La Società Sportiva Lazio 19002016 - 2017Vuosi sitten elettiin kaoottista kesää Formellon liepeillä. Valmentaja ehti vaihtua jo heinäkuussa, siirrot olivat enimmäkseen jäissä ja kannattajat osoittivat tuhatpäin mieltään Claudio Lotitoa vastaan. Samalla valmennusvastuuseen astunut Simone Inzaghi punoi taktisia juonia joukkueensa kanssa Auronzon alppileirillä, ulkopuolisista paineista välittämättä.
Kun kausi alkoi kävi pian selväksi, että pessimismiin ei ollut koskaan syytä. Inzaghin Lazio pelasi sointuvaa jalkapalloa, jossa muodostelma vaihtui sujuvasti 4-3-3:n, 3-5-1-1:n ja 3-5-2:n välillä. Puolustus palasi painajaiskauden 2015-2016 jälkeen Stefan De Vrij’n komennossa tasolleen. Hyökkäykseen Ciro Immobile toi yllättävää tulivoimaa. Keskikentällä Felipe Anderson koki renessanssin. Samalla Inzaghi antoi tasaisesti mahdollisuuksia seuran omille kasvateille, niille joita hän vielä tovi sitten itse valmensi Primaveran puolella. Talvitauolle Lazio lähti neljänneltä sijalta.
Lazialità näkyi kun Inzaghi käskytti intohimoisesti ja määrätietoisesti Laziota kohti piste-ennätystäKevätkauden Lazio jatkoi siitä, mihin syksyllä jäätiin. Pitkään näytti siltä, että mahdollisuuksia olisi jopa kolmen joukkoon. Tältä vei terän lopulta Napolin kertaluokkaa parempi pelaajamateriaali. Vaikka Lazion avauskokoonpano oli verrannollinen sarjan ehdottomaan kärkeen, ei penkiltä löytynyt leveyttä. Vain ongelmalapsi Keita tuntui pystyvän otteluiden suunnan muuttamiseen supersubina. Voittoprosentti pysyi silti korkealla siihen asti, kunnes europaikka oli varmistettu. Joukkueen vahvuuden näkyivät selvästi: muuntautumiskyky, dynaamisuus, taktisesti valveutuneet yksilöt (Biglia, Parolo, SMS) ja teknisesti 1 vs. 1-tilanteiden sarjan parhaimmistoon kuuluvat pelaajat (Keita & Anderson). Viimeisinä viikkoina Lazio notkahti ja siirtyi lomamentaliteettiin niin, että sarjassa lopulliseksi sijoitukseksi tuli viides. Samalla Inzaghi kirjautti kuitenkin Lazion historian piste-ennätyksen ja täytti sarjakauden päätavoitteen tyylikkäästi.
Kauden kohokohdat sijoittuivat kevään kolmeen derbyyn, joissa käytännössä jokaisessa Inzaghi löi Spallettin ja Lazio Roman. Kannattajien kauan odottama kosto viime vuosien heikoista paikallistaistoista tarjoiltiin kaiken lisäksi täyden sekä euforisen Curva Nordin edessä. Organisoitunut kannatus palasi stadionille näyttävästi ja löi myös katsomossa serkkunsa. Komein tifo jätettiin Coppa Italian finaaliin, jossa Juventus oli kuitenkin pelillisesti paljon Laziota parempi vieden pokaalin ansaitusti Torinoon.
Pääkaupungin herratMajesteetillinen Curva Nord, täällä taasLE PAGELLEI PORTIERIThomas Strakosha (20) 7
Vielä vuosi sitten Strakosha oli Lazion kolmos/nelosmaalivahti ja vastikään Serie B:n Salernitanan maalinsuulla enemmän tai vähemmän epäonnistunut tapaus. Simone Inzaghi tiesi kuitenkin paremmin, olihan Strakosha hänen valmennuksessaan ollut koko saapasmaan Primavera-tuotannon parhaita maalivahteja. Siksipä kun Marchettin vammakierre jatkui Inzaghino päätti luottaa nimenomaan Strakoshaan, jonka maanmies Etrit Berisha oli lähtenyt edeltä Bergamoon. Strakosha yllätti monet, jos ei sentään kaikkia. Nuori albanialainen osoitti venymiskykyä ja rauhallisuutta vaikeimmissakin paikoissa. Osaaminen jalalla ei aina riittänyt ja mahtui mukaan muutamia yksittäisiä virheitäkin, mutta päällisin puolin Strakosha kasvoi silmissä junnumaalivahdista miehen mittoihin. Ulottuva, hyvät reaktiokyvyt omaava Strakosha on tällä hetkellä ennakkosuosikki ykkösmaalivahdiksi.
Federico Marchetti (17) 6
Vääjäämätön alamäki jatkui myös viime kaudella. Paria onnistumista lukuun ottamatta Marchetti oli alkukauden suurimpia pettymyksiä, joskaan ei enää yllättävä sellainen. ”Tarzan” oli synkimmillään heti kauden debyyttiottelussa Atalantaa vastaan, eikä joulukuun derbystäkään jäänyt paljon muisteltavaa. Sen jälkeen loukkaantumiset kaatoivat Marchettin lopullisesti, eikä hän enää päässyt kokoonpanoon, vaan joutui katsomosta seuraamaan, kuinka Strakosha paistatteli parrasvaloissa. Marchettin tilanteesta kertoo oleellisen se, ettei häntä enää edes kelpuutettu Auronzon kesäleirille. Suunta on jonnekin muualle, kenties sopimuksen purkamisen kautta. Muistoihin jäävät joka tapauksessa 2010-luvun alun pari upeaa kautta, joiden aikana Marchetti oli pelipaikkansa parhaita Italiassa.
I DIFENSORIDusan Basta (24/1) 7
Basta pääsi takaisin lempirooliinsa 3-5-2-järjestelmässä oikean laidan wingerinä, ja tulostakin tuli. Myös puolustavampana laitapakkina serbi onnistui suhteellisen hyvin, etenkin kun verrattaan edeltävään pettymyskauteen. Siinä lennossa Balkanin liehuletti ei ollut missä hänet nähtiin kaudella 2014-2015, mutta osa tästä menee jälleen loukkaantumisten piikkiin. Ikää Bastalla alkaa jo olla, eivätkä jalat käy entiseen tahtiin. Menee silti edelleen vähintään erinomaisesta ringinleventäjästä. Erityismaininta osumasta derbyssä – edellisestä Serie A:ssa oli kulunut 79 ottelua ja silloinkin kohteena oli muuten Roma. Kuten Curva Nord lauloi: ”V'ha segnato solo a voi, Dusan Basta gol!”
Patric (19) 7
Katalaani kuului joukkueen yllättäjiin. Vaikka vastuuta tuli edelleen enimmäkseen vaihtopenkin kautta, tuntui poika silti oppineen edelliskaudesta paljon. Tekninen väkkärä osasi tällä kertaa myös kiriä alas ja puolustaa oikeaa laitaa kurinalaisesti. Tehoja ei juuri tullut, mutta ei virheitäkään. Odotettavissa on tuskin koskaan nousua selväksi avauskokoonpanon mieheksi, mutta näillä näytöillä huhupuheet jatkosopimuksesta ovat alkaneet.
Stefan De Vrij (27/2) 8 +
Puolustuksen isäntä palasi takaisin ja tasolleen, kuin vakavaa polvivammaa ja vuoden mittaista sairaslomaa ei olisi koskaan ollutkaan. De Vrij’n kausi oli tasainen ja onnistunut. Oikea-aikaisuudellaan ja pallollisella taidollaan Serie A:n puolustajakaaderien kärkipäätä edustava hollantilainen sai jälleen näyttämään myös joukkueen muut topparit kertaluokkaa paremmilta. Huhut vievät Englantiin ja Juventukseen, Laziossa taas ristitään kädet jatkosopimuksen puolesta. Joukkueen vaikeimmin korvattavia mahdollisia lähtijöitä.
Wallace (18/1) 7 +
Romuluiselta brassilta kesti muutaman kuukauden tottua roomalaiseen elämänmenoon ja italialaiseen puolustuskulttuuriin. Lopulta Wallace nousi Inzaghin luottomieheksi. Fyysinen, kovaotteinen ja pääpallot hyvällä prosentilla voittava Wallace vaikutti enemmän Andre Diasilta kuin Mauriciolta tai Emilson Cribarilta, sikäli kun vertauskohtia tulee etsiä Lazion brasilialaisesta topparihistoriasta. Mukaan mahtui yksittäisiä virheitä, joista mieleenpainuvin tapahtui kauden ensimmäisessä derbyssä. Suuri kysymys on riittävätkö Wallacen rahkeet puolustuslinjassa, jos De Vrij lähtee viereltä?
Wesley Hoedt (21/2) 7
Erittäin vaikean debyyttikauden jälkeen Hoedt alkoi osoittaa kasvamisen merkkejä nousten lopulta myös Hollannin maajoukkueeseen. Erinomaisesti peliä avaava ja muulinpotkustaan tunnetuksi tullut Hoedt oli hänkin parhaimmillaan maanmiehensä De Vrij’n vierellä. Kun De Vrij poistui myös Hoedtilla oli vaikeampaa. Nähtäväksi jää nouseeko Hoedt lopullisesti avaukseen ensi kaudella ja sitä myöten lopullisesti potentiaalinsa edellyttämälle tasolle.
Bastos (11) 7
Bastos debytoi syksyllä vakuuttavasti, mutta kärsi sitten loukkaantumisista ja erityisesti Inzaghin näkemyksestä, jonka mukaan mies avasi topparina vain kolmen miehen linjassa. Fyysisesti vahva, mutta toisinaan hiukan turhan taklausherkkä angolalainen, jäikin lopulta enimmäkseen nelostopparin asemaan. Nousu takamatkalta edellyttää pelikäsityksen ”italialaistumista”. Edellytyksiä eteenpäinmenolle on olemassa.
Stefan Radu (29/1) 7
Kannattajien suosikki pelasi tasapainoisimman kautensa vuosiin. Loukkaantumiset hellittivät, taso nousi. Radu ajoi asiansa toisinaan jopa erinomaisesti 4-3-3-järjestelmän puolustavana vasempana laitapakkina. Fyysinen taistelija ei pallotaidolla ja nopeudella kuitenkaan hurmannut. Sen vuoksi romanialainen menetti loppukaudesta 3-5-2-järjestelmässä paikkansa laidalla vikkelälle Lukakulle. Radulla edessä on 10. kausi Laziossa ja kokemuksen syvä rintaääni puhuu myös pukuhuoneessa. Kannattajien suosiossa oleva Radu kuuluu vähitellen senaattorisarjaan, mutta kropan kestäessä annettavaa on myös kentällä.
Jordan Lukaku (16) 7
Loppukauden yllättäjä voitti ennakkoluulot. ”Sen toisen Lukakun veljenä” seuraan tullut rastapää, oli alkuun virhealtis, mutta oppi myöhemmin italialaisen puolustuskulttuurin tavoille ja oli suorastaan elementissään 3-5-2-järjestelmän vasempana laiturina. Hurjia juoksumääriä kerännyt Lukaku näyttää omaavan potentiaalia paljon pitemmälle kuin vuosi sitten uskottiin.
I CENTROCAMPISTILucas Biglia (29/4) 8
Principiton viimeinen taivaansininen kausi alkoi vaihtelevasti, mutta päättyi kiitettäviin suorituksiin. Nousi viimein kapteeniksi, joka voitti derbyt ja latasi kaikkensa myös Coppan hävittyyn finaaliin. Lasittuneista silmistä arvasi, että kyseessä oli viimeinen taisto Lazion puolesta. Biglia kehittyi Roomassa registaksi, joka osaa rikkoa älykkäästi ja tehokkaasti vastustajan peliä. Erityisesti Piolin ja Inzaghin rakastama pelaajatyyppi, oli tärkeä myös henkisellä puolella. Lähdössä taisivat silti voittaa kaikki; harvoin 31-vuotiaasta, enää vuoden verran sopimukseensa kiinnitetystä ja varsin loukkaantumisherkästä pelaajasta Italiassa saa tällaisia summia. Pahaa sanottavaa ei jäänyt, menestystä jatkoon!
Marco Parolo (34/5) 7 +
Sympaattinen ikiliikkuja otti paljon mukaansa viime vuoden onnistuneista EM-kisoista Azzurrin riveissä ja palasi ainakin osittain tasolleen. Valtavan työmoraalin omaava Parolo pelasi aavistuksen puolustavammassa roolissa, hyvin uuteen asemaansa sopeutuen. Peliä tasapainottava, mutta myös älykkäästi hyökkäyksiin nouseva (ne neljä maalia Pescaran verkkoon!) Parolo, jää usein parrasvalojen ulkopuolelle. Valmentajat ja joukkuetoverit arvostavat juoksuvoimaisen ja hyvin pallottomana liikkuvan gallaretelaisen kuitenkin korkealle. Inzaghi linjasi uuden kauden kynnyksellä, että kokenut Parolo on ensi kaudella Lazion varakapteeni.
Sergej Milinković-Savić (34/4) 9
Enteitä oli ilmassa jo toissakaudella, mutta todellinen läpimurto tapahtui viimeisen 10 kuukauden aikana. ”Il Sergente” otti paikkansa Lazion keskikentällä röyhkeällä tavalla ja todisti olevansa modernin jalkapalloilijan positiivinen perikuva. Hurjan fysiikan omaava serbi, on samalla samettinen pallon kanssa. Kaikki avut pääsivät esiin, kun rooli muuttui kauden mittaan hiukan vapaammaksi. Tulos oli näyttävä. Dominoivia esityksiä kuorruttivat mm. maalit Roman verkkoon Coppan semifinaalissa. Jatkosopimus keväällä kruunasi suhteen kannattajien kanssa. Yksi ensi kauden tärkeimmistä nappuloista Inzaghin taktisessa shakissa.
Alessandro Murgia (14/2) 7
Kun Cataldin tähti laski rajusti, nousi omista junioreista uusi keskikentän yllättäjä, Alessandro Murgia. Inzaghi tunsi kasvattinsa potentiaalin, eikä epäröinyt kutsua paljasjalkaista roomalaista aikuisten matkaan. Debyytti oli ikimuistoinen; maali Torinon verkkoon. Esitykset Biglian vierellä herättivät muutenkin lupauksia ja toisinaan kapelimestarin paikka annettiin kokeellisesti Murgialle itselleen. Pallon kanssa varma, mutta fyysisesti vielä hiukan hontelo nuorukainen omaa valoisan tulevaisuuden, mikäli oppii jotain ”edeltäjänsä” Cataldin virheistä.
Danilo Cataldi (11/1) 6
Rooma on armoton paikka kasvaa jalkapalloilijana. Jos joku sen tietää niin Danilo Cataldi, mies joka kantoi kaksi vuotta sitten selässään onnistuneen debyyttikauden jälkeen valtavia odotuksia. Cataldista odotettiin tulevaisuuden kapteenia, mutta viimeistään viime syksynä alkoi näyttää siltä, ettei mies pysty lähitulevaisuudessa lunastamaan kovia odotuksia. Esitykset olivat taas vaisuja, näkymättömiä ja vastuu väheni sitä mukaa kun Murgia nousi rinnalle ja ohi. Loppukauden Cataldi vietti lainalla Genoassa epäonnistuen pahoin sielläkin ja pilaten maineensa Lazion kannattajien silmissä juhlimalla Pandevin maalia taivaansinisten verkkoon. Lopputulos kaikesta tästä oli vääjäämätön ja hiukan surumielinen siirto Beneventon riveihin ensi kaudeksi. Palaako koskaan takaisin?
Senad Lulic (31/3) 8
Lempinimellä il sindaco, pormestari, tunnettu bosnialainen pelasi hyvän kauden keskikentän yleismiehenä, toisinaan myös puolustuksen laidalla. Esitykset olivat tutun sisukkaita ja tasaisia, vailla teknisiä hienouksia. Mukaan mahtui erittäin kunnioitettavat yhdeksän maalisyöttöä. Juoksuvoimaa löytyy edelleen kuin pienestä kylästä, vaikka ikä onkin kääntynyt kolmenkympin toiselle puolelle. Kannattajien rakastama ja arkkivihollisten yhtä syvästi inhoama Lulic, oli kanssapelaajien ja Inzaghin selvä valinta joukkueen uudeksi kapteeniksi.
Felipe Anderson (36/4) 8 +
“Felipetton” uusi tuleminen oli viime kauden positiivisimpia puolia. Inzaghi teki ailahtelevasta brassista huomattavasti kurinalaisemman pelaajan, sellaisen jota voitiin käyttää jopa 3-5-2-järjestelmässä vasempana laiturina puolustusvelvoitteineen. Maalit sinällään vähenivät, mutta se jäi sivuseikaksi. Tilastot noin muuten puhuvat puolestaan; monien medioiden valinta Serie A:n viime kauden parhaaksi vasemmaksi laituriksi, ryyditti Lazion peliä mm. 9 maalisyötöllä. Anderson on tunnetusti Keitan hyvä ystävä, mutta vaikutteet eivät näytä, luojan kiitos, siirtyneen senegalilaisesta brassiin. Lupa odottaa suuria myös ensi kaudella.
Cristiano Lombardi (18/1) 7 -
Kun Keita kiukutteli Inzaghi nosti kauden ensimmäisessä ottelussa Bergamossa avaukseen Lazion laadukkan Primaveran oman pojan, Lombardin. Lombardin 1. Serie A-osuma oli totta 30 minuuttia myöhemmin. Dramaattisen lähtölaukauksen jälkeen meno muuttui tasaisemmaksi. Kaikkensa aina kentällä yrittänyt Lombardi, pelasi vaihtopenkin kautta useissa eri rooleissa, lähinnä keskikentän laidalla. Vaikka yritystä riittikin niin aina pelikäsitys ja tekniikka eivät vakuuttaneet; vaikea sanoa, miten pitkälle Lombardin rahkeet riittävät. Sympaattinen laziale ansaitsee silti vielä useamman mahdollisuuden ennen lopullista tuomiota.
Luis Alberto (9/1) 7
Espanjalaiset ja Lazio, tuo myrkyllinen yhdistelmä. Alkuun vaikutti totisesti siltä, että Luis Albertolla ei ollut mitään tarjottavaa Laziolle ja rooli jäi todella rajalliseksi syksyllä. Tietynlainen vedenjakaja oli loppukauden Genoa-ottelu, jossa Alberto täräytti mahtavan tasoitusmaalin ottelun lisäajalla. Siitä itseluottamusta saaneena espanjalainen alkoi heräillä. Toi keskikentän yläpäähän valtavan annoksen tekniikkaa ja taitoa, fysiikan ja juoksuvoiman kanssa oli sen sijaan vaikeampaa. Saanut paljon vastuuta kesän harjoitusleirillä ja puheet paluusta Espanjaan ovat hiljenneet. Tuleva yllättäjä?
Ricardo Kishna (5) 6
Väkkärä hollantilainen jäi kovassa kilpailutilanteessa lopulta penkin pohjalle, kun ohi menivät Lazion omat junioritkin. Vaikea sanoa, mistä hyökkäävän laiturin kohdalla kiikastaa. Edellytyksiä teknisesti olisi pitkälle, mutta pää ei tunnu kestävän paineiden keskellä. Vietti kevään lainalla Lillessä, mutta tulosta ei juuri tullut. Todennäköinen elokuun lähtijä.
Luca Crecco (3/1)
Lombardin ja Murgian tavoin myös Luca Crecco nostettiin esiin omista junioreista. Jäi vähemmälle vastuulle, mutta onnistui silti hänkin maalinteossa. Laitureita Laziossa riittää, joten vaikea sanoa, onko Creccolla realistisia mahdollisuuksia pysyä aikuisten matkassa vai onko edessä jälleen laina Serie B:hen tai A:n hännille.
I ATTACANTI Ciro Immobile (36/23) 9
“Ciruzzoon” kohdistui tiettyä skeptisyyttä vuosi sitten; tässäkö Klosen korvaaja? 23 maalia myöhemmin ääni epäilijöiden kellossa on vaihtunut. Viime viikkoina napolilainen on paistatellut Auronzossa kannattajien varauksettoman palvonnan kohteena, syystäkin. Immobilen raivokas työmoraali, taito prässätä ja samalla viimeistellä yllättivät sivullekirjoittaneen lisäksi monet muutkin. Mies oli kuin päivitetty versio parhaiden päivien Tommaso Rocchista. Omaa vihaisen laukauksen ja joukkuepelaajan mentaliteetin. Kuuluu jo nykyisellään varakapteenistoon ja pelaa ensi kaudella aina kun on kunnossa. Noussut myös itseoikeutetusti takaisin Italian maajoukkueen avainpelaajien joukkoon.
Balde Diao Keita (31/16) 8
Äpärä ja ongelmalapsi, jonka lahjakkuutta ei voi kiistää. Instagramissa ja lehtien etusivuilla viihtyvä Keita näytti kaikki kykynsä keväällä, kun Inzaghi päätti perustaa Lazion hyökkäyspelin tandemin Keita-Immobile varaan. Parhaimmillaan Keitan pelaaminen oli kuin tanssia, joka sekoitti totaalisesti niin Roman, Sampdorian, Palermon kuin Torinonkin puolustuslinjat. Nopea, vahva, tekninen. Ongelmat ovat silti ilmiselviä. Kiitos kusipäisen agenttinsa ja kaukana pilvien yläpuolella majailevan päänsä, on ajautunut tasaisesti yhteenottoihin joukkuetovereiden (erityisesti Radu ja Lulic ovat huhujen mukaan useammin kuin kerran olleet lähellä muiluttaa huonokäytöksisen Keitan ulos Formellosta…), seurajohdon ja kannattajien kanssa. Enemmän kuin jatkosopimusta, kaikki tuntuvat odottavan kuinka paljon rahaa senegalilaisesta saadaan nyt ulosmitattua. Ja mitä jos ei saada? Onko edessä komennus vuodeksi katsomoon?
Filip Djordjevic (17) 5
Arkkityyppi pelaajasta, joka on menettänyt itseluottamuksensa ja fysiikan. Varjoihin jo edelliskaudella vaipunut serbikärki oli hyvin surullinen näky kentällä. Maaleja ei tullut, eikä paljon muutakaan. Pää painuksissa, silti parhaansa luultavasti yrittäen Djordjevic on paha rasti seurajohdolle. Kallispalkkainen pelaaja, jonka kauppaaminen muualle tuskin on helppoa.
Alessandro Rossi (3)
Primaveran maalitykki sai muutaman mahdollisuuden Inzaghilta. Paljon ei jäänyt mieleen, mutta potentiaalia pojassa on. Lainan kautta takaisin Roomaan?
Il MERCATOBiglia, De Vrij, Keita. Lazion siirtomarkkinoiden triangeli pyöri ja pyörii edelleen edellä mainitun kolmikon varassa. Biglia oli ensimmäinen, joka lähti. Korvaus oli sopiva. De Vrij’n ja Keitan osalta tilanne on yhä epäselvä. Inzaghin kerrotaan sanoneen seurajohdolle, että hänen täytyy tietää kaksikon kohtalo ennen Supercoppan finaalia.
Keskikentältä lähti kapteeni ja pelillinen johtaja. Tällä kertaa seurajohto keräsi kuitenkin kannattajilta pisteet tavasta, jolla siirron finanssit ja jälkipyykki hoidettiin. Biglian manttelinperijä Lucas Leiva saapui seuraan jo seuraavana aamuna. Liverpoolissa 10 vuotta pelannut, englantilaisfanien ilmeisen rakastama, brassi tuo Lazioon kovuutta ja ison annoksen ammattietiikkaa. Kysymysmerkiksi jää sen sijaan se, riittääkö pallollinen osaaminen vai lasketaanko ”il Sergente” kenties kentällä alemmas.
Keskikentältä lähti myös Danilo Cataldi, jonka uran alamäkeä seuranneet tätä tuskin ihmettelevät. Seuraajaksi, eli penkkiveikoksi, seuraan otettiin ilmaiseksi Davide Di Gennaro, joka pelasi hyvän viime kauden Sardiniassa. Jokerikorttina keskikentän laidoille tulivoimaa tuomaan ostettiin jo aiemmin nuori Adam Marusic Belgiasta. Siirron takana oli Taren hyvin tuntema ja Milinkovic-Savicinkin agenttina tunnettu Mateja Kezman. Toiveissa olisi uusi Lulic, mutta tulosta tuskin kannattaa ihan heti odottaa.
Se tiedetään, että seuralla on edelleen haussa kakkoskärki, joka voisi tarvittaessa sijaistaa Immobilea. Näissä puheissa on ollut mielenkiintoisia nimiä (Diego Falcinelli, Joel Pohjanpalo…) ja vähemmän sellaisia (Felipe Caicedo…). Mahdollista on myös se, että Lazioon tuodaan vielä uusi vara-Parolo ja maalivahti.
Sisään A-joukkueeseen:
Adam Marusic (Oostende), Lucas Leiva (Liverpool), Davide Di Gennaro (sopimus päättynyt Cagliarissa) Ulos A-joukkueesta:
Lucas Biglia (AC Milan), Danilo Cataldi (Benevento), Etrit Berisha (osto-option lunastus, Atalanta)IL FUTUROEuropelit ja Supercoppa odottavat. Kausikorttimyynti etenee myötätuulessa. Yhtä aikaa moni miettii, tuleeko tästä taas sellainen kausi kuin 2008 – 2009, 2013-2014 ja 2015 – 2016, jolloin onnistumisia seurasi pettymysten sarja ja vaikea vuosi liian kapean materiaalin kanssa.
Lotito antoi poikkeuksellisen pitkän ja avoimen haastattelun Auronzon kesäleirin päätteeksi, pidettyään ensin pitkän kokouksen joukkueen kapteeniston kanssa. Presidentti lupasi, että vanhoista virheistä on opittu. Hän jopa ojensi kätensä kannattajille pyytäen osin menneitä välirikkoja anteeksi ja ylistäen sitä, mitä hän Curvalta näki kevään Coppa-otteluissa. Kannattajat eivät juuri omistajan puheista välitä, vaan kuuntelevat mieluummin seurahierarkiassa nimikkeen ”manageri” alla operoivaa taivaansinistä legendaa Angelo Peruzzia, joka vakuutti, että joukkueella on voittava mentaliteetti. Peruzzi ja Inzaghi näkivät pelaajina toisenlaisen Lazion, sen joka voitti Scudetton ja valloitti Euroopan, mutta myöhemmin vaipui konkurssin partaalle. Taloudellisesti vakavarainen nyky-Lazio edustaa sellaisenaan Serie A:n terveimpiä voimia. Nähtäväksi jää, miten kauan tämä riittää taistelussa europaikoista, mikäli useampi suora kilpailija siirtyy ulkomaisten miljardöörien käsiin, tähtitieteellisten ja sairaiden siirtosummien maksajiksi.
Ikuisen kaupungin taivaansinisissä sivistyskortteleissa tunnelma on tällä erää silti seesteinen. Historia velvoittaa Roomaan jalkapallon tuoneen seuran kohti sen 118. syntymäpäivää tutuin sävelin…
”
…La Lazio mia, la Lazio mia,
in cima al mondo c'è la Lazio mia
Quant'è bello esse laziali, laziali come noi
cor core e con i brividi, ce stamo solo noi
Quando c'è la Lazio inchinate,
perché passamo noi
Noi semo della Lazio e tu 'ndo vai…”