FC EspooPerustettu: 1989
Lyhennys: FCE
Kaupunki: Espoo
Puheenjohtaja: Juha Luusua
Vastuuvalmentaja: Ilir Zeneli
2.Valmentaja: Antti Ruonala
MV-valmentaja: Marko Frantsi
Fysiikkavalmennus: Jukka Haarala
Sarjataso: Kakkonen
Kotikenttä: Leppävaaran stadion, kapasiteetti n. 5000 (joista katettuja 2800)
kotisivut:
http://www.fcespoo.fi/joukkueet/edustusjoukkue-miehet/fb:
https://www.facebook.com/fcespoo?fref=ts (1892 tyk.)
twitter:
https://twitter.com/FCEspoo_Edustus (316 seuraajaa)
Kausi 2017 numeroina:- Ottelut sarjassa: 22
- 7-4-11, 25 pts
- Kakkosen B-lohkon sija 9.
- FCE v.2017 kausitopicin sijoitusveikkauksen mediaani: 7.
- Pistekeskiarvo ~1,13
- Maaliero +2
- FCE:n 2.div yleisökeskiarvo vuonna 2017: 169 katsojaa, kasvua edelliseen kauteen: 9%
TOP-maalintekijät:
1. Janne Paukkonen, 11 maalia
2. Samuli Heiska, 8 maalia
3. Valdrin Raschica, 6 maalia
FC Espoon avaus voitokkaassa KäPa-ottelussa
Kausi 2017FC Espoon valmistautuminen kauteen 2017 pääsi lähtemään varsin hyvistä lähtökohdista liikkeelle, sillä valmennuksen ja pelaajiston suhteen oli paljon jatkumoa. Sopimustilanne oli jo joulukuussa erinomainen, sillä edelliskauden vahvasta joukkueesta jatkosopimukset sorvattiin mm. mv-duolle Louhivaara & McLean. Nuorista Sairalle, Koholle, Leinoselle ja Järvelälle. Lisäksi hyökkääjistä Heiska, Paukkonen ja Pokela allekirjoittivat sopparit, samoin joukkueen kapteeni Saastamoinen. Yhteensä FC Espoolla oli ennen vuodenvaihdetta pelaajasopimukset jo 17:n pelaajan kanssa. Ennen joulua Espoo ehti käydä hakemassa testimiehillä sekoitetulla joukkueella 0-9 hoonauksen sittemmin Veikkausliigaan nousseelta FC Hongalta.
Vuoden 2017 puolella pelaajistossa tapahtui jonkin verran muutoksia; upeasti edelliskaudella esiintyneet Saira ja Koho vaihtoivat maisemaa. Saira liiga-HIFK:hon ja Koho jenkkeihin. A-junioreiden maalipyssy Bledar Kelmendi ja vikkelä pakki Meysam Hajizadeh nostettiin vahvemmin edarin matkaan sopimusten kera. Lisäksi Kohon tilalle keskikentälle hankittiin Gnistanista Santtu Toiviainen. Helmikuussa erittäin nuorekkaaseen FC Espooseen saatiin myös kokeneita jatkossopparin solmijoita Keisasen, K.Louhiston, Vaitomaan ja Nummisen muodossa. Treenimatsi-tulokset vaihtelivat suuresti. Prseasonille mahtui mm. 0-4 tappio Klubi 04:lle, 2-3 tappio Kiffenille ja 0-1 tappio Gnistanille. Voittoja tuli mm. 5-0 Kiffen-revanssista, 2-1 3.div TiPS:stä ja 4-1 PKKU:sta. Viimeisenä tunnelman nostattajana sinipaidat solmivat sopparin mm. Alanian pääsarjassa pelanneen Valdrin Rashican kanssa.
Sarjapelien osalta kausi sai kirjaimellisesti liukkaan lähdön, kun takatalvi yllätti autoilijoiden lisäksi myös suomifutis-väen pelaajineen ja tuomareineen kaikkineen. Kauden avauspeli SalPaa vastaan peruttiin TN1:llä rankan lumisateen vuoksi. Uusintayritys vieraissa legendaarista Tampere Unitedia vastaan jatkui niinikään liukkaasti, mutta tällä kertaa peliesityksen valossa. TamU:n runsaslukuinen kotiyleisö Sinikaartin kera joutui pettymään, kun FC Espoo haki komean 3-1 voiton! Seuraavaksi TamUakin menestyksekkäämmän historian omaava Porin FC Jazz saapui Leppävaaraan putoamisen jälkimainingeissa pienentyneen pelaajabudjetin kanssa ja joutui niinikään nöyrtymään FC Espoolle lukemin 2-1. Ottelun loppu oli melkoista selviytymistaistelua Lindholmin punaisen kortin myötä, mutta sinipaidat kesti. Tässä vaiheessa näytti vielä todella hyvältä. Uudet pelaajat olivat tulleet ryminällä sisään, Rashica tuntui olevan täysin pitelemätön 1v1 tilanteissa, Toiviainen rytmitti peliä upeasti keskikentällä ja junioriosasto a'la Leinonen, Lahtinen, Assehnoun pelasivat ennakkoluulottomasti ja korkeala tasolla.
Kauden ensimmäisen tappion FCE koki kolmannessa pelissään, kun KäPa oli selvästi vahvempi kotikentällään 3-0 numeroin. Kauden toisesta kotipelistä Espoo haki 2-2 tasatuloksen lohkon voittanutta Viikinkejä vastaan. Espoolla tuli heti alukaudesta useita ikäviä loukkaantumisia mm. Saastamoisen, Heiskan ja Paukkosen muodossa ja Pokelan inttikuviot pitivät miestä ymmärtääkseni poissa viheriöiltä. Monen sattuman summan kautta heikot tulokset seurasivat toisiaan ja etenkin kesäkuun alun viime hetkien upean vierasvoiton sarjakärki TPV:stä vaihtuminen katkeraan 1-2 tappioon oli henkisesti varmasti kova paikka.
21.6-19.8. välisenä aikana pelatuista yhdeksästä ottelusta FC Espoo onnistui hankkimaan ainoastaan kuusi pistettä; kotivoiton KäPasta, sekä tasurit EsPan, TamU:n ja Viikinkien kanssa. Tämä ei seurajohdolle riittänyt, vaan Vasse-Godenhjelm duo vapautettiin tehtävistään ja tilalle nostettiin vastuuvalmentajaksi A-junioreissa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Ilir Zeneli. Avukseen Zeneli sai FCE C-junioreiden Antti Ruonalan. Samassa ajassa pelaajistossa oli tapahtunut muutoksia. Remu Jokirinne oli siirtynyt NuPS:iin, ja sinipaitoihin oli hankittu kokenut liigapelaaja Jaakko Lepola, sekä futsalguru Arber Istrefi, jolla myös futiksen puolelta aiempaa kokemusta FC Espoosta 1.divariaikana löytyi. Myöhemmin syyskuussa joukkueeseen hankittiin PK-35:ttä liigassa edelliskaudella edustanut toppari Ojembe.
Uuden valmennustiimin alkutaival oli varsin haastava, ja kolme perättäistä tappiota TPV:lle, NuPS:lle ja MuSa:lle tarkoittivat sitä, että viimeiset kolme peliä olisi melkeinpä pakko voittaa, jotta sarjapaikan uusiminen tapahtuisi. Joukkue näytti huikeaa venymiskykyä voittamalla kauden 3.viimeisessä pelissään kärkipäässä keikkuneen SalPan vieraissa 2-3. Kauden viimeinen kotipeli oli jo täyttä dominanssia paikallisvastustaja EsPaa vastaan ja 8-0 voitto ei jättänyt ketään katsojaa kylmäksi. Suurinumeroinen voitto tiesi myös sitä, että jopa pienimaalinen häviö olisi riittänyt Peimaria vastaan säilyttämään sarjapaikan. Sinipaidat jatkoivat kuitenkin kaasu pohjassa maaliin asti, ja voittivat päätöspelissään Peimari Unitedin peräti 6-0. Näin todella vaikea kausi sai kuitenkin FC Espoon osalta onnellisen lopun.
Kausi 2018 - Voittavan sinisen baletin paluu?FC Espoon miesten edustusjoukkue aloittaa valmistautumisen kauteen 2018
Katsastustilaisuudet käynnistää uuden kauden.
FC Espoon miesten edustusjoukkue aloittaa valmistautumisen kauteen 2018 tällä viikolla. Ensimmäiset harjoitukset järjestetään huomenna tiistaina, jossa katsastetaan uusia pelaajia. Pelaajat, jotka haluavat tulla mukaan edustuksen katsastustilaisuuksiin, tulee ottaa yhteyttä vastuuvalmentaja Ilir Zeneliin ja sopia tarkemmin harjoitusten aikatauluista.
Koko valmennustiimi odottaa malttamattomana uuden kauden alkamista: "On mahtavaa päästä vihdoin aloittamaan uusi kausi. Meillä tulee olemaan mielenkiintoinen joukkue ensi kaudella, varmasti kokemusta ja nuorta innokkuuttaa. Tärkein kriteeri on kuitenkin, että olet valmis sitoutumaan ja antamaan kaikkesi joukkueen eteen. Uskon, että joukkueessa tulee olemaan vaihtuvuutta jonkin verran verrattuna viime kauden joukkueeseen, mutta jokaisen uuden pelaajan on tuotava lisäarvoa joukkueeseen", toteaa edustuksen vastuuvalmentaja Ilir Zeneli.
Edustusjoukkueen valmennustiimin ylimenokauteen on kuulunut paljon suunnittelutyötä, pelaajakartoitusta sekä valmennus- ja taustatiimin valmistelua. Ilir ja edustuksen toinen valmentaja Antti Ruonala viettivät mm. viime viikonlopun FC Espoon pelaajakehitysleirillä A- ja B-poikien kanssa. Ilir oli tyytyväinen näkemäänsä: " Erittäin onnistunut viikonloppu, joka sisälsi paljon keskustelua jalkapallosta ja FC Espoosta niin pelaajien, harjoitusten kuin videopalaverienkin osalta. Meillä on hyvä tulevaisuus edessämme, mutta toki tulee muistaa, että jokapäiväisen tekemisen tulee olla huipputasoa joka päivä, jotta kehittyminen jatkuu."
PuPun siirtohuhut 2018:Matias Sauramaa (ei seuraa viime kaudella, HJK/Klubi 04) --> FC Espoo **
Valdrin Rashica FCE --> liiga/ykkönen **
Peik Salminen FCE --> FCE/2 **
Aaro Vaitomaa FCE --> FCE/2 **
Kasperi Kylmänen FCE --> FCE/2 tai LePa **
Alaeddin Alaeddine Legirus --> FCE *
Pyry Korhonen Legirus --> FCE *
LohkospekulaatioB-lohko:
MuSa
FC Jazz
HJS Akatemia
KaaPo
SalPa
BK-46
GrIFK
FC Honka/Akatemia
FC EspooFC Kiffen
KäPa
HIFK/2
B-lohko vaikuttaa lähtökohtaisesti varsin tasaiselta. Lohkossa ei ole resurssien puolesta ketään ylivertaista ylikylän jengiä. Lohkosta löytyy sen sijaan useita pitkäaikaisia 2.divaria kolunnutta nippua mallia SalPa, BK-46, KäPa, MuSa ja Kiffen. Sitten on siipiään ylempänäkin tasaisin väliajoin kokeilleita joukkueita, jotka kuitenkin tämänhetkisten resurssien puolesta ovat lähempänä 2.divaritasoa (GrIFK & Jazz). Honka/Akatemia hyötyy varmasti edarinsa liigastatuksesta ja Akatemian riveissä tullaan varmasti kauden aikana näkemään tälle tasolle varsin laadukkaita pelimiehiä. HIFK/2:n menneen kauden pelaajamateriaali kestää varmasti jonkintasoisen vertailun muihin kakkosen joukkueisiin, mutta kysymys kuuluu, poimiiko edustus-HIFK 2.jengistä hintalaatusuhteeltaan laadukkaita nuorempia pelaajia edariin? Entä tekevätkö esim. Ville Taulon tai Mikko Halmeen kaltaiset divarijyrät paluuta edariin? HJS on erittäin mielenkiintoinen nousijajoukkue ja onnistunee keräämään Hämeenlinnan lähialueilta varsin iskukykyisen joukkueen Kakkoseen. Kaurialan stadion on myös ehdoton away-reissukohde, mikäli HJS siellä kotipelinsä pelaa (muistot divariajoilta FC Hämeenlinnaa vastaan vahvoina
). KaaPo on myös seura, jolta löytyy pitkä historia Kakkosen tasolta.
Erittäin alustavasti tarkasteltuna tasaisen kuuloinen lohko, jossa lievät lohkon ennakkosuosikit voisivat olla GrIFK, BK-46 ja MuSa. Granin uskon säilyttävän nykyisen pelaajarunkonsa hyvin. MuSa on ollut jo useamman kauden ajan erittäin lähellä nousua, ja BK-46 saattaa hyötyä EIF:n tukalasta taloustilanteesta. Yllätysmahdollisuus on kuitenkin usealla joukkueella olemassa. Pääkaupunkiseudun siirtomarkkinat ratkaisevat tänäkin vuonna paljon, kun puhutaan joukkueiden keskenäisistä voimasuhteista.
FC Espoon kannattajatoimintaFC Espoo yhdisti kovaäänisen kolmikon
Oli kyseessä Kakkosen paikallispeli aurinkoisessa Leppävaarassa tai Nelosen merkityksetön vierasottelu vesisateessa, FC Espoon eri joukkueiden pelaajat saivat nauttia kannustuksesta läpi kauden 2017.
Juha-Pekka Mannisenmäki arvelee todistaneensa kalenterivuoden aikana paikan päällä noin kahdeksankymmentä Sinisen baletin ottelua, eivätkä Jiri Oldenburgin tai Niklas Vauhkosen saldot juurikaan kalpene tämän rinnalla.
Kakkosta pelaavan edustuksen kamppailujen lisäksi trio oli tuttu näky miesten kakkosjoukkueen, A- ja B-juniorien sekä naisten edustuksen otteluissa. Lisäksi he kävivät seurayhteisöön kuuluvan Leppävaaran Pallon edustusjoukkueen peleissä.
Kolmikko on viettänyt parin viime vuoden aikana lukemattoman määrän tunteja yhdessä, vaikka eivät tunteneetkaan toisiaan vielä muutama vuosi sitten. Vahvan siteen muodostamiseksi riittivät lopulta yksi jalkapalloseura sekä yhteinen kiinnostus kannattajakulttuuria kohtaan.
Sattumien kautta Sinisiksi
Oldenburgin rakkaus leppävaaralaiseen jalkapalloon syntyi jo nuorena poikana, kun hän kävi katsomassa LePan otteluita. FC Espoon edustuksen synnyttyä hän jatkoi matseissa käymistä, mutta muutto lähiseudulta katkaisi suhteen lähes vuosikymmeneksi.
– En käynyt moneen vuoteen peleissä, mutta kaudella 2014 innostuin taas, ja hankin kausikortin, Oldenburg muistelee.
Vuosi 2014 oli myös Mannisenmäelle käänteentekevä. Hän kertoo huomanneensa eräänä iltana teksti-TV:tä katsellessaan, että FC Espoo pelaa kotiottelunsa läheisellä Leppävaaran stadionilla.
– Menin sinne ihan huvikseni katsomaan, miltä meininki näytti. Katsoin ensimmäiset pelit aidan takaa, Mannisenmäki kertoo.
– Minulla oli aluksi ennakkoluuloja esimerkiksi pelin tasosta, mutta huomasin pelin edetessä siirtyneeni FC Espoon puolelle. Kun Jussi Tolonen torjui pilkun, siitä se sitten lähti.
Kakkosen kausi 2014 meni FC Espoolta aivan penkin alle, ja jojomaineen saavuttanut edustusjoukkue tippui sarjatasoa alemmas voitettuaan vain kaksi ottelua. Putoaminen Kakkosesta oli koitunut kohtaloksi myös kaudella 2012, jolloin seuran kannattajaryhmä Gate A2 oli vielä voimissaan. Ryhmä hajosi myöhemmin, mutta Vauhkonen jäi katsomoon.
– Jäin sinne yksin kannustamaan. En luovuttanut, vaan ajattelin, että joku päivä tänne tulee muitakin ihmisiä.
Tuleva kausi mielessä
Kaiken kaikkiaan lähes satakunta ottelua kaudessa on komea määrä, ja kolmikko on luonnollisesti tehnyt uhrauksia päästäkseen mahdollisimman moneen peliin. Oldenburg myöntää joutuneensa tinkimään vierasreissuista, jotka ovat suurimmaksi osaksi jääneet Mannisenmäen ja Vauhkosen vastuulle.
Muilla paikkakunnilla on Mannisenmäen mukaan usein kuviteltu melun perusteella, että FC Espoolla on kymmenpäinen kannattajalauma – ääntä miehistä lähtee.
– Emme ymmärrä, miksi kolme jannua pitää laittaa eri katsomonosiin kuin muut katsojat. Välillä joudumme yksin toiselle puolelle kenttää, ja loput katsojat ovat meitä vastapäätä. Järjestysmiesten toimesta on tullut kovaakin kohtelua, Oldenburg pohtii.
Edustusjoukkueen kausi 2017 päättyi helpotukseen, kun varsin todennäköiseltä vaikuttanut putoaminen Kakkosesta vältettiin mainion loppukauden ansiosta. Kannattajille kauden kohokohta oli kuitenkin nousukarsinnan myötä sinetöitynyt kakkosjoukkueen nousu Nelosesta Kolmoseen.
– Edarin kauden päätös oli hieno, mutta nousu on aina nousu. Ensi kaudelle on isot odotukset, kun meillä on joukkueet Kakkosessa ja Kolmosessa. Tämä sesonki oli aika rankka: kävimme katsomassa kaikki A- ja B-junnujen SM-karsintamatsit, ja väsymys alkoi vähän painamaan jo keväällä, Oldenburg sanoo muiden kompatessa.
FC Espoo ei pelaa Suomen Cupin lohkovaiheessa, joten kannattajat joutuvat odottelemaan seuraavia tosipelejä vielä pitkään. Espoolaisten urheiluseurojen onneksi muutkin lajit, kuten futsal, jääkiekko ja koripallo kiinnostavat kolmikkoa, joten paikallisella urheilulla on paikkansa miesten arjessa myös talvella.
Lisäksi Mannisenmäki huomauttaa, että lepokin on tervetullutta futistäytteisen kesän ja syksyn jälkeen. Myös kannattaminen vaatii veronsa.
– Olisihan se optimaalista, jos viikossa olisi yksi matsi, ei kolmea, Oldenburg päättää nauraen.