Villarreal C.F. 2021/22

[Amar]

Muutama vuosi on tullut jo seurattua foorumia, mutta nyt on aika ensimmäiselle viestille. Ja mikä olisi sen parempaa kuin kirjoittaa kausiennakko suosikkijoukkueesta. Vaikka foorumilta ei tietääkseni löydy suurta Villarreal-fanikuntaa, toivottavasti tästä ketjusta ei muotoudu täyttä monologia

Aloitetaan kuluneen kauden puinnilla.

Keltainen sukellusvene oli kauden 2015/16 päätteeksi varmistanut neljännen sijansa ja täten myös paikkansa Mestarien Liigan karsintaan viiden vuoden tauon jälkeen. Kaiken piti valmista tulevaa kautta ajatellen, kunnes seurapresidentti Fernando Roig ilmoitti monien fanien järkytykseksi, että seuraa lähes neljä vuotta valmentanut Marcelino Garcia Toral on erotettu toimestaan. Medialle ei koskaan kerrottu potkujen syytä, mutta joka tapauksessa uusi valmentaja olisi löydettävä.

Ajoitus potkuille oli suorastaan katastrofaalinen - ensimmäinen Mestarien Liigan karsintaottelu AS Monacoa olisi tiedossa noin viikon kuluttua, minkä lisäksi elokuun puolessa välissä manageritarjotin on huomattavasti suppeampi kuin touko- kesäkuussa. Kaikesta huolimatta esiin nousi myös mielenkiintoisia nimiä Marcelo Bielsasta Manuel Pellegrinin paluuseen. Odotus uudesta valmentajasta päättyi kuitenkin melkoiseen antikliimaksiin - Señor Roig päätyi valitsemaan 50-vuotiaan valencialaisen Fran Escribán Marcelinon seuraajaksi.

Escribá, jonka viimeisin saavutus oli saada potkut Getafesta valmennettuaan lähiöseuran putoamistaisteluun, vaikuttikin aluksi melkoiselta saunakaverivalinnalta, mutta valinnan taustalta löytyy loogisiakin piirteitä. Valencialaisvalentaja sitoutui noudattamaan Marcelinon aikaista filosofiaa, jonka juuret ovat 4-4-2-formaatissa sekä hyvin organisoidussa puolustuspelissä. Marcelinon ja Escribán luonteet kuitenkin eroavat kuin yö ja päivä - jeesjees-miehenä Escribán olisi huomattavasti helpompi pitää pukukoppi hallussa kuin tulisieluisen Marcelinon. Ja olihan Escribá tehnyt loistavaa työtä Elchessä ennen Getafe-pestiään. Oli miten oli, miehellä olisi silti suuri työ edessään.

Ja olihan se hienoa kuulla Mestarien Liiga -hymnin soivan El Madrigalilla usean vuoden tauon jälkeen. Mutta kentällä vastaan tuli karu totuus - Monaco oli selvästi parempi päihittäen heikosti valmistautuneen varamiehisen Villarrealin yhteismaalein 3-1. Jälkikäteen ajateltuna Keltainen sukellusvene upposi saappaat jalassa, sillä Monaco taisteli loppukeväästä peräti Mestarien liigan finaalipaikasta. Tiedossa olisi kolmas perättäinen kausi Eurooppa-liigassa.

Myös liiga alkoi takellellen kahdella tasapelillä Granadaa ja Sevillaa vastaan, mutta sitten alkoi kulkea: keltapaidat pelasivat 9 ensimmäistä ottelua ilman tappiota ja joulukuun lopussa joukkue löysi itsensä kiitettävästi neljänneltä sijalta takanaan muun muassa vakuuttava 3-0-voitto Atléticosta ja 1-1-tasapeli Santiago Bernábeulta. Peli alkoi näyttää siltä, miltä sen pitikin näyttää ja Fran Escribá oli päässyt hyvin sinuiksi joukkueensa kanssa, vaikkakaan pelillinen muutos verrattuna Marcelinoon ei kovin suuri ollut.

Kevätkausi avattiin ottelulla Barcelonaa vastaan ja uudistetun stadionin julkistamisella ja samalla El Madrigalista tuli Estadio de la Cerámica (keramiikka on Vila-Realin kaupungin suurin tulonlähde). Kevätkausi jatkui pitkälti samoin merkein, mukaan mahtui hyviä suorituksia, kuten myös pieniä notkahduksia. Keltainen sukellusvene taisteli pitkälle kevääseen viimeisestä Mestarien-liiga -paikasta, mutta lopputuloksena oli 5. sija, Fran Escribán jatkosopimus ja neljäs peräkkäinen kausi Eurooppa-liigassa.

Itse kuluneen kauden Eurooppa-liiga -taipaleesta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Keltainen sukellusvene pääsi yhdeksällä pisteellä vaivoin jatkoon ollen helpossa lohkossa vasta toinen. Ensimmäisellä pudotuskierroksella koettiin kauden suurin nöyryytys, kun AS Roma voitti Keramiikkastadionilla tylysti 0-4. 0-1 voitto Roomassa ei paljoa lohduttanut ja joukkue pääsi keskittymään liigaan. Myös Copa del Rey meni totutun kehnosti - Villarreal potkittiin 16 parhaan joukosta pois Real Sociedadin toimesta yhteismaalein 4-2.

Hankinnat ja joukkueesta

Sisään:

Ruben Semedo, Sporting CP, keskuspuolustaja, 14M€
Enes Ünal, Manchester City, hyökkääjä, 14M€
Pablo Fornals, Malaga, keskikenttä/laituri, 12M€
Andrés Fernandez, Porto, maalivahti, 2M€

Ulos:

Mateo Musacchio, AC Milan, keskuspuolustaja, 18M€
Jonathan dos Santos, LA Galaxy, keskikenttä/laituri, 4,3M€
Pablo Iñiguez, Reus, keskuspuolustaja, ilmainen
Hinnat Transfermarktista

Maalivahdit: Sergio Asenjo, Andrés Fernández, Mariano Barbosa

Keltainen sukellusvene päästi viime kaudella toiseksi vähiten maaleja Atléticon jälkeen, mistä iso kiitos kuuluu rautaiselle maalivahtipelille. Sergio Asenjo on kunnossa ollessaan yksi Euroopan parhaista maalivahdeista - on vain suuri sääli, että miehen polvet on tehty lasista. Viime kaudella hän kärsi jo uransa neljännen polven ristisiteen repeämisen, mikä pitää hänet poissa kentiltä vielä syyskuun. Siispä tuuraajaksi nousi lainavahti Andrés Fernández, joka yllätti kaikki varmoilla otteillaan, minkä lisäksi argentiinalaiskonkari Mariano Barbosa on oiva kolmosvahti. Ensi kauden menestyksen ei siis pitäisi olla ainakaan maalivahtipelistä kiinni.

Keskuspuolustajat: Víctor Ruiz, Álvaro González, Rúben Semedo, Daniele Bonera

28-vuotias Espanyol-kasvatti Víctor Ruiz nousi viime kaudella puolustuksen johtohahmoksi, kun lähtökuopissa ollut Mateo Musacchio oli joko loukkaantuneena tai pelasi muuten ailahtelevasti. Vuodesta 2009 lähtien seuraa palvelleen Musacchion jättämää aukkoa tulee paikkaamaan 23-vuotias portugalilainen Rúben Semedo, joka tuo myös toivottua fyysisyyttä puolustuspäähän, jota joukkueesta on puuttunut Eric Baillyn lähdön jälkeen. Kolmostoppari Álvaro González otti viime kaudella mukavasti roolia ja oli ajoittain jopa Musacchiota parempi. Vanha kettu Daniele Bonera pelannee jälleen kerran arviolta kymmenessä pelissä sekä tuo rinkiin rotaatiota ja arvokasta kokemusta.

Laitapuolustajat: Mario Gaspar, Antonio Rukavina, Jaume Costa, Adrián Marín

Varakapteeni Mario tulee olemaan tälläkin kaudella olennainen osa Keltaista sukellusvenettä, sillä mies on taitava sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Vasemmalla laidalla pelaa offensiivisempi Jaume Costa, köyhän miehen Jordi Alba. Hänen paikkaansa väijyy lupaava 20-vuotias Adrián Marín, joka vietti viime kauden Leganesissa lainalla. Oikealla laidalla Antonio Rukavina on myös oiva vaihtoehto.

Keskikenttä: Bruno Soriano, Manu Trigueros, Rodri Hernández, Pablo Fornals, Alfred N’Diaye

Fran Escribán suosimissa 4-4-2 ja 4-4-1-1 -systeemeissä tuplapivot keskikentän pohjalla nousee suureen rooliin. Villarrealin keskikenttää on 2010-luvun dominoinut seuralegenda Bruno Soriano, joka on koko elämänsä pelannut Keltaisessa sukellusveneessä. Euroopasta ei löydy kovin montaa yhtä hyvän peliälyn ja syöttötaidon omaavaa pelaajaa höystettynä seurauskollisuudella. Kaikesta huolimatta Bruno on jo 33-vuotias, eikä hän pysty enää kantamaan yhtä isoa pelillistä taakkaa kuin viime vuosina. Tämän vuoksi Fran Escribá on alkanut kaulia nuoresta Rodrigo Hernándezista Bruno manttelinperijää, ja jo viime kaudella hän esitti todella lupaavia otteita. Brunon vierellä keskikenttää dominoi hieman hyökkäävämässä roolissa Manu Trigueros, joka viime kaudella nousi liigan elittiin. Málagassa viime kaudella breikannut Pablo Fornals siirtyi takaisin junnuaikaiseen seuraansa paikkaamaan Jonathan dos Santosin jättämää aukkoa. On vielä epäselvää, peluuttaako Escribá nuorta castellonilaista keskikentällä vai laidalla. Romuluinen Alfred N’Diaye on Marcelinon hankkima turhake, josta yritetään päästä eroon vielä tämän siirtoikkunan aikana.

Laiturit: Roberto Soriano, Samu Castillejo, Denis Cheryshev, Leo Suárez

Laidoilla keltapaitojen tilanne on suorastaan loistava - molemmille laidoille löytyy kaksi pätevää vaihtoehtoa. Roberto Soriano oli yksi viime kauden nimistä iskien 9 maalia ja 5 syöttöä 33 pelissä, mikä on vasemmalle laiturille hyvä saldo. Denis Cheryshev on pelikunnossa ollessaan vaarallinen, mutta viime kausi meni loukkaantumisten takia pilalle, ja mies esiintyi lopulta vain 11 ottelussa. Oikealla laidalla kiitää nuori Samu Castillejo, jonka lopullista läpimurtoa vielä odotellaan. Castillejolta löytyy nopeutta ja (riplaus)taitoa, mutta viimeinen ratkaisu jää vielä valitettavan usein ontumaan. Uskon kuitenkin, että mies tullaan vielä tulevaisuudessa näkemään Espanjan maajoukkueessa. 20-vuotias argentiinalainen Leo Suárez on ollut todella vakuuttava B-joukkueessa ja on ansaitusti ensi kautena ykkösjoukkueen ringissä mukana.

Hyökkääjät: Cédric Bakambu, Roberto Soldado, Nicola Sansone, Enes Ünal

Cédric Bakambu ja Roberto Soldado ovat kahtena viime vuotena muodostaneet tehokkaan tutkaparin. Bakambu on pallollisesti melko kömpelö, mutta vastapainoksi häneltä löytyy loistava fyysinen preesens sekä maalivainu. Roberto Soldado on muuttunut Valencia-aikojen maalitykistä melkoisesti - nykyään hän on parhaimmillaan periksiantamattomana deep-lying forwardina tehden puolustuksen halkovia syöttöjä, jotka on yksi Keltaisen sukellusveneen tavaramerkeistä. Nicola Sansone on hieman kaksijakoinen tapaus. Hän aloitti kauden hienosti tehden 7 maalia 17 ensimmäisessä ottelussa tehden muun muassa upean maalin keskiviivalta Gerónimo Rullin taakse. Kun Bakambu ja Soldado alkoivat palata pelikuntoon, tuntui, että hänen itseluottamuksensa hävisi ja loppukaudesta hän maalasi enää yhden maalin. Enes Ünal teki viime kaudella läpimurtonsa Hollannissa lainalla Twentessä. Enes ei kuitenkaan mahtunut Pep Guardiolan suunnitelmiin, niinpä hänet myytiin pysyvästi Espanjaan. Valitettavasti manchesterilaisseuralla on takaisinosto-optio nuoreen turkkilaiseen.

Näillä eväin on kuitenkin hyvä lähteä tulevaan kauteen. Mitä tavoitteisiin tulee, kuuden joukko olisi jälleen realistinen tavoite, neljäs sija optimistinen ja kaikki kolmossijasta ylöspäin menee jo utopian puolelle.

[chandlerbing]

Hieno seura, hieno avaus Kiitos.

Harmi, että 2 Santosin veljekset lähtivät jenkkeihin, oli kiva seurailla ex-Barcelona broidisten edesottamuksia tutussa liigassa.
Paljon on hienoja pelaajia tässäkin seurassa ja varmasti tuovat hyvää säpinää jälleen alkavalla kaudella kärkitaisteluun napsiessaan pisteitä Ceramicalla milloin keneltäkin suurelta.

Hyvä topic, mielenkiintoinen topic, seurailen varmasti ja kirjoittelenkin jos asiaa Villarealista päähän pälkähtää.

[Amar]

Näin on tullut myös Roberto Soldadon taival keltapaidoissa päätökseen, kun mies siirtyi 8 miljoonalla eurolla Fenerbahceen. Valencialaiskärki hankittiin kesällä 2015 maalintekijäksi, mutta 55 ottelussa maaleja kertyi lopulta vain 12. Sen sijaan Bobby Soldier tullaan muistamaan armottomana taistelijana ja linjojen väliin asettuvana tukevana hyökkääjänä. Tästä kertoo myös 20 keltaista korttia ja 19 maalisyöttöä. ¡Gracias Roberto Soldado!

Soldadoa korvaamaan on tuloillaan 31-vuotias kolumbialaiskärki Carlos Bacca, jonka ura on ollut pahassa laskussa Milanossa. Marcan mukaan kyseessä olisi laina 18 miljoonan euron osto-optiolla, mikä vaikuttaa järkeenkäyvältä. Suurin kysymysmerkki lienee se, kuinka hyvin Bacca pelaa yhteen Bakambun kanssa. Itseäni ei tämä hankinta sytytä paljoakaan, varsinkin kun tarjolla oli myös Gerard Morenoa ja Luciano Viettoa, jotka ovat jo osoittaneet tasonsa Villarrealissa ja joilla olisi vielä potentiaalia ulosmitattavissa. Kummankin hankinnat menivät kuitenkin puihin. Mutta pessimistihän ei pety, ja olen myös mielelläni väärässä tässä asiassa. ¡Bienvenido Carlos Bacca!

[Amar]

Eihän se ihan putkeen ole mennyt. Takana on kaksi vieraspeliä, kaksi tappiota, eikä yhtään tehtyä maalia. Pelillinen anti on toistaiseksi ollut olematonta. Mikä on mennyt vikaan?

Loukkaantumistilanne on jo heti kauden aluttua suorastaan toivoton. Sairastuvalla on tällä hetkellä peräti 8 pelaajaa: Sergio Asenjo, Andrés, Víctor Ruiz, Bonera, Mario, Rukavina, Bruno ja Roberto Soriano. Bakambu ja Castillejo olivat myös ensimmäisessä ottelussa pelikiellossa saatuaan kauden viidennet korttinsa viime kauden viimeisessä ottelussa. Loukkaantumishuolet näkyvät pahiten puolustuksessa, kun Real Sociedad -ottelussa toisella puoliajalla pelasivat kolmosmaalivahti (Barbosa), kolmoskeskuspakki (Semedo), keskikenttäpelaaja keskuspuolustajana (N'Diaye) ja keskuspuolustaja oikeana laitapakkina (Álvaro). Maalivahdeillamme on ollut myös erityistä huonoa onnea, kun Asenjon lisäksi myös kakkosveskari Andrés reväytti polven ristisiteen ja tulee olemaan pelikunnossa vasta kauden loppupuolella. Toistaiseksi joudumme siis pärjäämään kolmosvahti Barbosalla siihen saakka, kun Asenjo palaa lokakuun tienoilla.

Myös uudet hankinnat ovat olleet järjestäen näkymättömiä. Keskikenttäpelaaja Pablo Fornalsista ei ole ollut paljoa hyötyä pelinavaamisessa, Enes Ünal ei ole löytänyt yhteistä säveltä Baccan eikä Sansonen kanssa ja Rúben Semedo teki parikin maaliin johtanutta virhettä Sociedad-ottelussa.

Mutta suurin ongelmakohta löytyy tällä hetkellä valmennuspelistä ja motivaatiopuolelta. Fran Escribá ei ole saanut joukkueeseen minkäännäköistä yhtenäisyyttä ja pelaajat näyttävät siltä kuin he eivät olisi koskaan aikaisemmin pelanneet toistensa kanssa. Peli tyrehtyy jo pelinrakenteluvaiheessa, eikä vastustajan päähän muodostu käytännössä minkäänlaista vaaraa. Manu Trigueros, joka viime kaudella nousi parrasvaloihin on kuin varjo entisestään. Laitojen kautta ei onnistuta murtautumaan. Hyökkäyskaksikko ei saa tukea. Tiedämme, että tällä materiaalilla on mahdollista saada aikaan hyvää tulosta, mutta iso osa on valmentajasta kiinni.

Kaikkiin näihin tapahtumiin peilaten maaottelutauko tulee hyvään saumaan. Fran Escribán lähtölaskenta on jo alkanut, ja mikäli samat otteet jatkuvat vielä tauonkin jälkeen, emme tule näkemään tätä 52-vuotiasta Mourinho-lookalikea enää kauaa Villarrealin penkinpäässä.

[amasub]

Kyllähän tätä surkeutta osasi pelätä/odottaa kesän todella heikkojen harkkamatsien perusteella. Silloinkaan ei joukkueella tuntunut olevan minkäänlaista hyökkäyksiin lähtökuviota variaatioista puhumattakaan, sama tilanne jatkuu sarjapeleissäkin. Keskikentän ja hyökkääjien väliin jää valtava aukko, eikä palloa saada pelattua kontrolloidusti eteenpäin. Kyllä on solttupoikaa tullut ikävä.
Laitalinkit vaikuttavat ainakin minun mielestäni pelaavan liian passiivisesti. Pitäisiköhän Sansone siirtää puhtaammin keskikentälle?

Uusimmaksi naulaksi sukellusveneen arkkuun on isketty kammottava loukkaantumissuma, joka kohdistuu pahiten puolustuspäähän. Ainakin Mariota sekä Ruizia kaivataan pian tilkitsemään peräpäätä. Lisäksi haluaisin ehdottomasti nähdä Areolan jälleen Villarrealin paidassa napsimassa vastustajien vetoja kiinni, sillä Asenjon paluuseen menee tietääkseni vielä viikkoja.

Valmentajan vaihto on tehtävä heti, jollei joukkueen esitykset muutu ratkaisevasti kahden seuraavan ottelun sisään. Escriba on vastuussa nykyisestä pelillisestä surkeudesta, koska jatkoi loppuun saakka harjoitusotteluissa kokoonpanojen täydellistä sekoittelua vaikkei pelaajista ollut muodostunut yhteen pelaavaa joukkuetta missään vaiheessa harjoituskauden otteluissa.

[Amar]

Myrskyn jälkeen on poutasää. Fran Escribá on tehnyt sen mitä pitikin - kahden surkean ottelun jälkeen kurssi on jälleen kääntynyt positiiviseksi. Keltapaitojen pelissä on jälleen ilo mukana. Keskikentän pohjalla Rodri on alkanut lunastaa odotuksiaan, puolustus ei ole sortunut samoihin virheisiin ja kolmosvahti Barbosa ottanut tärkeitä torjuntoja. "El nuevo BBC" eli Bacca-Bakambu-Castillejo on myös ollut ilmiömäinen.

Rodrin ja Castillejon sopimustilanne huolettaa hieman. Rodrin sopimus loppuu kauden jälkeen, eikä uutta ole vielä allekirjoitettu. Castillejolla on vielä muutama vuosi sopimusta jäljellä, mutta miehen 30 miljoonan euron ulosostopykälä on liian alhaalla, ja hän tullee viimeistään ensi kesänä siirtymään mikäli ulosostohinta pysyy samana.

Siirroista puheen ollen, myös Villarreal on Espanjan jättiläisten tapaan Fifan tutkinnassa. Seuraa epäillään alaikäisten pelaajoiden hankinnasta, mutta heidän nimiään tai määrää ei ole ilmoitettu. Mikäli Villarrealin todetaan syyllistyneen toimintaan, seurauksena olisi kuuluisa kahden siirtoikkunan siirtokielto + sakkorangaistus.

[Amar]

Myrskyn jälkeen on poutasää.

Vain neljä päivää kirjoittamani jälkeen Villarrealissa myrskyää jälleen, kun Fernando Roig antoi kenkää Fran Escribálle nöyryyttävän Getafe-tappion jälkeen. Submarino sukeltää tällä hetkellä 14. sijalla, kun 6 ottelua on pelattu.

Escribán saappaisiin astuu hyvin kokematon Javi Calleja, jolla on kokemusta aikuisten joukkueista peräti 6 ottelun verran. Tätä ennen mies valmensi U-18-joukkuetta menestyksekkäästi kolmen vuoden ajan. Callejan ei tarvitse käydä samaa tutustumisaikaa joukkueeseen, mitä ulkopuolelta hankitun valmentajan olisi tarvinnut käydä, mutta onko hän kuitenkaan oikea mies pelastamaan pienimuotoiseen kriisiin ajautuneen seuran?

[amasub]

Olisin kyllä toivonut Escriban seuraajan olevan eurosarjoissa kyntensä näyttänyt kokeneempi ja nimekkäämpi kuin syrjäytetty Escriba. Roig vaikuttaa ottaneen oletettavammin halvimman vaihtoehdon. Pitää vain uskoa Callejan pystyvän vähintään samaan, kuin mikä oli Garridon tulos kaudella jolloin hän korvasi kenkää saaneen Valverden. Garridonkin menestys sukellusveneen peräsimessä tosin jäi aikanaan perin lyhyeksi, toivotaan, että tämänkertainen kakkosjoukkueesta nostettu nimettömyys saisi luotua vuosia kestävän menestyksekkään uran Villarrealin valmentajana.

Perin erikoisesti joukkue sukelsi uudelleen parin mallikkaasti sujuneen voittopelin jälkeen. Olisikohan pelaajien ja Escriban välillä ollut jotain suurempaa skismaa vai oliko Esciban eväät vain syöty, eikä hän kyennyt nostamaan joukkuetta tappioasemasta mukaan taisteluun otteluiden voitosta.

[Amar]

Olisin kyllä toivonut Escriban seuraajan olevan eurosarjoissa kyntensä näyttänyt kokeneempi ja nimekkäämpi kuin syrjäytetty Escriba

Tähän sama. Luulisin, että valinnan taustalla on myös halu jatkaa tutulla peli-identiteetillä, mikä viittaa siihen, ettei tulossa ole suurta pelillistä muutosta (ja että ongelma oli/on pukukopissa). Myöskään tähän aikaan vuodesta näitä kokeneita eurojyriä ei vapailla markkinoilla paljoa ole, mutta olisin esimerkiksi Málagassa hienoa työtä tehneen Javi Gracian nähnyt mielelläni myös sukellusveneen peräsimessä. Mutta parempi tämäkin vaihtoehto on kuin joku ylläridavidmoyes puun takaa. Toisaalta siinähän vasta olisikin kokenut eurojyrä...

[Amar]

Javier Calleja on saanut hääriä sukellusveneen puikoissa nyt kahden kuukauden ajan. Mirtä muutoksia on tämän ajanjakson aikana tapahtunut?

Jo tulokset puhuvat paljon puolestaan. Callejan ensimmäisten otteluiden saldo on 6-3-2 (liigassa 4-2-1) ja joukkue on liigassa noussut Fran Escriban potkujen jälkeen 14. sijalta taistelemaan jälleen perinteisistä europaikoista. Maalinteko ei ole enää tuottanut samanlaisia ongelmia, mutta myös omissa on kolissut normaalia enemmän.

Calleja on heittänyt Marcelino-aikaisen 4-4-2:n romukoppaan ja on siirtynyt 4-3-1-2 formaatioon, jossa varsinaisia laitureita ei ole ollenkaan. 21-vuotiaat Pablo Fornals ja Rodri ovat loistaneet keskikentän timantissa Rodrin toimiessa alhaalla pelin rytmittäjänä, kun taas Fornals pelaa ylempänä hyvin vapaassa roolissa. Laiturien puute on myös tuonut laitapakeille Jaumella ja Mariolle enemmän vastuuta, mutta myös hyökkääjät tulevat aiempaa enemmän laidoille hakemaan palloa. Keskimäärin pelaajilla on Callejan alaisuudessa enemmän vapauksia vrt. Marcelinon hyvin organisoituun pelitapaan, mikä on myös näkynyt päästetyissä maaleissa.

Positiivista on myös se, ettei Villarreal ole ollut yhdessäkään ottelussa altavastaajana, vaan jokaisesta ottelusta on jäänyt fiilis, että se olisi ollut voitettavissa. Calleja on päässyt eroon Escriban aikakauden tyypillisestä flegmaattisuudesta etenkin heikompia joukkueita vastaan. Mutta esimerkiksi johtoaseman puolustamisessa Callejalla riittää vielä työtä. Mm. sekä Athletic että Sevilla olisivat olleet helposti voitettavissa, mikäli joukkue olisi onnistunut tyrehdyttämään pelin johtoasemassa. Kaiken kaikkiaan Calleja on kuitenkin tällä kaudella ollut positiivinen yllättäjä.

[Amar]

Siirtorintamalla on kohistu viime viikkoina. Keskikentän dynamo Rodri solmi joulukuun alussa vihdoin viisivuotisen jatkosopimuksen, mutta jo parin viikon kuluttua Marca uutisoi Rodrin siirron Atléticoon olevan käytännössä varmistunut. Näillä näkymin Gabin manttelinperijäksi sunnitellun Rodrin siirto tapahtuu ensi kesänä. Rodrin mahdollinen lähtö jättää keskikentälle suuren aukon, nyt kun Brunonkaan kunnosta ei ole mitään tietoa. Myöskin 20 miljoonan euron siirtohinta on Rodrin tasoisesta lupauksesta naurettavan pieni nykymarkkinoilla.

Eikä siinä vielä kaikki. Kannattajien suursuosikki, ja Villarrealin tämän kauden paras maalintekijä Cedric Bakambu on löytänyt uuden osoitteen Kiinasta, kun Beijing Guoan aktivoi kongolaisen 40 miljoonan euron ulosostoklausuulin. Tavallaan sääli, että parhaassa iässään oleva hyökkääjä menee hölkkäilemään Kiinan Superliigaan. Olisin mielelläni nähnyt miehen Valioliigassa, johon hän olisi myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopinut. Bakambua korvaamaan saapuu niin ikään Kiinasta lainattu kolumbialainen Roger Martinez.

Pelikentillä suoritukset ovat olleet tasaisen ailahtelevia. Keskiviikkona Leganes tiputti joukkueen Copasta, mikä ei itseäni harmita ottaen huomioon keväällä jatkuvat europelit ja materiaalin kapeuden. Liigassa Villarreal näyttää sementoineen paikkansa 5-6 sijojen tuntumasta, mutta peliesitysten ailahtelevuuden vuoksi Mestarien-liiga paikka on kaukainen toive. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää viime sunnuntaista Deportivo-ottelua, jolloin putoamiskamppailussa rimpuilevat galicialaiset hakivat Cerámicalta pisteen, kun taas tätä ennen joukkue oli raapinut kaksi tärkeää vierasvoittoa Mestallalta ja Balaídosilta.

Hankalien vierasotteluiden sarja jatkuu myös tänä viikonloppuna, kun Villarreal kohtaa Real Madridin Bernabeulla. Pistekin olisi nyky-Realia vastaan ihan mahdollinen ottaen huomioon, että keltapaidat pääsevät otteluun lähes ykkösnyrkillään. Villarreal matkustaa Madridiin kuitenkin ilman Victor Ruizia, joka on pelikiellossa otettuaan viidennen keltaisen korttinsa. Hänet korvannee italialainen sotaratsu ja kulttipelaaja Daniele Bonera. Olisihan se hienoa vielä nähdä 36-vuotias Bonera kyykyttämässä Rollea ja Benzoa, vaikka suurimmalle osalle katsojista tullee yllätyksenä se, että mies pelaa yhä.

[amasub]

Kyllähän "Bakagooool"in lähtö jo nyt oli allekirjoittaneelle shokki, josta en ole oikein vieläkään toipunut. Jollei Bakambun korvaajaksi saada ketään muuta kuin Martinez taitaa Villarrealin paikka ensi kauden eurokentillä jäädä haaveeksi (varsinkin kun Sansone on telakalla ainakin toistaiseksi). Calleja kuuluu laittaneen Martinezin kovennetulle kuntokuurille, joten pelkäänpä ettei kolumbialainen ole riittävä korvaaja Bakambulle.

Rodrin huhuttu poistuminen Villarrealista on kyllä paha takaisku seuran tulevaisuuden kannalta. Erityisen ärsyttävää on menettää tulevien kausien kantavaksi voimaksi laskettu pelaaja jälleen Atleticoon. Mielestäni Atletico on menneinä vuosina kupannut Villarrealia suorastaan rikollisella tavalla. Minusta taitaa hiljalleen olla kehittymässä Atletico Madridin inhoaja edellä mainitusta syystä.

[Amar]

Joo, omissa toiveissani olisi myös vielä uusi hyökkääjä. Hyökkäyspeli on tällä hetkellä liikaa Carlos Baccan varassa, sillä 19-vuotiaasta Ünalista huokuu vielä kokemattomuus ja Martinez on ilmeisesti ajautunut melkoiseen rapakuntoon Kiinan höntsäliigassa.

On totta, että Atlético on kuluneen vuosikymmenen kupannut Villarrealilta tähtipelaajia Forlanin, Godinin, Vietton ja Rodrin muodossa, mutta pitää muistaa, että Villarreal harrastaa tismalleen samaa toimintaa. Mm. Málagasta on viimeisen kolmen vuoden aikana ostettu kaksi Samua ja Fornals. Isommat syö pienemmät jne...

[Lörppö]

Bakambun lähtö pistää harmittaan tääläkin. Mies lyönyt itsensä vihdoin kunnolla läpi ja lähtee kesken kauden Kiinaan.. Haki hyvin paikoille ja hyvällä prosentilla laittoi kuitenkin palloa verkkoon, välillä vähän huonommistakin paikoista.

Ünal ei ole kyllä vakuuttanut meikäläistä oikein edes vähää alusta. Toivottavasti viime liga -pelin maali ja tuleva vastuu nostaa itseluottamusta ja tasoa kentällä.

[Amar]

Tammikuu on tuloksellisesti ollut loistava ja Villarreal on tosissaan noussut taistelemaan herkkusienipaikoista. Tammikuun tietenkin kruunasi upea vierasvoitto Bernabéulta, joka muuten oli Sukellusveneen historian ensimmäinen vierasvoitto Realia vastaan. Hopeajuna puksuttaa kovaa vauhtia

Tammikuun siirtoikkuna oli sen sijaan hieman kaksijakoinen. Ykköskärki Bakambu tosiaan lähti Kiinaan 40 miljoonan euron korvausta vastaan, ja tilalle saapui kolumbialainen Roger Martinez (laina+osto-optio). Hyökkäyspeli ei toistaiseksi ole kaivannut Bakambua, kun sekä Carlos Bacca että Enes Ünal ovat löytäneet vireensä. Keskikentälle saapui 34-vuotias sotaratsu Javi Fuego, josta Villarreal pulitti n. miljoonan euron siirtokorvauksen Espanyolille. Fuegon tulo antaa Callejalle mahdollisuuden lepuuttaa Rodria, joka on ollut kentällä miltei jokaisessa ottelussa tällä kaudella. Tämä myös valitettavasti tarkoittanee, ettei Bruno ole vieläkään palaamassa kokoonpanoon... Kaikenkaikkiaan jäi tunne, ettei kokoonpano ainakaan vahvistunut siirtoikkunan aikana.

Marca myös uutisoi muutama päivä sitten, että 14 miljoonan kesähankinta Ruben Semedo odottaisi paraikaa oikeudenkäyntiä, jonka epäillään pahoinpidelleen tuntemattoman miehen valencialaisessa yökerhossa. Täysin aivoton jätkä, mikäli juttu pitää paikkansa.

[Amar]

Sergio Asenjo. Ei miestä voi tarpeeksi hehkuttaa. Neljä vakavaa loukkaantumista, ja joka kerta palencialainen on kammennut itsensä takaisin huipulle. Viimeksi siis eilen Asenjo pelasti joukkueelleen kolme pistettä torjumalla kaksi rankkaria Getafea vastaan. Todellinen jalkapalloilijan roolimalli.

Noin muuten kulunut kuukausi on ollut oikea Keltainen Hlebruary. Eilistä Getafe-voittoa edelsi kolme voitotonta liigaottelua sekä putoaminen Torstailiigasta Lyonia vastaan. Sekä Real että Valencia ovat odotetusti alkaneet taas skarpata, ja viimeinen Mestarien Liiga -paikka on alkanut karata käsistä.

Heikohkoon helmikuuhun toi lisänsä myös Rubén Semedon töhöilyt, jotka ylittivät jopa Ylen uutiskynnyksen. Portugalilaistoppari on siis tällä hetkellä vangittuna syytettynä mm. vapaudenriistosta, pahoinpitelystä ja murhan yrityksestä. Money well spent.

[amasub]

Huolestuttava alavire valloillaan Villarrealin pelissä tällä hetkellä. Taitaa olla vain yksi voitto neljästä viime liigamatsista. Maalinteon vaikeutta osasinkin odotella, mutta alakerran heikkous on iskenyt nyt rajusti vasten kannattajien kasvoja. Asenjo alkaa loukkaantumisensa jälkeen olla nyt iskussa kuten Getafea vastaan nähtiin, mutta puolustuslinjan miehet sähläävät kukin vuorollaan. Ruizin hitaus on alkanut kostautua liian usein kun muut topparitkaan eivät ole mitään rakettijalkoja.

Callejan kokemattomuus tainnut myös näkyä muutamina pistemenetyksinä, kun kentällä on ajoittain kirmannut outoja keskikentän koostumuksia.

Bakambulle ei sitten hankittu kunnollista korvaajaa, mikä näkyy tehdyissä maaleissa varsinkin Sansonen ollessa telakalla. Martinez ei vaan riitä LaLigaan.

Helsingin Sanomatkin huomioinut jutussaan Bakambun siirron Kiinaan (tosin taas puuttuu ärrä seuran nimestä):  https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005587110.html

[Amar]

 It was twenty years ago today...

Kaksikymmentä vuotta sitten Keltainen sukellusvene varmisti seurahistorian ensimmäisen nousunsa Primeraan voittamalla Santiago de Compostelan nousukarsinnoissa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana joukkue on viettänyt Primerassa yhteensä 18 vuotta, joista 15 Euroopan kentillä. Ensi kausi tulee olemaan joukkueen viides perättäinen Euroopassa sen sijoituttua viidenneksi liigassa.

Tätä viidettä sijaa voidaan pitää loistavana suorituksena siihen nähden, kuinka monta takaiskua joukkue koki kauden aikana: Valmentaja pihalle kuuden ottelun jälkeen. kapteeni Bruno pelasi tasan nolla (0) minuuttia. Paras maalintekijä Bakambu myytiin tammikuussa, eikä tilalle hankittu kunnolista korvaajaa. Uudeksi ykköspuolustajaksi kaavailtu Ruben Semedo osoittautui rotsiksi, loukkaantumisherkäksi ja kaiken päälle vielä rikolliseksi. Molemmat maalivahdit Asenjo sekä Andrés olivat yhtä aikaa telakalla polvivamman vuoksi. Silti kuluneesta kaudesta voi löytää paljon positiivistakin. Barcelona oli ainut joukkue kärkinelikosta, joka onnistui Villarrealin voittamaan kauden aikana, kirsikkoina kakkujen päällä tietenkin vierasvoitto Bernabeulta sekä kaksi voittoa paikallisvastustaja Valenciasta.

Manageri: Javi Calleja, mies joka koki pelaajana Villarrealin nousun Segundasta Mestarien Liigan semifinaaliin asti, tuli korjaamaan myrskyn silmässä ajelehtineen sukellusveneen kurssin lokakuussa. Calleja hoiti työnsä ja nosti seuran EL-paikoille pienien vaikeuksien jälkeen. Callejan palkkaus oli suuri riski seurajohdolta, sillä Calleja oli juuri aloittanut ensimmäisen kautensa ammattilaissarjoissa B-joukkueen valmentajana. Riskinotto kannatti, ja Calleja palkittiin vuoden jatkosopimuksella.

Maalivahdit:

Sergio Asenjo, 9: 2250 minuuttia, 0 maalia/ 0 syöttöä (La Liga + EL)
On se hurja jätkä. Moni huippu-urheilijakin olisi jo luovuttanut toisen loukkaantumisen jälkeen. Asenjo päihitti jo uransa neljännen ACL-polvivammansa, ja palasi jälleen huipputasolle. Esimerkillinen urheilija, joka valittiin myös joukkueen kannattajien toimesta kauden pelaajaksi.

Andrés Fernández, -: 226 min, 0/0
Surkeaa alkukautta varjosti entisestään varamaalivahti Andrésinkin loukkaantuminen. Teki kuitenkin paluun viimeisessä liigamatsissa Real Madridia vastaan.

Mariano Barbosa, 8: 1665 min, 0/0
Barbosa teki sen, mitä pitikin. Nousi varkain ykkösvahdiksi Asenjon sekä Andrésin loukkaannuttua ja hoiti tonttinsa mallikkaasti. Joutui väistymään Asenjon palattua remmiin joulukuun tienoilla.

Laitapuolustajat:

Mario Gaspar, 8: 3256 min, 2/3
Ammattimies, joka pelaa illasta toiseen kovalla tasolla. Ei häikäise, mutta tekee puolustajaksi hyvin vähän virheitä. Kantoi myös kapteenin nauhaa Brunon ollessa telakalla.

Antonio Rukavina, 8: 1540 min, 0/0
33-vuotias serbi on joukkueen yksi ainoista pelaajista, jotka on valittu MM-kisoihin. Callejan kovasti arvostama varamies, joka pystyy pelaamaan molemmilla laidoilla.

Jaume Costa, 7: 2879 min, 0/1
Villarrealin nousun jälkeen käytännössä kukaan ei ole kyseenalaistanut Costan avauspaikkaa, mutta tällä kaudella sille tuli aihetta. Costalle on tullut ikävä tapa pelata itsensä liian helposti tilanteista ulos, mikä johti tyhmiin rikkeisiin ja vaarallisiin maalipaikkoihin. Noin muuten ihan pätevä hyökkäävä vaspa edelleen.

Adrian Marín, 6: 503 min, 0/0
21-vuotiaan oman kasvatin oli määrä nousta haastamaan Jaume Costaa täksi kaudeksi, mutta miehen taso ei lopulta riittänyt, minkä lisäksi hän myös kärsi loukkaantumisista.

Keskuspuolustajat:

Álvaro González, 7: 3169 min, 0/2
Cantabrialainen hankittiin toissa kesänä kolmospuolustajaksi, mutta vakiinnutti tällä kaudella paikkansa ykkösmiehistössä. Álvarolla on tosin Costan tavoin pienissä määrin tapa pelata itsensä ulos tilanteista, minkä vuoksi hän johtaakin kauden korttitilastoa (16 keltaista, 1 punainen). Joutunee ensi kaudella kuitenkin kilpailemaan peliajasta uusien hankintojen myötä.

Victor Ruiz, 6: 2867 min, 2/1
Yksi kauden pettymyksistä. Aivan liikaa hävittyjä kaksinkamppailuita ja puolustuspään virheitä. Ruiz on loistava puolustaja, mutta liian epätasainen, minkä vuoksi hän menetti paikkansa 36-vuotiaalle Boneralle hetkeksi. Ei sovi Callejan hyökkäysvoittoisempaan pelityyliin, lähtenee kesällä.

Daniele Bonera, 7: 1641 min, 0/2
Kukaan ei voi olla pitämättä Daniele Bonerasta. 36-vuotias sympaattinen sotaratsu pelasi uransa isoimmat minuutit sitten kauden 2011/12 nousten avaukseen Victor Ruizin huonojen otteiden vuoksi. Sai vielä ensi kaudeksi ansaitun jatkosopimuksen.

Rubén Semedo, 4: 321 min, 0/0
Semedosta voidaan puhua jo yhtenä jalkapallohistorian surkeimmista hankinnoista. Miehestä maksettiin viime kesänä 12 miljoonaa ja häntä pidettiin Baillyn korvaajana. Alkukaudesta Semedo pääsi kentälle muutamassa ottelussa (mm. surullisenkuuluisa 4-0 Getafe-tappio), jonka jälkeen hän loukkaantui. Lokakuussa alkoi liikkua jo ensimmäisiä pahoinpitelyhuhuja. Tämän jälkeen Semedo aloitti vielä yhdessä ottelussa, jossa hänet vaihdettiin kentältä hänen - loukkaannuttua. Vuodenvaihteen jälkeen Semedo joutui tutkintavankeuteen epäiltynä nyt ainakin murhan yrityksestä, pahoinpitelystä ja ryöstöstä. Eipä mulla muuta.

Keskikenttä:

Bruno Soriano, -: 0 min, 0/0
Seuralegenda ja kapteeni Bruno tosiaan vietti kuluneen kauden kokonaan sairastuvalla. Viime kesänä seura tiedotti Brunon joutuvan polvileikkaukseen, ja että mies palaisi kentille lokakuun puolella. Lokakuussa paluun ilmoitettiin siirtyvän joululle. Joulukuussa ilmoitettiin Brunon joutuneen uuteen polvileikkaukseen - paluu siirtyisi ensi vuodelle. Tämän vuoden puolella ei ole enää puhuttu mitään. Olisi todella, todella suuri sääli, mikäli Brunon pelit olisi pelatut. Kuuluu eleganttiudessaan samaan kastiin Iniestan ja Xabi Prieton kansa.

Manu Trigueros, 9: 3297 min, 4/4
Yksi maailman aliarvostetuimmista keskikenttämiehistä.

Rodrigo Hernández, 9: 3686 min, 1/4
Vaikka pahinta pelättiin, Brunon loukkaantuminen ei kuitenkaan näkynyt kentällä juuri lainkaan. 21-vuotias täytti ennakkoluulottomasti Brunon jättämän aukon pelaten kuluneella kaudella eniten minuutteja koko joukkueesta. Kaikki pitivät Rodria Brunon manttelinperijänä, mutta kukaan ei odottanut sen tapahtuvan näin nopeasti. Rodrin urakehitys oli liiankin nopeaa, sillä seurajohto ei ehtinyt korottaa miehen 20 miljoonan ulosostoklausuulia ennen kuin Atlético iski väliin sopimusneuvotteluihin (samalla kun Atleti valittaa julkisesti Barcan neuvotteluista Griezmannin kanssa). Huhtikuussa maajoukkueessa debytoinut Rodri siirtyy siis ensi kaudeksi takaisin kasvattajaseuraansa.

Javi Fuego, 5: 609 min, 0/0
Javi Fuego hankittiin tammikuussa vähentämään Rodrin ja Triguerosin työtaakkaa. Fuego ei kuitenkaan tarjonnut pelillisesti mitään - Villarreal voitti vain kaksi niistä yhdestätoista ottelusta, joissa Fuego pääsi kentälle.

Pablo Fornals, 9: 3125 min, 4/13
Yksi kauden tärkeimpiä pelaajia. Calleja asetti Fornalsille hyvin vapaan roolin pelintekijänä kärjen alapuolella, ja se tuotti tulosta. Fornals olikin La Ligan maalisyöttötilaston ykkönen yhdessä Messin kanssa.

Laiturit:

Samu Castillejo, 8: 2306 min, 6/5
Alkukaudesta Castillejolle ei ollut löytyä sopivaa roolia joukkueesta, mutta loppukautta kohden peliaika alkoi lisääntyä ja suoritukset parantua. Ajoittain epätasainen ja hieman itsekäs ratkaisuissaan, mutta hyvällä pelipäällä pitää pilkkanaan vastustajan laitapuolustajia

Roberto Soriano, 6: 1434 min, 0/0
Soriano on kenties se, joka kärsi kaikkein eniten valmentajanvaihdoksesta. Toissa kaudella Soriano kuului joukkueen avainpelaajoihin, mutta Callejan alaisuudessa mikään ei tuntunut onnistuvan. Sorianoa yritettiin istuttaa niin laidalle kuin keskikentän keskustaan, mutta italialainen ei löytänyt toissa kauden virettään. Ajautui vuodenvaihteen jälkeen penkille, ja lähtenee kesällä

Denis Cheryshev, 7: 1114 min, 4/2
Cheryshevin alkukausi meni pilalle loukkaantumisten vuoksi, eikä Calleja onnistunut ajamaan häntä sisään miehistöön. Vasta siirtyminen 4-4-1-1 formaatioon loppukaudesta avasi venäläiselle tien avaukseen, jossa hän esiintyikin mallikkaasti.

Dani Raba, 8: 1218 min, 3/4
Kauden yllättäjä. Calleja tykästyi Rabaan valmentaessaan B-joukkuetta ja nosti tämän mukaan ykkösjoukkueeseen. Loukkaantumisten ja Sorianon huonon vireen myötä Raba nousi avauksen pelaajaksi. Monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin kärjessä, laidalla kuin myös hyökkäävää keskikenttääkin. Tuleva kausi näyttää, jäikö kulunut kausi vain suonenvedoksi.

Hyökkääjät:

Cedric Bakambu, 9: 1531 min, 12/0
Puhdas maalintekijä. Oli hyvää vauhtia saavuttamassa Villarrealin yhden kauden maaliennätystä, kunnes kiinalaiset iskivät väliin ja maksoivat Bakambun ulosostoklausuulin . Saavutti kuitenkin yhden ennätyksen olemalla maailman kallein afrikkalainen pelaaja.

Carlos Bacca, 9: 2996 min, 19/7
Kolumbialainen löysi nopeasti yhteisen sävelen Cedric Bakambun kanssa (ei kirjaimellisesti). Bakambun lähdön jälkeen Bacca joutui kantamaan maalintekovastuuta käytännössä yksin, missä hän onnistuikin loistavasti. Baccan pystyjuoksuja tuskin kuitenkaan nähdään ensi kaudella, sillä AC Milan pyytää Baccasta 15 miljoonaa euroa, joka on 32-vuotiaasta liian kova summa. Bacca itse on ilmaissut halunsa lähteä Milanista, vaikka Montella onkin saanut jo kahdet potkut Baccan lainapestin aikana.

Enes Ünal, 6: 1414 min, 5/3
Nuori turkkilainen siirtyi Villarrealin kyllästyttyään lainapesteihin Manchester Cityssä, mutta jo lokakuussa hänet lainattiin jälleen, tällä kertaa Levanteen. Tammikuussa hänet kutsuttiin takaisin Bakambun lähdettyä, mutta ei onnistunut lyömään itseään läpi halutulla tavalla. Ensi kaudella on jo pakko tulla enemmän onnistumisia.

Nicola Sansone, 6: 794 min, 6/2
Maanmiehensä Sorianon tavoin myös Sansone vastuu pieneni tällä kaudella huomattavasti. Sansonelle jäi täksi kaudeksi lähinnä supersubin rooli. Palaa todennäköisesti Italiaan ensi kaudeksi.

Roger Martinez, 6: 227 min, 1/0
Roger oli tammikuun paniikkihankinta, jonka vastuu jäi lopulta hyvin pieneksi. Rogerin tilanne on jokseenkin epäselvä - tammikuussa puhuttiin lainasiirrosta, kunnes maaliskuussa liikkeelle lähti huhu, että kyseessä onkin lainasiirto pakollisella osto-optiolla. Oli diili mikä tahansa, mies tuskin pelannee Villarrealissa ensi kaudella.

Siirtorintamalla huhut ovat jo pyörineet pidemmän aikaa. Gerard Morenon hankintaa pidetään jo liki varmana. Deportivon Sidnei myös siirtynee joukkueeseen lähiviikkoina. Rodrille olisi myös löydettävä korvaaja. Omissa toiveissa olisi kaksi puolustajaa, kaksi hyökkääjää ja keskikenttämies. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Eikä jännitys vielä tämän kauden osalta ole loppunut, sillä Villarreal B tahkoaa yhä nousuplayoffeja. B-joukkue kukisti jo ensimmäisellä kierroksella Athletic B:n ja toisella kierroksella vastassa on Real Madridiakin kiusannut Fuenlabrada. Villarrealin Youtube-kanava striimaa kaikki nousukarsintaottelut.

[ensijokolmas]

Nostellaas sen verran, että Santi Cazorla pelasi eilen 1-1 päättyneessä harjoitusottelussa Herculesia vastaan ensimmäistä kertaa 636 päivään Jättimäinen yhdelle vuosikymmenen vaihteen hienoimmalle pelaajista Espanjan kentillä. Teki lopulta myös hienon uran Lontoossa ja toivotaan, että vaikeudet jalan kanssa eivät ole laskeneet tasoa liiaksi. Cazorla-Bruno-Trigueros-Fornals keskikenttä olisi parhaimmillaan melkoista seksiä. Vaan onko liian kaukana todellisuudesta (pysyvätkö Fornals ja Trigueros, toipuuko Bruno ja onko Santista enää mihinkään..)?

e: Itseasiassa ihan kiimaisen avauksen tuossa Keltaisen Sukellusveneen porukasta saisi, jos loukkaantumistilanne suosisi. Materiaali on kuitenkin kapeahko.

[Amar]

Cazorlalle Toki Santilla on yhä edessään suuri urakka päästäkseen ottelukuntoon, eikä Brunon todellisesta kunnosta ole mitään tietoa. Trigueroskin missaa kauden alun käytyään kesällä polvioperaatiossa, joten aikamoisen monta rukousta saa jalkapallojumalille lähettää, mikäli kyseisen kvartetin haluaa yhdessä nähdä

Uudet hankinnatkin ovat myös herättäneet pientä kiimaa. Bakambusta saadut 40 miltsiä käytettiin mielestäni erittäin viisaasti kahteen laatuhyökkääjään. Keltapaitoihin siis liittyy La Liga -seuraajille tuttu Gerard Moreno sekä Ligue 1:ssa maaleja mättänyt Karl Toko-Ekambi. Rodrin jättämää aukkoa tulee täyttämään argentiinalaismedioissa uudeksi Mascheranoksi tituleerattu Santiago Cáseres. Puolustukseen saapuu vielä kaksi latinoa lisää, toppari Funes Mori ja laitapakki Miguel Layún.

Nykyiselläkin kokoonpanolla Villarrealin tulisi taistella viimeisestä UCL-paikasta Sevillan, Bilbaon, Valencian ja Betisin kanssa. Tämänhetkinen ihannekokoonpano näyttäisi suunnilleen tältä:



e. Cazorla itsekin myöntää, että on kaukana pelikunnosta, ja kokee yhä pientä kipua pelatessaan
https://www.independent.co.uk/sport/football/live-match-centre/european/former-arsenal-star-santi-cazorla-still-in-pain-after-first-appearance-636-days-villarreal-injuries-a8454611.html

[Amar]

Calleja on kesällä pistänyt joukkuetta melkoisesti uusiksi. 4-4-2 on heitetty romukoppaan, ja Calleja lähtee kauteen luottaen 4-3-1-2 -systeemiin. Tämä on näkynyt pelaajaliikenteessä - kuluneen viikon aikana joukkueesta on ulostettu mm. laiturit Castillejo sekä Cheryshev, joka käsittämättömästi päästettiin lainalle vain, koska hän ei sopinut Callejan pelitapaan. Heidän tilalleen ei ole hankittu ketään, vaan Calleja on päättänyt luottaa omiin kasvatteihin sekä muutamaan aiemmin tehtyyn täsmähankintaan.

Toimittaja Javi Mata vertasikin Callejaa muuan Pep Guardiolaan, joka niin ikään otti valmennusvastuun tultuaan B-joukkueesta, antoi muutaman tähtipelaajan lähteä (Ronaldinho, Deco, Eto'o), luotti omiin kasvatteihin ja alkoi määrätietoisesti ajaa sisään omaa pelitapaansa. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Callejan sukellusvene suunnistaa...

Ja erityishattu on myös nostettava Santi Cazorlalle, joka pelasi kauden jokaisessa ystävyysottelussa vähintään 45 minuuttia! Se sama maaginen kosketus sieltä löytyy yhä. Cazorla tulee tosissaan taistelemaan paikasta avauskokoonpanossa kauden ensimmäisessä ottelussa Real Sociedadia vastaan, sen verran hyvin Cazorlan preseason sujui.

[Amar]

Callejan luotsaama sukellusvene on lähtenyt kovin yskähdellen käyntiin. Sunnuntaina tuli ensimmäinen voitto kauden surkeimmalla pelillä. Lukuisista uusista kasvoista huolimatta materiaali on edelleen kapea. Tämä on näkynyt etenkin puolustuksessa, jossa Calleja on joutunut pitämään Alvaro Gonzalezia avauksessa lukuisista tötöilyistään huolimatta, kun toinen tötöilijä Funes Mori on penkitetty. Santy Caseresin loukkaantuminen pakotti seurajohdon hankkimaan siirtoikkunan ulkopuolelta paniikkikorvaajana Manuel Iturran, joka on viime vuosina kyntänyt lähinnä eri La Ligan putoajajoukkueita. Keskikentän tämänhetkisestä ohudeesta kertonee myös se, että Calleja harkitsee Ramiro Funes Morin peluutusta pivotena päivän UEL-ottelussa Steven Gerrardin Rangersia vastaan.

Villarreal ja Rangers kohtasivat viimeksi Mestarien Liigan ensimmäisellä knockout-kierroksella vuonna 2006. Tuolloin Villarreal menii vierasmaalein jatkoon ja eteni aina semifinaaleihin asti. Vuoden 2006 semifinaalikokoonpanosta edelleen kaksi pelaajaa vaikuttaa joukkueessa - nykyinen kolmosvahti Barbosa sekä valmentaja Calleja. Tänään panokset eivät ole aivan yhtä suuret, ja rotaatiota tultaneen näkemään. Toiveissa on ainakin peliaikaa Sansonelle ja nuorelle laitapakille Miguelonille, joka pelasi upean preseasonin. Santi Cazorlaa lepuutettiin Leganesia vastaan, joten hänet tullaan ainakin näkemään kentällä.

[Amar]

Vaikeata on. Jälleen kerran joukkue mählää Eurooppa-liigassa maalin johdon kahteen otteeseen ja on vielä hävitä. Kuten sanottu, joukkueen peli on joka kerta hyvää, mutta koskaan ei voi olla varma, milloin se takaisku tulee riippumatta siitä, kuinka hyvin peli on hallussa. Kotipelit ovat jostain syystä olleet erityisen hankalia, Villarrealilla on ainoastaan kaksi pistettä viidesta kotiotteluta, mikä on kerrassaan luokaton suoritus.

Kaikki tämä taas lisää painetta Callejan harteille, joka onkin käynyt tavallista kuumempana viime otteluissa. Toivotaan, että kurssi kääntyy, viimeistään maaottelutauon jälkeen viime vuosien pisteautomaattia Atléticoa vastaan

[amasub]

Hirvittävän sekaisin tuntuu Villarrealin pakka olevan tällä hetkellä. Fanien syyttävä käsi osoittaa Callejaan, eikä täysin syyttä. Vaikuttaa, ettei hän ole täysin oppinut tuntemaan tai ei ole valmis hyväksymään käytössään olevien keskikenttäpelaajien ominaisuuksia. Mielestäni hän yrittää laittaa miehiä vääriin rooleihin, tästä seurauksena on luovuuden puutos hyökkäyssuuntaan sekä muutenkin haavoittuvan puolustuksen jääminen ilman keskikentän tukea.

Oliko hyökkäyssuuntaan vahvojen Castillejon ja Cherysevin lähtö Callejan vai seurajohdon tekosia, mutta kyllä näiden miesten puuttuminen on varmastikin vaikuttanut paperilla vahvan kärkimieskolmikon tehottomuuteen. Rodrin veroista korvaajaa ei saatu puolustavan keskikenttämiehen rooliin ja siitä on maksettu kovaa hintaa.

Surkeutta kuvastaa sekin, että alkukauden paras puolustaja on ollut erittäin hidas ja kankea Victor Ruiz. Ihmettelen suuresti, ettei keskuspuolustukseen hankittu kesällä vahvistusta, Funes Mori näyttää olevan Alvaron kaksoiskappale, eikä tässä meriitissä ole mitään kehuttavaa.

[Amar]

Kauden alusta alkaa tulla jo huolestuttavan paljon deja-vu -fiiliksiä kauteen 2011/2012, joka lopulta johti surullisenkuuluisaan putoamiseen. Joukkueen pitäisi olla paperilla tarpeeksi kova taistelemaan jopa UCL-paikoista, joten en pitäisi alkukauden romahdusta huonojen pelaajahankintojen ja -myyntien syynä. Päinvastoin, mielestäni joukkue on paperilla paras sitten Pellegrinin aikojen.

Suurin ongelma tuntuu tällä hetkellä olevan mentaalipuolella. Joukkueen itseluottamus on aivan pohjalla, eikä se enää uskalla pelata. Tämä näkyy lukuisina hukattuina maalipaikkoina sekä vastustajan lisäaikamaaleina. Torstain cup-ottelussa se pupelsi kahden maalin johdon Segundaseura Almeriaa vastaan, ja muutamaa päivää aiemmin keltapaidat hävisivät Alavesille niin ikään johdettuaan ottelua ensimmäisellä puoliajalla.

Calleja on toistaiseksi säilyttänyt työpaikkansa ainoastaan sen vuoksi, että tarjolla ei ole tällä hetkellä parempiakaan vaihtoehtoja. Isot nimet, kuten Jardim tai Conte ovat utopistisiä vaihtoehtoja, joten jäljelle jää enää espanjalaisia perussarjajyriä a la Pepe Mel tai Juande Ramos. Roigilla lienee hyvässä muistissa kausi 2011/2012, jolloin hän palkkasi  Jose Francisco Molinan, ja myöhemmin Miguel Angel Lotinan "pelastamaan" Villarrealin putoamiselta. Calleja saanee jatkaa pestissään vielä seuraavaan maaottelutaukoon saakka, mutta sitä ennen hänen on otettava pakkovoitot Levantesta ja Rayosta.