Eipä tuo nyt kovin erikoinen ongelma ole, ihan normaalia liiketoimintaa ja liiketoiminnan suunnittelua. Toki tässä on se ero ns. normaalimpiin toimialoihin, että hankalampaa palkata "kiireapulaisia" tai uutta porukkaa kesken vuoden sen perusteella miten asiakkaila tulee rahaa sisään.
Miun näkemyksen mukaan sie itsekin tuon kommentin perusteella ymmärrät, että ei tuossa nyt aivan samojen lainalaisuuksien asiasta ole kyse. Toimintaa ei voi suhteuttaa nopeasti, koska oleellisesti kaikki tuloksentekijät, erityisesti pelaajat ovat tietyssä mielessä sanottuna
johtajia eivätkä perusduunareita - jos yrittää maksaa niille vain vähän, lomauttaa, irtisanoa tms. niin toiminta menee ihan vituiksi heti ja samalla siinä menee myös vaikka miten pitkälle tulevaisuus vituiksi mainehaitan takia.
Lisäksi liigan ja liiton asettamien ehtojen nojalla aika moni asia on nolla tai yksi. Ei voi pelata liigassa vain vähän. Ei voi osallistua kilpailullisiin sarjoihin vain osittain. Ei voi hoitaa lisenssiasioita vain vähän sinnepäin -
ainakaan laajasti, totta kai pikku sluibailusta löytyy esimerkkejä.
Eli sekä henkilöstön, sarjaan osallistumisen että lisenssiehtojen osalta ei voi lähteä vähän säästelemään sieltä täältä. Jos sarjaan päättää osallistua, niin se on koko vuoden realiteetit määrittävä päätös, ja itse asiassa jos normaali rangaistuskäytäntö on voimassa, niin kesken kauden tuosta venkoilu aiheuttaa moniksi tuleviksi vuosiksikin ongelmia.
Lisäksi väliaikaisiksi oletettujen kassakriisien ratkominen on ihan erilaista puuhaa. Syklisillä aloilla toimivilla teollisuusfirmoilla on mahdollisuus yrittää järjestellä lyhyen ajan, miksi pitkänkin ajan rahoitustaan.
Rahoituslaitoksilla on yleensä, aivan syvimpiä lamakausia lukuun ottamatta, ainakin vähän luottoa firmoihin ja neuvotteluissa voi yrittää perustella, että kyllä näitä tuotteita taas kohta joku ostaa, sitten on kassavirtaakin. Ja rahoittaja voi ajatella, että onhan noilla tuo realisoitava tuotantopääoma, joku saman alan pulju sen ostaa pois kuleksimasta, jos firma kippaa.
Mutta miettikäähän nyt rehellisesti, miten luotettava rahoitusneuvottelujen kumppani on suomalainen kassakriisissä oleva urheilujoukkue. Tälläkin vuosituhannella niin monta laakia on mennyt nurin, että tämä varmasti muuttaa neuvottelut ihan erilaisiksi. Pelaajia ja vastaavia hyödykkeitä ei oikein voi käyttää vakuutena, joillakin seuroilla on sitten ihan oikeaakin omaisuutta, mutta ei sitä nyt voi verrata teollisuusfirman pääomaan.
Lisäksi normaali firma voi yrittää paikata vajeitaan osakeanneilla. Menee sitten kaupaksi, jos osakkeita ostavat ihmiset luottavat. Myös futisjoukkue voi yrittää antia ja tiedämme, että näin todellisuudessa tehdäänkin. Mutta tilanne on taas ostajan kannalta ihan eri.
Jalkapalloon sijoittaja, ainakin perusfani - namusedillä on vähän eri lainalaisuudet - tietää aika tasan tarkkaan, että Suomen nykyhetken realiteeteilla futisseura ei koskaan tuota mitään
rahallista takaisin, rahat ovat hyvää hyvyyttään annettavaa tukea, menetetyt, Kankkulan kaivossa, sinne sujahtivat, huis. Aivan eri maailman lainalaisuudet ovat tässäkin.
Jalkapallotuotekin on erilainen. Fyysisiä tuotteita ja myös softaa voi aina yrittää myydä ja ihmiset ainakin ensimmäisistä ajattelevat, että niillä on jokin arvo itsessään - tämä on muuten miun mielestä väärin ja kyse on englanniksi
sunken cost fallacyn sukulaisesta, mutta ei mennä siihen. Sen sijaan jalkapallotuotteen arvo punnitaan kauden aikanakin joka kerta uudestaan: yleisöä ehkä tulee, ja koskaan ei oikein tiedä, miksi ne nyt hylkäsivät joukkueen, vaikka kaikki yritettiin tehdä sen eteen, että niin ei kävisi.
Miun mielestä nämä erot ovat niin syvällisiä, että puhutaan käytännössä eri maailmoista toimintaympäristöinä.
Joukkueet varmasti tarvitsevat lisää talousosaamista, mutta ei se nyt voi sentään olla liikkeenjohdon oppien teoreettista soveltamista tilanteessa, jossa toimintaympäristö on aivan eri. Fiksu kaveri osaa ottaa huomioon sekä aiemman osaamisensa että erilaisen ympäristön. Sellaisia tarvitaan, tietysti.
Siksipä budjettia varmaan kannattaisi tehdä realistisin tuloarvioin: sponssit, muu liiketoiminta + katsojien tuomat tulot aikaisempien vuosien (inhorealististen) toteumien perusteella. Niin ei tulisi sitä persnettoa joka vuosi.
Taloudenhoidon suhteen voi tosiaan ottaa tiukat tavoitteet, mutta silloin täytyy hyväksyä, että voi käydä myös niin, että tie johtaa Ykköseen, sieltä Kakkoseen ja ilman välitöntä toivoa paluusta. Voi mennä koko seura nurinkin, jos havaitaan, että urheilulliset tavoitteet ja taloudenpito eivät voi kohdata millään sarjatasolla. Osa yleisöstä ei selvästikään hyväksy tuota diiliä, koska äänestää jaloillaan, vaikka kumminkin edelleen joukkue pelasi liigassa ja siellä nyt meni vähän huonommin.
Tuo siis ei ollut pelkästään mikään palopuhe taloudenhoitoa vastaan, vaan siinä vain alleviivattiin elimellisisti toisiinsa liittyvät vaihtoehdot. Jos seura ei koskaan saa ottaa riskiä tai kärsiä taloudellisia tappioita toiminnassaan, niin täytyy hyväksyä myös siinä mukana mahdollisesti tulevat sarjatason vaihtumiset, kiinnostuksen hiipumiset ja muut.
Mistäs me sitä paitsi tiedämme, oliko se 1800 täysin väärin asetettu tavoite kauden suunnittelussa?
Täällä porukka surkuttelee joukkueen rahatilannetta. Olkaappa huomenna sitten tukemassa taas rakasta seuraanne ja
Haaaa, tulikin yhtäkkiä mieleen. Joko junnujoukkueen tukiarpa on arvottu? Pitääkö voitot tarkistaa jostakin itse? Menikö koko judanssi jo ohitse?
Sivuhuomiona vielä tämä vanha juttu, palasi mieleen:
Pelashan se Kusti RoPSissa aikoinaan vanhaan hyvään aikaan 90-luvulla, Zeddyn kanssa dominoivat keskikenttää.
Mie vähän verestin muistia ja palasihan miulle mieleen vaikka mitä juttuja siitä vuoden 1992 tienoiden joukkueesta! Tai ei ehkä vaikka mitä, mutta pari pelaajaa tuli väkevinä muistikuvina taas pinnalle. Oli tosiaan Törnvall ja lisäksi Vasilij Karatajev ja hirmuisen kokoinen Anders Eriksson.
Keitähän kaikkia vuoden 2018 joukkueesta muistellaan 25 vuoden jälkeen? Ensin pitäisi toki saada pelaajat tietoon nykyhetkessä, että voisi myöhemmin muistaa.
Äänestys
