigassa, en näkisi yhtään mahdottomana, että tuo numero nousisi yli 20 maalin. Ja tosiaan, varmaankin myös ulkopuolelta on odotettavissa apuja hankintojen muodossa. Tuokin parantanee kokonaistulosta, syytä ainakin olisi.
Tuosta kokoonpanosta sen verran, että nämä selkeimmät avauksen muuttujat on mielestäni hyökkäyksen vasemmalla laidalla, keskikentän keskustassa sekä toki tuolla puolustuslinjassa, vaikka sinne nyt Shawn ja Rojon piirsinkin. Box-to-box ravaaja keskikentälle, jos Herreran halutaan pelaavan vakituisemmin keskikentän pohjalla. Jos taas Herreran halutaan pelaavan ylempänä, niin puhdas puolustuva KK-pelaaja sisään. Maalejakin tekevä sekä ohituksiin kykenevä laitapelaaja on varmaankin ostoslistalla ja myös sitten todennäköisesti (ja valitettavasti) korvaaja Shawlle vaspaksi. Toppariosastolla kaivataan ehkä enemmän syvyyttä kuin mitään AAA-luokan laatua, varsinkin jos Jones lähtee. Rojo ja Bailly vakuuttivat viime kaudella, joten siihen kylkeen kun laitetaan Smalling ja joku toinen pelikunnossa pysyvä laatupelaaja, niin eiköhän se riitä. Blind varalla toki myös.
Kärkeen piirsin Rashfordin ykköspyssyksi, mutta tämä kai on kuitenkin vielä enemmän toivetta kuin todellisuutta. Stunttina sitten Martial, joka on edelleenkin mielestäni kärki, eikä mikään laitapelaaja. Näihin kahteen laittaisin nyt uskoni, sillä kyllähän nyt toisesta vähintäänkin tulee kuitenkin huippupelaaja. Peliaika kärjessä näille kahdelle, sitä toivon. Zlatanin tullessa puhuttiin siitä, että nyt annetaan aikaa näille kahdelle kehittyä rauhassa paineetta. Nyt olisi aika alkaa lunastamaan sitten tätä.
Ja tämä edellä oleva kokoonpano on näkemykseni siitä ns. Perusoletuksesta, jota käytetään pääosa kaudesta. Eli siis näin United ryhmittyisi esimerkiksi WBA-ottelussa Old Traffordilla, mutta ei ehkä kuitenkaan vierasmatkalla Chelseaa vastaan. Mourinho osaa edelleenkin luoda hyvinkin yksilöllisiä taktiikoita vastustajat huomioimalla, enkä tässä niihin ota kantaa. Toisaalta joissain otteluissa olisi ihan ymmärrettävää muodostaa keskikentän keskusta selkeästi kahden miehen voimin, joten siinäkin mielessä tämä muodostelma olisi paperilla hieman erilainen.
Ringin laajuus on oltava vähintäänkin menneen kauden luokkaa, joten ulospäin ei ole syytä väkisin pistää pelaajia. Nämä rinkiä leventävät pelaajat saattavat joutua yllättävänkin suureen rooliin, joten tasokin pitäisi olla ihan laatua. Esimerkiksi Smalling, Mata ja Martial ovat kaikki kelpo pelaajia myös pidemmälläkin aikavälillä kuin jämäminuuteilla ja näistä jokainen voi tarvittaessa olla ihan avauksen pelaaja. Näitä pelaajia tarvitaan avauksen ulkopuolella, jotta yksi poissaolo ei heti romahduta avauksen tasoa. Kausi on pitkä ja kivinen, joten penkiltä on löydyttävä laatua. Eri asia sitten onkin, että jaksaako esimerkiksi Martial miten kauan katsella otteluita penkiltä. Smallingin tai Matan en usko ihan heti kiukuttelevan, mutta toisille penkillä jatkuvasti istuminen voi alkaa painaa enemmän. Esimerkiksi Blind, Fellaini, Carrick ja Lingard ovat taas kaikki erinomaisia rotaatiopelaajia, joilta yleensä saa sitä mitä pitääkin ja nämä varmasti tyytyvät hieman pienempäänkin rooliin.
Junnuista varmaankin osa lähtee lainalle, jotta tärkeitä minuutteja tulisi tasaisesti vyölle, mutta voisiko esimerkiksi Andreas Pereira olla ensi kauden LANS ja yllättäjä? Granadan riveissä parikymppinen Pereira kuitenkin veti täyden kauden La Ligaa ja teki siellä 35 ottelussa 5 maalia. En valitettavasti ehtinyt henkilökohtaisesti seuraamaan miehen otteita kovinkaan tarkasti, mutta toisen käden tietojen perusteella ehdottomasti mukaan rinkiin ensi kaudelle.
Ostoslista kaudelle 2017/18?Hyökkäyspään pelaaja (laidalle tai kärkeen)
Keskikentän keskustan pelaaja (box-to-box tai puolustava KK)
Laitapakki (Vaspa)
Toppari (Nuori ja nälkäinen tai kokenut rotaatiomies)
Avauksen osalta oman mutuni perusteella ei siis nähtäisi isoa muutosta, vaan hallittu kolmen miehen hienoviritys. Keskikentälle on keskustaan tultava uutta verta, kuten myös vasemmalle laidalle sekä puolustukseen että hyökkäykseen. Shawn toivoisin jatkavan, mutta voiko post-loukkaantumisen aikana Luken pelikuntoon enää luottaa? Ja tämän ostoslistan heitän rohkeasti sillä ajatuksella, ettei De Gea ole lähdössä mihinkään. Romero on vakuuttanut esityksillään, joten eihän se mahdotonta olisi nähdä miehen ottavan ykkösvahdin paikan, jos tarve niin vaatii. Silloin kakkosvahti rahdattaisiin ulkopuolelta tai sitten Joel Pereira saisi ylennyksen kakkoseksi.
Odotukset tulevalle kaudelleNyt on selitykset selitelty ja aika tehdä tulosta. Mourinhon toinen kausi tiedetään vahvaksi aikaisemmin, nyt on sitten aika todentaa tuota myös Unitedin väreissä. Cupeissa Manchester United pärjäsi aivan hyvin jo viime kaudella, kaksi pokaalia on hyvä muisto siitä, mutta kyllähän Valioliigassa on päästävä sinne top3-sijoituksiin kiinni. Kilpailu on kovaa, mutta tämän on oltava minimitavoitteena. Mestaruusjahdin realismiin en itse usko, en todellisen sellaisen, mutta näennäinen haastaminen pitäisi olla mahdollista (tune: Spurs viime kaudella). Pisteissä pitäisi päästä sinne +80 kerhoon ja maaleja pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin Bournemouth. Nämä eivät ole suuria toiveita. Eihän?
Ja jos tosissaan mietitään tulevaa kautta koko Valioliigan osalta, niin mestaruusjunassa on yksi asia muuttumassa melko varmasti. Kuski tulee niistä joukkueista, jotka pelaavat myös euro-otteluita. Nythän on kaksi kautta putkeen nähty mestarina joukkue, jolla ei ole europelejä rasitteena, mutta uskon todella vahvasti tämän muuttuvan. Arsenalille yllätysmestaruutta siis koko rahalla?
Pelaajien osalta toivon varsinkin Martialin ja Rashfordin ottavan vastuusta maalinteosta. Pogba voisi alkaa myös osumaan edes hieman useammin tolppien väliin kuin tolppiin. Tältä kolmikolta odotan +30 maalia ensi kaudella. Smalling takaisin parhaalle tasolleen ja Baillyltä sitä samaa kuin viime kaudella, niin homma toimii. Rojon toivon olevan yhtä hyvä kuin menneellä kaudella. Valencialle sama, hieno kausi häneltäkin takana, toivottovasti toinen edessä. Herrera todisti kaikille epäilijöille, että tasoa löytyy ja nyt tuo laadukas tekeminen pitäisi pystyä pitämään normina. Uskon tähän vahvasti.
Ja se viimeistely. Sen on parannuttava. Uusista hankinnoista toivon olevan tässä apua, mutta lopulta viimeistely on kai kuitenkin paljon myös henkistä toimintaa, joten pään pitää kestää nyt sitten, jos ja kun maalipaikoille päästään. Menneellä kaudella nähtiin vahvoja suorituksia kokonaisvaltaisesti hyökkäyspäässä, mutta aivan liian usein siellä käytiin sohimassa tolppiin tai ohi avopaikkoja. Rakentelu siis toimi ajoittain, mutta silloinkin viimeistely oli tuskaista. Ensi kaudelle toimivaa hyökkäyspelaamista sekä viimeistelyä. Varsinkin Valioliigassa maalisarakkeen on otettava sellainen 20 maalin petraus. Tämä ei tule olemaan helppoa.
Jos joku juuri nyt tarjoaisi minulle sellaista lopputulosta, että United olisi ensi kauden päätteeksi Valioliigassa kolmas alle 10 pistettä kärjestä, FA-cupin voittaja ja UCL:ssa top8-sijoituksilla, niin sanoisin, että kiitos ja anna tulla. Mestaruuteen en uskalla uskoa, en UCL:ssa enkä Valioliigassa. On siis oltava realistinen ja toivottava jotain mahdollista. Ja tämä on sinulle Henski. Totta kai mestaruudet ja pokaalit pitää olla tavoite Manchester Unitedissa, enkä todellakaan toivoisi Mourinhon kertovan pelaajille: ”Mestaruuksiin ei ole mahdollisuutta, mutta hei, yritetään olla iskuetäisyydellä mestarista”. Siinä on siis varmasti eroa mitä minä odotan ja Mourinho haluaa ja odottaa. Ja loppujen lopuksi, ensi kausi on aina ensi kausi. Kaikki aloittaa tyhjältä pöydältä ja teoriassa vaikka triplakin on taas mahdollista, kun EL-voitto takaa Unitedille UCL-paikan ilman karsintoja. Kesäloma on pidempi tänä vuonna, Mourinholla on paljon tarkempi käsitys rungon ongelmakohdista ja siirtoihin on vielä hyvin aikaa. Optimismiinkin on varaa tietenkin, joten riemuitkaa ja iloitkaa nyt kun siihen on kaikilla mahdollisuus.
Itse taidan hieman vetäytyä tässä taas kesän aikana, ei enää jaksa jokaista huhua puntaroida, mutta jos jotain radikaalia tapahtuu, niin eiköhän sitä tule palattua asiaan jo ennen elokuuta. Siihen asti, tuoppia ylös foorumin United-symppaajille ja tietenkin niille vakiorölleille, jotka jaksavat vuodesta toiseen räksyttää Unitedin tekemisistä - olette kaikki tervetulleita tämänkin vuosimallin kausiketjuun
EDIT: Lippu.
