El Clásico: Barcelona - Real Madrid 13.8. 23:00 & Real Madrid - Barcelona 17.8. 00:00 
Kausi alkaa viikonloppuna Espanjan kentillä virallisten pelien osalta perinteisten Supercup-otteluiden muodossa. Tällä kertaa Supercupissa kohtaavat kaksi Suurinta, kaksi Kauneinta joukkuetta - eli liigamestari Real Madrid - ja Copa del Reyn mestari Barcelona. Barcelona on kilpailun menestynein joukkue 12 voitollaan, Real Madrid metsästää kymmenettä pokaaliaan kyseisessä kilpailussa. Edellisen Espanjan Supercupin voittonsa Valkoiset nappasivat juurikin Barcelonaa vastaan syksyllä 2012.
Supercupit ovat syksyn kilpailuja, jotkut puhuvat höntsistä, ja toki ne niitä ovat jos verrataan kevään ratkaisupeleihin UCL:ssa ja eri sarjojen liigoissa. Mutta Supercupit toimivat hyvinä mittareina edellisenä kautena jotain voittaneiden joukkueiden välillä ja niiden voittaja voittaa pokaalin, jonka arvostus on pokaaleista vähäisin, mutta pokaali se on silti ja siksi jokainen pelaaja ja seura haluaa sen voittaa. Ja etenkin kun nyt Supercup pelataan Espanjassa kahden verivihollisen - kahden jättiläisen - välillä, ovat jännitteet ja lähtökohdat kovemmat kuin normaalisti Supercupeissa.
Viime kausi oli Real Madridin, siitä ei pääse mihinkään. Real Madrid oli viime kaudella Espanjan ja Euroopan paras seurajoukkue. Barcelona on Euroopan muiden huippuseurojen ohella haastaja, joka haluaa suistaa Valkoiset alas sieltä ylimmältä korokkeelta niin Espanjassa kuin Mestarien liigassakin. Barcelona ei kuitenkaan ollut viime kaudella kaukana: Keskinäisissä se oli Valkoisia Messin verran parempi ja taisteli liigamestaruudesta aina viimeiselle kierrokselle saakka, mutta hävisi lopulta molemmat kauden suuret kilpailut - Mestarien liigan ja Espanjan liigan - hyvin pitkälti laadukkaan leveyden puutteen vuoksi. Copa del Reyn voitto toimi vain lohdutuspalkintona. Real Madridilta löytyi rosteristaan laadukasta leveyttä, mikä siivitti sen seurahistoriansa ensimmäiseen liiga+UCL -tuplamestaruuteen sitten 50-luvun.
Jättiläisten syklit ovat menneet viime vuosina limittäin. 2010-2012 Mourinhon Real Madridin sykli alkoi keskellä Guardiolan Barcelonan sykliä (2008-2012). Guardiolan Barcelonan sykli tuli päätökseen keväällä 2012 eli silloin, kun Mourinhon Real Madridin sykli oli kirkkaimmillaan, mikä johti liigamestaruuteen. Mourinhon Real Madrid tuli päätökseen keväällä 2013 epäonnistuneen kauden jälkeen. Tuolloin Barcelona oli aloittanut Tito Vilanovan kanssa uuden syklin ja voitti liigamestaruuden, mutta joutui aloittamaan sen kesällä 2013 Tatan kanssa uudestaan Titon valitettavan sairauden vuoksi. Samaan aikaan Real Madrid aloitti Mourinhon jälkeen uuden aikakauden Ancelottin kanssa syksyllä 2013. Aikakausi kesti kaksi kautta: Copa del Rey- ja UCL-mestaruuksiin päättynyt 2013-2014 ja pokaalittomaan kevääseen päättynyt 2014-2015. Jälleen Valkoisten syklin keskellä Barcelona joutui käynnistämään oman projektinsa alusta uuden valmentajan - Luis Enriquen - voimin, koska Tata ei ollut oikea mies joukkueen luotsiksi. Luis Enriquen aikakausi oli vaiherikas, menestyksekäs ja lopulta historiallinen: Tripla keväällä 2015, tupla keväällä 2016 ja CdR + pari ikimuistoista ottelua keväällä 2017. Luchon syklin keskellä Real Madridissa käynnistettiin oma projekti kahteen otteeseen: Ensin kesällä 2015 Benitezin johdolla ja hyvin nopeasti uudestaan Zidanen johdolla tammikuussa 2016.
Zidanen nousujohteinen aikakausi Valkoisten peräsimessä on kestänyt nyt puolitoista kautta. Ensimmäisenä keväänä UCL-mestaruus tuli hyvällä pelaamisella, mutta myös varsin isolla määrällä onnea. Se olisi voinut hyvin olla tulemattakin. Viime kausi ei jättänyt kuitenkaan jossiteltavaa (paitsi ehkä Bayern-kannattajien mielestä?), vaan Real Madrid oli paras Euroopassa ja Espanjassa. Kysymyksiä lähitulevaisuuden suhteen on kuitenkin ilmassa. Kuinka pitkänä Zidane pystyy pitämään Valkoisten lennon? Kuinka pitkään kestää Zidanen Real Madridin sykli?
Barcelona aloitti nyt Zidanen Real Madridin menestysloisteen keskellä oman uuden syklinsä Ernesto Valverden kanssa. Jos Valverde onnistuu, voittaa Barcelona ensi keväänä jotain isoa (UCL ja/tai La Liga), ja sykli jatkuu vähintään kahden kauden mittaisena. Jos samaan aikaan Zidanen Real Madrid ei voita kumpaakaan (UCL/La Liga) ensi keväänä, saattaa se hyvinkin tietää Zidanen Real Madridin syklin päättymistä ja uuden projektin alkamista uuden valmentajan voimin. Jos puolestaan Valverde epäonnistuu ja Zidane jatkaa menestyskulkuaan vähintään Espanjan kentillä liigamestaruuden muodossa, todennäköisesti Blaugrana joutuu aloittamaan oman projektinsa vuoden päästä kesällä taas alusta.
Espanjan Supercupin ottelut su-ma ja ke-to -yönä toimivat erinomaisina mittareina molemmille - mutta etenkin Valverden Barcelonalle. Valverde toivoo työrauhansa säilyttämisen vuoksi voittoisaan starttiin ja Supercupin mestaruuteen, sillä paineet kasvavat, mikäli joukkueen pelaaminen ei toimi ja Real Madrid on heti Barcelonan uuden projektin alussa parempi. Toki se olisi jopa luonnollista, sillä kuten sanottua, Valverden Barcelonan projekti on vasta alussa, kun taas Zidane on saanut iskostaa omia ideoitaan joukkueeseen jo puolentoista vuoden ajan ja on tällä hetkellä monella mittarilla Euroopan kovin joukkue.
Jos Real Madrid voittaa Supercupin, on Barcelona seurana myös siirtopoliittisesti entistä isomman paineen alla. Poliittinen paine Neymarin korvaajan hankkimiselle kasvaa eikä se paine ole tälläkään hetkellä pieni, sillä Bartomeun leiri (entinen Rosellin leiri) menetti uskottavuuttaan Neymar-keississä sen alussa (siirtohintasotku), keskellä ja lopussa. Barcelonan siirroista jatkettaessa Semedo oli välttämätön hankinta oikean pakin paikalle Aleix Vidalin kaveriksi. Näin Sergi Roberto siirtyy käytettäväksi keskikentälle (toivottavasti Barcelonan keskikentälle eikä esimerkiksi ManU:n tai Chelsean).
Neymarin lähtö sekoitti kuitenkin pakkaa ja ajoi Blaugranan nurkkaan ison rahasäkin kanssa. Tällä hetkellä Barcelona yrittää samaan aikaan hankkia sekä Dembéléä että Coutinhoa, mikä pahimmillaan päättyy siihen, ettei haaviin jää kumpikaan. Samaan aikaan toisaalla Xavi puhuu asiaa: Barcelona pitää ennen kaikkea hankkia Jean Seri, sillä hän on vuoden päästä huomattavasti kalliimpi kuin nyt. Itsehän hankkisin vaikka väkisin 120-130 miljoonalla Dembélén paikkaamaan Neymarin jättämää aukkoa kuljetusvoimassa, paikkojen luomisessa ja tulevaisuudessa (Dembélé on vasta parikymppinen) ja Serin keskikentälle kovasti kaivatuksi pelinrakentajaksi. Monipuolisuudessaan työteliäs Seri pystyy rakentamaan peliä lähes
xavimaiseen tyyliin keskikentän syvistä pohjista aina keskikentän ylemmille oksille saakka, mikä ainakin paperilla vähentäisi Messi vastuuta hyökkäysten käynnistäjänä ja mahdollistaisi Messin pääasiallisen keskittymisen jänisten vetämiseen hatusta hyökkäyskolmanneksella.
Joukkueen rakentaminen on Barcelonalla vielä kesken ja ovi käy erittäin varmasti vielä molempiin suuntiin. Neymarille tulee korvaaja tässä ikkunassa vielä - joko suora tai epäsuora. Etenkin keskikentällä ja hyökkäyspäässä lähtijöitä on lähes varmasti: Munir, Vermaelen, Douglas ja Arda Turan voidaan laskea varmojen/lähes varmojen lähtijöiden joukkoon etenkin, jos odotetuista hankinnoista edes joku tarttuu haaviin. Keskikentän ykkösnyrkin (Busi-Iniesta-Rakitic) takana on paljon jamppoja, mutta ei yhtään varsinaista pelinrakentajaa (Seri): Samper (on esittänyt hyviä otteita pre-seasonilla ja ansaitsisi sen perusteella paikan joukkueesta), Rafinha (ollut loukkaantuneena), Sergi Roberto, André Gomes... Mascherano on todennäköisesti Valverden papereissa kolmostoppari ennemmin kuin pivote. Denis Suárez puolestaan vaikuttaa olevan nyt Neymarin lähdön myötä Deulofeun kanssa laituri ennemmin kuin kk-pelaaja ja hyvä niin.
Real Madridin joukkue on paperilla osittain heikompi ja osittain vahvempi kuin viime kaudella. Hyökkäyspään tehojen ja ennen kaikkea laadukkaan leveyden osalta Moratan ja Jamesin lähdöt ovat isku. Pepen lähtö on myös isku, sillä hänen kokemusta on vaikea korvata ja siten toppariosato ei kestä montaa poissaoloa. Danilon lähdön myötä Carvajalilta puuttuu uskottava stunttaaja (ajoittain toki sellainen tuntui puuttuvan myös Danilon kanssa), mikä saattaa kostautua, sillä vaikka Carvajal onkin pelipaikkansa ehdotonta eliittiä koko maailmassa, on hänellä ollut tapana viihtyä lasaretissa joitain viikkoja kauden aikana. Toisaalta taas Theo Hernández tuli stunttaamaan Marceloa ja Marcos Llorente Casemiroa, joten niiltä osa-alueilta leveys ainakin paperilla kohentui. Dani Ceballos keskikentällä on lupaava, mutta erittäin iso kysymysmerkki. Hyökkäyspäässä luottamus BBC-kolmikkoon tehojen osalta on kova. Toisaalta viime kaudella tulitukea tuli tehojen muodossa paljon myös muualta ja sama näyttää tiistain Euroopan Supercupin perusteella myös jatkuvan.
Casemiro-Kroos-Modric-Isco -keskikenttä on ominaisuuksien, roolituksien, monipuolisuuden ja tasonsa vuoksi tämän hetken paras keskikenttä maailmassa (Busquets-Xavi-Iniesta-Messi vuosina 2008-2012 oli vastaava; joskin vieläkin parempi ja historiallisempi). Casemiron tasolle pivotena pallottomassa työskentelyssä yltää erittäin karkeasti arvioituna vain Chelsean Kanté, pallollisena brassia parempia on monia, mutta Casemiro on viimeisen vuoden aikana ottanut isoja askelia eteenpäin pallollisessa pelaamisessa. Kroosin syöttötyöskentely pelitilanteissa ja erikoistilanteissa hakee vertaistaan koko maailmassa. Modric osaa iästään huolimatta kuljettaa, syöttää ja rakentaa peliä poikkeuksellisella tasolla. Isco on keskikentän palasista se, joka useimmiten tarjoaa tuulareidenkin silmin huomattavia näyttäviä suorituksia. Isco on keskikentän ja hyökkäyksen yhdistävä ja vastustajan organisoituja puolustuksia horjuttava pelaaja. Valkoisten dilemma on, että isoissa peleissä Zidanen pitää vain malttaa olla peluuttamatta samanaikaisesti koko BBC-kolmikkoa kärjessä. Tällä hetkellä se on vielä helppoa, kun CR palasi vasta viikko sitten harjoituksiin...
Sunnuntaina Camp Noulla pelattava El Clásico on
käsittämättömästi 115 vuotta kestäneen välienselvittelyn 234. kilpailullinen kohtaaminen ja 268. kohtaaminen ylipäätään kahden jättiläisen välillä. Oli panoksena sitten Espanjan mestaruus, koko jalkapallomaailman herruus, Cupin voitto tai pelkkä kunnia, ei näiden kahden joukkueen välillä voi pelata normaaleja tai panoksettomia otteluita. Culéille ja madridistoille mikään ei ole tärkeämpää tai herkullisempaa kuin verivihollisen voittaminen. Vastapainona mikään ei satu enempää kuin veriviholliselle häviäminen. El Clásico (x2) Supercupin muodossa näin kauden alussa on enemmän kuin herätys kauden alkajaisiksi culéille ja madridistoille. Parempi voittakoon.
¡Visca el Barça!
