Keskustelun edistämiseksi heitän muutaman tärpin, millä "pitkää palloa" kenties voisi perustella noin 10 pelin otannalla.
Junnujen pelaamisestä en mitään tiedä, mutta en näe mitään syytä miksi siellä haluttaisiin pelata samalla tavalla kuin vahvuutensa maksimoivassa edustuksessa joka pelaa vain tuloksesta.
-Ero koti- ja vieraskentällä on keskimäärin valtava, käytettävissä olevat neliöt laskien. Maaleissa laskettuna keskimäärin yli yksi tehty maali enemmän kotipeleissä.
-Myrtsi on lentokenttä ja se suosii pelaajatyyppiä Vili Lankinen / Matias Pyysalo.
-Lankinen on tuon joukkueen tärkein yksittäinen pelajaa hyökkäyspelaamisen osalta. Juoksee ohi kenestä vaan tässä sarjassa, syöttää, ohittaa, viimeistelee, taistelee palloja takaisin omille.
-Joukkueen maalikuningas Lehtonen on pärjännyt paremmin peleissä, joissa on päässyt juoksemaan linjan taakse. Kaksinkamppailuissa pärjää heikommin parempia jengejä vastaan ja
liikekin on välillä kovin laiskan oloista jos ei maalitilannetta ole näköpiirissä
-Kun käytettävissä on Kolsin kaltaisen syöttövalikoiman omaava pelaaja, puolustuksen puhkovia syöttöjä tulee monta per peli. Ilman häntä homma on tietty vaikeampaa kuten tänään. Silti pari läpiajoa.
-Joukkue on kärjestä terävä, mutta materiaaliltaan äärimmäisen kapea. Käytännössä minuutit ovat jakaantuneet noin 15 pelaajalle ja satunnaisille vaihtopelaajille jämiä.
-Edellisestä johtuen varsinkin toisella jaksolla on välillä alkanut väsy painaa, mutta vaihtoja on tehty vain pakon edessä tiukoissa peleissä. Aikaisin ratkenneissa sitten enemmän.
-Keskikentän keskustan pelaajia on ydinryhmässä käytännössä kolme, joista usein yksi on vielä tuurannut topparina joten hyvin vähän vaihtoehtoja. Näistäkin Pykälä-Aho ei ole mikään pallotaituri.
-Osin edellisestä johtuen ryhmitys on usein ollut pallollisena jotain 4-2-4 tyyppistä, jossa Kolsin ja kulloisenkin aisankantajansa täytettävänä on ollut melkoinen määrä kenttäaluetta.
-Puolustajien rajallinen pallollinen taito on tullut vastaan parempien joukkueiden prässätessä monella pelaajalla ylhäältä (EsPa, TiPS, jopa HPS), mikä on sitten johtanut tähän roiskimisefektiin
kun keskustassakaan ei ole juuri ollut pelaajia kelle pelata ja etäisyydet pitkiä.
-Puolustus ei ole järin fyysinen ja sitä Kolmosen kokemustakaan ei ole mitenkään merkittävästi. Parempi kun pallo ei pyöri oman maalin lähellä.
-Pienemmillä kentillä on kyllä nähty sitä pallonpyöritystäkin, mutta samalla välillä melkoisia hasarditilanteita omassa päässä väärään kohtaan sattuneen heikon suorituksen jälkeen
Mieleen tulee vaikkapa POHU-pelin alkuvaihe vieraissa, vaikka lopputulos oli lopulta murskajaiset.
Drakon heitti mielenkiintoisen... Miten kotona ja miten viereissa? Mikä tarpeeksi kunnianhimoista? Tolla materiaalilla kolmosessa voisi tehdä muutakin kun se että toppari räiskii 30m syöttöjä. Masentavaa edes keskustella nähdyn perusteella että miten pitäisi pelata jos kahden poikittaisen toppari toppari syötön jälkeen roiskastaan pitkä. Onko todella niin että VJS junnut pelaa noin?