Wisła Krakova-Wisła Płock
GKS Tychy-Cracovia
Zagłębie Sosnowiec-Korona Kielce
GKS Katowice-Puszcza Niepolomice
Wisła Krakova-CracoviaKrakovan hostellidormissa ei banjo soinut, mutta paska kyllä haisi. Tiistaina oli mielenkiintoisia pelejä tarjolla Puolan cupissa, mutta päätin valita sen helpoimman matsin eli Wisla Krakova-Wisla Plockin ihan siksi että samalla kun ostan tuon pelin lipun, niin saisin hommattua lipun viikonlopun Krakovan derbyyn. Aikanaan kun Cracovian matsiin ostin lipun, niin lipun hankkiminen oli aikamoinen prosessi kun naamakuvaa myöten piti tietoja ottaa talteen. Wislan kohdalla nyt riitti pelkkä passin näyttäminen, ja vaikka jostain syystä derbylippuja ja cup-pelin lippuja ei voinut ostaa samalta luukulta niin koko prosessi vei vain muutaman minuutin, vaikka jonoa oli jo keskellä päivää. Kahteen otteluun liput sivukatsomoon hintaan 13€.
Krakova on oma suosikkikaupunkini Puolassa, ja hyvinhän tuolla taas viihtyi. Miinusta tosin siitä, että vanhan kaupungin ulkopuolella oli massiiviset tietyöt käynnissä ilmeisesti uusien raitiovaunukiskojen takia. Vanhassa kaupungissa turisteja ja kaiken maailman kaupustelijoita ja hihasta vetäjiä riittää, mutta hinnat ovat edelleen varsin edulliset pahimmissakin turistirysissä.
Cracovian sekä Wislan stadioneille pääsee kätevästi rautatieasemalta esimerkiksi sporalla numero 20, ja molemmat stadionithan ovat ihan lähekkäin. Cracovian ruman laatikkorakennelman, ja Wislan jylhän ja kaunistelemattoman stadionin erottaa ainoastaan iso puisto. Illan cup-ottelu ei mitään suurta kiimaa tarjonnut sillä yleisöä oli isolla stadionilla vain noin 8000. Kotipääty oli puolillaan, mutta tunnelma oli silti ihan kelvollinen sillä itseni lisäksi ei paikalla hirveästi tunnelman haistelijoita ja turisteja ollut. Vieraskannattajiakin oli saapunut toista sataa. Kylmä ja erittäin maistuva 0,4litran muki Tyskietä kustansi 2€ ja parit huivit irtosi alle 20eurolla. Hajonneesta lompakosta taskun pohjalle valuneet hilut heitin paikallisten tifolippaaseen. Kentällä huomioni kiinnittyi siihen, että Wisla Plock oli paljon parempi kuin Krakovan kaimansa, ja katsomossa huomini kiinnittyi siihen että röökiä ei ilmeisesti saanut vetää missään. Niinpä vessatilat olivatkin jo puoliajalla aikamoisia savutuskoppeja, kun porukka tuprutteli kusilaarien luona. Illan otteluspektakkeli päättyi lopulta Wisla Krakovan voittoon kahdella loppuhetken pilkkumaalilla.
Keskiviikkona oli sitten edessä suunta kohti tuntematonta. Ensimmäinen etappi oli Krakova-Częstochowa juna, ja Częstochowassa sain tunnin ajan ihailla asemarakennusta ja kuunnella paikallisen kylähullun yksinpuhelua. Jos oli juna Krakovasta vielä varsin moderni, niin Częstochowa-Tychy välin juna olikin sitten perinteisempää Puolaa eli vanhan liiton juna missä oli pelkästään loosseja, käytävillä mahtui kävelemään korkeintaan yksi ihminen ja mitään ilmastointia ei ollut joten kaikki ikkunat oli auki. Koko junan mittainen läpivetokaan ei tosin auttanut enää siinä vaiheessa, kun vieressäni istunut mummeli kaivoi laukustaan siellä muhineet makkaraleivät ja kurkkupikkelsit. Tychyn "pääasema" sijaitsi aika syrjässä, joten ainoa vaihtoehto oli ottaa taksi kohti mielikuvituksellisesti nimettyä Hotel Tychyä.
Erittäin viehättävä hotellihuone kustansi 30euroa yöltä, ja koska Tychy on pääasiassa(ainoastaan) tunnettu siitä että Puolan paras olut Tyskie on kaupungista kotoisin, niin tottakai tuota piti hakea saman tien muutama pullo lähikaupasta. Mistään järin isosta kaupungista ei ole kyse, joten matka stadionille taittui helposti jalan. Kovin paljoa en Tychyn kannattajaskenestä tiennyt, mutta googletus paljasti sen että seuralla on vahvaa kannatusta myös jääkiekon puolella ja myös sen, että GKS Tychyn kannattajilla on lämmin ystävyyssuhde illan vastustajan eli Cracovian kannattajien kanssa. Jokainen Puolan kannattajakulttuuria jonkin verran seurannut tietää, että nämä ystävyyssuhteet ja vihasuhteet Puolassa ovat monimutkaisempia ja jännempiä kuin Salkkareiden parisuhdekuviot. Matsilippu hoitui lähes ilman mitään jonotusta, ja ilokseni stadionilla oli myös fanikauppa ja huiviperverssi sai taas uuden rätin kokoelmiinsa. Kendo oli esillä myös fanikaupassa sillä myynnissä oli myös jääkiekkoja Tychyn pelaajien kuvilla.
Stadionin seutu oli lähes pullollaan virikkeitä Bröndbyn vastaavaan verrattuna ja parin kaupan lisäksi löytyi myös pienehkö kuppila, minkä Cracovian ja Tychyn kannattajat olivat jo täyttäneet. Änkesin itsekin tottakai paikalle, ja siellä molempien joukkueiden kannattajat kittasivat kaljaa sulassa sovussa, ja näkyipä paikalla myös joitain Ajaxin kannattajia jotka puolestaan ovat Cracovian kanssa ystäviä, ja täten myös Tychyn ystäviä. Niinpä, juonenkäänteet ovat monimutkaisia.
Itse stadionilla toverillisuus jatkui, sillä vierassektiota ei ollut tänään ollenkaan käytössä vaan molempien joukkueiden kannattajat olivat samassa katsomossa ja kannustivat molempia joukkueita, ja aina silloin tällöin lauloivat pilkkalauluja Wisla Krakovaa kohtaan. Itse stadionhan on yllättävänkin moderni ja kompakti. Kapasiteetti on 15 000 ja näyttää juuri sellaiselta kuin jalkapallostadionin kuuluukin näyttää. Asteita oli päälle 30, mutta viis siitä jos paikallinen Tyskie maksaa stadionillakin euron. Kielbasakin oli tuttuun puolalaiseen tyyliin erittäin rasvainen ja maistuva ja tottakai juuri paistettu. Puolassahan jalkapallopeleissä ne tyypillisimmät myytävät sapuskat ovat kielbasa eli iso ja suoraan grillistä otettu makkara jonka kylkeen kuuluu pari siivua leipää ja sinappi- ja ketsuppikasat. Toinen hittituote on zapiekanka eli puolitettu patonki minkä päällä on yleensä herkkusieniä, juustoraastetta ja runsaasti ketsuppia ja mahdollisesti muitakin soosseja. Loistavia herkkuja molemmat. Minkäänlaista vihaa ei siis nähty katsomossa eikä sitä kyllä nähty kentälläkään sillä ensimmäinen jakso oli aikamoista höntsäilyä.
Toinen jakso sentään alkoi tarjoamaan viihdettä. Muutaman minuutin pelin jälkeen Cracovia teki 0-1 maalin, ja tämän jälkeen alkoi katsomossakin tapahtumaan. Päätykatsomoon levitettiin lähes koko päädyn kokoinen 1971-överi, ja sen sijaan että tuo olisi ollut hetken aikaa esillä niin sitä pidettiin ylhäällä kymmenisen minuuttia. Puolassa kun nämä tifoilut ovat harvoin mitenkään loogisesti ajoitettuja, vaan tifot voidaan esitellä ottelun alussa, toisen jakson alussa ja usein ihan vain keskellä peliä. Lopulta kun lakana laskettiin alas niin päädyssä sytytettiin useita soihtuja, ja soihduttajat olivat tottakai asiaan kuuluvasti pukeutuneet valkoisiin kokovartalohaalareihin. Komean soihdutuksen jälkeen meni hetki, ja sitten päädyssä nähtiin komea savutus seuran väreillä. Kentällä Tychykin teki tasoituksen, mutta pyroilun seuraaminen ja kaljajono pääsi vähän viemään mielenkiinnon. Sitten kun viereeni tuli vielä jotain stereotyyppisiä puolalaisia kaljupäitä juttelemaan ja tarjoamaan kaljaa, niin havaintoni Tychyn keskikenttäalueen prässistä ja Cracovian differentiaalisyötöistä jäivät ikävän vähäisiksi.
Jatkoaikakaan ei ratkaisua tuonut, joten lopulta mentiin pilkuille asti missä sitten Tychyn pelaajien päät eivät kestäneet ja Cracovia jatkaa. Matsin jälkeen oli aikamoista luksusta nukkua siistissä hotellihuoneessa ja isossa sängyssä, kaikkien pierun täytteisten hostellihuoneiden jälkeen. Seuraavana aamuna kaupunki vaihtui, mutta Sleesiassa pysyttiin ja nyt kohteena oli Katowice. Täälläkin majoitusten hintataso oli sen verran alhainen, että olin varannut itselleni oman apartmenin rautatieaseman läheltä. Taisin lukea kämpän esittelytekstin hiukan huolimattomasti, sillä saapuessani huomasin että mikrot, jääkaapit, silitysraudat ja muut vempaimet kyllä löytyy mutta sänkyä ei asunnossani ole ollenkaan. Sohva sentään oli joten pari yötä piti nukkua siis sohvalla. Hyvää harjoitusta toki siltä varalta, jos joskus päädyn naimisiin.
Illan ottelu pelattaisiin Sosnowiecissä joka on lähijunalla vain 10minuutin matkan päässä Sleesian "pääkaupungista" Katowicesta. Sleesiassa kun junalla liikkuu, niin maisemat eivät mitään silmiä hiveleviä ole. Paljon vanhoja tehtaita ja ränsistyneitä taloja, mutta mielenkiintoista on bongata eri seurojen ja ryhmien graffiteja ja tageja pitkin radanvarsia. Euroopassa ainoastaan jossain päin Balkania voi nähdä katukuvassa yhtä paljon jalkapalloon liittyviä maalauksia.
Heti Sosnowieciin saavuttaessa voi todeta että lutuurikaupungilta vaikuttaa sillä heti asemaa vastapäätä löytyi Zaglebie Sosnowiecin fanikaupat. Oli ihan virallinen seuran fanikauppa missä myytiin pelipaitoja, tyynyliinoja ja muuta krääsää, ja heti vieressä oli kannattajien pitämä kauppa missä valikoima oli vähän erilainen. Myynnissä oli puolalaiseen tyyliin vapaaottelushortseja seuran logoilla, hammassuojia ja vitriinissä soihtuja ja muita pyrovälineitä. Itse ostin huivin ja pari numeroa To My Kibice-lehteä joka on ihan mielenkiintoista selattavaa vaikka ei sanaakaan puolaa ymmärtäisi. Kyseessä on siis varsin menestynyt muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lehti joka keskittyy vain ja ainoastaan kertomaan uutisia ja raportteja Puolan kannattajakulttuurista.
Kaupan pitäjältä kyselin ohjeita stadionille kävelyyn, ja hiukan epäilevästi suhtautui siihen että haluanko tosissaan kävellä tuon 3kilometrin matkan. Naureskelin ensin miehen epäilyille, mutta käveltyäni noin neljänneksen tuosta matkasta tuntui että kohta iskee lämpöhalvaus ja nestehukka, kun aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpömittari näytti 35 astetta. Laahustaessani lopulta ilmastoituun supermarkettiin, tuo viileä ilmavirta ja kylmäkaappi täynnä vettä ja limua oli suorastaan orgastinen kokemus. Lopulta itse stadioninkin löytyi, ja jos oli esimerkiksi Tychyn stadion moderni ja omalla tavallaan tyylikäs, niin Sosnowiecin stadion sitten ei niin moderni mutta sitäkin tyylikkäämpi. Eli todella vanhan liiton puolalainen stadion. Matsilippuja myytiin toimistorakennuksessa stadionin vieressä, ja lipunmyynnistä vastasivat 3 erittäin kaunista nuorta naista jotka näyttivät siltä että olisivat lähdössä kohti kaupungin hienointa yökerhoa eivätkä myymässä lippuja paikallisen divariseuran otteluun. Itselläni hikipisarat valuivat pitkin poskia ja paita oli täynnä jalkapallon kokoisia märkiä hikilänttejä, joten kontrasti oli pienoinen verrattuna tiskin toisella puolella olleisiin biletoppeihin ja minihameisiin pukeutuneisiin kaunottariin. Pienestä kielimuurista huolimatta matsilippu hoitui tälläkin kertaa varsin vaivattomasti.
Olin kuullut aikaisemmin kehuja Sosnowiecin otteluiden kielbasoista, ja pettymystä se ei myöskään tuottanut. Hiukan harmitti jopa että sisäinen junttini vei voiton ja kävin ennen peliä syömässä läheisessä McDonaldsissa sen sijaan että olisin tullut saman tien tankkaamaan makkaroita stadionille. Pelaajien lämmittelyä katsellessa toisella puolella stadionia olleiden kannattajien touhu näytti jo nyt jokseenkin mielenkiintoiselta. Porukka poukkoili pitkin katsomoa ja aina välillä jossain stadionin ulkopuolella bängerit paukkuivat. Stadionilla oli yksi katettu sivukatsomo, mutta muuten stadion koostui lähinnä betonista ja kulahtaneista kuppi-istuimista. Ilmassa tuoksui makkara ja hiki, siemenien kuoret lentelivät jatkuvalla syötöllä betonille ja kajareista soi Imperial Marchin aivan kammottava teknoremix. Ah Puolaa parhaimmillaan.
Peli taisi olla aika pitkälti loppuunmyyty sillä pääkatsomo oli aivan täynnä, ja toinen sivukatsomokin taisi olla aika täynnä vaikka ei siltä näyttänytkään, sillä puolet katsojista seisoivat ylätasanteella. Kotikannattajat jatkoivat poukkoiluaan ympäri stadionia ja ekan 20minuutin aikana ei kovin kummoista kannatusta kuultu. Kenttätapahtumista parhaiten jäi mieleen kotijoukkueen numero 6 joka oli aivan käsittämättömän paska. Sosnowiec pelasi ihan kohtuullisesti, ja olisi voinut tehdä maalinkin jollei tämä tunari olisi sössinyt jokaista hyökkäystä.
Peliä oli pelattu noin vartti kun Korona Kielcen kannattajat saapuivat vihdoin isossa poliisisaattueessa stadionin ulkopuolelle. Tyypilliseen puolalaiseen tyyliin vieraskannattajien turvatarkastus eteni sen verran hitaasti, että suurin osa kannattajista pääsi vasta tauolla sisälle. Tauon aikana myös vieraskannattajat liittyivät kotiultrien poukkoiluun ja liikkuivat isoissa ryhmissä hermostuneesti milloin mihinkin suuntaan kuikuilemaan stadionin ulkopuolelle. Syy tuohon selvisikin sitten toisella jaksolla mikä oli kaiken kaikkiaan #vainpuolajutut-kamaa.
Noin tunnin pelin jälkeen vihdoin ja viimein kaikki Korona Kielcen kannattajat astelivat omaan katsomoonsa. Kannatushuudot kajahtivat ilmoille erittäin komeasti eikä vierustoveriin pahemmin hajurakoa jätetty. Tämä sai kotijoukkueenkin fanit sen verran innostumaan, että pelissä oli vihdoin hyvä tunnelma molempien kannattajaporukoiden pitäessä mekkalaa. Kauaa ei tosin kestänyt, kun kotijoukkueen ultrat ottivat pois lähes koko kentän leveyden täyttäneet banderollinsa. Volyymia sen sijaan porukasta lähti entistäkin enemmän. Kymmenisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Kielcen kannattajat ryntäsivät yhtäkkiä aidalle ja hekin repivät pois kaikki omat bandiksensa. Tämän operaation jälkeen alkoikin myllyt ja Kielcen kannattajat yrittivät rynniä aidan läpi kohti kotikannattajia. Syykin selvisi pian sillä Sosnowiecin fanikatsomossa otettiin esille Korona Kielcen banderolli ja se sytytettiin parin soihdun avulla tuleen. Ilmeisesti puoliajalla olivat käyneet tuon varastamassa, samalla kun osa Kielcen kannattajista edelleen jonotti sisälle.
Bandiksen ryöstöstä ja poltosta Kielcen kannattajat tottakai hermostuivat entistä enemmän. Huomatessaan että kotiultrien katsomoon he eivät pääse niin Kielcen fanit vaihtoivatkin suuntaa ja yrittivät nyt rynniä aidan läpi pääkatsomoon, missä jo muutamat paikalliset innolla heitä odottivatkin. Takanani isä näytti nuorelle pojalleen mallia kuinka kuuluu potkia ja lyödä jos Kielcen kannattajat onnistuvat pääsemään aidan ja järkkärimuurin läpi.
Jos oli päivällä ollut paahtavan kuuma, niin nyt alkoi ilmakin muuttumaan ja todella kovan tuulen myötä taivas täyttyi tummista pilvistä. Kentällä peli oli keskeytetty sillä mellakkapoliisit joutuivat saartamaan koko Kielcen kannattajien katsomon ja penkkejä lenteli sinne sun tänne. Auringonpaiste oli vaihtunut synkkyyteen, mellakkapoliisit täyttivät kentän reunustan, kannattajat yrittivät vimmatusti potkia metalliaitoja rikki, taivaalla välkkyi salamat ja bängereiden pauke oli vaihtunut ukkosen jyrinään. Jos ottelun musiikkivastaavalla olisi ollut pientä pelisilmää niin nyt olisi ollut Mikko Alatalon Maailmanlopun meininki erinomainen biisivalinta.
Lopulta tilane katsomossa rauhottui ja peli pääsi jatkumaan, mutta vain hetkeksi. Kotijoukkueen numero 6 oli edelleen kentällä ja touhu sen mukaista joten maalittoman 90minuuttisen jälkeen mentin jatkoajalle. Taivas kuitenkin repesi ja ensin saatiin kova kaatosade, ja siinä vaiheessa kun kaatosade vaihtui kovaan raekuuroon niin pelaajat ja tuomarit juoksivat pois kentältä. Maailmanlopun meininki siis jatkui. Toisessa sivukatsomossa osa katsojista taisi juosta kotia kohti ja loput juoksivat puiden alle suojaan. Molempien joukkueiden ultrat sen sijaan nauttivat tilanteesta ja juhlistivat myrskyä mahatifoilla. Noin 20minuuttia muu yleisö oli pakkaantunut joko katoksen tai puiden alle suojaan, kun taas noin 200 kannattajaa seisoi kaatosateessa ilman paitoja ja jatkoi kannatuslauluja vaikka kaikki pelaajat olivat pukukoppien suojassa.
Pääkatsomossakin meteliä piisasi sillä rankkasade rummutti peltikattoa siihen malliin, että vierustovereiden puheesta ei meinannut kuulla mitään. Lopulta tuomari palasi kentälle ja käski pelaajat takaisin, ja matsi pelattiin loppuun vaikka kenttä oli aivan läpimärkä. Sade rauhottui mutta oli jo tehnyt tehtävänsä, eli lyhyet syötöt liikkuivat maata pitkin korkeintaan pari metriä. Kaiken sähellyksen keskellä Korona teki pari maalia, ja vieraskarsinassa päästiin villisti ultras pomppien juhlimaan. Kotijoukkue vielä kavensi aivan lopussa, mutta tuomari puhalsi päätösvihellyksen heti maalin perään. Uskaltaisin väittää, että ottelun lopputulos olisi saattanut olla eri jos se Sosnowiecin numero 6 olisi jäänyt kotiinsa.
Sade lakkasikin sopivasti pelin jälkeen ja pääsin lähes kuivana kävelemään takaisin asemalle. Myrsky oli tosin tehnyt sen että pienemmillä kujilla katulamput eivät palaneet, ja tässä vaiheessa kadutti suuresti että piti mennä poistamaan kännykästä taskulamppu-äppi jonkun turhan Narcos-jakson tieltä. Onneksi salamointi kuitenkin jatkui vielä sen verran, että en ihan päin seiniä kävellyt. Myrsky seurasi minua aina Katowiceen asti, ja nukkuminen jäi pääasiassa vain yritykseksi kun ukkonen jyrisi läpi yön ja itse koitin etsiä sopivaa asentoa sohvalla joka oli parikymmentä senttiä itseäni lyhyempi.
Perjantaina oli parikin vaihtoehtoa päivän otteluksi, mutta kun kävi ilmi että saksalainen tuttuni olisi Katowicessa niin oli helppo valinta jäädä Katowiceen. Tutustuin äijään viime vuonna Stadin Derbyssä, kun tämä oli tekemässä juttua Drinking&Driving zineen mikä kertoo groundhoppauksesta, ja nyt jannu oli sattumalta samaan aikaan samassa kaupungissa. Hyvissä ajoin iltapäivällä lähdettiin jo pre-match kaljoille ja aterioimaan Katowicen keskustaan. Keskustasta löytyy kuppiloita ja ravintoloita jos jonkinlaisia, mutta sitten taas lähiöissä on vähän hiljaisempaa. Sen saimme myös huomata kun mentiin taksilla jo pari tuntia ennen matsin alkua ostamaan matsiliput ja yritimme jotain kuppilaa löytää stadionin läheltä. Googlen perusteella viereisen järven rannalla pitäisi olla baari mikä kuulostikin erittäin hyvältä. Järvi kostautui mutalammikoksi, ja baari näytti lähinnä hylätyltä majatalolta jostain True Detectiven jaksosta. Oltiin jo lähdössä pois, kun muita asiakkaita saatika työntekijöitä ei löytynyt mutta lopulta pimeästä rakennuksesta kömpi ulos vanha rouva ja ilmeisesti tämän miehensä. "Piwo piwo??" ja eipä aikaakaan kun vanha mies kantoi järven rannalle pari retkituolia ja muovisen pöydän ja rouva kantoi pöytään pari kylmää tuoppia. Palvelu pelaa. Stadion sijaitsi ihan vieressä joten mikäs siinä paskaa jauhaessa ja pari tuoppia juodessa.
Katowicen stadion on ehkä jo vähän aikansa elänyt, mutta rappioromanttisesti edelleen erinomainen pyhättö. Suunnitelmia stadionin kunnostamiseen taitaa olla vaikka kuinka, mutta seuran rahatilanne ei ole kovin hyvä. Illan peli on Katowicelle niin kentällä kuin katsomossakin ilmeisesti yksi kauden pienimmistä ja meno oli sen mukaista. Katsomoissa oli tilaa, vierasfaneja oli paikalla 0 kappaletta ja kotikannattajatkin vähän hiljaisia. Ja itse pelikin oli Katowicelta todella heikko, ja edessä on pitkä ja vaikea kausi. Matsin kohokohtana olikin taas kielbasa joka oli ehdottomasti tämän reissun paras. Lopputulos oli 1-2 ja pelin jälkeen kotijoukkueen kannattajat kävivät todella kuumana, ja lähellä oli etteivät menneet kentälle asti. Lopulta rauhoittuivat hiukan, kun pari Katowicen pelaajaa asteli kuuntelemaan ripitykset ja heittivät paitansa katsomoon.
Matsin jälkeen oli hiukan vaikeuksia saada taksi takaisin keskustaan. Suunnitelma oli mennä ihmisten aikoihin nukkumaan, mutta ilta venyi aina Katowicen baarikadulle asti missä sitten baarissa tuli tutusttua FC Nürnbergin kannattajiin jotka olivat myös matkalla Krakovan paikallismatsiin, ja myöhemmin porukkaan liittyi myös pari Katowicen kannattajaa. Katowicen jätkät lähtivät jossain vaiheessa viemään meitä johonkin yökerhoon missä olisi kuulemma "very good atmosphere" ja paljon "pretty girls". Ihan heti kun ei tuota mestaa löytynyt, niin tein kerrankin viisaan päätöksen ja päätin mennä hiukan aamukolmen jälkeen kämpille nukkumaan. Tällä kertaa sattuneesta syystä uni tuli jopa sohvalla erittäin hyvin, mutta siitä huolimatta aamulla junaan herätessä olo oli aikas heikko.
Onneksi tällä kertaa pääsin nauttimaan suorasta junasta Katowicesta Krakovaan, joten pahimmat darrat lähti kun sai tuon pari tuntia nukkua. Hostellilla vielä pienet päiväunet, ja olin valmis kokemaan Krakovan derbyn. Vielä ennen peliä harhailin vanhassa kaupungissa ja ilokseni löysin sieltä pienimuotoiset pierogi-festarit. Joka kojussa myytiin kuumia ja tuoreita pierogeja eli hiukan pelmenin tapaisia piiraita, ja oluen sekaankin sai halutessaan lorauksen marjasiirappia. Puolalaista kulinarismia parhaimmillaan. Edellisenä iltana sain myös vahvistuksen sille, että vierasjoukkueen eli Cracovian faneja ei tässä derbyssä nähtäisi sillä edellisessä kohtaamisessa oli jotain hässäkkää ollut. Aika arpapeliä tuntuu näissä peleissä olevan se sallitaanko vierasfanit vai ei. Suuren suuri pettymys, mutta ei mikään suuri yllätys.
Cracovian fanien poissaolo näkyi myös katukuvassa, sillä vaikka stadionin seutu täyttyi kannattajista niin poliiseja näkyi stadionin ulkopuolella, ja myös sisäpuolella todella vähän. Turvatarkastukset portilla sen sijaan olivat reissun tarkimmat, ja kouriminen oli kovempaa kuin Mummotunnelissa pikkujoulusesongilla. Jos oli eilisessä pelissä Katowicessa kielbasa aivan huippuluokkaa, niin nyt Wislan pelissä tarjoilut oli aikamoinen vitsi. Kalja oli kaljaa, mutta ruokatarjonta samaa tasoa kuin FinnairSoneraTelia-stadionilla. Edelläni ollut kundi tilasi kielbasan ja kun hän sen sai eteensä, niin tämä aiheutti spontaanin repeämisen muissa tiskin luona olleissa miehissä. Makkara näytti mikrossa käyneeltä kabanossilta ja sen vieressä oli kuivan näköinen sämpylä. Täten päätin tilata tällä kertaa zapiekankan joka sekin taisi olla mikrokamaa ja meni alas ainoastaan ekstraketsupin kera. Taitaa tässäkin maassa pitää paikkansa, että mitä isompi seura niin sitä huonommat tarjoilut.
Onneksi tällä kertaa itse ottelu olisi sitä luokkaa, että kentän ja katsomon tapahtumat veisivät mielenkiinnon makkaroiden ja kaljojen arvosteluilta. Jo 45 minuuttia ennen pelin alkua Wislan pääty alkoi olemaan täynnä, ja chäntit raikuivat. Wislan stadionhan vetää yli 30 000 katsojaa, ja harvoin on loppuunmyyty edes derbyissä. Tämän illan yleisömäärä oli muistaakseni 25 000 ja jotain päälle. Pelaajien astellessa kentälle päätyyn levitettiin komea överi jonka alla välkkyi muutamat strobot. Sitten kun lakana otettiin alas koko päädyssä palai hienosti soihdut sekä savut. Taattua Puola-laatua siis ottelun alku.
Pääty oli täynnä ja tämän lisäksi sivukatsomoissakin porukkaa seisoi siellä täällä ja osallistui kannustukseen, mutta kyllähän tunnelmassa näkyi negatiivisesti se että Cracovian kannattajia ei stadionilla nähty. Tuo olisi ehdottomasti tuonut jo entisestään lisää sähköä ja intensiteettiä tunnelmaan. Kentällä Cracovia kuitenkin hallitsi ensimmäistä jaksoa ja johtikin ottelua pitkään. 75 minuutin kohdalla Cracovialta ajettiin pelaaja ulos, ja tämän jälkeen alkoi hurja Wislan loppukiri. Kauaa ei ulosajon jälkeen mennyt, kun Wislan numero 10 riplaili komeasti ja sitten sijoitti pallon alanurkkaan ja tasoitti pelin. Tähän ei tietenkään Wisla tyytynyt ja kotiyleisö piiskasi porukkaa eteenpäin. Juuri ennen varsinaisen peliajan päättymistä samainen nro 10 ohjasi keskityksen takatolpan kautta sisään ja bileet käynnistyivät. Wislalle 2-1 voitto ja meininki kaduilla ja sporassa takaisin kohti keskustaa oli sen mukaista.
Matkan viimeinen varsinainen reissupäivä olikin sitten aikamoinen farssi. Pelejä oli mistä valita, mutta oma mielenkiintoni kohdistui Gornik Zabre-Arka Gdynia peliin. Kovin kaukana ei Zabrze Krakovasta ole, mutta suoria junia ei aamulla ei löytynyt edes Katowiceen joten aamupäivästä suuntasin Krakovasta junalla kohti Wloszczowa Polnocia. BB-Nikoa lainatakseni voin sanoa että mä oon siis ihan nevö hööd tästä paikasta. Raiteilta oli jonkin verran matkaa pieneen asemarakennukseen, ja matkalla joutui kävelemään mm. ahtaan tunnelin läpi joka oli valehtelematta noin 180cm korkea joten jouduin siellä kyyryssä kävelemään ja raahaamaan laukkuani perässä, sillä asemalta oli pakko käydä ostamassa lippu Katowicen junaan. Kävi ilmi että tuo Katowiceen menevä juna olisi näitä Puolan premium-IC junia ja halvin lippu minkä saisin tuolle tunnin etapille maksaisi lähes 25euroa. Kovasti yritin tinkiä, mutta ei auttanut. Vittuuntuneena kiirehdin takaisin laitureille odottelemaan junaa jonka pitäisi kohta lähteä. Siinä odottelin ja odottelin, mutta ei junaa näkynyt. Lisäkseni paikalla oli nuorehko mies lapsensa kanssa ja tämä totesi että hänkin on Katowiceen menossa jos juna kohta tulee. "It is late. Maybe it comes maybe not". Kun juna oli puoli tuntia myöhässä mies luovutti, mutta onneksi hetki tuon jälkeen juna lopulta saapui. 25euron junalipulla sain sentään ilmaisen kahvin.
Lopulta kun Katowiceen saavuin olin jo missannut tavoittelemani Zabrzen junan, ja enää oli aikaa 10 minuuttia ennen viimeistä Zabrzen junaa millä peliin ehtisin. Tarkoitus oli jättää laukku Katowicen asemalle säilytykseen, mutta hetken ihmeteltyäni totesin että jokainen säilytyslokero on käytössä. Tässä vaiheessa itse luovutin ja totesin että taitaa jäädä se Zabrzen reissu ensi kertaan. Ei muuta kuin uutta junalippua ostamaan ja tällä kertaa suoraan Varsovaan. Tulihan siinä mieleen, että olisi voinut niitä bussejakin katsella jossain välissä, mutta en viitsinyt kiduttaa itseäni entistä enemmän. Sen sijaan että olisin ottanut aamulla vain suoran reilu pari tuntia kestävän junan Krakovasta Varsovaan, sähläsin pitkin Puolaa junissa yhteensä lähes 10 tuntia ja maksoin 25€ yhdestä pikakahvista.
Varhain maanantaiaamuna alkoi kotimatka Air Balticin siivin. Helsinkiin saavuttaessa lentoemännän tervetulotoivotukset Helsinkiin katkesivat, kun tämän pokka ei enää pitänyt kun vahvasti viinan tuoksuinen mies aivasti noin kymmenennen kerran minuutin sisällä(huom en minä). Mies taisi kärsiä niin sanotusta kännipärskinnästä mikä nauratti ääneen sekä lentoemoa että kanssamatkustajia. Samalla kun kone rullaili hiljalleen kohti porttia formulaturistilta näyttävä mies karjaisi kovaan ääneen "PERKELE!!". Matkustajien kikattelu päättyi kuin seinään, ja niin päättyi myös tämä reissu. Ensi kertaa odotellessa.
