F.C. Internazionale MilanoInter, tuo Calcion jättiläinen, jatkaa hidasta nousuaan ylös suosta, johon Italiassa ennenkokematon (ja toki jälkeenkin) kaiken voittaminen sen ajoi. Milanon sinimustat ovat saalistaneet vuosien saatossa palkintokaappiinsa 18 Italian mestaruutta, 3 Mestareiden liigan voittoa, 3 Uefa-cupin voittoa, 7 Coppa Italiaa sekä lukuisia muita pystejä. Seuran kannattajat omaavat melko "kireät" välit Italian kahteen muuhun suurseuraan vuosisataisen kilpailun ansioista, toki eräällä calciopolilla maustettuna. Katkeruus ja kateus eivät kuitenkaan poista faktaa, että Milanon tyylikkäämpi joukkue on ainoa aina Italian pääsarjatasolla pelannut joukkue sekä ainoa italialainen joukkue, joka on kyennyt triplan voittamaan.
Tuohon mahtavaan Madridin kevääseen voidaan katsoa päättyneen erään merkittävän aikakauden, kun Moratti oli saanut seuransa samaan glooriaan kuin hänen isänsä aikanaan omistama Grande Inter. Jo tällöin alkoi hiljaisuudessa uuden omistajan etsintä seuralle ja rahahanat käytännössä sulkeutuivat. Morattin arvellaan investoineen seuraan 1,5 miljardin euron edestä omaa rahaansa vajaan 20 vuoden aikana. Mourinhon lähdön jälkeen jäljelle jäi vain kasa kalliilla jatkosopimuksilla palkittuja voitonnälkänsä tyydyttäneitä vanhuksia ja 2011 vuoden Coppa italia onkin viimeinen seuralle tullut pokaali. Tämä aiheutti todellisen valmentajaruletin, jossa seitsemän vuoden jälkeen järjestysnumerona on 11. 2013 indonesialainen liikemies Erick Thohir osti enemmistön seurasta ja aloitti määrätietoisen taloudellisen kehitystyön. Muutamassa vuodessa hänelle kuitenkin paljastui, että italialainen jalkapallo ei ole nopeaan vaurastumiseen se kaikkein helpoin tie ja hän myi valtaosan osakkeistaan kiinalaiselle Suning Holdings Groupille.
End of an era. Pokaalinkorvissa kiinni pelaaja, jolle jopa merdailijat soivat tuon hetken
Suning Holdings GroupSuning Holding Group on Zhang Jingdongin omistama sijoitusyhtiö, jonka nimissä hän osti Interin. Jingdong taas on Suningin yritysimperiumin hallituksen puheenjohtaja sekä suuromistaja. Miehen henkilökohtainen omaisuuskin on Forbesin mukaan kohtuullinen 4,5 miljardia dollaria. Suurin Suningin yritysimperiumin toiminnoista on Suning Commerce Group, jolla on Kiinassa ja Japanissa yli 1600 liikettä. Yritysimperiumin arvoksi on jossain lähteissä arvioitu ~200 miljardia dollaria. Suningin selkeänä visiona onkin ollut lisätä Interin tuottoa nimenomaan aasian markkinoilla, jossa sillä on huikea etulyöntiasema liiketoimintansa myötä. Jos pelkästään 2015-2016 kaudella Thohirin toimet saivat Interin tuoton nousemaan 43 miljoonalla eurolla, voidaan Suningin myötä Kiinan markkinoiden hyödyntämisessä arvioida piilevän valtava kasvunvara. Myös Suningin laajalle ulottuva yritysyhteistyö takaa seuralle rahakkaat sponsorivirrat. Viime kausien törsäilyistä jäi FFP:hen maksettavaksi ainoastaan 30 miljoonaa, joten melko vakaalla pohjalla seuran talous vaikuttaa jo nyt olevan. Inter on myös viime vuosien taapertamisestaan huolimatta suurimman yleisökeskiarvon omaava joukkue serie a:ssa. Valitettavasti talouskehitykseen ne positiiviset asiat ovatkin viime vuosina päättyneet.
Kausi 2016-2017"Huoh, tuntuu että tässä olisi aloittanut uuden kausiotsikon samoilla fraaseilla viime vuodet. Jälleen kerran seura lähti kovin odotuksin tulevaan kauteen mutta tällä kertaa oli jo aihettakin odottaa jotain, ennen kaikkea sijoitusta kärkikolmikkoon joka avaisi tien Mestareiden Liigan kultapadoille." Näin aloitti ex-adriano edellisen kausitopicin käsitellessään kautta 15-16. Nyt Inter kuitenkin ylitti itsensä ja antoi kenkää valmentajalleen Mancinille kaksi viikkoa ennen sarjan alkua. Vaihtoehtoisen tarinan mukaan Mancini lähti kun ei saanut haluamiaan saunakavereita kesän siirtoikkunassa. Yhtä kaikki, uusi valmentaja piti löytää. Kesän muita herkullisia episodeja tahditti joukkueen kapteeni Icardi vaimoineen. Icardi haali pohjoiskaarteesta läjäpäin sydänystäviä elämänkerrallaan, joka toki jokaisen tulee julkaista 23-vuotiaana...Tähän yhdistettiin Wandan kikkailut uuden sopimuksen saamiseksi, siirtosaagat ja sinimusta maailma oli liekeissä. Foorumillakin vaadittiin kapteeninnauhan poisottoa, tervaa, höyheniä, myymistä sekä uhottiin Gabriel "Gabigol" Barbosan hoitavan tuon maalipyssyn ruudun helposti...Harkkamatseissa Interillä luututtiin pääsääntöisesti lattiaa (Bayern 4-1, PSG 3-1). Kaikki vaikutti olevan huonosti.
Valmentajan paikalle naarattiin hollantilainen Frank de Boer, jonka valmennuskokemus oli lähinnä puukenkämaasta. Lisäksi useammankin pelaajan suulla kerrotiin, että Mancini ei ollut oikeastaan vetänyt joukkueelle minkäänlaista pre-seasonia ja pelaajien pelikunto oli maksimissaan 60 minuutin luokkaa. Tästä maksettiin syksyllä todella kovaa hintaa, kun kauden avauksessa Chievo nöyryytti Interiä 2-0 ja jopa Hapoel beer Sheva haki voiton Meazzalta eurooppaliigassa. Frank de Boerin valmentajauran ainoaksi kohokohdaksi jäi Derby D'Italian voitto, kun Juventappaja-Icardi siivitti joukkueensa 2-1 voittoon verivihollisestaan. Icardin buuaukset vaihtuivat hurrauksiin, velat saataviin ja jopa paikallislehdessä kirjoitettiin capitanon suorituksesta. Juurikaan muuta positiivista ei FDB:n ajasta irti saatukaan ja hollantilaiselle osoitettiin kortistoa Sampdoria tappion jälkeen. Primavera-koutsi Vecchin hoiteli siirtymää kunnes penkin päähän saapui "pikku-kalju" Pioli. Piolin alaisuudessa tapahtui todellinen ryhtiliike ja Inter otti lähes kymmenen ottelun voittoputken. Harmillisesti tappiota tuli sen jälkeen pääkilpakumppaneille ja esitykset alkoivat ailahdella. Joao Mario totesikin, että joukkueen henkinen selkäranka taittui, kun edes tuolla voittoputkella he eivät saavuttaneet kärkeä juuri ollenkaan. Hyviä otteita nähtiin esimerkiksi 1-5 ja 7-1 voitoissa Cagliarista ja Atalantasta, mutta toukokuussa Genoa-tappion jälkeen pikku-Kaljullekin näytettiin ovea ja Vecchi tottuneesti astui paikkaamaan loppukaudeksi. Kalenterivuoden sisään Interille mahtuukin viisi eri valmentajaa, joista Vecchi vieläpä kaksi kertaa. Vecchi voitti toki Primaveran kanssa mestaruuden kaiken ohessa. Sarjasijoitukseksi tuli kauden loputtua vaatimaton seitsemäs sija, joka toki tulevalle kaudelle voi olla positiivinen asia kun europelejä ei ole.
Frank edellä ja Stefano perässä
Kesä 2017Inter aloitti kesän siirtomarkkinansa valmentajan metsästyksellä. Lehtitietojen valossa jahdattiin Contea, Simeonea ja Spallettia. Lopulta valinta päätyi, tahdosta tai tahtomatta Spallettiin, joka oli leipääntynyt työhönsä ikuisessa kaupungissa. Spalletti, myös Kaljuna tunnettu, on valmentanut nimiseuroista lähinnä Romaa ja kahden pestinsä välissä käväissyt Venäjällä. Valmentajana hän on voittanut lähinnä Venäjällä mestaruuksia ja Italiassa Cup-pystejä. Kalju on saanut Romasta oikeastaan ainoana valmentajana jotain tehoja irti useampanakin kautena, mutta harmikseen kilpaillut suvereenia sinimustaa sekä suvereenia mustavalkoista vastaan ja näin saanut kerättyä vain kakkossijoja. Mutta tällä hetkellä Interin kannalta sillä ei ole väliä, kakkoseksi tuleminenkin kelpaisi. Spallettin vahvuus Interin valmentaja onkin hänen tinkimätön asenteensa, jossa yksilöt laiteetaan palvelemaan joukkueen etua, eikä hänen mieleensä vaikuta ulkopuolisten huutelut. Tätä ryhtiä Interin nykyjoukkue kiistatta kaipaa, sillä yksilöillä olevasta valtavasta potentiaalista on saatu vain ajoittain näytteitä joukkuepelin puuttuessa edeltävillä kausilla. Kuten Bergomi totesi, Spalletti saattaa olla Interin paras hankinta.
Muuten siirtomarkkinat alkoivat myyntien merkeissä, kun seura tasasi tilit hyvintoimivan FFP:n raameihin. Banega, DiMarco, Caprari, jne pakkasivat laukkunsa ja lähtivät. Tähän yhdistettynä vanhojen poisto, jossa lähteä saivat Palacio, Carrizo ja Andreoli. Myöhemmin ulko-ovea ovat käyttäneet vielä Biabiany, Medel ja lähtökuopissa ovat Kondogbia sekä Murillo. Siirtomarkkinat ostopuolella alkoivat tuosta FFP:stä johtuen vasta heinäkuussa ja tällöin vanha Inter-kaksikko Fassone-Mirabelli oli jo kaivanut muistiinpanoistaan useammankin Interin siirtokohteen nimen ja ostanut heidät markkinoilta. Turhautuminen oli toreilla ja foorumeilla käsinkosketeltavaa.
Sitten alkoi shekkien kirjoittelu ja vaihtuvuus onkin ollut suhteellisen suurta kun sisäänpäin on tuotu tähän mennessä Skriniar, Vecino, Dalbert, Valero sekä Padelli. Siirtopolitiikka on tähän mennessä näyttänyt omaan silmään hyvältä, jossa turhia jätkiä on myyty ja valmentajan haluamia pelaajia ostettu. Suuria tähtiostoksia ei ole tehty, mutta Spalletti totesikin jo alkukesästä laatua löytyvän joukkueesta reilusti. Kun kaikkein hirveintä huutonaurua vastustajille ja hiustenlähtöä kannattajille perinteisesti tarjoillut vasen pakki Nagatomo sai korvaajan, saatiin joukkueen avausrosteri vahvaksi, vaikka toki vaihtopenkillä on paperinohutta yhä.
Lisäksi taustalla junnuista kovasti tykkäävä ketjupolttaja-Sabatini on ostanut nuorukaisia niin, että keskikastin seurat voivat vain uneksia sellaisista summista. Siirtosaagoja on ollut kaksi, joista case-Dalbert päätyi voittoon brassin kiihdytellessä unelmiensa seuraan reilun kuukauden väännön jälkeen. Perisic-projekti on toivottavasti tullut päätökseen, jossa kroaatti jatkaa sinimustissa tarjoillen Maurolle vähintään 10 maalisyöttöä tänäkin kautena.
Spalletin jälki on näkynyt Interin kesän harjoitusotteluissa ja tätähän on jo kuvailtu kaikkien aikojen pre-seasoniksi. Otteluissa on kaadettu Bayernia, Chelskia, Lyonia, Villarealia sekä Betisiä ja voitettu ICC Aasian osalta. Peliesitykset ovat olleet rohkaisevia ja joukkueen tekemisessä on ollut hyvännäköistä pallollista rutiinia, jossa Inter on pystynyt hyökkäämään joukkueena nopeita ja hitaita hyökkäyksiä hyödyntäen. Kalju on myös useasti puuttunut tuohon Interin perisyntiin eli pelin luovuttamiseen vastustajalle ajoittain riehumalla kentän laidalla ja muistuttamalla tästä piirteestä myös haastatteluissa. Kausi alkaa mielenkiintoisissa merkeissä, kun alkuun on luvassa paluita rikospaikoille Piolin palatessa Violan peräsimessä Meazzalle ja heti perään Kaljun tehdessä saman Roomaan. Tämän jälkeen vuorossa "helppoja" pelejejä kunnes ensimmäinen serkusderby lokakuun 15. päivänä määrittää missä mennään.
PelaajatEsittelyssä omasta mielestä Interin tämänhetkinen avauskokoonpano, jos merkittäviä hankintoja ei enää tehdä. Pelaajat laitettu tärkeysjärjestykseen hyvinkin analyyttisen subjektiivisesti.
1: Mauro Icardi #9. Roistosta sankariksi? Icardi on Interin paras pelaaja, laajemmin ajateltuna ehkä koko sarjan paras 9. Hän vain tekee asiat tunteella eikä järjellä. Hän menee naimisiin ystävänsä vaimon kanssa, koska rakastuu, eikä ajattele seurauksia. Hän kertoo mielipiteensä ultrien toiminnasta, koska se tuntuu hänestä oikealta. Hän pelaa ja tekee maaleja Interille, koska rakastaa seuraa. Hän on tehnyt niitä jo enemmän kuin Milito teki Interille ja on vasta 24-vuotias. Mauro on seuran tulevaisuus vaikka se joissain pahalta tuntuukin.
2: Ivan Perisic #44. Kroaatti on mielialapelaaja. Kun häntä kiinnostaa pelata, hän on lähes pysäyttämätön laidallaan ja paukutti viime kaudellakin tehot 11+8 serie a:ssa. On myös työteliäs puolustussuuntaan , mutta valitettavasti taso heilahtelee, eikä hänelle ole asettaa kirittäjää nykyisessä rosterissa.
3: Samir Handanovic #1. Handanovic on serie a:n huippuvahteja Gigien ohella. Refleksitorjujana sekä rankkarien kiinniottajana tunnettu Handa nauttii interistojen keskuudessa suurta kannatusta. Kenties pakon sanelemana hän on ollut usein viime vuosina Interin paras pelaaja ja tuonut roppakaupalla pisteitä pelastuksillaan.
4: Iglesias Borja Valero #20. Tuore hankinta Violasta on osoittanut pre-seasonilla, että hän on se palanen, joka keskikentältä on puuttunut. Borja Valero taistelee jokaisesta pallosta, luo henkeä joukkueeseen ja osaa rytmittää peliä syötöillään.
5: Joao Mario #10. Viime kauden jättiostos, jota kukaan valmentaja ennen Kaljua ei osannut käyttää järkevästi. Hyökkäyssuuntaan erinomainen pelaaja, joka tarvitsee vapautta puolustamisesta tehdäkseen taikojaan. Osaa tuoda palloa ylös tempokuljetuksilla ja pystyy laittamaan murhaavan tarkkoja läpisyöttöjä puolustuslinjan väleihin, joista Mauro kiittää. Ethän mene Ranskaan, ethän?
6: Roberto Gagliardini #5. Viime kauden sensaatio. Tuli, näki ja voitti. Otti pelipaikan keskikentältä huimilla näytöillään ja oli oikeastaan se pelaaja, jonka suoritusten mukana Inter hävisi tai voitti. Laittoi Kessienin taskuun ja näytti kumpi heistä komentaa. Kesän näytöt olleet toistaiseksi Valeron varjossa, mutta toivottavasti ottaa tällä kaudella seuraavan askeleen ja nousee maajoukkueeseen lunastamaan DDR:n hänelle osoittaman paikan.
7: Milan Skriniar #37. Nuori toppari tuli antikliimaksina sinimustiin kun naapurit ostivat Bonuccin. Ketään ei kiinnostanut, että oli nuorten kisojen paras toppari. Siinäpä olikin sitten helppo paikka alkaa lunastaa itselleeen faneja. Viisi harjoitusmatsia ja nopeimmat valavat jo patsaalle jalustaa Milanoon. Huikean pallovarma toppari, joka taklaa lujaa pystyssä, lukee peliä erinomaisesti ja syöttää palloa todella hyvin. Olisiko tämä se Bonucci mitä emme hukkaa?
8: João Miranda #25. Kokemus on nyt näyttävä kun pelaa nuoren Skriniarin vierellä. Parhaimmillaan erinomainen toppari, jolla toki kehäketun temppuja ajoittain. Pre-seasonilla pelannut todella hyvin yhteen parinsa kanssa. Jos sama meno jatkuu on puolustusvihdoin luotettava.
9:Henrique Dalbert #29. Kesän pisin siirtorumba on päättnyt ja brassi saapunut. Joidenkin mielestä vasemman laidan Maicon, monet arvioineet viime kaudella Ranskan liigan parhaaksi laitapakiksi. Nämä vertaukset ovat vaan kovin vaarallisia. Nopea kuin mikä, mutta brassiksi yllättävän hyvä puolustussuuntaan. Jos yhteispeli Perisicin kannassa onnistuu on Interin vasen laita todella vaarallinen tällä kaudella. Tahtoi unelmiensa seuraan Interiin ja hylkäsi Arsenalit sekä Liverpoolit.
10:Antonio Candreva #87. Interin turhauttavin pelaaja? Silti valmentajat piirtävät hänet ensimmäisten joukossa kuvioihinsa. Tunnollinen työmyyrä, joka ei pääse vastustajasta ohi vahingossakaan. Keskittää euroopan eniten, osuu vähiten. Silti kuusi maalia ja kymmenen syöttöä viime kaudella, koska määrä on voimaa. Jos Kalju saa hänestä parhaan irti, kykenee kyllä likipitäen tuplaamaan nuo tehot.
11:Danilo D'Ambrosio #33. Kunnon oikeaa pakkia odotellessa. Toisaalta Danilo pelasi itsensä viime kaudella otteillaan maajoukkueeseen, joten kyllä hän roolissaan pärjää. Puolustaa hyvin, jospa vielä jalostuisi hyökkäyssuuntaan edes kohtuulliseksi.
Enää vajaa viikko ja sitten päästään taas herkuttelemaan. Odotukset vaarallisen korkealla, mutta sinimustia kannattaakseen pitää olla masokisti. Ehkä Inter tarjoaa itselleni fanituksen 20. vuoden kunniaksi jotain iloa. Forza Inter!
