Villarreal C.F. 2021/22

[Amar]

Ja näin on vuosi 2018 Villarrealin osalta paketissa, sillä ensi kierroksen vastus Real Madrid höntsää samaan aikaan seurajoukkueiden MM-kisjoja. Pidempi joulutauko lienee paikallaan niin pelaajoille kuin kannattajillekin. Joukkue ei ole onnistunut vielä kertaakaan (kaikki kilpailut mukaan lukien) ottamaan kahta perättäistä voittoa, eikä yksittäinenkään voitto ole enää tuonut "tästä se nyt lähtee" -fiilistä. Vuoden viimeisten otteluiden seuranta on tuntunut jo urakalta.

Tämä johti lopulta siihen, ettei myöskään vuodesta 2018 selvitty ilman potkuja, vaan Javi Calleja sai lopulta lähteä. Kauden ensimmäisessä viestissä vertasin Callejaa jopa Pep Guardiolaan - joka niin ikään vietti joukkueessaan pitkän pelaajauran, kunnes lopulta siirtyi samaisen joukkueen päävalmentajaksi harjoiteltuaan ensin valmentamista B-joukkueessa. Loppu oli historiaa. Callejasta ei kuitenkaan ollut uudeksi Guardiolaksi - ei, vaikka Roig antoikin Callejalle lukuisia mahdollisuuksia osoittaa epäilijänsä vääriksi. Vaikka epäonnistunut syyskausi jääkin monen muistikuviin, tullaan Calleja muistamaan hienona miehenä, joka antoi joukkueelle kaikkensa, niin pelaajana kuin valmentajana.

Callejan tilalle saapui Luis Garcia Plaza, nimi, joka on jäänyt jo aika monelta jalkapallon seuraajalta unholaan. Garcia muistetaan parhaiten Levantesta, jonka hän nosti konkurssin partaalta takaisin La Ligaan vuonna 2010. Onnistuneiden Levante vuosien jälkeen miestä pidettiin jopa tulevana Valencia-luotsina, mutta lopulta hän vietti Getafessa kolme kautta. Vuonna 2014 Garcia lähti höntsäilemään ensiksi Arabiemiraatteihin ja myöhemmin Kiinaan, ja nyt, viiden kauden tauon jälkeen hän palaa taas Espanjaan.

Euroopassa tilanne näyttää paremmalta, kun Luis Garcia onnistui ensimmäisessä ottelussaan päihittämään Spartakin, ja täten varmistamaan lohkovoiton. Sporting CP, joka asettuu vastaan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ei ollut kuitenkaan suotuisa arpa, mutta toivotaan että helmikuun aikoihin Sukellusveneen kurssi olisi vihdoin kääntynyt.

[Amar]

Ja puuhasteluksi se näyttää menevän. Luis Garcia ehti olla 49 päivää Keltaisen Sukellusveneen käskyttäjänä, kunnes Roig sai jälleen tarpeekseen. Potkut ei sinällään ollut yllätys ottaen huomioon, että Garcia ei onnistunut saamaan kasaan ainuttakaan liigavoittoa, mutta Garcian paikkaajan nimeäminen aiheutti itsessäni jälleen pienen epätoivon puuskahduksen.

Pian Garcian potkujen jälkeen Roig ilmoitti pestanneensa puolitoista kuukautta sitten erotetun Javi Callejan takaisin. Toki asiat ovat kusseet jo kauan ennen Garcian potkuja, mutta Callejan uudelleenpalkkaaminen oli kuin se kuuluisa piste i:n päälle.

Villarreal tuntuu menettäneen täysin identiteettinsä hyvin johdettuna seurana, joka panostaa pelaajien kehittämiseen ja täsmähankintoihin. Parin viime kauden touhusta on ollut hyvä johtaminen kaukana.

Kesä 2016 oli avainasemassa tämän suhteen. Tuon vuoden kesäkuussa Villarrealia 17 vuotta palvellut urheilutoimenjohtaja Antonio Cordon jätti seuran, minkä jälkeen Villarreal on tehnyt jo useamman hutiliikkeen siirtomarkkinoilla. Se on kahden viime kauden aikana käyttänyt 52 miljoonaa euroa kolmeen hyökkääjään (Gerard Moreno, Ekambi, Enes Unal), jotka kaikki ovat ennemmin tai vähemmin flopanneet. Ja tuohon summaan ei edes ole laskettuna 12 miljoonan linnakundia Ruben Semedoa. Eikä kaveeraus saudien kanssa varsinaisesti nostattanut imagopisteitä.

Kesä 2016 antoi myös alun surulliselle valmentajakierteelle Marcelinon lähdön myötä. Tämä tapahtui harmittavasti elokuun lopulla, jolloin sekä vapaiden ja tasokkaiden valmentajien että budjetin määrä oli rajallinen. Näin valinta kohdistui verrattain kokemattomaan Fran Escribaan, jonka hyvän ensimmäisen kauden jälkeen Roig ei voinut olla antamatta miehelle uutta sopimusta. Escriban todellinen taso tuli kuitenkin toisella kaudella ilmi ja hän sai potkut jo kuuden kierroksen jälkeen. Ja jälleen kerran valmentajaksi valikoitui kokeman herrasmies Javi Calleja.  Tismalleen sama kaava toistui tällä kaudella, kun Calleja korvattiin Luis Garcialla.

Villarrealin penkin päässä siis suhmuroi jo kolmatta kautta toistaitoinen valmentaja, ja tähän kun lisää Brunon, pelillisen johtajan, puuttuminen sekä epäonnistuneet pelaajahankinnat, niin katastrofin ainekset ovat valmiina.

[Amar]

Vai että Valencia

Eurooppa-Liigassa Sukellusvenellä kulkee lujaa, eikä se ole vielä kyseisessä kilpailussa hävinnyt otteluakaan. Itse asiassa se on napannut Euroopassa yhtä monta voittoa kuin liigassa tällä kaudella... Nyt siis puolivälierissä vastaan tulee paikallisvastustaja Valencia, ja ainakin itse odotan hyvin, hyvin tasaista otteluparia.

Loistava vire Euroopassa osoittaa myös sen, että suurin ongelma tällä hetkellä on pelaajien pään sisällä, eikä niinkään valmentajassa tai varsinkaan materiaalin riittävyydessä. Callejan takaisinpalkkaus vaikuttaa ainakin toistaiseksi onnistuneelta vedolta. Pelaajat ovat omaksuneet Callejan uuden 3-5-2 -formaation, ja se on jopa liigassakin poikinut kaksi voittoa - mikä on samalla kaksi voittoa enemmän kuin Luis Garcian alaisuudessa. Viime viikon vierasvoitto Levantesta oli elintärkeä, ja sen avulla Villarreal nousi jo pois putoamisviivan alta.

Seuraavat kaksi peliä ovatkin sitten varsinaisia kuolemanotteluita: tänään Rayo (19. sija) kotona ja maaottelutauon jälkeen Celta (18. sija) vieraissa. Voitot näistä otteluista avaisivat henkistä umpisolmua huomattavasti, mutta nuo kuusi pistettä tulevat olemaan suuren työn ja tuskan takana tämän kauden Villarrealille...

[Amar]

Kausi 2018/2019 jätti Keltaiselle Sukellusveneelle taakseen lukuisan monta pupellusta, tuhansittain turhastumisen hetkiä sekä ajoittaista epätoivoakin. Viime kerralla, kun presidentti Fernando Roig joutui kenkimään kaksi valmentajaa saman kauden aikana, matka johti Segundaan. Kuluneella kaudella sama kohtalo vaikutti jo ajoittain väistämättömältä, mutta huhtikuun kolmen ottelun voittoputki - joka muuten oli liigakauden ainoa yli ottelun kestänyt voittoputki - hilasi joukkueen putoamisviivan yläpuolelle, missä se sinnitteli kauden loppuun saakka.

Kuluneen kauden, kaikkien pettymysten ja synkkyyden keskellä loisti kuitenkin yksi valonsäde - Santi Cazorla. Äijä on kaksi vuotta pois pelikentiltä ja miestä hoitaneet lääkärit pitävät häntä onnekkaana (Cazorlan nilkassa on tällä hetkellä suuri pala käsivarresta leikattua ihoa), että hän pystyy kävelemään. Kaiken tämän jälkeen Santi pelaa yhden uran parhaista kausistaan ollen joukkueensa pelillinen sielu. Meikäläisen ymmärrys ei enää tähän riitä, mutta onneksi se ei ole tarpeen. Viime kaudella kuvattu videoklippi itkevästä Santista, jota Javi Calleja lohduttaa, menee vahvasti tunteisiin ja samalla kuvastaa hyvin Villarrealin viime kautta

Kesän aikana Javi Calleja, yhdessä seurajohdon kanssa, on rohkeasti tarttunut kiinni viime kauden epäkohtiin. Tunaroiva puolustus on pistetty kokonaan uuteen uskoon. Kauden päättäneistä neljästä keskuspuolustajasta ainoastaan Ramiro Funes Mori on jäänyt seuraan. Viime kauden ihannepuolustuslinjasta Costa - Funes Mori - Alvaro - Mario yksikään ei kuulu alkavan kauden ihanneavaukseen - ja täysin aiheesta. Puolustuksen uudeksi johtohahmoksi on hankittu kokenut Raul Albiol, joka halusi palata Napolista takaisin kotiseudulleen Valencian alueelle. Oma kasvatti Pau Torres, joka kehittyi huimasti viime laina pestillään, aloittanee kautensa avauksessa Albiolin rinnalla. Laidoille hankitut Alberto Moreno ja Ruben Peña ovat myös lähtökohtaisesti EOM:ää viime kauteen verrattuna.

Hyökkäyspäässä vikkelään ja robbenmaiseen Samu Chukwuezeen kohdistuu suuret odotukset tällä kaudella. Chukwueze oli viime kaudella yksi Villarrealin harvoista valopilkuista Santi Cazorlan ohella. Nigerialaistaituri nousi hyvin lyhyessä ajassa C-joukkueesta ykkösmiehistöön, ja otti kauden edetessä suurta roolia joukkueen hyökkäyspelissä, kun Carlos Baccalla, Karl Toko-Ekambilla sekä ennätyshankinta Gerard Morenolla oli vaikeampaa. Etenkin Morenolta odotetaan täksi kaudeksi tasonnostoa Espanyol-aikaiseen maalivireeseen.

Pre-seasonilla Villarreal on ottanut seitsemästä ottelustaan kuusi voittoa, ja harjoitusotteluiden perusteella lauantaina Granadaa vastaan nähtäneen huomattavasti nälkäisempi ja paremmin valmistautunut Villarreal kuin viime kauden avauksessa Real Sociedadia vastaan. Eurooppaan pääsy on tälläkin kaudella tavoitteena, mutta sen saavuttaminen on hankalaa, sillä kilpakumppanit kuten Real Sociedad, Celta Vigo ja Espanyol ovat ottaneet suuria kehitysaskelia eteenpäin. Alla vielä tämänhetkinen ihanneavaus harjoituskauden perusteella:

------------ Gerard -------------

Moi Gomez - Iborra - Chukwueze

------ Cazorla - Anguissa -------

Moreno - Torres - Albiol - Peña

------------ Asenjo ----------------

[amasub]

Toiveissa oli vielä yhden tasokkaan keskuspuolustajan hankinta, mutta Roigin tänään antaman lausunnon tätä ei ole tulossa . Ilmeisesti Mariota kaavaillaan tarvittaessa hoitamaan topparin roolia. Alvaron lähdettyä puolustus ei mitenkään voi olla viimekautista heikompi. Toisaalta en ole aivan vakuuttunut, että Anguissa on riittävä hoitamaan keskikentän puolustavan roolin. Brunon paluu jäänee tälläkin kaudella näkemättä.
Hyökkäyspelin uskon kyllä olevan riittävällä tasolla, onhan Gerardkin selvästi piristymään päin.

Muutamien pelaajien uloslainoja kyllä hieman ihmettelen, Alfonso sekä Jaume etunenässä, mutta Calleja ei selvästikään katso heille olevan käyttöä.

Kuitenkin tulossa on parannus sijoituksen ja peli-ilmeen osalta viime kauden surkeuteen ja kaaokseen verrattuna, mutta eurokentille ei tule asiaa olemaan. Puolustus ei vaan tule riittämään...

[Amar]

Puolustus ei vaan tule riittämään...

Näinhän siinä sitten kävi. Kyllähän tuo joukkue yhtä lisäpuolustajaa kaipaisi, mutta mitä vielä - Roig hankkii lisää hyökkäysvoimaa Malagan Javier Ontiverosin muodossa Mitä Segundan nousuplayoffeja tuli seurattua, niin kyseessä on kyllä loistava ostos, muttei kuitenkaan se kaikkein välttämättömin... Hulinapelejä tullaan siis näkemään niin kauan, kun Javi Calleja jatkaa puikoissa, todennäköisimmin jo ensi perjantaina Levantea vastaan. Paco Lopezin Levantea kun ei myöskään tunneta kovin puolustusorientoituneena joukkueena.

[Amar]

Kauden kolme ensimmäistä ottelua olivat viime kaudelta tuttua Villarrealia - omissa soi ja johtoaseman turvaaminen oli äärimmäisen työn ja tuskan takana. Leganesia ja Valladolidia vastaan Calleja vaihtoi astetta enemmän pallonhallintaan ja hitaisiin hyökkäyksiin perustuvaan pelityylin, mikä toi mukanaan kaksi perättäistä voittoa ja nollapeliä.

Positiivista on myös se, että Gerard Moreno on onnistunut jättämään tuhnukautensa taakseen ja johtaa toistaiseksi Pichichi-pörssiä viidellä maalilla. Viime kaudella Moreno saavutti saman rajapyykin vasta 28. kierroksella. Uusista hankinnoista etenkin Andre-Frank Zambo Anguissa, mahtipontisen nimensä lisäksi, on ihastuttanut letkeydellään. Leganesia vastaan Javier Ontiveros hankki vaihdosta tultuaan rankkarin sekä iski ratkaisevan 2-0 maalin, joten Calleja saattaa hyvinkin palkita Marbellan vipeltäjän avauksen paikalla illalla. Toki myös paluumuuttaja Moi Gomez on iskenyt vasemmalla laidalla kendotehot 2+2, minkä vuoksi Calleja on illalla vaikean valinnan edessä.

Barcelonan minikriisi tarjoaa Villarrealille pienen sauman yllätyspisteeseen tai jopa ensimmäiseen voittoon Blaugranasta sitten Rijkaardin aikojen. Barcelonan kotiformi ja Messin paluu ovat kuitenkin tekijöitä, joilta ei pakoon pääse, joten pisteenkin naaraaminen tulee olemaan haastavaa...

[Amar]

Joo, Calleja on viimein tuntunut löytävän jonkinlaista balanssia toimivan hyökkäys- ja puolustuspelin välillä alkukauden töhöilyjen jälkeen. Jotkut spanskireportterit pitävät Real Sociedadia ja Villarrealia jopa tämän hetken vahvimpina kandidaatteina kamppailussa nelossijasta.

Tämmöstä kuukausi sitten hornaadatopikissa. Sen jälkeen on pelattu neljä etukäteen helppoa ottelua, joista saldona on huikeat yksi pistettä. Marraskuun aikana Sulkellusveneen peli on alkanut huolestuttavan paljon muistuttaa surullisenkuuluisaa viime kautta. Pallo pyörii ihan kivasti, joo, mutta korkea prässilinja murtuu liian helposti ja vastahyökkäyksissä Villarreal on ollut hyvin haavoittuvainen.

Viimeisistä otteluista olisi pitänyt ehdottomasti kairata enemmän pisteitä, sillä loppuvuodesta vastassa on vielä Valencia, Atlético, Sevilla ja Getafe. On siis hyvinkin mahdollista, että Villarreal nähdään uuden vuoden koitteessa jälleen lähempänä putoamisviivaa kuin europaikkoja, huolimatta lupauksia herättäneestä alkukaudesta.

[amasub]

Kovin huolestuttavaa on Villarrealin päästämien maalien määrä tälläkin kaudella. Liian helposti vastustajat pääsee vastahyökkäyksissä juoksemaan puolustuksen läpi. Lisäksi sijoittumis/merkkausvirheitä tulee useita joka matsissa, eikä Asenjokaan ole päässyt huippuvuosiensa tasolle.

Vaikuttaa, että Calleja ei vaan saa joukkuepuolustusta toimimaan käyttämillään pelitavoilla. Mielestäni tuolla puolustuksen materiaalilla pitäisi pelata Marcelinon aikoinaan käyttämällä "inhovarmistavalla" taktiikalla.

[Amar]

Kovin on bipolaarista submarinon meno. Tuntuu, että joka kerta kun tähän topikkiin kirjoittaa jotain positiivista, niin vire kääntyy negatiiviseksi ja päinvastoin Ehkäpä siis tämäkin hehkutus kannattaisi jättää kirjoittamatta, mutta...

Tekeminen näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä! Kolme viimeisintä ottelua ovat olleet upeita - saaliina on hankalat vierasvoitot Anoetalta ja Pizjuanilta sekä kotivoitto rotta-Getafesta. Europaikkoihin on tällä hetkellä matkaa vain kaksi pistettä.

Hieman ironisesti viime aikojen hyvistä otteista voi kiittää osittain Cazorlan loukkaantumista. Cazorlan huilin vuoksi Calleja "joutui" peluuttamaan vireensä menettänyttä Manu Triguerosia keskikentällä. Trigueros kiitti luottamuksesta ja on Valencia-ottelun jälkeen loistanut Zambo-Anguissan rinnalla keskikentän keskustassa. Toki Cazorla osoitti jälleen mahtavuutensa tulleessaan eilen vaihdosta kentälle La Realia vastaan, mutta uudessa roolissa vasemmalla laidalla.

Tammikuun otteluohjelma näyttää varsin mukavalta. Ensi viikonloppuna Copassa vastaan asettuu Segunda B:n jumbojoukkue Orihuela. Liigan puolella tulossa ovat kotiottelut Espanyolia ja Osasunaa vastaan sekä vieraspeli Alavesia vastaan. Toiveissa siis olisi, että hyvä vire jatkuisi vielä jonkin aikaa, mutta todennäköisesti jo helmikuussa tässä topikissa taas manaillaan europaikkojen kaukaisuudesta

[Amar]

Yksi Villarrealin seurahistorian kovimmista hankinnoista on paketissa, kun Paco Alcácer siirtyy pelaamaan keltamustista kokokeltaisiin. Jos joskus on tullut annettua keppiä seuran viimeaikaisesta siirtopolitiikasta, niin nyt on vaihteeksi nostettava hattua Roigille ja kumppaneille, sen verran kovasta hankinnasta on kyse. Ekambin lähtö kaikkine kiukutteluineen ei hirveästi tämän uutisen jälkeen paina. Nyt kasassa on tosiaan runko, jolla eurokentille olisi päästävä. Viisi Espanjan maajoukkuemiestä (Alcacer, Gerard, Cazorla, Albiol, Pau), Afrikan ihmeet Chukwueze ja Anguissa, huippuvireensä uudelleen löytänyt Trigueros...

[Amar]

Kolme kotitappiota tällä kaudella, Leganesia, Espanyolia ja Celtaa vastaan. Hiphei. Mallorcaa vastaan Villarreal ei ole vielä kotona ehtinyt pelaamaan, mutta vierastappio sentään löytyy saarelaisiakin vastaan.

Tänään keltapaidoilla oli mahtava sauma ottaa kiinni muita kärkijoukkueita, sillä yksikään muista kilpailijoista ei ottanut voittoa tällä kierroksella. Solidaarisuuttaan kuitenkin Villarreal meni häviämään kotonaan Leganesia vastaan, joka otti kauden ensimmäisen vierasvoittonsa.

Europaikat alkavat näillä otteilla jälleen karata näköpiiristä, mutta toisaalta, jos leganesit ynnä muut ovat kotona liian kovia paloja purtaviksi, ei Eurooppaan ole menemistä. Sääli, sillä Villarrealilla on, kuten yllä on mainittu, kasassa yksi viime vuosien kovimmista joukkueista. Syyttävä sormi alkaa pikku hiljaa osoittaa jälleen Javi Callejan suuntaan, jos sukellusveneen kurssi ei ala kääntyä.

[Amar]

Näin karanteeniaikaankin seuran ympärillä on riittänyt viime aikoina pientä hulinaa...

Operaatio Oikos on jälleen nostettu pöydälle, tällä kertaa huomio on kiinnittynyt Getafen ja Villarrealin väliseen viime kauden päätösottelun. Marcalle vuodettujen tietojen mukaan Arandan poppoo olisi maksanut seitsemälle Villarrealin pelaajalle, jotta he häviäisivät Getafelle. Saapi nähdä mitä tuosta seuraa, ja että pitääkö Marcan tiedot ylipäätään paikkansa. Arandan oletettu suunnitelmahan ei lopulta edes toiminut, sillä Getafe ei kaikesta huolimatta onnistunut voittamaan ottelua. Ainoa nimi, joka Villarrealin puolelta on mainittu, on Juvenil A:n valmentaja Miguel Angel Tena, joka on saattanut toimia jonkinlaisena välikätenä Arandalle.

Jotain positiivista ja odottamatonta on tapahtunut myös, kun seura tiedotti Bruno Sorianon palanneen joukkuetreeneihin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen Brunohan kävi viime kesänä viimeisenä oljenkortenaan Turussa Sakari Oravan leikkauspöydällä parin aikaisemman tuloksettoman operaation jälkeen. Olisi kyllä huikeaa, jos Orava olisi saanut taiottua Brunon polven vielä pelikuntoon, vaikkakin haaveet kokonaisen ottelun pelaamisesta lienevätkin vielä kaukaisia. Mutta eipähän tarvitse kaukaa etsiä esimerkkiä ihmeparantumisen tehneestä keskikentän taikurista...

Mainitaan vielä lopuksi sekopäisestä tapahtumaketjusta, jonka voisi hyvin lisätä "Vain Espanjassa" -kategoriaan Villarreal B on nimittäin aloittanut joukkueharjoitukset huolimatta siitä, että heidän kautensa on jo paketissa. Tämä päätös juontaa juurensa lokakuussa pelattuun paikalliskamppailuun Castellónin ja Villarreal B:n välillä, joka päättyi Castellonin 3-0 luovutusvoittoon. Itse ottelu päättyi kentällä B-joukkueen 1-2 vierasvoittoon huolimatta siitä, että B-joukkue oli ottanut kolme punaista korttia pelaten suuren osan ottelusta kahden miehen vajalla. Tämän seurauksena joukkueella oli lopussa kentällä ainoastaan 6 rekisteröityä pelaajaa, sillä kaksi kenttäpelaajista oli alle 18v junnuja, joita ei sääntöjen mukaan tarvitse rekisteröidä. Tämä alittaa 7 rekisteröidyn pelaajan vähimmäisrajan, jolloin ottelun jälkeen Castellon tuomittiin voittajaksi

Villarreal on luonnollisesti valittanut päätöksestä, mutta espanjalaiseen tyyliin lopullista päätöstä ei vieläkään ole tehty, joten B-joukkue elättelee edelleen toivoa siitä, että päätös kumottaisiin. Jos näin kävisi, niin Castellon putoaisi nousukarsinnoista ja Villarreal B nousisi neljänneksi karsimaan noususta Segundaan.

[mice]

Pari voittoa nyt tauon jälkeen, kun Bacca onnistui eilen ainoana saamaan pallon verkkoon. Ihan koko peliä ei tullut katsottua, vaan silmäiltyä sieltä täältä, mutta vieläkö tässä olisi saumoja nousta ihan tuonne kärjen tuntumaan. Edit. Barcelona ja Real Madrid toki ovat karussa, mutta lähinnä kolmospaikka ei ole ihan mahdottoman kaukana.

[Amar]

Pari voittoa nyt tauon jälkeen, kun Bacca onnistui eilen ainoana saamaan pallon verkkoon. Ihan koko peliä ei tullut katsottua, vaan silmäiltyä sieltä täältä, mutta vieläkö tässä olisi saumoja nousta ihan tuonne kärjen tuntumaan. Edit. Barcelona ja Real Madrid toki ovat karussa, mutta lähinnä kolmospaikka ei ole ihan mahdottoman kaukana.

Kyllähän europaikoille pääsy on tämän kauden ehdoton tavoite, mutta UCL-paikka on ainakin omissa papereissa vielä varsin kaukainen haave. Getafe ja Valencia sen sijaan ovat esiintyneet sen verran ailahtelevasti, etten pidä mahdottomuutena sitä, että Villarreal kampeaisi itsensä näiden kahden edelle.

Urakkaa toki ei helpota se, että joukkue kohtaa vielä loppukaudesta jokaisen tämänhetkisen top 9 joukkueen Atléticoa lukuun ottamatta + Betis vieraissa Tämä sitten vielä kahden pelin viikkotahdilla, niin vaikeaa tulee olemaan...

[Amar]

Päivän Marcan kannessa ei poikkeuksellisesti nähty Real Madridia, vaan kolme sankaria, jotka palasivat helvetin tulista takaisin pelikentille.

Sergio Asenjo, 4 kertaa polvi hajalle, yhteensä lähes kolme vuotta poissa pelikentiltä. Santi Cazorla, 8 operaatiota, 2 ja puoli vuotta yhtäjaksoisesti poissa. Bruno Soriano, edellisin peli 1128 päivää sitten Valenciaa vastaan, kunnes palasi viime maanantaina 36 vuoden iässä.

Vähän meinasi itselläkin tulla tippa linssiin, kun Bruno parahti ottelun jälkeisessä haastattelussa itkuun. Tässä vielä Sid Lowen hieno kolumni maanantain tapahtumista:

https://www.theguardian.com/football/2020/jun/24/la-liga-bruno-soriano-return-villarreal-sid-lowe

[Amar]

Cazorla-Bruno-Trigueros-Fornals keskikenttä olisi parhaimmillaan melkoista seksiä. Vaan onko liian kaukana todellisuudesta (pysyvätkö Fornals ja Trigueros, toipuuko Bruno ja onko Santista enää mihinkään..)?

Nostellaas ylös tätä parin vuoden takaista viestiä. Tänään nähtiin keskikentällä Cazorla, Bruno ja Trigueros ensimmäistä kertaa yhdessä. Melkoisessa pyörityksessä oli vajaamiehinen Betis noiden vaihtojen jälkeen. Fornals on ehtinyt jo siirtyä Lontooseen, mutta ehkä Joaquinin esiintyminen vastapuolella paikkasi tätä puutetta

[amasub]

Niin vaan paikka eurokentille tuli plakkariin, vaikka olin kauden alussa satavarma, että omissa tulee soimaan aivan liikaa, jotta Villarrealilla olisi asiaa top6 sakkiin.
Harvoin voi olla näin iloinen oltuaan väärässä.

Olihan upeaa nähdä Brunon paluu, sekä Santin tykkikausi kumpaisenkin poistuessa keltaisesta sukellusveneestä, ainakin kentän puolelta.

Tämä kausi sujui lopulta odotuksiani paremmin, nyt vaan odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan....

[mice]

Varsin positiivinen loppukausi kieltämättä ja tuli seurattua Villarrealin otteita kyllä tauon jälkeen selvästi alkukautta enemmän. Mielenkiinnolla kohti ensi kautta.

[Amar]

Pientä katsausta kokoonpanotilanteeseen:

Maalivahdit: #1 Sergio Asenjo (31), #13 Andrés Fernandez (33)

Maalivahtirintamalla ei nähtäne (taaskaan) suuria muutoksia. Sergio Asenjo pelasi jälleen huippukauden, eikä kukaan ole tulossa syjäyttämään hänen paikkaansa. Andrés Fernandez on varsin pätevä kakkosveska. Kunniamaininta uskolliselle kolmosveskarille Mariano Barbosalle, jonka sopimus päättyi tähän kauteen.

Huhuja: Andrésia on huhuttu nousijajoukkue Huescaan. Itse pitäisin mielelläni Andrésin kakkosveskana, jos miehellä itsellään on haluja pysyä seurassa.

Keskuspuolustajat: #3 Raul Albiol (34), #4 Pau Torres (23), #6 Ramiro Funes Mori (29), #22 Soufiane Chakla (26)

Vaikka Albiol ja Torres ovatkin liigan eliittiä, keskuspuolustajan tontille kaivattaisiin ehdottomasti enemmän leveyttä ensi kaudeksi. Viime kauteen lähdettiin kolmella puolustajalla, ja sitten oltiin mietaita, kun Albiol ja Torres eivät saaneetkaan tarpeeksi lepoa. Chakla nostettiin kesken kauden B-joukkueesta, ja mietaita oltiin jälleen, kun marokkolaisen taso ei riittänyt La Ligaan. Funes Mori oli muutamassa pelaamassaan otteluussa jälleen niin hasardi, etten toivo hänen pelaavan enää peliäkään keltapaidoissa.

Huhuja: Turhan vähän on uusista keskuspuolustajista huhuttu. Dimitrios Siovasin nimi on ainoana ollut pinnalla.

Laitapuolustajat: #2 Mario Gaspar (29), #16 Xavi Quintillà (23), #18 Alberto Moreno (28), #20 Rubén Peña (29), #?? Miguelón (24), #?? Jaume Costa (32), #?? Alfonso Pedraza (24)

Jos keskuspuolustajista on pulaa, niin samaa ei voi sanoa laitapuolustajista. Ykkösjoukkueen kirjoilla on tällä hetkellä 3 oikeaa ja 4 vasenta laitapuolustajaa Pedrazalle ja Miguelonille ei liene roolia ensi kaudeksi, ja Quintilla sekä Costa tulevat taistelemaan toisen laitapuolustajan roolista.

Huhuja: Ei suurempia huhuja.

Keskikenttäpelaajat: #10 Vicente Iborra (32), #14 Manu Trigueros (28), #15 Manu Morlanes (21)

Brunon ja Santin lähdön myötä sekä Anguissan lainapestin loputtua keskikenttä näyttää hyvin ohuelta. Ainakin keskikentän pohjalle tarvittaisiin vahvistusta, sillä Iborra ei pallollisilta taidoiltaan ole mikään Busquets. Manu Morlanesille odotellaan vihdoin läpimurtokautta, mutta jos rooli jää näinkin pieneksi kuin kuluneenlla kaudella, niin toivoisin, että tämä läpimurto tapahtuisi lainapestillä vaikka jossain Levantessa.

Huhuja: Fulhamin nousun myötä Villarrealin neuvotteluvaltit Anguissa siirrosta karisivat, eikä 25 miljoonan osto-optio tule alenemaan. Tämän vuoksi mm. Francis Coquelinia, joka on joutunut Limin mustalle listalle, on huhuttu keltapaitojen riveihin. Villeimmissä huhuissa on puhuttu jopa Parejon ja Coquelinin yhteissiirrosta, mutta tähän en jaksa uskoa. Enkä usko edes Limin olevan niin tyhmä, että hän tähän suostuisi. Huippukauden pelanneen Campañan nimi on myös nostettu ylös, mutta hänen hintalappunsa lienee liian suuri.

Laitapelaajat: #11 Samu Chukwueze (21), #23 Moi Gómez (26), #24 Javi Ontiveros (22), #?? Dani Raba (24)

Chukwuezelle odotettiin todellista läpimurtokautta, mutta nigerialaisen kausi oli lopulta pieni pettymys. Oli parhaimmillaan supersubin roolissa, kun vastustan puolustuksessa oli väsyneitä jalkoja. Moi Gomezin paluu oli sen sijaan erittäin positiivinen yllätys. Entisen superlupauksen tähti näytti hiipuvan, kun mies hyytyi Sporting Gijónin penkille, mutta lopulta lainapesti Huescassa palautti alicantelaisen uran takaisin raiteille. Sai viime kaudella yllättävänkin paljon vastuuta, ja täysin ansaitusti. Javi Ontiveros on vähän turhauttava tapaus. Potentiaalia löytyy, mutta peli menee vielä useasti liian itsekeskeiseksi yliyrittämseksi. Omissa toiveissani olisi lainapesti alemman keskikastin joukkueeseen. Dani Raba palasi lainalta takaisin, mutta hänelle ei liene roolia tulevalle kaudelle.

Huhuja: Santi Cazorlalle halutaan korvaaja, ja se tulee todennäköisimmin Real Madridista. Óscar Rodríguezin siirto oli jo lähes taputeltu, kunnes huhut Take Kubon lainasiirrosta alkoivat vahvistua. Nyt siis näyttää siltä, että Kubo olisi tulossa ensi kaudeksi lainalle, ja Óscarin siirto jäädytettäisiin ainakin toistaiseksi. Molemmat olisivat kyllä itselleni mieluisia vaihtoehtoja.

Hyökkääjät: #7 Gerard Moreno (28), #9 Carlos Bacca (33), #17 Paco Alcácer (26), #?? Enes Ünal (23)

Gerard Morenon upea kausi johti lopulta Zarra-palkintoon, joka oli samalla sekä miehen itsensä että Villarrealin ensimmäinen Zarra-pysti. Positiivinen ongelma on se, että kokoonpanossa on myös herra nimeltä Paco Alcacer, joten Unai Emerylle tullee päänvaivoja siitä, kuinka sekä Gerardin että Pacon saisi mahdutettua samaan aikaan kokoonpanoon. Calleja tässä onnistui suht kiitetävästi. Jompikumpi kaksikosta Bacca/Unal joutunee lähtemään, sillä Emery pelannee mieluusti yhden kärjen taktiikalla.

Huhuja: Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ünal olisi lähdössä rymistelemään Getafeen noin kahdeksalla miljoonalla eurolla.

[Amar]

Villeimmissä huhuissa on puhuttu jopa Parejon ja Coquelinin yhteissiirrosta, mutta tähän en jaksa uskoa. Enkä usko edes Limin olevan niin tyhmä, että hän tähän suostuisi.

Näin vain Alicantessa pelataan tänään harjoitusottelu Villarrealin ja Valencian välillä, missä Dani Parejo nähdään sukellusveneen keskikentällä Vähän edelleen tuntuu absurdilta nähdä Parejo keltaisessa nutussa.

Muutenkin Emeryn projekti aiheuttaa täällä pientä kiimaa tulevaa kautta ajatellen. Coquelinin ja Parejon lisäksi ensi kaudeksi joukkueeseen on lainattu Japanin ihme Takefusa Kubo, joka viime kaudella säväytti Mallorcassa. Vielä yhtä keskuspuolustajaa tarvittaisiin jakamaan minuutit Albiolin ja Torresin kanssa. Veikkailen kuitenkin, että nelossijasta tulee nelossijasta tulee kova taistelu Sevillan ja Real Sociedadin kanssa.

Tällä hetkellä ykkösmiehistö näyttää suunnilleen tältä:

[Amar]

Tunti sitten varmistui Roigin viimeinen peliliike, kun Juan Foyth saapui Tottenhamista lainadiilillä vahvistamaan puolustusta. Lainaan sisältyy myös noin 15 miljoonan euron osto-optio. Kaikki kunnia herra Roigille ja kumppaneille kuluneesta siirtoikkunasta, kun maailmanlaajuisen pandemian ja talouskriisin aikaan joukkuetta saatiin vahvistettua Parejon, Coquelinin, Kubon, Rullin, Estupiñanin ja Foythin kaltaisilla pelaajoilla. Kaikki vieläpä ilman urheilutoimenjohtajaa, joka lähti lätkimään maaliskuussa. Nyt kaikki suorituspaineet ovat Emeryllä, jolta kyllä odotetaan paljon tällä nipulla.

Kauden viisi ensimmäistä ottelua ovat ainakin sujuneet ihan odotusten mukaisesti. Ainoina kauneusvirheinä ovat tasapeli kauden avauksesta Huescaa vastaan sekä ensimmäinen puoliaika Camp Noulla. Onneksi Emery tästä viisastuneena vaihtoi kolmen keskikenttään, ja tämän viikon esitykset Alavésia ja Atletia vastaan olivatkin jo varsin vakuuttavia.

Eurooppa-liigankin lohkot arvottiin viime viikolla, joskaan Villarreal ei Eurooppa-liigan hengessä pääse kohtamaan ainuttakaan eurooppalaista vastusta lohkovaiheessa. Qarabag, Maccabi Tel-aviv ja Sivaspor ovat kaikki voitettavissa, mutta vierasreissut Azerbaidzaniin, Israeliin ja Turkkiin tulevat kyllä rasittamaan joukkuetta melkoisesti muutenkin tiiviin aikataulun ohella. Joku laskeskeli, että edestakaisine reissuineen matkustettavaa tulee lohkovaiheen aikana yhteensä 28 000 kilometriä.

[Amar]

Tänään tuli erittäin ikäviä uutisia, kun Iborran eilinen polvivamma osoittautui ACL-vammaksi, ja mies on täten loppukauden sivussa. Iborra aloitti kauden penkiltä, mutta nousi Barcelona-nöyryytyksen jälkeen tärkeään rooliin, kun Emery siirtyi 4-3-3 systeemiin. Iborra on sen jälkeen pelannut tuossa kolmen keskikentässä pivotena, antaen Parejolle ja Triguerosille vapauden pelata ylempänä. Iborran tärkeyttä osoittaa myös seuraava joukkuetilasto:

Iborran kanssa: 1227 minuuttia, 24 tehtyä maalia, 7 päästettyä
Ilman Iborraa: 393 minuuttia, 5 tehtyä maalia, 8 päästettyä

Ilman Iborran läsnäoloa keskikenttä on ollut todella haavoittuvainen, eikä vastaavaa keskikentän pohjapelaajaa ole tällä hetkellä kokoonpanossa. Coquelin on ainakin toistaiseksi ollut totaalinen floppi, eikä hänen fyysinen preesens ole muutenkaan lähelläkään Iborran tasoa. Mahdollista on, että Emery joutuu siirtymään takaisin heikosti toimineeseen 4-4-2 systeemiin. Toinen vaihtoehto on, että yhtä toppareista yritetään siirtää keskikentälle. Toivottavasti näemme vielä Iborran palaavan huipputasolle, ikääkin kun alkaa jo olemaan.

Hankalat matsit Real Sociedadia ja Real Madridia vastaan hoidettiin kunnialla, mutta nyt on tullut pari odottamatonta tasapeliä putkeen Elcheä ja Betisiä vastaan. Hyökkäyspeli on yskinyt pahemman kerran, sillä viimeiseen neljään matsiin joukkue on tehnyt kaikki maalinsa erikoistilanteista. Alcacerin ja Moi Gomezin poissaolot näkyvät tälläkin saralla. Moi Gomez palasi jo viime viikolla treeneihin, mutta Alcacer palannee kehiin vasta ensi vuoden puolella, joten tämä loukkaantumistilanne tekee kyllä UCL-paikasta taistelemisen turhan vaikeaksi. Eilen kentän joutuivat jättämään myös Estupiñan ja Coquelin.

Eurooppa Liigassa vastaan tulee Red Bull Salzburg. Suht tasainen pari tiedossa, vaikka Villarreal lähteekin pienenä suosikkina ottelupariin. Luotetaan siihen, että Emeryn joukkueethan hoitelevat nämä tämmöiset refleksinomaisesti

[Amar]

Aktivoidutaanpas pitkästä aikaa täälläkin sen kunniaksi, että Villarreal saavutti eilen 98-vuotisen seurahistoriansa ensimmäisen finaalipaikan missään kilpailussa. Vielä erityisen makeaksi voiton tekee se, että se tuli juuri Arsenalista - tuosta joukkueesta, joka on pinttynyt monien Villarreal-fanien mieliin surullisenkuuluisan semifinaalitappion myötä vuonna 2006. Ja veikkaisin, että myös Unai Emery nautti tästä voitosta erityisen paljon.

Toinen henkilö, jolle tämän finaalipaikan erityisesti suo on Fernando Roig, jolle moni pelaaja ja kannattaja ehti tämän voiton jo omistaa. Vaikka Roig massimiehiä onkin, ei tämä Vila-Realin kyläpahasen ylpeys pyöri kuitenkaan omistajansa rahoilla, vaan seuran toiminta perustuu pitkäjänteiselle ja kestävälle työlle, jota Roig on jo yli 20 vuoden ajan harjoittanut. Taitaapa Roig olla tätä nykyä jo pitkäaikaisimpia seurapresidenttejä Espanjan historiassa.

Eilistä kokoonpanoa kun katselee, niin siinä kyllä näkee Roigin kädenjäljen mahtavalla tavalla. Kentällä käyneistä pelaajista kahdeksan olivat omia kasvatteja. Loppuihin seitsemään pelaajaan Villarreal oli törsännyt noin 50 miljoonaa euroa - yhden Thomas Parteyn verran, kuten Kallström C Moren lähetyksessäkin mainitsi. Tämäkin jo kertoo jotain siitä, kuinka eri tasoilla nämä kaksi seuraa operoivat. Arsenal on käyttänyt viimeisen viiden vuoden aikana 300 miljoonaa euroa enemmän siirtoihin kuin Villarreal, mutta Roig on silti saanut luotua Villarrealista seuran, joka kykenee taistelemaan Superliiga-joukkueita (tai ainakin joukkuetta) vastaan tasapäisesti.

Itse illan pelistäkin Emerylle on nostettava hattua siitä, kuinka kurinalaisesti hän sai joukkueensa pelaamaan, vaikka liigan puolella oman pään pitäminen puhtaana on tuottanutkin suuria vaikeuksia. Arsenal sai parhaat paikkansa erikoistilanteista sekä vastahyökkäyksistä, mutta Tykkimiesten hitaita hyökkäyksiä vastaan Emeryn Villarreal hoiti puolustusvelvoitteensa lähes täydellisesti. Alkukevään järjettömän tasuriputken aikaan ainakin allekirjoittanut alkoi jo nostaa kysymysmerkkejä Emeryn ylle, mutta viimeistään tämä finaalipaikka osoitta sen, kuinka Fernando Roig on jälleen tehnyt yhden loistavan hankinnan lisää.

[ensijokolmas]

Onnittelut tännekin

Yllättävän kurinalaisella puolustamisella kaatui sitten Valjujättiläiset. Ei ollut sitä säkenöivintä Villarrealia, mutta juuri nyt se ei ketään kiinnosta Finaalin voitto irtosi lopulta melko käsittämättömän pileskaban jälkeen ja sitä kautta paikka myös ensi kauden Mestarien liigaan. Ylläolevassa viestissä onkin jo ylistävät puheet seuraa ja Roigia kohtaan, joten niitä ei tarvinne toistella, mutta niihin vielä helpompi yhtyä voitetun pytyn jälkeen.