Elintärkeät pinnat tänään eli SJK:lla pakkovoiton paikka. SJK loppuohjelma on sen verran haastava, että jos tämä ryssitään niin mitalin saanee hyvästellä ja europaikkakin alkaa olla entistä isomman kiven takana. Onneksi peli on näyttänyt viime aikoina jo aavistuksen paremmalta, mutta edelleen hyökkäyspään tilanteiden luomisessa on isoja haasteita. Viimeiset ratkaisevat syötöt antava maestro puuttuu ja se todellakin näkyy hyökkäyskolmanneksen aneemisuutena. Sitähän se on ollut koko kauden. Toivottavasti ensi kaudeksi saadaan kymppipaikalle joku taikuri tai sitten M. Hradecky pääsee nopeasti vauhtiin tervehdyttyään. Mielenkiintoisinta taas tänään on seurata Tucon otteita, varsinkin kun Ilveksessä Tuco pääsee pelaamaan ominaisimmalla paikallaan. SJK:ssahan mies pelasi pääasiassa hänelle sopimattomalla paikalla laidassa tai piikin takana.
No sehän meni kokolailla just käsikirjoituksen mukaan. Tuco oli vaisuhko, mutta kärkipari oli vaarallinen. SJK:n pelissä oli hetkensä Ionsin tultua kentälle, mutta se suli nopeasti Mehun poistuttua pussin pohjalta. Nolla nollasta saa kiittää futisjumalia, sen verran maukkaita oli Ipan paikat SJK:n lopun sekoilun aikana.
