FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
22.09.2017 klo 17:04:17 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Kaljaa ja korkeakulttuuria. Sarajevosta Kööpenhaminaan ja Zapresicista Krakovaan  (Luettu 2105 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Thouni

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK, AFCA, M'well.


: 17.08.2017 klo 12:43:33

Hyvin kirjoitettuja matkarapoja on aina ilo lukea, ja myös kirjoittaa ihan omaksi huvikseen. Tämä ei edusta hyvin kirjoitettua matkarapoa, mutta koska lomalla ei ole parempaakaan tekemistä päätin kirjoittaa pienoisromaanin kesän seikkailuista. Sanokaa vaan jos kuvat ei näy.

NK Široki Brijeg-Aberdeen FC
FK Sarajevo-HŠK Zrinjski Mostar
NK Inter Zaprešić-NK Slaven Belupo

Reissun ensimmäinen ikävä yllätys koettiin jo ensimmäisellä lennolla Riikaan, kun huomasin että Air Balticilla on kaljamerkki vaihtunut ja samalla hinta tuplaantunut.  Austrian Airlinesilla sentään palvelu pelasi ja Wien-Sarajevo lennolla nautin ilmaista Heinekenia, samalla kun vieressä istunut pyylevä bosnialainen sikaniska katseli haikeana vierestä ja kulautti oman juomavalintansa eli 0,1litran veden yhdellä huikalla. Kasevan Striptease Nainen soi kun kolmen lennon jälkeen koneen pyörät vihdoin osuivat Sarajevon kentän kiitoradalle. Ilmassa oli suuren lomafiiliksen tuntua.

Kyseessä kun oli ensimmäinen visiittini Bosnia&Hertsegovinaan niin keskiviikko kului lähinnä nähtävyyksiä ihmetellessä. Sarajevoa ympäröiville kukkuloille kiipeäminen tuntui hyvältä idealta, mutta tuollainen 7kilometrin taivallus 38-asteen helteessä alkoi pian tuntumaan tuskalliselta itsemurhakeinolta. Oli se nyt kuitenkin sen arvoista, sillä kukkuloilta näkymät olivat varsin upeat. Hotellilla juhlistin syntymäpäivääni lillumalla kylpyammeessa, juomalla Mountain Dewiä ja laittamalla herätyskellon soimaan kuudelta aamulla.

Torstaina oli aika suunnata reissun ensimmäiseen peliin ja ensimmäinen etappi oli Mostar. Sarajevon ja Mostarin väliä liikennöi Ruotsin valtiolta lahjoituksena saadut vanhat junat vielä muutama vuosi sitten, mutta kalustoa ja ilmeisesti raiteitakin kunnostettiin ja junayhteys oli kokonaan poikki pari vuotta. Balkanilaiseen tyyliin aikataulu hieman venyi ja junayhteys saatiin kuntoon vasta tämän kesän alussa vajaan vuoden aiottua myöhemmin. Nyt junat olivatkin sitten ihan priimaluokkaa. Löytyy wifiä, ilmastointi ja Hollywood-leffat pyörivät näytöillä. Parin tunnin köröttelyn jälkeen oltiin perillä jopa Sarajevoa kuumemmassa Mostarissa. Majapaikkana toimi aseman lähellä ollut sympaattisen papan ja mummon pitämä majatalo asuintalonsa alakerrassa. Asukkaita oli lisäkseni ainoastaan yksi joten 8eurolla sain ihan oman huoneen, ja vielä esittelykierroksen huushollissa isännän toimesta. Saksa ja bosnian kieli taittui komeasti, mutta englannissa oli vähän hakemista mutta eihän se menoa haittaa.



Aberdeenista oli matkannut Bosniaan noin 200 kannattajaa, ja suurin osa tuntui yöpyvän Mostarissa. Edellisenä iltana kaupungilla oli ollut pientä hulinaa ja Velez Mostarin kannattajat olivat hyökänneet kuppilaan missä Aberdeenin kannattajat viettävät iltaansa, ja pari skottia joutui sairaalahoitoon. Ottelun paikkakunta Siroki Brijeg sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Mostarista, ja kaupungin ainoa hotelli oli buukattu täyteen lähes heti otteluparin varmistuttua. Taksilla pääsisi helpolla pelipaikoille, mutta itse päätin säästää sen muutaman euron ja otin bussin. Siroki Brijegiin saapuessa kävi aika äkkiä selväksi, että asukkaita täällä on 30 000 ja meno sen mukaista. Ruokapaikkoja ei tuntunut löytyvän mistään. Tuntitolkulla kiertelin kylää, mutta ainoat vähänkään ravintolaa muistuttavat paikat tarjosivat ainoastaan alkoholia ja jäätelöä. Eihän sitä elämässä hirveästi muuta tarvitsekaan, mutta nyt piti saada jotain muutakin. Bussiasemalla oli jonkinlainen hampurilaispaikka, mutta ovea oli edes turha ryskyttää kun ikkunassa oli kyltti PAUZA 11-17. Surusmielisenä istuin betoniporsaan päällä ja mutustin sipsejä lounaaksi.

Paikkakunta kun ei kovin suuri ole, niin stadionkin löytyi suht helposti. Ottelulipuista ei ollut mitään tietoa, mutta tuollainen järjestyi jonkun paikallisen verkkariheebon avustuksella varsin vaivattomasti. Stadionilla oli aikamoiset avointen ovien päivät sillä lipputoimistoa etsiessä eksyin ihan kentälle asti, ja doping-testihuoneesta ulos tullut äkäinen mies hääti minut muualle.

Hiljalleen muutama tunti ennen ottelua joukkueiden kannattajat alkoivat valumaan stadionille päin ja mikäs siellä ollessa, kun stadionin alakerrasta löytyi kaksi baaria. Toisessa baarissa olivat Aberdeenin kannattajat ja kivenheiton päässä omassa kuppilassaan Siroki Brijegin kannattajat. Parin kaljan jälkeen rohkaistuin ja menin ihmettelemään kotikannattajien meininkiä, ja tutkailemaan myynnissä olleita paitoja. Ajauduin juttusille jonkun Skripari-paitaisen jannun kanssa, ja kun kävi ilmi että en ole skotti vaan Suomesta niin kättelijöitä ja jututtajia riitti. Eikä kauaa mennyt kun ilmaista kaljaa alkoi virtaamaan solkenaan pöytään. Vieraanvaraisuus oli taattua Balkan-tasoa eli aivan huikeeta. Komea t-paita järjestyi, ilmaista kaljaa tarjottiin koko sen pari tuntia ennen ottelua ja kun ohimennen totesin että eikö täältä saa mistään kunnon ruokaa, niin yksi jätkistä otti puhelimen käteen ja 10 minuutin päästä ehkä 12-vuotias pikkupoika kipitti jostain luokseni ja ojensi ison lautasellisen cevapčićija, ranskalaisia ja leipää. Olo oli kuin kuninkaalla, ja jututtajia riitti.



Sirokin kannattajat ovat muun Balkanin kannattajaskenen tavoin aika äärioikealla mielipiteidensä suhteen, ja roomalaistervehdykset näyttivät olevan yleinen tervehdystapa ja ainoa suomalainen minkä kundit tiesivät oli Simo Häyhä. Kylä sijaitsee myös nimenomaan Hertsegovinassa, joten paikalliset kokevat itsensä lähinnä kroatialaisiksi eivätkä bosnialaisiksi. Myös muutama Aberdeenin kannattaja tuli Sirokin kannattajien baariin ja nämä otettiin ihan hyvin vastaan, ja yhdessä eri jengien kannattajat haukkuivat Velezin ultria edellisen yön hyökkäyksestä. Ei Sirokin kannattajatkaan mitään puhtaita pulmusia ole, ja paikkakunta oli ikävästi otsikoissa muutamia vuosia sitten kun Siroki Brijegin ja FK Sarajevon kannattajat ottivat rajusti yhteen. Lopulta Sarajevon kannattaja Vedran Puljic menehtyi poliisin luotiin mellakoiden yhteydessä juurikin tuossa kotikannattajien kuppilan edustalla.

Olin ostanut lippuni pääkatsomoon, mutta kaiken ilmaistarjoilun ja lämpimän vastaanoton jälkeen en kehdannut kieltäytyä kutsusta liittyä Skriparin katsomoon ottelun ajaksi. Alkoholia ei toki stadionilla tarjoiltu, mutta tuo ei ollut ongelma sillä kaljaa sai ihan vapaasti käydä ostamassa vaikka kesken pelin stadionin viereiseltä huoltoasemalta ja kaataa sitten kaljat muovimukiin, ja mennä kaljamukin kanssa takaisin katsomoon. Paikalliset sanoivat että pyroja eivät voi käyttää sillä Uefalta on jo aikasemmin tullut ukaaseja kannattajien touhuista, joten pyroilut hoidettiin kätevästi niin että bängerit sytytettiin katsomossa ja heitettiin sitten aidan yli stadionin ulkopuolelle räjähtelemään.



Ensimmäinen osaottelu Skotlannissa oli päättynyt 1-1 joten Siroki Brijegillä oli loistava tilaisuus mennä historiallisen pitkälle. Ensimmäinen jakso oli maaliton eikä kotijoukkueella ollut mitään suurempaa hätää. Toisen jakson alussa Aberdeen kuitenkin iski kaksi maalia lyhyessä ajassa joten ottelupari ratkesi siihen. Tilanteesta huolimatta Skripari jatkoi erinomaista kannustusta ihan pelin loppuun asti, ja myös loppuvihellyksen jälkeen. Ilta alkoi jo pimentymään, mutta hellettä oli edelleen niin paljon että mahatifo teki ihan hyvää. Pelin jälkeen piti nopeasti hyvästellä erinomaiset isännät, ja selvittää tieni jotenkin takaisin Mostariin. Busseja ei enää mennyt, mutta onnekseni huomasin stadionin edessä pari Aberdeenin kannattajaa hyppäämässä taksiin joten otin pikaisen spurtin taksille ja kuten oletin, olivat nämäkin herrat matkalla Mostariin ja taksin jakaminen sopi mainiosti. Vähän oli epäselvyyksiä, että mihin päin Mostaria kuski suostuisi meidät heittämään mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja kyyti päätyi itselleni kätevästi rautatieaseman eteen. Tuo 20kilometrin taksikyyti maksoi sellaiset 10euroa eli kolmella jaettuna ei paljoa mitään. Nuoria Aberdeenin kannattajia vähän kuumotti kävellä öisessä Mostarissa Aberdeenin paidoissa toista kilometriä omalle hotellilleen, mutta eiköhän tuo kotimatka sujunut ihan rauhaisissa merkeissä.



Seuraavana aamuna edellisen illan kaljatarjoilu tuntui pikkasen pääkopassa, ja aamujunaan takaisin Sarajevoon ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Tällä kertaa tyydyin bussikyytiin, ja vaikka maisemat olivatkin komeat niin näillä(kään) seuduilla bussilla ajaminen ilman vessaa tai taukoja ei ole mitään herkkua verrattuna junalla matkustamisen "luksukseen". Ehdottomasti plussaa kuitenkin parista söpöstä suomitytöstä, jotka olivat samassa bussissa. Sarajevoon saavuin perjantai-illaksi ja houkuttelevasta menosta huolimatta painuin lähes suoraan nukkumaan. Lauantaina sain vihdoin hommattua liput sunnuntaiseen FK Sarajevo-Zrinjski Mostar otteluun. Olin jo aiemmin käynyt lipputoimistossa kyselemässä lippuja, mutta ilmoittivat että liput ei ole vielä myynnissä vaikka peliin on aikaa vain pari päivää. Myös Željezničarilla pitäisi olla samana viikonloppuna kotipeli, mutta tuon ottelun ajankohta oli edelleenkin täysi mysteeri. Alun perin ottelu oli merkattu lauantaille, mutta Zeljo pelasi torstaina Tukholmassa. Bosnian pääsarjan omilla nettisivuilla ilmoitettiin keskiviikkona, että Zeljon peli on siirretty sunnuntaille, kuten myös Sarajevon peli vaikka alun perin tuon oli tarkoitus olla lauantaina. Lopulta ilman sen suurempia ilmoituksia kävi ilmi että Željezničarin peli ei olekaan sunnuntaina, vaan se pelataan maanantaina. Tälläistä tämä futisreissaaminen Balkanilla on.

Sarajevon vanhassa kaupungissa oli mukava viettää lauantai-iltaa joskin tuntuu, että ruokapaikoissa ruoan taso vaihtelee aika rajusti. Ihan hyvältä näyttäneessä kebab-ravintolassa oma iskenderini oli luokkaa Stadin Kebab.

Sunnuntaina iltapäivästä lähdin vaeltamaan kohti FK Sarajevon stadionia mikä toimii myös Bosnian maajoukkueen kotikenttänä. Kokonsa puolesta edes Sarajevon paikallismatseihin ei pitäisi olla ongelmia saada lippuja. Stadion on ihan kävelymatkan päässä keskustasta, joskaan matkan varrella ei hirveästi ole mitään viihdykkeitä. Itse nautiskelin auringosta ja oluesta puistossa toista tuntia, ja välillä kuuntelin viereisen lähiön moskeijoista kuuluvia rukouskutsuja. FK Sarajevo tunnetaan Bosnian muslimeiden joukkueena joten en ollut oikein varma millainen alkoholipolitiikka seuran otteluiden yhteydessä on. Yllätys oli positiivinen kun stadionin vierestä löytyi mukava kansankuppila missä kotijoukkueen kannattajat kumosivat pre-match kaljoja ihan kuin missä tahansa muuallakin Euroopassa. Täälläkään ei tarvinnut kauaa yksinään istuskella, kun jo paikalliset tulivat juttelemaan ja kyselemään että mikäs mies tämä on. Jälleen kerran pienen tutustumisen jälkeen tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan kannattajakatsomoon, mutta tällä kertaa päätin jättää tarjouksen väliin sillä Horde Zlan jampat tuskin olisivat olleet kovin innoissaan veljeilystäni Siroki Brijegin kannattajien kanssa.



Muutaman euron matsilipullani pääsin isoon sivukatsomoon ja tilaa oli vaikka kuinka joten ihan rauhassa sai valita oman mieluisan paikkansa. Ennen peliä Horde Zlalla oli jonkinlainen tifo, mutta ilta-aurinko paistoi sen verran kirkkaasti että tuo tifo ja sen sanoma ei oikein nyt toiminut. Toisella puoliajalla sitten soihdut paloivatkin useaan otteeseen, ja noin tunnin kohdalla nähtiin varsin näyttävä pyroshow missä paloi niin soihdut, savut kuin strobotkin. Mostarista paikalle oli saapunut noin 100 kannattajaa jotka seisoivat niin tiiviisti kuin vain mahdollista muuten aivan tyhjässä päätykatsomossa.

Hallitseva mestari Zrinjski siirtyi ottelun alussa johtoon ja hallitsikin peliä. Juuri ennen taukoa Sarajevo sai kuitenkin pilkun ja pisti pelin tasoihin. Toisella jaksolla Zrinjski oli kuitenkin parempi ja vei voiton 1-2 eikä Sarajevo kovin kummoista loppukiriä saanut aikaiseksi. Turvallisuussyistä myös Zrinjskin vieraskannattajat joutuivat lähtemään stadionilta jo 10 minuuttia ennen pelin loppumista. Suht vittumainen järjestely tiukemmissa matseissa.



 Matsin jälkeen pitikin painua nopeasti pehkuihin ja jatkaa aamulla matkaa kohti Kroatiaa taas Mostarin kautta. Mostar-Split bussimatka olikin sitten aivan tuskaa. 170 kilometrin matkassa kesti lähes 6 tuntia, kun rajallakin kului aikaa tunti. Passitarkastusten jälkeen näytti jo siltä, että päästäisiin jatkamaan matkaa mutta sitten tuimailmeinen rajatarkastaja nousi takaisin bussiin. Mitä vittua nyt taas. Mies alkoi heiluttelemaan laukkua bussin etuosassa ja toinen rajamies kyseli että kenes laukku tämä on. No minunhan se on. Kanssamatkustajat tuijottivat tuimasti ja säikähtänet manolot kuiskuttelivat "dios mio que pasa", kun raahauduin takapenkiltä ulos bussista ja aloin bussin ulkopuolella purkamaan laukkuani rajavartijoiden tutkiessa sen sisältöä. Ilmeisesti kaikkien perässä vedettävien Samsonitien joukosta oma kuihtunut ja noin 30-vuotta vanha Adidaksen laukku oli herättänyt epäilyjä.

Splitissä olisi ollut mukava päästä katsomaan vihdoin Hajdukin kotipeliäkin, mutta jälleen kerran balkanilaiset aikataulut hiukan pettivät ja Hajduk joutuikin pelaamaan ottelunsa vieraskentällä sillä Poljudin nurmi oli festareiden jälkeen pelikelvottomassa kunnossa. Splitissä ja Bracissa kelpasikin siis nauttia koko viikko upeista maisemista, helteistä, rannalla makoilusta ja ihosyövän tavoittelusta.

Rantajuntteilun jälkeen oli aika siirtyä junalla Zagrebiin. Kovasti oli kiinnostusta Rijeka-Istra otteluun, mutta lopulta aikataulu näytti sen verran tiukalta että tuo suunnitelma oli pakko hylätä. Päätöstä toki helpotti se että jo aamupäivästä sai istua 7 tuntia junassa matkalla kohti pääkaupunkia. Zagreb oli lauantai-iltapäivänä hyvin samanlainen kokemus kuin 7 vuotta aikaisemmin, vaikka hostellin respa epämääräisesti totesikin että paljon on muuttunut tuossa ajassa. Keskusta oli hyvinkin hiljainen ja tyhjä, ja monet kaupat olivat kiinni ja kuppilat lähes tyhjiä. Suurin hulabaloo keskustassa oli hare krishna-tyyppien jonkinlainen rituaali jossain kadun nurkassa. Tamburiini soi ja aasialaiset heiluttelievat seteleitään vieressä ja ihmettelivät. Hiukan vastaava kokemus siis kuin Tampere Unitedin peli joitain vuosia sitten.

Terassilla istuskellessa alkoi vähän tulemaan tylsä ja päätin vielä kerran tutkailla päivän otteluohjelmaa. Olin sivuuttanut kokonaan Inter Zapresic-Slaven Belupo ottelun koska tuosta ei oikein kovinkaan jalkapalloromantikko hirveän mielenkiintoista ottelua saa. Tiedossa toki oli, että Zapresic sijaitsee jossain Zagrebin lähellä mutta kun aloin tarkemmin tutkimaan niin huomasin että tuonnehan pääsee vartissa lähijunalla. En mikään kova älypuhelin-ihminen ole, mutta tähän väliin pakko kehua RailPlanner-äppiä josta löytyy lähes kaikki Euroopan juna-aikataulut ja mikä paras ohjelma pelittää ihan yhtä hyvin myös ilman nettiyhteyttä. Ei muuta kuin äkkiä Konzumista hakemaan pussikaljaa ja kohti asemaa. Hetken automaattia näppäiltyäni sain tulostettua 2euroa kustantaneen menopaluu-lipun Zapresiciin. Junassa oli mukava siemailla olutta, ja ihailla Zagrebin lähiöiden komeita maisemia kuten kaatopaikkaa, autokorjaamoa ja lahonneita taloja. Aivan The Room-leffan Tommy Wiseaun näköinen hiukan rähjäinen herra tuli pummimaan minulta kaljaa, mutta sitä ei valitettavasti herunut. Sen sijaan tarjoamani pahahkot limpulta maistuneet pretzel-snacksit maistuivat ja sain nöyrät kiitokset. Hyvä että jollekkin maistuu.



Lähijuna saapui Zapresicin asemalle vajaat puoli tuntia ennen pelin alkua, ja suunnitelma oli että ottaisin suoraan taksin stadionille sillä sen sijainnista ei kovin tarkkaa tietoa ollut. Tuo suunnitelma piti unohtaa lähes saman tien, sillä heti kävi selväksi että taksia saisi metsästää suht kauan. Asemalla oli yksi pieni puinen rakennus ja ei toivoakaan mistään taksitolpasta tai vastaavista palveluista. Sen verran olin katsellut, että stadikalle on matkaa reilut pari kilsaa ja tie on suht suora jotain pääkatua pitkin. Pääkatua ei ollut vaikea löytää, mutta kävelysuunnan suhteen tilanne oli hyvinkin fiftyfifty. Otin suunnaksi sen minne suurin osa autoista ajoi ja lähdin päättäväisesti kävelemään. Puolen tunnin kävelymatkan aikana vastaan käveli ehkä pari ihmistä. Yhdeltä rohkenin kysyä neuvoa, mutta kielimuuri on sellainen että ei nyt oikein selvyyttä saatu ja kun Inter Zapresic ei mikään suurseura ole, niin "stadion?? Football??"-kysely ei pahemmin kelloja soittanut. Lopulta kuitenkin vanha jalkapallomatkaajan toteamus "just follow the floodlights" tuotti tulosta, ja stadion alkoi näkyä edessä. Portilla vaativat nähdä henkkarit, mutta tuo taisi olla ihan turha muodollisuus sillä muuta ei henkkareilla tehty kuin kirjoitettu sukunimeni ottelulippuun.

Inter Zapresic kärsii vähän saman ongelmasta kuin monet muutkin pienet seurat, jotka sijaitsevat lähiöissä tai lähikaupungeissa jonkun isomman seuran vieressä. Kaupungilla kävellessä Dinamo Zagrebin tai Bad Blue Boysien maalauksia tuli jonkun verran vastaan, ja taitaa kylän jalkapallofaneista suurin osa kannattaa Dinamoa. Minkäänlaista kannatustoimintaa kotijoukkueen(eikä toki vierasjoukkueenkaan) osalta ei tässä ottelussa ollut. Wikipediaa selaillessa ihan mielenkiintoisia faktoja kuitenkin seurasta löytyi. Inter Zapresic oli nimittäin Kroatian itsenäistymisen jälkeen ensimmäinen jalkapalloseura joka isännöi kansainvälistä vastustajaa, ja se oli myös itsenäisen Kroatian ensimmäinen jalkapalloseura joka matkusti ulkomailla pelaamaan ottelua(harjoituspeli Brightonia vastaan).  Hiukan tuota aiemmin seura oli voittanut cupin ja olisi päässyt pelaamaan ihan virallisia otteluita Eurooppaan, mutta käynnissä olleen sodan takia tuo ei ollut mahdollista.  Myöhemmin seura sentään selvisi historiansa ainoan kerran eurokentille. Paljolti kiitos Dinamon lainapelaajien kuten Luka Modricin ja Eduardon.



Zapresicin stadion oli kaikesta huolimatta ihan viihtyisä rakennelma. Päätykatsomoita ei ollut, mutta ainoa katsomo oli sitten ihan kunnollisen kokoinen pääkatsomo kuppi-istuimineen. Vessatkin olivat ehkäpä laadukkaimmat ja siisteimmät mitä olen Balkanin stadioneilla nähnyt. Isoimmissa otteluissa vieraskannattajat ilmeisesti sijoitetaan vastakkaiselle sivulle, missä rauta-aitojen takana on pelkästään seisomapaikkoja. Tarjoilu stadionilla oli tyypillistä Balkanin tasoa. Yhdessä nurkassa myytiin vettä ja siemeniä, ja yksi erittäin isokokoinen jätkä kiersi katsomoa ja myi popcorneja. Liekö vaimonsa patistamana hommissa, sillä äijä jaksoi kiertää yleensä pari minuuttia ja sitten oli tauon paikka. Yhdessä vaiheessa mies piti taukonsa juuri minun takanani ja siinä paikalla levätessäänkin mies kuulosti siltä kuin kuorsaisi raskaasti ja että defibrilaattorille on kohta käyttöä.

Vastaavanlaiset seikat tuntuivatkin olevan tässä ottelutapahtumassa se mielenkiintoisin kiinnostuksen kohde. Peli oli todellista pallottelua, ja komeilla suorituksilla ei juhlittu. Slaven Belupo teki toisen jakson alussa maalin ja näköjään tuo riitti 0-1 voittoon.  Maalin jälkeen hetken luulin, että nyt meni joltain paikalliselta jonnelta hermot Belupon pelaajan äänekkääseen juhlintaan, mutta junnun juoksu jatkuikin aina stadionin päätyyn asti jossa tämä kävi painamassa nappia jotta tulostaululle saatiin 0-1 lukemat. Huivikauppiasta yritin stadionilta löytää, mutta vesipisteen ja paukkumaissikauppiaan lisäksi muuta kaupiteltavaa ei ollut, kuin toisessa päädyssä jonkun huoltorakennuksen luona ollut limuautomaatti missä Snickersit kyllä tekivät kauppansa. Itse jouduin lähtemään 75minuutin kohdalla kohti asemaa jotta pääsisin ihmisten aikoihin takaisin Zagrebiin. Ei ehkä niitä mieleenpainuvimpia ottelukokemuksia, mutta onhan nämä vaatimattomimmatkin otteluvierailut (lähes) aina kaiken sen vaivan arvoista. Zapresicin asemalla pääsi vielä ihastelemaan söpöjä kulkukissoja ennen siirtymistä Zagrebin yöhön missä niitä söpöjä kissoja vasta riittikin, mutta ainoat silitykset tapahtuivat Zapresicin asemalaiturilla.
« Viimeksi muokattu: 17.08.2017 klo 12:47:21 kirjoittanut Thouni »
Thouni

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK, AFCA, M'well.


Vastaus #1 : 17.08.2017 klo 12:46:31

Akademisk Boldklub-Hvidovre IF
Brøndby IF-FC Kopenhavn

Viikon ajan sain viettää lomaa Helsingissä lähinnä Stadin Derbystä nauttien, kun suunta olikin jo kohti Kööpenhaminaa. Köpiksen derby on ollut jo pitkään "bucket listilla" ja nyt pääsin vihdoin tuonkin kokemaan. Vaikka lento lähtisikin aamulla seitsemältä, niin onneksi Oak Barrell palvelee janoisia matkaajia jo aamutuimaan.

 Aluksi tarkoitus oli nähdä Kööpenhaminassa ainoastaan sunnuntainen derby, mutta onnekseni lauantaille sattui 2-divarin avauskierroksen(?) ottelu jossa suur-Kööpenhaminan ainoa oikeasti perinteikäs seura eli Akademisk Boldklub saisi vastaansa niin ikään suur-Kööpenhaminasta ponnistavan Hvidovren. Luvassa siis seksikästä jalkapalloa, maailmankuuluja ultria ja satoja mellakkapoliiseja. Jo vuonna 1889 perustettu Akademisk Boldklub eli tuttavien kesken ihan vaan AB, on yksi Tanskan menestyksekkäimmistä seuroista. Maan mestaruuksia löytyy 9 kappaletta joskin viimeisin vuodelta 1967. Seurahistorian ehkä nimekkäimpiä pelaajia ovat jalkapallon lisäksi Tanskaa maajoukkuetasolla myös käsipallossa ja koripallossa edustanut  Knud Lundberg sekä Nobel-voittaja Niels Bohr, mutta tämänhän kaikki jo tietävätkin.

AB pelaa kotiottelunsa siis ilmeisesti Kööpenhaminaan kuuluvassa Gladsaxen lähiössä, mihin huristelee bussilla suht nopeasti keskustasta. Pikaisen otannan perusteelta Gladsaxesta löytyy jalkapallostadion, Lidl, huonekaluliike ja korkeita kerrostaloja. En usko että mitään merkittävää jäi näkemättä. Seuran kotistadionilta löytyy peräti 8000 istumapaikkaa, ja seisomapaikat mukaan lukien stadion vetää ainakin Wikipedian mukaan 13 000 katsojaa. Kaiken kaikkiaan täydellisyyttä hipova pieni jalkapallostadion mikä olisi Veikkausliiga-seuroille täydellinen. Ainoa miinus tosin avonaisuudesta, ja voin kuvitella että tuulisina päivinä mitä Tanskassa riittää, voi stadion olla aikamoinen tuulitunneli.



Vaikka kyseessä olikin 2-divarin ottelu niin hinnat olivat aika lailla Kööpenhaminan hintatasoa. Matsilippu oli 10€ ja vielä kun klubitalolta kävi ostamassa huivin niin rahaa olikin mennyt jo lähemmäs 30€, ennen kuin oli edes päässyt jonottamaan 7euron tuoppeja. Stadionilla sai tottakai vetää kaljaa ja röökiä katsomossa, mutta erityisesti tanskalainen vapaamielisyys kävi ilmi siinä että kojuissa myytiin perheen pienimmille lakupiippuja. Would somebody please think of the children.

Yleisesti meiningistä tuli vähän mieleen First Vienna Itävallasta eli perinteikäs entinen suurseura, jonka kannattajat koostuvat vähän vanhemmista jalkapallon ystävistä ja muutamista ääneenkannattajista jotka näyttivät siltä että jazztupakka maistuu ja ruokavalio koostuu tofusta ja sienistä. Kaiken kukkuraksi seuran sisääntulomusiikkina toimi Sashin Ecuador ja myöhemmin kävi ilmi että maalibiisinä on Daruden Sandstorm. Huikeaa Ylos
Jos oikein kuulutusta tulkitsin niin yleisöä oli lopulta 700 ja jotain päälle. Lyhyen matkan Hvidovresta oli tehnyt ihan ilahduttava määrä väkeä, eli toisessa päässä vierasfaneja oli vähän päälle 30. Kotijoukkueen kannattajakatsomossa sen sijaan oli noin 15 henkeä, mutta jos käytetään ihan oikeaoppisesti seinäjokelaista laskutapaa niin kannattajia oli noin 25 sillä koko ajan vähintään muutama heistä oli kaljajonossa. Kenttätapahtumia en tykkää matkaraporteissa sen suuremmin analysoida ja vielä vähemmän siihen on tietotaitoa, kun kyseessä on Tanskan kolmanneksi korkein sarjataso. Peli oli kuitenkin viihdyttävää, ja Hvidovre oli ekalla jaksolla selvästi vaarallisempi, mutta niin vain AB teki ekan jakson ainoan maalin ja johti tauolla 0-1. Hiukan tuon maalin jälkeen muutama kotikannattaja käveli vastakkaiseen sivukatsomoon ja levitti sinne banderollin missä käsittääkseni luki vapaasti käännettynä "Lepää rauhassa xxx". Ilmeisesti siis AB:n joku aktiivikannattajista tai joku muu merkkihenkilö on menehtynyt lähiaikoina ja tämän kunniaksi oli tuo bandis, ja myös minuutin mittaiset aplodit katsojilta.



Vaikka tuulitunneli teki tehtävänsä, niin sekään ei poistanut kuumaa auringon paahdetta joten 7euron hinnasta huolimatta olutta oli saatava. Merkillisesti samaan tahtiin kun olutta kului, niin myös hinku saada lisää maaleja kotijoukkueelle Sandstormin toivossa vain kasvoi entisestään. Aivan toisen jakson alussa kuitenkin Hvidovre tasoitti pelin, ja vähän tuon jälkeen AB:n avausmaalin tekijä ja mielestäni joukkueen paras pelaaja otettiin vaihtoon.  Tästä huolimatta vartti ennen loppua saatiin taas Darudea ilmoille, kun pallo pomppi tolpan kautta vieraiden maaliin ja Gladsaxen ylpeys siirtyi johtoon. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan viitisen minuuttia myöhemmin vieraat tekivät loppulukemiksi 2-2. Mukava ja sympaattinen ottelutapahtuma. Oikeastaan juuri sellainen mitä alasarjafutis parhaimmillaan on. Kannattajia nyt ei hirveästi ole, mutta parhaansa ne vähäisetkin tekevät ja hyvin jaksoivat laulaa, ja itse stadion on todella viihtyisä. Suosittelen, varsinkin kun kelit hellivät.

Edellisen päivän maalijuhlista huolimatta sunnuntaina ei pahemmin Darudea ollut havaittavissa sillä rajallinen matkabudjetti ja Kööpenhaminan hintataso takasivat sen, että ottelun jälkeen ainoat tuopit kumottiin Christianiassa. Nyt olisikin vuorossa yksi Pohjoismaiden suurimmista otteluista eli Bröndby-FC Kööpenhamina. Jos oli AB:n stadion ja Gladsaxe helposti saavutettavissa niin ihan samaa ei voi sanoa Bröndyn kotipyhätöstä. Itselleni tämä oli ensimmäinen vierailu Bröndbyn kotistadionille joten suuntasin tuonne päin jo hyvissä ajoin. Totuus valkeni sitten paikalle saavuttaessa ja todennäköisesti koko kesäni suurin virhe oli saapua stadionin läheisyyteen ilman pussikaljaa. Stadionin edustalta löytyi toki viihtyisä fan zone missä porukkaa piisasi, mutta tuopit olivat taas sitä 7euron luokkaa. Yritin kysellä, että löytyykö läheltä jotain kauppaa niin vastaukset olivat luokkaa "no no no" tai "kävele kolme poron kusemaa eteenpäin, hypi tasajalkaa moottoritien yli, selvitä turbaanipäisen miehen antama arvoitus, seuraa tuulen suuntaa ja jatka 2 kilometriä eteenpäin niin olet lähellä". Ei siis auttanut muuta kuin ylittää tänäkin päivänä päiväbudjetti ja viettää pari tuntia fan zonella Carlsbergia juoden ja kebabia syöden. Ja tottakai kun tälläinen huiviperverssi olen, niin huivikin piti saada.



Silmiinpistävää oli se että Bröndbyn päätyyn porukka jonotti jo hyvissä ajoin ennen kuin portit edes aukesivat. Tiedä sitten oliko niin kova hinku saada hyvät seisomapaikat alhaalta. Noin 90minuuttia ennen matsin alkua pommien pauke paljasti myös sen, että FC Kööpenhaminan kannattajat olivat saapumassa stadionille. Kävelyreitti oli peitetty metalliaidoilla mitkä oli vielä peitetty pressuilla. Ulkopuolelta silti hyvin sai selville mitä aitojen toisella puolella tapahtui, kun ilman täytti ilotulitteiden pauke, miesten huuto ja maahan kaatuvien metalliaitojen ryminä. Myöhemmin sain vahvistuksen epäilyilleni eli Köpiksen kannattajat Arto92:n sanoin stroomasivat suoraan sisään.

Itse olin hommannut matsilipun jo hyvissä ajoin netistä, ja vaikka jonkin verran olenkin kuullut huonoja kokemuksia Bröndbyn nettimyynistä niin itselläni homma pelitti hyvin, ja sain helposti valittua itselleni mieluisan paikan sivukatsomosta ihan kotipäädyn välittömästä läheisyydestä. Bröndyllä sisääntulomusat eivät ihan Sashin Ecuadorin tasoa ole, mutta komeat pyroilut nähtiin molemmissa päissä samalla kun joukkueet astelivat kentälle Van Halenin Jumpin tahtiin. Savu leviää, raketit lentää ja soihdut heiluu. Tästä minä nautin. Toisessa päädyssä Kööpenhaminan kannattajat yrittivät pitää mekkalaa, mutta kotipääty ja ajoittain myös muut katsomot pitivät sen verran hyvää tunnelmaa yllä että omaan nurkkaukseeni ei vieraista pahemmin mitään kuulunut.



Kentällä huomio kiinnittyi luonnollisesti lähinnä Pukkiin ja Arajuureen ja Pukilla olikin yksi hyvä mesta ensimmäisellä jaksolla. Toinen jakso alkoi taas katsomon puolella pyroilulla, ja kentällä samanlaisena kuin ekalla jaksolla. Suht tarkkaa mutta kovaa vääntöä, jossa kumpikaan ei ollut erityisesti niskan päällä. Huomasin myös että katsomossa pääsee liikkumaan suht vapaasti joten toisen jaksoin katsoin seisaaltani alakatsomosta kotipäädyn vierestä.



Aivan lisäajan alkuhetkillä pallo pomppi tolpan ja ties minkä kautta Kööpenhaminan maaliin ja yleisö räjähti. Kotipäädyssä syttyivät taas pyrot ja niin syttyivät myös vieraspäädyssä, missä FCK:n kannattajilla meni hermot loppuhetken takaiskuun. Jos oli ennen peliä pieni yhteenotto järkkäreiden ja poliisien kanssa niin nyt mentiin vähän isommin. Näytti siltä, että ultrilla ei ollut pahemmin mielenkiintoa missään vaiheessa kotikannattajien päälle käydä vaan turhautuneisuus purettiin neonliiveihin ja poliiseihin. Yksi järkkäri tippui aika täysin yhden iskun jälkeen ja talutettiin selvittelemään päätänsä. Pientä huvittuneisuutta aiheutti päin poliiseja heitetty rumpu. Ottelua oli jäljellä vain pari minuuttia, mutta peli oli keskeytettynä noin vartin ennen kuin mellakkapoliisit saivat tilanteen rauhoittumaan. 1-0 voitto Bröndbylle ja sanomattakin oli selvää, että kotikannattajista yksikään ei poistunut stadionilta ennen kuin voittoa oli kunnolla juhlittu pelaajien kanssa ja näitä kiitetty.



Paluu stadionilta juna-asemalle sujui varsin rauhallisesti vaikka kotikannattajat ja vierasfanit olivatkin aika paljolti samassa läjässä liikkumassa kohti asemaa. Paikalliset sivarikytät olivat pukeutumisessaan "hiukan" suomalaisia kollegoitaan edellä, ja nämä pystyi erottamaan joukosta vasta siinä vaiheessa kun kävivät aina silloin tällöin joitain kannattajia poimimassa mukaansa. Asemalla sitten poliisit tekivät peliliikkeen ja käskivät kaikkia Bröndbyn kannattajia odottamaan seuraavaa junaa, jotta Köpiksen kannattajat saatiin pois asemalta. Ihan putkeen tuo operaatio ei mennyt kun Bröndbyn fanit päästettiin asemalle juuri ennen kuin ensimmäinen juna tuli, mutta eipä tuossa mitään hulinaa syntynyt kun Bröndbyn fanit olivat pääasiassa tuulareita tai muuten vain ihan rauhallista sakkia. Ainoa pieni välikohtaus sattui kun mellakkapoliisit käskivät junaa odotelleita Köpiksen kannattajia lähemmäksi laituria, mutta yksi sankari halusi väkisin änkeä vielä aseman kioskille ostamaan kaljaa eikä millään tahtonut totella poistumiskäskyä. Kioskin omistaja pisti ovet säppiin, ja poliisit pistivät Captain Copenhagenin rautoihin(nimesin hänet supersankariksi sillä Köpiksen huivin ja paidan lisäksi tämä kantoi harteillaan myös viitan roolissa Kööpenhaminan lippua). Pääasia että itse pääsin viimeisenä asiakkaana livahtamaan kaljaostoksille ennen kuin koko kioski suljettiin.



Maanantai olikin sitten vähän tylsempi päivä. Iltalento Krakovaan lähtisi vasta yhdeksältä, ja hostellihuone piti luovuttaa 10 tuntia ennen lentoa. Kööpenhaminan viikonloppubudjetti oli todennäköisesti ylitetty jo toissapäivänä, joten ei auttanut muuta kuin röhnöttää hostellin sohvilla ja katsella Niilo22:n videoita. Sitten kun nämä oli koluttu läpi harhailin ilman päämäärää Kööpenhaminan kaduilla. Kohokohtani koin kun ei ollut muutakaan tekemistä, niin parikymmentä minuuttia join suklaamaitoa ja seisoskelin sadan muun ihmisen kanssa luksushotellin pihalla. Ehkä 10 minuuttia seisoskeltuani kysäisin vieressä seisoneelta neidiltä, että minkäköhän takia me tässä seistään. "Robbie Williams is coming!!". Ei näkynyt Robbieta.
Thouni

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK, AFCA, M'well.


Vastaus #2 : 17.08.2017 klo 12:50:53

Wisła Krakova-Wisła Płock
GKS Tychy-Cracovia
Zagłębie Sosnowiec-Korona Kielce
GKS Katowice-Puszcza Niepolomice
Wisła Krakova-Cracovia


Krakovan hostellidormissa ei banjo soinut, mutta paska kyllä haisi. Tiistaina oli mielenkiintoisia pelejä tarjolla Puolan cupissa, mutta päätin valita sen helpoimman matsin eli Wisla Krakova-Wisla Plockin ihan siksi että samalla kun ostan tuon pelin lipun, niin saisin hommattua lipun viikonlopun Krakovan derbyyn. Aikanaan kun Cracovian matsiin ostin lipun, niin lipun hankkiminen oli aikamoinen prosessi kun naamakuvaa myöten piti tietoja ottaa talteen. Wislan kohdalla nyt riitti pelkkä passin näyttäminen, ja vaikka jostain syystä derbylippuja ja cup-pelin lippuja ei voinut ostaa samalta luukulta niin koko prosessi vei vain muutaman minuutin, vaikka jonoa oli jo keskellä päivää. Kahteen otteluun liput sivukatsomoon hintaan 13€.

Krakova on oma suosikkikaupunkini Puolassa, ja hyvinhän tuolla taas viihtyi. Miinusta tosin siitä, että vanhan kaupungin ulkopuolella oli massiiviset tietyöt käynnissä ilmeisesti uusien raitiovaunukiskojen takia. Vanhassa kaupungissa turisteja ja kaiken maailman kaupustelijoita ja hihasta vetäjiä riittää, mutta hinnat ovat edelleen varsin edulliset pahimmissakin turistirysissä.

 Cracovian sekä Wislan stadioneille pääsee kätevästi rautatieasemalta esimerkiksi sporalla numero 20, ja molemmat stadionithan ovat ihan lähekkäin. Cracovian ruman laatikkorakennelman, ja Wislan jylhän ja kaunistelemattoman stadionin erottaa ainoastaan iso puisto. Illan cup-ottelu ei mitään suurta kiimaa tarjonnut sillä yleisöä oli isolla stadionilla vain noin 8000. Kotipääty oli puolillaan, mutta tunnelma oli silti ihan kelvollinen sillä itseni lisäksi ei paikalla hirveästi tunnelman haistelijoita ja turisteja ollut. Vieraskannattajiakin oli saapunut toista sataa. Kylmä ja erittäin maistuva 0,4litran muki Tyskietä kustansi 2€ ja parit huivit irtosi alle 20eurolla. Hajonneesta lompakosta taskun pohjalle valuneet hilut heitin paikallisten tifolippaaseen. Kentällä huomioni kiinnittyi siihen, että Wisla Plock oli paljon parempi kuin Krakovan kaimansa, ja katsomossa huomini kiinnittyi siihen että röökiä ei ilmeisesti saanut vetää missään. Niinpä vessatilat olivatkin jo puoliajalla aikamoisia savutuskoppeja, kun porukka tuprutteli kusilaarien luona. Illan otteluspektakkeli päättyi lopulta Wisla Krakovan voittoon kahdella loppuhetken pilkkumaalilla.



Keskiviikkona oli sitten edessä suunta kohti tuntematonta. Ensimmäinen etappi oli Krakova-Częstochowa juna, ja Częstochowassa sain tunnin ajan ihailla asemarakennusta ja kuunnella paikallisen kylähullun yksinpuhelua. Jos oli juna Krakovasta vielä varsin moderni, niin Częstochowa-Tychy välin juna olikin sitten perinteisempää Puolaa eli vanhan liiton juna missä oli pelkästään loosseja, käytävillä mahtui kävelemään korkeintaan yksi ihminen ja mitään ilmastointia ei ollut joten kaikki ikkunat oli auki. Koko junan mittainen läpivetokaan ei tosin auttanut enää siinä vaiheessa, kun vieressäni istunut mummeli kaivoi laukustaan siellä muhineet makkaraleivät ja kurkkupikkelsit. Tychyn "pääasema" sijaitsi aika syrjässä, joten ainoa vaihtoehto oli ottaa taksi kohti mielikuvituksellisesti nimettyä Hotel Tychyä.

Erittäin viehättävä hotellihuone kustansi 30euroa yöltä, ja koska Tychy on pääasiassa(ainoastaan) tunnettu siitä että Puolan paras olut Tyskie on kaupungista kotoisin, niin tottakai tuota piti hakea saman tien muutama pullo lähikaupasta. Mistään järin isosta kaupungista ei ole kyse, joten matka stadionille taittui helposti jalan. Kovin paljoa en Tychyn kannattajaskenestä tiennyt, mutta googletus paljasti sen että seuralla on vahvaa kannatusta myös jääkiekon puolella ja myös sen, että GKS Tychyn kannattajilla on lämmin ystävyyssuhde illan vastustajan eli Cracovian kannattajien kanssa. Jokainen Puolan kannattajakulttuuria jonkin verran seurannut tietää, että nämä ystävyyssuhteet ja vihasuhteet Puolassa ovat monimutkaisempia ja jännempiä kuin Salkkareiden parisuhdekuviot. Matsilippu hoitui lähes ilman mitään jonotusta, ja ilokseni stadionilla oli myös fanikauppa ja huiviperverssi sai taas uuden rätin kokoelmiinsa. Kendo oli esillä myös fanikaupassa sillä myynnissä oli myös jääkiekkoja Tychyn pelaajien kuvilla.
Stadionin seutu oli lähes pullollaan virikkeitä Bröndbyn vastaavaan verrattuna ja parin kaupan lisäksi löytyi myös pienehkö kuppila, minkä Cracovian ja Tychyn kannattajat olivat jo täyttäneet. Änkesin itsekin tottakai paikalle, ja siellä molempien joukkueiden kannattajat kittasivat kaljaa sulassa sovussa, ja näkyipä paikalla myös joitain Ajaxin kannattajia jotka puolestaan ovat Cracovian kanssa ystäviä, ja täten myös Tychyn ystäviä. Niinpä, juonenkäänteet ovat monimutkaisia.



Itse stadionilla toverillisuus jatkui, sillä vierassektiota ei ollut tänään ollenkaan käytössä vaan molempien joukkueiden kannattajat olivat samassa katsomossa ja kannustivat molempia joukkueita, ja aina silloin tällöin lauloivat pilkkalauluja Wisla Krakovaa kohtaan. Itse stadionhan on yllättävänkin moderni ja kompakti. Kapasiteetti on 15 000 ja näyttää juuri sellaiselta kuin jalkapallostadionin kuuluukin näyttää. Asteita oli päälle 30, mutta viis siitä jos paikallinen Tyskie maksaa stadionillakin euron. Kielbasakin oli tuttuun puolalaiseen tyyliin erittäin rasvainen ja maistuva ja tottakai juuri paistettu. Puolassahan jalkapallopeleissä ne tyypillisimmät myytävät sapuskat ovat kielbasa eli iso ja suoraan grillistä otettu makkara jonka kylkeen kuuluu pari siivua leipää ja sinappi- ja ketsuppikasat. Toinen hittituote on zapiekanka eli puolitettu patonki minkä päällä on yleensä herkkusieniä, juustoraastetta ja runsaasti ketsuppia ja mahdollisesti muitakin soosseja. Loistavia herkkuja molemmat. Minkäänlaista vihaa ei siis nähty katsomossa eikä sitä kyllä nähty kentälläkään sillä ensimmäinen jakso oli aikamoista höntsäilyä.





Toinen jakso sentään alkoi tarjoamaan viihdettä. Muutaman minuutin pelin jälkeen Cracovia teki 0-1 maalin, ja tämän jälkeen alkoi katsomossakin tapahtumaan. Päätykatsomoon levitettiin lähes koko päädyn kokoinen 1971-överi, ja sen sijaan että tuo olisi ollut hetken aikaa esillä niin sitä pidettiin ylhäällä kymmenisen minuuttia. Puolassa kun nämä tifoilut ovat harvoin mitenkään loogisesti ajoitettuja, vaan tifot voidaan esitellä ottelun alussa, toisen jakson alussa ja usein ihan vain keskellä peliä. Lopulta kun lakana laskettiin alas niin päädyssä sytytettiin useita soihtuja, ja soihduttajat olivat tottakai asiaan kuuluvasti pukeutuneet valkoisiin kokovartalohaalareihin. Komean soihdutuksen jälkeen meni hetki, ja sitten päädyssä nähtiin komea savutus seuran väreillä. Kentällä Tychykin teki tasoituksen, mutta pyroilun seuraaminen ja kaljajono pääsi vähän viemään mielenkiinnon. Sitten kun viereeni tuli vielä jotain stereotyyppisiä puolalaisia kaljupäitä juttelemaan ja tarjoamaan kaljaa, niin havaintoni Tychyn keskikenttäalueen prässistä ja Cracovian differentiaalisyötöistä jäivät ikävän vähäisiksi.



Jatkoaikakaan ei ratkaisua tuonut, joten lopulta mentiin pilkuille asti missä sitten Tychyn pelaajien päät eivät kestäneet ja Cracovia jatkaa. Matsin jälkeen oli aikamoista luksusta nukkua siistissä hotellihuoneessa ja isossa sängyssä, kaikkien pierun täytteisten hostellihuoneiden jälkeen. Seuraavana aamuna kaupunki vaihtui, mutta Sleesiassa pysyttiin ja nyt kohteena oli Katowice. Täälläkin majoitusten hintataso oli sen verran alhainen, että olin varannut itselleni oman apartmenin rautatieaseman läheltä. Taisin lukea kämpän esittelytekstin hiukan huolimattomasti, sillä saapuessani huomasin että mikrot, jääkaapit, silitysraudat ja muut vempaimet kyllä löytyy mutta sänkyä ei asunnossani ole ollenkaan. Sohva sentään oli joten pari yötä piti nukkua siis sohvalla. Hyvää harjoitusta toki siltä varalta, jos joskus päädyn naimisiin.
 
Illan ottelu pelattaisiin Sosnowiecissä joka on lähijunalla vain 10minuutin matkan päässä Sleesian "pääkaupungista" Katowicesta. Sleesiassa kun junalla liikkuu, niin maisemat eivät mitään silmiä hiveleviä ole. Paljon vanhoja tehtaita ja ränsistyneitä taloja, mutta mielenkiintoista on bongata eri seurojen ja ryhmien graffiteja ja tageja pitkin radanvarsia. Euroopassa ainoastaan jossain päin Balkania voi nähdä katukuvassa yhtä paljon jalkapalloon liittyviä maalauksia.

Heti Sosnowieciin saavuttaessa voi todeta että lutuurikaupungilta vaikuttaa sillä heti asemaa vastapäätä löytyi Zaglebie Sosnowiecin fanikaupat. Oli ihan virallinen seuran fanikauppa missä myytiin pelipaitoja, tyynyliinoja ja muuta krääsää, ja heti vieressä oli kannattajien pitämä kauppa missä valikoima oli vähän erilainen. Myynnissä oli puolalaiseen tyyliin vapaaottelushortseja seuran logoilla, hammassuojia ja vitriinissä soihtuja ja muita pyrovälineitä. Itse ostin huivin ja pari numeroa To My Kibice-lehteä joka on ihan mielenkiintoista selattavaa vaikka ei sanaakaan puolaa ymmärtäisi. Kyseessä on siis varsin menestynyt muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lehti joka keskittyy vain ja ainoastaan kertomaan uutisia ja raportteja Puolan kannattajakulttuurista.

Kaupan pitäjältä kyselin ohjeita stadionille kävelyyn, ja hiukan epäilevästi suhtautui siihen että haluanko tosissaan kävellä tuon 3kilometrin matkan. Naureskelin ensin miehen epäilyille, mutta käveltyäni noin neljänneksen tuosta matkasta tuntui että kohta iskee lämpöhalvaus ja nestehukka, kun aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpömittari näytti 35 astetta. Laahustaessani lopulta ilmastoituun supermarkettiin, tuo viileä ilmavirta ja kylmäkaappi täynnä vettä ja limua oli suorastaan orgastinen kokemus. Lopulta itse stadioninkin löytyi, ja jos oli esimerkiksi Tychyn stadion moderni ja omalla tavallaan tyylikäs, niin Sosnowiecin stadion sitten ei niin moderni mutta sitäkin tyylikkäämpi. Eli todella vanhan liiton puolalainen stadion. Matsilippuja myytiin toimistorakennuksessa stadionin vieressä, ja lipunmyynnistä vastasivat 3 erittäin kaunista nuorta naista jotka näyttivät siltä että olisivat lähdössä kohti kaupungin hienointa yökerhoa eivätkä myymässä lippuja paikallisen divariseuran otteluun. Itselläni hikipisarat valuivat pitkin poskia ja paita oli täynnä jalkapallon kokoisia märkiä hikilänttejä, joten kontrasti oli pienoinen verrattuna tiskin toisella puolella olleisiin biletoppeihin ja minihameisiin pukeutuneisiin kaunottariin. Pienestä kielimuurista huolimatta matsilippu hoitui tälläkin kertaa varsin vaivattomasti.



Olin kuullut aikaisemmin kehuja Sosnowiecin otteluiden kielbasoista, ja pettymystä se ei myöskään tuottanut. Hiukan harmitti jopa että sisäinen junttini vei voiton ja kävin ennen peliä syömässä läheisessä McDonaldsissa sen sijaan että olisin tullut saman tien tankkaamaan makkaroita stadionille. Pelaajien lämmittelyä katsellessa toisella puolella stadionia olleiden kannattajien touhu näytti jo nyt jokseenkin mielenkiintoiselta. Porukka poukkoili pitkin katsomoa ja aina välillä jossain stadionin ulkopuolella bängerit paukkuivat. Stadionilla oli yksi katettu sivukatsomo, mutta muuten stadion koostui lähinnä betonista ja kulahtaneista kuppi-istuimista. Ilmassa tuoksui makkara ja hiki, siemenien kuoret lentelivät jatkuvalla syötöllä betonille ja kajareista soi Imperial Marchin aivan kammottava teknoremix. Ah Puolaa parhaimmillaan.



Peli taisi olla aika pitkälti loppuunmyyty sillä pääkatsomo oli aivan täynnä, ja toinen sivukatsomokin taisi olla aika täynnä vaikka ei siltä näyttänytkään, sillä puolet katsojista seisoivat ylätasanteella. Kotikannattajat jatkoivat poukkoiluaan ympäri stadionia ja ekan 20minuutin aikana ei kovin kummoista kannatusta kuultu. Kenttätapahtumista parhaiten jäi mieleen kotijoukkueen numero 6 joka oli aivan käsittämättömän paska. Sosnowiec pelasi ihan kohtuullisesti, ja olisi voinut tehdä maalinkin jollei tämä tunari olisi sössinyt jokaista hyökkäystä.

Peliä oli pelattu noin vartti kun Korona Kielcen kannattajat saapuivat vihdoin isossa poliisisaattueessa stadionin ulkopuolelle. Tyypilliseen puolalaiseen tyyliin vieraskannattajien turvatarkastus eteni sen verran hitaasti, että suurin osa kannattajista pääsi vasta tauolla sisälle. Tauon aikana myös vieraskannattajat liittyivät kotiultrien poukkoiluun ja liikkuivat isoissa ryhmissä hermostuneesti milloin mihinkin suuntaan kuikuilemaan stadionin ulkopuolelle. Syy tuohon selvisikin sitten toisella jaksolla mikä oli kaiken kaikkiaan #vainpuolajutut-kamaa.



Noin tunnin pelin jälkeen vihdoin ja viimein kaikki Korona Kielcen kannattajat astelivat omaan katsomoonsa. Kannatushuudot kajahtivat ilmoille erittäin komeasti eikä vierustoveriin pahemmin hajurakoa jätetty. Tämä sai kotijoukkueenkin fanit sen verran innostumaan, että pelissä oli vihdoin hyvä tunnelma molempien kannattajaporukoiden pitäessä mekkalaa. Kauaa ei tosin kestänyt, kun kotijoukkueen ultrat ottivat pois lähes koko kentän leveyden täyttäneet banderollinsa. Volyymia sen sijaan porukasta lähti entistäkin enemmän. Kymmenisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Kielcen kannattajat ryntäsivät yhtäkkiä aidalle ja hekin repivät pois kaikki omat bandiksensa. Tämän operaation jälkeen alkoikin myllyt ja Kielcen kannattajat yrittivät rynniä aidan läpi kohti kotikannattajia. Syykin selvisi pian sillä Sosnowiecin fanikatsomossa otettiin esille Korona Kielcen banderolli ja se sytytettiin parin soihdun avulla tuleen. Ilmeisesti puoliajalla olivat käyneet tuon varastamassa, samalla kun osa Kielcen kannattajista edelleen jonotti sisälle.



Bandiksen ryöstöstä ja poltosta Kielcen kannattajat tottakai hermostuivat entistä enemmän. Huomatessaan että kotiultrien katsomoon he eivät pääse niin Kielcen fanit vaihtoivatkin suuntaa ja yrittivät nyt rynniä aidan läpi pääkatsomoon, missä jo muutamat paikalliset innolla heitä odottivatkin. Takanani isä näytti nuorelle pojalleen mallia kuinka kuuluu potkia ja lyödä jos Kielcen kannattajat onnistuvat pääsemään aidan ja järkkärimuurin läpi.



Jos oli päivällä ollut paahtavan kuuma, niin nyt alkoi ilmakin muuttumaan ja todella kovan tuulen myötä taivas täyttyi tummista pilvistä. Kentällä peli oli keskeytetty sillä mellakkapoliisit joutuivat saartamaan koko Kielcen kannattajien katsomon ja penkkejä lenteli sinne sun tänne. Auringonpaiste oli vaihtunut synkkyyteen, mellakkapoliisit täyttivät kentän reunustan, kannattajat yrittivät vimmatusti potkia metalliaitoja rikki, taivaalla välkkyi salamat ja bängereiden pauke oli vaihtunut ukkosen jyrinään. Jos ottelun musiikkivastaavalla olisi ollut pientä pelisilmää niin nyt olisi ollut Mikko Alatalon Maailmanlopun meininki erinomainen biisivalinta.

Lopulta tilane katsomossa rauhottui ja peli pääsi jatkumaan, mutta vain hetkeksi. Kotijoukkueen numero 6 oli edelleen kentällä ja touhu sen mukaista joten maalittoman 90minuuttisen jälkeen mentin jatkoajalle. Taivas kuitenkin repesi ja ensin saatiin kova kaatosade, ja siinä vaiheessa kun kaatosade vaihtui kovaan raekuuroon niin pelaajat ja tuomarit juoksivat pois kentältä. Maailmanlopun meininki siis jatkui. Toisessa sivukatsomossa osa katsojista taisi juosta kotia kohti ja loput juoksivat puiden alle suojaan. Molempien joukkueiden ultrat sen sijaan nauttivat tilanteesta ja juhlistivat myrskyä mahatifoilla. Noin 20minuuttia muu yleisö oli pakkaantunut joko katoksen tai puiden alle suojaan, kun taas noin 200 kannattajaa seisoi kaatosateessa ilman paitoja ja jatkoi kannatuslauluja vaikka kaikki pelaajat olivat pukukoppien suojassa.



Pääkatsomossakin meteliä piisasi sillä rankkasade rummutti peltikattoa siihen malliin, että vierustovereiden puheesta ei meinannut kuulla mitään. Lopulta tuomari palasi kentälle ja käski pelaajat takaisin, ja matsi pelattiin loppuun vaikka kenttä oli aivan läpimärkä. Sade rauhottui mutta oli jo tehnyt tehtävänsä, eli lyhyet syötöt liikkuivat maata pitkin korkeintaan pari metriä. Kaiken sähellyksen keskellä Korona teki pari maalia, ja vieraskarsinassa päästiin villisti ultras pomppien juhlimaan. Kotijoukkue vielä kavensi aivan lopussa, mutta tuomari puhalsi päätösvihellyksen heti maalin perään. Uskaltaisin väittää, että ottelun lopputulos olisi saattanut olla eri jos se Sosnowiecin numero 6 olisi jäänyt kotiinsa.

Sade lakkasikin sopivasti pelin jälkeen ja pääsin lähes kuivana kävelemään takaisin asemalle. Myrsky oli tosin tehnyt sen että pienemmillä kujilla katulamput eivät palaneet, ja tässä vaiheessa kadutti suuresti että piti mennä poistamaan kännykästä taskulamppu-äppi jonkun turhan Narcos-jakson tieltä. Onneksi salamointi kuitenkin jatkui vielä sen verran, että en ihan päin seiniä kävellyt. Myrsky seurasi minua aina Katowiceen asti, ja nukkuminen jäi pääasiassa vain yritykseksi kun ukkonen jyrisi läpi yön ja itse koitin etsiä sopivaa asentoa sohvalla joka oli parikymmentä senttiä itseäni lyhyempi.

Perjantaina oli parikin vaihtoehtoa päivän otteluksi, mutta kun kävi ilmi että saksalainen tuttuni olisi Katowicessa niin oli helppo valinta jäädä Katowiceen. Tutustuin äijään viime vuonna Stadin Derbyssä, kun tämä oli tekemässä juttua Drinking&Driving zineen mikä kertoo groundhoppauksesta, ja nyt jannu oli sattumalta samaan aikaan samassa kaupungissa. Hyvissä ajoin iltapäivällä lähdettiin jo pre-match kaljoille ja aterioimaan Katowicen keskustaan. Keskustasta löytyy kuppiloita ja ravintoloita jos jonkinlaisia, mutta sitten taas lähiöissä on vähän hiljaisempaa. Sen saimme myös huomata kun mentiin taksilla jo pari tuntia ennen matsin alkua ostamaan matsiliput ja yritimme jotain kuppilaa löytää stadionin läheltä. Googlen perusteella viereisen järven rannalla pitäisi olla baari mikä kuulostikin erittäin hyvältä. Järvi kostautui mutalammikoksi, ja baari näytti lähinnä hylätyltä majatalolta jostain True Detectiven jaksosta. Oltiin jo lähdössä pois, kun muita asiakkaita saatika työntekijöitä ei löytynyt mutta lopulta pimeästä rakennuksesta kömpi ulos vanha rouva ja ilmeisesti tämän miehensä. "Piwo piwo??" ja eipä aikaakaan kun vanha mies kantoi järven rannalle pari retkituolia ja muovisen pöydän ja rouva kantoi pöytään pari kylmää tuoppia. Palvelu pelaa. Stadion sijaitsi ihan vieressä joten mikäs siinä paskaa jauhaessa ja pari tuoppia juodessa.



Katowicen stadion on ehkä jo vähän aikansa elänyt, mutta rappioromanttisesti edelleen erinomainen pyhättö. Suunnitelmia stadionin kunnostamiseen taitaa olla vaikka kuinka, mutta seuran rahatilanne ei ole kovin hyvä. Illan peli on Katowicelle niin kentällä kuin katsomossakin ilmeisesti yksi kauden pienimmistä ja meno oli sen mukaista. Katsomoissa oli tilaa, vierasfaneja oli paikalla 0 kappaletta ja kotikannattajatkin vähän hiljaisia. Ja itse pelikin oli Katowicelta todella heikko, ja edessä on pitkä ja vaikea kausi. Matsin kohokohtana olikin taas kielbasa joka oli ehdottomasti tämän reissun paras. Lopputulos oli 1-2 ja pelin jälkeen kotijoukkueen kannattajat kävivät todella kuumana, ja lähellä oli etteivät menneet kentälle asti. Lopulta rauhoittuivat hiukan, kun pari Katowicen pelaajaa asteli kuuntelemaan ripitykset ja heittivät paitansa katsomoon.

Matsin jälkeen oli hiukan vaikeuksia saada taksi takaisin keskustaan. Suunnitelma oli mennä ihmisten aikoihin nukkumaan, mutta ilta venyi aina Katowicen baarikadulle asti missä sitten baarissa tuli tutusttua FC Nürnbergin kannattajiin jotka olivat myös matkalla Krakovan paikallismatsiin, ja myöhemmin porukkaan liittyi myös pari Katowicen kannattajaa. Katowicen jätkät lähtivät jossain vaiheessa viemään meitä johonkin yökerhoon missä olisi kuulemma "very good atmosphere" ja paljon "pretty girls". Ihan heti kun ei tuota mestaa löytynyt, niin tein kerrankin viisaan päätöksen ja päätin mennä hiukan aamukolmen jälkeen kämpille nukkumaan. Tällä kertaa sattuneesta syystä uni tuli jopa sohvalla erittäin hyvin, mutta siitä huolimatta aamulla junaan herätessä olo oli aikas heikko.

Onneksi tällä kertaa pääsin nauttimaan suorasta junasta Katowicesta Krakovaan, joten pahimmat darrat lähti kun sai tuon pari tuntia nukkua. Hostellilla vielä pienet päiväunet, ja olin valmis kokemaan Krakovan derbyn. Vielä ennen peliä harhailin vanhassa kaupungissa ja ilokseni löysin sieltä pienimuotoiset pierogi-festarit. Joka kojussa myytiin kuumia ja tuoreita pierogeja eli hiukan pelmenin tapaisia piiraita, ja oluen sekaankin sai halutessaan lorauksen marjasiirappia. Puolalaista kulinarismia parhaimmillaan. Edellisenä iltana sain myös vahvistuksen sille, että vierasjoukkueen eli Cracovian faneja ei tässä derbyssä nähtäisi sillä edellisessä kohtaamisessa oli jotain hässäkkää ollut. Aika arpapeliä tuntuu näissä peleissä olevan se sallitaanko vierasfanit vai ei. Suuren suuri pettymys, mutta ei mikään suuri yllätys.

Cracovian fanien poissaolo näkyi myös katukuvassa, sillä vaikka stadionin seutu täyttyi kannattajista niin poliiseja näkyi stadionin ulkopuolella, ja myös sisäpuolella todella vähän. Turvatarkastukset portilla sen sijaan olivat reissun tarkimmat, ja kouriminen oli kovempaa kuin Mummotunnelissa pikkujoulusesongilla. Jos oli eilisessä pelissä Katowicessa kielbasa aivan huippuluokkaa, niin nyt Wislan pelissä tarjoilut oli aikamoinen vitsi. Kalja oli kaljaa, mutta ruokatarjonta samaa tasoa kuin FinnairSoneraTelia-stadionilla. Edelläni ollut kundi tilasi kielbasan ja kun hän sen sai eteensä, niin tämä aiheutti spontaanin repeämisen muissa tiskin luona olleissa miehissä. Makkara näytti mikrossa käyneeltä kabanossilta ja sen vieressä oli kuivan näköinen sämpylä. Täten päätin tilata tällä kertaa zapiekankan joka sekin taisi olla mikrokamaa ja meni alas ainoastaan ekstraketsupin kera. Taitaa tässäkin maassa pitää paikkansa, että mitä isompi seura niin sitä huonommat tarjoilut.



Onneksi tällä kertaa itse ottelu olisi sitä luokkaa, että kentän ja katsomon tapahtumat veisivät mielenkiinnon makkaroiden ja kaljojen arvosteluilta. Jo 45 minuuttia ennen pelin alkua Wislan pääty alkoi olemaan täynnä, ja chäntit raikuivat. Wislan stadionhan vetää yli 30 000 katsojaa, ja harvoin on loppuunmyyty edes derbyissä. Tämän illan yleisömäärä oli muistaakseni 25 000 ja jotain päälle. Pelaajien astellessa kentälle päätyyn levitettiin komea överi jonka alla välkkyi muutamat strobot. Sitten kun lakana otettiin alas koko päädyssä palai hienosti soihdut sekä savut. Taattua Puola-laatua siis ottelun alku.



Pääty oli täynnä ja tämän lisäksi sivukatsomoissakin porukkaa seisoi siellä täällä ja osallistui kannustukseen, mutta kyllähän tunnelmassa näkyi negatiivisesti se että Cracovian kannattajia ei stadionilla nähty. Tuo olisi ehdottomasti tuonut jo entisestään lisää sähköä ja intensiteettiä tunnelmaan. Kentällä Cracovia kuitenkin hallitsi ensimmäistä jaksoa ja johtikin ottelua pitkään. 75 minuutin kohdalla Cracovialta ajettiin pelaaja ulos, ja tämän jälkeen alkoi hurja Wislan loppukiri. Kauaa ei ulosajon jälkeen mennyt, kun Wislan numero 10 riplaili komeasti ja sitten sijoitti pallon alanurkkaan ja tasoitti pelin. Tähän ei tietenkään Wisla tyytynyt ja kotiyleisö piiskasi porukkaa eteenpäin. Juuri ennen varsinaisen peliajan päättymistä samainen nro 10 ohjasi keskityksen takatolpan kautta sisään ja bileet käynnistyivät. Wislalle 2-1 voitto ja meininki kaduilla ja sporassa takaisin kohti keskustaa oli sen mukaista.



Matkan viimeinen varsinainen reissupäivä olikin sitten aikamoinen farssi. Pelejä oli mistä valita, mutta oma mielenkiintoni kohdistui Gornik Zabre-Arka Gdynia peliin. Kovin kaukana ei Zabrze Krakovasta ole, mutta suoria junia ei aamulla ei löytynyt edes Katowiceen joten aamupäivästä suuntasin Krakovasta junalla kohti Wloszczowa Polnocia. BB-Nikoa lainatakseni voin sanoa että mä oon siis ihan nevö hööd tästä paikasta. Raiteilta oli jonkin verran matkaa pieneen asemarakennukseen, ja matkalla joutui kävelemään mm. ahtaan tunnelin läpi joka oli valehtelematta noin 180cm korkea joten jouduin siellä kyyryssä kävelemään ja raahaamaan laukkuani perässä, sillä asemalta oli pakko käydä ostamassa lippu Katowicen junaan. Kävi ilmi että tuo Katowiceen menevä juna olisi näitä Puolan premium-IC junia ja halvin lippu minkä saisin tuolle tunnin etapille maksaisi lähes 25euroa. Kovasti yritin tinkiä, mutta ei auttanut. Vittuuntuneena kiirehdin takaisin laitureille odottelemaan junaa jonka pitäisi kohta lähteä. Siinä odottelin ja odottelin, mutta ei junaa näkynyt. Lisäkseni paikalla oli nuorehko mies lapsensa kanssa ja tämä totesi että hänkin on Katowiceen menossa jos juna kohta tulee. "It is late. Maybe it comes maybe not". Kun juna oli puoli tuntia myöhässä mies luovutti, mutta onneksi hetki tuon jälkeen juna lopulta saapui. 25euron junalipulla sain sentään ilmaisen kahvin.



Lopulta kun Katowiceen saavuin olin jo missannut tavoittelemani Zabrzen junan, ja enää oli aikaa 10 minuuttia ennen viimeistä Zabrzen junaa millä peliin ehtisin. Tarkoitus oli jättää laukku Katowicen asemalle säilytykseen, mutta hetken ihmeteltyäni totesin että jokainen säilytyslokero on käytössä. Tässä vaiheessa itse luovutin ja totesin että taitaa jäädä se Zabrzen reissu ensi kertaan. Ei muuta kuin uutta junalippua ostamaan ja tällä kertaa suoraan Varsovaan. Tulihan siinä mieleen, että olisi voinut niitä bussejakin katsella jossain välissä, mutta en viitsinyt kiduttaa itseäni entistä enemmän. Sen sijaan että olisin ottanut aamulla vain suoran reilu pari tuntia kestävän junan Krakovasta Varsovaan, sähläsin pitkin Puolaa junissa yhteensä lähes 10 tuntia ja maksoin 25€ yhdestä pikakahvista.

Varhain maanantaiaamuna alkoi kotimatka Air Balticin siivin. Helsinkiin saavuttaessa lentoemännän tervetulotoivotukset Helsinkiin katkesivat, kun tämän pokka ei enää pitänyt kun vahvasti viinan tuoksuinen mies aivasti noin kymmenennen kerran minuutin sisällä(huom en minä). Mies taisi kärsiä niin sanotusta kännipärskinnästä mikä nauratti ääneen sekä lentoemoa että kanssamatkustajia. Samalla kun kone rullaili hiljalleen kohti porttia formulaturistilta näyttävä mies karjaisi kovaan ääneen "PERKELE!!". Matkustajien kikattelu päättyi kuin seinään, ja niin päättyi myös tämä reissu. Ensi kertaa odotellessa.
« Viimeksi muokattu: 18.08.2017 klo 05:11:23 kirjoittanut Thouni »
Coleman

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 17.08.2017 klo 15:31:24

Mukavaa luettavaa ja samalla informatiivinen rapo Ylos

Tuo Bröndbyn fanzone taisi olla se ihan stadionin kylkeen tekaistu anniskelualue? Siitä parisataa metria kauempana löytyy kannattajien parikymmentä vuotta pystyssä ollut Hytten niminen kannattajakuppila, josta saa netin mukaan (www) hieman halvemmalla olutta. Suositeltava paikka muutenkin ennen ja jälkeen pelien. Pussikaljaa kannattaa toki tuohon paikallisjunan ja stadionin väliselle matkalle sen pari ottaa.
Thouni

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK, AFCA, M'well.


Vastaus #4 : 17.08.2017 klo 16:06:56

Mukavaa luettavaa ja samalla informatiivinen rapo Ylos

Tuo Bröndbyn fanzone taisi olla se ihan stadionin kylkeen tekaistu anniskelualue? Siitä parisataa metria kauempana löytyy kannattajien parikymmentä vuotta pystyssä ollut Hytten
Joo sama mesta.
Ilma kun oli sen verran hyvä, niin tuntui että suurin osa kannattajista valui stadionin luo jo hyvissä ajoin. Ensi visiitillä voisi tuon pubin käydä korkkaamassa.
Ulos T.

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kaikki hyvät


Vastaus #5 : 17.08.2017 klo 16:31:25

Hienoja rapsoja Ylos

Duunissa ei ehdi/pysty lukemaan mutta laitetaan seurantaan! Ehdottomasti laatujuttua!
Partizan

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Partizan, KäPa, 1. FCUB, FCSP, SG Dynamo Dresden


Vastaus #6 : 18.08.2017 klo 01:21:42

Loistavaa kamaa ja näissä stooreissa maistuu elämä! Kiitos Thouni!
 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines