"HSV, HSV nimm‘ Dir montags frei /
denn da kommt auf SkySport1 die Bundesliga 2..!"Tune: Jingle Bells
Jotenkin on yllättävän tyyni olo, kun on ehtinyt pari päivää sulatella tätä putoamista. Jotenkin on helpottavaakin, ettei tätä tarvitse enää pelätä, kun on jo niin monta kautta oltu kuin löysässä hirressä.
... täällä taas nautiskeltu täysin siemauksin aina lauantaista lähtien. Vapautunut hymy eksyy yhä kasvoille tasaiseen tahtiin. Hampurin lähtöä kakkoseen tuli toivottua niin monta vuotta ja aina ne hilasivat itsensä ansaitsemattomasti kuiville. Vaan ei enää. Ei, vaikka Schalke[kin] yritti taas kaikkensa hansakaupunkilaisten pelastamiseksi. Nyt ei tarvitse enää pelätä. (Tai kuunnella sitä ylimielistä dinopaskaa, sitä Sechsmaldeutschermeisterimmerersteliga-laulua tai mitään muutakaan vastaavaa.)
Grüßt mal die zweite Liga für uns alle!Tunnelmat täällä Hampurissa ovat kaiken kaikkiaan yllättävän positiiviset ja toiveikkaat. Katse on siirretty jo eteenpäin, ja kyllä oman seuran takana seistaan missä liigassa tahansa.
Lisenssit saatiin ilman lisävaateita, ja ilman Kühnen apua.
Hampurissa paraikaa vallitseva ilmapiiri on kyllä päässyt yllättämään. Titzin alaisuudessa nähty lyhytaikainen lento on ilmeisesti saanut valtaosan negatiivisista tosiasioista unohtumaan suurimmalta osalta ihmisiä. Ymmärrän luonnollisesti sen sananpartta
'Lieber ein Ende mit Schrecken als Schrecken ohne Ende' tapailevan vapautuneisuuden tunteen vuosikausien putoamiskurimuksen päätyttyä, mutta faktuaalisesti HSV on yhä kusessa. Hansakaupunkilaisia vuosikausia alaspäin painaneet ongelmat vaanivat kaikki yhä kulman takana ratkaisua vartomassa. Silti tenori vaikuttaisi olevan, että talous on kunnossa lisenssin tultua ja koska Titzin kanssa skulattiin kahdeksan matsia mukiinmenevästi, näyttää palloilullinenkin tulevaisuus kirkkaalta. Tämä on vaarallinen harhaluulo.
Talouden osalta HSVn kakkosliigalisenssin takaa löytyy hyvinkin tavanomainen purkkaviritelmä. Tällä kertaa ei käyty lutkuttamassa Kühnen löysää nysää, vaan pantattiin ihan rehellisesti lähitulevaisuuden rahavirtoja. Markkinointiin ja sponsorihankintaan erikoistunut Lagardere, tunnettaneen paremmin entiseltä nimeltään
Sportfive, käytti hampurilaisten ahdingon hyväkseen ja haki nimet
uuteen, vuoteen 2023 asti kestävään pahviin. Kyseinen lafka on harrastanut vastaavia sopimuksia aikaisemminkin vastaavanlaisissa tilanteissa olleiden seurojen kanssa ja kukaan tuskin olettaa tässä olleen koskaan kyse hyväntekeväisyydestä. (Tämä on Hampurissakin hyvin tiedossa, sillä takavuosina tarkoituksena oli päästä tästä 'yhteistyöstä' eroon.) Hukkumaisillaan olevalta voi kiristää pelastusrenkaasta enemmän kuin tukevasti maankamaralla seisovalta. Sama koskenee myös BodenseeBankia, jolta HSV haki €12Mn lainan lisenssin takaamiseksi.
Asetelmia ei paranna sekään, että tiettävästi vastaavanlaisia toimia on harrastettu aikaisemminkin. Adidaksen kanssa taannoin solmitusta vuoteen 2024 kestävästä kymmenvuotisesta varustesopimuksesta sanotaan maksetun palttiarallaa puolet suoriltaan. Kaikki seuran osakkeiden myynnistä saadut rahat on hassattu ja uutta ei liene saatavissa ilman investorien, lähinnä Kühnen, laupeutta. Uusia osakkeitakaan kun ei markkinoille saada ilman nykyisen seurajärjestyksen muuttamista. Kannattajille suunnattu laina-anti mennee lähiaikoina maksuun, tarkoittaen lähes €20Mn laskua. (En malta uskoa HSVn varanneen tätä varten rahaa menneinä vuosina.) Ja luonnollisesti kakkosliigassa niin televisio- kuin sponsoritulotkin sukeltavat nykyisestä, syventäen kurimusta. Synkältä näyttää.
Silti HSVn voimakaksikon Bernd Hoffmannin ja Frank Wettsteinin suunnitelmana vaikuttaa olevan suoran nousun haku
all-in-menetelmällä. Tämän voi toki ymmärtää siinä mielessä, että helpommin sitä laskunsa maksaa ykkösliigan lihavista rahapadoista. Sitä nousua vaan kun ei pysty takaamaan. Lähtökohtaisesti HSV on luonnollisesti suursuosikki ensi kauden kakkosliigaan, mutta tässä kohtaa kysymys kuuluu: millä kaaderilla? HSV on taiteillut edeltävät kaudet urheilullisesti veitsenterällä ykkösliigassa, pääasiassa niukasti säilyen. On valiteltu pelaajien asennetta ja motivaation sekä tason puutetta. Halutaanko näillä kaiffareilla lähteä näin riskaabeliin operaatioon? Ja kuinka moni näistä itseriittoisista, itseään brutaalisti yliarvioivista sankareista on halukas pysymään kakkosessa? Tai onko kassassa edes tarpeeksi hilloa näiden miesten säilyttämiseksi?
Näihin kysymyksiin olettaisi saavansa vastauksen Hampurin
Vorstand Sportilta. Tai siis, niin. Tällaistahan ei taaskaan seuralta löydy. Siellä on toki Thomas von Heesen häärimässä taustalla, mutta kaikki silmänsä avoinna pitäneet ymmärtänevät miehen olevan täysin sopimaton hommaansa. (Lisäinformaatiota esimerkiksi
täältä.) Käytännössä siis ainoa varma kulmakivi ensi vuodelle on valkku Christian Titz. Se on aika vähän, kun samaan aikaan hansakaupunkilaisten kanssa kakkoseen lähteneeltä Kölniltä löytyy aikalailla valmis keskiakseli maalivahti Hornista ja laitapakki Hectorista aina keskikentän Risseen sekä Högeriin. Siinä on maajoukkuetasoa lähentelevä maalivahti, maajoukkuepakki ja kaksi heittämällä ykkösliigatasoa olevaa solidia keskikenttämiestä puolustavaan sekä hyökkäävään rooliin. Kärkeenkin löytyy kakkosliigassa eliittitasosta käyvä kärkimies Teroddessa.
HSVlta ei vastaavaa akselia löydy. Sieltä lienee päinvastoin katoamassa valtaosa nimekkäämmistä ja lähtökohtaisesti tasokkaammista kavereista. Pollersbeck on huhuissa lähtökuopissa, Papadopoulosia tai Douglas Santosia ei kakkosliiga kiinnostane Holtbya tai Huntia enempää. Kostic, Arp ja muut hyökkäyspään kaverit halunnevat myös ulos. Mathenian, van Drongelenin, Steinmannin tai Iton kaltaisten kavereiden varaan on vaikea rakentaa 'varmaa' nousijaa. Lasoggasta saisi tietysti varmahkon 15-20 maalin miehen, mutta kun
äitinsä neuvotteli kultapojalleen sopimukseen saman megapalkan sekä ykkös- että kakkosliigaan. Ja Lasogga ei ihan oikeasti osaa pelata futista, lukuun ottamatta maalintekoa.
Kesän aikana Hampuriin lienee siis pakkoa haalia ulkopuolelta lähes kokonainen kaaderi uusia miehiä taloudellisista rajoitteista huolimatta. Tämän kaaderin hitsaaminen yhteen ja saaminen sellaiseen kondikseen, että nousu takaisin parrasvaloihin realisoituu - sekä parhaassa tapauksessa luo vahvat asetelmat siellä säilymiselle -, on aika helvetinmoinen urakka. Jaossa on vain kaksi varmaa paikkaa ykkösliigassa. Kölnin kaaderi näyttäisi muotoutuvan aika kivasti uuden valkun Anfangin alaisuuteen. Darmstadt vaikuttaa Schusterin hallinnassa vahvalta, Ingolstadtilta löytyy massia ja Union Berlinissä uitetaan ensi kaudella nahkameisseleitä ehkä vain omissa vaimoissa. Sankt Pauliin, Duisburgiin, Bochumiin tai Bielefeldiin ei oma luottoni riitä. Silti ne, kaikkien muidenkin tapaan, haluavat taatusti kiusata nimenomaan HSVtä. HSVn päänahka on kovassa arvossa, sillä hampurilaiset ovat vuosikausia toitottaneet kuuluvansa luonnostaan ihan eri piireihin kuin nämä kakkosliigalaiset. (Kakkosessa ei myöskään toteudu ykkösestä tuttu Bayern-ilmiö, missä matseihin saavutaan valmiiksi kurat lahkeessa.)
Braunschweigin yllätysputoamisen voi katsoa hansakaupunkilaisten onneksi, kyllä ne sieltä Lieberknechtin alaisuudessa olisivat ponnistaneet taas pystyyn, mutta teoreettisestihan täyskatastrofi vaanii kahden
Relegationsspielin päässä. Wolfsburg ja Köln vääntämässä HSVn kanssa kahdesta nousupaikasta isommilla taloudellisilla muskeleillaan? Parempi ristiä sormet ja toivoa Bruno-Bärin lyövän Kielin karsinnoissa. Muussa tapauksessa alkaisi ainakin minulla puntti tutista, mikäli olisin Hampurista.
P.S. Ei ole kirjoittamiseen enää minkäänlaista rutiinia ja tämä on helvetin työlästä hommaa. Siksi tyydynkin vain linkkaamaan [taas] kivan tarinan HSVn menneen kesän ehkä suurimmasta kuningasideasta, Bobby Woodin valinnasta yli Augsburgissa loistaneen Michael Gregoritschin:
Die Bobby Wood-Story. Pääosissa Klaus-Michael Kühne ja ystävänsä sekä luotettunsa Volker Struth, sattumoisin ammatiltaan Bobby Woodin agentti. Tällaisten asioiden takia HSV on ansaitusti kakkosliigassa.
