Hyvät suoritukset putoamisen jälkeen lämmittää ehkä 0,5 sekuntia. Ilman voittoja tää homma ei oikein etene
Ensi kaudella ollaan tod näk huonommassa lähtötilanteessa, koska muut mestarit kuin HJK aloittaa sijoittamattomana, joten jo ekalla CL-kierroksella on kova vastus. Muu eurooppa menee eteenpäin ja meillä toivotaan vähä maalisia tappioita ja tyydytään saappaat jalassa kaatumiseen
Tietysti tämä on totta, mutta jotenkin hankala kuvitella, että jostain MIFKin 0-9 alistumisesta Legiaa vastaan hypättäisiin ilman välivaiheita otteluparin voittajaksi. Ainakin KuPSin osalta olen varma, että oikealla tiellä tässä ollaan ja palkintokin sieltä joskus on vielä tulossa. Kööpenhamina teilattiin viime vuonna sysipaskaksi tasoltaan, kun KuPS väänsi noita vastaan suht lähelle lopulta, mutta niin vain pelasivat itsensä lohkovaiheeseen eivätkä noiden KuPS-matsien jälkeen hävinneet pitkään aikaan kenellekään. Eilisestä Legiasta sai forumilta lukea "asiantuntevia" vertailuja mm. FC Lahteen, vaikka kyseessä oli kiistatta kovin vastustaja KuPSille tällä kaudella ja myös tasokkain näkemäni ottelu kirkkaasti. Tietysti näistä "maalin päässä jatkopaikasta/jatkoajasta"-tilanteista on vielä pieni vuori kiivettävänä siirtymävaiheessa jatkoonmenijäksi, mutta ainakin KuPS on mielestäni hyvin mukana tuossa kasvuprosessissa. Vastustajat ennen jotain UEL:n neljättä kierrosta eivät näistä köpiksistä ja legioista tule jatkossakaan ainakaan kovenemaan.
Nyt kun täällä kritisoidaan tyytymisestä tähän tilanteeseen, niin avatkaa nyt hieman, että mitä tämä mystinen "tyytyminen" konkreettisesti on? Sitä, ettei haukuta joukkuetta ja suurinpiirtein suorilta jaloilta väsymyksestä loppuvihellyksen jälkeen kaatuneita pelaajia taistelun puutteesta? Mitä se tyytymättömyys on ja miten se auttaa pääsemään askeleen eteenpäin? Eilisessä pressissä sekä Honsu että Pete olivat pettyneitä siihen, ettei jatkoon menty, mutta toisaalta molemmat kuulemma ovat kahden vuoden europelien aikana huomanneet, että edessä vielä kiivettävänä oleva vuori ei ole mahdottoman korkea. Pettymys ja harmitus ovat olemassa, kuten pitääkin, mutta kauden parhaimmasta ja taistelurikkaimmasta esityksestä on ihan tervettä huomioida myös ne hyvät asiat jatkoa varten.
Äänestys
