FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.04.2018 klo 08:07:49 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-futisturnaus 2018, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Itse tehtyjä ikimuistoisia maaleja  (Luettu 4301 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
13ergkamp

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: J. Wissin uusi, iloinen jalkapallo


: 25.12.2017 klo 15:43:01

Näin joulun pyhinä on mukava muistella hienoja maaleja. Vaikka omien joukkueiden maalit eivät ole pyörineet koosteissa, on monet omat ja joukkuekavereiden tekemät maalit tallentuneet mieleen kirkkaasti.

Aloitetaan ensimmäisellä virallisissa otteluissa tekemälläni maalilla. Liityin jalkapallojoukkueeseen aika myöhään, pelattiin jo isolla kentällä. Pelasin vasenta laitalinkkiä ja nousin kulmatilanteessa haistelemaan mahdollisuuksia takakulmalle, kuudentoista rajan tuntumaan. Kulma meni tarkoitettua pidemmäksi ja tuli suoraan minulle. Otin pallon rinnalla haltuun ja vedin suoraan ilmasta etuyläkulmaan. Vieläkin lämmittää mieltä muistella tuota maalia.
Edmundo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ante Gotovina


Vastaus #1 : 25.12.2017 klo 15:55:09

Vapari melkein puolesta kentästä. Kärkiparini antoi sen sieltä jostain syystä ja huomasin, että pallo lentää suurin piirtein minun suuntaani ehkä parikymmentä metriä maalista. Pallo jää kuitenkin vähän taakseni, joten kurkotan puolivahingossa heikompaa, vasenta jalkaani taaksepäin ja pallo sattuu tippumaan suoraan kantapäähäni, josta se juoksuaskeleen myötä kimpoaa pääni yli korkeassa kaaressa. Maalivahti on tullut hieman vastaan ja pallo lentää hänenkin ylitseen tyhjänä ammottavaan maaliin.
bunga bunga

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maakuntien Suomi, tekonurmet


Vastaus #2 : 25.12.2017 klo 16:01:16

C-junnuikäisenä kyläseuramme viimeinen peli ennen kuin jako jääkiekon ja jalkapallon välillä tapahtui kohti kaupungin keräilyjoukkueita. Oltiin 0-4 tappiolla toisen puoliajan alussa. Mulla oli pelaajana taipumus suonenvetoihin ja yksi sattui tuossa pelissä kun vastustajan pakki puski pallon korkealle ilmaan. Siitä sitten volleyllä ylänurkkaan n. 25 metristä. Peli päättyi 4-4. Olin pelaajana muuten keskinkertainen, mutta liikkuvaan palloon osuin paremmin kuin muut.
MiestenK

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Espoolaisseurat ja suomalaiset ulkomailla


Vastaus #3 : 25.12.2017 klo 16:03:48

Lapsuudesta muistuu ehkä parhaiten legendaarisella Mainingin hiekalla tekemäni byyri, ehkä 12-vuotiaana? Laidalta tuli hyvä keskitys ja pääsin puskemaan täydestä vauhdista pallon pussiin. Vauhti ei pysähtynyt, ja jouduin hyppäämään pienen aidan yli Nanan grillikioskille, jossa oli muutama pultsari hurraamassa ja onnittelemassa.

B-junnuikäisenä joukkuekaveri heitti rajaheiton, käännyin ja pujahdin kahden vastustajan välistä boksiin. Siellä pallo topparin längistä n. 10 metriin vetopaikkaan ja kärsällä tolpan kautta aivan yläkulmaan. PKKU:lla oli tuolloin useampi junnumajupelaaja, joten eivät olleet aivan täysiä pujottelukeppejä.

Valitettavasti ei tullut videolle, mutta joukkueessa muistutellaan tuosta vieläkin. Todennäköisesti viimeisin maalini liiton sarjoissa. :(
Alarcon

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Horst Lüning


Vastaus #4 : 25.12.2017 klo 16:05:27

Oma lupaava jalkapallourani päättyi ensimmäiseen nappulaliigaotteluun ja siinä tekemääni maaliin. :(
Molo Toure

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 25.12.2017 klo 16:31:31

Seitsemän vuotta sitten Lappeenrannassa junnuturnauksessa tekemäni maali tulee ensimmäisenä Mieleen. Olimme häviöllä, joten minut nostettiin lopussa topparin paikalta kärkeen. Meikäläistä kohti roiskaistiin alhaalta pitkä pallo, ja vastustajan puolustus jotenkin sekoili sen kanssa siten, että lopputuloksena pallo kimposi vastustajan toisen topparin selästä suoraan minulle läpiajoon. En ollut paitsiossa ja aikaa oli vaikka kuinka, vastustajan pakit kaukana ja pelkkä maalivahti vastassa. Laitoin maalivahdin ohi hiljaisen sijoituksen alakulmaan, ja ensimmäinen maalini tässä joukkueessa oli syntynyt. Kampesimme tästä, muistaakseni välierästä rankkareilla jatkoon, onnistuin vielä laittamaan omankin pilkkuni maaliin. Finaalin ikävä kyllä sitten hävisimme, mutta hyvät muistot tuosta reissusta jäi kun kapteeninnauhaakin sai silloin kantaa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Joskus pikkujunnuna Tenavaliigassa tein viisi häkkiä yhdessä pelissä, ja sen lisäksi jäi mieleen ainakin viiden vuoden takaa yksi kulmasta puskemani maali. Minun piti olla taka-alueella, mutta pallo tulikin keskelle kulmasta kaikkien läpi ja ajattelin että vitut, lähdin pyrkimään kohti palloa ja onnistuin survomaan sen päällä maaliin. Kehuivat sitten, että menin hyvin palloon. Samalla kaudella tein topparin paikalta yhteensä kahdeksan maalia, suurimman osan erikoistilanteista. Sen jälkeen maalihanat ovat tyrehtyneet kyllä ikävästi miltei kokonaan, virallisissa peleissä ei ole maalia sen koommin syntynyt vuosiin ja aikuisten sarjoissa ensimmäinen on edelleen kokonaan tekemättä, vaikka yli 80 miesten peliä onkin jo plakkarissa. Viime sarjapeleissä oli kyllä harmittavan lähellä, mutta kyllä se vielä joskus sieltä tulee. No, eipä niitä laitapakilta/topparilta niin tarvitsekaan tulla, ja onneksi edes harrastepeleissä on tullut ainakin kerran pari vuodessa osuttua niin on päässyt edes joskus maalinteon makuun.
Futtaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomi


Vastaus #6 : 25.12.2017 klo 17:00:26

Kun kärjessä on koko ikänsä pelannut niin maalejakin on tullut reilusti ja nyt kun miettii niin yllättävän paljon maaleja junnuvuosiltakin tulee mieleen. Parhaiten mielessä noin 11-12 vuotiaana tehty maali kotiturnauksen välierässä.

Oltiin pelissä selvästi huonompia, mutta vastustaja ei saanut mistään sisään. Lopussa saatiin ainakin muistikuvien perusteella pelin ainoa kunnollinen hyökkäys, kun silloinen paras kaverini juoksi laitaa pitkin ja itse menin maalille. Juoksin etutolppaa kohti ja syöttö tulikin, mutta jäi vähän taakse. Siitä refleksinomaisesti tihismäisesti takajalalla pallo  maaliin ja joukkue finaaliin, mikä sitten myöhemmin hävittiin selvästi, mutta tuolla hetkellä varmasti huikea fiilis kun mitään ei koskaan voitettu eikä finaaliinkaan tuon lisäksi taidettu koskaan päästä.
Vastapallo

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo


Vastaus #7 : 25.12.2017 klo 17:05:24

Aika vähän olen maaleja tehnyt, kun valtaosan peleistäni pelasin maalissa.

Lempäälässä Hakkarin kentällä pelattiin joskus LeKiä vastaan ja silloin olin syystä tai toisesta kenttäpelaajan roolissa, muistaakseni keskikentän vasemmalla laidalla. Yhden kulmapotkun jälkitilanteessa LeKi:n maalille syntyi aikamoinen flipper-hässäkkä, jossa pallo kimpoli todennäköisesti jokaiselle boksissa olleelle pelaajalle ja lopulta vastustajan topparin purku kimposi minun polvestani maaliin vitosen boksissa.
chandlerbing

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Wu-Tang Clan


Vastaus #8 : 25.12.2017 klo 17:27:35

B-junnuissa pelattiin TiPsiä vastaan Vantaalla. Proper english conditions, vettä ja räntää tuli vaakatasossa. Ekalla puoliajalla oltiin aivan viennissä, ei varmaan päästy kertaakaan hallitusti hyökkäämään ja tauolle mentiinkin 0-2 tappioasemassa.

Toisella puoliajalla peli olikin täysin eri. TiPs jäi todella pahasti koppiin ja me saatin välittömästi kova paine. 10 minuutissa olin viimeistellyt kahdesti ja peli olikin tasan. Hattutemppuni täydensinkin sitten hieman kummallisemmalla maalilla. Skode itsessään oli hyvä, ikäväkseni laukaus osui ylärimaan veskarin harottua tyhjää. Ylärimasta pallo kimposi parinkymmenen metrin korkeuteen ja maalivahdin keräillessä maasta itseään, pallo palasi kentän puolelle ja takakierteellä pomppasi maaliin. Kyseinen byyri jäi voittomaaliksi, ja neljännen maalini myötä pisteet matkasivat Espooseen numeroin 2-4.

Erään kerran kohdattiin Hongan toinen joukkue Futsal turnauksessa. Derby -meningeissä värkättiin jengikaverin kanssa aikamoisen huikea maali, kun kuskattiin pallo puolesta kentästä ilmassa pitäen maaliiin asti. Käytännössä pomputeltiin palloa toisillemme varmaan kymmenkunta kertaa kunnes pääsin tykittämään volleyn takakulmaan. Siinä vain osui ajoitukset ja ajatukset niin kohdalleen kuin olla ja voi.
Erikeeper20

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Atletico Malmi + Akatemia


Vastaus #9 : 25.12.2017 klo 17:46:58

Melko vähiin on maalit 18 pelivuoden aikana toistaiseksi jääneet, ja ne "hallitusti" tehdyt ovat sitäkin harvemmassa. Näistä yksittäisistä ehkäpä kirkkaimpana kuitenkin oheinen helmi kesän 2015 Simo Syrjävaara Cupista - tämä siis 5v5 nappulakentällä ja matsissakin tuli lopulta kuonoon huolella, mutta silti:

Osumien joukkoon mahtui myös elämäni suoritus, jonka jälkeen olisin oikeastaan voinut naulata pelitossut yksin tein seinään: ekalla tatsilla irtopallo alas puolessa kentässä, toisella päälle höyrynneeltä prässääjältä täydelliset länget ja kolmannella pommi tolpan kautta alanurkkaan.

Ja sitten tietysti se elämäni ensimmäinen maali säihkyy edelleen kirkkaana mielessä: 07.04.2001 C-15-talvisarjan jumbofinaali Kauklahden hallissa, kaveri jatkoi päällään vasemmalta sisään kiertävän kulmapotkun reitilleni ja vetäisin suoraan ilmasta pilkun ja femman välimaastosta oikealla jalalla sisään. Jäi teknisesti vieläpä ottelun 2-1-voittomaaliksi, vaikka matsi 7-1-murskajaisiin päättyikin.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 klo 19:08:07 kirjoittanut Erikeeper20 »
Maakuntasatraappi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kauneustubetus


Vastaus #10 : 25.12.2017 klo 18:08:50

Aivan takuulla yksitoistavuotiaana vieraissa KPS:aa (jolla jostain käsittämättömästä syystä oli tuolloin seudun kovin ikäluokka ikäisissäni, aika pian parhaat vaihtoivat KPV:hen) vastaan. Oltiin varauduttu siihen että hävitään pystyyn. Ekassa hyökkäyksessämme pääsin odottamattoman vapaaksi ja pomppiva syöttö oli tulossa ihan kohdalle, mutta pakki ehti puolittain katkaista. Niinpä pallo vaihtoi suunta tullen hieman taakse -> epätoivoinen takavasaravenytys joka osui matalasta puolivolleysta juuri kohdalleen, kantiksella tolpan kautta sisään, 0-1.

Hävittiin toki 4-1. OT:na muistuu saman kesän ja saman piirisarjalohkon kotiottelu KPS:aa vastaan, kun hurjalla taistelulla pulustimme tuonikäisissä ainakin tuohon aikaan melkein ennenkuulumattoman 0-0:n.

Oma joukkue oli tietysti FF Jaro.

---

Hieman vanhempana tehdyistä maaleista on jäänyt mieleen 14-vuotiaana SM-lopputurnaukseen vieneessä karsintaottelussa VIFK:n verkkoon tehty osuma. Ei siksi että se olisi ollut jotenkin ratkaiseva, vaan siksi että ei ollut. Johdimme tasapäiseksi odotettua jatkokarsintaottelua 9-0 kun minut suureksi vitutuksekseni vaihdettiin kauden isoimmassa pelissä kentälle vasta jämäminuuteilla. Pallo pomppi ihan viime hetkillä kulman jälkitilanteesta minulle ja tykitin täydellä vittuunnuksella jonnekin maalin suuntaan. Osui vaasalaista mahaan (ilmat pihalle), pomppasi siitä maalin. 10-0 ja siihen loppui matsikin. Ihan hyvä porukka meillä oli tuolloin, Kotkan lopputurnauksessa mentiin lohkosta jatkoon.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 klo 18:14:34 kirjoittanut Maakuntasatraappi »
1934

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ToTa & TP-47


Vastaus #11 : 25.12.2017 klo 18:33:49

Oulun Vitonen. Koko päivän kestänyt kaatosade. Tappioasema 1-2. Minut nostettiin totutusti kulmapotkussa topparin tontilta maalille, vaikka en koskaan ollutkaan maalia tehnyt. Päävalmentaja lienee sen verran vanhanaikainen että aina topparit nostetaan. Kulmapotku leijailee kohti minua kun odottelen lähellä 16-rajaa, vesisade sumentaa näkökenttää ja minua merkannut vastustaja repii niin saatanasti. Fyysisellä preesenssilläni voitan kaksinkamppailun ja saan osuman palloon olkapäälläni. Katson kuinka pallo leijailee vastaantulleen maalivahdin yli, ihan yläriman alle. Kiimaiset tuuletukset. Eka ja vika tekemäni maali aikuisten peleissä.
Ryan R

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Russell was not even there


Vastaus #12 : 25.12.2017 klo 18:57:32

Pallokenttä 6. Johdettiin aivan lopussa 2-1, joten vastustaja nosti miehiä ylös. Keskitys meni suoraan meidän veskalle, joka potkaisi pallon puoleen kenttään. Otin rinnalla alas ja loppu on höntsäfutishistoriaa.

Ensimmäisen vastaan tulleen puolustajan sain jotenkin vahingossa täysin solmuun harhautuksillani ja tämän jälkeen pallo alimman puolustajan pöksyistä. Kaatuipa muuten tuo samainen puolustaja vielä perseelleen tuon nöyryytyksen jälkeen. Vastassa oli tämän jälkeen enää veska, joka sai todeta Thierry Henrymäisen sijoitukseni olleen liian priimaa.

Tuon jälkeen en ole enää jalkapalloa pelannut. Kaiketi urani huipulla tuli lopetettua, joten ei kaduta.
Käre #13

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pitkät bussimatkat


Vastaus #13 : 25.12.2017 klo 19:13:23

Tähän vois vastata kaikki maalit mitä on tehnyt junnuna, harrastefutiksessa tai ff2 turneessa niitä ei paljoa ole. Mutta vastaan tähän fanimaaottelu maalin Romania vastaan. Olen aina unelmoinut tehdä maalin maajoukkuepaita päällä.
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


Vastaus #14 : 25.12.2017 klo 20:06:17

Jossain topicissa näitä on kai aiemmin käyty läpi. Se ei toki ollut maaliketju vaan yleisempi muistelu omista pelailuista.

Kolme maalia on jäänyt mieleeni. Kulmapotkusta suoraan tehty maali, maalipotkusta suoraan tehty  maali ja koulussa oppilaat vastaan opettajat -matsissa puolesta kentästä ylänurkkaan tehty maali.

Ja koska en osannut oikeastaan muuta kuin potkaista kovaa niin missään oikeissa peleissä en ole koskaan pelannut.
leeremick26

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tanner Mayesin ketunnenät


Vastaus #15 : 25.12.2017 klo 20:33:57

Ei maali, mutta olin Helsingin piirin tekniikkakisoissa joskus 1980-luvulla oman ikäluokkani viides. Tekniikkaa minulla ei ole ollut siis tippaakaan koskaan, mutta jotenkin vain KAIKKI onnistui tuossa kisassa.

Valmentaja hyllytti minut seuraavasta matsista kun olin hänen mielestään väärentänyt pistekortin, vaikka siellä oli ihan viralliset valvojat katsomassa suorituksia.

Junnuna kun siirryttiin isoihin maaleihin ja veskarit eivät vielä yltäneet ylärimaan tuli tykiteltyä yli puolesta kentästä vapareita sisään: tuolloin olin joukkueen kovapotkuisin pelajaa ja harjoittelin yksinäni tuntikausia roikkuvetoja juuri yläriman alle. Yllättävän usein ne osuivat.

Kotikentän turnauksessa finaalissa ratkaiseva rankkari rankkariskabassa maalivahtina tolpan kautta sisään pahinta paikallisvastustajaa vastaan. Ainoa kerta elämässäni kun koko joukkue on juossut perässäni onnittelemaan. Siitä sitten himaan voittoa juhlimaan ja hehkutelin voittoa myös naapurin sedälle.

"No ei se elämässä auta", hän tokaisi pienessä kännissä ja ampui alas senkin mukavan tunteen.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 klo 20:36:41 kirjoittanut leeremick26 »
Hardy

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pittsburgh Steelers


Vastaus #16 : 25.12.2017 klo 21:04:11

Reilut pari vuotta sitten, kolmekymppisenä, olin tehnyt paluun kentille kaverin houkuttelemana vuoden pelaamattomuuden jälkeen.
Olin pelannut vuosia Kakkosessa, mutta nyt kutsui Vitonen. Samassa lohkossa pelasikin kasvattaja -ja pitkäaikaisen seurani kakkosjoukkue.
Syyskierroksella olikin edessä juuri tätä joukkuetta vastaan vierasottelu ja huomasin katsomossa paljon tuttuja, jotka olivat vielä muutama kausi takaperin kannustaneet minua. Ottelun loppupuolella tein kaukolaukauksella ottelun voittomaalin vanhan joukkuetoverin selän taakse. En tuulettanut. Tunsin jostain syystä suurta häpeää. Katsomon reaktio yllätti mieluisasti, kun sainkin maalista isot hurraukset. Päätin mennä vaihtoon suoraan tästä, enkä ole tuon jälkeen pelannut minuuttiakaan seurajalkapalloa. Ura loppui viimeisellä kosketuksella maaliin omaa kasvattajaseuraa vastaan. Tuntui, että jollain tapaa ympyrä sulkeutui ja urani sai kierolla tavalla arvoisensa päätöspisteen.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 klo 21:06:56 kirjoittanut Hardy »
Chevron

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kypck


Vastaus #17 : 26.12.2017 klo 02:25:53

Pari byyriä on jääneet mieleen:

1. Kotinummen kentällä suoraan kulmasta vasemman jalan ulkosyrjällä vasempaan ylänurkkaan MPS/Interiä vastaan broidin syntymäpäivänä joskus junnuna.
2. Tapulin kentällä ns. kotiottelussa harrastesarjassa vasemman jalan ulkosyrjällä järkyttävä putoava lehti oikeaan "yläkulmaan". Ottelun voittomaali. FCHV:n janarien mielestä edelleen hienoin koskaan, vaikka olen vaatimattomana miehenä eri mieltä.

Olen oikeajalkainen.
Maduduwinini

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK Helsinki


Vastaus #18 : 26.12.2017 klo 03:44:12

Kyllähän se ylivoimaisesti ikimuistoisin maali oli pikkupoikana ensimmäisessä futisottelussa tehty 2-1 kavennusmaali. Lopulta voitimme ottelun 3-2.
Raaka-Juhani

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: San Marino


Vastaus #19 : 26.12.2017 klo 11:28:00

Joukkueemme ensimmäinen maali. Uskomatonta, miten tuon pystyy muistamamaan, vaikka oltiin tuolloin 5-6 vuotiaita. Hävittiin 7-1.
KIPEE

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: #meilläonunelma


Vastaus #20 : 26.12.2017 klo 11:57:17

Pelasin pääosin uran puolustavana keskikenttänä ja aiemmin maalissa, mutta uran viimeisessä pelissä pääsin kärkeen häärimään. Voitettiin 3-2 ja onnistuin tekemään kaksi maalia. Jälkimmäinen oli omasta mielestäni kohtuu hieno kun syötettiin jalkaan ja toppari selässä, kaveri lähtee leikkaamaan ohitse juoksulla, jolloin toppari joutuu lähtemään hänen peräänsä. Itse käännyn rauhassa ja matkaa maaliin joku 25-30metriä. Pallo sivuun ja ajattelin laukoa ihan täysiä sinne päin, mutta huomasin maalivahdin olleen yllättävän paljon vastassa niin päädyin sitten tsippaamaan pallon yli. Oli hieno katsella pallon matkaa ja leijuntaa kun meni juuri riman alta maaliin. Komea hetki

Pari MELKEIN UPEAA maalia tullut urallani puolustavan keskikentän roolissa kun pääsi tykittelemään jostain 25-40m päässä maalista täysiä vastapalloon. Kai noista jokunen on mennyt sisäänkin, mutta parhaiten jäi mieleen kulmatilanteesta maalivahdin nyrkkeilty pallo ja puolesta kentästä pari askelta vastaan ja yhden pompun kautta jostain 40m päästä puolivolley ihan laakana ristikkoon. Vieläkin harmittaa ettei mennyt maaliin, olisi varmasti päässyt johonkin koosteeseen :(
Zazar

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Trst je naš


Vastaus #21 : 26.12.2017 klo 12:13:45

11-vuotiaana jossain varsinais-suomen pikkukylässä pelatun futsalturnauksen pronssiottelun jatkoajalla lähietäisyydeltä viimeistelty johtomaali (lopulta myöskin voitettiin rankuilla ja bileet pystyyn koska taisi jäädä joukkueemme ainoaksi mitaliksi ikinä), sekä ensimmäinen junnuna virallisessa pelissä tekemäni maali, jossa kulman jälkitilanteesta pallo putosi jalkaan ja ovelasti chippasin parin pulustajan ja veskarinkin yli >:(

Mulla on kyllä aivan umpisurkea kaukolaukaus joten mitään erityisen komeita osumia en muista ikinä tehneeni edes treeneissä tai koulun höntsissä.
Pallopoika23

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomi, Saksa, Manchester United


Vastaus #22 : 26.12.2017 klo 12:59:46

12-vuotiaana pelasin Fc Konnun erityisjalkapallojoukkueessa. Turnausottelussa kuljetin palloa keskikentältä inolla eteenpäin, vaikka kaverit pyysivät syöttöä. Lauoin pallon vasempaan alakulmaan ja menin kulmalipulle tuulettamaan nostaen paitaa ylös.

Tuuletukseen sain inspiraation Bayernin Giovanni Elberiltä. Pelit pelattiin hiekkakentällä.
Jääpoiju

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Würzburger Kickers


Vastaus #23 : 26.12.2017 klo 16:16:00

En muista teinkö koskaan sarjapeleissä tai turnauksissa maaleja. Muistan vain maalin, jonka tein rippikoulun futisturnauksessa. Pelattiin voittajasuosikkeja vastaan, eli palkollisia vastaan, papit yms.

Maaleina toimivat kaadetut pitkät penkit, eli maalit olivat pari metriä leveät ja noin 30 cm korkeat. Olimme häviöllä,, 2-0 ja yritimme kovasti kaventaa. Olin pakkina. Pallo oli oikeassa laidassa menossa ylöspäin. Lähdin nousemaan kovaa pakin tontilta, jolloin laitapelaaja keskitti kovan matalan Maalille siten, että meni juuri maalivahdin ja pakkien välistä. Ehdin juuri oikeaan aikaan takatolpalle pakkien takaa, ojensin jalkaa ja täydellisen kosketuksen siivittämänä pallo suuntautui alanurkkaan kovaa ja noin 10 cm korkeudella. Täydellinen maali ja pienelläkin heikolla kosketuksella pallo olisi ollut yli ja ohi.

Myöhemmin illalla ja muutenkin leirin ajan pääpappi kehui tuota maalia useaan otteeseen. Vaikka hävittiinkin ottelu, maali lämmitti mieltä.
Hugh

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kilo IF


Vastaus #24 : 27.12.2017 klo 02:20:05

Juniorivuosilta HerTon paidassa on jäänyt parhaiten mieleen eräs rangaistuspotkukilpailu. Pelattiin Pirkkolan Urheilupuistossa E- tai F-junioreissa alkusyksystä kovan panoksen ottelu, sillä voittaja etenisi Helsingin sen vuoden 8 parhaan joukkueen joukkoon (tjsp, muistikuvat 80-luvulta hivenen hämärtyneet). Vastassa saattoi ehkä olla Ponnistus, tai sitten ei. Sen kuitenkin muistan kirkkaasti, että ottelu eteni rankkariskabaan, joka oli elämäni ensimmäinen. Laukaukset etenivät tasaisesti, ja hermostuneena pääsin/jouduin itse vetämään muistaakseni 4. laukauksen. Veto onnistui painuen oikean tolpan lähelle noin metrin korkeudelle. Viides laukojamme varmisti meille lopulta erittäin maukkaan voiton.

Aikuisiällä ei ole maaleja tullut kauheasti tehtyä, kun suurin osa ajasta on kulunut puolustuslinjassa, mutta toisinaan on sentään tullut osuttua. Yksi mieleen painuva muisto on kaudelta 2013, jolloin Kilo IF/1 vieraili Metsämaan tekonurmella PEP:n vieraana Uudenmaan Kutosen ottelussa. Ainoa kerta muuten, jolloin olen (toistaiseksi) tuolla kentällä pelannut. Ottelu eteni kiikarilukemissa pitkälle toiselle jaksolle, jolloin saimme kulmapotkun. Jäin kärkkymään boksin ulkopuolelle. PEP-puolustus purkikin pallon suoraan minua kohti, ja pääsin lataamaan vastapalloon puolivolleysta, ja siitä lähtikin poikkeuksellisen hyvin onnistunut laukaus verkon perukoille. Lopulta voitimme ottelun 3-0. Maali oli erittäin tunteellinen, sillä hyvä ystäväni - jonka kanssa olin aikoinaan pelannut samassa futisjengissäkin - oli menehtynyt juuri muutamaa päivää aiemmin. Kyseinen maali on myös toistaiseksi viimeinen, jonka olen virallisissa otteluissa tehnyt, ja saattaa jäädäkin viimeiseksi, sillä futisurani alkaa väistämättä olla jo ehtoopuolella.
« Viimeksi muokattu: 27.12.2017 klo 02:37:12 kirjoittanut Hugh »

 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines