TURUN PALLOSEURAPerustettu: 24.10.1922
Saavutukset: 8 SM-kultaa, 12 SM-hopeaa, 11 SM-pronssia, 3 Suomen Cup -mestaruutta
Kaudet Suomen pääsarjassa: 72SEURAJOHTOHallituksen puheenjohtaja: Jouko Peräaho
Hallituksen jäsenet: Aimo Moisander, Niklas Österlund, Ari Aho, Janne Siljamäki
Toimitusjohtaja: Jarmo Kähkönen
KAUSI 2017Ei puhettakaan, että viime lauantaistakaan olisi vielä toivuttu, mutta pakkohan uusi topic on saada auki Seuran 95-vuotispäivän kunniaksi.
Kauden 2017 alkajaisiksi ei tarvinnut jännittää täysin kuralla olevaa taloutta (koska talous on enää kuralla vain puoliksi) tai sitä, osallistutaanko sarjaan noin ylipäätään. Muuten mentiin ihan vanhan kaavan mukaan. Eikä kauteen toki ihan paineettomina lähdetty; olihan seurajohto jo useaan otteeseen sanonut tai vähintäänkin vihjailtu, että Ykkösessä ammattimainen panostaminen ei onnistu vuosikaupalla, ja liiganousu oli jo kauan sitten toivottu kauteen 2017. Jos nousu ei onnistu nyt, edessä voi olla toiminnan karsimista ja vielä kurjempia aikoa Ykkösessä.
2000-luvun TPS:n hengessä alkukausi vedettiin tuloksellisesti rehdisti vihkoon ja neljän ottelun jälkeen saldo oli surullismielinen 0-2-2. Siinä vaiheessa päästiin sitten tekemään laskelmia, joiden mukaan mestaruuteen tarvittiin loppukauden aikana niin kovaa tuloskuntoa että harvoin näkee.
Nyt kuitenkin nähtiin. Kauden viimeisten 23 pelin saldo oli melkoisen mykistävä 17-5-1, eli 2,43 pistettä per peli. Aika kuvaavaa on, että jos vielä yksi pistemenetys olisi kauden aikana kääntynyt voitoksi, Seura olisi tehnyt nykymuotoisen Ykkösen yhden kauden piste-ennätyksen. Se olisi ollut tyrmäävän kova suoritus, koska aiemmista ennätystehtailijoista poiketen TPS:llä oli vielä aitoja kirittäjiä. KPV pysyi mestaruustaistelussa mukana melko pitkälle syksyyn ja Honka päätöskierrokselle asti.
Pää avattiin viidennen kierroksen 1-0-kotivoitolla monivuotisesta bogey teamista Jarosta, eikä sen jälkeen paljoa taakse katseltu. Jos aiemmilla kausilla oli aina tullut jossakin vaiheessa ns. hölmö ja tarpeeton pistemenetys (tune. FC Jazz kaudella 2015, KTP kaudella 2016), niin nyt konttaamisesta ei ollut merkkiäkään. Päinvastoin, viime vuosien kokemukset tekivät ilmeisesti tehtävänsä, koska nyt TPS väänsi tiukat tilanteet itselleen edullisiksi. Helppoina esimerkkeinä voi mainita heinäkuun 1-0-kotivoiton Hongasta pahasti varamiehisellä joukkueella, elokuisen lisäajan voittomaalin kaikkea elollista ainesta potkinutta OPS:ää ja täysin vihkoon vetänyttä tuomaria vastaan, nousun 0-2-tappioasemasta tasoihin Kokkolassa, toisen loppuhetkillä varmistuneen OPS-voiton ja tietysti päätöskierroksen nousun tasoihin Honkaa vastaan.
Niin joo, se Honka-peli. Tämän topicin avaaja on vielä näin tuoreeltaan täysin kykenemätön analysoimaan sitä ottelua millään tavalla analyyttisesti. Sen voin sanoa, että Ilari Mettälän tasoitusmaalin aiheuttama tunnemyrsky ei unohdu koskaan. Loputtomalta tuntuneen viimeisen kahdeksanminuuttisen ja lisäajan jälkeinen loppuvihellys antoi sitten hyvityksen monen vuoden patoutumille ja kärsimyksille. Tapiolan rakennustelineiltä kentälle virranneiden mustavalkoisten määrästä voisi päätellä, etten ollut näiden tunteiden kanssa ihan yksin. Ylivoimaisesti upein hetki sinä aikana kun itse olen matseissa käynyt. SM-mitalit ja Suomen Cupin mestaruus olivat upeita kokemuksia, mutta viime lauantaita ei voita mikään. Edes, jumalauta sentään, yksikään kokemani Suomen mestaruus ei pärjää tälle.
Jos nyt edes vähän yrittää perata mestaruuden syitä, niin omalla listalla korkeimmalle nousee harvinaislaatuinen jatkuvuus. Monien satunnaisseuraajien silmissä iso osa TPS:n pelaajistosta voi näyttää täysin anonyymiltä, mutta salaisuus onkin siinä, että iso osa pelaajista tuli joukkueeseen jo 2014-15 täysinä tulokkaina ja on nyt saanut kehittyä (suhteellisen) rauhassa Ykkösessä. Ennen kaikkea se heijastui puolustuspeliin. TPS päästi koko kauden aikana vain 13 maalia. Maltillinen uusiutuminenkaan ei ole ongelma, kun runko on niin hyvin kasassa. Sen osoitti uutena joukkueeseen tullut kanukkiveskari Jonathan Viscosi, joka pienten alkuvaikeuksien jälkeen löysi yhteisen sävelen joukkueen kanssa ja pisti ovet täysin säppiin. TPS päästi enemmän kuin yhden maalin samassa ottelussa vain kaksi kertaa, eli molemmissa vieraspeleissä Kokkolassa, joissa omiin meni kaksi maalia.
Huippuluokan pulustuksen ansiosta TPS:n pelissä oli erittäin hyvä tasapaino. Ei TPS:n voi sanoa olleen mikään tivolijoukkue, vaikka tekikin toiseksi eniten maaleja liigassa. Ennemmin TPS oli stabiili suorittaja. Kun puolustus oli pitävä, peruspeli oli hyvin selkärangassa pitkän yhteisen taustan ansiosta ja materiaali oli Ykkösen tasolle kovaa, maalejakin syntyi. Kauteen mahtui joitain yksittäisiä murskavoittoja, mutta ennemminkin TPS oli todella hyvä ottamaan rutiinilla vaadittavia 1-0-, 2-0- ja 2-1-tyyppisiä voittoja.
Ja vielä: Mika Laurikainen. Häneen pätee omalla kohdallani vähän sama kuin mestaruuden ratkaisseeseen Honka-peliin: mitään järin analyyttistä en pysty sanomaan, mutta haluan vielä joskus nähdä TPS:n pelaavan liigaa Mika Laurikaisen Stadionilla. Seuran historiassa on tolkuton määrä hienoja legendoja, mutta en keksi yhtäkään, joka olisi joutunut niin karmeaan paikkaan kuin Laurikainen ja raahannut valtavalla työllä TPS:n takaisin ylös.
KAKSI KERTAA.PELAAJAT 2017Seuraavat arviot ovat vain allekirjoittaneen omia ja sellaisenaan hyvin poleemisia mielipiteitä, joista saa ja pitää olla eri mieltä.
Jonathan Viscosi: 27 ottelua
Nihkeä alku, mutta kun oppi joukkuekaveriensa tavoille, lyyti alkoi kirjoittaa. Toki oli paljon pelejä, joissa Viscosin ei paljoa tarvinnut tehdä ja muutama virhekin sattui (mm. KPV vieraissa), mutta vastapainoksi nähtiin myös tukku hyviä ja tärkeitä torjuntoja. Ei vähiten päätöskierroksella Espoossa.
----------------------------------------------
Juri Kinnunen: 23(1)/4+2, 2 YC
Noussut parissa vuodessa yhdeksi joukkueen avainhahmoista ja liigavalmiiksi pelaajaksi. TPS:n laitahyökkäämiselle ehkä tärkein yksittäinen pelaaja. Puolustuspeliä ei Ykkösessä ihan joka viikko testattu viimeisen päälle, mikä osaltaan antoi Kinnuselle sauman briljeerata.
Niklas Friberg: 11(9)/0+1, 2 YC
Suurin vahvuus on se, että valtavia heikkouksia ei ole (jos nyt ei suuria plussiakaan), eli erittäin käyttökelpoinen rotaatiopuolustaja Ykköseen. Ei varmaankaan kuulu kovin monen kannattajan ihanneavaukseen, mutta silloin kun Fribergiä on tarvittu, ei toisaalta ole ikinä tarvinnut olla hiukkaakaan huolissaankaan.
Sami Rähmönen: 25/2+2, 2 YC
Ollut Ykkösen kurjuusvuosien aikana epätasaisempi kuin kapteenin, seuraikonin ja kokeneen johtohahmon soisi olevan, mutta vakuuttava tasonnosto tällä kaudella. Rähmösestä ei oikeastaan ole tainnut olla hirveästi puhetta kauden aikana, mutta nyt kun asiaa ajattelee, niin Räpsä oli joukkueen kovimpia ja tasaisimpia läpi kauden.
Miro Tenho: 26/0+1, 1 YC
Oli ajoittain isäntä talossa jo viimeisellä liigakaudella 2014, vaikka TPS oli silloin muuten luvattoman heikko. Kolme vuotta myöhemmin kaveri on Ykköseen aivan suvereeni toppari eikä vieläkään kuin 22-vuotias. Rauhallinen, sijoittuu jatkuvasti oikein ja pelaa hyvin päällä ja jalalla. Suvereeni tällä kaudella.
Rasmus Holma: 22(1)/1+0, 6 YC
Erittäin hyvä kausi Tenhon vieressä, yhdessä muodostavat aika tylyn good cop, bad cop -toppariparin. Holman pallollinen pelaaminen ei välttämättä silmiä hivele, mutta sijoittuminen on hyvää, ja jos vastustajaa ei tarvitse kohdella erityisen kiltisti, Holmaan voi kyllä luottaa.
Otto Schultz: 1(1)/0+0, 0 YC
Minuutit jäivät vähiin, mutta niistä minuuteista 90 oli melkoista glooriaa. Käytännössä kylmiltään muutenkin varamiehisen jengin toppariksi kärkimatsissa kovaa Honkaa vastaan, ja nollapelihän sieltä tuli. Saattoi itse asiassa siksi olla tärkeämpi palanen TPS:n nousussa kuin 117 peliminuutin vastuusta voisi päätellä.
Jami Siirtola: 0(1)/0+0, 0 YC
Pelasi pre-seasonilla hyvin, mutta liigassa oli toistaiseksi tyytyminen yhteen esiintymiseen vaihdosta. 11 minuuttia peliaikaa.
------------------------------------------------------------------
Juho Montola: 4(6)/0+0, 2 YC
Pelasi silloin, kun poissaolojen takia tarvittiin. Ei voi sanoa, etteikö olisi rooliaan täyttänyt, mutta kyllä Montola vielä suht kaukana valmiista paketista on. Ja saa ollakin, kun ikää on vasta 18 vuotta.
Jonni Peräaho: 26/3+1, 3 YC
Avainpelaaja. Pallon kanssa ei todellakaan vakuuta, ja siksi Peräaholle on pakko räätälöidä melko tarkasti rajattu rooli ja vierellä on oltava luotettava, heikkouksia täydentävä pelimies. Mutta se upside: työmoraali ja kyvyt rikkovana pelaajana ovat Ykköseen erittäin hyviä. Itselle tulee tietyllä tavalla mieleen Ander Herrera: keskiverto katsoja ei välttämättä edes kunnolla huomaa, että kaveri on kentällä, mutta jos katsoo vähänkään tarkemmin, niin tajuaa nopeasti Peräahon hoitavan hommansa todella hyvin.
Niklas Blomqvist: 24/1+4, 4 YC
Tämän kauden "grower". Armeija sotki kauden 2016 aika pahasti eikä tämäkään kausi loisteliaasti alkanut, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä tärkeämmäksi Blomqvist nousi. Pallolliset taidot ja monipuolinen yleispelaaminen hyvällä tasolla, mutta raakoja tehoja saisi tulla enemmänkin.
Jani Virtanen: 15(6)/7+7, 1 YC
Joukkueen tärkeimpiä varmasti niin kopissa kuin kentällä. Joukkueen tehokkain, vaikka missasi kuusi peliä eikä ollut edes aina avauksessa. Se kertoo varmaan olennaisen. Onhan tässä jo kymmenen vuotta hoettu, että jos Virtanen pelaisi/olisi pelannut potentiaalinsa ylärajoilla niin Veikkausliigakin olisi voinut käydä pieneksi. Mutta fuck that, meille kyllä kelpaa ja Ykkösen tasolle Jamppa on niin kova pelimanne, ettei juuri millään joukkueella ole moiseen vastausta.
Onni Valakari: 10(3)/6+4, 0 YC
Hankittiin ennen kauden alkua ja sai sääntöviidakon takia pelata vasta heinäkuussa. Kukaan ei varmaan odottanut aika tuntemattomalta pelaajalta mitään ihmeitä, mutta enemmän saatiin kuin ikinä olisi osannut pyytää. Kymmenellä tehopisteellä varmasti joukkueen tehokkain pelaaja minuutteihin nähden. Heiveröinen, mutta peliäly ja pallokosketus on kultaista kamaa. Potentiaalia ulkomaille asti.
Waltteri Peltola: 1(7)/0+0, 1 YC
Viime kauden loukkaantuminen jätti varmaan jälkensä, peliaika jäi aika pieneksi. Pelasi kuitenkin täysin kelvollisella tasolla, kun palveluksia tarvittiin.
Erik Mirel: 0(1)/0+0, 0 YC
Ensimmäinen Seuran paidassa liigaottelussa esiintynyt 2000-luvulla syntynyt pelaaja. Muutama minuutti penkiltä yhdessä matsissa.
------------------------------------------------------------------
Ilari Mettälä: 12(11)/6+0, 0 YC
Nousun varmistaneen maalin takia Mettälällä on ikuinen paikka Seuran folkloressa. Alkukausi meni aika vihkoon loukkaantumisen yms. takia, mutta syksyllä nähtiin kahden vuoden takaista Mettälää. Viisi maalia kuuteen viimeiseen peliin, eli lopulta yksi nousun avainhahmoja. Kun Mettälä tekee maalin, kyseessä on vähän sama homma kuin saisi huispauksessa siepin kiinni: silloin ei hävitä. Syksyn tähti eli uusi Dennis Okaru.
Mika Ääritalo: 19(4)/4+4, 1 YC
Ei jyrää enää nopeudellaan kuten back in the day, mutta on oikea-aikainen ja monilla tavoin laadukas pelaaja. Parhaina päivinään pitelemätön, tosin Ääritalon statuksella niitä parhaita päiviä saisi ehkä Ykkösessä olla pari enemmänkin. Ei silti mitään oikeaa valittamista.
Oskari Jakonen: 20(6)/6+6, 2 YC
Rähmösen ohella niitä runkopelaajia, joista puhutaan vähän, vaikka tasonnosto oli melkoinen. Täytyy itse asiassa myöntää, että itseäkin vähän hätkähdytti kun tsekkasi Jakosen tämän kauden tehot. Vain Virtanen oli suoraan osallisena useammassa TPS:n maalissa kuin Jakonen. Voinemme tulkita, että kehitysharppaus oli iso.
Riku Sjöroos: 8(16)/2+0, 1 YC
Kaudesta 2016 napsaistiin pois kuusi maalia ja melkein 900 peliminuuttia. Vanhat, ikävät piirteet taisivat tehdä paluun. Viimeistely ei ole järin luotettavaa, eikä Sjöroos pystynyt oikein ottamaan johtajuutta pelistä kentällä ollessaan.
Mauro Severino: 0(3)/0+0, 0 YC
Hajaminuutteja pariin otteeseen.
Mikko Hyyrynen: 23/7+5, YC
Ikoni. Legenda. Veistos. Kalju.
KAUSI 2018SopimustilanneMaalivahdit:Jonathan Viscosi (2018) 1.11.2017
Puolustajat:Niklas Friberg (2019) 1.11.2017
Rasmus Holma (2018+1) 1.11.2017
Juri Kinnunen (2018+1) 1.11.2017
Otto Schultz (2018) 1.11.2017
Keskikenttäpelaajat:Niklas Blomqvist (2018+1) 1.11.2017
Jonni Peräaho (2019) 1.11.2017
Juho Montola (2018+1) 1.11.2017
Onni Valakari (2018) 1.11.2017
Erik Mirel (GANT Akatemia)
Roope Läpinen (GANT Akatemia)
Hyökkääjät:Mauro Severino (GANT Akatemia)
Mika Ääritalo (2018)
Riku Sjöroos (2018+1) 1.11.2017
Oskari Jakonen (2019) 1.11.2017
LähtökohdatNiin hienoa kuin nopea paluu Ykköseen (ja naapurin niistäminen karsinnoissa) olisi ollutkin, niin totuushan on, että nyt TPS on noin sata kertaa valmiimpi Veikkausliigaan kuin vuosi sitten ja tuhat kertaa valmiimpi kuin kaksi vuotta sitten. Realismia on tietysti silti se, että ensi kaudella TPS pelaa sarjapaikastaan, eikä tässä vielä lähdetä haihattelemaan ihmeellisiä. Joukkueessa oli/on kuitenkin monia pelaajia, joiden kuuluisi ensi kaudella joka tapauksessa pelata liigaa kehityksensä vuoksi.
Voikin sanoa, että TPS olisi noussut tämän kauden päätteeksi liigaan joka tapauksessa: joko joukkueena tai pelaaja kerrallaan. Kannattajan näkökulmasta ensimmäinen vaihtoehto on aika paljon kivempi. Oli aika odotettavissa, että jos nousua ei tule, joukkue voi levitä pahastikin käsiin.
Ylläolevaa sopimustilannetta ei kannatakaan lähteä kauhistelemaan. Sopimustilanne on luultavasti ollut aikalailla jäissä, kun tulevan kauden sarjatasosta ei ole ollut varmuutta. Uskon, että nykyrungon kanssa on käyty kohtalaisen pitkälle vietyjä keskusteluja, ja täysin mutuna mistään mitään oikeasti tietämättä veikkaan, että TPS lähtee liigaan pitkälti sillä joukkueella, joka voitti Ykkösen. Eiköhän Seura tiedota tilanteesta aika piakkoin ja moni kysymysmerkki poistuu.
Ketkä jäävät? Maalilla Viscosi on kotiutunut hyvin sekä tolppien väliin että joukkueeseen ylipäätään, joten jatkopahvi ei yllättäisi edes vähän alusta. Liiganousu paransi huomattavasti mahdollisuuksia pitää Tenho ja Kinnunen, jotka olivat joka tapauksessa melko varmoja liigapelaajia vuodelle 2018. Rähmösen tilanne on auki, mutta mutupohjalta on aika vaikea nähdä, että ikonin ura ainakaan missään muualla jatkuisi.
Keskikentältä toivon välitöntä jatkolappua ainakin Blomqvistille, Valakarille (jonka optiota ei siis pystytty käyttämään sääntöpykälien takia) ja Virtaselle. Virtasen kohdalla on toki liigatasolla isohkoja kysymysmerkkejä, jotka ovatkin kostautuneet aiemmin, mutta toisaalta myös kiistattomat plussansa, eikä meillä liikaa kokeneita ja liigameritoituneita pelaajia ole.
Hyökkäyksessä Ääritalolla onkin jo voimassaoleva sopimus. Katkolla olevista jatkoa toivon ainakin Jakoselle.
Ketkä lähtevät?Mahdollisimman monelle ikimuistoisia hetkiä tarjonneelle pelaajalle toivoisi tietysti mahdollisuuden liigassa, mutta raakaa realismia on, että joistakin pelaajista tullaan luopumaan, kuten Laurikainenkin ehti jo vahvistaa.
Puolustuksessa isoimmiksi kysymysmerkeiksi nousevat Rasmus Holma ja Niklas Friberg. Holmalla riittää kevyesti Ykköseen, mutta onko liigavauhti liian kovaa ja pallollinen osaaminen liian rajallista? Friberg olisi käytännöllinen lisä jo siksi, että pystyy pelaamaan kaikilla puolustuksen pelipaikoilla, mutta näkeekö Laurikainen tason riittävän pääsarjaan?
Keskikentällä itselleni suurin kysymysmerkki on Jonni Peräaho. Syyt pitkälti samat kuin puolustuksessa Holman kohdalla: Ykkösen tasolle Peräaholla on kiistattomia plussia, mutta liigatasolla rajat voivat jo tulla vastaan. Etenkin, kun TPS tuskin enää liigassa hallitsee suurta osaa peleistään.
Ainoa varma lähtijä on Mikko Hyyrynen, joka lopettaa uransa. Riku Sjöroos kuuluu Holman ja Peräahon tavoin siihen osastoon, jonka tason riittävyys herättää suurimpia epäilyksiä. Jäljelle jäävät siis varmasti Ääritalo ja mutu-todennäköisesti Jakonen ja Mettälä.
Mitä tarvitaan?Fyrkkaa ei todellakaan ole liikaa, eli budjetti tulee varmasti asettamaan rajansa. Selvää kuitenkin on, että pari-kolme liigatason pelaajaa pitäisi jostain keksiä ja fyysisesti rankassa liigassa rinkiin on myös saatava leveyttä. Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että päättyneellä kaudella oli paljon onnea mukana, kun mitään oikeaa loukkaantumiskierrettä ei tullut. Oma ansionsa on varmasti järkevällä harjoittelulla, josta kiitos Laurikaiselle ja Hyyryselle, mutta onnikin on kiistatta ollut myötä.
Itse olen päässäni pyöritellyt, että jokaiselle kenttäpelin osa-alueelle (puolustus, keskikenttä, hyökkäys) olisi tärkeää saada ainakin yksi liigatason lisä. Huutavin tarve on tietysti ykköshyökkääjälle Hyyrysen lopetettua. Lisäksi itse lobbaisin suurimmilla kirjaimilla toppari- ja keskikentän pohjapelaajan hankintaa.
Jos omassa päässäni hahmottelemat jatkosopimuskuviot pitävät vähänkään paikkansa, ihanneavaus olisi jotain tämäntyyppistä:
Hyökkääjä
Ääritalo - Virtanen/Valakari - Laituri
Blomqvist - Kutospaikka
Kinnunen-Toppari-Tenho-Rähmönen
Viscosi
Itse en ole kuullut mitään konkreettisia huhuja mahdollisista ulkopuolelta tulevista nimistä, joten niillä spekulointi on tässä vaiheessa täyttä fantasiamanagerointia. Se on tiedossa, että liigapelaajista nykyjoukkueissaan eivät jatka esim. Ville Koskimaa, Jani Lyyski ja Tommy Wirtanen. Näistä nimistä eniten itseäni sytyttäisi Koskimaa, mutta kuten sanottua, tämä on täyttä spekulaatiota. Laurikaisen mukaan hankinnat ulkomailta ovat myös mahdollisia. Itselle kelpaisi mainiosti yksi tai kaksi nuorta, kehityskelpoista pelaajaa, joista saisi kelpo vahvistuksia Veikkausliigaan ja unelmatilanteessa jonain päivänä siirtokorvauksen.
Tilanne on kuitenkin siitä mukava, ettei joukkuetta tarvitse lähteä mullistamaan, vaan uskon peruspalikoiden pysyvän kasassa. Lähtökohdat ovat siis nousijajoukkueeksi kohtalaisen hyvät, vaikka rahat ovat tottakai rajalliset.
Ensimmäinen ja ainoa tavoite ensi kaudelle tulee tietenkin olemaan se, että 33 sarjapistettä saadaan kasaan. Hampaiden kiristelyäkin on varmasti luvassa, mutta on tämä silti ihan saatanan upeaa. Muutama vuosi sitten ei olisi ikinä uskonut, että pelkkä liigapaikka voi tuntua näin hyvälle.
Mode-edit: logo lisätty
