Mikkelin Pallo-Kissat lähtee toiseen peräkkäiseen kauteensa Kakkosessa hieman yllättävistäkin asetelmista kaupungin ykkösjoukkueena, kun kauden 2017 tasaisen A-lohkon sarjataulukossa eroa rakkaaseen paikalliskilpailijaan, MP:seen, jäi lopulta neljä pistettä ja kaksi sijoitusta mikkeliläisten ollessa syksyn päätteeksi pääkaupunkiseutulaisten ikeessä kuudensia ja yhdeksänsiä. Tätä olisi harva varmasti vielä keväällä uskonut ja Kissojen koko joukkue ja seurajohto sekä muut taustahenkilöt ansaitsevatkin vielä näin uuden kausitopicin alkuun täyden tunnustuksen upeasta saavutuksesta kovan työn jälkeen.
Toki päättynyt kausi oli ainakin näin kannattajan silmistä kokonaisuudessaan todella raskas ja fiilistasolla käytiin kyllä ääripäissä useampaankin kertaan. Tarina alkaa viime syksystä, Kolmosen lohkovoiton ja nousun varmistuttua, kun silloisen päävalmentaja Timo "Natsa" Vehviläisen kanssa ei päästäkään yllättäen yhteisymmärrykseen jatkosta, vaan Kissat palkkaa tilalle hienon pelaajauran tehneen, mutta valmentajana miesten tasolla vielä käytännössä täysin kokemattoman Janne "Jamo" Moilasen. Samalla syksyn aikana muutama avainpelaaja hyppää paikalliskilpailijoihin, Empeeseen ja SavU:un pelaajapajatson tyhjetessä uhkaavasti.
Joulukuun alkuun saadaan vihdoin ensimmäinen pelaajasoppari julki, legendaarinen Rafael Lahdesta Moilasen kontakteilla. Näin kovan statuksen hankinnan uskotaan vauhdittavan muitakin pelaajaneuvotteluja, ja vähitellen joukkue alkaakin hahmottua siihen Rafun ympärille. Muutama edelliskauden nuorempi pelaaja tekee jatkosopimuksen, ja uusia vahvistuksia ovat mm. AC Oulun maalivahti Tommi Lindholm sekä puolustuspäähän Tommi & Miika Ekmark. Kissat tekee JJK:n kanssa farmisopimuksen, joka kuitenkin n. kuukausi myöhemmin jo puretaan heidän reservijoukkue Villikettujen saadessa täydennysmenettelyn kautta paikan Kakkoseen. Talvella testissä käy vähän kaikenlaista ulkomaalaispelaajaa, eikä joukkueeseen näytä enää oikein löytyvän tarvittavia vahvistuksia, saksalaista Calvin Dammia lukuunottamatta. Maaliskuun puolivälissä tietynlainen pohjanoteeraus on ruma 2-5 tappio harjoituspelissä Kolmosen Futuralle. Tämä tosin taitaa samalla olla sopiva herätys sekä joukkueelle että seurallekin. Maaliskuun loppupuolella Kissat julkaisee pelaajasopimuksen aiemmin Ykkösessä pelanneen yhdysvaltalais-liberialaisen laitapelaaja Isaac Kannahin kanssa, ja harjoituspeleissä otteet alkavat vähitellen asettumaan uomiinsa. JJK:sta saadaan farmisopimuksesta yhteistyösopimukseksi muutetun suhteen kautta pari hyvää nuorta vahvistusta lainalle. Huhtikuussa MP:n kanssa pelataan hyvätasoinen, lupauksia nostattava 1-1 tasuri friendlyssä. Vaikka mm. Urheilusanomat tuomitsee Kissat ennakossaan lohkojumboksi, niin valmennusjohto linjaa joukkueen tavoitteeksi 9. sijan ja sarjapaikan säilyttämisen, ja vaikeasta talvesta ja keväästä huolimatta se alkaa näyttää vihdoin mahdolliselta.
Pitkän pre-seasonin jälkeen on siis vihdoin valoa näkyvissä, kun kausi alkaa huhtikuun lopulla Hänskin räntä- ja lumisateessa 1-1 tasurilla vahvaa JäPSiä vastaan. Kapeaan pelaajamateriaaliinkin saadaan vielä kauden kynnyksellä erinomainen täsmävahvistus 19-vuotiaan kuopiolaisen puolustuspään pelaaja Otso Korhosen muodossa. Viikko season openerista myöhemmin Kissat nousee upeasti viime hetkillä kahden maalin takaa tasuriin Klubi 04:ää vastaan, ja ottaa sitten vieraissa avausvoittonsa Susien kustannuksella. Kevät jatkuu kaikkiaan varsin positiivisissa merkeissä sekä pelillisesti että tuloksellisesti. Peli-identiteetiksi alkaa vakiintua "kettumainen" uhrautuva, tiivis puolustaminen, panostus e-tilanteisiin sekä nopeat ja suoraviivaiset vastahyökkäykset. JJK ottaa lainansa takaisin istumaan liigapenkille jo Klubi-pelin jälkeen, mutta Kissat mukautuu näihin menetyksiin rukkaamalla pelityyliään vielä suoraviivaisemmaksi. Toppari Tommi Ekmark pelaa jokusen matsin hyvällä menestyksellä target-kärkenä ja omista nuorista alkaa löytyä vastuunottajia mm. Santeri Suutarin, Jaakko Teräsrannan, Topi Kiesilän ja Jalmari Haapean muodossa.
Kesäkuun alussa Kissat häviää parin tuhannen katsojan edessä ensimmäisen sarjapeliderbyn MP:lle niukasti 2-1, mutta hyvä taisteleva esitys nostattaa yhä odotuksia edelleen tasaisessa keskikastissa pärjäämiselle. Juhannuksen jälkeen tulee sitten perisuomalainen notkahdus. Kissat häviää kolme peliä putkeen, näistä kaksi rumin lukemin FC KTP:lle ja Klubi 04:lle, eikä fiilistä nostata yhtään se, että päävalmentaja Moilanen missaa pari peliä siviilitöiden mennessä prioriteeteissä edelle. Samalla joukkue putoaa hetkittäin sarjataulukossa jo viivan alle, ja usko horjuu varmasti itse kullakin. Muutama loukkaantuminen sekä nuorten maanpuolustusvelvollisuudesta aiheutuva poissaolo luo keskikesällä hetkittäisesti ison loven kapeaan materiaaliin, ja kentälle joudutaan heittämään myös B-junnuja, jotka eivät miesten Kakkosen peleihin vielä ihan valmiita ole. Uusi vahvistus, yhdysvaltalaishyökkääjä Gerald Ben, julkistetaan jo heinäkuussa mutta peliluvan saaminen menee lopulta pitkälle elokuun puolelle asti. Sitä ennen heinäkuun lopussa Kissat katkaisee kotipelissä Susia vastaan vihdoin tappioputkensa ja vahva toisen jakson esitys, nousu tasuriin, antaa taas uskoa. Sen jälkeen Gerald Ben tekee Lahdessa vihdoin sitten debyyttinsä ja ratkaisee huipputärkeän voiton paikallisesta Akatemiasta 1-2 maalillaan, mistä voi näin jälkikäteen vetää myös vahvaa symboliikkaa lopulta 9 pelissä 7 maalia iskeneen miehen merkityksestä joukkueelle.
Elokuussa Kissat julkaisee myös pari muuta vahvistusta, aiemminkin seurassa pelanneen Akeg Dengin sekä nigerialaisen Sani Tahirin. Jälkimmäinen nousee keskikentän kasipaikalla myös loppukaudesta erittäin tärkeään rooliin. Niukkojen PEPO:lle ja PKKU:lle kärsittyjen 3-2 ja 2-3 tappioiden jälkeen elokuun lopulla pelataan sitten kauden toinen derby, jossa panokset ovat myös putoamiskamppailuun ajautunutta Empeetä vastaan äärimmäisen korkealla n. 1500 katsojan edessä Urskin ikonisessa iltavalaistuksessa. Pari p-linjan vakiopelaajaa takaisin avaukseen saanut Kissat puolustaa matsin joukkueena erinomaisesti ja Ben ratkaisee hieman onnekkaallakin maalillaan voiton 1-0 - Mikkeli on pitkästä aikaa punainen! Kissat saa tästä valtavan määrän itseluottamusta ja tsemppiä loppukauteen, ja ottaa seuraavaksi Bolliksella Kiffeniltä kauden ensimmäisen yli yhdellä maalilla tulleen voittonsa, lopulta hulppein 0-4 lukemin. Benin ja Tahirin hankinnat tuovat Kissojen peliin paljon pallollista taitoa, ja pelitapakin muokkautuu loppukautta kohden hyökkäävämmäksi ja aktiivisemmin prässääväksi.
Legiruksen kaatuessa seuraavaksi Urskin yleisturhailu-remontin myötä Hänskiin siirretyssä pelissä hyvällä toisen jakson esityksellä 4-1, sarjapaikka alkaa näyttää jo varsin varmalta, mutta sen jälkeen tappio Järvenpäässä ja sopivan ilkeästi menneet tulokset muualla putoamiskamppailussa jättävät edelleen hieman painetta parille viimeiselle kierrokselle. Kultsu kuitenkin hoidetaan sitten jo ratkaisevassa toiseksi viimeisen kierroksen ottelussa Hänskissä 3-1, ja Kissat pääsee paikallismedian harmiksi juhlimaan pukkarissa paitsi sarjapaikkaa, niin myös Mikkelin herruutta piste-eron kasvettua Empeeseen viiteen pisteeseen. Viimeisellä kierroksella yritetään hieman kiusata Kotkassa vielä nousukarsintapaikkaa havittelevaa kotijoukkuetta, mutta paras puhti on jo pelistä poissa ja kausi päättyy 4-1 tappioon.
Kaikkiaan sarjakausi 2017 oli kuitenkin siis Kissoille lähtökohdat huomioiden tuloksellisesti lähes täydellinen menestys. Joukkue uusiutui valtavasti, mutta sekä päävalmentajan valinta tiiminsä kanssa, että pelaajahankinnat onnistuivat lopulta todella hyvin. Moilanen loi Kissoille selkeän peli-identiteetin ja teki tiiminsä kanssa paljon onnistuneita ratkaisuita mm. erinäisissä roolituksissa, pelitavan viilauksissa kauden ja otteluidenkin sisällä, ym. jalkapallon teknis-taktisissa nyansseissa. Täytyy myös muistaa, että Kissat lähti kauteen Kakkosen tasolle todella kokemattomalla joukkueella - ainoastaan muutamalla pelaajalla (Rafael, Lindholm, Kannah, M. Ekmark) oli aiempia pelejä alla Kakkosesta tai korkeammalta miesten sarjatasolta. Huomioimatta ei pidä jättää valmennusta arvioitaessa myöskään joukkueen hyvää fyysistä kuntoa etenkin syyskaudella ja loukkaantumisten vähäistä määrää, mikä oli avainasemassa säilymiselle kun kausi vedettiin läpi n. 20 äijän ringin voimin. Tästä varmasti kiitosta vähintään joukkueen sisällä saa myös oma "hovilääkäri" Mikko Saksa.
Pelaajahankinnoista oikeastaan yksikään ei ollut mikään floppi, vaan kaikille löytyi oma paikkansa joukkueesta. Parhaimmat, kuten Rafael, Ben, Tahir, Kannah, Damm, Ekmarkit, Lindholm, Korhonen... osoittautuivat erittäin hyviksi Kakkosen tason pelimiehiksi, ja voidaanko sanoa valitettavasti, sellaisiksi pelaajatyypeiksi joita ei tästä kaupungista tällä hetkellä oikein löydy. Toki vastaavasti paikallisista pelaajista etenkin laitapuolustajat Ville Teräsranta ja Jesse Putkonen tekivät väkevän läpimurron tämän sarjatason runkopelaajiksi - Teräsrannan kohdalla voidaan ehkä jo spekuloida, kuuluuko vahvana kahden suunnan modernina pakkina pelipaikkansa eliittiin? Putkosen kohdalla vastaavasti askel eteenpäin futarina on ollut merkittävä, kun huomioidaan, että viime kaudella jäi Kolmosessa lähinnä varamiehen rooliin. Tästä varmasti myös valmennukselle oma kiitoksensa, että "Pudelle" on löytynyt sopiva rooli Kissojen systeemissä. Myös mm. seuran omista kasvateista Santeri Suutari (-98) ja Jaakko Teräsranta (-96) osoittivat varsin lupaavia otteita kauden aikana, tosin Jaakko liittyi joukkueeseen vasta keväällä Yhdysvalloista opiskelujen myötä ja palasikin Virginiaan jo elokuussa, ja Santerin kautta taas lienee haitannut osaltaan heinäkuussa alkanut armeija.
Ensi kaudelle pullat ovat jo ihan kohtuullisesti uunissa, kun Kissat julkaisi viime viikolla päävalmentaja Moilasen jatkosopimuksen, ja seuran toiminnanjohtajan ja edarin kakkosvalmentaja Kimmo Aholaisen mukaan myös pelaajaneuvotteluja on viety eteenpäin niin että tiedotettavaakin on tulossa jossain vaiheessa. Jos Kissat saisi tämän loppukauden pelaajarungon pidettyä kasassa, niin se olisi aivan loistavaa, mutta veikkaisin kyllä, että parhaille pelaajille voi olla vientiä myös muuallekin. Toki uusiakin pelaajia varmasti kartoitetaan ja lähikaupungeista esim. Lahti ja Jyväskylä lienevät otollisia apajia, kun siellä ei Kakkosen joukkuetta ensi kaudella ole. Oma kysymyksensä Kissoillekin syksyllä lienee tosin vielä se, pelataanko edelleen A:ssa vai AC Kajaanin mahdollisen nousun myötä yhtenä vaihtoehtona C:ssä, jossa matkakilometrit moninkertaistuvat, mutta Palloliitto arpoo sitten päätöksensä tämän osalta myöhemmin.
Jäädään mielenkiinnolla seuraamaan siis MiPK:n syksyä ja talvea vähitellen uutta kevättä kohti hiipiessä. Odotukset ovat hyvän kauden jälkeen varmasti korkealla itse kullakin ensi vuodelle, mutta toisaalta realiteetitkin on hyvä pitää mielessä, sillä rahaa tai Kakkosen tason pelaajia ei kaupungissa liikaa ole, ja mm. puutteelliset talviharjoitteluolosuhteet asettavat myös omat haasteensa. Toisaalta Kissojen tämän kauden katsojakeskiarvo 455, joka oli kaikkiaan koko 36-joukkueisen Kakkosen 6. paras lukema, kertoo että kiinnostustakin seuraa ja joukkuetta kohtaan kaupungissa selkeästi on, ja näin toivottavasti edelleen kasvuvaraa ja potentiaalia yhä parempaan urheilullisesti. Pidetään siis perinteikkään työväen seuran ääni kuuluvana edelleen FF2:llakin - C'mon Kissat!!
