FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.01.2018 klo 22:02:58 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Härkäviikot saksalaiseen tapaan - Dortmund, Duisburg, Gelsenkirchen ja Gladbach  (Luettu 3097 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Müllermilch

Paikalla Paikalla


: 26.12.2017 klo 17:28:06

Kun tuli tieto, että tänäkin vuonna tiedossa on mukavan muhkeat veronpalautukset, niin piti alkaa miettimään että miten ne onnistuisi tuhlaamaan. Kaverin kanssa katseltiin Bulin kalenteria ja tultiin siihen johtopäätökseen, että joulukuun puolessavälissä olisi hyvä ajankohta käydä piipahtamassa Saksassa. Kaveri kuitenkin lopulta estyi tulemasta, koska tuona viikonloppuna olisi jotkut helvetin tärkeät kendotuomarien kokoontumisajot. No, minä olin kuitenkin päättänyt lähteä tuolloin Saksaan vaikka yksin, mutta sain houkuteltua tutun ja turvallisen matkaseuran Antin mukaan. Myös Aachi sanoi pari päivää ennen reissua tulevansa myös mukaan, hänen pitää vaan seuraavana päivänä ilmoittaa pomolle asiasta. Seuraavana päivänä kun kysyin Artolta että onko hän nyt mukana, niin sain vastaukseksi "Bana saa kenkää", josta päättelin, että ei ehkä tällä kertaa.

Alkuperäinen suunnitelma:
perjantai: Kendodivaria Frankfurtissa
lauantai: Preussen Münster - RW Erfurt + Dortmund - Hoffenheim
sunnuntai: MSV Duisburg - Dynamo Dresden
maanantai: St. Pauli - Bochum
tiistai: Schalke - Köln
keskiviikko: Mönchengladbach - Leverkusen

Tästä olisi saanut sairas kovan seitsemän pelin setin kuuteen päivään, mutta se supistui kuitenkin loppupeleissä ainoastaan neljään matsiin. Perjantain kendomatsi siirrettiin tiistaille, kolmosliigan matsi peruttiin ja Hampuriin emme jaksaneet ( vitun laiska Antti ei jaksanut) lähteä, vaikka olimme tuonne seisomaliput hommanneet.

Perjantai

Lukukauden viimeiset tentit oli saatu edellisenä päivänä suoritettua ja innostuin himassa vielä vähän siivoilemaan (viemään viisi eteisessä lojunutta roskapussia roskakatokseen) sekä käymään juoksulenkillä, koska tiesin, että seuraavan viikon ajan tultaisiin keskittymään johonkin aivan toisenlaiseen urheiluun. Perjantaina kello herätti aamukahdeksalta, ja aamun touhujen ja pakkaamisen jälkeen lähdin yhdeksältä kävelemään viiden kilometrin matkan himasta Tampereen rautatieasemalle, josta junani Hesa-Vantaalle tuntia myöhemmin lähtisi. Juna tuli hienosti ajallaan ja yhdellä vaihdolla Tikkurilassa olinkin jo kätevästi lentokentällä. Antti saapui paikalle tuntia myöhemmin ja hieman tuon jälkeen pääsimme nousemaan koneeseemme. Toki juuri siinä boardingissa meidät molemmat kuulutettiin Antin kanssa tiskille, mutta siellä kerrottiin vain, että paikkamme ovat hätäuloskäynnillä ja varmistettiin, että jompikumpi puhuu sujuvaa saksaa tai englantia. Lufthansalle pakko antaa hieman miinusta siitä, että tilasin lennolla bissen sekä valkoviinin, mutta ei saanutkaan valita kuin toisen. Aiemmin kun olen tottunut siihen että tuolla saa kiskoa kaksin käsin tavaraa, mutta nyt alkoi vaan vituttaa. Tämä johtikin sitten siihen, että Frankfurtin päässä menimme saman tien ensimmäiseen kauppaan ostamaan kaksi olutta mieheen. Siitähän se sitten lähti ja kaljat ostettuamme otimme S-Bahnin keskustaan. Tämä oli niin sanottu budjettireissu (:D), joten olimme päättäneet "säästää" siten, ettemme Frankfurtin päässä ota ollenkaan majoitusta, vaan vedämme brenkkua koko yön ja menemme suoraan klo 6.55 lähtevällä bussiin Münsteriin. Frankfurtiin saapuessamme meidän oli siis kaljoiteltava noin 15 tuntia putkeen, joten mikä voisi mennä pieleen?

Frankfurtissa suuntasimme ensimmäiseksi spottaamaani  zu den zwölf Aposteln-ravintolaan. Sieltä sai herkullista paikan omaa bisseä ja siihen kaveriksi tilasin minkäs muunkaan kuin Schweinshaxen Antin tyytyessä perinteiseen Wiener Schnitzeliin. Pari bisseä piti haxen kaverina kiskoa alas ja sen jälkeen lähdimme fiilistelemään Frankfurtin joulutoria. Antti totesi paikallisen herkun, Glühweinin, paskaksi, mutta minulle maistui. Yksien Glühweinien jälkeen jatkoimme matkaamme joen toiselle puolelle kaverin suosittelemaan baarialueeseen, jota ei sitten aluksi meinannut löytyä. Jep, hyvässä pöhnässä oltiin jo tuohon aikaan. Hetken kiertelyn jälkeen alue löytyi ja ensimmisenä painelimme jonnekin irkkupubiin, jossa viihdyimmekin yllättävän kauan kohtalaisen kalliista hintatasosta huolimatta. Tuon jälkeen kiertelimme vielä parit baarit, tilaten mm. jossain hämyisessä kapakassa meterbierin ja vedellen sisätiloissa röökiä. Paljoa en tuon meterbierin jälkeen muista, mutta ilmeisesti käytiin piipahtamassa tuon jälkeen vielä jossain klubilla ja jotenkin parin mutkan kautta selvittiin rautatieasemallekin. Olisikohan kello ollut tässä vaiheessa siinä viiden ja kuuden välillä. No, bussiinkin päästiin ajallaan ja niinhän siinä kävi, että molemmat sammuivat saman tien ja heräsimme kymmenen aikoihin vähän ennen kuin olimme Dortmundissa. Ja aivan kännissä kun herää niin siitähän on ihan helppo lähteä käynnistelemään heti aamusta.


Apostolien bisse


Joulutorifiilistelyä. Toimisi ehkä paremmin HH:n kuin foorumistin seurassa.



Tähän tarjottimeen huuhtouituvat illan viimeiset muistikuvat. Löysin seuraavana aamuna repustani tuollaisen Bindingin kahvallisen tuopin, ilmeisesti oli sellainen tullut hommattua sotasaaliina tuosta Kneipesta.



Matkaseurakin oli päässyt poseeraamaan tarjottimen kanssa.

Ja tämä ilta oli kuitenkin yksi rauhallisimmista koko reissulla. Jatkoa seuraa.
« Viimeksi muokattu: 26.12.2017 klo 19:07:01 kirjoittanut Müllermilch »
Müllermilch

Paikalla Paikalla


Vastaus #1 : 26.12.2017 klo 19:13:33

Lauantai

Preussen Münsterin matsi RW Erfurtia vastaan piti olla ensimmäisenä meidän ohjelmassa, mutta se peli peruttiin kentän huonon kunnon vuoksi. Tämän takia emme menneet bussilla koko Münsteriin asti ollenkaan, vaan jäimme tuntia aikaisemmin Dortmundissa pois. Siellä pelattaisiin myöhemmin BVB:n ja Hoffenheimin matsi, johon meillä oli seisomaliput. Lisäksi olin hommannut myös yhden print@home-istumalipun, jonka tulostin kahteen kertaan ja laitoin saman tien uudelleen myyntiin. Se oli sitä varten, jos sattuisi tulemaan konnari kysymään matkalippua, niin sitä voisi vilauttaa. Nuo seisomaliput kun pystyy Ticketbörsestä ostamalla lunastamaan ainoastaan pelipäivänä Dortmundin Fanweltistä. No, menimme sitten noilla feikkimatsilipuilla Düsseldorfin hotelliimme. Kirjautuessamme sisään heillä oli siellä myös odottamassa liput sunnuntain Duisburg-Dynamo Dresden-matsiin. Sitten kamat huoneeseen, suihku, pieni välikuolema ja vähän keppanaa ja kohti Dortmundia.

Feikkilipuilla menimme myös Düsselistä Dortmundiin, mutta eihän noita kukaan tullut noin tunnin matkan aikana kyselemään. Dortmundissa menimme sielläkin testaamaan paikallisen joulutorin. Antti otti tällä kertaa naisten ja homojen kaakaota, itsellä valinta kohdistui Glühweiniin. Sen jälkeen menimme aseman kioskin kautta kohti U-bahnia. Antti junttina suomalaisena avasi kaljatölkkinsä juuri ennen U-bahnin turvatarkastusta, joten eihän siitä päässyt sitten menemään ennen kuin bisset oli imetty. Vähän ajan päästä samoille mestoille tuli myös joku kolmen hengen suomea puhuva porukka, luultavasti kendojanareita. Emme menneet noille homostelemaan, vaan juomme yhdessä Antin tölkin tyhjäksi, annamme sen pullonkerääjä-mummolle ja jatkamme matkaamme alas raiteille.



Signal-Iduna Parkin lippuluukulla liitymme jonon jatkoksi odottelemaan tikettejämme. Ainoastaan kaksi luukkua on auki ja vitunmoiset jonothan siellä on. Onneksi oli kaljaa ja parinkymmenen minuutin jälkeen saan liput haltuuni. Taisi olla kaikkien kulujen jälkeen 19e/kpl, joten liput ovat kallistuneet viime vuodesta jos oikein muistan. Pelin alkuun oli vielä yli tunti joten kaljatiskille mars. Ja koska tämä oli budjettireissu, emme ladanneet kortille kuin 20e, joten sillä sai vain kaksi olutta molemmille. Sitten paikoillemme, meillä oli paikat vierekkäisistä blokeista, mutta se ei ollut järjestysmiehille ongelma painella molemmat samaan blokkiin. Ottelu taas ei minussa suurta kiimaa herättänyt. Tämä oli jo kolmas kerta, kun tulee samalla stadionilla todistettua samaa ottelua. Ainoa mielenkiinnon kohde keskittyi Dortmundin valmentajaan Peter Stögeriin, jolla olisi edessään ensimmäinen kotipeli Dortmundin peräsimessä. Miehestä laulettiin ylistyslauluja jo Dortmundin asemalla monta tuntia ennen pelin alkua.

Eka puoliaika oli pelillisesti aika paskaa ja tunnelma keltaisessa seinässäkin vähän latistui Mark Uthin vietyä vieraat johtoon 20 minuutin jälkeen. Dortmundin paikat olivat harvassa ja ehkä paras tilaisuus kaatui Andrei Yarmolenkon liikaan driblailuun boksissa. Toiselle puoliajalle Dortmund pääsi jo hieman paremmin peliin mukaan. Tunnin pelin jälkeen Hoffenheimin Posch rikkoi karkuun päässyttä Kagawaa rankkarin arvoisesti ja Aubameyang astui keltaisen seinän eteen upottamaan pallon pilkulta reppuun ja pelin tasoihin. Pitkään näytti, että peli myös päättyisi tasuriin, mutta Dortmundin Pulisic oli toista mieltä. Hän vei isännät johtoon minuuttia ennen täyttä aikaa ja bisset sinkoilivat katsomossa ympäriinsä ja vielä hetki sitten lähes yhteen ottaneet saksalaiset kaverukset edessämme halailivat toisiaan. Aubameyangilla oli lopussa tilaisuus vielä kaunistella lukemia, mutta jollain ihmeen tavalla onnistui vielä perseilemään maalipaikan. Kotivoitolla oli hyvä aloittaa tämä neljän matsin setti ja me lähdimme tuon jälkeen takaisin kohti Düsseldorfia muutaman kaljapysähdyksen taktiikalla.



Muutama kuva pelistä

Illan vietimme Düsseldorfissa kierrellen Bolkerstrassen baareja. Ensin taidettiin mennä König Pilsneriin, johon muuten palasimme pari päivää myöhemmin vähän toisenlaisissa merkeissä. Sen jälkeen paineltiin DäSpiegeliin, eli anniskeluravintolaan, jonka asiakkaiden keski-ikä taisi olla sillä hetkellä noin 65 vuotta. Sen jälkeen taidettiin ottaa joku altbierkuppila siitä vastapäätä. Siellä Antti ilmoitti sitten, että väsy tulee eikä lähdetä enää suorittamaan foorumin tavalla mihinkään yökerhoon, vaan Burger Kingin kautta nukkumaan. No, kyllä sitä ehti suorittaa taas monella saralla ihan joka tavalla reissun tulevina päivinä.


Kävin liimaamassa eräiltä oululaisilta jalkapalloa seuraavilta veljeksiltä aiemmin saamiani AC Oulun tarroja joidenkin sateenkaaren väristen tarrojen päälle.


Iltapala vedettiin kasuaalisti hotellin sängyssä
« Viimeksi muokattu: 26.12.2017 klo 19:16:09 kirjoittanut Müllermilch »
Müllermilch

Paikalla Paikalla


Vastaus #2 : 27.12.2017 klo 01:36:29

Sunnuntai - Dynamon vierasblokki, oululaisia foorumisteja ja saksalaisia kendojanareita

Eli mitäs vittua? Päivä ainakin käynnistyi ihan hyvillä fiiliksillä, koska darraa, tai ainakaan pahaa sellaista ei kummallakaan seurueemme jäsenellä ilmentynyt. Aamu starttasi nuuskalla, oluella, sandwichilla ja energiajuomalla, eli tuttavallisemmin sanottuna "myrkkypurkilla". Düsseldorfissa muuten on yksi hyvä tupakkakauppa, mistä voi ostaa niin Generalia, jonne-Odensia, Siberiaa ja vaikka Thunderia. Palvelukin on hyvää ainakin jos saksaa puhuu. Tosin itse olen luvannut ensi vuoden alusta lopettaa nuuskaamisen ainakin puoleksi vuodeksi, joten saa nähdä tuleeko tuolla jatkossa asioitua Düsseldorfissa majaillessa. Olimme myös saaneet eräiltä nimeltä mainitsemattomilta oululaisilta veljeksiltä tietoa, että samoilla suunnilla liikkuisi myös oululaisia foorumisteja, jotka olisivat myös menossa Duisburgin ja Dynkyn matsiin. Homostelin jollekin näistä whatsapilla ja sovittiin tapaavamme jossain HBF:llä, mutta kun kaljakaupasta tullessamme huomasimme junan Duisburgiin lähtevän heti, niin emme jääneet näitä venailemaan. Duisburgissa näkyi jo pari dresdeniläistä, mutta suurimmalla osalla vastaantulijoista oli kuitenkin sinivalkoista seeprakamaa päällä. Palloilimme aikamme asemalla, jonka jälkeen suuntasimme lähistöllä olevalle bussipysäkille, josta linja-auto kuljetti meidät stadionin läheisyyteen. Jotkut duisburgilaiset katsoivat keltamustaa huiviani vähän vihaisesti ja huusivat jotain perään kun lähdimme pysäkiltä talsimaan stadionia kohti. Siellä näkyikin samoihin aikoihin Dynamon bussi ajamassa myös mestoille. Menimme lähemmäs katselemaan, josko näkyisi joku suomalainen nousemassa bussista ulos. Olin valmiina portin takana huutamassa "Erzi naks naks", mutta vähän myöhemmin selvisi, ettei hän ollut ollenkaan mukana kokoonpanossa. Hauptmann ja Duljevic tuli sentään bongattua.

Tästä lähdimme kävelemään kohti Dynamon blokkia, josta lippumme olivat. Yleistä myyntiä peliin ei ollut ollenkaan, mutta Dynamon sivuilta sai parhaat paikat eli seisomapaikat 16e hintaan. Tosin printtimahdollisuutta ei ollut ja lippujen toimituskin onnistui vain Saksaan ja lähimaihin, joten tilasimme liput hotelliimme ja onneksi ne olivat saapuneet ajallaan perille. Matkalla vierassisäänkäynnille poliiseja oli ihan vitusti joka suunnalla, mikä ei sinänsä yllätä kun Dynamo tulee kylään. Vedin bisseni loppuun ja myös taskusta löytyneen pienen shottipullon. Painelimme jo sisään, vaikka matsin alkuun oli reilusti yli tunti. Sisäänkäynnillä piti kävellä neljään otteeseen turvamiesten ohi ja viidennellä kerralla tarkistivat liput sekä tekivät turvatarkastuksen. Sen jälkeen pääsimme stadionille. Siellä huomasimme suureksi pettymykseksemme seuraavanlaisen paperilapun bissetiskillä: "nur alkoholfrei Bier heute". Haistakaa paska! Menimme blokkiin seisoskelemaan ja aistimaan tunnelmaa, kunnes vähän ajan päästä menimme testailemaan vieraskannattajien saniteettitilat. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Vessan yksi lavuaareista vuosi vettä lattialle, joten koko lattia oli kauttaaltaan yhtä suurta kuraista vesilätäkköä, ja uudet addun punaiset tennarini saivat siellä hienon uuden rusehtavan värin. Vessasta poistuessani huomasin, että Antti oli saanut seuraa jostain Dynkyn nasujonnehuleista, jotka ihmettelivät, kun mies oli pukeutunut suht kasuaalisti, mutta mitään keltamustaa ei mieheltä löytynyt päältä. Pienen juttutuokion jälkeen nuo lähtivät vittuun, mutta sanoivat, että seuraavan kerran kun tulee paikalle, niin jotain keltamustaa on löydyttävä. "Es ist einfach nur komisch wenn du nix hat. Verstanden?" Mukavan juttutuokion jälkeen suuntasimme takaisin blokkiin ja hetken päästä vierasjoukkueen pelaajat tulivat lämmittelemään saaden vieraskatsomosta raikuvat suosionosoitukset.


Dynamon bussi

Tämä oli itselle ehkä se reissun pääpeli Dynkkysympatioistani johtuen. Dynamo oli myös ennen tätä peliä onnistunut voittamaan kolme edellistä peliään Fortunaa, Auea sekä Union Berliniä vastaan, joten joukkue oli hyvässä iskussa. Tuona päivänä se hyvä vire ei enää näkynyt, mutta meno vierasblokissa oli silti helvetin hyvää. Kotijoukkueen kokoonpanoa kuulutettaessa Antti ihmetteli, kun jokaisella pelaajalla oli sama sukunimi, "Arschloch". Ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut oikeastaan mitään. Toki sitten lopussa Dynkyn katastrofaalinen puolustus osoittaa taas tasonsa, kun Jannik Müller ei onnistu seuraamaan läpi päässyttä Ahmet Enginiä ja tällä on helppo työ syöttää pallo boksissa vapaana olleelle Stanislav Iljutcenkolle, joka siirtää kotijoukkueen johtoon. Vittu.

Toinen puoliaika oli myös paskaa, Dynkyllä pari puolittaista paikkaa, mutta viimeinen idea heidän pelistä katosi siinä samalla, kun he ottivat paljon parjaamani Peniel Mlapan hääräämään kärkeen keskikenttäpelaaja Lumpin tilalle. Lopussa Duisburg sai vielä vaparin läheltä maalia, jonka Kevin Wolze sijoitti muurin yli maaliin. Tämäkin olisi ollut ihan otettavissa Schwäbelle, mutta hänellä oli taas astetta huonompi päivä. Näin Duisburg piti pisteet kotonaan ja katkaisi Dynamon orastavan voittoputken ja me lähdimme Antin kanssa hotellin kautta suuntaamaan illan hulinoihin Bolkerstrassella. Bussimatkakin sujui vitun hyvin, kun hyppäsimme aluksi väärään bussiin, mutta joku ystävällinen rouva näki Dynkyn huivini ja kysyi että olemmeko menossa rautatieasemalle. Sanoin että juu, ja tämä neuvoi menemään toiseen bussiin, kun tämä bussi menee jonnekin hevon helvettiin.  Löysimme oikean bussin ja sain kunnian olla lähes ainoana keltamustana kuuntelemassa kotijoukkueen kannattajien vittuilua. Siellä joku seitsemänkymppinen pitkän linjan Duisburgin mies alkaa jutella niitä näitä minulle ja lähes kaikille muille bussimatkustajille. Herra oli merimies, kasvanut ja varttunut Hampurin Reeperbahnilla ja sen oli näköinenkin. Hän sanoi, ettei minun tarvitse dresdeniläisenä pelätä niin kauan kuin hän on minun seurassani :D. No, en minä muutenkaan olisi pelännyt vaikka vittuilua kuului joka suunnasta. Asemalle päästyämme menemme kioskille, josta ostamme bisset mieheen sekä yhteisen mehulla lantratun vodkapullon. Kioskiin tuli myös joku bussissa ollut duisburgilainen spurgu, joka lähti seuraamaan meitä ja huusi saksalaisia voimasanoja peräämme poistuttuamme rappuset ylös junalaiturille. Ostamamme vodkapullo oli aluksi ihan hyvää matkaevästä, kun alkoholi ei maistunut ollenkaan mutta muutaman huikan jälkeen vodka puski niin voimakkaasti läpi, ettei tuota enää pystynyt juomaan. Onneksi oli kaljaa.





Vierasblokin tunnelmaa ja kotipäädyn ihan näyttävä choreo.


Tämä oli paskaa.



Ibis City-hotellissamme otimme taas parin tunnin välikuoleman, kunnes saimme yhteyden oululaisiin homoihin ja sovimme tapaavamme Bolkerstrassella illemmalla. Sinne suuntasimme, aloitimme Antin kanssa Schweinske-baarista, jonka tämä oli testannut jo reilu vuosi takaperin Saksa-awaylla. Siirryimme siitä erääseen irkkupubiin, jossa Oulun homot liittyivät seuraamme. Siitä ilta jatkui yllättäen helvetin alkoholipitoisissa tunnelmissa ja parin tuopin jälkeen kaikilla alkoi tehdä mieli Meterbieriä, joten suuntasimme oululaisten johdolla lähistölle sijaitsevaan Kneipeen, josta sellaista kuulemma saisi. Olimme baarin ainoat asiakkaat ja baarimikko oli silminnähden vittuuntunut joutuessaan työvuoronsa loppuvaiheilla vielä kuuntelemaan ja palvelemaan suomalaisia junttifoorumisteja. Kahden meterbierin jälkeen baarimikko ilmoitti, että hänen on suljettava paikka, joten siirryimme seuraavaan. Matkalla lauleskelimme Scheiss DFB ja Timo Werner-chantteja. Paikkaa en muista, mutta baarin tarjoilija oli aluksi sitä mieltä, että meille ei tarjoilla enää yhtään mitään. Pienen neuvottelun jälkeen saimme kuin saimmekin eteemme paljon odottamamme meterbierin. Tarjoilija tosin totesi, että "Ok, denn ruhig und keine Partys, verstanden?" Tunnelma alkoi humaltua ja muistikuvat hämärtyä. Jossain vaiheessa seuraan liittyi joku marokkolainen jannu, jolle juotimme kaljaa ja tarjosimme nuuskaa. Ei pitänyt nuuskasta, mutta sanoi, että hänellä on tarkoitus tulla joskus Suomen Lappiin, koska se on kaunista seutua. Vähän ajan päästä joku oululainen haastoi minut juomakilpailuun. Aluksi suunnitelmissa oli, että tilaamme kummatkin omat lankut, sen jälkeen se muuttui yhteiseksi lankuksi ja lopulta kisa oli vain sellainen, että kumpi juo kaksi kaljaa nopeammin. Tuosta kisasta on olemassa videomateriaalia mutta ehkä en sitä kuitenkaan ihan tänne jaa. Minähän tuon kisan yllättäen voitin ja hetki tämän jälkeen oululaiset lähtivät saattamaan kaikkein humalaisinta ja sammumisen partaalla olevaa jäsentään hotellille. Me lähdimme muistaakseni Antin kanssa seuraavaan baariin, olisiko ollut juuri se helvetin König City, jossa seuraavana iltana tulisi tapahtumaan pieni konflikti. Siellä törmäsimme saksalaisiin maahockeyn? pelaajiin, jotka olivat pesunkestäviä kendojanareita ja heidän mukaansa "football is for pussies". Ihan kuin olisi Suomessa ollut, kun baari täynnä jotain nuuskaavia kendojanareita. Paljon muuta en heistä muista, mutta yhdelle muistan sanoneeni hänen olevan Dynamon laitapakin Niklas Kreuzerin 2-olento. Ei sanonut nimi kyseiselle kendojanarille mitään.

Oululaisten kanssa "yksillä"

En tiedä mitä vittua sen jälkeen on tapahtunut, mutta seuraavat muistikuvat ovat Bolkerstrassen lähistöllä olevalta Heinrich Heine-Alleen metropysäkiltä, jossa olen jotenkin käsittämättömästi lyöttäytynyt joidenkin iranilaisten heppujen seuraan ja nämä kuvaavat jonnekin snapchattiin tai muuhun paskasovellukseen videota siitä, kuinka minä puhun arabiaksi jotain mitä he käskevät minua sanomaan. En tiedä miten vitussa näin pääsi taas tapahtumaan, mutta nämä olivat onneksi ystävällisiä heppuja, osasivat neuvoa jäämään oikealla pysäkillä pois eikä kännykkä tai lompakkokaan lähtenyt näiden matkaan. Suuntaan rautatieasemalta jotain kiertoreittiä sadan metrin päässä sijaitsevaan hotelliimme, jossa Antti on jo nukkumassa. Kello on tyyliin kuusi aamulla. Koko ilta kello kahdesta aamukuuteen on aivan hämärän peitossa. Onneksi seuraava päivä oli jalkapallon osalta välipäivä - alkoholin osalta ei niinkään...
« Viimeksi muokattu: 27.12.2017 klo 01:42:16 kirjoittanut Müllermilch »
etutolppa18

Paikalla Paikalla


Vastaus #3 : 27.12.2017 klo 14:49:45

Ansiokasta raporttia Tuoppi Pullonkerääjämummo ja kolmen hengen suomea puhunut porukka täsmää omaan matkaan Hbf:ltä stadionille, joskin kendojanarien sijaan ihan ehtoja foorumisteja. Südtribunessakin olen näemmä ollut samassa blokissa. Jingle Bellsille Ylos

Dresdenin vierassektiossa tuli myös käytyä, joskin istumapaikkojen puolella. Sieltä sai ihan kunnon olutta ja Glühweiniä. Dynamon hyvä meno oli toki tiedossa, mutta ensimmäistä kertaa Duisburgissa vierailleena kotipäädyn äänekkyys pääsi yllättämään positiivisesti!
Clay Allison

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Eintracht Frankfurt


Vastaus #4 : 27.12.2017 klo 18:23:54

Sama juttu, oltiin Dynamon vierassektiossa istumapaikoilla. Eli kannatti sittenkin valita istumapaikat, niin saatiin kunnon olutta! (tosin seistiin silti koko peli)
Tehtis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Haka, FCMS


Vastaus #5 : 28.12.2017 klo 00:14:58

Hyva rapo. Saksalle, joulutoreille ja yleiselle tunnelmalle Ylos
Olaf Thon

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 28.12.2017 klo 20:48:30

Kiva lukea tarinaa, kun vielä kuvat ovat mukana. Danke schön!
Müllermilch

Paikalla Paikalla


Vastaus #7 : 28.12.2017 klo 21:41:20

Maanantai - välipäivä futiksesta, porttikielto baariin ja läheltä piti-myllyt

Maanantai starttasi mukavasti, kun siivooja tuli puolenpäivän jälkeen herättelemään meitä huoneestamme. Huone olisi nimittäin pitänyt jo luovuttaa. Olimme varanneet majoituksen Düsseldorfista kahdesta eri paikasta, koska alun perin maanantaina piti tehdä reissu Hampuriin ja yöpyä siellä, mutta se sitten vähän jäi. Joka tapauksessa Ibiksen huone piti luovuttaa ja vaihtaa se vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan Hotel Schaumiin.

Schaumin respassa yllätyimme, kun heidän mukaansa huoneemme oli jo maksettu luottokortilla, mutta varauksen tehnyt Antti väitti huoneessamme ettei tililtä ole kyllä lähtenyt mitään. Varmistus tuosta maksusta odottaa vielä, sillä Antti ei edelleenkään ole uskaltanut mennä reissun jälkeen katsomaan tiliotettaan. Huoneessa jatkoimme unia, jotka Ibiksen siivooja aiemmin tuli keskeyttämään. Ne sitten jatkuivat ja jatkuivat, eikä meinattu saada koko päivänä oikein mitään aikaiseksi. Viiden aikoihin kyllästyin ja lähdin hakemaan nuuskaa sekä jotain syötävää - taas oli koko päivä mennyt toistaiseksi syömättä. Törmäsin nuuskakaupan nurkilla yllättäen oululaisiin, jotka eivät kuitenkaan enää jaksaneet kiskoa märkää, kun lento Suomeen tapahtuisi seuraavana aamuna. Vitun tissiposket.

Palattuani hotelliimme Anttikin alkoi pikku hiljaa nousta sängystä. Illemmalla menimme testaamaan paikallisen MPK:n tarjonnan ja sieltä tarttui mukaan mm. olutta, kermalikööriä, olutta ja meetvurstia sekä olutta. Jäimme kauppareissun jälkeen tuhoamaan huoneeseemme bissejä, kunnes hetkeä myöhemmin eräs saksalainen tuttu soitteli, että voisi tulla morjenstamaan, kun sattuu asumaan suht lähellä. No, jonkun ajan päästä saksalainen saapuikin, mutta järkyttyi kun jääkaapissamme oli tarjota ainoastaan Perlenbacheria, joka oli kuulemma paskinta mahdollisinta. Eipähän ollut kuitenkaan hinnalla pilattu kun 6-pack puolilitraisia maksoi muistaakseni alle 2e pantteineen.

Yksien Perlenbacherien jälkeen siirryimme jatkamaan iltaamme mihinkäs muualle kuin Bolkerstrasselle. Aluksi otimme suunnan johonkin irkkubaariin, mutta heidän suljettua baarinsa jo yhdeltä siirryimme seuraavaan baariin. Se oli sitten se vitun König City. Vietimme siellä iltaa juoden olutta ja jauhaen baaritiskillä paskaa kunnes tuli aika tilata lasku. 158e. Maidenin bäkkärilläkö sitä vittu oltiin? Aasialainen naistarjoilijamme oli sitä mieltä, että olimme kolmessa tunnissa juoneet yli kymmenen olutta miestä kohti. Yksi olut oli tuolla 4,40. Ja vitut. Oma veikkaukseni oli 5-6 olutta ja sanoinkin että sitä enempää en ole maksamassa. Saksalainen tuttukin rupesi vääntämään tuon kusipäätarjoilijan kanssa ja huomautin itse johonkin väliin, että olimme huomanneet kun tarjoilija oli vähän väliä vedellyt ylimääräisiä viivoja lasinalusiimme. Sanoimme tarjoilijalle, että on aivan naurettava ajatuskin, että olisimme vajaassa kolmessa tunnissa juoneet kolmekymmentä olutta. Tämän jälkeen tuo uhkasi poliisin soittamisella, johon naurahtaen sanoin että siitä vaan. En muista mitä sen jälkeen sanoin, mutta aika pian sain kuljetuksen kahdelta oviapinalta baarista ulos. Perästä tulee tuo aasialainen huora joka läpsäisee naamalleni ja muistaakseni vielä sylkäisi päin. Sen jälkeen aloin provosoimaan koko porukkaa, kutsuen tarjoilijaa sanalla "Hure" ja käskemään järkkäreitä nussimaan itseään polveen. Hetken päästä loppuporukka tuli ulos ja kas, lasku oli tuona aikana puolittunut tuosta lähes 160 eurosta. Takaisin ei kuulemma ollut sitten enää ikinä asiaa. Lähdimme äkkiä vittuun paikalta, mutta sitä ennen huusin vielä muutamat "Arschlochit", "Hurensohnit"ja Wichserit". Yksi oviapinoista kävi aivan saatanan kuumana ja oli todella lähellä, että nuo olisivat vielä lähteneet peräämme ja saaneet ihan kunnolliset myllytkin aikaiseksi. Toki omalta osalta helvetin järkevää ruveta kolmen promillen jurrissa provosoimaan jo valmiiksi erittäin aggressiivisia ovimiehiä, mutta näitä sattuu...

Eikä tässä vielä kaikki. Olimme päässeet hotelliimme, mutta huomasin ulko-ovella, että hotellin avain oli kadonnut taskustani jonnekin tuon äskeisen rytäkän seurauksena. Respassakaan ei tuohon aikaan ollut ketään, ainoastaan paperilappu jossa oli kaksi puhelinnumeroa. Soitin molempiin, mutta kummassakaan ei vastattu. Saksalainen frendi ehdotti sitten, että voisimme tulla yöksi punkkaamaan hänen sohvallensa ja näin teimmekin. Päätettiin Antin kanssa, että ehkä otetaan seuraava päivä sitten vähän rauhallisemmin...
Acquiesce

Paikalla Paikalla


Vastaus #8 : 28.12.2017 klo 23:03:30

Hyvää rapoa Ylos Vaikutti mielenkiintoiselta reissulta :D
Müllermilch

Paikalla Paikalla


Vastaus #9 : 03.01.2018 klo 23:30:38

Noniin, ei niin rauhallisesta uudesta vuodesta ollaan toivuttu ja nyt voisi olla aika viimeistellä tämäkin rapo.

Tiistai - Schalke - Köln

Herättiin puoliltapäivin tosiaan frendin sohvalta ja koska tämän piti lähteä jonnekin hoitamaan asioitaan, niin liukenimme Antin kanssa samalla ovenavauksella hotellin suuntaan selvittämään kadonneen avaimen arvoitusta. Ennen sitä piti kuitenkin käydä kioskilta hakemassa bisse. Tällä kertaa respassakin oli jengiä ja kun kerroin, että avain on kadonnut niin työntekijän ilme oli melko hinnaton. Meidän lasku sen sijaan ei ollut, vaan jouduin pulittamaan tuosta lystistä 30e. Työntekijä selitti, että juuri meidän kerroksessa ovet ovat erilaiset, ja sen myötä laskukin oli suhteellisen korkea. Muissa kerroksissa oltaisiin selvitty huomattavasti alhaisemmalla maksulla. Kuinkas sattuikaan.

Hotellissa painelimme kummatkin omiin sänkyihimme ja keräiltiin hetki itsejämme siihen asti, kunnes oli pakko lähteä kohti Gelsenkircheniä. Meille molemmille kerta oli ensimmäinen kyseisellä paikkakunnalla. Liput olimme hommanneet ennakkoon parhailta paikoilta, eli Nordkurvesta seisomasta. Hintaa lippua kohti tuli reilu 15e. Gelsenkircheniin saavuttuamme vaihdoimme junan S-Bahniin, joka vei meidät stadionille. Jäimme kuitenkin pois yhtä pysäkkiä stadionia aikaisemmin, koska junan tunnelma oli sen verran hiostava että koimme parhaaksi kävellä hetki raikkaassa sateisessa ilmassa. Stadionin edustalta ostin itselleni kotijoukkueen huivin, kuten kunnon mieshuoran tapoihin kuuluu. Antti osti myös sisäpuolelta oman. Portilla oli tulla ongelmia, kun järkkäri luuli taas vaihteeksi nuuskapurkkiani joksikin huumeeksi, mutta nopean selonteon jälkeen pääsin läpi. Alkuvihellykseen oli taas yli tunti aikaa, joten stadionkortille rahaa ja bisset kouraan. Kiersimme huvikseen sisäpuolelta koko stadionin ympäri, kun se kerran oli mahdollista ja aikaa riitti. Nordkurveen päästyämme koko kaarteelle jaettiin omat tähtisadetikut, jotka oli tarkoitus sytyttää hetki ennen ottelun alkua. Se oli varsin hieno näky, kun valot lopulta pimennettiin ja kaikki sytyttivät oman tikkunsa.








Pelistä nyt ei paljoa ole sanottavaa, kohokohta oli juurikin tuo koko kaarteen Wunderkerze-tifo sekä vieressämme seisseen paikallisen helvetin casuaali Mia Julia-jumppapussi, vai miksikä noita narureppuja nyt edes kutsutaankaan. Mia Juliahan on saksalainen ex-aikuisviihdetähti sekä nykyään laulaja. Schalken Max Meyer teki toisella puoliajalla isäntien voittomaalin ja Kölnistä ei ollut sen jälkeen tulemaan enää tasoihin. Varsin tapahtumaköyhä peli ja krapulakin oli sellainen, ettei Veltinskään pahemmin maistunut, joten koko päivän saldo jäi tuohon yhteen stadionolueen. Tai oikeastaan kahteen, kun taisin aamulla ottaa myös yhden tasoittavan. Matsin jälkeen tungos pois oli ihan vitullinen ja hetki kesti päästä ahtaalta aidatulta tieltä isommalle tielle. Alkoi olla myös nälkä, koska emme taaskaan olleet syöneet juurikaan mitään, joten suuntasimme Burger Kingiin. Sieltä ei kyllä mitään pikaruokaa saanut, kun piti jonottaa ainakin vartti jotta pääsi tilaamaan. Burgerien jälkeen lähimmälle ratikkapysäkille ja Gelsenkirchenin keskusaseman kautta takaisin Düsseldorfiin. Baareja emme siellä päässä enää lähteneet kiertämään, joten menimme suoraan nukkumaan. Keskiviikkopäivän suunnitelmana olikin sitten heti heräämisen jälkeen olutta siihen asti, että lento lähtee torstaina klo 9. Ja sehän meni taas aivan nappiin.

« Viimeksi muokattu: 03.01.2018 klo 23:33:31 kirjoittanut Müllermilch »
Müllermilch

Paikalla Paikalla


Vastaus #10 : eilen kello 12:51:55

Pistetään vielä loput, kun oli päässyt unohtumaan.

Keskiviikko ja torstai

Keskiviikko käynnistyi varsin verkkaisesti, pakkasimme kamat kasaan ja hörpimme hieman olutta ja huoneen luovutimme tapojemme mukaisesti muutamaa kymmentä minuuttiä myöhässä. Sen jälkeen veimme reppumme Düsselin HBF:lle säilöön ja lähdimme kaupungille. Ensiksi menimme syömään ja paikaksi valikoitui kiinalainen Tao Pavilion-ravintola, jonka muutamaa vuotta aikaisemmin olin todennut oikein hyväksi paikaksi. Lisäksi kiinalainen safka toi ihan hyvää vaihtelua niihin tähänastisiin dönereihin, burgereihin ja makkaroihin. Erittäin hyvä lounasbuffet maksoi reilun kympin ja valikoima oli todella laaja. Kaikennäköisiä hienouksia ravuista ankkaan ja uppopaistettuihin banaaneihin - Müllermilch suosittelee. Viiden kierroksen jälkeen vielä jäätelöt jälkkäriksi, loput kaljat kurkusta alas ja jatkamaan. Lähdettiin käymään lähistöllä olleessa Casual Couture-kaupassa katselemassa, jos löytyisi jotain sopivaa gearia. Antti löysi itselleen Ellessen hupparin, mutta itsellä oli rahaa reissussa mennyt jo nyt ns vitusti, että en ostanut tuolta mitään. Sen jälkeen suuntasimme rantakadun penkeille istumaan ja juomaan. Itsellä oli vielä tuhottavana aiemmin ostamani kermalikööri, mikä ei oikein meinannut upota. Eikä penkeillä istuminen vesisateessa niin mukavaa ollut, että olisimme jääneet sinne pitkäksi aikaa, vaan päätimme hetken istuskelun jälkeen siirtyä baarin puolelle. Uerige Altissa vietimme seuraavan tunnin herkullisten vehnäoluiden ja Alttien parissa. Sitten kello näyttikin jo sen verran, että oli aika suunnata HBF:n kautta kohti Mönchengladbachia, jossa reissumme viimeinen peli pelattaisiin illemmalla.


Huoneemme ovikin oli jotenkin nytkähtänyt pois paikoiltaan. Tästä ei tullut mitään jälkiseuraamuksia.


Porvariruokaa


Jälkkäri


"Jokainen päivä ilman olutta on terveysriski." Tätä ohjetta olenkin noudattanut parhaani mukaan.



Menimme hyvissä ajoin Mönchengladbachin junaan, joka oli aika täynnä Leverkusenin kannattajia. Vajaan puolen tunnin junamatkan jälkeen olimme Mönchengladbachissa ja pelin alkuun oli vielä miltei puolitoista tuntia, joten emme uskoneet, että tulisi kiire peliin ehtimiseen, koska bussimatka stadionille oli se reilu viisi kilometriä. Olimme pahasti väärässä. Aluksi odottelimme parikymmentä minuuttia hirveässä tungoksessa bussia, ja kun vihdoin pääsimme sellaiseen, se lähti liikkumaan kävelyvauhtia eteenpäin pysähdellen ruuhkan takia noin kymmenen sekunnin välein. Täydessä bussissa alkoi tulla vitun kuuma ja joku paikallinen ohjeisti Anttia avaamaan ikkunaa, jotta sisälle saataisiin edes hieman raikasta ilmaa. Puolen tunnin bussimatkan jälkeen totesimme Google Mapsia tarkasteltuamme, että olimme liikkuneet kokonaista kaksi kilometriä. Joku paikallinen kysyi huomatessaan että minulla oli maps auki, että paljonko vielä matkaa, johon totesin että liikaa. Alettiin sitten juttelemaan jotain tämän tyypin kanssa ja kerroin meidän olevan Suomesta, johon mies totesi, että "Jumalauta, suomalaisia! Minun pojan nimi on Mika! Niinku se formulakuski!". Sen jälkeen vieressä ollut naishenkilökin liittyi keskusteluun todeten, että Mika on melko yleinen nimi täälläpäin ja kertoi ihmetelleensä aikaisemmin, että mitä kieltä mahdoimme Antin kanssa puhua, kun kuulosti niin oudolta. Hetken päästä olimme viettäneet tunnin bussissa ja stadionille oli vielä hyvä matka. Kuulin joidenkin paikallisten puhuvan, että ottelun alkua viivästytetään kymmenen minuuttia liikennekaaoksen vuoksi. Sekään ei lopulta meille riittänyt. Ainoa hyvä puoli tuolla oli se, että kerkesin matkan aikana juomaan 0,75 litran likööripulloni tyhjäksi saaden ihan hyvän pöhnän päälle.

Lopulta perille päästyämme kuulen jo kaukaa Die Elf vom Niederrheinin, eli biisin, joka soitetaan ennen jokaisen Gladin pelin alkua. Seisoin pari minuuttia porttien edessä heilutellen ylimääräistä lippuani, mutta kaikilla vaikutti jo olevan sellainen, joten piti sitten ottaa noin 30e tappiot tuosta omaan piikkiin. Menimme porteista läpi, kävimme tilaamassa bisset (itse tilasin kaksi kappaletta, ettei lopu heti kesken) ja lähdimme kiipeämään portaita ylös paikoillemme ihan piippuhyllyltä. Kymmenisen minuuttia missattiin alusta, mutta ei se mitään, kaljaa oli ja peli pyöri. Pelillisesti tämä oli ehdottomasti parasta, mitä kaikista matseista oli tarjota. Peli oli vauhdikasta ja molemmilla oli kohtalaisen paljon tilanteita. Myös Gladbachin pääty oikealla alapuolellamme piti hyvää meteliä läpi pelin. Toisessa päässä oli Leverkusenin kannattajat, joita oli tullut paikalle ehkä +1000. He myös soihduttivat toisen puoliajan alussa, jonka jälkeen kuuluttaja muistutti, että pyrotekniikka on stadionilla ehdottomasti kielletty. Hetki tuon soihduttamisen jälkeen Leon Bailey karkasi Gladbachin puolustukselta ja pääsi läpiajosta siirtämään vieraat johtoon. Gladbach sai lopussa muutaman paikan tasoittaa ottelu, mutta ei Leverkusenin toinen maalikaan kaukana ollut. Ihan lopussa Gladin maalivahti Sommer nousi vielä erikoistilanteisiin mukaan, mutta sekään ei enää auttanut ja loppuvihellyksen koittaessa tilanteeksi jäi 0-1. Kotiyleisö vaikutti silti olevan tyytyväinen isäntien esitykseen ja jäi osoittamaan suosiotaan pelaajille. Me sen sijaan lähdimme Antin kanssa yllätys yllätys kaljalle.


Saa soihduttaa



Tilasin molemmille bisset stadikan ulkopuoleisesta kojusta ja lähdimme bussijonoon. Se oli paska ratkaisu, olisi vaan kannattanut jäädä juomaan niitä kaljoja sinne tiskille. Saimme taas odottaa varmaan tunnin verran bussiin pääsyä. Onneksi paluumatka sujui hieman sutjakkaammin kuin meno vieden vain parikymmentä minuuttia. Perillä asemalta lähti myös samanaikaisesti S-Bahn Düsseldorfiin, johon menimme. Düsseldorfissa menimme taas vaihteeksi tutulle Bolkerstrasselle, jonne myös tuo saksalainen tuttu tuli. Meillä oli muutama tunti aikaa oluen juomiseen, ennen kuin piti aloittaa matka kohti lentokenttää, sillä lentomme lähti aivan aamutuimaan. Normaalit ihmiset menisivät varmaan nukkumaan tuossa välissä ja  sitten aamulla virkeänä koneeseen, mutta me - vitut. Koko yö olutta ja vitullisessa jurrissa koneeseen - paljon parempi ratkaisu. Pari-kolme-neljä bisseä ehdimme tuhota, kunnes meidän piti Antin kanssa lähteä puoli kahdelta lähtevään Kölnin junaan. Olimme jo aikaisemmin varanneet junat takaisin lentokentälle. Vaihtoehtoja oli muutamia, mutta Deutsche Bahnin tuntien otimme sellaisen yhteyden, jonka piti olla Frankfurtissa kolme tuntia ennen lennon lähtöä. Sen olisi luullut riittävän. Kölnissä meillä oli tunti vaihtoaikaa junaan, joka veisi Frankfurtin lentokentälle. Siinä tunnin aikana kerkesi sitten tekemään vaikka mitä, esimerkiksi käymään oluella. Ehdimme takaisin asemalle ja vielä oikeaan junaan. Ei mennyt varmaan montakaan minuuttia, kun sammuin junan penkille. Antti kai myös. Parin tunnin päästä Antti potki minut ylös ja ihmettelin että mitä vittua täällä tapahtuu. Kaikki ohjeistettiin ulos junasta ja samalla kuulutettiin, että teknisten häiriöiden takia tämä juna jää tähän. Katsoin kelloa ja huomasin että olimme tehneet matkaa jo reippaasti päälle tunnin. Sen jälkeen katsoin Mapsia, ja huomasin, että olimme hädintuskin päässeet Kölnin ulkopuolelle. Siis vittu puolessatoista tunnissa kymmenisen kilometriä, hienoa DB! Tässä vaiheessa alkoi jo pelko hiipiä puseroon, että miten käy lentomme kanssa. Siihen oli enää kaksi tuntia aikaa ja olimme 150 kilometrin päässä kentältä. No, meidän pelastuksemme koitui hetken päästä asemalle pysähtynyt ICE-juna, johon kaikki matkustajat ohjattiin. Pääsimme lopulta lentokentälle juuri ajoissa, ja kentällä jäi vielä muutama minuutti pelivaraa ennen kuin lento lähti. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta silti, "Senk ju för träwelling wis deutsche Bahn!" https://www.youtube.com/watch?v=wXjhszy2f9w

Lentomatka meni sitten ihan kokonaan nukkuessa ja pieni yskä oli herätessä koneen laskeuduttua. Kuusi päivää tuli juotua kaljaa ja syötyä paskasti, tämän jälkeen on luvassa ainakin hetki hieman terveellisempää elämää. Seuraavaa matkaa on jo suunniteltu, helmikuun lopussa mahdollisesti matkaan Gdanskiin ja lisäksi Stuttgartin Frühlingsfestit kiinnostelevat huhtikuun lopulla ja siellä olisi lähistöllä paljonkin mielenkiintoisia pelejä tuona aikana.
 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines