Pihapeliä vai tekniikkaa? (höntsää vai hiplausta)

[Linkki]

Olen joskus vetänyt 20 pojalle 2 v 2- treeniä tötsät maaleina siten, että kentät ovat vierekkäin, niin olen pystynyt valvomaan kaikkia. Muutama minuutti aina yhden kentän kohdalla. Hävinnyt joukkue jää paikoilleen ja voittanut siirtyy seuraavalle kentälle. Pojat olivat 8-vuotiaita. Mitenkään syvällisen koutsaukseen tuossa ei ole mahdollisuutta, mutta homma pyörii tuonkin kokoisen porukan kanssa.

Potkutekniikkaa olen treenannut erillisellä potkukoululla kerran kuukaudessa halukkaille. Lähinnä sisäsyrjän käyttöä maalinteossa, mutta eipä noita pienimpiä oikein saa sitä käyttämään, kun kärkkäri lähtee lujempaa.

[ErnoPetteri]

Kyllä jo 5-6-vuotiaille (2011-2012 syntyneille) voi (ja minusta pitääkin) opettaa oikean syöttö- ja potkutekniikan. Suurin osa oppii sen jo tuossa iässä ihan kelvollisesti ja jotkut hienostikin. Kärkkärien potkimiseen on syytä kyllä puuttua.

[petteri72]

Olen joskus vetänyt 20 pojalle 2 v 2- treeniä tötsät maaleina siten, että kentät ovat vierekkäin, niin olen pystynyt valvomaan kaikkia. Muutama minuutti aina yhden kentän kohdalla. Hävinnyt joukkue jää paikoilleen ja voittanut siirtyy seuraavalle kentälle. Pojat olivat 8-vuotiaita. Mitenkään syvällisen koutsaukseen tuossa ei ole mahdollisuutta, mutta homma pyörii tuonkin kokoisen porukan kanssa.

Tämä on mielenkiintoinen harjoite. Parit siis ilmeisesti arvotaan ja kun joka pelin jälkeen voittaja siirtyy toiseen suuntaan ja häviäjä toiseen saadaan pojille pääosin aika tasaisia pelejä.

[Linkki]

Tuo toimii tosiaan aika hyvin, kunhan pitää huolen pallojen riittävyydestä. Ensimmäisellä kerralla oma aika meni pallojen hakuun, kunnes tajusin pyytää vanhemmat pallopojiksi.

[mata91]

Jos pelaajamassa on tasaista niin arpominen varmaan käy, muuten kannattanee miettiä vähän samantasoisia kavereita pariksi, jotta se pelin taso palvelee molempia.

Linkillä noista siirtymistä, että häviäjä pysyy paikallaan ja voittaja menee eteenpäin. Meneekö tällöin sieltä toisesta reunasta sitten ympäri toiseen reunaan? Muutenhan sinne toiseen reunaan vaan kerääntyy jengiä. Tällöin tosin ei tapahdu tuota petterin viestissä mainittua pelien tasoittumista vaan siirtymiset tuo vain ja ainoastaan taukoa ja vaihtelua.

[Pussikalja]

Yli kakskyt vuotta sitten törmäsin artikkeliin pelaajien seulonnasta, jossa oli vähän vastaava idea. Kenttä täyteen 2 vs.2, 3 vs.2, 4vs 3, 3 vs3 ja 4 vs 4. Jokaisen pelaajan voitot, maalit , maalisyötöt, riistot yms. laskettiin, tieto pelaajan suorituksista kerättiin hyvinkin tarkasti. Peliajat oli lyhyitä, noin 10 min/ peli. Tää on siis hataraa muistikuvaa, mut pelejä oli tasa, ylivoimalla, et alivoimalla joka jannulle. Siinäkin pinnojen mukaan pojat eteni kovenpiin koreihin ja heikompiin koreihin. Oisko ollu joku hollannin malli, mut idea oli toi.

Mihinkään tän kaltaseen suomessa en ole törmännyt, aika puolueeton tapa karsia siinä kehitysvaiheessa parhaat esille.

Ajatuksena tuo ois haaveissa yms. sellaisissa kehittämisen arvoinen tapa erottaa jyvät akanoista. Joka pelissä on tietty oltava valvoja, siks toi soveltus vain haaveihin, ei treeneihin jossa ikinä ole aikuisia tarpeeksi.

[Valonheitin]

Tuo 2v2 on ihan hyvä idea. Siinä joutuu hieman passiivisemmatkin lapset osallistumaan peliin ja rohkeus haastamiseen kasvaa.

Potkutekniikan harjoittelun aloitusiästä en ole ihan varma, aika vaihtelevia mielipiteitä tuntuu olevan. Olen pitänyt pääpainon kuljetuksessa ja haastoissa. Osalla lapsista on vielä hieman hankalaa ottaa mallinnusta vastaan, mikä on tietenkin hieman hankalaa potkutekniikan opetuksen kannalta.

Oman joukkueen lapsista taitaa tulla hieman poikkeavia Suomifutaajia, sen verran komeita soolomaaleja jo tänä kautena nähty...

[Linkki]

Jos pelaajamassa on tasaista niin arpominen varmaan käy, muuten kannattanee miettiä vähän samantasoisia kavereita pariksi, jotta se pelin taso palvelee molempia.

Linkillä noista siirtymistä, että häviäjä pysyy paikallaan ja voittaja menee eteenpäin. Meneekö tällöin sieltä toisesta reunasta sitten ympäri toiseen reunaan? Muutenhan sinne toiseen reunaan vaan kerääntyy jengiä. Tällöin tosin ei tapahdu tuota petterin viestissä mainittua pelien tasoittumista vaan siirtymiset tuo vain ja ainoastaan taukoa ja vaihtelua.

Sanelin parit tasaisiksi ja kokeilin myös hyvä-heikko-pareja (tässä tuli enemmän 1v1- treeniä ja välillä joukkuekaveri unohtui täysin). Tosiaan viimeiseltä kentältä eteenpäin siirtynyt pari liikkuu taas ensimmäiselle kentälle. Kai nuo kentät voisi ympyrän muotoinen laittaa ja koutsi on keskellä, mutta valvominen saattaa olla hankalaa. En tuota sen syvällisemmin vienyt eteenpäin, kunhan joutui olosuhteiden pakosta improvisoimaan, kun poikia paljon ja yksin vetämässä treenejä. Paras tilanne syntyi, kun jossain kohti huomasi, että pelit olivat todella tasaisia useimmilla kentillä. Sitten pari minuuttia ennen kenttävuoron loppua huuto "MM-finaali, lisäaikaa,  peli tasan!", niin sai vielä hymyt ja voitontahdon esiin. Saa ottaa käyttöön ja jalostaa. Riippuu paljon joukkueesta, toimiiko tuo. Jos tasoeroja paljon, niin sitten täytyy ehkä valmentajan huutaa, että mikä pari menee mihinkin. Nykyään valmennan sen verran vanhempia, että en ole tuota treeniä käyttänyt pitkään aikaan.

[Varalämmittäjä]

Samanmoista pelitapaa voi käyttää missä haluaa. Helpoimmalla sen tekee niin että voittanut nousee yhden ylös ja hävinnyt laskee yhden alas. Ylimmän kentän voittanut jää omalle kentälleen kuten alimman kentän hävinnyt joukkue, muut vaihtaa paikkoja.

[Speirs]

Samanmoista pelitapaa voi käyttää missä haluaa. Helpoimmalla sen tekee niin että voittanut nousee yhden ylös ja hävinnyt laskee yhden alas. Ylimmän kentän voittanut jää omalle kentälleen kuten alimman kentän hävinnyt joukkue, muut vaihtaa paikkoja.

Juuri näin, ja samalla tuosta tulee tavoitteellista, pelkkää yksittäistä ottelua pitempää mestaruuskamppailua, jossa kaikki joukkueet pyrkivät ylöspäin voittopäätyyn ja jäämään sinne mahdollisimman pitkäksi aikaa.

[Stürmer]

Tämä aihe ansaitsee kyllä noston: https://yle.fi/uutiset/3-10507460

Liuta liigapelaajia, huippu-uimari ja SM-tason taitoluistelija – Näin pienestä asuinalueesta kehkeytyi huippu-urheilun hautomo

Lähes kymmenen eri lajien liigatason pelaajaa, kansainvälisen tason huippu-uimari ja taitoluistelun SM-mitalisti ovat lähtöisin pieneltä, muutaman tuhannen asukkaan alueelta Mikkelissä.

- - -

Yle uutisoi tiistaina Mikkelin Rantakylän ihmeestä. Noin 5 000 asukkaan alueelta on ponnahtanut jääkiekon SM-liigaan syksyn aikana kolme liigapelajaa, neljä nuorten maajoukkuepelaajaa ja omien ikäluokkiensa ykköset hiihdossa ja yleisurheilussa.

Liigajäillä pelanneet rantakyläläiset ovat Mikko Kokkonen ja Eetu Randelin Jukureissa sekä Leevi Aaltonen KalPassa. Heidän lisäkseen oman ikäluokkansa maajoukkueryhmään kuuluu KalPaa nykyisin edustava Veikka Hahl. Jasmin ja Jessica Kähärä ovat hallineet omia juniorisarjojaan yleisurheilussa ja hiihdossa. Heidän lisäkseen Rantakylästä on ponnistanut urheilun parrasvaloihin taitoluistelija Lauri Lankila ja Suomen eturivin uimareihin kuuluva Iida Hulkko. Salibandyssa A-nuorten SM-liigaa Jyväskylässä pelaavat Saukkosen sisarukset Miikka ja Meeri. Joensuun Katajan A-pojissa korisukkaa heiluttaa Rantakylän Roy Juuti.

Kaikki ovat Rantakylän kasvatteja ja suurin osa heistä on viettänyt lapsuutensa Orijärven puutaloalueella. 2000-luvun alussa rakennettu alue käsittää 150 omakotitaloa. Asukkaita puutaloalueella on vajaat 500.

- - -

Saukkosen mielestä urheilumenestyksen taustalla on asuinalueen rakenne, joka on lasten kannalta ihanteellinen. Talot alueella ovat keskimääräistä isompia ja lapsia on alueella paljon. – Käytännössä kaikki asuinkadut ovat umpikujia, joiden päässä on kääntöpaikka. Niihin on syntynyt pihapelipaikkoja, joissa lapset ovat voineet höntsäillä turvallisesti ilman pelkoa liikenteestä. Jos auto on tullut, maali on siirretty pois tieltä ja nostettu auton mentyä takaisin paikoilleen.

- - -

– Kaikki kulkureitit suunniteltiin niin, että asukkaat joutuvat kohtaamaan toisensa arkipäivässään. Asukkaat olivat mukana vaikuttamassa tulevaan asuinympäristöönsä. Käytännössä kaavoittajan ja asukkaiden yhteinen kädenjälki näkyy lukemattomina umpikujina. Valtaosa Orijärven 150 omakotitalosta sijaitsee umpikujan varressa. Jokaisen kujan päässä on autojen kääntöpaikka, johon on syntynyt luontainen liikuntapaikka lasten höntsäpeleihin. Myös jätepisteet on sijoiteltu yhteisiksi. – Hieman me pelkäsimme, että syntyy turhia pussinperiä, mutta pelko oli turha, Mikkelin apulaiskaupunginjohtajana kuntaliitoksen jälkeen toiminut Alanen hehkuttaa. – Tämä nuorten menestys, josta Yle nyt uutisoi, lämmittää aivan valtavasti. Ei voisi uskoa, miten paljon.

Matalan kynnyksen virallisten ja epävirallisten lähiliikuntapaikkojen merkitystä ei voi kylliksi korostaa.  Vaikka nämä esimerkit ovat muista lajeista, sama pätee ilman muuta futikseen, joka on toki aina ollut Rantakylässäkin The Laji.

[Parsifal]

Tämä aihe ansaitsee kyllä noston: https://yle.fi/uutiset/3-10507460

Vaikka nämä esimerkit ovat muista lajeista, sama pätee ilman muuta futikseen, joka on toki aina ollut Rantakylässäkin The Laji.

Totta.

MP:n jaliskoulun Eurooppa-liigassakin 1970-luvulla kovimmat väännöt oli aina Rantakylän joukkuetta vastaan.