Captain Hastings
 Poissa
|
 |
Vastaus #25 : 30.10.2017 klo 15:57:56 |
|
Woland ehti jo tarjota oman mainion avauksensa pelaaja-arvioineen, mutta julkaistaan perinteiset omat tuntemukset myös.
Varoitus: Voi sisältää kirjoitus- ja asiavirheitä.
Kausi tarjosi kannattajille tunneskaalojen ääripäitä. Vitutusta, turhautumista, epäuskoa, pessimismiä, optimismia, tyytyväisyyttä ja riemua. Talous, pelaajaliikenne sekä nuorien pelaajien edesottamukset ovat tuottaneet palstallekin runsaasti tekstiä. Lopputulemana seitsemäs sija oli joukkueelta asiallinen suoritus kauden päätteeksi.
* lähti kesken kauden
** saapui kesken kauden
Maalivahdit
Antonio Reguero 33 ottelua – Kokenut espanjalainen oli suvereeni ykkösmaalivahti, kun nuoremmasta kilpailijasta Ricardosta päätettiin luopua. Ääntään säästelemätön Reguero oli puolustuksen tukipilareita ja lukko, johon voi luottaa. Reaktiot edelleen huippuluokkaa ja lahjoja tulee harvakseltaan. Pelasi kaikki pelit ennen kuin toiseksi viimeisessä kotiottelussa otettiin loppuminuuteilla vaihtoon, jotta saatiin täysin kotimainen kokoonpano hetkeksi ja Kankaalle debyytti. Ilmeisen hyvin viihtynyt Rovaniemellä, joten nimmari uudessa paperissa tyydyttäisi.
Juhani Kangas (1vaihdosta sisään) – Nuoren kakkosvahdin osa on epäkiitollinen, kun pelejä ei vain edustuksessa tule. Tällä sesongilla myös reissut jäivät kakkosveskalla vähiin, kun Malinen säästösyistä halusi vain kenttäpelaajia mukaan. Ensi minuutit kuitenkin tuli vyölle ja varmasti hyvää oppia tulee harjoituskentälle kokeneelta Reguerolta. Kankaan tasosta on vaikea sanoa yhtään mitään, koska se mitataan lopulta vasta sitten jos hän joskus säännöllisesti RoPS:n avauksessa pelaa.
Kenttäpelaajat
Anselmi Nurmela 29(5) ottelua, 1 maali, 1 syöttö – Tuli AC Oulusta talvella rotaatiorooliin keskikentälle ja puolustukseen. Sai paljon lunta niskaan kevään peleistä osin aiheesta ja osin aiheetta. Aika pian valtasi paikan avauksesta eikä siitä luopunut. Myös kannattajakunnan mielipiteet sulivat kevätauringossa. Nuorisomaajoukkueissa vakituisesti esiintynyt Anselmi sai isänsä tapaan suurta vastuuta erikoistilanteiden antajana. Avausmaalikin syntyi suorasta vapaapotkusta. Pikku-Nure ei ole yhtä räiskyvä persoona kuin isänsä, mutta oiva pelaaja tässäkin on kehittymässä. Toivottavasti jatkoa sorvataan.
Lassi Järvenpää 20(6), 1 maali – Edelliskaudella puolen tusinaa peliä lainalla pelannut Järvenpää kiinnitettiin parin vuoden sopparilla. Alkuun ei oikein kulkenut oikeana pakkina ja jokunen maalikin meni ainakin osaksi Lassin piikkiin. Sitten pelasi välillä keskikentällä osittain pakon sanelemana. Tekipä siinä myös uran ensimmäisen veikkausliigamaalin kotona Lahden verkkoon. Myös loukkaantumiset vaivasivat ja kausi oli hänen osaltaan hyvin rikkonainen. Loppukaudesta vastuuta tuli vähän siellä sun täällä, kun pelasi pakkina oikealla ja vasemmalla sekä laiturina ja taisi myös keskustassakin piipahtaa. Järvenpää ei loista millään osa-alueella, mutta on tarpeeksi hyvä kaikessa pelatakseen luottopelaajana veikkausliigaa. Sopimus jatkuu.
Juuso Hämäläinen 29 ottelua – Tuntuu, että Hämäläinen olisi pelannut veikkausliigaa vaikka kuinka kauan. Ikää miehellä on kuitenkin pian vaivaiset 24-vuotta. Hämäläinen pelasi suhteellisen hämäläismäisen kauden, tasaista pelaamista illasta toiseen, välillä joku karkea virhekin, mutta pääosin luotettavasti. Pelin avaaminen sujuu mukavasti, ehkä pientä ripausta ilkeyttä toivoisin Juusolle. Huhut veivät miestä vahvasti muualle, mutta fiksuna kaverina päätti jatkaa uraansa Rovaniemellä metsästäen samalla RoPS-uran avausmaalia.
Ivan Tatomirovic 27 ottelua, 2 maalia, 1 syöttö – Kannattajien iloksi aivan kauden kynnyksellä julkistettiin Ivan Tatomirovicin kauden kattava sopimus. Edelliskaudella HJK:ssa palloillut serbi toi mukanaan roppakaupalla uskottavuutta ja kokemusta nuoreen joukkueeseen. Ivan oli ehdottomasti kovaluisin RoPS-toppareista ja hyvänä pääpelaajana toi uhkaa myös erikoistilanteisiin. Vaikka kausi päättyikin Ivanin osalta erikoiseen episodiin pelaajakäytävällä ja sitä seuranneeseen pelikieltoon, niin oli ehdottomasti hyvä hankinta. Ura jatkuu sipsisaarilla.
Leo Väisänen 22(3) ottelua, 1 maali – Talvella pelaajavaihto Klubin ja RoPS:n välillä vei maajoukkueeseen nousseen, keskuskentän suosikin Juha Pirisen Helsinkiin ja vastaavasti paluupostissa tuli topparilupaus Leo Väisänen. Koko preseason meni telakalla, joten Leo oli todellinen arvoitus kauteen lähdettäessä. Pelasi aluksi oikeana puolustajana hieman hapuillen. Välillä vakuutti ja välillä oli peura ajovaloissa meininki. Stunttasi myös topparina silloin tällöin pärjäten sillä tontilla paremmin. Kauteen mahtui pari reilun kuukauden mittaista huilia, jotka näkyivät aina miehen palatessa takaisin hapuiluna. Loppukaudesta pelasi Ivanin pelikiellon aikana ehyitä peräkkäisiä pelejä topparina ja onnistui mielestäni hyvin. Väisänen on sellainen unelmavävyn oloinen pelaaja, joka tekee pyyteettömästi hommansa eikä tee itsestään numeroa. Pelaavuus selkeä vahvuus. Jatkaa RoPS:ssa.
Eerik Kantola (2) ottelua – Paikalliseen nuoriso-osastoon kuuluva Eerik pääsi pelaamaan reippaat 50 minuuttia. Peruspelaamista, kehitettävää löytyy vielä joka osa-alueella.
Juho Hyvärinen 18(3) ottelua, 1 maali – Suomen cupissa talvella esitti nuoreksi mieheksi aivan lupaavia otteita vasempana puolustajana. Kauden alkaessa luotettiin kokeneempaan Addyyn, mutta hänen poistuttuaan oli Juhon aikaa näyttää osaamistaan. Otti loistavasti pelipaikkansa haltuun. Alkuun Juho höntyili ja yli pelasi tilanteita, mutta kun pelejä sai enemmän alle, löytyi itseluottamus ja rohkeus omaan tekemiseen. Vakuuttava läpimurtokausi, potentiaalia riittää kansainvälisillekin kentille. Jatkaa kehittymistään Rovaniemellä.
David Addy* 15 ottelua, 1 maali, 2 syöttöä - Ghanalainen vasen puolustaja ilmestyi napapiirille pari viikkoa ennen veikkausliigakauden alkua. Meritoitunut pakki oli alkuun kohmeessa, mutta pian eritoten pallollinen osaaminen nousi esiin. Mies osallistui pelipaikaltaan vahvasti pelin rakenteluun ja pallon kanssa hänellä oli mukavasti malttia ja silmää. Puolustussuuntaan oli välillä kiirettä, mutta pääasiallisesti Addy täytti vahvistuksen kriteerit. Kemissä pelatun derbyn jälkeen alkoi huhuilu miehen viimeisestä pelistä ja pian vahvistettiinkin hänen pätkäsopparinsa loppuneen. Syksyllä haikaili ilmeisesti takaisin, mutta Juho oli jo sementoitunut vasemmaksi puolustajaksi. Siispä päätyi FC Rigaan.
Antti Okkonen 25 ottelua – Joukkueen kapteeni on todella isossa ja tärkeässä osassa ohjaamassa joukkuetta pelin keskiöstä keskikentältä. Tekee isosti töitä, rauhoittaa sekä ohjaa kanssapelaajia. Jalalla ei joka paikkaan ehdi, mutta silmä toimii moitteetta. Hieman vaivat sotkivat tätäkin sesonkia, mutta aina kunnossa ollessaan ehdoton avainpelaaja. Teki hiljattain jatkosopimuksen.
Charlie Trafford* 6 ottelua, 1 maali, 1 syöttö – Jo aiemmin veikkausliigasta tuttu keskikenttäjyrä Charlie Trafford saapui heinäkuun puolivälissä vahvistamaan RoPS:n menetyksiä kokenutta pelaajapakkaa. Kannattajakuntaa miellyttänyt hankinta pelasi rosoisella tyylillään vain puolen tusinaa peliä, kunnes skotlantilaisen Inverness´n rahakkaampi sopimustarjous houkutteli miehen ylämaille. Harmittavan lyhyeksi jäi kanadalaisen visiitti ja kulisseissa käytiin ilmeisesti melkoista vääntöä, jotta kaikki osapuolet(lue RoPS) olivat tyytyväisiä.
Nathaniel Will** 12(1), 1 maali, 2 syöttöä – Traffordin vaihtaessa pikaisesti maisemaa, kammettiin sisään rutinoitunut hollantilainen Nathaniel Will. Aiemmin hollannin sarjoissa pelannut Will löysi paikkansa keskikentältä ja paikkasi Traffordin lähdön enemmän kuin hyvin. Teki kovasti töitä, pallo pysyi jalassa mukavasti ja syötöt napsuivat kohdalleen. Vaikutti todelliselta joukkuepelaajalta. Palaa varmasti isiensä maille yhtä eksoottista kokemusta rikkaampana.
Sani Kaita 11(5), 1 maali – ”Keskikentän makelele-tyyppinen pelaaja, joka on RoPS:lle samanlainen mahdollisuus, kun Taiwo oli HJK:lle”. Suunnilleen em. tapaan Malinen tarinoi Kaitan saadessa sopimuksen. Huopatossuissa hiihdellyt Kaita oli jotain aivan muuta. Liekö hyvä seuramies, kun reissuissa oli aina mukana. Mitään annettavaa ei kuitenkaan kentällä ollut. Matka jatkuu.
Timo Stavitski 29(5), 2 maalia, 5 syöttöä – Junnumaajoukkueita kolunnut Stavitski tuli ottamaan uralleen uusia askelia napapiirille. Väläytteli hieman cupin peleissä samoin kuin veikkausliigassakin, kunnes pikku hiljaa jokin loksahti paikoilleen ja Timo alkoi olla alituinen uhka vastustajien puolustuksille. Erityisesti Inter-peli Rovaniemellä oli totaalista dominointia. Otteet kentällä houkuttelivat kykyjenetsijöitäkin railoon. Timolla on edelleen potentiaalia kehittyä ja tulla kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi. Sopimus jatkuu, ellei joku lyö hilloa tiskiin.
Aapo Heikkilä (2) ottelua, 1 syöttö – Aapon kausi meni kuntoutusosastolla. Harmi sinänsä, sillä peliaikaa olisi varmasti tullut kunnossa ollessaan. Pääsi kahteen viimeiseen peliin pelaamaan jonkun minuutin ja alusti hienolla syötöllään HJK-pelin voittomaalin. Jatko auki.
Jarkko Luiro (1) – Vähän samanlainen tarina kuin Simpalla joskus. Alasarjoissa verkko heiluu, mutta matka veikkausliigapelaajaksi on vielä pitkä. Pitkäjänteistä työtä vaatii, jotta kehitysharppauksia ottaisi. Sopimus taitaa jatkua.
Eetu Muinonen 31(2), 3 maalia, 3syöttöä – Jokapaikan höylä Muinonen pelasi tällä kaudella enimmäkseen keskikentän keskisektorilla. Jaksaa olla aktiivinen ja omaa pelisilmää ja on pallon kanssakin suhteellisen näppärä. Tällä kaudella Edu olisi voinut voittaa seuran sisäisen maalintekijätilaston helpostikin, mutta gorillalauma olkapäillä teki tämän mahdottomaksi. Ei kantamallakaan sisään, ennen kuin Kuopiossa räväytti lisäajalla kimmokkeen kautta tasoituksen. Heti seuraavaan peliin kaksi nyyttiä lisää. Maalinteko on itseluottamuksesta kiinni pitkälti. Monikäyttöinen ja luotettava pelaaja, jonka ura jatkuu RoPS-paidassa.
Saku Ylätupa* 17(2) ottelua, 3 maalia, 1 syöttö – Yksi Suomen lupaavimmista offensiivisista pelaajista saatiin houkuteltua koko kauden lainalle HJK:sta. Pallon kanssa taitava Ylätupa olikin hyvä vahvistus kärjen alapuolelle. Heti toisessa ottelussaan Ylätupa säväytti tekemällä kaksi hienoa maalia VPS:n verkkoon. Välillä, nuorille pelaajille tyypillisesti, Ylätupa oli hyvin näkymätön ja vastustajien fyysisyys oli pelaajalle iso haaste. Pelaajan potentiaali tuli kuitenkin selväksi RoPS-paidassa, niinpä HJK kutsuikin pelaajansa takaisin heinäkuussa ja lähes saman tien matka jatkui maineikkaan Amsterdamin Ajaxin organisaatioon. Hienoa huomata RoPS:n kykenevän houkuttelemaan tällaisia talentteja, vaikka kyseessä olikin vain laina.
Pyry Hannola* (2) – Lupaava poika pääsi ottamaan ensi askeleet veikkausliigassa ennen siirtymistään Midtjyllandin akatemiaan. Mielenkiintoista seurata pojan kehitystä jatkossakin.
Lassi Lappalainen** 13(4), 4 maalia, 2 syöttöä – Ylätuvan poistuessa pysyi HJK-lainojen määrä vakiona Lappalaisen tultua loppukauden lainalle. Nopea ja kohtalainen viimeistelijä pelasi mukavasti ja sai otteillaan maksavan yleisön kaipaamaan lainanjatkoa ensikaudellekin. Jää nähtäväksi palaako vielä RoPS:an.
Cem Felek* 11(8 vaihdosta sisään) ottelua – Testijakson päätteeksi sopimuksen saanut Cem Felek saapui Rovaniemelle kovin odotuksin. Tarkoitus oli vahvistaa palloseuran vasenta laitaa erityisesti hyökkäyssuuntaan. Pallon kanssa näppärän oloinen Felek vaikutti kuitenkin pelaavan yksilönä joukkueen sisällä eikä minkäänlaista pelillistä kemiaa tuntunut joukkuekavereiden kanssa olevan. Peliaika oli vähäistä ja ilmeisesti terveyden kanssa oli omat huolensa. Niinpä mies lähti hoitamaan itsensä kuntoon Saksaan heinäkuussa ja sen koommin ei ole jannusta kuulunut.
“Mota” Pablo Ignacio Gonzalez Reyes** 12(9) – Chileläinen “kikkara” saapui kesken kauden. Peli tuntuma oli heikko, samoin kuntopuoli vaikutti huonolta. Näki joulupukin ja ensilumen, hienoa hänelle. Kentällä ei sen sijaan ollut mitään annettavaa ehkä em. syistä. Jäi mietityttämään oliko edes Chilestä, kun mielikuva kyseisen maan pelaajista on aivan toisenlainen. Hyvin olisi pärjätty ilmankin tätä hankintaa.
Robert Taylor* 10(2) ottelua, 3 maalia, 1 syöttö – Edelliskauden komeetan valmistautuminen kauteen oli rikkonainen, kun umpilisäke piti operoida ja lisäksi ylirasitustila pakotti kuukauden huilille jo kolmen kierroksen jälkeen. Liekö hajanainen harjoituskausi ja taustalla muhinut siirto vieneet parhaan terän Taylorin otteista, joten ihan parasta ei mieheltä nähty. AIK lunasti miehen itselleen kesken sesongin ja palloseura sai ilmeisen mukavan korvauksen. Todella hienon jakson mies vietti Rovaniemellä. Toivottavasti nihkeästi alkanut kansainvälinen urakin lähtee vielä nousukiitoon.
Emeka Friday Eze* 21 ottelua, 7 maalia, 2 syöttöä – Ihastuttanut ja vihastuttanut hiomaton vol.2 oli pitkästä aikaa hyvä löytö kärkimieheksi. Haahuili välillä ympäri kenttää ja itsekkäästi kuskaili palloa menetykseen saakka, mutta vastapainoksiksi röyhkeällä fyysisellä preesensillä ja asiallisilla henkilökohtaisilla taidoilla teki paljon hyviäkin juttuja. Seitsemän maalia oli hyvä näyttö, joka riitti lopulta nopeaan ja yllättäväänkin siirtoon Itävallan pääsarjaan Sturm Grazin riveihin. RoPS tarjosi miehelle jatkoa, mutta tähän täkyyn Eze ei valitettavasti tarttunut. Harmi sinänsä sillä veikkausliiga olisi varmasti tarjonnut hyvän ympäristön hioa tämän timantin särmiä entisestään ja kukaties kiven arvokin olisi kohonnut paremmaksi.
Simo Roiha 29(8 vaihdosta sisään), 6 maalia, 1 syöttö – Hyvä paluu Simpalta veikkausliigaan, väliin jääneen edelliskauden jälkeen. Pelasi laiturina enimmäkseen, kunnes Ezen poistuttua pääsi kärkeen. Laiturina ei edelleenkään oikein toimi ja kärkipelaajana ei pitäisi olla veikkausliigajoukkueen ykköskärki. Tekee kovasti töitä ja himon maalintekoon aistii kauas. Ehdottomasti hyödyllinen pelaaja joukkueelle. Osoitti HJK:a vastaan, että erikoistilanteiden antaminenkin käyttää mukavasti. Jatkaa RoPS-pelaajana.
Sakari Tukiainen 26(20), 3 maalia, 1 syöttö – Talvella tullessaan oli hyvin mielenkiintoinen hankinta. Onko takavuosien kakkosen maaliruisku marinoitunut Viron pääsarjassa veikkausliigan maaliruiskuksi. No ei ollut. Työteliäs kaveri, joka ei kuitenkaan toimi targetkärkenä eikä pysty luomaan itselleen maalintekopaikkoja á la Borre tai jopa Eze. Yhden kosketuksen viimeistelijänä boksissa voisi toimia, kuten HJK-pelissä. Omaa kokoa voittaa keskipalloja ja hakeutuu paikkoihin, joista maaleja voisi tehdä. Palloseuran kauden pelityyli kaipaisi kärjeltäkin enemmän panosta pelinrakenteluun ja siihen Tuksulla ei ollut paljon annettavaa. Kokeilee ilmeisesti siipiään jatkossa muualla.
Glenn Gabriel** (3) ottelua – Ezen lähdettyä ei seura ehtinyt oikein lähtöä paikata. Kun David Addy ei itse päässyt palaamaan Rovaniemelle, antoi hän vahvat suositukset lankomiehestään. Tämä rapala nieltiin kunnolla ja Gabriel kiinnitettiin loppukaudeksi. Kolmosessa verkko heilui, mutta liigatasolle aivan turistijamppa. Ei mitään käyttöä, nämäkin eurot olisi voinut jättää käyttämättä. Heihei.
Valmennus
Juha Malinen - Varmasti hankala kausi valmentajalle useine erikoisine käänteineen mm. pelaajarintamalla. Teki kuitenkin loistavaa työtä hinaamalla joukkueen keskikastiin vaikeuksista huolimatta. Pelaajahankinnoissa Malisella on muutama sokeita pisteitä joihin hän ajoittain haksahtaa. Hyvä pelaajien kehittäjä jatkaa uraansa alle 21-v. maajoukkueessa, johon luulisi sopivan erinomaisesti. Ehkä Malinen kaipaisi joukkuetta, jolla taisteltaisiin realistisesti mitaleista. Tietäessään, että tämä ei välttämättä ole Rovaniemellä ensi kaudellakaan realismia, oli helppo tarttua tarjottuun majupestiin. Isot kiitokset kuitenkin Maliselle ajastaan Rovaniemellä ja tsemppiä uusiin haasteisiin.
Offseason vaikuttaa jälleen mielenkiintoiselta. Valmentajan nimi on vielä avoinna ja samoin pelaajatilanne. Niva kertoili, että palloseuraan on kovasti imua. Toivoa sopii, että rekrytoinnit menevät nappiin. Elämme jännittäviä aikoja. Pari kuukautta eteenpäin niin ollaan paljon viisaampia. Sinisellä sydämellä kohti tulevia haasteita.
|
Äänestys
