Toinen juttu on tietysti se, että Kiffen yhteisö, kuten Alaja lausui, on katoamassa - todellisia mustia hurmureita ja toiminnan mahdollistajia on kovin vähän. Edustusjoukkuekin kootaan vuosittain aina uudestaan, toivoen että joku pelimieskin meille eksyisi tai edellisestä kaudesta jäisi. Myöskään yleisö ei peleihimme löydä.
Täähän se ois. Suurimpana ongelmana pidän juniorijoukkueiden puuttumista, sillä sitä kautta syntyvät ne uudet seurasydämet, joille Kiffen merkitsee heti nuoresta asti. Tällä hetkellä otteluissa ei pakollisia pallopoikia lukuunottamatta käy lainkaan lapsia, mikä on pitkässä juoksussa kaikkea muuta kuin hyvä merkki. Toimintaa uhkaa kuolema ns. luonnollisen poistuman kautta.
Vähän niin kuin entinen puheenjohtaja ja nykyinen Kiffen/2:n joukkueenjohtaja, todellinen Mr. Kiffen Timo Huotinen, on Erkki Alajan mukaan itse sanonut:
Ulospäin näkyvin osa seuraa on jalkapallo, joka pitää Kiffeniä otsikoissa ainakin vielä jonkin aikaa. Kysyin eräänä iltana Huotisen Timpalta, että ”kuvaa minkälainen seura meillä on”. Timppa vastasi lakonisen alakuloisesti: ”Kuoleva seura.” Se tuntui pahalta. Perusteeksi Timppa sanoi seuran johtohenkilöiden lähestyvän mieluummin kahdeksaakymppiä kuin seitsemääkymppiä.