FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.03.2024 klo 03:54:13 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Valko-Venäjän jalkapallomatkailu  (Luettu 2762 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tovasto

Poissa Poissa


: 15.12.2017 klo 20:22:55

Eli onko kellään kokemuksia Valko-Venäjälle suuntautuvasta fudismatkailusta? Lähinnä kysyn nyt siksi, että kiinnostaa tietää ihmisten kokemuksia tästä?
Rehellinen mustalainen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: M.O.P.E.


Vastaus #1 : 15.12.2017 klo 20:47:51

Eli onko kellään kokemuksia Valko-Venäjälle suuntautuvasta fudismatkailusta? Lähinnä kysyn nyt siksi, että kiinnostaa tietää ihmisten kokemuksia tästä?

http://futisforum2.org/index.php?topic=159352.0

http://futisforum2.org/index.php?topic=130956.0

http://hajapaikka.blogspot.fi/2013/06/joulupukkia-ei-ole-olemassa.html?m=1
Billy the Badger

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: ФК «Вітрила» Сілтавуоренранта


Vastaus #2 : 15.12.2017 klo 22:01:34

Viisumivapauden innoittamana kesällä tuli suoritettua jalkapalloroadtrip, tarkoituksena oli käydä katsomassa sekä Tuomisen ja Soirin matsit. Reitiksi muodostui Minsk-Gomel-Mogiljov-Borisov-Minsk-Soligorsk-Minsk.

Lopulta brenkuttelu vei mielenkiinnon Soligorskiin paahtamisesta, mutta Borisov, BATE ja uusi stadioninsa tuli tosiaan tarkastettua. Stadion oli upea kyhäelmä, loistavalla akustiikalla varustettu, ultrat kumminkin puolin villisti pomppivia. Jalkapallo oli ihan hyvää, Jasse teki maalin ja kuutisen tuhatta valkovenäläistä huusi Tuomista. Keskimäärin ne noin 1100 ajokilometriä olivat hyväkuntoisia teitä, mutta Borisovissa oli varmaan reissun huonoimmat tiet. Kai kaupungissa joku hotelli on, mutta työntekijä stadionilla lähinnä naureskeli ja kehotti jatkamaan suoraan Minskiin yöksi.

Autovuokraamon kaveri ihmetteli vähän että miksi sitä on tultu Valko-Venäjälle jalkapalloa katselemaan, samalla Tuomista dissaten. Pääsin sitten näpäyttämään tuosta kommentista autoa palauttaessa. Samoin puistossa piknikhetken keskeyttämään ja nurmikolta häätämään tulleet miliisit hekottelivat reissun syylle.

Kaikki on tietenkin ihan helvetin halpaa, köyhä opiskelijakin on massimies. Polttoaine maksaa kaikilla asemilla saman verran. Englantia ei luonnollisesti puhuta. Miliisejä näkyy kaikkialla katukuvassa, tien päällä vähemmän. Maa on autoilijan paratiisi, tiet ovat hyväkuntoisia, isoja ja leveitä, Minskin keskustan ulkopuolella ei paljoa parkkeeraamisesta stressata ja liikennekään ei ollut hirveän pelottavaa, ainoa kuumotuscase oli Minskin saatanalliset liikenneympyrät. Viimeisenä aamuna nollatoleranssi kyllä vähän pelotti, vaikka kittaaminen olikin jo lopetettu ajoissa edellisenä iltana. Samana iltana kuulin muuten jonkun lähistöllä tyhjentävän lippaallisen AK:lla. Ylos Kylien läpi ajellessa lehmät, hevoset ja kanat chillailevat tien vieressä. Tienvarsimuistomerkkejäkään ei näkynyt kovin montaa.

Päräyttävä reissu, mielenkiintoinen kokemus. Täytyy tuohon maahan joskus tulevaisuudessa varmaan mennä vielä uudestaan.
Tovasto

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 15.12.2017 klo 23:09:35

Viisumivapauden innoittamana kesällä tuli suoritettua jalkapalloroadtrip, tarkoituksena oli käydä katsomassa sekä Tuomisen ja Soirin matsit. Reitiksi muodostui Minsk-Gomel-Mogiljov-Borisov-Minsk-Soligorsk-Minsk.

Lopulta brenkuttelu vei mielenkiinnon Soligorskiin paahtamisesta, mutta Borisov, BATE ja uusi stadioninsa tuli tosiaan tarkastettua. Stadion oli upea kyhäelmä, loistavalla akustiikalla varustettu, ultrat kumminkin puolin villisti pomppivia. Jalkapallo oli ihan hyvää, Jasse teki maalin ja kuutisen tuhatta valkovenäläistä huusi Tuomista. Keskimäärin ne noin 1100 ajokilometriä olivat hyväkuntoisia teitä, mutta Borisovissa oli varmaan reissun huonoimmat tiet. Kai kaupungissa joku hotelli on, mutta työntekijä stadionilla lähinnä naureskeli ja kehotti jatkamaan suoraan Minskiin yöksi.

Autovuokraamon kaveri ihmetteli vähän että miksi sitä on tultu Valko-Venäjälle jalkapalloa katselemaan, samalla Tuomista dissaten. Pääsin sitten näpäyttämään tuosta kommentista autoa palauttaessa. Samoin puistossa piknikhetken keskeyttämään ja nurmikolta häätämään tulleet miliisit hekottelivat reissun syylle.

Kaikki on tietenkin ihan helvetin halpaa, köyhä opiskelijakin on massimies. Polttoaine maksaa kaikilla asemilla saman verran. Englantia ei luonnollisesti puhuta. Miliisejä näkyy kaikkialla katukuvassa, tien päällä vähemmän. Maa on autoilijan paratiisi, tiet ovat hyväkuntoisia, isoja ja leveitä, Minskin keskustan ulkopuolella ei paljoa parkkeeraamisesta stressata ja liikennekään ei ollut hirveän pelottavaa, ainoa kuumotuscase oli Minskin saatanalliset liikenneympyrät. Viimeisenä aamuna nollatoleranssi kyllä vähän pelotti, vaikka kittaaminen olikin jo lopetettu ajoissa edellisenä iltana. Samana iltana kuulin muuten jonkun lähistöllä tyhjentävän lippaallisen AK:lla. Ylos Kylien läpi ajellessa lehmät, hevoset ja kanat chillailevat tien vieressä. Tienvarsimuistomerkkejäkään ei näkynyt kovin montaa.

Päräyttävä reissu, mielenkiintoinen kokemus. Täytyy tuohon maahan joskus tulevaisuudessa varmaan mennä vielä uudestaan.
Mitä muita joukkueita pelaa Minskissä ja sen lähellä? Itse en löytänyt kovin uusia tietoja näin nopealla googletuksella siis.
lentävä emiraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Football Club International Turku & Soton


Vastaus #4 : 18.12.2017 klo 14:51:07

Kävin myös kesällä viisumivapauden turvin Minskissä ja sarjaottelussa Dinamo Minsk - Dnepr Mogilev. Pelattiin Traktorin stadionilla metromatkan päässä. Lippu pääkatsomoon 2,2€, bisse 1,75€, ohjelma 0,45€.

Ei VV:llä ole perusturistina mitään ihmeellistä futismatkailun tai muunkaan suhteen. Jokaisessa paikassa on yksi tyyppi, joka puhuu auttavaa englantia mutta se ei ole koskaan ensimmäisenä vastassa.
Olaf Thon

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 18.12.2017 klo 21:05:48


Vuonna 2002 olin katsomassa Valko-Venäjällä FC Gomel – HJK europeliä, joka pelattiin Mozyrin kaupungissa lähellä Ukrainan rajaa. Gomelin kaupungista ei löytynyt vaadittavan tason stadionia, joten he joutuivat pelaamaan europelinsä ns. evakossa 

Meillä oli silloin kiire hommata hintavat viisumit suomesta, koska itse arvonnasta pelipäivään oli aikaa noin kaksi viikkoa. Viisumit saatiin ja laivalla Tallinnaan ja sieltä Eurolines bussilla Vilnaan, jossa olimme yötä. Vilnasta olimme varanneet etukäteen pikkubussin Mozyrin reissua varten, joka odotti meitä seuraavana aamuna sovitusti hotellin edessä. Bussissa oli mukana jostain syystä kaksi kuskia, mikä hieman ihmetytti minua

Liettuan ja Valko-Venäjän rajalle tultua huomasimme, että siellä oli useilla kaistoilla satojen metrien pitkät autojonot. Meidän kuskit eivät liiemmin jonoista piitanneet, vaan vetivät piennarta pitkin jonojen ohi lähelle tarkastuspistettä. Toinen kuskeista nousi papereiden kanssa autosta ulos ja meni tullimiehen juttusille. Siinä ei kestänyt kuin hetki, ja taas matka jatkui. En tiedä oliko papereiden välissä ruplanseteli tai pari, mutta helposti se rajanylitys tapahtui

Minskin ohi ajettiin eteläpuolelta. Kaupunki vaikutti todella suurelta ja sitä ympäröivät laajat viljelysmaat. Esikaupunkialueella näkyi teollisuusrakennuksia ja tehtaita. Eräs niistä taisi olla itse traktoritehdas, joka oli megaluokan rakennuskompleksi

Mozyr on pieni paikka, johon saavuimme hyvissä ajoin ennen peliä. Pääkadun varrelta löysimme ravintolan, johon menimme syömää ja juomaan. Ruokaa odotellessamme ovensuuhun ilmestyi nuorimies, jonka pää oli ajettu kaljuksi. Hän vinkkasi sormella siihen malliin, että hänellä olisi jotain asiaa meille. Meistä joku nousi pöydästä ja meni miehen luo tiedustelemaan, mitä asia mahtaa koskea? Hän ei jostain syystä suostunut siinä asiaa paljastamaan, vaan viittoili siihen malliin, että tulkaa tuonne ulos kulman taakse, niin siellä ne asian kyllä selviää

Klunks kuului kurkustani, kun aataminomena meni ensin vauhdilla ylös ja sitten alas. Ristin käteni kyynärvarsia myöten ja nostin katseeni katonrajaan. Onneksi jo 2000 luvun alussa oli nostettu esiin paljon puhuttu medialukutaito, jota nyt kiihkeästi tavasin mielessäni: ”tulkaa ulos, niin siellä ne asiat kyllä selviää” apuuva!

Meidän juoksupoika vastasi kaverille - ”nyt ei voida tulla ulos, koska odotetaan vasta tilattua ruokaa, joka saapuu pöytään minä hetkenä hyvänsä” ja palasi takaisin pöydän ääreen. Saatiin aikalisä, mutta vain hetkeksi. Kotvan kuluttua tuli toinen mies ovensuuhun, jonka hiukset olivat myös löytänyt paikkansa parturiliikkeen lattialta ja sittemmin roskiksesta. Hänellä oli sama kaino pyyntö: ”tulkaa ulos, sillä meillä on teille asiaa”. Juoksupoikamme lateli saman litanian, kuin edellisellekin kaverille, mutta tämä tyyppi oli sitkeämpää sorttia. Hän ei tyytynyt selittelyihin, vaan vaati pyynnölleen vastinetta. Mekin vaihdettiin diplomaattia, joka vaati tietää tässä ja nyt, mikä heidän asiansa on, piste! Syntyi painostava hiljaisuus. Nuoren miehen katse haravoi tarkkaavaisesti ravintolansalia, jossa meidän kymmenen hengen seurue oli ainoa asiakaskunta koko ravintolassa. Sitten hän avasi sanallisen arkkunsa ja sanoi: ”Me haluamme tapella teidän kanssa”. Apuuva!

Meidän diplomaatti oli valahtanut kalmankalpeaksi, kuten varmaan kaikki muutkin meidän seurueesta, mutta sitten hän älysi sanoa seuraavaa: ”Me ei haluta tapella, koska me ollaan vaan tällaisia tavallisia faneja”. ”Tavallisia faneja", sanoi nuorimies? "No, missä ne teidän huligaanit sitten ovat” hän kysyi? Me vastattiin, ettei meidän matkaporukassa ole (valitettavasti) huligaaneja. ”Ai, jaa” – sanoi nuorimies pettyneenä, mutta jatkoi hetken kuluttua toivuttuaan järkytyksestä: ”No, sittenhän me voidaan kaikki sulassa sovussa juoda vodkaa ja pitää hauskaa yhdessä”. Kieltämättä ehdotus kuulosti minun korvaan varsin hyvältä, ja niin siinä meni sitten tunti pari syödessä ja juodessa paikallisten nuortenmiesten kera joita ravintolaan tuli noin parikymmentä

Ravintolasta ulos tullessa meitä olikin vastassa joukko poliiseja, jotka saattoivat meidät stadionille. HJK hävisi pelin 1-0 ja poliisit saattoivat apean joukon bussille ja toivottivat hyvää kotimatkaa

Puolenyön aikaan ajoimme Minskin keskustan halki, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Rakennukset olivat tyylikkäästi valaistut ja ihmisiä kulki kesäillassa. Ravintoloiden ja kahviloiden terasseilla oli paljon asiakkaita ja yleisvaikutelma oli niin positiivinen, että Minskiin voisi tulla joskus ajan kanssa. Kahden aikaan yöllä saavuimme lopulta Vilnaan, jossa sänky odotti väsyneitä reissumiehiä       
Thouni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Artsakh, M'well, Zapresic boys.


Vastaus #6 : 19.12.2017 klo 04:54:44

Lisätietoja viisumivapaudesta? Sen tiedän että lentämällä Valko-Venäjälle ei viisumia viideksi päiväksi tarvitse. Kesällä olisi tarkoitus vetää bussilla Baltian läpi, ja mielelläni jatkaisin Minskiin asti mutta bussilla tultaessa pitää ilmeisesti viisumi hommata. Saa nähdä onko visiitti Minskiin ihan erillisen lennon arvoista.
« Viimeksi muokattu: 19.12.2017 klo 05:14:56 kirjoittanut Thouni »
kosh

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TPS Turku ja RFC Liège


Vastaus #7 : 19.12.2017 klo 10:54:23

mielelläni jatkaisin Minskiin asti mutta bussilla tultaessa pitää ilmeisesti viisumi hommata.
Juurikin näin.
veikkopl

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 20.12.2017 klo 10:52:30

Saa nähdä onko visiitti Minskiin ihan erillisen lennon arvoista.

Ehdottomasti on. Diktatuureissa on hyviäkin puolia kuten siisteys ja turvallisuus. Kerrassaan valloittava paikka.

Tosin, jos maapiste ja joku peli riittää niin Grodnon alueelle pääsee tällä hetkellä viisumivapaasti Liettuasta ja Puolasta, mutta vaatii sekin tosin netistä tilattavan matkustusluvan. Pääsarjaa pelaa Neman Grodno siellä.

Ja kuten aina, viisumisäädökset muuttuvat koko ajan ja vielä ei ole päätöstä tehdäänkö vuoden loppuun asti olevasta kokeilusta pysyvä.

Eli ensi kesä on auki, mutta kyllä ne sitten kertovat pääseekö vai ei.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa