ASSOCIAZIONE CALCIO MILAN 2017-18 Milanon uinuva jättiläinen on nousemassa jaloilleen. Viime kauden aikana päättyi sekä pitkä pokaaliton putki että kaikkien aikojen seuraomistaja Silvio Berlusconin aikakausi. Myös paluu eurokentille odottaa useamman kauden tauon jälkeen. Uudet omistajat ovat laittaneet tuulemaan melkoisesti, ja kesän aikana onkin ostettu käytännössä uusi joukkue. Suurin haaste kauteen lähdettäessä onkin se, miten suuri joukko uusia pelaajia saadaan muutettua joukkueeksi ja sellaiseksi perheeksi, millaisesta Milanissa on hyvinä aikoinaan ollut kyse. Perheeksi, josta kaiken nähneet ja voittaneet kiertolaisetkin lähtevät kyyneleet silmissä pois. Vastaus tähän saadaan, kun käsilläoleva
vuosi nolla on saatu päätökseen. Siihen asti,
Forza Milan!
Viime vuonna suoritin vähän pidemmän katsauksen seuran historiaan, joten tällä kertaa mennään hivenen suurpiirteisemmin. Sellaisille lukijoille, joille seuran kunnian päivät eivät ole niin tuttuja kerrottakoon, että AC Milan on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä seuroja sekä Italiassa että maailmalla. Scudettoja on yhteensä 18, Coppa Italian voittoja 5 ja Supercoppa Italianan pystejä 7. Legendaarisen Milanista vaikkapa muihin vastaavia lukuja kotimaisilla kentillä saavuttaneisiin seurohin tekee kuitenkin menestys Mestarien liigassa. Voittoja suurimmassa ja kauneimmassa seurajoukkuekilpailussa on yhteensä 7 kappaletta, millä jäädään toiseksi ainoastaan Real Madridiin vertailtaessa. Milanin kohdalla voidaankin puhua jo Mestarien liigan DNA:sta, sillä jotenkin historiansa aikana se on se paikka, missä kaikkein paras on saatu ulosmitattua irti. Mestarien liiga on myös se paikka, minne Milanin tulee tämän kauden päätteksi päätyä. Sinne Milan kuuluu.
Myös Silvio Berlusconin kaudesta tuli runoiltua viime elokuun muutoskiimassa melkoiset pätkät. Silloin presidentin valtakausi vaikutti olevan ihan viimeisillään, mutta loppujen lopuksi erilaisten viivästysten jälkeen kausi jatkuikin aina pääsiäiseen asti, jolloin seuran myynti saatiin viimein pakettiin. Siinä välissä ehti tulla vielä yksi pokaalikin, mikä oli symbolisesti erittäin hieno päätös kaikkien aikojen kovimman seurapomon uralle. Reilut 30 vuotta, 5 UCL-pokaalia, 8 Scudettoa ja iso kasa muita pokaaleja. Ei paha.
Grazie Silvio! Kausi 2016-17Kulunut kausi toi pienen pilkahduksen valoa siihen risukasaan, mitä myös AC Milaniksi kutsuttiin. Vincenzo Montellan pestaus valmentajan pallille herätti jo ennakkoon positiivisia ennustuksia, vaikka pelaajamateriaalin tiedettiinkin olevan valmentajan preferoimalle pelityylille hieman liian neandertaalista. Hankintojakin tehtiin kovin vähän, kun sisään tulivat ainoastaan Lapadula, Vangioni, Gustavo Gomez, Jose Sosa ja lainamiehet Pasalic sekä Mati Fernandez. Ennen kautta pelkoa aiheutti sinänsä laadukkaan avauskokoonpanon takana penkillä odottanut todella keskinkertainen pelaajamassa sekä pallolliseen peliin kykenevien pelaajien puute etenkin keskikentällä. Realistisena tavoitteena ennen kautta esitettiinkin paluu Eurooppaan sekä menestys Coppa Italiassa. Joulukuussa odottavaa Supercoppa Italianaa lähdettiin tietysti myös voittamaan.
Kausi alkoikin melkoisen räiskyvällä tavalla San Sirolla Torinoa vastaan. Bacca iski hattutempun ja Milan vaikutti surffailevan helppoon voittoon ja Baccankin osalta elo ja olo näyttivät hyviltä. Torino kaivoi itsensä vielä lisäajalla maalin päähän ja sen jälkeen Paletta otti vielä kauden ensimmäisen viidestä punakortistaan aiheuttaen samalla pilkun. Kauden komeetaksi myöhemmin päätyvä Belotti ei kuitenkaan onnistunut ohittamaan Gigio Donnarummaa ja Milan avasi kautensa voitolla. Torinon valmentajana toiminut, viime kaudella Milanista lähtöpassit saanut Sinisa Mihajlovic ei pystynyt pidättelemään hymyään.
Siitä eteenpäin kausi jatkui vaihtelevin ottein ja tuloksin. Sassuolo oli vastassa seitsemännellä kierroksella ja sitä ennen oli ehditty mm. häviämään Udineselle sekä nollaamaan Lazio tyylikkäästi San Sirolla. Montellan pelitapa alkoi pikkuhiljaa iskostua pelaajien takaraivoihin, vaikka paikoin palloa yritettiinkin hallita pelaajien taitotason ylittävällä tavalla. Tästä saatiinkin esimerkki dramaattisessa kotiottelussa Sassuoloa vastaan, kun Abaten johdolla puolustus onnistui lahjoittamaan pallon ja tasoitusmaalin Sassuololle alle minuutti Bonaventuran tekemästä johtomaalista. Sassuolo karkasikin sitten toisella puoliajalla kahdella pikamaalilla kahden maalin johtoon, mutta peli ei yllättäen ollutkaan ohi. Montella vaihtoi surkeasti pelanneen kapteeni Montolivon pois kentältä ja otti tilalle hintusti vastuuta saaneen nuoren lupauksen Manuel Locatellin. Reilussa kymmenessä minuutissa Milan olikin sitten noussut kaameassa hurmoksessa tasoihin sekä ohi Baccan osuttua pilkulta, Locatellin avattua maalitilinsä huikealla laukauksella sekä Palettan rankaistua kulmapotkusta.
Loppusyksyn hurmos sai jonkinlaisen täyttymyksen San Sirolla Juventusta vastaan, kun melkoisen pragmaattisen pelisuunnitelman avulla Milan otti loistavan kotivoiton. Erityisesti tällä kertaa kunnostautuivat joukkueen nuorukaiset, kun Locatelli iski itsensä jälleen Milan-fanien sydämiin huikealla maalillaan ja Donnarumma torjui ihan kaiken.
Vaikka lataus purkautuikin surkealla tavalla Genoaa vastaan, jatkuivat hyvät tulokset ihan joulutaukoon asti. Derbystä oli tulla voitto Suson iskettyä kaksi häkkiä, mutta Perisic onnistui tasoittamaan pelin kulmapotkusta lisäajalla. Muuten voittoja tuli joskus hyvin ja hallitusti, ja joskus nihkeän kamppailun jälkeen Lapadulan loppuhetkien kantapääkikan avulla. Serie A:n jäätyä tauolle Milan olikin yllättävän korkealla sarjataulukossa taistellen paikasta kolmenkin kärkeen. Bonaventura ja Suso dominoivat hyökkäyssuuntaan, vaikka Baccalla ja Niangilla olikin vaikeampaa, ja alakerrassa Romagnoli ja Paletta pelasivat hyvin yhdessä. Locatelli oli saanut rutkasti itseluottamusta onnistumisistaan ja pelasi viikosta toiseen ihan hyvää futista vaikealla registan tontilla.
Ennen joulutaukoa oli aatonaattona vielä edessä Supercoppa Italianan finaali Qatarin Dohassa. Supercoppasta muodostui hieman yllättäen vielä mahdollisuus voittaa Berlusconille se viimeinen pysti, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan marraskuussa toteutuneet kaupat kiinalaisten kanssa venyivät hieman eteenpäin. Varmasti osin tämä, sekä mahdollisuus voittaa seuralle ensimmäinen pokaali sitten vuoden 2011 motivoivat pelaajia, sillä Milan tuli otteluun aika paljon suuremmalla tunteella ja voitontahdolla kuin Juventus ja lopulta rangaistuspotkukilpailuun asti venynyt kamppailu ratkesikin Milanille, kun ensin Donnarumma torjui loistavasti Dybalan rankkarin ja perään Pasalic jysäytti ratkaisevan pallon sisään. Joulutauolle mentiinkin siis torin kautta.
Tammikuu on ilmeisesti tilastojen valossa ollut jostain syystä Montellan joukkueille vaikea kuukausi, eikä Milankaan onnistunut tätä tilastokummajaista kumoamaan. Siirtoikkuna oli syksyn varovaisen optimistisista odotuksista huolimatta hiljainen, mikä oli tietysti Kiinan kuvion viivästymisen ja epävarmuuden vuoksi aika ymmärrettävää. Sivuraiteille jälleen kerran ajautunut Niang ulostettiin lainalle Watfordiin ja jostain kunnianhimoa ja pelihaluja löytänyt Luiz Adriano Spartak Moskovaan. Tilalle tuli lainamiehiksi Deulofeu Evertonista sekä Ocampos Genoasta. Kaivattua leveyttä sekä vahvistusta ei siis saatu, vaikka Deulofeuun jonkinlaisia toiveita asetettiinkin, joten toiveet CL-taistelussa pysymisestä saatettiin haudata - ellei sitten koko ykkösavaus sattuisi pysymään terveenä ja huippukunnossa myös koko loppukauden ajan. Udinese-ottelu vieraissa katkaisi sitten viimeisetkin toiveenrippeet, kun Bonaventura loukkaantui eikä Oravan Sakari viitsinyt hoidella kaveria kuntoon loppukaudelle. Matsi oli muutenkin äärimmäisen turhauttava, etenkin kun se ratkesi siihen, että Udinesen Rodrigo De Paul selvisi De Sciglioon kohdistuneesta kunnon tappotaklauksesta ilman punaista ja minuuttia myöhemmin sama kaveri iski voittomaalin tontilta, joka oli tyhjänä koska tuomari ei ollut vielä antanut vaihtaa pelaajaa loukkaantuneen tilalle. Siinä vaiheessa mieliala oli taassen sitä luokkaa, että noinkohan loppusijoitus on edes kymmenen paremmalla puolella.
Myös Coppa Italia alkoi sekä päättyi Milanin osalta tammikuussa. 16 parhaan joukossa Milan nousi Torinoa vastaan voittoon vähän yli 10000 kiinnostuneen silmäparin edessä San Sirolla, mutta tie nousi pystyyn heti seuraavalla kierroksella Juventusta vastaan. Peli alkoi ihan pisin vittuja Juven mennessä 20 minuutissa jo kahden maalin johtoon. Bacca kavensi toisen jakson alussa, mutta Locatellin höntyiltyä itsensä toisella keltaisella pihalle heti perään oli tappio aika selviö. Ja pitihän sitä antaa Juventuksenkin välillä voittaa
Bolognaa vastaan kahden miehen alivoimalla haettu voitto toi vielä jonkinlaisen boostin Milanin kevätkierrokselle. Deulofeu juoksi laidallaan kuin Nure konsanaan ja otteluita kääntyi voitoiksi. Samaan aikaan kilpakumppanit sijoilla 3-7 olivat hieman epävarmemmassa vireessä, joten jopa CL-paikkakin vilautti hetken aikaa ovenraosta, vaikka EL-paikaksi homma vaikuttikin kääntyvän. 3.3. oli jälleen yksi deadline kiinalaisille, mutta paria päivää ennen uutisoitiin jälleen homman menneen vituiksi Kiinan byrokraattisten kiemuroiden takia. Kysymysmerkkejä leijui ilmassa, mutta lopulta Silvio kumppaneineen myöntyi parin viikon lisäaikaan ja sen aikana löydettiin ratkaisu rahojen saamisesta ihan Milanoon asti. Juveakin vastaan käytiin pelaamassa tuon hässäkän aikana, mutta ruskeiden kirjekuorienkin jäätyä saman kiinalaisbyrokratian hampaisiin, otti Juventus maalin voiton lisäajalla vihelletyllä kyseenalaisella pilkulla.
Pääsiäisenä oli edessä sekä kauden toinen derby että seuramyynnin viimeinen deadline. Ja hupsheijaa, uudet omistajat saivat salakuljetettua jonkinnäköisen kynän Kiinan valvonnan alta Italiaan ja nimet päätyivät kuin päätyivätkin sopimuspapereihin. Yonghong Li oli uusi presidentti ja David Han Li sekä Marco Fassone hänen adjutanttejaan. Silvio Berlusconin aikakausi oli päättynyt. Ilmassa oli odottava ja toiveikas tunnelma. ”Forza Milan” irtosi Yonghongin huulilta selvästi paremmin kuin vastaava lause erään toisen milanolaisseuran aasialaisomistajilta taannoin. Pari päivää kauppojen varmistuksesta koittanut derby meinasi karata käsistä jo ensimmäisen jakson mustan lopun aikana, mutta lopulta päästiin maksamaan potut pottuina, kun Zapata iski ihan viimeisillä sekunneilla kulmapotkusta tasoitusmaalin. Siinä vasta sirkushuveja kiinalaisille kerrakseen.
Derbyssä oli panosta myös sarjataulukon suhteen, sillä molemmat joukkueet taistelivat samoista sijoituksista EL-paikoilla. Derbyn jälkeinen aika oli todella nihkeää ja voitottomien otteluiden putki kohosi jo viiteen otteluun. Myös taistelusta suoraan Eurooppa-liigan lohkovaihepaikkaan pudottiin, mutta jollain ihmeen tavalla kaikki kolme viimeisestä eurokarsintoihin oikeuttavasta kuudennesta sijasta taistelevaa joukkuetta olivat aivan kammottavan huonossa kevätvireessä, ja Milan onnistui ihmeen kaupalla pitämään Interin sekä Fiorentinan takanaan. Milanin osalta iso syyllinen oli ainakin se, että Bonaventuran kaveriksi sairastuvalle tulivat myös Suso ja Romagnoli. Kun Baccakin oli lähempänä kalastajaa kuin jalkapalloilijaa, ei Milania tuossa vaiheessa erottanut jostain keskikastin Chievosta kuin nimi. Iso osa pelaajista myös tiesi olevansa lähdössä uusien omistajien myötä, joten sitoutuminen oli mitä oli. Yksi onnistuminen saatiin sentään toiseksi viimeisellä kierroksella, kun Milan otti ensimmäisen voittonsa yli kuukauteen Bolognan kaatuessa 3-0. Kausi sai siinä hyvän päätöksen homman ratketessa San Sirolla ja viimeistä otteluaan seurassa pelanneen Hondankin onnistuttua maalinteossa. Ihan viimeisessä matsissa ei sitten ollutkaan panosta ja Cagliarin reissulta käteen jäi lähinnä Palettan punakortti sekä Donnarumman töhöily kauden viimeisellä minuutilla.
Kaksijakoinen kausi päättyi siis lopulta jonkinlaiseen torjuntavoittoon. Parhaimmillaan unelmatahtiin kulkenut kauden avauspuolisko sai kaverikseen loukkaantumisten sävyttämän vaikean toisen puoliskon. Paremmalla onnella enemmänkin olisi ollut saavutettavissa, mutta jopa europaikkakin meinasi karata käsistä. Tämän kauden päälle on kuitenkin varsin turha alkaa rakentaa oikein mitään, sillä joukkue on uusitunut lähes kokonaan eikä tästä kaudesta jää jäljelle kuin paikka Eurooppa-liigaan. Osuvaa onkin, että historiallisesti kuluneella kaudella Lombardian alueen ykkösjoukkueen titteli meni Atalantalle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun se ei ole Milan tai Inter.
Tässä kohtaa vielä kiitokset kuluneen kauden foorumikeskusteluista meikäläisen puolesta! Toivottavasti tuleva kausi tarjoaa hienoja hetkiä myös foorumilla!
Kesä 2017Käsilläoleva kesäsesonki on ollut melkoista juhlaa Milanin osalta käytännössä yhtä juhlaa. Fassone ja Mirabelli saivat luoda pohjan hyville siirroille varsin rauhassa, kun miehet pääsivät reissaamaan lähes koko kauden ajan ympäri Eurooppaa poissa suurimman mediahuomion valokeilasta lehdistön oltua enemmän kiinnostunut kirjoittamaan persaukisista kiinalaisista ja muista koko kuvion negatiiviseen valoon asettavista asioista. Toki kauppojen viivästyminen poiki myös negatiivisia asioita, sillä tammikuulle suunnitellut ja osin jo sovitut siirrot ainakin Sebastian Rudysta, Mahmoud Dahoudista sekä lopulta siirtoikkunan lopulla Juventuksen omistukseen päätyneestä Mattia Caldarasta menivät sivu suun.
Muitakin kontakteja kuitenkin kaksikko onnistui haalimaan, ja miesten päästyä huhtikuussa virallisesti hommiin, olikin jälki aika massiivista. Mediassa kirjoiteltiin jälleen, kuinka rahaa ei ole Elliotin lainan takia käytössä kuin 50 miljoonaa, mikä olisi ollut odotuksiin nähden melkoisen vähän, mutta seurajohdon sanojen sekä tekojen perusteella tämäkin oli aika lailla potaskaa. Kauden päätyttyä finalisoitiin ensimmäisenä jo edellisenä kesänä vahvojen siirtohuhujen kohteena olleen Mateo Musacchion siirto, ja tästä viikossa Fassonen, Mirabellin sekä uuden hankinnan yhteiskädenpuristus oli jo muodostunut ilmiöksi, kun Franck Kessie sekä Ricardo Rodriguez oli saatu hankituksi. Nämä siirrot olivat olleet medialla tiedossa jo varsin pitkään ennen tapahtumistaan, mutta kesäkuun alkuun mahtui vielä kesän ensimmäinen salama kirkkaalta taivaalta, kun Jorge Mendes kuvattiin Casa Milanin edustalla ja siitä silmänräpäyksen kuluttua nuori portugalilaistähti Andre Silva oli tutustumassa Milanelloon. Superagentti Mendes kehuikin siirron yhteydessä vuolaasti Milanin uutta seurajohtoa ja sekä agentin että Milanin puolilta annettiin ymmärtää yhteistyön tulevan jatkumaan mahdollisesti jo saman kesän aikana. Vanhoista seuralegendoista remmiin haettiin Gennaro Gattuso Primaveran valmentajaksi sekä Christian Abbiati jonkin sortin joukkueenjohtajaksi. Positiivista tämäkin, että vanhaa Milanin DNA:ta jatketaan tällä tavalla eteenpäin.
"Passiamo alle cose formali.."Hieman huonommin yhteistyö sujui toisen superagentin, Mino Raiolan kanssa. Uusi johto joutui tilanteeseen, jossa nuoren supertähden, Gianluigi Donnarumman sopimusta oli enää vuosi jäljellä ja vanhan sopparin ollessa Primaverasta nostetun kolmosveskan tasoinen sopimus, oli aika selvää, että kusessa oltiin. Mediassa pyöri vuoropäivinä huhuja ja varmoja tietoja sekä uudesta sopimuksesta että siirrosta todella pienellä summalla milloin mihinkin ulkomaiseen rahaseuraan. Lopulta Raiola pitkän viivyttelyn jälkeen vaivautui Casa Milaniin asti ja ilmoitti Fassonelle, että seuran esittämää rahakasta jatkosopimustarjousta ei hyväksytä. Kyseessä saattoi olla bluffi tai viivytystaktiikka, mutta joka tapauksessa Fassone teki pelimiehen liikkeen ja julkisti asian suorassa lehdistötilaisuudessa suurinpiirtein ennen kuin Raiola oli ehtinyt edes pihalle rakennuksesta ja keskitti näin vastuun sekä huomion pelaajaan sekä agenttiin. Paskamyrskyhän siitä syntyi, ja seuraavien viikkojen aikana nähtiin melkoisen koomisia tapahtumia alkaen Donnarumman maalille junnukisoissa heitellyistä feikkiseteleistä ja päättyen ”hakkeroituun” ig-tiliin sekä Italian opetusministerin pahastumiseen Donnarumman skipattua päättökokeensa. Tähänkin saagaan saatiin kuitenkin lopulta jossain määrin onnellinen loppu, kun Donnarumma solmi miljoonien arvoisen jatkosopimuksen ja sai vielä kaupan päälle veljensä Antonion mukaan kakkosmaalivahdin tontille. Fanien silmissä Dollarumman ja hänen taustajoukkojensa toiminta näyttäytyi tietysti todella negatiivisena, ja tällä hetkellä tilanteessa vallitsee jonkinlainen aselepo. Sekoilua osattiin laittaa osittain agentin sekä nuoruuden piikkiin ja mieliala on tyytyväinen Gigion jäätyä, mutta käytännössä Donna ei enää ole Curvan kruununjalokivi ja lempilapsi, joka saa virheitäkin silloin tällöin anteeksi, vaan nyt suhtautuminen on sellainen kuin kehen tahansa muuhun joukkueen tähtipelaajan palkkaa nostavaan pelaajaan. Aiemmin jopa visioitu kapteenin nauha ei ole hetkeen ajankohtainen.
Heinäkuu toi mukanaan kahden pitkän siirtosaagan päätöksen sekä kaksi yllättävämpää siirtoa. Niin, ja Borinikin tuli jossain kohdassa puolivahingossa. Leverkusenin Hakan Calhanoglu ehti esiintyä pari päivää huhupostausten sivulauseissa, kunnes taas kerran tapahtui ja vaparispesialisti bongattiin Milanosta. Andrea Contin siirtoa jahkailtiin pitkään - ei ehkä vähiten miehen yli-innokkaan huumoriagentin huutelun ja jinxailun takia, mutta lopulta laitapuolustaja/wingback sai haluamansa ja Atalanta riittävästi rahaa sekä Matteo Pessinan. Lucas Biglian siirto venyi vielä Contiakin pidemmälle Lazion ja ennen kaikkea Lotiton tehtyä kaikkensa saadakseen nyhdettyä mahdollisimman ison palan Milanin kakusta.
Jo Contin siirron jälkeen Milan oli kuluttanut reilusti päälle 100 miljoonaa uusiin hankintoihin ja vahvistunut selkeästi, mikä olikin noteerattu erityisesti Italiassa vahvalla tavalla. Italian ulkopuolella - etenkin Sumusaarilla - mielenkiinnon tuntuivat vievän lädiseurojen keskinäiset hullut päivät sarjajyrien jättisiirtoineen, ja samalla Milanin tiedettiin ostaneen jokusen pelaajan, joiden tason oletettiin olevan luokkaa Borini. Maailmallakin herättiin lopulta Milanin uuteen nousuun eräänä tuulisena torstaina, kun edellispäivänä ulosnauretut huhut alkoivatkin yhtäkkiä pomppia uudelleen esiin suurilla volyymeilla. Bonucci Milaniin? No ei sentään. Eihän? Eiku mitä? Hui saakeli! Maailman ykköstoppareihin lukeutuva Leonardo Bonucci, Juventuksen kuuluisan puolustuslinjan jatkuvuus, pelillinen ja pallollinen johtaja siirtyy Milaniin. Kyseessä oli symbolisesti sekä pelillisesti kesän kovin siirto (tässä oli preesens, mutta lienee tosiasia, että Neymarin suhmurointi menee ainakin symboliikassa edelle). Viimeistään tämän siirron myötä jalkapalloileva maailma nousi varpailleen. Suora kilpakumppani koki kovan menetyksen ja samalla Milan ilmoittautui taisteluun ihan Serie A:n kärkisijoituksista.
Myyntipuolella on ollut myös aika vilkasta, vaikka tilanne onkin todella hankala joukkueen oltua täynnä ylipalkattuja keskitason sarjajyriä. Rahaa ollaan saatu vastineeksi Kuckasta, De Scigliosta, Lapadulasta, Elystä sekä Vangionista, mutta esimerkiksi Poli vain yksinkertaisesti jouduttiin laskemaan eteenpäin ilmaiseksi, kun kukaan ei halunnut tarjota edes sitä kahvipakettia. Bacca, Sosa sekä Paletta ovat tällä hetkellä vielä myyntilistalla, mutta tähän mennessä on ollut ikävän vaikeaa löytää näille sijoituspaikka, johon sekä seura että pelaaja olisivat tyytyväisiä.
Huhupuolelle en tässä lähde juuri seikkailemaan, mutta sen verran mainittakoon, että vieläkin olisi haku päällä siirtomarkkinoilla. Kärkimieheksi haetaan nimekästä pelaajaa tyyliin Aubameyang tai Diego Costa, ja sen lisäksi tulon päällä saattaa olla vielä laituri sekä keskikenttäpelaaja.
Alla vielä listaus kesän jossain määrin tuttujen nimien siirroista. Nnamdi Oduamadin ja Christian Hadžiosmanovićin poistumiset, muut yhtä kiimaiset siirrot sekä lisätiedot allaolevista voi käydä bongaamassa
Wikipediasta.
Sisään:Mateo Musacchio (Villarreal)
Franck Kessie (Atalanta)
Ricardo Rodriguez (Wolfsburg)
Andre Silva (Porto)
Hakan Calhanoglu (Bayer Leverkusen)
Przemysław Bargiel (Ruch Chorzow)
Fabio Borini (Sunderland)
Andrea Conti (Atalanta)
Antonio Donnarumma (Asteras Tripolis)
Leonardo Bonucci (Juventus)
Lucas Biglia (Lazio)
Takaisin lainalta:Jose Mauri (Empoli)
Gabriel (Cagliari)
M’Baye Niang (Watford)
Jherson Vergara (Arsenal Tula)
Hachim Mastour (PEC Zwolle)
Ulos:Diego Lopez (Espanyol)
Keisuke Honda (vapaa agentti -> Pachuca)
Andrea Poli (Bologna)
Luca Vido (Atalanta)
Juraj Kucka (Trabzonspor)
Mattia De Sciglio (Juventus)
Leonel Vangioni (Monterrey)
Rodrigo Ely (Deportivo Alaves)
Giovanni Crociata (Crotone)
Gianluca Lapadula (Genoa)
Lainalle:Andrea Bertolacci (Genoa)
Alessandro Plizzari (Ternana)
Gian Filippo Felicioli (Hellas Verona)
Myös harjoitusotteluita pelattiin, ja vielä EL-pudotuspelikierrosten välissä olisi yksi tuloillaan. Luganoa vastaan Milan läpsytteli helpon voiton ja Kiinan kiertueella ensin Dortmund voitti vähän kakkosmiehistöisen Milanin jonka jälkeen Milan röhmytti kesäteräistä Bayernia. Cataniassa pelatussa matsissa Betis oli aika agressiivisella asenteella liikenteessä ja rappasi ihan tosipelien malliin. Hauskana yksityiskohtana videotuomarointi sekä hylkäsi Milanilta maalin että antoi Betisille rankkarin lisäajalla. Jonkinlaista VAR-kokeilua taitaa olla tuloillaan myös Italian kentille, joten sen suhteen ainakin melkoisen huono kenraali Milanille. Alla vielä tulokset sekä maalintekijät.
Lugano - Milan 0-4 (Cutrone, Crociata, Sosa, Gomez)
Milan - Dortmund 1-3 (Bacca)
Bayern München - Milan 0-4 (Kessie, Cutrone x2, Calhanoglu)
Milan - Real Betis 1-2 (Silva)
Eurooppa-liigaEurooppa-liigassa Milan aloitti kolmannelta karsintakierrokselta, jossa vastaan asettui romanialainen CSU Craiova. Devis Mangian luotsaama ryhmä laittoi kesäteräisen ja Kiinan reissun rasittaman Milanin ensimmäisessä osaottelussa kotonaan jossain määrin tiukille, mutta lopulta Rodriguezin vaparimaali riitti tuomaan vierasvoiton lukemin 0-1. Kotiottelussa yli 65 000 katsojan edessä Milan oli jo vakuuttavampi, mutta romanialaisten kova taistelu sekä Milanin jonkinasteinen tuhlailukin pitivät lukemat kurissa. Craiova onnistui luomaan kummassakin ottelussa yhden loistavan maalipaikan, mutta Donnarumma venyi molemmissa tilanteissa komeasti pallon eteen.
CSU Craiova - Milan 0-1 (Rodriguez)
Milan - CSU Craiova 2-0 (Bonaventura, Cutrone)
Karsintojen viimeiselle kierrokselle Milanin vastustajaksi arvottiin makedonialainen KF Shkendija. Tetovon kaupungista lähtöisin oleva makedonianalbaanien joukkue lienee jossain määrin Craiovaa tutumpi täällä Suomessa, sillä jalkoihin matkalla play-off vaiheeseen jäi moldovalaisen Dacian ja liettualaisen Trakain ohella myös HJK. Kyseessähän on hyökkäyspäähän vahva joukkue, joka luottaa vahvasti tehokaksikkonsa Besart Ibraimin ja Ferhan Hasanin kykyyn haavoittaa vastustajia. Puolustus sitten on vähäh heikompi osa-alue, ja vaikka Skeida onkin ollut ihan kova kotonaan, voisi olettaa joukkueen olevan vaikeuksissa San Sirolla. Milan myös arvontatuloksen vastaisesti aloittaa kotoaan, koska Shkendijan lisäksi myös Vardar pelaa Fenerbachea vastaan samassa vaiheessa ja molemmat joutuvat pelaamaan ottelunsa Skopjessa UEFA:n luokitusten takia. Sarjakausi alkaa osaotteluiden välissä, joten mielelläänhän sitä varmaankin näkisi jonkinlaisen ratkaisevan tuloksen jo San Sirolla. Mutta eipä nämä jengit ikinä niin paskoja ole, että tällaista voisi lähteä olettamaan.
vs.
Milan - KF Shkendija 17.8.
KF Shkendija - Milan 24.8.
Ennen pelaajaesittelyä otetaan vielä lyhyet esittelyt seuran näkyvimmistä johtohahmoista sekä valmentaja Montellasta. Eivät nämä kuitenkaan välttämättä kovin tuttuja heppuja ole juuri kenellekään.
Yonghong LiSeurahistorian 27. presidentti. Tämä suurille massoille melko tuntematon kiinalainen toimi neuvotteluvaiheessa taustalla olevan konsortion edustajana ja sama rooli miehellä on tälläkin hetkellä. Kiinassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa mies esiteltiinkin sekä puheenjohtajana että osaomistajien edustajana. Ennen aikaansa Milanissa, tämä 47-vuotias loi uraansa enimmäkseen Hong Kongissa rahoitusalalla, mutta hirveän tarkkaa tietoa uran tarkemmista vaiheista en löytänyt. Perinteisiä koplauksia ja keplotteluja oli jokunen listattu Wikipediassa. Li ei itse lukeudu Kiinan ihan sikarikkaimpiin - vaikka toki omalla huhutulla varallisuudellaan olisi minkä tahansa muun italialaisseuran ostaakin - vaan herra toimii koko kuviossa keulakuvana ja mahdollisesti myös alkuvaiheessa koko homman järjestäjänä (tästä ei ole vahvistettua tietoa). Yonghongin oikeana kätenä toimii David Han Li (ei sukua) ja kaksikko pyörittää toimintaa Kiinassa Fassonen ja kumppanien vastatessa Italiasta. Li onkin se herra, johon kuuluu kääntää katseet, kun puhutaan ja spekuloidaan niistä kuuluisista Kiinan tuloista. Milanilla on hyvä brändi ja Yonghong Lillä hyvä tuntemus Kiinan markkinoista ja tämän kombinaation toivotaan tuottavaan rahaa niin, että ne kuuluisat vitut pyörivät silmissä. Jotain on myös saatu jo aikaan, kun Kiinan opetusministerion kanssa on tehty sopimus jalkapallokouluihin liittyen ja lisäksi La Repubblica julkaisi elokuun alussa kattavan raportin suunnitellusta Milan Villagesta, johon on osoitettu kiinnostusta mm. Evergranden kokoisten lafkojen toimesta. Nähtäväksi jää, miten kiinalaiset onnistuvat suunnitelmassaan, joka on kokonaisprojektin kannalta aika olennainen. Lisäksi mielenkiintoista on nähdä, julkaistaanko jossain vaiheessa tarkempaa listaa konsortion taustalla olevista tahoista.
Marco Fassone Siinä missä Yonghong Li peri Silvio Berlusconin paikan puheenjohtajana, on Fassone Gallianin sekä Barbara Berlusconin perillinen CEO:n pallilla. Fassone on kokenut johtaja, jolla on kolmenkymmenen vuoden kokemus vastuutehtävistä sekä jalkapalloseuroissa että myös ihan tavallisissa suuryrityksissä. Ura alkoi markkinointipuolen johtotehtävissä sekä Ferrerolla että Galbanilla, mutta kosketus jalkapallomaailmaan oli läsnä myös tuolloin miehen toimiessa avustavana erotuomarina. Siitä olikin sitten luontevaa siirtyä ihan virallisestikin Juventuksen palkkalistoille (heh) ja myöskin markkinointipuolen johtotehtäviin. Seitsemän Juventuksessa vietetyn vuoden aikana ehkä suurimpana näyttönä miehen osaamisesta oli vastuu stadionprojektin luomisesta ja kuten viime vuonnakin kirjoitin, viime vuosien Serie A:ta katsomalla voidaan todeta, ettei tuo projekti ihan vituilleen mennyt. Vahvana bubbling underina Juve-saavutusten listalla on myös Calciopolin aikaan tapahtunut yllä kuvassa näkyvä ”markkinointitempaus”, jolla heitettiin jonkinlaista piikkiä sinne, minne se ehkäpä kuuluu. Juventuksen ajan jälkeen Fassone kävi aloittelemassa stadionprojektia Napolissa, mutta koska De Laurentiis on De Laurentiis, oli maaperä sen verran epähedelmällistä, että visiitti jäi lyhyeksi. Napolista tie vei Interiin, jossa pestinä oli myös toimitusjohtaja. LinkedIninsä mukaan Fassone toimi isossa roolissa Thohirin seuraoston yhteydessä ja lisäksi vastuuta oli myös siirtomarkkinoilla.
Milanissa rooli oli alun perin ulkoinen neuvonantaja ostavalle taholle, ja kauppasopimuksen astuttua voimaan, toimi Fassone jonkinlaisena kärpäsenä (ulkonäön perusteella enemmän ehkä kärpäsen toukkana, mutta menkööt) katossa seuraillen vanhan johdon toimintaa lopulliseen omistuksenvaihtoon asti. Kuviossa, jossa kiinalaiset tulivat mukaan, on Fassonen rooli toimia jatkuvuutena seuran italialaisessa identiteetissä sekä vanhan ja uuden johdon välillä. Fassonen lopulta sitten päästyä toimitusjohtajan pallille, on meno ollut huikeaa. Johdon rakennetta on muutettu ja uusia henkilöitä on otettu remmiiin. Vaikka otan tuossa erikseen esiin vain Mirabellin, pitää silti sanoa, että media- ja viestintäpuolen hessu Fabio Guadagninin johdolla on myös tapahtunut ihan jäätävää eteenpäinmenoa. Myös Fassonen ulosannista huokuu, että kokemusta löytyy sekä markkinoinnista että jalkapallosta. Ei voi muuta sanoa kuin olla tyytyväinen siitä, että vihdoin pitkästä aikaa seuraa johtaa oikeasti pätevänoloisia heppuja. Curva Sud ottikin asiaan kantaa Craiovaa vastaan lakanoilla, joissa viestitettiin Fassonen ja Mirabellin olevan siirtoikkunan parhaat hankinnat. Bonucceista, Kessieistä ja muista huolimatta, tähän voi kyllä yhtyä.
Massimiliano MirabelliMirabelli toimii Milanin urheilutoimenjohtajana eli pestissä, jossa ei Gallianin viimeisten vuosien aikana ollut oikeastaan ketään. Milaniin mies löytyi Interistä pääskoutin toimesta, jossa Mirabelli antoi ilmeisen vahvoja näyttöjä osaamisestaan Fassonelle. Sitä ennen Mirabelli oli Sunderlandissa skouttina ja tätäkin ennen kävi Serie D:ssä nostamassa pari seuraa tasoa ylemmäs urheilutoimenjohtajana. Mirabelli on pelaajatarkkailussaan tunnettu siitä, että hänen mielestään pelaaja on ehdottomasti nähtävä livenä ennen arviointia. Luultavasti myös Milanissa kilometrejä tulee mittariin runsaasti miehen käydessä tutkimassa mahdollisia talentteja. Myös kontaktit Saksaan ovat ilmeisen hyvät, mikä on ollut huomattavissa aiemmin Perisicin siirrossa Interiin ja nyt Milanin bundesliigahankinnoissa. Donnarumma-saagassa toiminta oli ainakin huhujen mukaan vähän kovistelevaa, mikä muodosti näin hienon hyvä poliisi-paha poliisi -tandemin Fassonen kanssa. Jatkosopparin julkistustilanteessa mies antoi sitten pienen korvatillikan Donnarumman takaraivoon. Skoutin tehtävässä Mirabelli on ollut ilmeisen kovaa kamaa ja nähtäväksi jääkin, miten homma sujuu astetta vastuullisemmassa pestissä. Tähän mennessä on ainakin mennyt hyvin.
Vincenzo MontellaValmentaja Montellaa ylistettiin useissa eri lähteissä viime kesän parhaaksi hankinnaksi, ja vaikka muut hankinnat olisivatkin olleet vähän kovempia kuin Jose Sosa ja Mario Pasalic, saattaisi väite pitää siitä huolimatta paikkansa. Etenkin kauden ensimmäisellä puoliskolla Montella oli Serie A:n paras valmentaja. Kauniista ja pallollisesta pelifilosofiastaan tunnettu Montella joutui rukkaamaan Milanin pelaamista aika paljon verrattuna esimerkiksi Fiorentinan aikoinaan peluuttamaansa, osoittaen samalla hyvää muuntautumiskykyä saamalla nihilistisemmänkin pelin toimimaan. Montella perustaa yleensä pelaamisensa kolmen miehen keskikenttään ja tämän ympärillä järjestelmä voi sitten vaihdella vaikka kolmen ja neljän miehen alakertojen välillä - usein jopa kesken ottelun. Tällä kaudella Milanin rosterin pitäisi olla enemmän Montellan preferenssien mukainen, ja jos jonkinlaisia spekulaatioita mahdollisesta aloitusformaatiosta halutaan tehdä, kannattanee katseet kääntää Fiorentinan aikaan, jolloin käytössä oli viimeksi suunnilleen miehen mielenmukainen miehistö. Tällöin käytössä oli vähän vuorotellen 4-3-3 ja 3-5-2/3-5-1-1. Myös pre-seasonin perusteella voisi olettaa Montellan lähtevän samoilla linjoilla. Tähän mennessä on menty 4-3-3:lla, mutta eiköhän sitten, kun Bonucci ja Romagnoli saadaan kunnolla remmiin mukaan, aleta vetämään myös kolmella topparilla. Montella on mututenkin tällä kaudella suurennuslasin alla, kun joukkuetta on vahvistettu näin suurilla investoinneilla ja on Montellan harteilla saada lähes kauttaaltaan uudistuneen joukkueen saaminen klikkaamaan. Odotukset ja paineet ovat todella kovat ja mies on ehdottomasti uransa kovimmassa paikassa. Nyt olisi Montellan tilaisuus ottaa askel Serie A:n huippuvalmentajasta ihan maailman huipulle.