Snoopy
 Poissa
|
 |
: 29.09.2017 klo 22:31:57 |
|
Uusi kausi on alkamassa ja moni valmentaja saa uuden joukkueen, mutta miksi tämä ei olisi hyvä keskustelun aihe myös vanhan joukkueen kanssa matkaaville valmentajille. Olen monena vuotena tuonut muutamia asioita esille mm. täällä ja omassa seurassani koettanut saada vietyä huolenaiheita eteenpäin, mutta usein myötäilyjen jälkeenkin kaikki on jatkunut niinkuin aikaisemmin. Olen ollut huolissani maalivahdeista ja myös kenttäpelaajista, mutta ehkä haluan tuoda ajatuksia kokonaisvaltaisemmin, varsinkin meistä valmentajista.
Ennenkuin kirjoitan isommasta kuvasta enemmän, niin haluan sanoa valmentajille muutaman lauseen; Me emme ole valmiita, emme nyt emmekä koskaan, joten annetaan itsellemme mahdollisuus korjata virheet kuntoon ajan kanssa. Uusille valmentajille haluan sanoa, että te ette tiedä vielä mitään ja parasta olisi sen kaiken innon keskellä ensin miettiä ja sitten huhkia. Ole kärsivällinen, koska et ole valmis, etkä vielä kokenut, etkä voi opettaa kaikkea heti. Lapset, varsinkaan nuoret lapset, eivät opi asioita niinkuin sinä, he tarvitsevat toistoja toistojen perään, eikä huutosi auta tuossa prosessissa. Kokemus vaatii aikaa, eikä se tule vuodessa, ei kahdessa eikä oikeastaan edes viidessä. Jos haluat olla tässä mukana, niin siihen tulee varata vuosia, asennoidu siihen jo nyt, koska sen hyväksyminen vie sinulta aikaa, paljon enemmän kuin mitä ymmärrät. Älä lopeta mikäli lapsesi lopettaa, tee tästä harrastus ja vaadi siitä korvaus.
Lopuksi kokeneille valmentajille haluan sanoa, että jaa kokemuksesi. Älä nyrpistele, älä vaadi vain parasta ryhmää, vaan ole mukana joukkueissa joissa pelaajat saavat suurimman opin ja uudet valmentajat osaisivat kiertää ne karikot mitä kokemus on sinulle näyttänyt. Kaikkein nuorimmissa tulisi olla kokeneimmat valmentajat opettamassa, mutta nyt siellä on kaikkein uusimmat. Tiedät, että silloin kaikki ei täsmää.
Otan tässä nyt jälleen pari asiaa esille, mitkä ovat tänäkin vuonna huolestuttanut. Nämä ovat pitkälti kilpapuolelta, mutta näkyvät varmasti kaikilla tasoilla.
Peluuttaminen.
Miksi pelaaja valitaan joukkueeseen mikäli hän ei saa vastuuta. Viimepäivinä on jälleen nähty Suomen parhaimpien joukkueiden keskuudessa peluuttamista, mikä ei millään tavalla vastaa junnufutiksen perusperiaatteita. On melkein järjen köyhyyttä, että pelaajat kutsutaan istumaan penkille, aivan kuin he oppisivat jotain penkillä notkumisesta. Ei ole kyse siitä miten hyvä olet tai et ole, koska tämä on pelaajien, lasten, harrastus josta voi joskus tulla heille ammatti. Älä missään tapauksessa pilaa lapsen motivaatiota peluuttamalla häntä jämäminuuteilla tai jätät jopa kokonaan ilman minuutteja. Anna vastuuta, anna mahdollisuus ja varsinkin osoita hänelle, että luotat.
Taas jälleen on nähty usein, kuinka kilpajoukkueen valmentaja käyttäytyy kuin mikäkin ammattilaisvalmentaja. Tekisi mieli mennä ja käskeä painumaan helvettiin ja miettimään miksi me olemme täällä kentänlaidalla. Joukkueissa on pelaajia, jotka pelaavat muutaman pelin verran minuutteja vuoden aikana, kun taas osa pelaajista paahtaa alusta loppuun. Valmentajana se risoo minua enemmän kuin mitään muuta, koska tämä koskee vain osaa valmentajista, mutta mikä leimaa meidät kaikki.
Mikäli pelaaja ei mahdu joukkueeseesi, on valmentajalla vastuu löytää pelaajalle joukkue/ryhmä missä voi pelata. Tällä ei ole mitään merkitystä millä tasolla pelaat, sinun tulee löytää joukkue/ryhmä missä pelaaja saa pelata. Pelaajat jaksavat treenata pelaamisen takia, mikäli et anna peliaikaa ei kukaan jaksa enää myöskään treenata, ruoki motivaatiota ja pelaaja kehittyy. Pelkällä kepillä saadaan kusipäitä, ehkä juuri sinunlaisia valmentajia.
Toinen ääripää on peluuttaminen liian helpolla tasolla. Miksi peluutat kilpapelaajaa alemmassa ryhmässä mihin pelaaja on liian hyvä. Kolmen pelaajan siirto oikeus alemmalle tasolle on tarkoitettu pelaajille, jotka eivät saa ylemmässä ryhmässä tarpeeksi vastuuta tai pelaaja on ollut pitkään poissa esimerkiksi loukkaantumisen takia. Mutta mikäli halutaan saada jokin joukkue väkipakolle pidettyä halutulla sarjatasolla tai jopa nostettua sarjatasoa ylemmäksi, on pakko kysyä että miksi?? Valmentajan egon takia? Eikö omatunto kestä peluuttaa joukkuetta sille oikealla tasolla. Täälläkin on ihmetelty, että missä tällaista toimintaa on, mutta voin kertoa että on. Mikäli esimerkiksi kolme kilparyhmän avauksen pelaajaa tulee alemmalle tasolle pelaamaan ryhmään joka ei muuten olisi tällä tasolla, on toiminta väärää. Mikäli kilparyhmästä tulee pelaajia jotka eivät saa omassa joukkueessaan vastuuta ja hakevat itselleen vastuuta alemmalta tasolta ja näin myös nostavat alemmalla tasolla pelaavan joukkueen tasoa, on toiminta oikeanlaista. Pieni, mutta hyvin suuri ero, josta vastuu on valmentajilla. Miksi ja mitä tavoittelet, kysy sitä itseltäsi.
Samalla haluan sanoa kaikille isille sekä äideille, mikäli näet edustuksen pelaajan vastustajan avauksessa, mieti ennen kuin huudat, koska tuo kyseinen pelaaja voi olla siellä aivan oikeasta syystä, mutta sinun huutamasi kommentti voi aiheuttaa pelaajalle olotilan, jota hän ei tullut toisesta joukkueesta hakemaan.
Rasitus
Omassa seurassani rasituksesta johtuvia vammoja on enemmän kuin koskaan. Pelaajat ovat ikäluokasta riippumatta väsyneempiä ja väsyneempiä. Levon merkitys on unohdettu, mutta varsinkin oman ajan merkitys on häilynyt. Ei ohjattua treenaamista tule olla neljästi viikossa läpi kauden. Ei kukaan kestävyysurheilijakaan voi pitää huippukuntoa koko vuotta, mutta miksi me koetamme tehdä jalkapalloilijoista kestävyysurheilijoita, koko vuodeksi? Kun mietimme kausisuunnitelmaa tulisi miettiä milloin joukkueemme on parhaassa kunnossa. Tuota ajankohtaa ennen toiminnan tulee olla sellaista, että se voi toteutua. Mikäli meillä on tapahtumia keskimäärin viidesti viikossa yhdentoista kuukauden ajan, voimme olla aivan varmoja, että pelaajamme tulevat olemaan väsyneitä sekä loukkaantuneita suuren osan kaudesta. Olen tänäkin vuonna nähnyt kuinka pitkään loukkaantuneet pelaajat tarvitsevat jopa tuplasti harjoitteluaikaa päästääkseen omalle tasolleen takaisin. On huimaa kuinka moni pelaaja harjoittelee sekä pelaa kipeänä, koska ei voi olla poissa harjoituksista ja peleistä paineiden takia, paineiden jota me asetamme pelaajille. Kun kuukauden sairasloma kasvaa kolmannekseen vuodesta, että pelaaja pääsee takaisin normaaliin rytmiin voimme kysyä, että kuinka usein haluamme tehdä nämä samat virheet? Kyse ei ole jalalle ajelusta ja sitä kautta loukkaantumisista, vaan rasitusmurtumista, nilkan vioista, polven kivuista, hajonneista nivusista, etu- ja takareiden revähdyksista, kantapäävaivoista jne. jne. Ongelma on tietenkin myös nykyiset keinonurmialustat sekä nykyaikaiset kengät, mutta suurin osa vammoista johtuu ylirasituksesta. Myös henkinen puoli alkaa olemaan kovilla, kun harjoittelu- ja pelimäärät nousevat niin suuriksi. En kuitenkaan ole harjoittelua vastaan, päinvastoin. Kannustan treenaamaan, mutta en kannusta olemaan ohjatussa harjoittelussa neljästi viikossa + pelit päälle kuin vain tietyn osan vuodesta. Meidän valmentajien tulisi nähdä toiminta nousujohteisena jossa tiettyjä jaksoja kaudesta voidaan ottaa hyvin rennosti ja antaa pelaajien ottaa happea kunnolla sekä keskittyä esimerkiksi kouluun. Keho tarvitsee muutakin kuin piiskaamista, mieli tarvitsee kokonaisvaltaista ravintoa vielä enemmän.
Yhteistyö
Tämä menee niin seuralle kuin yksittäisille valmentajille. Näen liian usein ryhmiä, jotka pelaavat väärällä tasolla. Ei niinkään, että kaikki olisivat väärällä tasolla, mutta koska hyvin monelle joukkueella on varsinkin isolle kentälle siirryttäessä vaikeuksia löytää tarpeeksi oikean tason pelaajia, tulisi seurojen/joukkueiden tehdä huomattavasti enemmän yhteistyötä toisten seurojen/joukkueiden kesken. Aina ei tarvitse tehdä yhteistyötä koko seuran nimissä, usein yksittäisen ikäluokan ja joukkueen tekemä yj toiminta on paljon tuottavampaa, kuin kankea seurayhteistyö. Usein suurimpia eripuran aiheuttajia ovat vanhemmat, jotka kokevat tämän uhkana omalle Pertille tai Liisalle, mutta hyvin hoidettuna ongelmat jäävät pieniksi. Toinen ongelma tulee seurojen valmentajilta, jotka eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä. Vetoan kuitenkin kaikkiin osapuoliin, että siirrä omat tunteesi syrjään, siirrä oma egosi syrjään ja anna pelaajien pelata mahdollisimman hyvässä sekä tasaisessa ryhmässä. Pelaajat kehittymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että pelaaja saa omantasoisia pelejä oman tasoisten pelaajien kanssa. Mitä parempi keskimääräinen taso joukkueessa on sitä paremman tuen pelaaja saa ja sitä paremmin hän pääsee toteuttamaan omaa peliään. Jos pelaaja on yksi viidestä tai vaikka kuudesta, jotka toimivat moottorina ja joukkueen kasassa pitäjänä, on suurin osa pelistä kuin päätä hakkaisi seinään. Itse joutuu jatkuvasti paikkaamaan toista eikä toinen pääse samalle tasolle peliälyllisesti tai teknisesti, joten tällaisen pelaajan kanssa pelaaminen on vaikeaa eikä kehittyminen pääse oikealle tasolle.
Samalla haluan sanoa kaikille vanhemmille, että jos sinun Pertti tai Liisa ei pelaa korkeimmalla mahdollisella tasolla ei se ole mitenkään turmioksi, päinvastoin se auttaa Perttiä tai Liisaa. Pelaaja ei kehity mikäli ei pääse peliin mukaan, missä jatkuvasti on kaveri jaloilla eikä pelaaja saa omaa peliään edes aloitettua, missä jatkuvasti pelaaja on pelon vallassa, koska ei luota omiin taitoihinsa eikä onnistumisia tule. Tänäkin vuonna olen saanut selittää niin monelle isälle ja äidille, että lapsesi taso ei ole siellä tai täällä, että olisi parempi mennä sinne tai olla mukana täällä, niin monesti tänäkin vuonna olen saanut tiuskimisia, jopa uhkailua, koska pelaaja ei ole päässyt joukkueeseen tai ikäluokan ykkösryhmään. Vanhempien on vaikeaa ymmärtää, että heidän tai jopa lapsen ego ei ole se tärkein asia vaan se, että lapsi pelaa oikealla, omalla tasollaan. Vain se on paras tapa kehittyä.
Mitä enemmän saamme tasaisia, kokonaisvaltaisia joukkueita sarjoihin, sen paremmin kaikki pärjää. On tärkeää, että haluamme pelata tasaisia otteluita, tiukkoja vääntöjä jopa karvaita tappioita sekä niukkoja voittoja, koska ne pelit kehittävät. Ei kukaan meistä muista kuka voitti viime viikolla tai mitä turnaus pokaaleja olemme kahmineen, ne ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, tärkeintä on saada vastustajista mahdollisimman tasaisia ja kovia, jotta mekin voimme kehittyä.
Isä ja äidit
Mitä vit… ?
Siis oikeasti, miksi te olette siellä kentänlaidalla jos se törky tulee suustanne? Ei lapsenne ole siellä teidän takia, te olette siellä heidän takia. Käyttäytykää!!
Kukaan ei halua satuttaa tahallaan toista, missään joukkueessa ei opeteta eikä kannusteta vastustajan pelaajan satuttamisessa. Te olette pelaajille esimerkkinä. Mikäli te huudatte kentälle ja syytätte vastustajaa, myös pelaajat aloittavat huutamisen ja syyttämisen. Ei esimerkiksi 12 vuotias ymmärrä kuka on väärässä ja kuka oikeassa, kun oma isä paasaa kentänlaidalla tuomarille ja vastustajille, ei lapsi osaa erottaa enää mikä kuuluu peliin ja mikä ei. On näkynyt aivan käsittämätöntä toimintaa, olen niin monesti vanhempia hävennyt ja muutaman kerran jopa pelännyt, että täytyy ihmetellä. Ei kaikki, ei edelleenkään, mutta ne muutamat per joukkue saavat kaikki leimattua. Tehkää nämä asiat selväksi joukkueissanne kaikille. Jalkapallo on kontaktilaji, sisäistäkää se!
Ja vielä yksi asia, älä missään nimessä ohjaa peliä, älä oman lapsen äläkä kenenkään muunkaan pelaajan. Ei saa tulla tilannetta, jossa ristiriitaiset ohjeet tulevat eripuolilta kenttää. Valitettavasti oman isän ohje voi olla pelaajalle uskottavampi kuin valmentajan, koska oman isän auktoriteetti on suurempi kuin valmentajan. Toisekseen, älä missään tapauksessa jatka valmentamista autossa kohti kotia tai autossa kohti kenttää. Minä ja me muut valmentajat annamme palautteen pelin jälkeen ja peli loppuu siihen, sen vetvominen ei enää auta vaan aiheuttaa lapselle ahdistusta. Kun peli on pelattu, palaute saatu ja ollaan menossa kotiin, on se aika lapsen vapaa-aikaa, ymmärrä nyt tämä! Älä koskaan automatkalla kritisoi muita vaan anna lapsen käsitellä pelitilanteet itsenäisesti ilman sinun mollaamistasi. Tämä on joukkuelaji ja me kaikki teemme virheitä, niitä ei tarvitse vetvoa eikä nostaa omaa lastaan framille. Loukkaamalla toista annat väärän singnaalin lapsellesi ja tuota opittua asiaa ei saa pois, ei ainakaan kovin helpolla.
Kohta se alkaa, jälleen kerran, uusi kausi ja uusi joukkue. Pääpystyyn ja kohti ensimmäista vanhempainiltaa.
-Snoopy-
|
