FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
24.10.2017 klo 04:55:06 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook, Google+ & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Ehdotus palloliitolle kilpa-urheiluun tähtäävästä junioritoiminnasta  (Luettu 1559 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Mutuilija

Poissa Poissa


: 11.08.2017 klo 12:20:45

Palloliitolle ehdotus konkreettisesta junioreiden kilpatoiminnan kehittämisestä

Johdanto:

Keskustelu Suomalaisen jalkapalloilun tilasta vaihtelee huutelusta perusteltuihin mielipiteisiin ja monenlaista ideaa on asiaan annettu. Laitan nyt omanikin keskusteluun mukaan.

Tässä ehdotuksessa on useampi osa ja koko ehdotus keskittyy tavoitteellisesti harjoittelevien, kilpaurheiluun tähtäävien lasten ja nuorten valmentamiseen ja heidän kehityksensä tukemiseen.

Tämä esitys ei koske harrastetoimintaa eikä ns. haaste-tasolla tapahtuvaa jalkapalloilua jonka kehittäminen on myös yhtäläisen tärkeää, jotta kilpaurheiluun tähtääviä junioreita saadaan lajiin. Lisäksi kaikki harrastusmahdollisuudet jossa lapset liikkuvat ovat aina tärkeitä ja niitä tulee kehittää ja ylläpitää.

Havaintoja tämänhetkisestä tilanteesta:

Suositus liikunnallisesta aktiivisuudesta (pitää sisällään harrastukset, arkiliikunnan ja muun liikkumisen) on 20h viikossa (THL). Tämä määrä ei toteudu kovinkaan monen nuoren tai lapsen arjessa ja tästä on myös kansanterveydellisiä vaikutuksia jo näkyvissä.

Lajien välillä tehdään monesti vertailua ja oma havaintoni, että monessa lajissa harjoitellaan laadullisesti paremmin ja määrällisesti enemmän kuin mitä jalkapallossa tehdään. Tässä on hyvä tietenkin erotella joukkueessa tehtävät harjoitukset ja oma harjoittelu pallon kanssa ja ilman palloa.

Lähes poikkeuksetta maailman huipulla olevat urheilijat (kestävyys: esim. hiihtäjät, juoksijat) harjoittelevat viikkotasolla n.20 tuntia omaa lajiaan ja esimerkiksi voimistelijat, tanssijat, taitoluistelijat (taitolajit) harjoittelevat vielä suurempia määriä. Määrä on tietenkin suhteellista eli kaikki ei ole räkä poskella treeniä eli mukaan kuuluu eri intensiteetillä ja tavoitteilla tehtäviä harjoituksia ja määrä ei tietenkään ole junioreilla sama (huom. puhuin aikuisista huippu-urheilijoista) vaan sitä kasvatetaan systemaattisesti ja tavoitteellisesti nuoresta lähtien muutamasta tunnista aina tuota esim. 20h kohti.

Realismi kuitenkin on, että harjoituskerrat, tunnit ja toistot luovat taidon, kestävyyden ja voiman ja sitä ei jalkapallossa minun näkemykseni mukaan tehdä riittävästi ja määrää ei systemaattisesti kasvateta juniorina.

Joukkueharjoitukset 3-5h viikossa + 1-2 tuntia omatoimista harjoittelua (esim. kestävyys, fysiikka) ikävälillä 12-15 vuotta ei tuota valmiuksia kilpaurheilun vaatimaan harjoitteluun myöhemmälle iälle.

Jalkapallossa monella tuntuu olevan ihmeellinen käsitys siitä, että 15-vuotiaana kaikilla on maagisesti fyysiset ja taidolliset kyvyt koventaa harjoittelua kilpa-urheilun edellyttämiin määriin ja sitten kiristetään treeniruuvia ja ihmetellään kun kato käy harjoituskentällä.

Aina on tietenkin pelaajia jotka ovat motivoituneita ja viettävät kentällä aikaa kymmeniä tunteja viikossa. Näitä pelaajia ei kuitenkaan ohjata tekemään siellä asioita seurojen tai valmentajien toimesta vaan Youtube-videot tai esimerkiksi vanhemmat ohjaavat monesti tätä toimintaa. Tästä motivaatiosta saisi pienellä ohjauksella paljon irti. Näissä tapauksissa voisi todeta, että se urheilijaksi kehittyminen on tapahtunut seurasta, joukkueesta tai liitosta huolimatta.

Muutama pelaajakommentti haastatteluista/mediasta:


Monet NHL-pelaajat ovat harjoitelleet useita lajeja sinne 15 ikävuoteen asti. ELI liikunnan/harjoittelun kokonaismäärä on ollut juniorina riittävä urheilijaksi kehittymisen kannalta ts. pohja (liikunnallisuus, motoriikka, kestävyys, voima jne..) kantaa kovemman harjoittelun kun siirrytään erikoistumaan yhteen lajiin. Yhdestä lajista lätkänpelaajatkaan eivät tätä kokonaisuutta monesti saa.

Ulkomaille siirtyneet (esim. 16-vuotiaana akatemiaan siirtyneet ja 20-vuotiaana joukkueisiin liittyneet) pelaajat antavat poikkeuksetta kommentin, että nyt harjoitellaan ensimmäistä kertaa oikeasti ja kovaa. Aiemmin samat kommentit tulivat myös NHL-pelaajilta mutta Suomesta lähdetään nykyisin valmiimpana ja ne kommentit ovat vähentyneet.

Miten tulkitsen näitä kommentteja: olemme jäljessä harjoittelun vaativuudessa ja intensiteetissä esimerkiksi keski- ja etelä-Euroopan maihin. Ongelma on siinä että 15/16-vuotiaana kun biologiset erot ovat suunnilleen tasoittuneet niin me vasta aloitamme kilpaurheilun edellyttämän harjoittelun opettelun, jota huippujalkapallomaissa tehdään jo silloin täysillä eli takamatkaa tulee se 2-3 vuotta ja kun kaikki tekevät koko ajan paljon töitä niin eroa on käytännössä mahdoton kuroa umpeen.

Monipuolisuus juniori-iässä on hyvä asia mutta jalkapallo on taitolaji joka juuri taidon kehittymisen kannalta edellyttää varhaista erikoistumista tai ainakin harjoittelun painottumista.

Ratkaisu-ehdotus:

Tämä ehdotus koskee nyt siis vain tavoitteellisesti suuntautuneita junnuja. Ajatus on, että ne ketkä sitä haluavat voisivat saada riittävästi oikeanlaista harjoittelua ikään sopivissa määrin.

Palloliiton Akatemia-joukkueet alueittain:


Sopiviin paikkoihin (esim. isot kaupungit, aluekeskukset) perustetaan palloliiton alle joukkueet (20-25 pelaajaa) jotka harjoittelevat 2-3 kertaa viikossa yhdessä koko ajan. Joukkueet kootaan ikävälille 10-16 vuotta. Joukkueiden tehtävä on tehdä tavoitteellista harjoittelua. 

Jos kaupungissa (esim. Helsinki) on riittävästi volyymiä seurojen omiin puhtaasti kilpailullisiin ryhmiin niin silloin joukkueita ei välttämättä kannata perustaa. Isommilla alueilla (paljon joukkueita) tai jos kaupungissa ei esim. seurojen välinen yhteistyö toimi (sellaisiakin kuulemma jalkapallossa on) tämä antaisi mahdollisuuden tavoitteellisille pelaajille harjoitella toisten taitavien pelaajien kanssa ”puolueettomalla” kentällä.

Tämä mahdollistaa harjoituksien intensiteetin nostamisen ja myös henkilökohtaisen ohjaamisen palloliiton taholta. Akatemia-joukkueissa voidaan yhtenäisesti tehdä testejä sekä voima- ja kestävyysharjoittelun ohjaamista ikään soveltuvalla tavalla sekä myös antaa esim. ravintoon ja lihashuoltoon liittyvää opastusta ja ohjausta. Tähän ei monella yksittäisellä joukkueella ole mahdollisuutta (lue rahaa).

Pelaaja olisi edelleen normaalisti oman joukkueensa jäsen ja harjoittelisi siellä 2-3 kertaa viikossa+ pelaisi pelit siellä. Akatemia-joukkueet järjestäisivät omia turnauksia ja kävisivät kansainvälisissä kovatasoissa turnauksissa.

Monilla paikkakunnilla joukkueissa on sisäisesti isot tasoerot niin taidoissa kuin tavoitteissa. Tällä saataisiin yksittäisille pelaajille riittävästi haastetta harjoitteluun ja silloin joukkueiden ei tarvitse tasapäistää tavoitteellisia pelaajia ”keskivertoharjoitteluun”. Treenien taso/intensiteetti määräytyy kuitenkin loppupelissä keskimääräisen pelaajiston pohjalta ja molempien päätyjen (kokenut, kokematon) pelaajat eivät saa välttämättä oikeanlaista harjoitusvastetta.

Biologinen kehitysvaihe voitaisiin myös huomioida eli akatemiassa pelaaja voidaan ohjata harjoittelemaan samankokoisten pelaajien kanssa. Tämä ei ole monesti mahdollista seuroissa.

Tällä voitaisiin myös päästä jatkuvasta kissanhännänvedosta seurojen/joukkueiden välillä (rekrytointi, yhdistelmäjoukkueet joihin jotkut osallistuvat ja jotkut eivät) tai ainakin vähentää sitä.

Akatemiaan valinta tapahtuisi puolen vuoden välein try-out periaatteella johon joko seura voisi lähettää pelaajan tai pelaaja voisi tulla itsenäisesti (edellyttää kuitenkin seuran jäsenyyttä, ei pelkkiä akatemia-pelaajia). Samalla tehtäisiin arvioinnit olemassa olevista pelaajista ja jos motivaatiota ole niin pelaaminen jatkuisi pelkästään omassa joukkueessa ja myöhemmin uudelleen kokeilemaan taitoja akatemiaan.

Suomalaisen jalkapallon kehittämisen kannalta tällä saataisiin pelaajat harjoittelemaan palloliiton linjauksen (mikä se sitten onkaan) mukaisesti ja yhteistyö/ohjaus seurojen suuntaan olisi aktiivisempaa kuin valmentajakokoontuminen silloin tällöin (varsinkin vanhemmat valmentajat saattavat vetää omaa juttuaan palloliitosta, seurasta tai pelaajasta huolimatta).

Pelaajien systemaattinen ohjaus, valmentaminen ja seuranta alkaisi myös aiemmin kuin vasta 14-15 vuotiaana palloliiton turnauksissa ja leireillä.

Seurojen ylläpitämiä akatemioita löytyy Suomesta mutta palloliitto voisi tässä olla kokoava ja neutraali toimija ja uskon että jokainen seura/joukkue/akatemia saisi tästä toiminnasta hyötyä myös omaan toimintaansa.

Toiminta rahoitettaisiin 1.Palloliitto (Seurat) 2. Sponsorit (Huuhkajista eriytetty sponsorointi akatemia-joukkueille valtakunnallisesti, selkeä tavoite ja näkyvyys) 3. Vanhemmilta omavastuuosuus.

Akatemia-pelaajille voisi olla kevennetty seura/joukkuemaksu koska puolet harjoittelusta tapahtuu muualla kuin seurassa (Seuran konkreettinen panostus) jotta kokonaiskustannus ei karkaisi käsistä.

Toiminnan tulostavoite:


Ikäryhmittäin 100-125 pelaajaa jotka ovat 15-16 vuoden iässä saaneet systemaattista, vaativuustasoltaan, laadultaan ja määrältään riittävän kovatasoista valmennusta ja harjoittelua sekä pelejä usean vuoden ajan, jotta siirtyminen huippu-urheilun vaatimaan harjoitteluun Suomessa tai ulkomailla olisi mahdollista.

Tämä voisi myös vähentää harrastajakatoa tai siirtymistä esim. jääkiekon puolelle, kun pelaajapolku olisi paremmin näkyvissä alueesta tai seurasta/joukkueesta/valmentajasta riippumatta.

PS: huomioikaa että tämä koskee vain kilpaurheiluun tähtäävää harjoittelua. Jos Suomi haluaa nostaa tasoaan maailmalla ja yksittäisiä pelaajia enemmän maailmalle työ on tehtävä varhain ja sitä on tehtävä paljon.



 



 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines