"Tilanne Valenciassa on huolestuttava; ei ole projektia, ei ideoita - ainoastaan täydellistä jalkapallollista impotenssia."Vaikka ylläoleva lainaus aina yhtä masentavalta Mario Kempesiltä koskeekin enimmäkseen kauden 2016-2017 ensimmäistä lepakkomanageria, Pako Ayestaránia, voisi asiasta tietämätön yhdistää sanat moneen muuhunkin seuran toiminnassa viime vuosina vaikuttaneeseen henkilöön. Näin mustavalkoisena myös tilanne monesti nähdään: viime vuosina on useaan otteeseen saanut sekä kuulla että lukea managerien “epäonnistumisista” Valenciassa. Ja kesti sitä itselläkin hävettävän pitkään tajuta, kuinka nopeasti seuraan olivat juurtuneet jopa aiempaa suuremmat ongelmat. Reilut pari vuotta sitten kirjoitin Peter Limistä ja seurakaupasta optimistiseen sävyyn. Manuel Llorente oli pysäyttänyt seuran syöksykierteen tarkan pesetan politiikallaan, ja hänen työnsä loppuun vienyt Amadeo Salvo luovutti Valencian avaimet hymy kasvoillaan uudelle omistajalle. Vain muutamassa vuodessa satojen miljoonien velkataakan kerännyt Los Che oli pudonnut rankemmin kuin moni muu, mutta nyt se tulisi jälleen takaisin.
Junts tornem uhosivat mainosplakaatit, Valencia tulisi jälleen. Salvo oli kuitenkin tehnyt diilin, joka oli aivan liian hyvä ollakseen totta. David Albeldakin yritti tästä varoittaa lobatessaan vakavaraista yhdysvaltalaisyritystä rikkaiden yksityishenkilöiden sijaan, mutta vauhtisokeus oli useimmilla jo peruuttamattomasti päällä. Voi hyvin olla, ettei yksikään ostajaehdokkaista olisi ollut oikotie onneen, mutta voiko Valencian kannattajia, johtoporrasta ja velkojia syyttää unelmoimisesta? Seuralta oli otettu pois niin paljon ja niin nopeasti. Monen mielestä vieläpä epäreilusti ja korkeintaan muutaman yksityishenkilön virheiden takia. Vaikka aiheestan saisi ihan kelvollisen draamaelokuvan, spoilaan senkin kustannuksella loppuratkaisun: elämä ei ole reilua, ainakaan Valencia-kannattajalle.
Lidiar con el diablo?Peter Limin miljoonien mukana joukkue sai taustavaikuttajakseen superagentti Jorge Mendesin, joka vaikutti ja vaikuttaa edelleen tiukasti Valencian siirtopolitiikkaan, ja hetken seuralla ei edes ollut urheilutoimen johtajaa. Tämän lisäksi nuo kyseiset miljoonat eivät olleetkaan ihan niin helposti irroitettavissa kuin aluksi luultiin, ja rikkaasta omistajasta huolimatta siirtoikkunat ovat olleet toinen toistaan nuivempia. Peter Lim haluaa eläkeikää lähestyviä nimimiehiä, ja Mendes yrittää roudata sisään mahdollisimman montaa nousevaa pelaajaa, jotta ne voitaisiin myöhemmin myydä eteenpäin. Sekavan takahuonetilanteen lisäksi, ja myös toki siitä johtuen, Valencia on pelannut viime kaudet huonointa jalkapalloa mitä olen siltä nähnyt. Viime kausi oli ohi melkein saman tien, kuin se alkoi: neljästä ensimmäisestä ottelusta joukkue ei saanut pistettäkään. Ayestarán nautti kauden alussa kohtuullista luottamusta medialta ja vahvaa sellaista pelaajilta, mutta katastrofialku varmisti, ettei pitkäaikaisen Rafa Benítezin kakkosmiehen ensimmäinen päävalmentajatoimeksianto kestänyt syyskuuta pidemmälle.
Ayestarán ei ollut surkeuteen suinkaan ainut syypää. Viime kauden kausitopikissa jokainen vuorollaan ihmetteli, kuinka voi näin surkeasti siirtoikkunassa epäonnistua: sekä hyökkäys että keskikenttä jäivät todella ohuiksi, ja näitä virheitä jouduttiin lopulta paikkaamaan reiluun ylihintaan myöhemmin. Pahinta tässä kaikessa oli, että Pacon ja Gomes:n lähdöt tiedettiin jo hyvissä ajoin. Rufeten ja Ayalan hyvää työtä pienillä resursseilla jatkamaan saapunut Suso tullaan valitettavasti muistamaan eritoten siitä, kuinka pahasti kesän siirrot oikein voidaan ryssiä. Vaikka Mendes ja Lim ovat politiikallaan olleet ne suurimmat syylliset viime vuosien konttaukseen, ei puhtaita papereita kesän toiminnasta voi antaa monelle muullekaan taholle.
Pako Ayestaránin voittoprosentti Valencian peräsimessä oli lopulta 25.Vahingo(i)sta viisastuneena Valencia palkkasi syyskuussa meritoituneen päävalmentajan, oikeastaan ensimmäisen sitten sen jälkeen, kun Ernesto Valverde houkuteltiin joukkue pelastamaan joulukuussa 2012. Tämä herrasmies oli Cesare Prandelli, joka pysyi työssään noin kolme kuukautta, ennen kuin erosi oma-aloitteisesti. Syyksi paljastui näkemyserot joukkueen johdon kanssa: Prandelli tarvitsi kipeästi tasokkaita vahvistuksia, Lim oli toista mieltä. Prandelli oli luultavasti näistä miehistä enemmän oikeassa, sillä molempien syksyn Valencia-luotsin voittoprosentti jäi alle kolmeenkymmeneen. Se on vähemmän kuin Gary Nevillellä tai vaikkapa Koemannilla.
Ja näin Valencia tarvitsi jälleen pelastajaa. Sellainen löytyi, ja on jo pitkään löytynyt, omasta takaa. Hän on Voro Gonzalez, mies, joka on pysynyt otteludelegaattina ja neuvonantajana rakkaudesta seuraan samalla, kun lähes kaikki muut vanhat jäärät ovat joko lähteneet itse tai pakotettu siihen. Samalla hän on valmentanut Valenciaa aina tarpeen tullen olosuhteet huomioon ottaen uskomattomalla voittoprosentilla, vaikka ei oikeastaan edes haluaisi. Voron viimeisin stintti ei ollut millään muotoa uskomaton muodonmuutos, mutta se johdatti Lepakot turvallisesti taulukon keskivaiheille, ja mitään putoamistaistelua ei koskaan sitten tullutkaan.
Yksi suurimmista harmeista nyky-Valenciasta puhuttaessa on se, että kovin usein katse kääntyy pois jalkapallosta. Samaan sorrun ylläolevassa tekstissä itsekin, ja vaikka pelkkiin kenttätapahtumiin keskittyminen olisi kapeakatseista, koittaa Valencia Club de Futbólillekin jälleen uusi kausi. Se ei ehkä ole nyt uhmakas ja kovaääninen, mutta ehkä se on sille hyväksi. Carlos Solerin sekä Toni Laton läpimurrot ovat ehdottomasti kauden suurimmat plussat, ensimmäisen kohdalla voidaan puhua jo poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Kakkosjoukkue ehkä hyytyi nousukarsinnoissaan kalkkiviivoille, mutta sen kausi oli joka tapauksessa upea. Valencia on nuorille jalkapalloilijoille loistava paikka kehittyä, ja joka kausi ykkösjoukkue saa sieltä vähintään ringinleventäjän, mutta useimmiten tulevan avauksen miehen. Pelaajamateriaali on ehkä kevyempi kuin on Valenciassa totuttu, mutta se ei missään nimessä ole niin huono, kuin mitä parin viime kauden sarjasijoitus vihjaa. Kun nyt Mendeskin on löytänyt Wolvesista uuden leikkikalun ja tuleva manageri Marcelino on tunnettu potentiaalin ulosmittaamisesta, ehkäpä ensi kausi voisi olla pitkästä aikaa sellainen kausi, jona Valencia muistetaan enemmän siitä, mitä tapahtuu kentällä kuin siitä, mitä tapahtuu sen ulkopuolella.
Vaikka viime kautta ei kukaan voinut yksin pelastaa, Carlos Soler yritti.Kokoonpano kaudelle 2017-2018:Katastrofi toisen perään on luonnollisesti ajanut taloutensa kanssa edelleen taistelevan seuran ahtaalle, ja suurimmat säästöt Valencia onkin päättänyt nipistää nimimiesten palkoista. Kuulostaa pahalta, mutta tästä kesästä Valencia näyttää selviävän verrattain pienin menetyksin, ainakin jos mietitään vain puhtaasti tasoa jalkapalloilijana. Pukukoppidynamiikka sitä vastoin muuttuu varmasti, kun pitkäaikainen johtohahmo Diego Alves torjuu vastaisuudessa rangaistuspotkuja isiensä mailla. Alvesin lisäksi Pérez:n kauppa alehintaan jatkaa viime kaudella aloitettua trendiä, jonka tavoitteena on saada palkanmaksusta suhteellisen kevyttä, ja kiinnittää tulevaisuuden tähdet jo aikaisessa vaiheessa kiinni Valenciaan. Jalo ajatus, ja on ainakin reipas parannus siihen, että Negredon hintaiset jantterit kuluttavat katsomon orsia.
Näin viikko ennen kauden alkua näyttää valitettavasti jälleen siltä, että joukkueen kohentaminen hoidetaan jälleen paniikkinappulaa painamalla. Zazan ja Orellanan lisäksi (joista ensimmäisen tilanne oli jo selvä ja toisen arvattavissa) joukkueeseen on pysyvällä siirrolla kiinnitetty ainoastaan silmämääräisesti kokemattomat Nemanja Maksimovic sekä Neto. Keskikenttä jäi vuosi sitten ohueksi, ja nyt Pérezin poistuttua muonavahvuudesta se näyttää vieläkin kepeämmältä. Keskuspuolustuskin on yhtä Mangalaa pienempi. Alemany esiintyy mediassa määrätietoisesti, ja vakuuttaa, että laadukasta tavaraa tullaan vielä ostamaan… Mutta jotain miehen paineista kertoo se, että tästä oli pidettävä ihan virallinen lehdistötilaisuus. Niin monet kerrat joukkue on odottanut liian pitkään, ja lopputuloksena käteen on jäänyt lähinnä kylmiä rättejä. Puuttuvia palasia odotellessa esitellään kuitenkin tässä yhteydessä joukkue sellaisena, kuin se nyt on.
Maalivahdit:Veskariosasto on heittänyt täydellisen kuperkeikan. Maailman paras pilkkujen koppaaja ja piinkova seurapiirimies Diego Alves jättää seuran pitkän servituudin jälkeen. San Diego ei aina ollut helpoin miellytettävä, ja omintakeisuus on heitellyt miehen arvostusta rakastetun ja vihelletyn välillä. On kuitenkin ehdottomasti Braulion niitä parempia kaappauksia, vaikka ei urallaan ehkä koskaan saanut sitä arvostusta, jota ansaitsi - ja sen ainoan kerran kun olisi maajoukkueen kanssa arvoturnaukseen päässyt, teloi itsensä kauden viimeisessä matsissa. Ehkäpä paljasti Jaumelle sen suuren salaisuuden, kuinka ne rankkarit napataan? Myös Alvesin hätävaratuuraaja Matthew Ryan jatkaa odotetusti matkaansa. Alvesin ja Ryanin lisäksi myös Antonio Sivera pelailee ensi kaudella muualla (Alaves), joskin uskon ja toivon kyseessä olevan laina, vaikken siirron yksityiskohtia nyt äkkiseltään tähän löydäkään. Maalivahti on Siveran kannalta valitettavasti sellainen pelipaikka, jonne Valenciassa saa tehdä hirvittävän työn päästäkseen.
Neto(s. 19.7.1989)
Norberto Murata Neto, ilmeisesti kavereiden kesken vaan Neto, teki kaudella 14/15 vaikutuksen Juventukseen Viola-paidassa, ja viimeiset pari kautta menivätkin Gigi Buffonin lomittajana. Pelituntuma saattaa siis vaatia sopeutumisen lisäksi hieman työtä, mutta noin lähtökohtaisesti Neto on Jaumea vahvempi suosikki vakioavaajaksi. Pienen preseason-otannan perusteella vaikuttaa ammatin mieheltä, vahvuutena pidetään ilmeisesti kommunikaatiota ja boksin hallintaa.
Jaume(s. 5.11.1990)
Samat attribuutit sopivat myös Jaumelle. Tuntematon b-joukkueen kassari nousi fanien suureksi suosikiksi kaudella 15/16, kun Diego Alvesin loukkaannuttua piti pyristelevää lepakkoseuruetta lennossa useamppaan otteeseen, penkittäen hätäavuksi suurehkolla rahalla hommatun Australian maajoukkuemies Matthew Ryanin. Peloton ja helvetin äänekäs, ainoana selvänä heikkoutena on maalivahdiksi suhteellisen lyhyt. Haastanee Neton ihan tasapäisesti, jos vain saa mahdollisuutensa.
Keskuspuolustus:Puolustus on Lepakoilla ollut jo pitkään osa-alue, jota on uudistettava kausi kauden jälkeen isolla kädellä - ja sitten vain toivottava, että hankinnat pystyvät suoriutumaan. Esimerkkejä sekä loistavista ostoista että roskakorihankinnoista on läjäpäin, ja molempiin kategorioihin voidaan oikeastaan kaudelta kuin kaudelta joku nimetä. Abdennourista povattiin varmaa onnistujaa, ja tuo odottamaton scouttaustiimin virhe jätti puolustuksen lopulta retuperälle ja tilin ikävästi pakkaselle. Viime kaudelle tilannetta pyrittiin korjaamaan mahdollisimman hyvin, ja Garay-Mangala toimikin pääosin ihan mukiinmenevästi alkukankeuksien jälkeen. Nyt toinen näistä palaa emoseuraansa, ja jos Garay sattuisi nyt loukkaantumaan, tilanne olisi toissakauden kaltainen täystuho.
Ezequiel Garay(s. 10.10.1986)
Abdennourin flopatessa Valencia tarvitsi puolustukseensa taattua laatua. Uusiin huteihin ei missään nimessä ollut varaa. Garay ei ehkä räjäyttänyt valencianistojen tajuntaa, mutta pelasi kuitenkin kelpo kauden ja toi kaivattua rauhallisuutta edelliskauden karusellipuolustukseen. Isokokoiseksi torniksi yllättävän pehmeä kosketus palloon. Kolmekymppinen argentiinalainen kärsi viime kaudella loukkaantumisista. Tällä kaudella fysiot toivottavasti pitävät miehen kasassa, sillä jo seuraavaan mieheen taso tippuu rankasti. Kuriositeettina pelasi junnuna hyökkääjänä, ja viimeisteli jalallakin viime sesongilla ihan varman oloisesti.
Aymen Abdennour(s. 6.8.1989)
Kun Valencia viimeksi kaatoi Barcelonan, tämä mies esitti erään kuuluisan valokuvan replicassa Cristiano Ronaldoa. Valitettavasti tuntuu yrittävän sitä usein myös kentällä, ja lopputulemana joudumme valitettavasti usein todistamaan jotain ihan muuta kuin Abdennour kaavaili. Tuntuu uskomattomalta, että tätä kaveria pidettiin joskus jonkinlaisena viimeisenä lukkona Monacossa. Hyvät otteet eivät ole harvinaisia, mutta useimmiten niitä seuraa jotain vähän vähemmän aploodeerattavaa.
Rúben Vezo(s. 25.4.1994)
Aikanaan yllätyssiirrolla Valenciaan ja vielä yllättävämmin ykkösjoukkueen paitaan puetulla Rúben Vezolla on ollut kyseenalainen kunnia edustaa viimekautisen Granadan keskuspuolustusta sekä esitellä pelipaitaansa räppäriystäviensä musiikkivideolla, mutta täytyy myöntää, että hän on vieläkin toppariksi suhteellisen lupaava ja ennen kaikkea ikäisekseen todella kokenut. Täyttänee rotaatiomiehen saappaat tarpeeksi hyvin.
Bonus! Javi Jiménez:
Viime kaudella painajaismaisen debyytin kokenut nuorimies saattaa esiintyä cupissa, mutta pelailee muuten tämän kauden vielä VCF Mestallassa.
Laitapuolustajat:Laitapelaaminen on harvoin ollut Valenciassa ongelma, eikä se ole sitä nytkään. Vasempia laitapuolustajia joukkue on viime vuodet tuottanut yli tarpeidensa, ja oikeallakin eletään vihdoin post-Barragán-aikaa. Osa-alue ei kaipaa vahvistuksia, mikäli joka ukko seuraan jää.
José Luis Gayà(s. 25.5.1995)
Sata ottelua täynnä ykköstiimin matkassa, ja junnuturnauksia vielä kierrettävänä. Gayà oli hetken aikaa junnusensaatio, jonka perässä tuntui olevan jokainen suurseura - ainakin SuperDeporten mukaan. Loukkaantumiset ovat varjostaneet kehitystä, mutta Gayàsta on siitäkin huolimatta kehittynyt kypsä, moderni laitapuolustaja, josta joukkue hyötyy sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Toivottavasti ensi kausi on kropan osalta ehjä. Suurimpana yksittäisenä vahvuutena pidän keskityksiä, jotka omintakeisella potkutekniikalla dippaavat komeasti takatolpalla.
Antonio Latorre(s. 21.11.1997)
Ja jos Gayà ei pysy ehjänä, tuuraa häntä vieläkin nuorempi Toni Lato. Lato on räjähtävän nopea hyökkäävä laitapuolustaja, jolla on nuoreksi pelaajaksi kehittynyt pelikäsitys sekä hyvät kuljetusominaisuudet. Kovuus ja fysiikka tuottaa vielä työtä, painimatseissa 60-kiloinen poika ei vielä täysin pärjää. Samalla kuvauksella voisi luonnehtia kaikkia Valencian akatemiasta nousevia laitapakkeja... Gayàn ja Laton sijoittaminen kentälle samaan aikaan saattaa tuottaa Marcelinolle haasteita, mutta sitäkin on preseasonilla nähty.
João Cancelo(s. 27.5.1994)
Kaiken piti Joãon kohdalla olla jo selvää: Mestalla buuasi, Cancelo maalasi, ja pyysi eleillään yleisöä vaikenemaan. Suuresta egostaan tunnettu poika kuitenkin pyysi nöyrästi anteeksi, ja ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan Mestalla myös antoi anteeksi. Lähtö saattaa vielä koittaa, mutta ainakin tätä kirjoittaessa Cancelo valmistautuu kauteen lepakkovaakuna rinnassaan. Marcelinolle hattua päästä, jos on saanut tästä kaverista joukkuepelaajan. Tämä olisi myös Valencian etu, sillä parhaana päivänään on ilman kahta sanaa liigan parhaita puolustajia, tai vaikka laitureita. Viime kausi oli henkisesti Cancelolle vaikea, mutta on omien sanojensa mukaan selättänyt ongelmansa, ja ehkä vähän kasvanutkin.
Martín Montoya(s. 14.4.1991)
Martín Montoya ei ole enää naiivi nuorimies, vaikka tuntuu että vain hetki sitten mies odotteli saumojansa Barcelonan penkillä. Kehityskulku on täysin erilainen kuin vaikkapa Gayàlla, joka sai mahdollisuutensa jo teininä. Montoya taas ei oikein sitä tilaisuuttaan koskaan blaugranassa saanut, ja pitkästä varamiesjaksostaan palkittiin lainakierteellä. Ehkäpä Montoya on nyt löytänyt Valenciasta pysyvämmän kodin. Canceloa puolustavampi vaihtoehto, ja tarpeeksi hyvä kirittämään. Ailahtelevainen toki hänkin.
Bonus! Nacho Vidal: Cancelon mahdollisen lähdön myötä nuorukainen voisi saada yllättävääkin vastuuta, ja loukkaantumisten myötä kokoonpanomerkintöjä on ainakin edessä.
Keskikenttä:Kolmen pelaajan keskikenttä on jo pitkään ollut Valencian pelin sydän, mutta samalla myös se osa-alue, jonka ongelmat ovat tuottaneet monille managerikokelaille suurimpia ongelmia. Marcelino on kesällä pyrkinyt tekemään suuria muutoksia, osin menestyksekkäästikin: siinä missä kymmenisen valmentajaa ennen häntä yritti piirittää Dani Parejon puolustusorientoituneilla pelaajilla, Marcelino on pyrkinyt kasvattamaan pelaajien velvoitteita. Veto on rohkea, sillä joukkueelta puuttuu edelleen selkeä kutonen, ja Enzo Pérez:n siirryttyä vaihtoehdot ovat vähissä. Sekä ongelmat että potentiaali kulminoituvat viime kauden kahteen näkyvimpään ja puhutuimpaan pelaajaan: Dani Parejoon ja Carlos Soleriin.
Daniel Parejo(s. 16.4.1989)
Braulio-ajan viimeinen reliikki ja muutenkin jalkapallollinen kummallisuus Dani Parejo on jo vuosien ajan ihastuttanut ja vihastuttanut Los Che-kannattajia Jekyll & Hyde-tyylisellä otteellaan. Maailmanluokan syöttövalikoiman ja pelikäsityksensä ansiosta manageri toisensa jälkeen on antanut Danille kausikortin avaukseen, ja osa on jopa palkinnut kapteeninnauhalla. Kolikon kääntöpuolelta löytyy aina sopivin väliajoin laiska hölkkääjä, joka unohtaa puolustusvelvoitteensa ja antaa pallon vieriä jaloistaan koska olettaa vastustajan rikkoneen. Dani on boheemi taiteilija hyvässä ja pahassa, tavallaan Ever Banegan manttelinperijä. Halusimmepa sitä tai emme, Valencian keskikenttä elää tai kuolee Parejon päänsisäisten liikkeiden mukana.
Carlos Soler(s. 2.1.1997)
Vaikka viime kausi jää mieliimme yhtenä seuran lähihistorian heikoimmista, oli se myös läpimurtosesonki yhdelle lupaavimmista keskikenttäpelaajista joita joukkueessa on hetkeen nähty. Olen toistanut tätä varmasti muiden kyllästymiseen asti, mutta Carlos Soler on poikkeuksellisen lahjakas box-to-box-keskikenttäpelaaja, jolla ei ole selviä heikkouksia. Kirsikkana kakun päälle hän on pelannut Valenciassa seitsenvuotiaasta asti, ja on ilmeisesti koko seuran kaikkien aikojen maalintekijä junnusarjoissa: statistiikan mukaan uskomattomat 500 maalia ja 100 maalisyöttöä ennen siirtymistä puolustavampaan rooliin. Tästä pojasta on Valencian pakko pitää kiinni.
Nemanja Maksimovic(s. 26.1.1995)
Yhtenä Serbian kultaisen sukupolven johtotähdistä Maksimovic on jo ehtinyt edustaa maataan aikuisten tasolla, mutta hyppäys La Ligaan saattaa silti olla tyly isäntä. Ilmeisesti kyseessä on suhteellisen lahjakas talentti, ja ainakin Astanassa otti vastuuta jo nuorella iällä. Sopeutuminen ja todellinen taso vielä hieman kysymysmerkkejä, mutta lähtökohtaisesti ainakin aluksi rotaatiomies. Saattaa pelata puolustavassakin roolissa, mikäli kaupoilla epäonnistutaan.
Álvaro Medrán(s. 15.3.1994)
Getafen alennusmyynneistä kaapattu Medrán vaikutti riskittömältä ostokselta, mutta valitettavasti hidas juoksunopeus tuntuu olevan niin suuri kompastuskivi tälle miehelle, että pitkän tähtäimen tulevaisuus Valenciassa näyttää epätodennäköiseltä. Kuulostaa varmasti saivartelulta, sillä esimerkkejä hitaista huippupelaajista on monia, mutta Medrán ei yksinkertaisesti tunnu pysyvän pelin temmossa mukana. Uusi roolitus saattaa auttaa, mutta olen skeptinen.
Laiturit:Tuntuu, että Vicenten ajoista on ikuisuus. Valencian laitapeli ei missään nimessä ole sen heikkous, mutta lähes koko katrasta Nanista Orellanaan vaivaa epätasaisuus. Marcelino toivoo laitapelaajiltaan ahkeraa haastamista, ja onneksi ainakin parin pelaajan kohdalla tämän voidaan katsoa olevan vahvuus. Seuraavasta porukasta kahden tasaisen suorittajan löytyminen saattaa silti olla toiveajattelua.
Nani(s. 17.11.1986)
Tasaisuus ja Nani eivät tunnetusti sovi edes samaan lauseeseen, ja viime kausikin meni portugalilaiselta samaan malliin kuin koko ura - muutama hieno ottelu, kasa heikompia, ja osa kaudesta loukkaantuneena. Parhaimmillaan Nani on toki vieläkin äärimmäisen pätevä wingeri, vaikka hiljalleen tälläkin kaudella huippu-uran kannalta kello tikittää. Montaa lasarettiviikkoa ei enää kestä.
Fabián Orellana(s. 27.1.1986)
Tammikuussa Valencian kaikki hyökkäysongelmat ratkaisemaan saapunut Orellana pelasi yllättäen enimmäkseen keskellä kenttää Zazan alapuolella, ja vaikka homma ehkä paperilla kuulostaakin hyvältä, oli Orellana tasonsa alapuolella lähes koko kevätkauden. Nyt preseasonilla Marcelino on päättänyt sijoittaa miehen uudestaan laidalle, ja Orellana onkin ollut positiivisessa mielessä joukkueen näkyvimpiä hahmoja. Celtaa seuranneet tietävät kyvyt, vaikka hieman vaikean pelaajan maineessa elääkin.
Santiago Mina(s. 7.12.1995)
Santi Mina kohautti aikoinaan La Ligan ystäviä maalaamalla neljä maalia yhdessä ottelussa vain 19-vuotiaana. Vuotta myöhemmin poika tuhosi paljoa liioittelematta Rapid Wienin täysin yksin, enkä muista montaa yhtä suvereenia esitystä keneltäkään pelaajalta missään joukkueessa tuolla tasolla. Näiden otteluiden välille ja molemmille puolille mahtuu kuitenkin monen monta ottelua, joissa Santi Minan peluuttaminen tarkoittaa käytännössä yhden miehen alivoimaa. Komppaan Lucky Loserin näkemystä edellisestä kausitopicista: nyt on se viimeinen hetki lunastaa lupauksia.
Nando(s. 13.6.1994)
Qué? Nando vietti viime kauden lainalla Oviedossa, jossa tuli paljon peliaikaa ja vähän tehoja. Kesällä kuitenkin vakuutti junioreista Marcelinon kaikkein vahvimmin, jättäen pirteästi pelanneen Nacho Gil:n taakseen. Hakee palloa paljon keskeltä, ja pystyy pelaamaan molemmilla laidoilla. Preseasonilla vahva, mutta riittääkö taso Primeraan?
Roberto Ibañez(s. 22.3.1993)
He-hei, sehän on Roberto! Vuosia sitten preseasonilla Ibañez pyyhki lupaavammilla junioreilla lattiaa, ja pääsi niillä juoksuilla jo Valencian penkille. Myöhemmin lainattiin Granadaan useampaankin kertaan, ja täytyy myöntää, että luulin pojan jäävän sille tielleen. Hän on kuitenkin jostain syystä täällä taas, esiteltynä ja ykkösjoukkueeseen nimettynä. Sympaattinen tsemppari, mutta murtautuminen edes vakiovaihtariksi tuntuu kovin epätodennäköiseltä.
Hyökkäys:Keskikaistan viimeinen kanto kaskettavaksi. Vuodentakaisen siirtoikkunan suurin synti oli, että kauteen lähdettiin oikeastaan täysin ilman keskushyökkääjää, jos Muniria tai Rodrigoa ei tällaiseksi lasketa. Pahimmat pelot jälkimmäisen loukkaantumisesta toteutuivat pikaisesti, ja tammikuussa joukkue oli pakotettu ottamaan mitä sai. Negredo- ja Zaza-kaupoista maksellaan oppirahoja vielä tänäkin kesänä, ja Marcelino pyrkii välttämään edelliskauden sudenkuopat yhdellä lisähankinnalla.
Simone Zaza(s. 25.6.1991)
Tammikuussa 2017 Valencia oli ajautunut epämiellyttävään tilanteeseen, jonka syitä on tässäkin kirjoituksessa jo paljon avattu. Tästä johtuen se turvautui kummalliseen kauppaan, jossa se lainasi Simone Zazan, oli pakotettu peluuttamaan häntä, ja peluutuksen perusteella pakotettu hänet myös ostamaan reippaalla ylihinnalla. Hieman yllättäen Zaza osoittautuikin ihan kelvolliseksi kolistelijaksi, ja vaikka hän tuskin koskaan tulee olemaan 18 miljoonan arvoinen, oli Valencialla kuitenkin edes yksi selkeä keskushyökkääjä. Itsekäs ja taisteleva luonne ei saanut faneja täysin puolelleen, mutta ehkä Zazan hankinta oli loppujen lopuksi kuitenkin torjuntavoitto.
Rodrigo Moreno(s. 6.3.1991)
Koko ikänsä Valenciaa kannattanut Rodrigo toteutti unelmansa, kun Valencia osti tehokkaana pidetyn hyökkääjän Benficasta jättimäisellä 30 miljoonan euron siirtosummalla. Aivan pelkkää unelmaa ei Rodrigo uudelle joukkueelleen kuitenkaan tarjonnut, ja maalijyvä jäi jonnekin Portugalin ja Espanjan väliselle rajalle. Ehkäpä ongelma oli hieman samankaltainen kuin vaikkapa muutama vuosi sitten Dorlan Pabonilla: oikeaa pelipaikkaa on vaikea määrittää. Marcelino uskoo sen löytyneen piikkihyökkääjän alapuolelta, ja ainakin ensimmäiset kokeilut ovat olleet lupauksia herättäviä.
Bonus! Vinícius Araújo: Muutaman vuoden takainen sika säkissä-hankinta on jälleen nimetty ykkösjoukkueen kokoonpanoon. Araújo käy aina lainojensa välissä pelaamassa yhden-kaksi ottelua ykkösjoukkueessa, jonka jälkeen matka jatkuu taas pienempiin sarjoihin. Kerran vielä?
Lopuksi:Teksti alkaa melko negatiivisin sanakääntein, ja voin myöntää, että kausitopikin kirjoittaminen oli tänä vuonna haastavampaa kuin niinä kausina, joilla olen sen aikaisemmin kirjoittanut. Viimeiset kaksi kautta ovat olleet raskasta seurattavaa, ja saman sentimentin varmasti allekirjoittaa moni muukin tänne ajatuksiaan tyhjentävä forumisti. Ne ovat olleet raskaita kausia myös pelaajille, ja johtoaseman sulaessa viime minuuteilla yhä uudestaan on haastatteluun astellut yksi toisensa jälkeen monta murtunutta miestä.
Kuitenkin, kaiken tämän jälkeen, en halua saati osaa olla odottamatta viikonloppuna alkavaa kautta. Palkkakuninkaita on pyritty siirtämään muualle, ja suuri osa joukkueen rungosta koostuu nuorista pelaajista, joista ilahduttavan moni on oman seuran kasvatteja. Espanjalaisuuden puutteesta puhuttiin kauan, mutta nyt nuo puheet on unohdettu. Otteet kesän harjoitusotteluissa ovat olleet ailahtelevaisia, mutta lupaavia: joukkue pystyy rakentamaan otteluissa huomattavasti enemmän maalipaikkoja, kuin mitä viime kaudella totuttiin näkemään. Ajoittain peli on jopa kaunista, ja esimerkiksi Nacho Gil:n tai Toni Laton uran ensimmäiset maalit ykkösjoukkueessa muistuttivat sitä Valenciaa, joka minut aikanaan voitti puolelleen. Mendes näyttää siirtyneen enemmän taka-alalle, ja sekä Alemany että Marcelino vakuuttavat, että siirtoja tulee. Positiivista on, että joukkueen johto ja valmennusjohto näyttävät pitkästä aikaa toimivan yhteisymmärryksessä.
Peter Limin ostettua seuran Valencia hetkeksi unohti, että joka kausi sen on keksittävä itsensä uudelleen. Vielä ei ole liian myöhäistä muistaa.
Amunt Valencia!