Pihapeliä vai tekniikkaa? (höntsää vai hiplausta)

[KVilho]

Tässä on nyt lusittu syystaukoa pari viikkoa ja aika hyvin on pystytty pysymään irti futiksesta. Nyt sitten poika ilmoitti, että pitää päästä treenaamaan. Seuralla on varattuna yhdellä kentällä vuoro syystauon ajaksi ja siellä olen kaveria nyt parina päivänä käyttänyt. Hetken olen hommaa katsellut ennen kuin olen omille asioilleni lähtenyt ja paikan päällä onkin näyttänyt olevan joku seuran coutsi / apuvalmentaja.

Heräsi jälleen kerran sama kysymys, joka on aikaisemmin askarruttanut. Miksi useimpia kiinnostaa enemmän pallon pompottelu kuin pelaaminen? Näyttää myös siltä, että valmentajat ja apucoutsit (joilla siis oma lapsi mukana) rohkaisee poikia enemmän ko. pompotteluun kuin pistämään peliä pystyyn. Miksi näin? Muut pojat vuorolla kuitenkin olivat omien ikäluokkiensa kermaa, eli todennäköisesti pomputtelevat kyllä omalla ajallaan aivan tarpeeksi.

Epäloogiseksi tilanteen tekee se, että ne tutkimukset mitä minä olen lukenut, sanovat että ns. pihapelit ovat tämän ikäisille (tässä tapauksessa n. 9 - 11v) parasta harjoitusta. Voi tosin olla, että olen lukenut vain sellaisia juttuja, jotka haluan uskoa koska meidän kaverillahan ei pitkäjänteisyys riitä pompottelun treenaamiseen paria minuuttia kauempaa. Toisaalta esim. tässä tapauksessa paikalla olevat muut aikuiset tietävät varmasti jalkapallosta enemmän kuin minä, eli jokin ei täsmää.

Poikakin aina välillä murehtii, kun ei pomputtelu oikein kulje niin kuin porukan parhailla, mutta yritän rohkaista ja sanon että pelaa sinä kavereiden kanssa, kyllä sinä pomputella ehdit myöhemminkin.

Osin varmaan pakon sanelemana rohkaisen poikaa treenaamaan juttuja joissa ei tarvitse vain keskittyä palloon vaan vähän havainnoida ympäristöäkin. Tämän takia yritetään pomputella kahdestaan (no eipä sitäkään kauaa jaksa eikä se oikein taho onnistuakaan). Persistä taitavat aina silloin välitunnilla/kentällä pelata, kun eivät saa peliä aikaiseksi.

Mutta kertokaa te viisaammat miksi, vastoin tutkimustuloksia eniten jalkapallosta tietävät isä/apucoutsit ja procouchit (ml. talenttivalmentajat) tuntuvat pitävän hyviä pomputtelu/ ja muita tekniikkatuloksia tärkeämpinä kuin perinteistä kavereiden kanssa pelailua? Minulla on tästä oma foliohattuteoria, mutta annetaan sen nyt vielä olla.

[Lenko]

-

[Ben]

Ideahan on nimenomaan pelata niitä pihapelejä omalla ajalla. Niissähän ei pallokosketuksia välttämättä paljoa tule, varsinkaan jos pelaamassa on myös edistyneempiä pallorohmuja. Yhä vähemmänhän harjoituksissa suoranaista peliä on mitä vanhemmaksi tullaan.

Tuosta pomputtelusta en sinänsä ole ikinä välittänyt, kun ei sillä pelin kanssa juuri mitään tekemistä ole, mutta jos olet siellä vain harjoitusten alussa, niin monet koutsit pistävät pojat pomputtelemaan siksi aikaa kunnes saa maalit siirrettyä ja radat rakennettua jne.

[KVilho]

Koska tähän aikaan vuodesta ovat Palloliiton tekniikkakilpailut, joissa pitää osata pomputella. Jos et osaa, et pärjää kisoissa, seura ei saa yhtä taitomerkkiä ja seuran nettisivuilla on pienempi luku kuin edellisenä vuonna. Vähän sama asia kuin miksi uskovainen rukoilee. Jotkut todella ajattelevat, että sillä on oikeasti jotain merkitystä rukoileeko tai osaako pomputella.

No varmaan tämä asia vaikuttaa, mutta sanoisin että sama trendi on myös muina vuodenaikoina havaittavissa.

Lenko juttu selittää kuitenkin vain osittain asiaa.

Uskon että useimmalle edellämainitulle on aivan sama onko seuran sivuilla kuinka monta taitomerkkiä. Jotenkin pomputtelun nähdään vaikuttavan pojan pärjäämiseen jalkapallossa. Enkä usko että nämä pomputtelu-uskovaiset ovat tyhmiä, eli hekin tietävät että pomputtelu ei vaikuta juurikaan pelaamiseen, mutta joku syy on kuitenkin olemassa.

[Lenko]

-

[KVilho]

...

Tuosta pomputtelusta en sinänsä ole ikinä välittänyt, kun ei sillä pelin kanssa juuri mitään tekemistä ole, mutta jos olet siellä vain harjoitusten alussa, niin monet koutsit pistävät pojat pomputtelemaan siksi aikaa kunnes saa maalit siirrettyä ja radat rakennettua jne.

Tämä mainittu tilanne ei varsinaisesti ollut harjoitus vaan vuoro johon syyslomalla sai mennä treenaamaan, kun muita treenejä ei ole. Pomputtelua oli kyllä suurin osa ajasta.

[Ben]

Pomputtelua oli kyllä suurin osa ajasta.

Tuossa ei ole kyllä mitään järkeä sitten. Pomputtelu on yksi niistä harjoituksista joita voi tehdä täysin yksin omalla ajalla, joten turha siihen on joukkueen vuorosta tuhrata juuri yhtään, vaikka sen näkisi kuinka tärkeäksi. Voihan sitä antaa vaikka "kotiläksyksi" sitten jos sen tärkeäksi näkee.

[Ben]

Sinuna vaihtaisin äkkiä joukkuetta.

Ainakin tuossa paikallisessa joukkueessa peli"rasteilla" on nykyään +10-vuotiaana suunnilleen aina jotain teemoja esimerkiksi lisäämässä ylivoimahyökkäyksiä (tietyt pelaajat eivät saa poistua tietyltä alueelta) tai vaikeuttamassa maalintekoa (pitää kierrättää x määrä syöttöjä, ei saa laukoa liian kaukaa... jne.)

Minun laskelmissani nuo eivät enää ole varsinaista peliä.

[Jääpoiju]

Juurihan joku taisi mainostaa tätä kirjaa Urheilulehdessä: https://www.amazon.co.uk/Five-Side-Bible-Chris-Bruce/dp/1910449288

Monesta muustakin suunnasta olen kuullut liiallisen tekniikkaharjoittelun ihmettelystä.

Pihapelejäkään ei oikein voi enää harrastaa, kun heti joku on valittamassa. En näe syytä miksei kenttävuorolla pelattaisi, jos siihen on mahdollisuutta.

[hatsi]

Itseäni valmentajana ei kiinnosta pätkääkään, montako kertaa junnu osaa palloa pomputtaa ja millä ruumiinosalla sen tekee.
Ainoa tärkeä mittari on minulla ollut se, että kun otat palloa vastaan, saatko sen sinne suuntaan ja sillä voimalla, millä olit sen ajatellut saavasi.
Tekniikkapuolen harjoituksia on kerran viikossa, joista vastaa yhteistyöseura. Ei sielläkään pomputella, kuin korkeintaan vähän alusta.
Joku joskus sanoi, että jos vielä puhuu peruskuntokaudesta, niin on tarpeen päivittää osaamistaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä.
Kun joutuu (niin kuin jotkut joutuvat) sen talven vetämään koulujen saleissa, niin ei siellä mitään kovin kummallisia isolle kentälle siirrettäviä harjoitteita saa aikaan.
Puoli tuntia fysiikkaa, pätkä jotain pelinomaista harjoittelua ja loppuaika kahden kosketuksen peliä / maali suoraan syötöstä rymistelyä ja kotitehtäväksi kovat lihaskuntoharkat.
Toki nyt puhun vain omasta ja oman jengini puolesta. Ehkä meilläkin olisi vähän erilaista, jos olisi resursseja.
Kova kunto, pallotatsi, nopeat päätökset ja muna kovana joka palloon meneminen on nyt kuitenkin ollut meillä se juttu ja sarjan voitto heti debyyttikaudella antoi ymmärtää, ettei ihan huonosti ollut suunniteltu tämä.
Ei sillä pomputtelutaidolla tee mitään, jos päätökset ovat hitaita tai jerkku ei riitä kamppailutilanteessa.

[KVilho]

Juurihan joku taisi mainostaa tätä kirjaa Urheilulehdessä: https://www.amazon.co.uk/Five-Side-Bible-Chris-Bruce/dp/1910449288

Monesta muustakin suunnasta olen kuullut liiallisen tekniikkaharjoittelun ihmettelystä.

Pihapelejäkään ei oikein voi enää harrastaa, kun heti joku on valittamassa. En näe syytä miksei kenttävuorolla pelattaisi, jos siihen on mahdollisuutta.

Miksi pihapelejä ei voisi enää harrastaa? Mun mielestä futis välitunnilla ja omalla ajalla vaikka samaisen koulun pihassa tai vaikka sitten läheisessä puistossa on pihapeliä siinä missä taloyhtiön pihassakin pidetyt väännötä.

Pelaamiseen pätee käsittääkseni sama sääntö kuin kikkailuunkin, eli sitä pitää tehdä myös omalla ajalla koska harjoitukissa ei koskaan ehdi tarpeeksi.

Se miksi itse yritin keskustelua viritää (käynnissä olevassakaan depatissa ei mitään vikaa) on se että miksi kikkailu omalla ajalla tuntuu ajavan pelaamisen edelle, vaikka tosiaan tutkimukset sanovat muuta?

Esimerkissä mainittu treeni ei ollut siis mikään treeniaika, vaan aika jolloin pojat voivat tulla tekemään mitä lystäävät. Itse näkisin tämän olevan ehdottomasti peliä jo senkin takia että kikkailla voi yksinkin. Kuitenkin jostain syystä paikalla ollut valmentaja (ilmeisesti valvomassa tai muuten vaan käymässä) ja paikalla olleiden poikien isät/apuvalmentajat (tai ne jotka olivat jääneet kentän laidalle valvomaan) eivät kuitenkaan pistäneet peliä pystyyn, niin kuin tämän kenttävuoron sisällä oli käsittääkseni tarkoitus, vaan rohkaisivat omiaan pompottelemaan.

Tämä taas pisti minut ajattelemaan että jos järkevät (näin uskon), minua paljon viisaammat jalkapalloasiantuntijat pitävät pomputtelua tärkeämpänä, niin silloin minä olen ymmärtänyt jotain väärin. Eli vaikka ko. vanhemmat tietävät että pomputtelu ei kehitä poikansa peliosaamista yhtä paljon kuin peli, mutta silti rohkaistaan pomputtelemaan, niin siitä hyötyy jotenkin toisella tavalla. Mikä se toinen tapa voisi olla?

[Foliahattupäähän] Voisiko olla että hyvät esitykset tekniikkakisoissa avaavat paremmin mahdollisuuksia kuin menestyminen peleissä? Voisiko olla niin että koska pelikäsitystä tai muutenkaan peliesityksiä ei voida numeroin mitata, niin järkevä isä / valmentaja ei rohkaise suojattiaan näitä taitoja kehittämään ("Sitä saat mitä mittaat." ... taas sama slogan ). Olisiko mahdollista että joku tämän suuntainen asetelma aiheuttaa tämän tyyppistä vääristymää?

[Vikkelä vaihtomies]

Kun joutuu (niin kuin jotkut joutuvat) sen talven vetämään koulujen saleissa, niin ei siellä mitään kovin kummallisia isolle kentälle siirrettäviä harjoitteita saa aikaan.

Mun teesi kyllä olisi, että alle 10v nassikoilla futsal ja jalkapallo ovat oikeastaan yksi ja sama laji.

Ja isommilekkin sitä suositan talvella täysin tosissaan pelattavaksi ja harjoiteltavaksi lajiksi, jos jalkapalloa ei päästä pelaamaan. Kyseessä on hieno laji, josta jalkapalloilija oppii ihan tasan satavarmasti enemmän kuin tekemällä vatsalihaksia salissa puolet vuodesta.

[Jortsukka]

Mielestäni nämä ei ole eikä saa olla joko tai.

On hyvä pelata niitä pihapelejä mahdollisimman paljon, mutta samalla myös tarvitset perustaidoissa toistoja riittävästi. Jos nyt mietitään vaikka esimerkin 10-vuotiasta niin jos joskus haluaa kovalla(ammattilaisena) tasolla pelata niin pitäisi olla luokkaa:

- 6-8h ohjattua harjoittelua/peliä(eli käytännössä 3 harjoitusta ja yksi pelitapahtuma)
- 8-10h omatoimista harjoittelua(sisältäen kavereiden kanssa pelaamisen ja omalla ajalla pallon kanssa toistojen tekemisen)
- ~10h muuta liikuntaa(esim. pyörällä sinne kentälle ja sieltä pois)

Pihapelit ovat hyvä ympäristö tehdä mahdollisimman paljon pelikeskeisessä ympäristössä päätöksiä ja suorituksia, mutta se missä saat riittävästi toistoja siihen että oma taitotaso nousee on se minä&pallo toiminta. Esim. syöttämistä seinää vasten(+ 1.kosketus), erilaisia pallonhallinta asioita(vaikkapa erilaisi harhautus-, käännössarjoja, jne.).

Jos jompikumpi puuttuu, niin jotain jää puttumaan. Eli jos pelkkää minä&pallo niin voit olla perustaitava, muttet pelitaitava. Jos taas pelkkää pihapeliä niin välttämättä et saa riittävästi kosketuksia palloon jotta perustaitotaso kehittyy riittävän hyvin.

Mitä tulee noihin tekniikkakisoihin. Mielestäni ihan ok mittari perustaitoon, mutta ei kerro pelistä mitään. Yleensä olen sanonutkin niin että siellä pärjääminen ei kerro mitään miten pärjäisit pelissä, mutta jos perustaito ei ole riittävällä tasolla etkä pärjää edes taitokisoissa niin silloin joskus kyllä tulee se katto vastaan mihin ilman riittävää perustaitoa ei enää päästä. Tähän päälle sitten vielä mitä tulee pallon kanssa kikkailuun tai vaikka pomputteluun. Koen että pomputtelu mittaa hyvin kahta asiaa: 1) pallon hallintaa ilmassa(varsinkin jalalla) eli kosketusta palloon kun pallo ilmassa 2) pitkäjänteisyyttä tehdä toistoja siitä huolimatta epäonnistutko. Eli päämärätietoisuutta. Tämän takia yleensä tuo on hyvä mittari myös niistä jotka omalla ajalla jaksavat tehdä asoita. Ei toki ainoa ja tietyn pisteen(esim. jälkeen kun olet saanut yli 50 toistoa säännöllisesti) olisi hyvä keskittyä muihin asioihin harjoittelussa.

[hatsi]

Mun teesi kyllä olisi, että alle 10v nassikoilla futsal ja jalkapallo ovat oikeastaan yksi ja sama laji.

Ja isommilekkin sitä suositan talvella täysin tosissaan pelattavaksi ja harjoiteltavaksi lajiksi, jos jalkapalloa ei päästä pelaamaan. Kyseessä on hieno laji, josta jalkapalloilija oppii ihan tasan satavarmasti enemmän kuin tekemällä vatsalihaksia salissa puolet vuodesta.

Enkös minä sanonutkin, että pelipainotteisesti mennään... Ei toki futsalia eikä todellakaan mitään futsalsarjaa.
Fysiikkareenit ovat tänä päivänä aika paljon muutakin kuin vatsoja. Kyllä meidän reeneistä on kylän kilpahiihtäjät ja triathlonpojatkin löytäneet sen verran haastetta, että paikalle ilmestyvät. Samaten meidän pojille on avattu mahdollisuus osallistua näiden edellä  mainittujen treeneihin.

[edit] Muutenkin... Tekniikka edellä menevät jengit erottuvat kyllä sarjassa, eikä useinkaan edukseen. Futis on fyysinen peli ja ne pomputteluihmeet ovat ihmeessä kun vastassa on kovemmin tilanteisiin tuleva joukkue. En puhu nyt sikapelaamisesta, vaan täysillä koko pelin ajan tulevasta tilannepelaamisesta.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että joukkue pitää opettaa voittamaan ja vihaamaan häviämistä. Sitä kautta lähestymällä voi sitten opettaa kaikkea muutakin. Ei ole motivoivaa ottaa turpiinsa koko kautta ja luottaa valmentajaan, joka hokee vain että "parin vuoden päästä ollaan kovia"
Voittamisen kulttuuri on junnufutiksessakin tärkeää, jos pelaa missä tahansa kilpasarjassa.
Harrastesarjat sitten onkin jo toinen juttu.
Itse en juurikaan opeta mitään kikkahommeleita, vaan pojat tekevät sen omalla ajallaan. Niiden siirtyminen pelikentälle tulee kavereilta ihan luonnostaan. [/edit]

[KVilho]

Mielestäni nämä ei ole eikä saa olla joko tai.

On hyvä pelata niitä pihapelejä mahdollisimman paljon, mutta samalla myös tarvitset perustaidoissa toistoja riittävästi. Jos nyt mietitään vaikka esimerkin 10-vuotiasta niin jos joskus haluaa kovalla(ammattilaisena) tasolla pelata niin pitäisi olla luokkaa:

- 6-8h ohjattua harjoittelua/peliä(eli käytännössä 3 harjoitusta ja yksi pelitapahtuma)
- 8-10h omatoimista harjoittelua(sisältäen kavereiden kanssa pelaamisen ja omalla ajalla pallon kanssa toistojen tekemisen)
- ~10h muuta liikuntaa(esim. pyörällä sinne kentälle ja sieltä pois)

Pihapelit ovat hyvä ympäristö tehdä mahdollisimman paljon pelikeskeisessä ympäristössä päätöksiä ja suorituksia, mutta se missä saat riittävästi toistoja siihen että oma taitotaso nousee on se minä&pallo toiminta. Esim. syöttämistä seinää vasten(+ 1.kosketus), erilaisia pallonhallinta asioita(vaikkapa erilaisi harhautus-, käännössarjoja, jne.).

Jos jompikumpi puuttuu, niin jotain jää puttumaan. Eli jos pelkkää minä&pallo niin voit olla perustaitava, muttet pelitaitava. Jos taas pelkkää pihapeliä niin välttämättä et saa riittävästi kosketuksia palloon jotta perustaitotaso kehittyy riittävän hyvin.

Mitä tulee noihin tekniikkakisoihin. Mielestäni ihan ok mittari perustaitoon, mutta ei kerro pelistä mitään. Yleensä olen sanonutkin niin että siellä pärjääminen ei kerro mitään miten pärjäisit pelissä, mutta jos perustaito ei ole riittävällä tasolla etkä pärjää edes taitokisoissa niin silloin joskus kyllä tulee se katto vastaan mihin ilman riittävää perustaitoa ei enää päästä. Tähän päälle sitten vielä mitä tulee pallon kanssa kikkailuun tai vaikka pomputteluun. Koen että pomputtelu mittaa hyvin kahta asiaa: 1) pallon hallintaa ilmassa(varsinkin jalalla) eli kosketusta palloon kun pallo ilmassa 2) pitkäjänteisyyttä tehdä toistoja siitä huolimatta epäonnistutko. Eli päämärätietoisuutta. Tämän takia yleensä tuo on hyvä mittari myös niistä jotka omalla ajalla jaksavat tehdä asoita. Ei toki ainoa ja tietyn pisteen(esim. jälkeen kun olet saanut yli 50 toistoa säännöllisesti) olisi hyvä keskittyä muihin asioihin harjoittelussa.

Tarkoitus ei ollut tehdä tästä joko/tai kysymystä. Tottakai parhaaseen tulokseen tullaan tekemällä molempia. Pointti oli vaan se että vaikuttaa siltä että pomputtelu olisi tärkeämpää kuin pelaaminen. Myös muut mainitsemasi asiat ovat mielestäni itsestäänselvyyksiä. Nyt vaan vaikuttaa siltä että ne seuran parhaat asiantuntija näkevät järkeväksi toimia juuri päinvastoin.

Mitä tulee tuohon häviämisen vihaamiseen niin osittain olen samaa ja osittain eri mieltä. Häviämistä pitää vihata mutta lajia kuitenkin rakastaa enemmän. Pelaaminen käy ennepitkää raskaaksi jos mennään vihan kautta.

[HP]

[edit] Muutenkin... Tekniikka edellä menevät jengit erottuvat kyllä sarjassa, eikä useinkaan edukseen. Futis on fyysinen peli ja ne pomputteluihmeet ovat ihmeessä kun vastassa on kovemmin tilanteisiin tuleva joukkue. En puhu nyt sikapelaamisesta, vaan täysillä koko pelin ajan tulevasta tilannepelaamisesta.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että joukkue pitää opettaa voittamaan ja vihaamaan häviämistä. Sitä kautta lähestymällä voi sitten opettaa kaikkea muutakin. Ei ole motivoivaa ottaa turpiinsa koko kautta ja luottaa valmentajaan, joka hokee vain että "parin vuoden päästä ollaan kovia"
Voittamisen kulttuuri on junnufutiksessakin tärkeää, jos pelaa missä tahansa kilpasarjassa.
Harrastesarjat sitten onkin jo toinen juttu.
Itse en juurikaan opeta mitään kikkahommeleita, vaan pojat tekevät sen omalla ajallaan. Niiden siirtyminen pelikentälle tulee kavereilta ihan luonnostaan. [/edit]

Voittamiseen kasvattamisessa ei varmastikaan mitään huonoa olekaan, kunhan se voittaminen ei ole muita asioita tärkeämpää valmentajalle. Kuitenkin junioreilla ja jopa aikuisilla vain voittamiseen tähtäävä harjoittelu ei ole yleensä sitä parasta mahdollista kehittymisen kannalta. Esim. taktiset asiat jne. Siinä olet kyllä oikeassa, että on usein melko vaikeaa myydä asioita junioreille sillä, että "palkinto tulee muutaman vuoden päästä". Valmentajalla se kuitenkin pitää olla aina mielessä, että valmentaminen on todella pitkäjänteistä työtä, eikä pikapalkintoja kannata hamuta, jos ajattelee pelaajan parasta.

[hatsi]

Voittamiseen kasvattamisessa ei varmastikaan mitään huonoa olekaan, kunhan se voittaminen ei ole muita asioita tärkeämpää valmentajalle. Kuitenkin junioreilla ja jopa aikuisilla vain voittamiseen tähtäävä harjoittelu ei ole yleensä sitä parasta mahdollista kehittymisen kannalta. Esim. taktiset asiat jne. Siinä olet kyllä oikeassa, että on usein melko vaikeaa myydä asioita junioreille sillä, että "palkinto tulee muutaman vuoden päästä". Valmentajalla se kuitenkin pitää olla aina mielessä, että valmentaminen on todella pitkäjänteistä työtä, eikä pikapalkintoja kannata hamuta, jos ajattelee pelaajan parasta.

Ilmaisin itseäni ehkä hieman kärkevästi. Totta kai valmentajalle tärkeintä on sen kehityksen aikaansaaminen. Voittavan joukkueen pelaajat luottavat valmentajansa puheisiin kuin vuoreen. Taktiset koukerot on niin paljon helpompaa myydä joukkueelle, kun peluuttaja saa joukkueesta tuloksellista tehoa irti. Helppoa myydä paljon muutakin osaamiseen liittyvää. Kotitehtäväksi kun voi antaa mitä tahansa ja vaikka ihan yksilöidysti...

Ei tämä mielestäni ole mitenkään ristiriidassa pitkäjänteisen työn kanssa. Ei ollut tarkoitus antaa sellaista mielikuvaa, että näin olisi.
En myöskään väheksy teknistä osaamista, päinvastoin.

Yhtään peliä ei kauden aikana hävitty. Molemmat tasurit, mitkä kaudella tulivat, tuntuivat pojista tappioilta ja ei minua yhtään harmittanut nähdä niitä kyyneliä silmäkulmissa. Tärkeintähän on se, että sen pettymyksen pystyy karistamaan nopeasti. Joko ennen seuraavan pelin alkua tai viimeistään kotimatkan aikana.

Nopeus ja jerkku on vain oman näkemykseni mukaan useasti kovin pienessä osassa, kun puhutaan junnupallosta.
Moni jengi on sen ensimmäisen puolen tunnin ajan ihan tasavertaisia, mutta se kenellä bensa riittää loppuun asti, vie voiton. Pieniä virheitä tulee väsyneille joukkueille enemmän ja monesti pelit lähtevät repeämään siellä viimeisellä kolmanneksella.
Omassa sarjassa piti pelata kaksi peliä putkeen (2 x 25 min) jos oli vieraspelit ja kyllä se näkyi. Monellakaan porukalla ei oltu huomioitu tätä talviharjoittelussa lainkaan.
Meillä taas harjoitussuunnitelmassa tähän kiinnitettiin erityisesti huomiota.

[Jortsukka]

Ilmaisin itseäni ehkä hieman kärkevästi. Totta kai valmentajalle tärkeintä on sen kehityksen aikaansaaminen. Voittavan joukkueen pelaajat luottavat valmentajansa puheisiin kuin vuoreen. Taktiset koukerot on niin paljon helpompaa myydä joukkueelle, kun peluuttaja saa joukkueesta tuloksellista tehoa irti. Helppoa myydä paljon muutakin osaamiseen liittyvää. Kotitehtäväksi kun voi antaa mitä tahansa ja vaikka ihan yksilöidysti...

Ei tämä mielestäni ole mitenkään ristiriidassa pitkäjänteisen työn kanssa. Ei ollut tarkoitus antaa sellaista mielikuvaa, että näin olisi.
En myöskään väheksy teknistä osaamista, päinvastoin.

Yhtään peliä ei kauden aikana hävitty. Molemmat tasurit, mitkä kaudella tulivat, tuntuivat pojista tappioilta ja ei minua yhtään harmittanut nähdä niitä kyyneliä silmäkulmissa. Tärkeintähän on se, että sen pettymyksen pystyy karistamaan nopeasti. Joko ennen seuraavan pelin alkua tai viimeistään kotimatkan aikana.

Nopeus ja jerkku on vain oman näkemykseni mukaan useasti kovin pienessä osassa, kun puhutaan junnupallosta.
Moni jengi on sen ensimmäisen puolen tunnin ajan ihan tasavertaisia, mutta se kenellä bensa riittää loppuun asti, vie voiton. Pieniä virheitä tulee väsyneille joukkueille enemmän ja monesti pelit lähtevät repeämään siellä viimeisellä kolmanneksella.
Omassa sarjassa piti pelata kaksi peliä putkeen (2 x 25 min) jos oli vieraspelit ja kyllä se näkyi. Monellakaan porukalla ei oltu huomioitu tätä talviharjoittelussa lainkaan.
Meillä taas harjoitussuunnitelmassa tähän kiinnitettiin erityisesti huomiota.

Suomessa kaikki tuntuu olevan kovin mustavalkoista. Tässäkin jotenkin taktiikka vs tekniikka vs fysiikka. Ihan kuin ne jotenkin olisi toisista pois tai toisiaan pois sulkevia. Vähän sama kun saanut lukea sitä yksilö vs ryhmä juttua. Kuitenkin yleensä ne parhaat yksilöt pystyvät myös pelaamaan parhaiten kollektiivin kautta, jos vain ovat fiksusti valmennettuja.

Pakko kysyä onko minkä ikäisistä nyt puhutaan? Siis mietin vain jos kauden aikana ei ole hävitty yhtään peliä, niin onko silloin pelattu riittävän haastavalla tasolla? Toki jos kyse kovinkin nuorista, niin ei sitten toki mikään kiire.

[hatsi]

Suomessa kaikki tuntuu olevan kovin mustavalkoista. Tässäkin jotenkin taktiikka vs tekniikka vs fysiikka. Ihan kuin ne jotenkin olisi toisista pois tai toisiaan pois sulkevia. Vähän sama kun saanut lukea sitä yksilö vs ryhmä juttua. Kuitenkin yleensä ne parhaat yksilöt pystyvät myös pelaamaan parhaiten kollektiivin kautta, jos vain ovat fiksusti valmennettuja.

Pakko kysyä onko minkä ikäisistä nyt puhutaan? Siis mietin vain jos kauden aikana ei ole hävitty yhtään peliä, niin onko silloin pelattu riittävän haastavalla tasolla? Toki jos kyse kovinkin nuorista, niin ei sitten toki mikään kiire.

Kaikkia osa-alueita totta kai tarvitaan, eikä mitään saa sulkea pois.
Korostan itse kuitenkin myös fysiikan merkitystä. Tekniikka on oman porukan kanssa pelaajien omalla vastuulla ja yhteistyöseuran pitämä taitokoulu siihen hyvänä lisänä.
Taktiikka on tietenkin aina mukana, mutta nopeatempoinen kosketusrajoitettu pelaaminen treeneissä opettaa poikia enemmän, kuin minä ikinä voisin opettaa. Tämä siksi, että itse oivaltaminen uppoaa kovaankin kalloon ihan eri tavalla kuin joku pelikirjamuuvi. Luovuus näyttää olevan aika tarttuvaa, kun tuota poikien touhua seuraa.
Yksilöllisesti toki otan poikia sivuun ja annan vähän vinkkiä, että koettaa vaikka jotain tiettyä sijoittumista tai liikesuuntaa tietyissä tilanteissa.

P12 sarjassa ollaan nyt ensi kaudella ja pykälää kovemmassa sarjassa (piirin liigassa). Sarja oli ihan oikea, etenkin kun pelattiin debyyttikautta. Viimeiseen peliin asti mentiin, että sarjan piikkipaikka varmistui ja neljän kärki oli kyllä todella tasainen. Tulokset olivat vaihtelevia, mutta tuolla kävi kyllä selväksi, että kunnon merkitys ei ollut mikään vähäinen.
Kyseessä kuitenkin oli poikien debyyttikausi kilpasarjassa. Tulevalle kaudelle pyrittiin alueliigaan (hyppäämään yhden sarjatason yli) mutta joukkue leikattiin karsinnoista turnausteknisistä syistä. Karsintojen tuloksia kun katselin, niin ei meillä sielläkään ihan hirveän huonosti olisi mennyt, mutta... Pettymykset kuuluvat lajiin.

[Jortsukka]

Kaikkia osa-alueita totta kai tarvitaan, eikä mitään saa sulkea pois.
Korostan itse kuitenkin myös fysiikan merkitystä. Tekniikka on oman porukan kanssa pelaajien omalla vastuulla ja yhteistyöseuran pitämä taitokoulu siihen hyvänä lisänä.
Taktiikka on tietenkin aina mukana, mutta nopeatempoinen kosketusrajoitettu pelaaminen treeneissä opettaa poikia enemmän, kuin minä ikinä voisin opettaa. Tämä siksi, että itse oivaltaminen uppoaa kovaankin kalloon ihan eri tavalla kuin joku pelikirjamuuvi. Luovuus näyttää olevan aika tarttuvaa, kun tuota poikien touhua seuraa.
Yksilöllisesti toki otan poikia sivuun ja annan vähän vinkkiä, että koettaa vaikka jotain tiettyä sijoittumista tai liikesuuntaa tietyissä tilanteissa.

P12 sarjassa ollaan nyt ensi kaudella ja pykälää kovemmassa sarjassa (piirin liigassa). Sarja oli ihan oikea, etenkin kun pelattiin debyyttikautta. Viimeiseen peliin asti mentiin, että sarjan piikkipaikka varmistui ja neljän kärki oli kyllä todella tasainen. Tulokset olivat vaihtelevia, mutta tuolla kävi kyllä selväksi, että kunnon merkitys ei ollut mikään vähäinen.
Kyseessä kuitenkin oli poikien debyyttikausi kilpasarjassa. Tulevalle kaudelle pyrittiin alueliigaan (hyppäämään yhden sarjatason yli) mutta joukkue leikattiin karsinnoista turnausteknisistä syistä. Karsintojen tuloksia kun katselin, niin ei meillä sielläkään ihan hirveän huonosti olisi mennyt, mutta... Pettymykset kuuluvat lajiin.

Ok.

Mielestäni on aika tärkeä mitata joukkueen tasoa säännöllisesti. Se tarkoittaa että pelataan pelejä joissa myös joskus voi hävitä. En nyt siis puhu sarjasta, vaan yleisesti peleistä. Jos kokoajan voitetaan, niin voi hyvinkin vääristynyt mielikuva syntyä omasta tasosta. Tämä koskee valmennus, toimihenkilöitä, vanhempia kuin pelaajiakin. Jos siis sarjassa voitetaan kokoajan, niin silloin varmaan olisi hyvä löytää turnaus missä voisi myös ehkä joskus hävitä. Häviö ei ole tavoite, mutta se että ymmärrät oman tasosi ja sen että vielä on töitä, niin sitä varten se tekee hyvää. Samoin sitten se että opit käsittelemään niitä tilanteita.

Toki Suomessa hyvin yleistä että pelataan vaan pelejä joissa voitetaan, kun monelle valmentajalle se voittaminen on tärkein asia.

[hatsi]

Ok.

Mielestäni on aika tärkeä mitata joukkueen tasoa säännöllisesti. Se tarkoittaa että pelataan pelejä joissa myös joskus voi hävitä. En nyt siis puhu sarjasta, vaan yleisesti peleistä. Jos kokoajan voitetaan, niin voi hyvinkin vääristynyt mielikuva syntyä omasta tasosta. Tämä koskee valmennus, toimihenkilöitä, vanhempia kuin pelaajiakin. Jos siis sarjassa voitetaan kokoajan, niin silloin varmaan olisi hyvä löytää turnaus missä voisi myös ehkä joskus hävitä. Häviö ei ole tavoite, mutta se että ymmärrät oman tasosi ja sen että vielä on töitä, niin sitä varten se tekee hyvää. Samoin sitten se että opit käsittelemään niitä tilanteita.

Toki Suomessa hyvin yleistä että pelataan vaan pelejä joissa voitetaan, kun monelle valmentajalle se voittaminen on tärkein asia.

Ja näinhän me myös teimme.
Kovemmissa sarjoissa pelaavien jengien kanssa turnauksissa, kansainvälisessä turnauksessa ja friendlyjä.
Eihän meillä värisuoraa tullut missään. Tappioton kausi sarjassa ja tappioton se isoin turnauskin. Mutta ei kumpikaan pelkillä voitoilla.

Alleviivaan myös tuon että tappio ei saa olla tavoite, mutta sen mahdollisuuden pitää kyllä olla.

[BALE#3]

Kysymys nappulaliigaikäisten poikien treeneistä.

Näyttäisi että meidän seurassa ei pojille opeteta lainkaan miten palloa kuuluu syöttää
tai potkaista.
Valmentaja sanoo vaan että " syöttäkää / potkaiskaa tästä", mutta
itse suorituksen tekniikkaan ei puututa eikä neuvota millään lailla.

Kyse siis 2011 syntyneistä pojista eli eikö tuon ikäisille vielä kannata opettaa
tekniikkaa vai mistä mahtaa olla kysymys?

Muutenkaan mitään palautetta ei juuri tule vaikka kyse junioritasolla aika suuresta seurasta.

[koera]

Pitää ihan ehdottomasti opettaa ja käydä kädestä (jalasta) pitäen laittamassa homma kasaan. Tuon ikäisillä on jalkojen motoriikan herkkyyskausi päällä, eli jos homma jää retuperälle niin siitä saa maksaa takamatkana koko loppu-uran. 

Selkeät mallisuoritukset ovat todella tärkeitä (eli valkulla itsellään pitäisi olla hyvä perustekniikka) ja niidenkin jälkeen suurin osa tarvitsee ohjausta. Joillekin nappuloille homma menee paremmin jakeluun vertaisoppimalla, eli vaikka vuotta vanhemmista joku oikein tekninen kaveri näyttämään mallia.

Jos valkku ei osaa tehdä mallisuorituksia, niin seura vaihtoon jos vain suinkin mahdollista.

[papadopoulos]

Kysymys nappulaliigaikäisten poikien treeneistä.

Näyttäisi että meidän seurassa ei pojille opeteta lainkaan miten palloa kuuluu syöttää
tai potkaista.
Valmentaja sanoo vaan että " syöttäkää / potkaiskaa tästä", mutta
itse suorituksen tekniikkaan ei puututa eikä neuvota millään lailla.

Kyse siis 2011 syntyneistä pojista eli eikö tuon ikäisille vielä kannata opettaa
tekniikkaa vai mistä mahtaa olla kysymys?

Muutenkaan mitään palautetta ei juuri tule vaikka kyse junioritasolla aika suuresta seurasta.

Tuon ikäisillä pitäisi jättää potkaisemisesta ja syöttämisestä puhuminen kokonaan pois.

[Vikkelä vaihtomies]

Tuon ikäisillä pitäisi jättää potkaisemisesta ja syöttämisestä puhuminen kokonaan pois.

No ihan höpöhöpöä. Kyllä oikeat tekniset suoritukset kannattaa opettaa mahdollisimman varhain, vaikka pääpaino tulee olla haastamisessa.