Genovan siltaonnettomuudesta huolimatta Serie A -kausi pyörähti käyntiin viime viikonloppuna lähes kaikkien joukkueiden osalta, ja tänä viikonloppuna tulikasteensa saavat loputkin joukkueet. Sarja-avauksensa pelaa tänä iltana myös Fiorentina, joten tässäpä pieni yleiskatsaus firenzeläisten näkymiin näin kauden kynnyksellä.
Kausi 2017-2018Vuosi sitten kauden alkua elettiin ankeissa tunnelmissa. Kesän aikana kaikki avainpelaajat kapteeni
Davide Astoria ja
Milan Badeljia lukuun ottamatta myytiin pois tai savustettiin ulos ja samaan aikaan palkkabudjettia leikattiin rajusti. Uudet hankinnat olivat Serie A -tasolla täydellisiä tuntemattomuuksia, poislukien ehkä
Giovanni Simeone, jolla sentään oli CV:ssään yksi kausi ja 12 maalia saapasmaan pääsarjatasolla.
Syyskierroksella Fiorentinan peli perustui yksinomaan (yltiö)nopeisiin (vasta)hyökkäyksiin ja määrään laadun kustannuksella: joukkue johti tilastoja keskityksissä ja laukauksissa, mutta taapersi sarjan hännillä osumaprosenteissa. Verkkojulkaisu Ultimo Uomon taktisessa analyysissa kuvattiinkin osuvasti, että Fiorentina oli kuin jatkuvasti äärimmilleen jännitetty jousipyssy, josta kukaan ei kyennyt ennakoimaan milloin ja mihin suuntaan nuoli lennähtää. Syyskauden kuluessa puolustuspää alkoi pitää yhä paremmin, mutta tehottoman viimeistelyn takia Piolin suojatit majailivat pitkiä aikoja kärkikymmenikön ulkopuolella.
Kevätkierroksella liljattujen hyökkäämisessä alkoi näkyä aiempaa enemmän variaatioita, eikä vähiten kymppipaikan spesialisti
Riccardo Saponaran kuntoutumisen myötä. Maaliskuun 4. päivänä seurayhteisöä kohtasi takaisku, johon kukaan ei ollut osannut varautua, kun kapteeni Astori menehtyi hotellihuoneensa vuoteeseen Udinese-vierasottelun vastaisena yönä. Tragedian jälkimainingeissa joukkue osoitti ihailtavaa yhtenäisyyttä ja henkistä kanttia äityen taistelemaan tosissaan EL-paikoista sarjan päätöskierroksille asti. Lopulta sijoitus jäi 8:nneksi eikä Fiorentinaa nähdä europeleissä alkavallakaan kaudella.
Kauden onnistujiin lukeutuivat oikeastaan koko puolustuslinjan nelikko
Cristiano Biraghi-Vitor Hugo-German Pezzella-Nikola Milenkovic, keskikentällä 10 maalia tehtaillut
Jordan Veretout sekä hyökkäyksessä armotta raataneet 14 maalin Simeone ja
Federico Chiesa. Italian U21-maajoukkueen ex-kapteeni
Marco Benassin kausi oli ailahteleva, mutta mukana oli sangen lupaaviakin esityksiä. Onnistujiin on ehdottomasti luettava myös valmennusryhmä
Stefano Piolin johdolla. Vaikeista lähtökohdista, vaikeasta alkukaudesta ja alkukevään musertavasta tragediasta huolimatta Pioli sai joukkueestaan irti maksimaalisen tuloksen. Mikä vielä tärkeämpää, runko oli kasattu seuraavaa sykliä varten. Tarvittaisiin vain muutama täsmävahvistus, ja seura taistelisi taas tosissaan paikoista Euroopan kentille.
Mercato 2018Seurajohdon lupaus kesän kynnyksellä oli selkeä: yhtäkään avainpelaajaa ei myydä. Lupauksesta onnistuttiin kuin onnistuttiinkin pitämään kiinni, vaikka tiettävästi ainakin Pezzellasta, Milenkovicista, Veretout’sta, Simeonesta ja Chiesasta rahakkaita tarjouksia satelikin. Silti kaksi on joukosta poissa. Astorin ja lopulta Lazioon sopimuksettomana pelaajana siirtyneen Badeljin jättämä pelillinen ja henkinen aukko on valtava. Yleisesti ottaen joukkueen materiaalia voi kuitenkin pitää aavistuksen laadukkaampana ja leveämpänä kuin vuosi sitten. Mutta millaisia miehiä Centro Sportivo Davide Astorin ovista marssikaan sisään?
Tolppien välissä kutkuttavan lupaava 19-vuotias ranskalainen
Alban Lafont (Touluse, n. 8 M€) täyttää epätasaisesti esiintyneen lainaveskari
Marco Sportiellon hanskat, ja uskoakseni hyvin täyttääkin. Nuorukainen vääjäämättä maksaa oppirahojaan jokusen virheen muodossa, mutta nähtiin niitä virheitä Sportielloltakin. Kesän harjoituspelien perusteella atleettinen, ketterä ja reaktiotorjunnoissa erinomainen Lafont on selvä vahvistus, jolla on potentiaalia maailman huipulle asti.
Topparirotaatioon saapui nopea ja pääpelitaitoinen
Federico Ceccherini (Crotone, n. 3 M€), 26. Livornolaiselta odotetaan lähinnä ”acerbimaista” hidasta kypsymistä, kauden alussa hän on nokkimisjärjestyksessä selkeästi Pezzellan, Vitor Hugon ja Milenkovicin takana. Vasemmalle laidalle Biraghin kirittäjäksi hankittiin 20-vuotias slovakki
David Hancko (Zilina, n. 3,5 M€), jota UEFA:n vuoden 2018 ”lupaavimmat 50 nuorta pelaajaa” -listalla verrattiin itseensä
Paolo Maldiniin. Parhaimmassa tapauksessa Hancko tekee milenkovicit ja murtautuu kauden mittaan väkisin avaukseen, mutta pahimmassakaan skenaariossa hän ei mitenkään voi olla sentään
Maxi Oliveraa kehnompi.
Keskikentällä uusia tulijoita on kolme: nimekkäimpänä 21-vuotias brassi
Gerson (Roma, laina), 22-vuotias sveitsiläinen
Edimilson Fernandes (West Ham, laina + osto-optio yht. n. 10 M€) ja 24-vuotias juutti
Christian Nørgaard (Brøndby, n. 3 M€). Kolmikosta suurimmat ennakko-odotukset – ja samalla kysymysmerkit sekä nurinat – kohdistuvat Gersoniin, joka nimi on kirjoitettu Piolin pieneen mustaan kirjaan suurilla paksuilla kirjaimilla. Kysymysmerkkejä on jo nostettu brassin sitoutumisen ja motivaation osalta, ja kannattajia hiertää Roman kanssa nyhjätty
provinsiaalinen selänpesu-lainadiili ilman osto-optiota. Ei kai tässä mitään sassuoloja tai chievoja olla! Pioli saa kaivaa kaikki pedagogin taitonsa käyttöön, jotta Gersonista olisi joukkueelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Edimilsoniin ja Nørgaardiin pätee sama kuin em. Hanckoon – ainakaan he eivät voi olla viime kauden rotaatiopelaajia (
Sebastian Cristoforo ja
Carlos Sanchez) huonompia.
Hyökkäyksen kovin nimi ja samalla koko kesän
uomo mercato on tietysti Juventuksesta pitkän väsytystaistelun jälkeen
Pantaleo Corvinon haaviin tarttunut
Marko Pjaca (laina + osto-optio yht. 22 M€). 23-vuotias kroaatti halusi nimenomaan Firenzeen hyläten mm. Monacon ja Valencian tarjoukset. Pjacan paikka hyökkäyksen tridentessä Simeonen ja Chiesan rinnalla on kiveen hakattu, kunhan mies pääsee loukkaantumisten ja MM-kisojen jäljiltä täyteen pelikuntoon. Pikkusormi jäi kuitenkin pirun käteen, sillä Juve varasi MM-finaalissakin esiintyneeseen lupaukseen 26 miljoonan takaisinosto-option. Vaihtopenkille tuo kokemusta 30 ikävuoden ja 60 A-maaottelun verran
Kevin Mirallas (Everton, laina + osto-optio yht. n. 7 M€).
Kaiken kaikkiaan päävalmentaja Piolin kerrotaan olevan siirtoikkunaan
molto contento. Gerson ja Pjaca olivat Piolin täsmätoiveita, ja myös muut tulijat saivat päävalmentajan siunauksen ennen sainauksia. Badeljin tilalle ei edes yritetty lopulta hankkia yksi-yhteen korvaajaa, sillä Pioli sanoi alusta lähtien luottavansa Veretout’hun (ja koska joku Battaglia tai Nahitan Nandez olisi maksanut liikaa). Joukkue on hyvin, hyvin nuori, mutta lahjakas ja valmentajansa näköinen. Runko on viime kauden jäljiltä henkisesti vahva ja yhtenäinen, ja uusien hankintojen myötä kilpailua sekä vaihtoehtoja on kaikille pelipaikoille.
Tässä vielä copy paste -koonti kesän pelaajasiirroista (sis. kesällä aktivoituneet vanhojen lainojen osto-optiot ja -pakot):
ACQUISTI. Pezzella (9 milioni), Saponara (9), Lafont (8,5), Hancko (3,5), Norgaard (3,5), Pjaca (2 milioni per il prestito), Ceccherini (3), Biraghi (2), Laurini (1,6), Vlahovic (1,5), Mirallas (500mila prestito). Totale 44,10
CESSIONI. Kalinic (20 milioni), Babacar (9), Gaspar (4,5), Sanchez (4,45), Tomovic (2,5), Saponara ( 2 per il prestito), Rebic (2). Totale 44,45
Joukkue ja pelitapaLähtökohtaisesti Piolin suosima moduuli on 4-3-3, mutta erinäiset pelivaiheiden ja -tilanteiden myötä tapahtuvat epäsymmetrisyydet, paikanvaihdot ynnä muut vastustajan tasapainoa häiritsevät ad hoc -muutokset ovat suuresti valmentajan mieleen. Hyökkäyspeli nojaa paljon Kloppin Liverpoolia muistuttavasti nopeiden tilanteenvaihtojen ja ultraoffensiivisen, 1 vastaan 1 -tilanteissa vahvan tridenten varaan. Pelintekoalueelle ei jäädä pitkäksi aikaa hieromaan, vaan pallo pyritään saamaan nopeasti hyökkäyskolmannekselle. Pallottomana Fiorentinalta on lupa odottaa aktiivista koko kentän prässiä, tilanteen tullen rohkeasti aivan ylhäältä asti työteliäiden hyökkääjien Simeonen ja Chiesan johdolla.
Fiorentinan ihanneavaus kaudelle 2018-2019 näyttää tältä:
Pjaca Simeone Chiesa
Gerson Benassi
Veretout
Biraghi Vitor Hugo Pezzella Milenkovic
Lafont
Lafont on nuoresta iästään huolimatta selkeä ykkösmaalivahti ja otteiden perusteella täysin pätevä sellainen, vaikka kehitettävää vielä onkin erityisesti jalalla pelaamisessa. Lopulta vaihtopenkille jäi hanskojaan pureksimaan Puolan U21-maajoukkueen
Bartlomiej Dragowski, kun varteenotettavia ostotarjouksia ei siirtoikkunan puitteissa ilmaantunut. ”Dragon” taso on suoraan sanottuna kaukana Serie A:sta, joten toivoa sopii, että Lafont pysyy terveenä.
Puolustuksessa huomio kiinnittyy ennen kaikkea oikean laidan Milenkoviciin, jonka paras pelipaikka olisi ilman muuta keskustassa. Piolin kaavailuissa nuoren serbin osana on jäljitellä
Branko Ivanovicin ja
Facundo Roncaglian ”vedetyn laitapuolustajan” roolia
Mourinhon Chelseasta ja
Paulo Sousan 1. kauden Fiorentinasta. Vasemmalla laidalla Biraghilla on hieman enemmän vapauksia nousta ylemmäs, ja kesällä hänet on nähty pelinrakennusvaiheessa ajoittain jopa toisena keskikentän pohjapelaajana Nørgaardia tukemassa. Rotaatiossa Milenkovic voi siirtyä keskelle, jolloin oikean laitapuolustajan paikalla nähtäneen kokenut peruspakki
Vincent Laurini tai viime kauden Feyenoordissa lainalla viettänyt 22-vuotias
Kevin Diks. Biraghia stunttaa siis Hancko ja Ceccherini aloittaa kauden nelostopparina.
Keskikentän pohjalla syöttökone-Badeljin jättämän paikan ottaa joukkueen viime kauden paras keskikenttäpelaaja, juoksuvoimainen ja pitkiä syöttöjä viljelevä Jordan Veretout. Gersonin osa on tuoda laatua pallolliseen pelaamiseen ja hitaisiin hyökkäyksiin Benassin liikkuessa laajalla säteellä boksista boksiin. Vaihtopenkillä Nørgaard on yksinkertaiseen peruspeliin keskittyvä keskikentän tasapainottava pohjapelaaja, Edimilson ja
Bryan Dabo mezz’aloja joita saatetaan tarpeen tullen nähdä myös alempana. Dabo osoitti käyttökelpoisuutensa viime kaudella, mutta Edimilsonin ja Nørgaardin tason riittävyys Serie A:han on täysi arvoitus.
Keskikentän toimivuus onkin kauden kynnyksellä Fiorentinan kenties suurin potentiaalinen kompastuskivi. Laatua on verraten vähän, ja muutokset viime kauteen isoja. Veretout’n suurimmat vahvuudet olivat viime kaudella hyökkäyssuunnan pelaamisessa (oikea-aikaiset nousut sekä kaukolaukaukset) sekä aggressiivisessa prässäämisessä. Monet minua viisaammat asiantuntijat ovat jo kyseenalaistaneet ranskalaisen soveltuvuuden uudelle pelipaikalle. Mutta Piolin filosofiassa ei hänen omien sanojensa mukaan ratkaise yksittäisen kk-pelaajan soveltuvuus yhteen rooliin, vaan kaikkien kolmen pelaajan ominaisuudet ja toistensa täydentäminen kollektiivina. Misterin mielestä kaikki on siis kunnossa, mutta henkilökohtaisesti näkisin kernaammin parhaat pelaajat omien vahvuuksiensa mukaisissa rooleissa.
Hyökkäyksessä tridente Pjaca-Simeone-Chiesa saa veden nousemaan kannattajien kielelle. Nuorisotriolta odotetaan yksinkertaisesti maaleja, paljon maaleja. Mirallas lienee viime kauden vaikeuksistaan huolimatta kelpo vaihtoehto ensisijaisesti vasempaan laitaan, mutta kokeneen belgin vieressä penkillä hohtaa hyvin sileitä poskia. Oikealle on tarjolla Mallorcasta lähinnä Primaveraan hankittu mutta kesällä vakuuttavia otteita esittänyt 18-vuotias
Tofol Montiel tai viime kauden Primaveran tähtipelaajiin lukeutunut 19-vuotias
Riccardo Sottil. Vice-Simeonen roolissa peliminuutteja kärkkyy 18-vuotias Partizan-kasvatti
Dusan Vlahovic. Vuosi sitten Nizzasta ostettu 26-vuotias
Valentin Eysseric on pitänyt matkalaukkujaan pakattuina koko kesän, mutta saattaa lopulta jäädä Firenzeen ainakin tammikuuhun asti. Vaikka useimmat kannattajat ja journalistit ovatkin mitäänsanomattoman viime kauden jäljiltä valmiita passittamaan ranskalaisen takaisin Alppien tuolle puolen, Eyssericillä on yhä paitsi Piolin myös
Giancarlo Antognonin vankkumaton luotto takanaan.
Kauden 2018-2019 Fiorentinalta on lupa odottaa ennakkoluulottoman hyökkäävää, vauhdikasta ja viihdyttävää jalkapalloa - oikeaa shampanjafutista, kuten Pioli Chievo-ottelun pressissä luonnehti. Mutta pystyykö nuori ja kokematon joukkue pelaamaan voittavaa jalkapalloa? Maalipaikkoja syntynee helposti korkealla puolustuslinjalla pelaavia joukkueita vastaan, mutta riittääkö keskikentän laatu matalien blokkien avaamiseen? Osaako joukkue muutakin kuin hyökätä nopeasti?
Tunnelmat ja odotuksetIlmapiiri liljattujen leirissä on elokuun helteillä kaksijakoinen, jopa ristiriitainen. Kausikorttimyynnissä ylitettäneen 19 000:n rajapyykki, mikä tarkoittaisi noin parin tuhannen myydyn kausarin lisäystä viime kautiseen verrattuna. Tämän sinänsä kivan positiivisen pöhinän keskellä
Curva Fiesole ilmoitti vastikään julkisesti, että Astorin poismenon myötä alkanut ”välirauha”
Della Vallejen kanssa on päättynyt ja luottamus etäisinä, ylimielisinä ja kunnianhimottomina pidettyjen seuran omistajien suhteen lopullisesti mennyttä. Äänekkäät ja näkyvät protestit siis palaavat katsomoon, mutta yllättäen pari päivää sitten katsomoon ilmoitti palaavansa myös itse
Andrea Della Valle, joka tähän asti on vältellyt curvan ivahuutojen kohteeksi joutumista kuin ruttoa. Huhutaan, että valmisteilla olisi vielä viime hetken yritys paikata välejä organisoituneeseen kannatukseen. Mutta suostuvatko ultrat enää istumaan ”valehtelevien” Della Vallejen pöytään, vai onko se juna lopullisesti mennyt?
Varmaa kuitenkin on, että pelaajilla ja valmennuksella on kannattajien tuki takanaan. Piolin joukkue pelasi itsensä kaikkien viola-fanien sydämiin viime keväänä, ja kaikki kannattajien lemmikit Milenkovicista Chiesaan kantavat yllään liljattua paitaa myös tällä kaudella. Pjacan ja Gersonin kaltaisten hankintojen myötä joukkueessa nähdään paljon potentiaalia, vaikka samaan aikaan tähän potentiaaliin sisältyy paljon isoja kysymysmerkkejä. Jatkuuko nuorten pelaajien esiinmarssi viime kauden tapaan, vai onko luvassa takapakkeja? Kestääkö Lafont Serie A:n paineet? Löytyykö keskikentälle toimiva paletti? Toipuuko Pjaca entiselleen? Pystyvätkö toisen polven futaajanalut ”Cholito” ja ”Chiesino” kasvattamaan maalimääriään? Realistisesti arvioituna 7. sija on tälläkin kaudella maksimisuoritus, mutta kilpailusta Atalantan, Torinon ja Sampdorian kanssa tulee kova.
Lopuksi vielä sananen uusista, rohkeaa 1970-luvun retroa, calcio storicoa ja Firenzen historiallista tekstiiliteollisuutta henkivistä peliasuista. Luonnollisen puuvillamaiseen materiaaliin on löydetty seuran menestysvuosikymmenistä muistuttava pehmeä sävy. Pikantin ja fanien pitkään toivoman lisän klassiseen violettiin ykkösasuun tuo ns.
panta neran paluu, ts. mustat shortsit joita on nähty ajoittain mutta kannattajien harmiksi vain harvakseltaan 1970-luvun alusta lähtien. Tällä kaudella violetin ja mustan yhdistelmää nähdään aina kun vastustajan käyttämien pelihousujen värit sen mahdollistavat.
Vierasasuilla kunnioitetaan viime kauden tapaan calcio storicoa ja kaupungin historiallisen keskustan neljää kaupunginosaa. Tämän distinktiivisesti firenzeläisen peli-ilmeen täydentää vielä ”Saluto alla voce”, calcio storico -otteluja edeltävä seremonia, joka kuullaan jo sunnuntain Chievo-matsista alkaen ennen jokaista kauden kotiottelua. Toivottavasti näitä nähdään myös Ruutu plussan lähetyksissä, laittakaa arvon forumistat ihmeessä striimit tulille heti kun hetki lyö!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kohta mennään!
State attenti al commando:
Badate a voi, le armi in pugno.
Presentate le armi, salutate!
Rimettetevi, armi a terra.
Riposatevi sulle vostre armi.
Gridate con me:
Viva Fiorenza!https://www.youtube.com/watch?v=yzY5dp8CBfwhttps://www.youtube.com/watch?v=QFV6WnvDqb8