Täällä seuraamme Argentiinan matkaa kohti finaalitappiota
Myyttinen Albiceleste. Argentiinassa jalkapalloon suhtaudutaan luonnollisesti erittäin intohimoisesti. Argentiinassa rakastetaan lajia ja ennen kaikkea sankaritarinoita lajin sisällä. Maan lähihistoria jalkapallon osalta kulminoituu yhteen nimeen: Legendaariseen, myyttiseen, jumalhahmon aseman saavuttaneeseen Diego Armando Maradonaan. Voidaan puhua aikakaudesta ennen Maradonaa, aikakaudesta Maradonan peliuran aikana ja aikakaudesta Maradonan jälkeen. Suuri Diego teki suuria tekoja Meksikon MM-kisoissa 1986 ja johdatti maansa historian toiseen maailmanmestaruuteen. Ensimmäinen oli tullut kotikisoissa kahdeksan vuotta aikaisemmin Mario Kempesin johdolla.
Vielä suuremman (valheellisen) myytin mukaan Maradona johdatti joukkueensa mestaruuteen
yksin, vaikka tulitukea tuli muulta joukkueelta tehojen muodossa niin lohkovaiheessa, jatkopelien ensimmäisessä ottelussa kuin finaalissakin, yhtään väheksymättä Maradonan suurtekoja maalien muodossa Englantia ja Belgiaa vastaan puolivälierissä ja välierissä.
Argentiina eteni vielä 1990-kisoissa finaaliin Diegon johdolla, mutta hävisi Saksalle. Maradonan huippuvuosien jälkeinen aikakausi alkoi Batistutan johdolla kahdella voitetulla Copa American mestaruudella vuosina 1991 ja 1993. Jälkimmäisen mestaruuden jälkeen Albiceleste ei ole poistunut yhdestäkään aikuistentason arvoturnauksesta mestarina, vaikka onkin pelannut sen jälkeen viidesti arvokisojen finaalissa (2004, 2007, 2015 & 2016 Copa America, 2014 MM-kisat).
Henkinen taakka on finaalitappioiden, odotusarvon ja menestyspaineiden myötä kasvanut suureksi gorillaksi koko kansakunnan jalkapalloilullisen identiteetin harteille. Argentiinan kannattajat ovat ikään kuin odottaneet uutta messiasta, joka toisi heille sen suurimman ilon, eli mestaruuden. Argentiinalaisen jalkapalloilun identiteetti onkin kehittynyt ja keskittynyt liiaksi yksilökeskeisten sankaritarinoiden luomiseen kollektiivisen ja kokonaisvaltaisen joukkuepelaamisen ihannoimisen ja rakentamisen sijaan. Diego Latorre, Ariel Ortega, Marcelo Callardo, Franco di Santo, Juan Roman Riquelme, Pablo Aimar, Andres D’Alessandro, Javier Saviola, Carlos Marinelli, Carlos Tevez, Sergio Agüero, Ezequiel Lavezzi, Lionel Messi… Jokaista edellä mainituista on uransa jossain vaiheessa tituleerattu ’uudeksi Maradonaksi’. Uutta Maradonaa ei ole eikä koskaan tule, kuten ei uutta Messiäkään.
Luonnollisesti sitten joskus, kun Argentiina seuraavan kerran jonkin turnauksen voittaa, tullaan hyökkäyspään johtavaa pelaajaa tituleeraamaan uudeksi messiaaksi, on se pelaaja sitten Messi, Dybala tai joku muu. Kuitenkin voittaakseen täytyy Albicelesten saada kollektiivinen joukkuepelaaminen kuntoon, sillä nykyfutiksessa huippuyksilöllä tai parilla harvoin voitetaan mitään, vaikka kyseessä olisi kuinka taitava yksilö tahansa. Pelillisen kollektiivisen pelaamisen tulee olla kunnossa puolustus- ja hyökkäyssuuntaan. Ratkaisuvoimaa tehoissa vaaditaan laajalta rintamalta, sillä liiaksi yhden yksilön tehojen ja ratkaisujen varassa olevan joukkueen on laadukkaasti ja järkevästi puolustavan vastustajan helppo pelata tehottomaksi etenkin, jos ratkaisuyksilölle sattuu heikompi päivä. Kun joukkueen suorittaminen on voimakkaasti riippuvaista yksilöstä ja sen päivän kunnosta, todennäköisyydet menestyksen saavuttamiselle laskevat.
Pelillisten elementtien lisäksi mestaruuden saavuttaminen vaatii muutakin: Joukkueella pitää olla henkistä vahvuutta ja onnea. Argentiinan finaalivastustajat vuosina 2014-2016, Saksa ja Chile, ovat olleet Albicelesteä edellä jokaisen elementin osalta. Pelillisesti Argentiina oli Saksaa vastaan 2014 finaalissa varsin tasoissa hyvin pitkään, mutta epäonnistui omissa ratkaisupaikoissaan sekä varsinaisella peliajalla että jatkoajalla. Vaihtopelaaja Götzen onnistuminen ja Argentiinan vastaavan eli Palacion epäonnistuminen tekopaikastaan jatkoajalla kuvaa Saksan ratkaisuvoiman laajuutta (ja Argentiinan vastaavan kapeutta), josta saatiin osoituksia koko turnauksen ajan. Müller teki viisi osumaa, Kroos, Hummels, Klose ja Götze kukin kaksi.
Argentiinalla neljä maalia lohkovaiheessa tehneen Messin takana oli hiljaista: Higuaín iski puolivälierissä turnauksen ainoan osumansa, Di María neljännesvälierissä ja loukkaantui tuttuun tapaansa taas pian sen jälkeen, Agüero oli puolikuntoinen koko turnauksen, joten mitä pidemmälle turnaus eteni, sitä enemmän kaikki katseet Albicelesten hyökkäyspään tapahtumien ja tehojen suhteen kääntyivät Messiin. Ratkaisuvoiman laajuus, onni ja henkinen vahvuus tekivät lopulta tarvittavan eron mestaruuden voittaneen Saksan ja hopealle jääneen Argentiinan välille.
Chile vuosina 2014-2016 pelasi poikkeuksellista hyökkäysvoittoista energistä jalkapalloa, josta osoituksina historiankirjoihin jää kaksi voitettua Copa American mestaruutta kesinä 2015 ja 2016. Molemmat finaalit päättyivät rangaistuspotkuihin, joissa Chilen henkinen vahvuus ratkaisi finaalit joukkueen eduksi. Kesän 2015 kotiturnauksessa Chile oli pelillisestikin Argentiinaa edellä.
Kesän 2016 turnauksessa Chilen pelillinen kehityskaari osoitti jo alaspäin, kun taas Argentiina pelasi kyseisen turnauksen lohkovaiheessa ja pudotuspeleissä ennen finaalia pelillisesti parasta jalkapalloaan sitten vuoden 2012. Finaaliin Albiceleste antoi kuitenkin jo kättelyssä jälleen henkisen edun vastustajalle edellisten kesien tappioiden myötä. Puolikuntoinen Di María, läpiajon sössinyt Higuaín ja penkitetty Agüero tarkoittivat jälleen sitä, että kaikki lepäsi Messin varassa aivan liiaksi finaalissa Chileä vastaan. Kirppu pelasikin pelillisesti toistaiseksi uransa parhaan arvokisafinaalin luoden kuljetuksillaan, vapareillaan ja syötöillään lukuisia tekopaikkoja joukkuetovereilleen. Valitettavasti joukkue ei vastannut huutoon, Messi ei roolissaan itse päässyt tekopaikoille ja ottelu eteni jälleen rangaistuspotkukilpailuun, jossa Kirppu itse symbolisesti epäonnistui (Biglian ohella) paikassa, jossa hänen olisi pitänyt onnistua. Edellisen vuoden finaalissa Messi oli joukkueen ainoa onnistuja pilkkukisassa, joten kohtalo näytti ironista hymyään Kirpulle ja Albicelestelle jälleen kerran.
Kesän 2015 Copa American mestaruuden myötä Chilen nykyinen sukupolvi oli saavuttanut jo haluamansa eikä sillä siten ollut mitään hävittävää kesän 2016 finaalissa. Kahtena edellisenä kesänä arvokisafinaalin hävinneen Argentiinan puolestaan oli pakko voittaa tai joukkue lytättäisiin jälleen kerran.
’Tämän sukupolven on pakko voittaa jotain’ puhuttiin sekä Albicelesten joukkueen ympärillä että sen sisällä. Kun joukkue ajattelee voittamista ja halua voittaa niin paljon että siitä tulee pakkomielle, todennäköisyys voittamiselle laskee ja siten voittaminen vaikeutuu. Henkinen etu siirtyy vastustajalle. Ihanteellisessa tilanteessa edellisten kesien tappiot voisi kääntää henkiseksi voimavaraksi, näläksi, jotka siivittävät joukkueen ja yksilöt joukkueen sisällä entistä parempiin suorituksiin pieniin marginaaleihin ratkeavissa otteluissa, tässä tapauksessa finaaleissa. Tai sitten tappiot voi kääntää pakkomielteeksi voittamiselle, taakaksi ja negatiivisuuden kierteeksi, joiden myötä joukkue menee ratkaisuhetkillä lukkoon eikä pysty edes normaalisuorituksiin saati poikkeuksellisiin tekoihin. Jälkimmäinen tila on vaivannut Argentiinaa finaaleissa poikkeuksetta viimeisen reilun vuosikymmenen ajan.
Summattuna: Kun jalkapalloilullisesti marginaalit ovat pienet finaalijoukkueiden välillä, kuten ne ovat olleet kaikissa finaaleissa 2014-2016, nousevat henkiset tekijät (Copa American finaalit 2015-2016), ratkaisuvoiman laajuus (MM-finaali 2014) ja onni/sattuma (esim. Messi epäonnistui 2016 finaalissa pilkulta, kun muut Bigliaa lukuun ottamatta onnistuivat, kun taas kesän 2015 finaalissa Kirppu onnistui muiden epäonnistuessa) ratkaiseviksi tekijöiksi voittajan ja häviäjän välille.
***
Kuten moni varmasti pani merkille, oli Argentiinalla suuria vaikeuksia ylipäätään selvitä ensi kesän MM-kisoihin. Mutta miksi? Ensinnäkin Etelä-Amerikan karsinnoissa kaikilla muillakin Brasiliaa lukuun ottamatta oli vaikeuksia enemmän tai vähemmän, mikä kertoo toisaalta karsintojen haastavuudesta ja kovasta varsin tasaväkisestä kilpailusta, mutta myös tiettyjen maiden jalkapalloilullisesta tilasta ja elinkaaresta. Chile ei selvinnyt kisoihin, mikä alleviivaa sen nykysukupolven ja -joukkueen tulleen pelillisesti elinkaarensa päähän. Kovassa nosteessa jo pidemmän aikaa ollut Peru selvisi kisoihin, kuten myös tasaisen perusvarmaa tulosta viime vuodet tehneet Uruguay ja Kolumbia.
Chilen tapaan myös Argentiinan nykyinen Messin, Mascheranon, Agüeron, Higuaínin, Di Marían ja kumppaneiden johtama sukupolvi on tullut sekä henkisesti, pelillisesti että projektillisesti tiensä päähän. Se pelasi lisäaikaa itselleen yhden arvokisan verran selviämällä kisoihin viimeisessä karsintapelissään, mutta sille olisi aivan hyvin voinut käydä kuten monelle menestykseen tottuneelle jalkapallomaalle eli Chilelle, Hollannille ja Italialle kävi. Hollannilta, Italialta ja Chileltä puuttui se, joka Argentiinalla oli: Lionel Messi. Messi poikkeuksellisuudellaan pidentää projektien elinkaaria sekä seurajoukkueessaan että maajoukkueessa, vaikka joukkue noin muuten olisi jo vaihdoksen tarpeessa ideoiltaan ja materiaaliltaan. Messi kantoi joukkueensa MM-kisoihin niin yksin kuin se nykyjalkapallossa on vain mahdollista.
Jos tarkastellaan Argentiinan joukkueen tilaa syksystä 2015 alkaneiden karsintojen ajalta, voidaan huomata myös eräs merkittävä yksityiskohta, jonka vuoksi Albiceleste oli niinkin suurissa vaikeuksissa karsinnoissa: Joukkue vaihtoi kahdesti valmentajaa karsintojen aikana. Tata Martino lähti kesän 2016 finaalitappion jälkeen, tilalle tullut Bauza laitettiin vaihtoon keväällä 2017 ja tilalle tuli Jorge Sampaoli. Mikä tahansa joukkue, etenkin maajoukkue, olisi vaikeuksissa, jos sen pitää muutamien kuukausien välein omaksua uusia ideoita uudelta valmentajalta. Maajoukkueessa aika on kuitenkin kortilla verrattuna seurajoukkueeseen.
Toinen merkittävä otteisiin vaikuttanut tekijä karsintojen aikana oli Messin poissaolot. Joukkueen hyökkäyspelaaminen on rakennettu Kirpun ympärille ja kun Kirppu oli loukkaantuneena syksyllä 2015 ja 2016 sekä pelikiellossa yhdessä pelissä keväällä 2017, oli joukkueen pelaaminen täysin sekaisin vailla itseluottamusta ilman selkeää johtohahmoaan.
Seuraavassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Argentiinan karsintoja peli peliltä: Karsinnat alkoivat kotiottelulla Ecuadoria vastaan syksyllä 2015, kun Tata Martino oli vielä puikoissa ja Messi loukkaantumisen vuoksi sivussa. Ecuador yllätti Albicelesten 0-2 voitolla kahdella viimeisen 10min aikana tulleella vastahyökkäysosumalla. Vaikeudet jatkuivat läpi syksyn enemmän tai vähemmän: Paraguayta vastaan vieraista irtosi piste 0-0 tuloksella ja vaikeudet hyökkäyspelaamisen suhteen jatkuivat. Kotipelissä Brasiliaa vastaan edelleen ilman Messiä pelannut Albiceleste pelasi tasaisen pelin, mutta jäi vieläkin ilman voittoa 1-1 tasurin myötä. Kolumbian vieraana Argentiina lopulta voitti 0-1 Biglian osumalla. Viisi pistettä neljästä ensimmäisestä karsintapelistä oli saldona kuitenkin alle odotusten.
Kevään 2016 karsintapeleissä Chileä ja Boliviaa vastaan Messi oli jälleen pelikunnossa ja johdattikin Argentiinan kahteen voittoon. Eikä Kirpun tarvinnut tehdä kuin yksi neljästä joukkueensa tekemästä maalista. Lisäksi paria osumista Messi oli toki alustamassa. Argentiinan projekti kohti Venäjän kisoja näytti olevan jälleen raiteillaan.
Kesän 2016 Copa America Centenarion dramaattisen finaalitappion seurauksena Tata Martino erosi ja Messi ilmoitti finaalitappioihin kyllästyneenä lopettavansa maajoukkueuransa. Uusi valmentaja Edgardo Bauza ja Argentiinan kansa rukoilivat Messin pyörtävän päätöksensä, mikä lopulta tapahtuikin ennen seuraavaa karsintapeliä, joka oli kotiottelu syyskuussa 2016 Uruguayta vastaan. Argentiina voitti tiukan ottelun 1-0 luonnollisesti Messin osumalla. Messi pelasi kuitenkin puolikuntoisena ja jäi muutamaa päivää myöhemmin pelatusta vieraspelistä Venezuelaa vastaan sivuun. Bauzan valmentama Albiceleste alisuoritti jälleen ilman Messiä todella pahasti ja olikin 2-0 tappiolla vajaan tunnin pelin jälkeen. Pratton ja Otamendin maalit pelastivat Albicelestelle kuitenkin pisteen.
Lokakuun 2016 karsintapeleistä Perua (vieras) ja Paraguayta vastaan Messi oli jälleen sivussa loukkaantumisen vuoksi. Perua vastaan Argentiina oli jo matkalla 1-2 voittoon, mutta Mascheranon henkilökohtainen virhe aiheutti pilkun ja sitä kautta pistejaon. Kotipelissä Paraguayta vastaan meni kaikki pieleen mikä vain voi mennä: Paraguay siirtyi vastahyökkäyksen turvin aikaisin johtoon. Sen jälkeen Albiceleste epäonnistui kerta toisensa jälkeen selvistäkin maalipaikoista. Agüero epäonnistui pilkulta ja Higuaín laukoi tolppaan muutamasta metristä maalin ollessa tyhjillään. Seurauksena 0-1 tappio; ilman Messiä joukkue oli jälleen ajautunut kriisiin; uhkana oli jopa jäädä MM-kisojen ulkopuolelle. Paineet kasvoivat Bauzan ympärillä.
Marraskuun karsintapeleihin Messi oli jälleen pelikunnossa. Brasiliaa vastaan vieraspelissä ei Argentiinalla ollut edes Messin kanssa mitään mahdollisuuksia, vaan hävisi Argentiinaa selkeämmillä ideoilla pelanneelle kotijoukkueelle 3-0. Kolumbiaa vastaan Buenos Airesissa oli toinen ääni kellossa, kun Messi johdatti vapariosumallaan ja kahdella maalisyötöllään joukkueen 3-0 pakkovoittoon kuusi peliä ennen karsintojen päätöstä.
Keväällä 2017 kotiottelussa Chileä vastaan Albicelesten peliesitykset jatkoivat kaukana vakuuttavasta. Argentiina kuitenkin voitti lukemin 1-0 Messin pilkulta tulleen osuman turvin, mutta kritiikki Bauzan ympärillä ei laantunut – päinvastoin. Messi puhui itselleen pelikiellon, jota hän kärsi yhden ottelun verran, kun Argentiina kohtasi Bolivian vuoristossa. Ilman Messiä Argentiina hävisi 2-0, luonnollisesti. Ennen avausmaalia Albicelestellä oli omat paikkansa ottaa ottelusta jotain, mutta ei kelvannut – taaskaan. Heikkojen peliesitysten ja epätasaisten tulosten myötä Bauza sai kenkää ja tilalle houkuteltiin aiemmin Chileä ja kevään loppuun saakka Sevillaa valmentanut Sampaoli – odotetusti ja onneksi.
Syyskuun karsintapelissä vieraissa Uruguayta vastaan Sampaolin Albiceleste dominoi palloa ja siten peliä, mutta sai kovin vähän aikaan vaaratilanteiden muodossa. 0-0 oli kuitenkin ok-tulos perinteisesti vaikean vastustajan vieraana. Edessä oli kuitenkin vielä kotiottelut Venezuelaa ja Perua vastaan sekä vierailu Ecuadoriin. Voittamalla kotipelit Venezuelaa ja Perua vastaan olisi kisapaikka varma tai ainakin lähes varma.
Argentiina oli selvästi Venezuelaa ja Perua parempi, mutta viimeistely petti. Joukkue pelasi valtavien paineiden alla ja se näkyi hyökkäyskolmanneksella tehdyissä ratkaisuissa, mikä johti kahteen tasapeliin (1-1 ja 0-0). Kuitenkin muiden ristiinpelaaminen tarkoitti sitä, että voittamalla viimeisessä pelissä Ecuadorin ylängössä ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen olisi kisapaikka varma. Kun Ecuador siirtyi 1-0 johtoon ensimmäisellä minuutilla, näytti Albicelesten kannalta todella pahalta. Joukkueen henkistä kanttia testattiin tosissaan. Muutamaa päivää aikaisemmin Perua vastaan Messi oli luonut joukkueelleen puolentusinaa huippupaikkaa, mutta joukkue ei vastannut huutoon. Ecuadoria vastaan näytti siltä, että Messi ei jättänyt mitään sattumanvaraan, vaan pyrki itse tekopaikkoihin. Messi nousi esiin silloin, kun joukkue sitä eniten kaipasi ja vei hattutempullaan Argentiinan MM-kisoihin.
Messi missasi kahdeksan karsintapeliä, joista Argentiina onnistui voittamaan yhden. Messin kanssa Argentiina voitti kuusi karsintapeliä ja hävisi ainoastaan yhden, senkin Brasilialle vieraissa (Argentiina ei ole koskaan voittanut Brasiliaa MM-karsintaottelussa vieraissa). Agüero, Higuaín, Pratto, Benedetto, Di María, Dybala… Tähtikaarti Kirpun ympärillä ja vähän tuntemattomammat kärkipelaajat niin ikään tuhrivat tekopaikkoja sekä Messin kanssa että ilman häntä pitkien karsintojen aikana. Ja kun Albiceleste ei itse käyttänyt tekopaikkojaan otteluiden alussa, yleensä tuska alkoi näkymään, vastustaja pääsi paremmin peliin mukaan ja saattoi tehdä maalin tai pari.
Tata Martinon alaisuudessa joukkueen pelaaminen oli ok-tasolla varsinkin kun Messi oli mukana, mutta vaihto kahden hävityn Copa American finaalin jälkeen oli kaikin puolin ymmärrettävä. Tilalle vaihdettu Bauza ei vain ollut oikea mies tehtävään. Bauzan kanssa Albicelestellä ei ollut selkeää ideaa pelitavan suhteen. Joukkue ei tuntunut tietävän haluaako se hyökätä hitaasti rakentaen vai nopeasti vastahyökkäyksin, mikä johti lopulta tilanteeseen, ettei se osannut organisoidusti tehdä kumpaakaan. Kun Bauzan Argentiina yritti rakentaa peliä alhaalta, vastustajan korkea prässi yleensä johti joko pallonmenetykseen vaarallisella alueella tai roiskimiseen, mikä tarkoitti sitä, ettei Messille ja kumppaneille saatu palloja säännöllisesti ja hallitusti vaarallisille pelialueille. Joukkueen pelaaminen oli sekaisin ja epäorganisoitua.
Bauzan viime kevään potkujen jälkeen Sampaoli on valmentanut Albicelesteä neljän karsintapelin ja neljän harjoituspelin verran. Ensimmäisen tappion joukkue kärsi viimeisimmässä pelissään, kun Nigeria yllätti 2-0 tilanteessa jalan kaasulta ottaneen Albicelesten 2-4. Messi ei tietenkään pelannut… Noin muuten joukkueen peliesityksissä on näkynyt Sampaolin kädenjälki: Joukkue rakentaa ja avaa peliä pallollisena maata pitkin varmasti ja organisoidusti. Joukkue liikuttaa palloa hyvin pitkin kenttää ja etsii saumaa pelata pallo linjojen väliin Messille, jossa Kirppu on erityisen tärkeässä roolissa etenkin maalintekopaikoille murtauduttaessa. Hyökkäyspelaaminen on monipuolista hitaiden ja nopeiden hyökkäysten rytmitystä. Hyökkäyksissä laiturit nousevat hanakasti ja rohkeasti. Positionaalinen pelaaminen keskustassa on selkeää. Pallottomana prässipelaaminen on niin ikään enimmäkseen organisoitua. Sampaoli tuntuu tietävän mitä tekee.
Totuuden nimissä Albiceleste on positiivisista merkeistä huolimatta kuitenkin vielä iso kysymysmerkki, sillä isoja testejä Sampaolin ryhmällä on ollut kovin vähän. Taktisesti Sampaoli ei varmastikaan saa niin paljoa aikaa joukkueen valmistamiseen kuin haluaisi saada. Toisekseen materiaali etenkin laitapelaajien ja keskikentän tason ja taktisen sopivuuden osalta on joko puutteellinen tai vähintään arvoitus.
Mitkä ovat Argentiinan mahdollisuudet ensi kesän kisoissa? Saksa, Brasilia, Ranska ja Espanja ovat lähtökohtaisesti Argentiinan edellä pelillisesti. Tasaisuus pelillisesti, tekopaikoissa ja puolustuspelaamisen tarkkuuden osalta on edellä mainituilla joukkueilla eri tasolla kuin Albicelestellä. Pitkässä sarjassa Argentiinalla ei olisi mahdollisuuksia maailmanmestaruuteen, mutta nykysysteemillä pelattavissa kisoissa mahdollisuudet ovat olemassa. Mikä tahansa kisajoukkue pystyy voittamaan Argentiinan, mikäli Messi sumputetaan pimentoon, muu joukkue jatkaa karsinnoissa nähtyä tuhlailuaan ja joukkueelle sattuu puolustuspäässä keskittymisen osalta heikko jakso, kuten Nigeriaa vastaan nähtiin. Jos Sampaoli saa homman toimimaan, parhaimmillaan joukkue voi myös voittaa kenet tahansa.
Kuten alussa mainitsin, mestaruuden voittaminen vaatii kolmea asiaa: Ensinnäkin joukkueen on oltava pelillisesti sillä tasolla, että se ei anna liikaa etua vastustajilleen, vaan pystyy pitämään ottelut tasaisina. Toiseksi joukkueen on oltava henkisesti vahva, jotta se ei alisuorita henkilökohtaisella ja/tai joukkuepelaamisen osalta ratkaisuhetkillä tiukoissa paikoissa. Kolmanneksi joukkueella on oltava onnea. Jokainen mestari tarvitsee sitä, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Pelillinen puoli: Sampaolin kanssa Argentiinan joukkueella on selkeä idea pelata ja siten sillä on edes jonkinlainen mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus. Bauzan alaisuudessa ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Pelin pitää kuitenkin hioutua uomiinsa ennen kisoja ja vielä kisojenkin aikana. Usein mestarijoukkueet kasvavat kisojen aikana sekä henkisesti että pelillisesti.
Argentiinan joukkueen kohdalla pelillisiä kysymyksiä on edelleen paljon. Kuinka paljon joukkue lepää Messin harteilla? Jos liikaa/pelkästään, tulee joukkue putoamaan jo hyvissä ajoin ennen finaalia. Jos joukkueen menestysmahdollisuuksien kannalta tärkein yksittäinen seikka on Messin huippukunnossa oleminen kisojen aikana, on toiseksi tärkein seikka ratkaisuvoiman leveys. Agüero, Di María ja Higuaín ovat viimeisen vuosikymmenen aikana lähes poikkeuksetta jättäneet Messin yksin jossain vaiheessa turnausta, viimeistään finaalissa. Jos Agüero on terveenä, tulee hän todennäköisesti olemaan avaava kärkipelaaja kisoissa. Icardi on vahva ehdokas vaihtokärjen rooliin, Dybala kenties samoin.
Henkinen puoli: Joukkue selvisi henkisesti todella kovasta paikasta, kun se selvitti tiensä lukuisista tässäkin tekstissä luetelluista vaikeuksista huolimatta kisoihin. Joukkue on keitetty väkevissä liemissä, joka teoriassa voi kääntyä voimavaraksi ensi kesän kisoissa. Monelle Argentiinan runkopelaajista MM-kisat tulevat todennäköisesti olemaan viimeinen koitos maajoukkueensa paidassa. Motivaation ja henkisten ominaisuuksien pitäisi olla kunnossa ainakin siihen saakka, kunnes finaalissa pitäisi tehdä maali.
Onni: Koska Argentiina ei pelillisten elementtien osalta ole aivan parhaimmistoa kisojen suurimpien suosikkien tapaan, on onnella tavallista suurempi merkitys sen osalta, mihin saakka Albiceleste ensi kesän kisoissa yltää. Hyvän onnen on syytä Argentiinan osalta alkaa jo 1.12. alkulohkojen arvonnoista. Jos Albiceleste joutuu esimerkiksi Espanjan ja Ruotsin/Tanskan kanssa samaan alkulohkoon, voi se aivan hyvin myös jäädä raatona jo lohkovaiheeseen. Kevyt alkulohko antaisi Sampaolin joukkueelle lisäaikaa kehittää peliään ennen vääjäämättömiä isoja pelejä pudotuspelivaiheessa. Ihanteellinen skenaario olisi, että Brasilia, Saksa, Espanja ja Ranska löytyisivät kaavion eri puolelta kuin Albiceleste ja siten se kohtaisi jonkin edellä mainituista suosikeista vasta finaalissa. Toisaalta onnea toivotaan myös siinä muodossa, että joukkueen avainpelaajat saisivat kaikki pelata kisat kerrankin terveenä läpi.
Vaikka topikin otsikossa viitataan ja uhotaan Argentiinan menevän jälleen arvokisafinaaliin ensi kesänä, on rehellisyyden nimissä todettava, että sivullekirjoittanut ei tällä kertaa usko Albicelesten finaalissa tai edes välierissä pelaavan. Todennäköisimpänä skenaariona pidän sitä, että Argentiina menee alkulohkostaan ja kenties vielä ensimmäisestä jatkopelistään jatkoon, mutta puolivälierissä pelilliset lainalaisuudet ja rajoitteet tulevat vastaan, ja yksinkertaisesti pelillisesti parempi joukkue päättää Albicelesten kisat. Tämä siis toteamuksena ennen lohkoarvontoja. Mutta kävi Argentiinalle kisoissa oikeastaan miten tahansa, toivon että Sampaoli jatkaa joukkueen peräsimessä kisojen jälkeenkin, sillä projektin on saatava pituutta ja sitä kautta jatkuvuutta. Sampaolin kanssa Argentiina voi aloittaa ensi kesän kisojen jälkeen uuden aikakauden – kenties jopa ilman Messiä...
Joka tapauksessa onneksi Albiceleste pelaa kisoissa, sillä se ei ollut pitkien ja tuskaisten karsintojen aikana selvää ennen kuin vasta viimeisen karsintapelin lopussa. Myyttinen Messi kantaa jalkapallohullun kansakunnan jopa epärealistisiin mittasuhteisiin nousseita toiveita harteillaan jalkapallon ja koko urheilun tärkeimmässä kilpailussa kohti jokaisen jalkapalloilijan ja kannattajan suurinta unelmaa - MM-kultaa. Vain pieni murto-osa pääsee kokemaan tuon unelman peli- tai kannatusuran aikana. Niin kauan on toivoa, kun pelikello käy, ja niin kauan kuin on toivoa, unelma elää. Kenties jonain päivänä vielä näen ja koen Argentiinan mestaruuden ja Suomen MM-kisoissa. Niiden jälkeen voikin kuolla onnellisena.
