- Ensiksi Muurista ja Kankkusta on turha laittaa samalle viivalle koska toinen on meritoitunut valmentaja ja toinen ottaa vasta ensi askeliaan sillä saralla.
- En tiedä mitä tarkoitat sitoutuneilla pelaajilla kun puhutaan liigasta (tiedätkö itsekään?)
- Mitä nämä junnuissa menestymään tottuneet pelaajat ovat? Yksi muualta kerätyn joukkueen SM-mitali?
- Ei ole turhaa. Pelasimme viime kesänä vuoden 2017 Veikkausiigaa, emme vuoden 1998. En puhunut uratilastoista, kuten ehkä olisit pystynyt päättelemään. Vertailu on sikälinkin oikeutetumpaa, sillä molemmat tekivät duuniaan samassa organisaatiossa.
- Tiedän. Ja niin tietää moni muukin. Sitoutuminen ammattilaisliigassa tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita: onko ensi kauden työpaikka uhattuna tippumisen myötä, onko kiinnostusta muissa joukkueissa kaikesta huolimatta, päättyisikö ura joka tapauksessa pian, odottaako läpimurto ja paikat (tällä kertaa positiivisessa valossa) ensi kaudella muissa jengeissä jos verkko heiluu, jne.
Uskon kyllä, että kaikki lähtökohtaisesti suhtautuivat positiivisesti jengiin ja halusivat että pysyy liigassa, mutta kuinka paljon? Ja kuinka paljon heidän viime kauden lopun otteilla on merkitystä heidän omaan uraansa jatkossa? Esim. Väyrysen, Mäkelän, Forssellin ja Maanojan tulevaisuus jatkuu niin halutessaan vielä pääsarjassa, mutta yhdenkään noista ei olisi varmastikaan enää meillä, vaikka oltaisiin säilyttykin - ehkä Forssellia lukuunottamatta, joka sai ryhdistäydyttyä loppua kohti. Olen aina ollut sitä mieltä niin katsojana kuin jonkinlaisena koutsinakin, että vaikeuksien edessä kentälle ne, joilla on eniten menetettävää/saavutettavaa, jos nyt jotenkin pärjää mukana. Tahto tekee paljon - josta esimerkkinä esimerkiksi Andbergin ja Jyryn nousu, kun saivat vihdoin näytönpaikan, Erikssonin kelvolliset, edellisvuodesta parantuneet otteet kun sai Maanojan onnellisen loukkaantumisen myötä paikan takaisin ja Halmeen loppukauden orastavassa nousussa esittämät otteet, jolla nousi (jälleen) joukkueen tosiasialliseksi kapteeniksi ja moraalinpitäjäksi kentällä ohi totaalisesti loppukaudesta flopanneen Väyrysen (Väyrysestä en ole ihan varma, etteikö hän jostain tuntemattomasta syystä jopa toivonut tippumista, niin surkeasti pelasi).
Sitoutuminen ei katso ikää, mutta juuri sen hetkistä tilannetta se katsoo. Esimerkiksi Muurisen tilanne oli se, että osoitti jo kauden aikana, että oli sitoutunut vain omaan tekemiseensä, ei joukkueen kokonaisvaltaiseen menestymiseen. Sitten kauden jälkeen kun kertoi, kuinka paljon kannattajat olivat menneet ihon alle, voin hyvin kuvitella, että fiilis oli suorastaan antipatiainen seuraa kohtaan, eikä silloin tee parasta jälkeä (tästä on omakohtaisia kokemuksia, sekä urheilusta että duunielämästä, vierestä katsottuja, kannattajana havainnoituja ja omia).
- Vaikka junnut ovat junnuja ja miehet ovat miehiä, niin on eri asia pelata voittavassa joukkueessa kuin häviävässä. Olen täysin vakuuttunut, että vaikka olisi laitettu koko viimekauden A-junnujengi vahvistettuna liigassa pelaavilla sen alkupeärisillä pelaajilla viimeinen n. kuukauden ajaksi, tulos ei olisi voinut olla ainakaan huonompi. Toki siinäkään ei olisi ollut mitään järkeä, mutta siihen suuntaan. Enkä ymmärrä painotusta "muualta kerätyn" - ammattilaisurheilujengit ovat aina muualta kerättyjä.
Näin.