FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
21.10.2018 klo 02:31:43 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Kohti kautta 2018, mikään ei ole muuttunut...  (Luettu 16852 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Snoopy

Poissa Poissa


: 29.09.2017 klo 23:31:57

Uusi kausi on alkamassa ja moni valmentaja saa uuden joukkueen, mutta miksi tämä ei olisi hyvä keskustelun aihe myös vanhan joukkueen kanssa matkaaville valmentajille. Olen monena vuotena tuonut muutamia asioita esille mm. täällä ja omassa seurassani koettanut saada vietyä huolenaiheita eteenpäin, mutta usein myötäilyjen jälkeenkin kaikki on jatkunut niinkuin aikaisemmin. Olen ollut huolissani maalivahdeista ja myös kenttäpelaajista, mutta ehkä haluan tuoda ajatuksia kokonaisvaltaisemmin, varsinkin meistä valmentajista.

Ennenkuin kirjoitan isommasta kuvasta enemmän, niin haluan sanoa valmentajille muutaman lauseen; Me emme ole valmiita, emme nyt emmekä koskaan, joten annetaan itsellemme mahdollisuus korjata virheet kuntoon ajan kanssa. Uusille valmentajille haluan sanoa, että te ette tiedä vielä mitään ja parasta olisi sen kaiken innon keskellä ensin miettiä ja sitten huhkia. Ole kärsivällinen, koska et ole valmis, etkä vielä kokenut, etkä voi opettaa kaikkea heti. Lapset, varsinkaan nuoret lapset, eivät opi asioita niinkuin sinä, he tarvitsevat toistoja toistojen perään, eikä huutosi auta tuossa prosessissa. Kokemus vaatii aikaa, eikä se tule vuodessa, ei kahdessa eikä oikeastaan edes viidessä. Jos haluat olla tässä mukana, niin siihen tulee varata vuosia, asennoidu siihen jo nyt, koska sen hyväksyminen vie sinulta aikaa, paljon enemmän kuin mitä ymmärrät. Älä lopeta mikäli lapsesi lopettaa, tee tästä harrastus ja vaadi siitä korvaus.

Lopuksi kokeneille valmentajille haluan sanoa, että jaa kokemuksesi. Älä nyrpistele, älä vaadi vain parasta ryhmää, vaan ole mukana joukkueissa joissa pelaajat saavat suurimman opin ja uudet valmentajat osaisivat kiertää ne karikot mitä kokemus on sinulle näyttänyt. Kaikkein nuorimmissa tulisi olla kokeneimmat valmentajat opettamassa, mutta nyt siellä on kaikkein uusimmat. Tiedät, että silloin kaikki ei täsmää.

Otan tässä nyt jälleen pari asiaa esille, mitkä ovat tänäkin vuonna huolestuttanut. Nämä ovat pitkälti kilpapuolelta, mutta näkyvät varmasti kaikilla tasoilla.

Peluuttaminen.
Miksi pelaaja valitaan joukkueeseen mikäli hän ei saa vastuuta. Viimepäivinä on jälleen nähty Suomen parhaimpien joukkueiden keskuudessa peluuttamista, mikä ei millään tavalla vastaa junnufutiksen perusperiaatteita. On melkein järjen köyhyyttä, että pelaajat kutsutaan istumaan penkille, aivan kuin he oppisivat jotain penkillä notkumisesta. Ei ole kyse siitä miten hyvä olet tai et ole, koska tämä on pelaajien, lasten, harrastus josta voi joskus tulla heille ammatti. Älä missään tapauksessa pilaa lapsen motivaatiota peluuttamalla häntä jämäminuuteilla tai jätät jopa kokonaan ilman minuutteja. Anna vastuuta, anna mahdollisuus ja varsinkin osoita hänelle, että luotat.

Taas jälleen on nähty usein, kuinka kilpajoukkueen valmentaja käyttäytyy kuin mikäkin ammattilaisvalmentaja. Tekisi mieli mennä ja käskeä painumaan helvettiin ja miettimään miksi me olemme täällä kentänlaidalla. Joukkueissa on pelaajia, jotka pelaavat muutaman pelin verran minuutteja vuoden aikana, kun taas osa pelaajista paahtaa alusta loppuun. Valmentajana se risoo minua enemmän kuin mitään muuta, koska tämä koskee vain osaa valmentajista, mutta mikä leimaa meidät kaikki.

Mikäli pelaaja ei mahdu joukkueeseesi, on valmentajalla vastuu löytää pelaajalle joukkue/ryhmä missä voi pelata. Tällä ei ole mitään merkitystä millä tasolla pelaat, sinun tulee löytää joukkue/ryhmä missä pelaaja saa pelata. Pelaajat jaksavat treenata pelaamisen takia, mikäli et anna peliaikaa ei kukaan jaksa enää myöskään treenata, ruoki motivaatiota ja pelaaja kehittyy. Pelkällä kepillä saadaan kusipäitä, ehkä juuri sinunlaisia valmentajia.

Toinen ääripää on peluuttaminen liian helpolla tasolla. Miksi peluutat kilpapelaajaa alemmassa ryhmässä mihin pelaaja on liian hyvä. Kolmen pelaajan siirto oikeus alemmalle tasolle on tarkoitettu pelaajille, jotka eivät saa ylemmässä ryhmässä tarpeeksi vastuuta tai pelaaja on ollut pitkään poissa esimerkiksi loukkaantumisen takia. Mutta mikäli halutaan saada jokin joukkue väkipakolle pidettyä halutulla sarjatasolla tai jopa nostettua sarjatasoa ylemmäksi, on pakko kysyä että miksi?? Valmentajan egon takia? Eikö omatunto kestä peluuttaa joukkuetta sille oikealla tasolla. Täälläkin on ihmetelty, että missä tällaista toimintaa on, mutta voin kertoa että on. Mikäli esimerkiksi kolme kilparyhmän avauksen pelaajaa tulee alemmalle tasolle pelaamaan ryhmään joka ei muuten olisi tällä tasolla, on toiminta väärää. Mikäli kilparyhmästä tulee pelaajia jotka eivät saa omassa joukkueessaan vastuuta ja hakevat itselleen vastuuta alemmalta tasolta ja näin myös nostavat alemmalla tasolla pelaavan joukkueen tasoa, on toiminta oikeanlaista. Pieni, mutta hyvin suuri ero, josta vastuu on valmentajilla. Miksi ja mitä tavoittelet, kysy sitä itseltäsi.
Samalla haluan sanoa kaikille isille sekä äideille, mikäli näet edustuksen pelaajan vastustajan avauksessa, mieti ennen kuin huudat, koska tuo kyseinen pelaaja voi olla siellä aivan oikeasta syystä, mutta sinun huutamasi kommentti voi aiheuttaa pelaajalle olotilan, jota hän ei tullut toisesta joukkueesta hakemaan.

Rasitus
Omassa seurassani rasituksesta johtuvia vammoja on enemmän kuin koskaan. Pelaajat ovat ikäluokasta riippumatta väsyneempiä ja väsyneempiä. Levon merkitys on unohdettu, mutta varsinkin oman ajan merkitys on häilynyt. Ei ohjattua treenaamista tule olla neljästi viikossa läpi kauden. Ei kukaan kestävyysurheilijakaan voi pitää huippukuntoa koko vuotta, mutta miksi me koetamme tehdä jalkapalloilijoista kestävyysurheilijoita, koko vuodeksi? Kun mietimme kausisuunnitelmaa tulisi miettiä milloin joukkueemme on parhaassa kunnossa. Tuota ajankohtaa ennen toiminnan tulee olla sellaista, että se voi toteutua. Mikäli meillä on tapahtumia keskimäärin viidesti viikossa yhdentoista kuukauden ajan, voimme olla aivan varmoja, että pelaajamme tulevat olemaan väsyneitä sekä loukkaantuneita suuren osan kaudesta. Olen tänäkin vuonna nähnyt kuinka pitkään loukkaantuneet pelaajat tarvitsevat jopa tuplasti harjoitteluaikaa päästääkseen omalle tasolleen takaisin. On huimaa kuinka moni pelaaja harjoittelee sekä pelaa kipeänä, koska ei voi olla poissa harjoituksista ja peleistä paineiden takia, paineiden jota me asetamme pelaajille. Kun kuukauden sairasloma kasvaa kolmannekseen vuodesta, että pelaaja pääsee takaisin normaaliin rytmiin voimme kysyä, että kuinka usein haluamme tehdä nämä samat virheet? Kyse ei ole jalalle ajelusta ja sitä kautta loukkaantumisista, vaan rasitusmurtumista, nilkan vioista, polven kivuista, hajonneista nivusista, etu- ja takareiden revähdyksista, kantapäävaivoista jne. jne. Ongelma on tietenkin myös nykyiset keinonurmialustat sekä nykyaikaiset kengät, mutta suurin osa vammoista johtuu ylirasituksesta. Myös henkinen puoli alkaa olemaan kovilla, kun harjoittelu- ja pelimäärät nousevat niin suuriksi. En kuitenkaan ole harjoittelua vastaan, päinvastoin. Kannustan treenaamaan, mutta en kannusta olemaan ohjatussa harjoittelussa neljästi viikossa + pelit päälle kuin vain tietyn osan vuodesta. Meidän valmentajien tulisi nähdä toiminta nousujohteisena jossa tiettyjä jaksoja kaudesta voidaan ottaa hyvin rennosti ja antaa pelaajien ottaa happea kunnolla sekä keskittyä esimerkiksi kouluun. Keho tarvitsee muutakin kuin piiskaamista, mieli tarvitsee kokonaisvaltaista ravintoa vielä enemmän.

Yhteistyö
Tämä menee niin seuralle kuin yksittäisille valmentajille. Näen liian usein ryhmiä, jotka pelaavat väärällä tasolla. Ei niinkään, että kaikki olisivat väärällä tasolla, mutta koska hyvin monelle joukkueella on varsinkin isolle kentälle siirryttäessä vaikeuksia löytää tarpeeksi oikean tason pelaajia, tulisi seurojen/joukkueiden tehdä huomattavasti enemmän yhteistyötä toisten seurojen/joukkueiden kesken. Aina ei tarvitse tehdä yhteistyötä koko seuran nimissä, usein yksittäisen ikäluokan ja joukkueen tekemä yj toiminta on paljon tuottavampaa, kuin kankea seurayhteistyö. Usein suurimpia eripuran aiheuttajia ovat vanhemmat, jotka kokevat tämän uhkana omalle Pertille tai Liisalle, mutta hyvin hoidettuna ongelmat jäävät pieniksi. Toinen ongelma tulee seurojen valmentajilta, jotka eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä. Vetoan kuitenkin kaikkiin osapuoliin, että siirrä omat tunteesi syrjään, siirrä oma egosi syrjään ja anna pelaajien pelata mahdollisimman hyvässä sekä tasaisessa ryhmässä. Pelaajat kehittymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että pelaaja saa omantasoisia pelejä oman tasoisten pelaajien kanssa. Mitä parempi keskimääräinen taso joukkueessa on sitä paremman tuen pelaaja saa ja sitä paremmin hän pääsee toteuttamaan omaa peliään. Jos pelaaja on yksi viidestä tai vaikka kuudesta, jotka toimivat moottorina ja joukkueen kasassa pitäjänä, on suurin osa pelistä kuin päätä hakkaisi seinään. Itse joutuu jatkuvasti paikkaamaan toista eikä toinen pääse samalle tasolle peliälyllisesti tai teknisesti, joten tällaisen pelaajan kanssa pelaaminen on vaikeaa eikä kehittyminen pääse oikealle tasolle.

Samalla haluan sanoa kaikille vanhemmille, että jos sinun Pertti tai Liisa ei pelaa korkeimmalla mahdollisella tasolla ei se ole mitenkään turmioksi, päinvastoin se auttaa Perttiä tai Liisaa. Pelaaja ei kehity mikäli ei pääse peliin mukaan, missä jatkuvasti on kaveri jaloilla eikä pelaaja saa omaa peliään edes aloitettua, missä jatkuvasti pelaaja on pelon vallassa, koska ei luota omiin taitoihinsa eikä onnistumisia tule. Tänäkin vuonna olen saanut selittää niin monelle isälle ja äidille, että lapsesi taso ei ole siellä tai täällä, että olisi parempi mennä sinne tai olla mukana täällä, niin monesti tänäkin vuonna olen saanut tiuskimisia, jopa uhkailua, koska pelaaja ei ole päässyt joukkueeseen tai ikäluokan ykkösryhmään. Vanhempien on vaikeaa ymmärtää, että heidän tai jopa lapsen ego ei ole se tärkein asia vaan se, että lapsi pelaa oikealla, omalla tasollaan. Vain se on paras tapa kehittyä.

Mitä enemmän saamme tasaisia, kokonaisvaltaisia joukkueita sarjoihin, sen paremmin kaikki pärjää. On tärkeää, että haluamme pelata tasaisia otteluita, tiukkoja vääntöjä jopa karvaita tappioita sekä niukkoja voittoja, koska ne pelit kehittävät. Ei kukaan meistä muista kuka voitti viime viikolla tai mitä turnaus pokaaleja olemme kahmineen, ne ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, tärkeintä on saada vastustajista mahdollisimman tasaisia ja kovia, jotta mekin voimme kehittyä.

Isä ja äidit
Mitä vit… ?
Siis oikeasti, miksi te olette siellä kentänlaidalla jos se törky tulee suustanne? Ei lapsenne ole siellä teidän takia, te olette siellä heidän takia. Käyttäytykää!!

Kukaan ei halua satuttaa tahallaan toista, missään joukkueessa ei opeteta eikä kannusteta vastustajan pelaajan satuttamisessa. Te olette pelaajille esimerkkinä. Mikäli te huudatte kentälle ja syytätte vastustajaa, myös pelaajat aloittavat huutamisen ja syyttämisen. Ei esimerkiksi 12 vuotias ymmärrä kuka on väärässä ja kuka oikeassa, kun oma isä paasaa kentänlaidalla tuomarille ja vastustajille, ei lapsi osaa erottaa enää mikä kuuluu peliin ja mikä ei. On näkynyt aivan käsittämätöntä toimintaa, olen niin monesti vanhempia hävennyt ja muutaman kerran jopa pelännyt, että täytyy ihmetellä. Ei kaikki, ei edelleenkään, mutta ne muutamat per joukkue saavat kaikki leimattua. Tehkää nämä asiat selväksi joukkueissanne kaikille. Jalkapallo on kontaktilaji, sisäistäkää se!

Ja vielä yksi asia, älä missään nimessä ohjaa peliä, älä oman lapsen äläkä kenenkään muunkaan pelaajan. Ei saa tulla tilannetta, jossa ristiriitaiset ohjeet tulevat eripuolilta kenttää. Valitettavasti oman isän ohje voi olla pelaajalle uskottavampi kuin valmentajan, koska oman isän auktoriteetti on suurempi kuin valmentajan. Toisekseen, älä missään tapauksessa jatka valmentamista autossa kohti kotia tai autossa kohti kenttää. Minä ja me muut valmentajat annamme palautteen pelin jälkeen ja peli loppuu siihen, sen vetvominen ei enää auta vaan aiheuttaa lapselle ahdistusta. Kun peli on pelattu, palaute saatu ja ollaan menossa kotiin, on se aika lapsen vapaa-aikaa, ymmärrä nyt tämä! Älä koskaan automatkalla kritisoi muita vaan anna lapsen käsitellä pelitilanteet itsenäisesti ilman sinun mollaamistasi. Tämä on joukkuelaji ja me kaikki teemme virheitä, niitä ei tarvitse vetvoa eikä nostaa omaa lastaan framille. Loukkaamalla toista annat väärän singnaalin lapsellesi ja tuota opittua asiaa ei saa pois, ei ainakaan kovin helpolla.

Kohta se alkaa, jälleen kerran, uusi kausi ja uusi joukkue. Pääpystyyn ja kohti ensimmäista vanhempainiltaa.

-Snoopy-
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 30.09.2017 klo 08:16:41

Hyvä kirjoitus, samaa mieltä. Ylirasitus ei ole ole ollut ongelma, mutta kohdat 1, 3 ja 4 tullut vuosien varrella koettua. Minäkin koen pahimpana noista peluuttamisen.
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 30.09.2017 klo 10:32:52

Jees, Ylos omasta puolesta tsemppiä kaikille niille valmentajille, jotka jaksavat minimaalisella korvauksella ja aatteen palolla vääntää meidän kultamussukoittemme kanssa.
tuuma

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 30.09.2017 klo 12:38:35

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä kirjoitus Snoopylta.

Rasitus
Omassa seurassani rasituksesta johtuvia vammoja on enemmän kuin koskaan. Pelaajat ovat ikäluokasta riippumatta väsyneempiä ja väsyneempiä. Levon merkitys on unohdettu, mutta varsinkin oman ajan merkitys on häilynyt. Ei ohjattua treenaamista tule olla neljästi viikossa läpi kauden. Ei kukaan kestävyysurheilijakaan voi pitää huippukuntoa koko vuotta, mutta miksi me koetamme tehdä jalkapalloilijoista kestävyysurheilijoita, koko vuodeksi? Kun mietimme kausisuunnitelmaa tulisi miettiä milloin joukkueemme on parhaassa kunnossa. Tuota ajankohtaa ennen toiminnan tulee olla sellaista, että se voi toteutua. Mikäli meillä on tapahtumia keskimäärin viidesti viikossa yhdentoista kuukauden ajan, voimme olla aivan varmoja, että pelaajamme tulevat olemaan väsyneitä sekä loukkaantuneita suuren osan kaudesta. Olen tänäkin vuonna nähnyt kuinka pitkään loukkaantuneet pelaajat tarvitsevat jopa tuplasti harjoitteluaikaa päästääkseen omalle tasolleen takaisin. On huimaa kuinka moni pelaaja harjoittelee sekä pelaa kipeänä, koska ei voi olla poissa harjoituksista ja peleistä paineiden takia, paineiden jota me asetamme pelaajille. Kun kuukauden sairasloma kasvaa kolmannekseen vuodesta, että pelaaja pääsee takaisin normaaliin rytmiin voimme kysyä, että kuinka usein haluamme tehdä nämä samat virheet? Kyse ei ole jalalle ajelusta ja sitä kautta loukkaantumisista, vaan rasitusmurtumista, nilkan vioista, polven kivuista, hajonneista nivusista, etu- ja takareiden revähdyksista, kantapäävaivoista jne. jne. Ongelma on tietenkin myös nykyiset keinonurmialustat sekä nykyaikaiset kengät, mutta suurin osa vammoista johtuu ylirasituksesta. Myös henkinen puoli alkaa olemaan kovilla, kun harjoittelu- ja pelimäärät nousevat niin suuriksi. En kuitenkaan ole harjoittelua vastaan, päinvastoin. Kannustan treenaamaan, mutta en kannusta olemaan ohjatussa harjoittelussa neljästi viikossa + pelit päälle kuin vain tietyn osan vuodesta. Meidän valmentajien tulisi nähdä toiminta nousujohteisena jossa tiettyjä jaksoja kaudesta voidaan ottaa hyvin rennosti ja antaa pelaajien ottaa happea kunnolla sekä keskittyä esimerkiksi kouluun. Keho tarvitsee muutakin kuin piiskaamista, mieli tarvitsee kokonaisvaltaista ravintoa vielä enemmän.

Tässä huonossa henkisen ja fyysisen rasituksensieto-ongelmassa näkyy tämä 2010-luvulla kasvanut nyky-yhteiskunnan oman vapaa-ajan passivoituminen ja perheiden yhdessä yleisliikunnan harrastamisen romahtaminen. Tämä näkyy nuorilla entistä huonompana lapsuusajan liikunnallisena pohjana, joka korreloituu sitten nuoruusvaiheessa kun pitäisi alkaa se varsinainen harjoitteleminen - elimistö ei ole kasvanut kilpaurheiluun soveltuvaksi joten tulee henkinen väsyminen ja fyysinen rikkoutuminen kun muutoshypähdys on liian iso askel. Samoja ongelmallisia elementtejä näkyy monessa muussakin urheilulajissa Suomessa lasten ja nuorten kohdalla, tämä ei ole vain jalkapallon ongelma. Lisäksi sen olen pistänyt merkille, että lajivalmentajien osalta puutteita näkyy harjoittelun rytmittämisen kohdalla. Toiseksi pitkäjänteisyydessä, kärsivällisyydessä odottaa sitä lapsen ja nuoren henkistä ja fyysistä kasvua. Liian kausikohtaista ajattelua ilman ura-ajattelua.
« Viimeksi muokattu: 30.09.2017 klo 12:43:11 kirjoittanut tuuma »
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #4 : 02.10.2017 klo 09:57:04

Jälleen ihan timanttinen kirjoitus Snoopyltä. Pari pientä kommenttia omalta osaltani:

Yhteistyö

YJ:lle ehdoton puolto. En tiedä onko havainto vain omani, mutta YJ:den kohdalla ei pitäisi katsoa aina ihan pelkästään sitä edaria. (Enkä nyt tarkoita että Snoopy näin olisi kirjoituksessaan sanonut/tarkoittanut.) Ainakin vähän isommissa seuroissa tilanne näyttäisi olevan se, että hyvä ykkösrinki saadaan kasaan mutta sen alle jää ryhmä jossa on 4-6 pelaaja jotka saattavat olla taidoiltaan ja pelikäsitykseltään aika lähellä ykkösrinkiä mutta eivät kuitenkaan siihen syystä tai toisesta päälle. Nämä pelaajat päätyvät pelaamaan kakkosrinkiin, jossa pelaajien väliset tasoerot ovat monesti jo aika huomattavia. Tästä johtuen he kentällä joutuvat jatkuvasti reagoimaan ja paikkaamaan muiden virheitä, eikä oman pelaamisen ja pelikäsityksen kehittämiseen ole kovin hyviä edellytyksiä. Peli on kun Snoopyn kuvaamaa pään seinään hakkaamista, jossa pelaaja itsekin tajuaa ettei hommassa ole järkeä ja tämä tietty syö myös motivaatiota. Kun YJ:ta perustetaan, pitäisi siinä katsoa pelaajia vähän laajemminkin kuin pelkästään siitä vinkkelistä että rakennetaan niin kova tasoinen ykkösrinki kuin mahdollista. Voikin olla että YJ:tä kaivataan enemmän kakkosringin pelaajien kehittämiseksi kuin virallisen edarin. Kaiken pitäisi lähteä pelaajista.

Vanhemmat

Yksi lisäys. Vanhemmat, älkää koskaan, koskaan lähettäkö/päästäkö kipeää/loukkaantunutta pelaajaa treeneihin ja/tai peleihin. Älkää missään tapauksessa koskaan edes rivien välissä painostako pelaajaa palaamaan harjoituksiin/peleihin liian nopeasti. Kaikkein tyhmintä on puolikuntoisen pelaajan tuleminen treeneihin/peleihin ja keskustellessa selviää että vanhemmat olivat olleet sitä mieltä että nyt pitää palata treeneihin, jottei paikka joukkueessa mene. Samalla itse näet pelaajan olevan täysin puolikuntoinen ja toipumisen vielä kesken. Lähettäessäsi pelaajan kotiin treeneissä tai istuttaessasi häntä penkillä pelin, tulee vanhemmilta tuimaa palautetta. On ihan 100% varmaa, ettei toipuminen ainakaan nopeudu. Lisäksi vältytään siltä huonon pelin jälkeiseltä selittelyltä, jossa vanhemmat sitten vetoavat siihen ettei pelaaja ole vielä täysin kunnossa. Vanhemmat, ymmärtäkää mikä ero on siinä ettei lääkäri kiellä liikuntaa ja kannattaa kevyttä rasitusta ja siinä että pelaaja palaa kilpajoukkueen treeneihin ja peleihin!
« Viimeksi muokattu: 02.10.2017 klo 10:18:24 kirjoittanut hoc »
Auge

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 02.10.2017 klo 15:44:36

Hieno kirjoitus Snoopylta, joka on kokonaisuuden osalta helppo allekirjoittaa. Vähän peluuttamiseen liittyvä juttu, joka ainakin osaa pienempien seurojen toimijoita kaihertanut, on pääkaupungin isojen seurojen try outit, jotka järjestetään sarjakauden ollessa vielä kesken. Se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että pinenempien seurojen pelaajille, joilla kykyä ja tavoitteet korkealla annetaan mahdollisuus yrittää näihin isoihin seuroihin, mutta eikä näitä try outteja voisi järjestää esim. lokakuun lopussa, kun sarjat on saatu päätökseen.
Pussikalja

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 03.10.2017 klo 19:41:54

Jos jotain toivoisi muuttuvan.

Yksinkertaisempia harjoituksia, enemmän liikettä kentälle. Kun harjoitus on tuttu, siinä voi painotuksilla pelaajia kehittää askel askeleelta.Silloin harjoituksesta voi tehdä kehittävän ja laadukkaan.

Jalkapallosta on tullut kuin netti, määrää on, löytyy alustaa ja harjotteita joka lähtöön, mutta sen tekemisen taso kentällä laatu kärsii.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 04.10.2017 klo 09:53:26

Asiallista tekstiä ja samaa mieltä on helppo olla.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että huonojen valmentajien suurin ongelma on oma ego ja pinttyneet mielipiteet. Kun valmentamisen motivaationa on vain oma lapsi tai oma kunnianhimo niin valmentaja on sokea näkemään isoa kuvaa, joka olisi loppujen lopuksi myös sen oman lapsenkin etu. Itse asiassa se oman lapsen etukaan ei edes ole usein huonojen valmentajien motivaation lähde vaan taas kerran se oma kunnianhimo, jota vain toteutetaan sen lapsen kautta.

Pinttyneistä mielipiteistä sen verran, että haastakaa mielipiteenne! Jalkapallo on muuttunut kovin paljon viimeisen 20 vuoden aikana ja tietämystä valmennuksesta on tarjolla paljon. Muistakaa, että ne harvat toisinajattelijat saattavatkin olla oikeassa ja ovat yksin ajatuksineen vain siitä syystä, että ovat edellä aikaansa.
Ofelia

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 10.10.2017 klo 10:40:47

Peluuttamisesta vielä: oman ymmärrykseni mukaan kaksoisedustus on sallittua ja suht joustavaa siksi, että joukkueet voisivat ilmoittautua useammalla peliryhmällä sarjoihin. Esim. 22 pelaajan ryhmä 8v8 sarjoissa 2 peliryhmällä. Tällöin saadaan tasojaottelua peleihin ja toisaalta peliaikaa kaikille. Piirin ohjeistuksen mukaan tällöin kaikkien ylemmällä tasolla pelaavien pitäisi vuorollaan käydä pelaamassa siellä alemmalla tasolla, tai näin sen ainakin itse tulkitsen. Siitä olen samaa mieltä että ylivoimaa on peleihin turha hakea, tasaiset väännöt on kaikkien etu ja onhan se paljon viihdyttävämpääkin.
Raneke

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 11.10.2017 klo 09:47:18

Uusi kausi on alkamassa ja moni valmentaja saa uuden joukkueen, mutta miksi tämä ei olisi hyvä keskustelun aihe myös vanhan joukkueen kanssa matkaaville valmentajille. Olen monena vuotena tuonut muutamia asioita esille mm. täällä ja omassa seurassani koettanut saada vietyä huolenaiheita eteenpäin, mutta usein myötäilyjen jälkeenkin kaikki on jatkunut niinkuin aikaisemmin. Olen ollut huolissani maalivahdeista ja myös kenttäpelaajista, mutta ehkä haluan tuoda ajatuksia kokonaisvaltaisemmin, varsinkin meistä valmentajista.

...

Kohta se alkaa, jälleen kerran, uusi kausi ja uusi joukkue. Pääpystyyn ja kohti ensimmäista vanhempainiltaa.

-Snoopy-

Kirjoitus on suoraan suomanlaisen valmennusjärjestelmän oppikirjasta. Miksi meidän valmennuspäälliköt eivät noudata tätä punaistalankaa ja
vaadi näitä pieniä asioita joukkueilta. Ei menestyksen avain ole Ekkono valmennus järjestelmä, vaan pitäisi laitaa perusasiat kuntoon.

Juniori valmennus ei ole veikkausliigajoukkueen valmentamista, koska se on vaikeampaa. Juniorivalmentaja tarvitsee ohjausta, jottei
kokonaiskuva unohdu.

Veikkausliiga = joukkuekeskeistä
Juniorisarjat = pelaajakeskeistä

Oli hyvä kirjoitus tiivistettynä A4 kokoon.

Raneke

CosmicInferno

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 10.04.2018 klo 12:19:12

Hieno kirjoitus.

Yhteistyö
On hieman haastavaa kun kyläseuran muut valmentajat pitävät lasten harrastusta kilpaurheiluna :) Yhteistä kieltä ei oikein löydy kun muut puhuvat voittamisesta ja minä siitä kuinka lapset pääsevät aika ajoin mittamaan taitojaan muita joukkueita vastaan.
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #11 : 10.04.2018 klo 16:45:53

Miksi meidän valmennuspäälliköt eivät noudata tätä punaistalankaa ja vaadi näitä pieniä asioita joukkueilta.

Koska (jos) valmennuspäällikkö on seuraan määräaikaisella sopimuksella palkattu henkilö, hän haluaa kenties taas uuden vuoden kestävän sopimuksen turvatakseen elantonsa ja sitä varten hän tarvitsee voittoja, pokaaleja jne. NYT! Ja tämä vain sen takia, että seuran johdossa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä juniorivalmentamisesta hevonpersettäkään, vaan osaavat ainoastaan lukea sarjataulukoita ja pelien tuloksia.
PaoloRos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Oulun Pallo-Veikot


Vastaus #12 : 11.04.2018 klo 14:35:35

Koska (jos) valmennuspäällikkö on seuraan määräaikaisella sopimuksella palkattu henkilö, hän haluaa kenties taas uuden vuoden kestävän sopimuksen turvatakseen elantonsa ja sitä varten hän tarvitsee voittoja, pokaaleja jne. NYT! Ja tämä vain sen takia, että seuran johdossa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä juniorivalmentamisesta hevonpersettäkään, vaan osaavat ainoastaan lukea sarjataulukoita ja pelien tuloksia.

Vielä hienonpi kirjoitus, juuri näin asiat menee. Seurojen johtaminen maassamme (ei pelkästään jalkapallo) on pahemman luokan puuhastelua.
CosmicInferno

Poissa Poissa


Vastaus #13 : 12.04.2018 klo 16:43:47

Ikävä kyllä, luonnollisesti niitä voittoja halutaan siten, että pitäisi ottaa väkisin ne kolme sallittua vanhempaa lasta nuorempien lasten peleihin.

Puuhasteluapa hyvinkin se johtaminen.
futiskoutsi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: tottenham,Tps,ps kemi


Vastaus #14 : 16.04.2018 klo 19:03:30

Kentän laidalla kuultua:nuoret pojat jaettu peleihin taso ryhmii,"parhaat"pelanneet oman pelinsä jossa koutsin poika pelasi.Sama koutsi vetää "huonompien"alkulämpöjä ja jätkät jotai säätää niin koutsi sanoo jotakuinki näin:eix teitä kiinnosta pelata,no mua ei kiinnosta tippaakaan..äänen sävy ja tokaisu ei jättänyt tulkinnalle sijaa.Ois voinut herra valkku mennä kotiinsa kiillottelemaan pokaaleja..
« Viimeksi muokattu: 16.04.2018 klo 19:20:56 kirjoittanut futiskoutsi »
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 17.04.2018 klo 11:22:05

Koska (jos) valmennuspäällikkö on seuraan määräaikaisella sopimuksella palkattu henkilö, hän haluaa kenties taas uuden vuoden kestävän sopimuksen turvatakseen elantonsa ja sitä varten hän tarvitsee voittoja, pokaaleja jne. NYT! Ja tämä vain sen takia, että seuran johdossa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä juniorivalmentamisesta hevonpersettäkään, vaan osaavat ainoastaan lukea sarjataulukoita ja pelien tuloksia.
Lisään tähän myös vanhempien osaamattomuuden. Vanhempien kyky arvioda seuran tai joukkueen toiminnan laatua ulkoapäin on hyvin lähellä nollaa. Tämän vuoksi voittavaan joukkueeseen on tulijoita ihan riippumatta siitä kuinka hyvää pelaajakehitys on. Vastaavasti häviävään joukkueeseen on vaikea saada uusia pelaajia, vaikka pelaajakehitys olisi kuinka hyvää. Jos valmentaja haluaa viedä joukkuetta mahdollisimman pitkälle, on voittaminen melkeinpä välttämättömyys.
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #16 : 18.04.2018 klo 08:42:00

Jos valmentaja haluaa viedä joukkuetta mahdollisimman pitkälle, on voittaminen melkeinpä välttämättömyys.

Juuri tästä syystä olen jo useamman kerran sanonut uutta joukkuetta vastaanottaessani ensimmäisessä vanhempien palaverissa, että tuloksia ei tule välttämättä vielä ensimmäisellä kaudella vaan pelaajien kehittäminen niin fyysisellä, psyykkisellä kuin lajitaitojen ja -taktiikan osalta pelaamaan voittavaa peliä haluamallani tavalla vaatii 1-2 vuotta. Riippuu tietenkin joukkueen lähtökohdista. Samasta syystä valmentajasopimuksessani on pykälä, jonka mukaan seuran irtisanoessa sopimuksen ennen määräajan loppumista valmentajakorvaus irtisanomishetkestä määräajan loppuun tulee maksettavaksi irtisanomishetkellä. Vielä en ole potkuja saanut.

”Valmentajia on kahdenlaisia: niitä, jotka on saanut potkut ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut.” H. Jortikka
rukkanen

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 18.04.2018 klo 08:58:10

Juuri tästä syystä olen jo useamman kerran sanonut uutta joukkuetta vastaanottaessani ensimmäisessä vanhempien palaverissa, että tuloksia ei tule välttämättä vielä ensimmäisellä kaudella vaan pelaajien kehittäminen niin fyysisellä, psyykkisellä kuin lajitaitojen ja -taktiikan osalta pelaamaan voittavaa peliä haluamallani tavalla vaatii 1-2 vuotta. Riippuu tietenkin joukkueen lähtökohdista. Samasta syystä valmentajasopimuksessani on pykälä, jonka mukaan seuran irtisanoessa sopimuksen ennen määräajan loppumista valmentajakorvaus irtisanomishetkestä määräajan loppuun tulee maksettavaksi irtisanomishetkellä. Vielä en ole potkuja saanut.

”Valmentajia on kahdenlaisia: niitä, jotka on saanut potkut ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut.” H. Jortikka

Ihan mielenkiinnosta, minkä ikäisiä valmennat?
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #18 : 18.04.2018 klo 11:37:37

Ihan mielenkiinnosta, minkä ikäisiä valmennat?

Tällä hetkellä en valmenna ja Viime vuodet olen pyörinyt enemmän yleisurheilun parissa. Kokemusta on enimmäkseen 10-15 vuotiaista.
winnie

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 18.04.2018 klo 15:09:48

Ja vielä yksi asia, älä missään nimessä ohjaa peliä, älä oman lapsen äläkä kenenkään muunkaan pelaajan. Ei saa tulla tilannetta, jossa ristiriitaiset ohjeet tulevat eripuolilta kenttää. Valitettavasti oman isän ohje voi olla pelaajalle uskottavampi kuin valmentajan, koska oman isän auktoriteetti on suurempi kuin valmentajan. Toisekseen, älä missään tapauksessa jatka valmentamista autossa kohti kotia tai autossa kohti kenttää. Minä ja me muut valmentajat annamme palautteen pelin jälkeen ja peli loppuu siihen, sen vetvominen ei enää auta vaan aiheuttaa lapselle ahdistusta. Kun peli on pelattu, palaute saatu ja ollaan menossa kotiin, on se aika lapsen vapaa-aikaa, ymmärrä nyt tämä! Älä koskaan automatkalla kritisoi muita vaan anna lapsen käsitellä pelitilanteet itsenäisesti ilman sinun mollaamistasi. Tämä on joukkuelaji ja me kaikki teemme virheitä, niitä ei tarvitse vetvoa eikä nostaa omaa lastaan framille. Loukkaamalla toista annat väärän singnaalin lapsellesi ja tuota opittua asiaa ei saa pois, ei ainakaan kovin helpolla.

Tämä kohta kuulosti vähän oudolta. Tekemäsi oletus (?) siitä että kaikki valmentajat ovat ammattitaitoisia tai vähintään "parempia" valmentajia kuin lasten vanhemmat, on vähän turhan suoraviivainen omaan makuun. Iso osa valmentajista varsinkin pienemmissä seuroissa on aika huonoja. Tälläisessä tilanteessa se on pelaajalle pelastus jos edes kotona tulee oikeanlaista tukea ja palautetta harrastukseen. Isolla osalla huippufutareistahan on taustalla se ex-pelaaja-isä joka pienestä lähtien opettaa lapsen lajin saloihin.
Vikkelä vaihtomies

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 18.04.2018 klo 15:30:44

Tämä kohta kuulosti vähän oudolta. Tekemäsi oletus (?) siitä että kaikki valmentajat ovat ammattitaitoisia tai vähintään "parempia" valmentajia kuin lasten vanhemmat, on vähän turhan suoraviivainen omaan makuun. Iso osa valmentajista varsinkin pienemmissä seuroissa on aika huonoja. Tälläisessä tilanteessa se on pelaajalle pelastus jos edes kotona tulee oikeanlaista tukea ja palautetta harrastukseen. Isolla osalla huippufutareistahan on taustalla se ex-pelaaja-isä joka pienestä lähtien opettaa lapsen lajin saloihin.

Jos valmennus on heikkotasoista, niin on äänestettävä jaloillaan ja siirryttävä sinne, missä valmennus on laadukkaampaa. Toki 3000 asukkaan kunnassa kasvaneena tiedostan, että moinen ei ole aina vaihtoehto. Omalta vuosiluokalta ja yhdet vuodet siitä ympäriltä kun katsotaan, niin taisi olla näin, että yksi kävi 30km päässä kaupungissa saamassa parempaa valmennusta ja kovempia pelejä jonkun ehkä 5 vuoden ajan. Melko paljon saa siinä vanhemmat ajaa...

Kuitenkin kesken ottelutapahtuman se on se valmentaja, joka määrittää miten pelataan ja sinne on ihan turha alkaa huutelemaan mitään muuta kuin kannustusta. Omalla ajalla kun lapsi treenaa, niin silloin voi niitä omia näkemyksiä tarjota, mutta tällöin harvemmin mitään joukkuetaktiikkaa pystyy ymppäämään mukaan (eikä varmaan kannatakkaan), vaan niitä perussuorituksia hinkata parhaiksi mahdollisiksi
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #21 : 18.04.2018 klo 16:21:02

Ja jos pelaajan isä/äiti kokee olevansa huomattavasti pätevämpi kuin valmentaja, niin eikö silloin pitäisi tarjoutua valmennusavuksi?
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #22 : 18.04.2018 klo 17:33:54

Tämä kohta kuulosti vähän oudolta. Tekemäsi oletus (?) siitä että kaikki valmentajat ovat ammattitaitoisia tai vähintään "parempia" valmentajia kuin lasten vanhemmat, on vähän turhan suoraviivainen omaan makuun. Iso osa valmentajista varsinkin pienemmissä seuroissa on aika huonoja. Tälläisessä tilanteessa se on pelaajalle pelastus jos edes kotona tulee oikeanlaista tukea ja palautetta harrastukseen. Isolla osalla huippufutareistahan on taustalla se ex-pelaaja-isä joka pienestä lähtien opettaa lapsen lajin saloihin.

Ohjeiden huutamisesta peleissä puhuttiin ja kuka antaa palautteen. Sen lisäksi, että joku vanhempi voi ohjeillaan sekoittaa oman lapsensa pelin voi sekoittaa koko joukkueen. Ja jossain vaiheessa sen superjunnun pitää oppia ihan itse ymmärtämään, että mitä kentällä pitää tehdä.

Kukin tyylillään, mutta yksi vastenmielisimmistä muistoista junnuajoista on, kun erään superjunnun isä huuteli ohjeita omalle pojalleen suurin piirtein, tee maali älä syötä tai huusi muille pelaajille, että syöttäkää kultamussukalla ja siinä välissä haukkui oman joukkueen vastustajajoukkueen vanhemmille. Tiedä sitä sitten, mitä kotimatkalla autossa junnulle on puhuttu.

Ja jos pelaajan isä/äiti kokee olevansa huomattavasti pätevämpi kuin valmentaja, niin eikö silloin pitäisi tarjoutua valmennusavuksi?
Ja todella, jos edes jollakin tavalla täyspäinen ex-pelaaja haluaa osallistua junnujen valmentamiseen, niin sehän otetaan riumusta kiljuen vastaan, ainakin pienemmissä seuroissa, jossa valmennus on surkeaa.

winnie

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 18.04.2018 klo 19:58:37

Ja jos pelaajan isä/äiti kokee olevansa huomattavasti pätevämpi kuin valmentaja, niin eikö silloin pitäisi tarjoutua valmennusavuksi?

Lähtökohtaisesti totta kai. Valmentaminen vain on pirun vaativaa ja monilla aikuisilla voi olla työ- ym esteitä jotka estävät valmentamisen.


Jos valmennus on heikkotasoista, niin on äänestettävä jaloillaan ja siirryttävä sinne, missä valmennus on laadukkaampaa. Toki 3000 asukkaan kunnassa kasvaneena tiedostan, että moinen ei ole aina vaihtoehto. Omalta vuosiluokalta ja yhdet vuodet siitä ympäriltä kun katsotaan, niin taisi olla näin, että yksi kävi 30km päässä kaupungissa saamassa parempaa valmennusta ja kovempia pelejä jonkun ehkä 5 vuoden ajan. Melko paljon saa siinä vanhemmat ajaa...

Kutakuinkin tällaista hain takaa.



Kuitenkin kesken ottelutapahtuman se on se valmentaja, joka määrittää miten pelataan ja sinne on ihan turha alkaa huutelemaan mitään muuta kuin kannustusta. Omalla ajalla kun lapsi treenaa, niin silloin voi niitä omia näkemyksiä tarjota, mutta tällöin harvemmin mitään joukkuetaktiikkaa pystyy ymppäämään mukaan (eikä varmaan kannatakkaan), vaan niitä perussuorituksia hinkata parhaiksi mahdollisiksi

Tämä pitää paikkansa.
fingerström

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 18.04.2018 klo 22:53:58

Lähtökohtaisesti totta kai. Valmentaminen vain on pirun vaativaa ja monilla aikuisilla voi olla työ- ym esteitä jotka estävät valmentamisen.

Ja vielä varmennukseksi. Ei pelkästään lähtökohtaisesti vaan jos et ole valmennustiimissä messissä, et ohjaa. Piste. Et ohjaa.

Melko harva (hyvistä) valmentajista tekee duunia täyspäiväisesti. Jos olet innokas futisihminen ja tiedät ja ymmärrät futiksesta, muttet kykene raapimaan joitain tunteja kuukaudessa lapsesi joukkueelle, niin sitten mieluummin vain maksajan roolissa, niin että mun kaltaisteni kirjanpitäjien ei tarvitse muistutella maksuista, koska nekin muistuttelut ovat pois siitä käytännön duunista.

 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines